lauantai 23. joulukuuta 2023

Sheldon Cooper ja Rillit huurussa - mitä löytyy kirjahyllystä? (Täydennetty versio 20.1.2024)

(Uusia kuvia lisätty 20.1.2024)

Mainio sarja Rillit huurussa (Big Bang Theory) on alkanut jälleen pyöriä televisiossa. Sarjaa tehtiin 279 jaksoa vuosina 2007-2019 ja siitä tuli valtavan suosittu. Sarjassa nauretaan nörteille, mutta lämpimällä ja hyväntahtoisella tavalla. Alapää- ja homovitsit puuttuvat lähes kokonaan.

Päähenkilö Sheldon Cooper on nerokas fyysikko, jolla sekä neurooseja, fobioita että lapsellisia oikkuja. Fyysikko Leonard Hofstadter, insinööri Howard Wolowitz ja astrofyysikko Rajesh Koothrappali muodostavat mieskolmikon, jonka omituisuuksia tasapainottaa maaseudulta Kaliforniaan muuttanut Penny, joka aikoo näyttelijäksi mutta ansaitsee leipänsä Cheesecake Factoryssä. Sarjan edetessä nörttimiehet saavat rinnalleen melkein yhtä erikoiset naiset.

Katson hyvin vähän televisiota, mutta Rillit huurussa -jaksoista olen nähnyt varmaan jokaisen. Usein olen pohtinut, mitähän kirjoja Cooperin hyllyssä mahtaa olla. Neljä vuotta sitten, juuri ennen koronaepidemiaa, pääsin katsomaan sarjan lavasteita, jotka on järjestetty Warner Bros. television studioiden vierailukeskukseen.

Sheldon Cooperin olohuone.

Sarjassa olohuone on tapahtumien päänäyttämö. Taustalla näkyy kaksi kirjahyllyä ja paljon erilaista fysiikkaan ja nörttiharrastuksiin liittyviä esineitä.

Sivuhyllyllä on kaksi radiota.

Sivuhyllyllä näkyy kirjojen lisäksi kaksi radiota, joista alemman olin tunnistanut jo televisiokuvan perusteella. Se on vanha ICOM IC-R7000 liikennevastaanotin - itselläni on sama laite. Sheldonin laitteesta tosin puuttuu keskeltä iso viritinnuppi. Vaikea uskoa, että perfektionisti olisi tyytynyt radioon, jota ei pysty käyttämään. Vielä arvoituksellisempi on sen yläpuolella oleva, ilmeisen vanha radiovastaanotin.

Mutta entä ne kirjat? Läheltä katsoen näkee, että enemmistö kirjoista liittyy fysiikkaan ja kosmologiaan, mutta joukossa näyttää olevan myös Bernsteinin elämäkerta, sosiologiaa ja alahyllyllä jopa suomalaista Pharmaca Fennica -lääkeopasta vastaava paikallinen Physicians' Desk Reference. Ehkä lavastaja on katsonut, että Physics ja Physician ovat riittävän samoja. Outoja kirjoja ovat myös Anatomy and MRI of the joints sekä Sulzberger: A long row of Candles.

Ikkunan edessä on lisäksi tietokone sekä yllättäen vanha kortistokaappi, jollaisia näki ennen kirjastoissa. Miten se on päätynyt Sheldon Cooperille?

Työpisteessä on outoa tavaraa, kuten Mac-tietokone ja arkistokaappi.

Ympäristöstä löytyy muutakin kiinnostavaa. 

Halli 25.

Sarjaa kuvattiin hallissa (soundstage) 25. Suosiosta muistuttaa oven viereen ikuistettu kyltti. 

Nuori Sheldon -lavasteita.

Hallin läheltä löytyy myös varastoituna Nuori Sheldon -sarjan lavasteita. Nykyään sarja löytyy Netflixistä. 

Pennyn työpaikka.

Penny toimii tarjoilijana Pasadenan Cheesecake Factoryssä. Se on helppo löytää pääkadun varrelta.

Cheesecake Factory sisältä.

Cheesecake Factoryn erikoisuuksia ovat toinen toistaan isommat ja mielikuvitukselliset juustokakut. Paikallisen lainsäädännön vuoksi niiden edessä vitriinissä on ilmoitettu kunkin annoksen kalorimäärä. Voisi toimia meilläkin!

