tiistai 24. lokakuuta 2023

Korvaako äänikirjan kuuntelu lukemisen?

Gutenberg loi ladottavilla irtokirjasimilla kirjojen massamarkkinat 1400-luvulla. Se johti ennen pitkää kirjojen hinnan romahtamiseen, mikä toi kirjat ja lukutaidon koko kansan ulottuville. Lukutaidon vaikutukset yhteiskuntiin ja sivistykseen olivat lopulta mullistavia.

Parhaillaan todistamme päinvastaista kehitystä. Lukutaito alkaa heiketä käytön vähentyessä. Emme enää jaksa keskittyä kirjan lukemiseen, kun somepäivitykset ja TikTok/Youtube-videot ovat paljon hauskempia eivätkä vaadi kuin muutaman sekunnin ajastamme. Ja sitten voi jo klikata jotain ihan muuta.

Uskon, että lukemisen vähenemisellä tulee olemaan ikäviä seurauksia. Videoihin tottunut kansa on entistä helpommin johdateltavissa ja valmis poukkoilemaan näkemyksestä toiseen. Hyödyllinen tieto korvautuu trivialla ja tarinoilla. Kuka kertoo parhaan tarinan ja tekee sen näyttävimmin, saa ihmiset mukaansa. Palaamme takaisin kohti keskiaikaa.

Viikonloppuna Hesari nosti esiin kirja-alan ahdingon, jossa ainoa kasvava ala ovat äänikirjat, ja sielläkin lukuaikapalvelut kilpailevat toisensa hengiltä. Kirja on kuitenkin kirja, vaikka sen lukisi joku toinen. Vetävän Youtube-videon voi tehdä muutamassa tunnissa tai korkeintaan päivissä, mutta kirjan tekemiseen kuluu useita kuukausia. Siksi on lupa odottaa, että kirjan informaatiosisältö on laajempi ja harkitumpi. 

En ole itse äänikirjojen ystävä, mutta ei minulla ole mitään niitä vastaankaan. Pääasia, että joku lukee vielä kirjoja, eikä vain klikkaile netissä omatekoisia videoita ja somesyötteitä.

Näen äänikirjoissa kuitenkin muutamia ongelmia. Niitä kuunnellaan muun toiminnan ohessa, mikä väistämättä verottaa keskittymiskykyä ja muistamista. Fiktiossa tämä ei ole suuri ongelma, mutta tietokirjoissa kylläkin. Tieto jää vajaaksi myös siksi, ettei kuvia ja taulukoita ole helppo kuvailla pelkän äänen varassa.

Osa ihmisistä sanoo omaksuvansa informaation parhaiten kuuntelemalla. Tutkimukset ovat kuitenkin kumonneet aiemmat teoriat erilaisista oppimistyyleistä (visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen). Osa ihmisistä haluaa lukea, osa kuunnella - mutta nämä ovat henkilökohtaisia mieltymyksiä, jotka eivät korreloi oppimistulosten kanssa (linkki 1, linkki 2, linkki 3)

Äänikirjoissa on rakenteellinen ongelma, koska niihin ei voi tehdä muistiinpanoja eikä alleviivauksia. Niitä on vaikea tehdä edes paperille, jos kuuntelee siivotessa tai pyöräillessä. Harvalla on niin hyvä muisti, että kaikki oivallukset ja syntyneet ideat jäisivät omaan muistiin. Äänikirjojen sisältöön ei voi myöskään viitata, jos itse joskus kirjoittaa jotain ja haluaisi käyttää jotain kuunneltua teosta lähteenä.

Niin, muisti. Iän myötä se heikkenee ja asiat alkavat unohtua. Paperi- ja e-kirjoissa on se hyvä puoli, että vanhaan tekstiin voi aina palata muistin virkistämiseksi. E-kirjoissa etuna ovat hakutoiminnot. Miten äänikirjoista tietämyksensä kerännyt säilyttää sen kaiken?

Tärkeintä on kuitenkin kirjan sisältö ja kyky keskittyä. Niistä kannattaa pitää kiinni jatkossakin. Tällä viikolla järjestettävät Helsingin kirjamessut ovat hyvä paikka muistaa jälleen kirjan merkitystä, olipa se sitten tekstinä tai äänenä.

tiistai 3. lokakuuta 2023

Miksi olemme kohteliaampia tekoälyä kuin ihmisiä kohtaan?