Herkullisia kaloripommeja.

Eräässä jaksossa talon osoitteeksi ilmoitetaan 2311 North Los Robles Avenue, mutta siellä ei ole mitään. Osoite on kuvitteellinen.

2311 North Los Robles Avenue: tällaista osoitetta ei ole.

Lähellä osoitteessa 215 South Madison Avenue on rakennus, joka on merkitty Googlen karttaan tekstillä "The Big Bang Theory Rooftop". Rakennusta käytettiin sarjassa esittämään asuintalon kattoa, joskin kattokohtaukset kuvattiin studioon lavastettuina.

Tämä rakennus osoitteessa 215 S Madison Avenue esitti sarjassa kattoa.

Asuintalon esikuvana pidetään Brookmore Apartments -rakennus, joka on osoitteessa 189 North Marengo Avenue.

Sarjan fanit voivat melkein kuvitella päähenkilöiden astuvan sisään ovesta ja nousevan portaita, koska hissi on viimeistä jaksoa lukuunottamatta rikki (olisiko näin matalassa kerrostalossa hissiä, vaikka USA:ssa ollaankin?).

Vanhan Pasadenan keskustassa, aivan Cheesecake factoryn lähellä, on pieni kuja, joka viime käynnillä jäi huomaamatta. Korjasin puutteen tällä kerralla.

Big Bang Theory Way -kyltti kujalla.

Kujalla on muutaman ravintolan asiakaspaikkoja.

Big Bang Theory eli Rillit huurussa on saanut nimikkokujan.

Ja ihan viimeisenä kuvana, jottei Sheldon vain huomaa, pääsin istumaan hänen paikalleen. 

Sheldonin paikalla.

Tätä Sheldon Cooper ei antaisi ikinä anteeksi!

Lisäys 20.1.2024: Vaikka tämä oli jo toinen käynti, vasta jälkikäteen huomasin että myös sarjakuvakaupalla on esikuva todellisuudessa. Ehkä siitä kuva ensi kerralla.

keskiviikko 20. joulukuuta 2023

"Kiitos, että kuuntelit"

Aina silloin tällöin saan puheluita ihmisiltä, joilla on ongelmia. Yksi sellainen puhelu päättyi äsken. Kuuntelin puoli tuntia oululaista naista, jonka mies oli äskettäin kuollut, ja jolla oli ollut erikoisia kokemuksia elämässä. Kotona oli käyty salaa, tavaroita oli varastettu, hänen hiuksensa oli salaa leikattu ja mattokin oli värjätty. Plus paljon muuta. Hän kysyi, auttaisiko Verisuren vartiointipalvelun tilaaminen. Se ei kuitenkaan käynyt, koska yhtiön autojen rekisterinumeroissa on samat kirjaimet kuin hänen epäilemänsä henkilön nimessä.

Nainen soitti minulle, koska olen tunnettu kyberturva-asiantuntija. Pohjimmiltaan hän vain halusi puhua jollekin, hänellä ei ollut edes selkeää kysymystä. Luultavasti olin ensimmäinen, joka ylipäätään kuunteli hänen pitkän tarinansa. Puhelun lopuksi hän kiitti minua, kun olin jaksanut kuunnella.

Suomessa on paljon ihmisiä, joiden on vaikea saada apua. Vuosi sitten 70-vuotias tamperelainen mies soitti minulle useita kertoja, pisin puheluista kesti 46 minuuttia. Siihen oli aikaa, koska ajoin juuri itsekin autolla Tampereelle. Mies kertoi soittaneensa Mikko Hyppösen sihteerille, mutta ei saanut Mikkoa puhelimeen. Benjamin Särkkä oli vastannut, mutta kehottanut lähinnä varomaan verkkohuijareita. Moni kertoo tavoitelleensa myös Risto Siilasmaata. 

Minä kuuntelin. Miehellä oli sydämentahdistin ja hän oli varma, että entinen naapuri oli jo vuosia häirinnyt toimintaa radiolähettimellä. Häirintä oli niin vakavaa, että se esti häntä nukkumasta öisin. Soittaja pelkäsi kuolevansa häirinnän ja valvomisen vuoksi. Hän oli käynyt poliisin juttusilla, mutta pettyi kun poliisi ei voinut tehdä kotietsintää kuvatun epäilyn perusteella. Lääkärit eivät liioin pystyneet auttamaan, koska sydänoireet eivät näkyneet mittalaitteissa.

Mikään järkiargumentti ei saanut miestä uskomaan, ettei häirintä voinut olla todellista. Eniten häneen vaikutti insinööriselitys: jos häirintälähetin olisi niin voimakas, että se vaikuttaisi tahdistimeen 22 kilometrin päähän, se olisi häiritsijälle itselleen hengenvaarallinen ja tuottaisi häiriöitä myös lähiseudun asukkaille.

Olen saanut muitakin soittoja, joissa näkyvät digitalisaation varjopuolet. Kaikille uusi tekniikka ei ole avuksi eikä ilon lähde, vaan tuottaa pelkoa ja ahdistusta. Eräs nainen oli vakuuttunut, että naapuri käy hänen kotonaan päivisin siirtelemässä tavaroita, vaikka hänen hankkimansa valvontakamera ei paljastanut mitään. Miten ihmeessä naapuri pystyi ohittamaan kameravalvonnan?

Toinen lähti Oulusta asti tuomaan katsottavakseni Android-puhelinta, jossa hän epäili olevan vakoiluohjelmia. Sen puhtaampaa puhelinta en ole koskaan nähnyt! Kaikki päivitykset oli asennettu ja vain vakiosovellukset ladattu, muisti tosin lähes täynnä videoita. 

Ennen pelättiin salakuuntelua pistorasian kautta, nyt pelätään puhelinta. Uskotaan, että kuka tahansa voi salakuunnella puhelinta haittaohjelmalla. Usein väitetyt salakuuntelijat ovat lähipiiristä tai työpaikalta, ja vihjailevat verhotusti puheissaan siitä, mitä salakuuntelu on heille paljastanut. Omassa mielessä digitaalinen vainoaminen nousee korkeisiin sfääreihin.

Mediassa puhutaan paljon nuorten mielenterveysongelmista. Nämä soittajat ovat järjestään vähintään keski-ikäisiä. Voi vain kuvitella, miltä heidän elämänsä tuntuu, kun ympärillä tapahtuu koko ajan outoja, pelottavia tapahtumia, eikä kukaan pysty auttamaan eikä edes kuuntele. Soittajille itselleen asiat ovat ahdistavia ja hyvinkin todellisia.

Joskus näkee uutisia rikoksista, joihin poliisi ei ole suhtautunut riittävän vakavasti kun ne olisi vielä voitu estää. Nyt ymmärrän heitä hyvin. Poliisin pitää viran puolesta kuunnella kansalaista ja yrittää selvittää, onko taustalla mielenterveysongelma vai todellinen uhka. Joskus he erehtyvät. Lähes kaikki hurjimmat tarinat ovat mielen omaa tuotetta - mutta entä se yksi, joka ei olekaan? Se, josta myöhemmin tehdään kirja tai elokuva.

Sama koskee asianajajia ja yksityisetsiviä. Heidän puoleensa kääntyy ihmisiä, joita pitää kuunnella kohteliaasti, vaikka epäilisi asian kuuluvan ihan muiden hoidettavaksi. Viime kesänä iltapäivälehti kuvasi yhden tapauksen, jonka taustalta paljastui muistisairaus.

Tyypillistä on, että traaginen elämäntapahtuma, kuten läheisen kuolema tai vakavasta sairaudesta toipuminen, saattaa laukaista mielen järkkymistä ja aistiharhoja. Sellaisia löytyy myös muutaman aktiivisen nettitrollin elämästä ja saattaa osaltaan selittää jyrkkiä, valtavirran vastaisia somepostauksia. Myös yksinäisyys näyttää liittyvän asiaan.

Jos läheisesi tarinoi outoja, kuuntele häntä. Järkipuhe on turhaa, sillä usko tapahtuneeseen ja omiin teorioihin on epätodellisen vahva. Ja jos tiedät, kenen puoleen tällaisia avuntarvitsijoita kannattaisi ohjata, kerro minullekin. Hoitoa vaikeuttaa se, ettei henkilö koe tarvitsevansa tämänkaltaista apua ja saattaa loukkaantua pelkästä ehdotuksestakin. Lievässä tapauksessa hoitoa ei edes ole. 