Olen kiinnittänyt huomiota ihmisten tapaan kirjoittaa ChatGPT:lle kohteliaita tehtäviä (prompteja). Monet kirjoittavat 

Voisitko tiivistää seuraavan tekstin? Kiitos! ...

sen sijaan, että antaisivat yksinkertaisen promptin

Tiivistä seuraava teksti: ...

Itse kuulun jälkimmäisiin. Tekoäly on vain kone ja turhat kohteliaisuudet haittaavat promptin tulkintaa. Käsitykseni on, että turhat kohteliaisuudet suodatetaan joka tapauksessa pois ennen kielimallin käsittelyä. Vastausten laatuun niillä ei ole merkitystä.

Koneita kohtaan osoittamamme kohteliaisuus tuntuu oudolta erityisesti siksi, että sosiaalisen median keskusteluissa kohteliaisuus loistaa poissaolollaan. Harva kiittää edes saamistaan hyvistä neuvoista. Osa neuvoista on sellaisia, joista samainen asiantuntija reaalimaailmassa veloittaisi rahaa. Silti kysyjälle ei tule mieleenkään olla kohtelias ja kiittää saamastaan avusta.

Miksi olemme kohteliaampia tekoälyä kuin toisia ihmisiä kohtaan?

Moni perustelee kohteliaisuuttaan pelolla, että jonain päivänä tekoäly ottaa vallan ja silloin se jotenkin muistaa, ketkä ovat olleet kohteliaita sitä itseään kohtaan.

Jonkun mielestä tekoälylle ollaan kohteliaita, koska se on itsekin vastauksissaan väsymätön ja kohtelias. Ehkä, mutta nettikeskusteluissa meistä jokainen on myös tekoälyn roolissa. Loukkaukset, ilkeilyt ja huono käytös ruokkivat samaa myös vastapuolessa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Toinen perustelu on tekoälyn kouluttamisessa. Käyttäjien tehtävänantoja voidaan käyttää tekoälyn opettamiseen ja silloin käyttäjien kohteliaisuus ruokkii jatkossakin tekoälyn kohteliaisuutta. Tässä kuitenkin unohtuu, että kielimallit on jo valtaosin opetettu internetistä löytyvällä aineistolla. "Internet on tekoälyn koulu - ja sinä olet yksi opettajista" (kirjani s. 37). Nettikeskustelujen huono käytös vaikuttaa kielteisesti tekoälyyn ja pakottaa yrityksiä käyttämään halpaa ihmistyövoimaa ilkeyksien kitkemiseen kielimalleista.

Kolmas selitys liittyy inhimilliseen keskustelukulttuuriin. Puhetta tunnistavat Siri ja Amazon Alexa saivat monet vastaamaan automaattisesti "thank you", koska puhe muistuttaa kanssakäymistä ihmisten kanssa ja siinä meitä on kasvatettu kohteliaisuuteen lapsesta lähtien.

Tekniikan inhimillistäminen on... inhimillistä. Sanotaan, että "taas se tietokone temppuilee", kun jossain on vikaa. Itse opetin aikoinaan mikrotukihenkilöitä ajattelemaan, että tietokone ei koskaan tahallaan tuota ongelmia tai toimi väärin. Siksi on turhaa tuhlata energiaa sille suuttumiseen.

Suhteemme koneisiin nousee uudelle tasolle robottien yleistyessä. Ihminen kokee ahdistavaksi katsoa, kun ihmisen kaltaista robottia lyödään. Koneen ja ihmisen raja hämärtyy. Liian ihmismäiset, mutta kuitenkin koneelliset ilmiöt saavat aivomme solmuun, koska emme osaa luokitella niitä. Tuorein esimerkki tästä oli The Creator -elokuvan paikoilleen juoksevat pommit, jotka ainakin omasta mielestäni olivat erityisen karmivia.

Ajatus tekoälystä, joka muistaisi miten sitä on kohdeltu ja "kostaisi" jonain päivänä saamansa ilkeilyt, on varmaankin puoliksi leikillinen, mutta myös vaarallinen. Mitä enemmän inhimillistämme tekoälyä, sitä helpompaa sen on jonain päivänä ottaa valta - jos ei konkreettisesti kaappaamalla, niin ainakin henkisellä tasolla.

Jo tämän päivän tilanteessa liika inhimillistäminen hämää meitä uskomaan tekoälyn antamiin vastauksiin.  Pitäisi muistaa, että kyseessä on vain ohjelma, joka toimii usein väärin.

Parempi siis kohdella jatkossakin tekoälyä koneena ja ihmisiä ihmisinä.