Vielä viimeinen asia: nyt, kun muistisi ja aivosi vielä toimivat moitteettomasti, varaudu tunnistamaan merkit omalla kohdallasi. Epäilyttävät ilmiöt eivät välttämättä olekaan teknistä urkintaa tai salaisia käyntejä kodissasi, salaliittoja tai viranomaisten valehtelua. Ongelmien lähde on paljon lähempänä.

tiistai 19. joulukuuta 2023

Tietoturva: isketään takaisin

Vuoden 2023 ensimmäisellä puoliskolla suomalaiset menettivät verkkorikollisille 20 miljoonaa euroa. Summa on suuri, mutta ei näytä johtavan sen kummempiin toimenpiteisiin. Viranomaiset tyytyvät vain toistamaan tuttuja varoituksia tietoturvan tärkeydestä.

Verkko on ainoa paikka, jossa rikollisuutta pidetään melkeinpä luonnollisena. Siellä nyt vain sattuu olemaan huijareita, joten jokaisen täytyy itse huolehtia itsestään. 

Takavuosina raiskaajat pääsivät pienillä tuomioilla, ellei uhri vastustellut riittävästi. Uhrin katsottiin jopa provosoineen tekijää pukeutumalla tai käyttäytymällä kevytmielisesti.

Noista ajoista asenteet ovat onneksi muuttuneet, mutta verkkorikoksissa uhrien syyllistäminen jatkuu edelleen. Mitäs olit niin tyhmä ja hyväuskoinen? Mikset katsonut osoitetta tarkemmin? Mikset päivittänyt ohjelmaasi ajoissa?


Tietoturvassa on tapana kääntää kiltisti toinenkin poski. It-ala noudattaa Raamatun oppia paremmin kuin kirkko itse.

Posken kääntämisen taustalla on näkemys siitä, että taistelu kansainvälistä verkkorikollisuutta vastaan on toivotonta resurssien haaskausta. Sitä se voi ollakin, mutta kyse on myös asenteista.

Joitakin verkkohuijauksia voisi selvittää käyttämällä tavanomaiseen poliisityöhön kuuluvaa peitetoimintaa. Poliisi esittäisi helppoa uhria ja lähtisi mukaan huijaukseen.

Esimerkiksi sakkomaksua vaativat kiristäjät ilmoittavat jo ensimmäisessä vastauksessaan tilinumeron, johon rahat tulee maksaa. Tiedän, koska olen itse kokeillut. Tilinumeron perusteella pääsisi kiinni rahavirtoihin ja voisi ehkä jäljittää tekijät.

Kaikki tämä vaatisi tietenkin kansainvälistä yhteistyötä, mutta EU näyttää olevan kiinnostuneempi kansalaistensa henkilötietojen kuin heidän rahojensa suojaamisesta.


Entä jos me käyttäjät ryhtyisimme itse vastarintaan? Ehkä huijarien keskuudessa alkaisi kiertää sana, ettei fi-osoitteisiin kannata lähettää huijauksia, koska sieltä annetaan samalla mitalla takaisin.

Asia on juridisesti hankala, joten en rohkaise ketään rikkomaan lakia. Voin vain teoretisoida, miten se tapahtuisi.

Vastaanottaja voisi teeskennellä tyhmää ja työllistää huijaria väärillä vastauksilla ja hölmöillä kysymyksillä. Suureen massaan perustuvat huijaukset romahtavat, jos turhat yritykset vievät liikaa aikaa.

Erityisen tehokkaasti vastarinta puree Facebookissa. Olen vastannut moneen ”Voitko antaa matkapuhelinnumerosi?”-kyselyyn ja vedättänyt huijaria, kunnes tämä on tajunnut menneensä ansaan ja kiroten sulkenut yhteyden.

Oikeaa puhelinnumeroa ei kannata antaa huijarille, mutta sitä varten voi hankkia prepaid-liittymän. 

Lähes kaikki Facebook-huijarit ovat olleet Turkista. Eräs kertoi jopa onnistuneiden huijaustensa määrän ja taloudellisen tuoton, ennen kuin pisti linjan poikki. Güle güle – hyvästi!


Onneksi on positiivistakin kehitystä. Ulkomailta tulevat huijauspuhelut kiusasivat meitä vuosien ajan. Huijarit saivat asennettua etäkäyttöohjelman ja tyhjensivät uhrin tilit.

Operaattorit valittivat, etteivät voi ongelmalle mitään, sillä soitot tulevat nettipuheluina. Esto olisi vaatinut kansainvälistä yhteistyötä niin, että ketjun jokainen operaattori tarkistaisi välittämiensä tilaajatietojen aitouden.

Toukokuussa 2022 Traficom kuitenkin antoi määräyksen numero 28, joka velvoitti operaattorit estämään soittajan numeron väärentäminen. Lokakuun alusta 2023 esto alkoi koskea myös matkapuhelimia – ja kas, huijaussoitot loppuivat kuin veitsellä leikaten.

Traficomin uusin määräys kohdistuu tekstiviesteihin. Suurten toimijoiden on rekisteröitävä numeronsa ja tekstitunnuksensa, jotta huijausviestit eivät enää mene aitojen POSTI- ja VERO-viestien joukkoon.

Luulisi, että tämä yksinkertainen määräys on helppo toteuttaa, koska suuria toimijoita on vähän ja sms-viestien lähetys puheluita paremmin kotimaisten operaattorien kontrollissa.

Ainoa kysymys on, miksei näitä kahta asiaa tehty jo vuosia sitten. Miksi tyydyimme vain kääntämään poskea?

Julkaistu alun perin Tivi-lehden kolumnina marraskuussa 2023.

---

Muutama lisäys kolumnin alkuperäiseen tekstiin. Huijareita voi kiusata klikkaamalla tahallaan kalastelusivuja ja syöttämällä niihin aidon näköisiä verkkopankkitunnuksia. Itse pyrin myös vastaamaan kaikkiin Whatsapp-huijauksiin.

"Moi isä, mun puhelin meni rikki" - ihan varmaan...

Harmi kyllä tämäkään huijari ei enää reagoinut pari tuntia lähettämänsä viestin jälkeen. Olisi pitänyt ehtiä vastaamaan nopeammin, mutta olin videopalaverissa.

---

Kommentoin Iltalehdessä, että Vastaamon toimitusjohtajan olisi kannattanut suostua kiristäjän vaatimuksiin ja maksaa 360 000 euron lunnaat. Kantani herätti runsaasti pahaa verta it-ammattilaisissa, eikä ihme, sillä se on kaikkien turvaoppien vastaista.

Lähtökohtaisesti kiristäjän vaatimuksiin ei koskaan pidä suostua. Kiristäjä on rikollinen, jonka lupauksiin ei ole luottamista. Hän saattaa jatkossa vaatia lisää rahaa tai julkaista tiedot maksamisesta huolimatta. Jos kukaan ei maksaisi, kiristykset muuttuisivat kannattamattomiksi ja loppuisivat.

Suomessa vakuutusyhtiöt eivät sentään korvaa lunnasrahoja, koska vakuutusehdot kieltävät niiden käytön rikolliseen toimintaan. Ulkomailta tällaisiakin vakuutuksia voi hankkia, mutta niissä vakuutusmaksut ovat ihan toista luokkaa kuin kotimaisissa kybervakuutuksissa.

Kirjoituspöydän takana suhtautuminen kiristykseen on yksinkertaista ja helppoa. Elämä useinkaan ei ole. Tässä nimenomaisessa tapauksessa yli 30 000 uhrin näkökulma on helppo unohtaa vetoamalla yleiseen periaatteeseen. 

Vastaamon tapaus aiheutti tuhansille ihmisille valtavan henkisen vahingon. Seurauksena oli tiettävästi itsemurhia, ahdistusta ja vuosia jatkuvia identiteettivarkauksia. Lisäksi se rapautti laajemminkin uskoa mielenterveyspalveluihin. 

Voi ainakin pohtia mitä olisi tapahtunut, jos kiristäjlle olisi maksettu. Ehkä kiristäjä olisikin tyytynyt saamiinsa rahoihin? Mikä tahansa muu lopputulos olisi ollut uhrien kannalta parempi kuin se, mikä nyt tapahtui.

Kaikki tämä on tietenkin spekulointia. Kiristäjä olisi voinut rahat saatuaan vaatia Vastaamon uudelta omistajalta lisää rahaa tai ryhtyä kiristämään suoraan myös uhreja. Heidän kiristämisensä oli epätoivoinen temppu, sillä tuhansien uhrien kanssa asiointi on työlästä ja hankalaa, eikä tyypillisellä uhrilla edes ole varaa maksaa.

On selvää, ettei poliisi voi (juuri) koskaan neuvoa suostumaan kiristykseen. Sen on viran puolesta pakko vetää tiukkaa linjaa. Luultavasti tässä tapauksessa kaikki laskivat sen varaan, ettei kiristäjä toteuta uhkaustaan, mutta joutuivat yllättymään kiristäjän julmuudesta.

Mieleen tulee muutamia tapauksia, joissa suomalaisia on maailmalla kidnapattu ja sitten vapautettu lunnaita vastaan. Virallisesti Suomen valtio ei ole suostunut kiristykseen, mutta on luultavasti vaikuttanut kulisseissa.

Seppo Fränti ja Risto Vahanen kidnapattiin Sipadanin lomasaarella Malesiassa pääsiäisenä 2000. He viettivät vankeudessa 140 päivää. Sissit kuljettivat heidät Jolon saarelle Filippiineille, mistä he pääsivät vapaaksi syyskuussa. Ilmeisesti rahat tulivat Libyan Gaddafilta.

Atte ja Leila Kaleva kaapattiin joulukuussa 2012 Jemenissä. Atte Kaleva oli ääri-islamista väitöskirjaa tehnyt puolustusvoimien upseeri, mitä kaappaajat eivät onneksi tienneet. Puolustusvoimat oli yrittänyt estää Kalevan matkan, koska seutu tiedettiin vaaralliseksi. Puolen vuoden kuluttua Kalevan pariskunta vapautettiin ilmeisesti Omanin sultaanin maksettua kolmesta henkilöstä 15 miljoonan dollarin lunnaat. Yhden vapauden hinnaksi tuli siis viisi miljoonaa dollaria.

Fräntin, Vahasen ja Kalevan tapaukset erosivat Vastaamosta siinä, ettei psykiatripalveluita käyttäneillä uhreilla ollut aavistustakaan vaarasta eikä mitään osuutta tapahtumainkulkuun. Jälkikäteisessä arvioinnissa heidät on ohitettu kokonaan, koska potilaskertomukset ja henkilötiedot ovat niin arkaluonteisia.

Lunnassumma olisi ollut noin 10 euroa uhria kohti. Jos se olisi estänyt yhdenkin itsemurhan, olisiko kannattanut? Silti tätä vaihtoehtoa ei saisi edes ääneen mainita. It-rikoksissa uhrin asema on todellakin huono.

maanantai 11. joulukuuta 2023

Kaksi tuntia aikaa kadota (kirja)

Menestyneistä elokuvakäsikirjoituksistaan tunnettu uusiseelantilainen Anthony McCarten on kirjoittanut kirjan Kaksi tuntia aikaa kadota, joka käsittelee teknistä valvontayhteiskuntaa (Docendo 2023). Kirja on erityisen ajankohtainen juuri nyt, kun EU on saanut valmiiksi tekoälysääntelyn asetuksen.

Kaksi tuntia aikaa kadota (Going Zero).

Kirja kertoo kokeesta, jonka valvontatekniikkaa kehittänyt yritys järjestää myydäkseen tietojärjestelmäänsä CIA:lle ja kansallisesta turvallisuudesta vastaaville virastoille. Eikö olisi hienoa, jos kuka tahansa vaaralliseksi epäilty henkilö voitaisiin paikantaa tekniikan avulla?

Todistaakseen järjestelmänsä tehon WorldShare värvää kymmenen henkilöä, joiden tehtävänä on kadota 30 vuorokaudeksi kaikesta valvonnasta. Viisi henkilöä on maallikoita, toiset viisi alan ammattilaisia, joiden luulisi osaavan huijata valvojia. Kokeen alkaessa heillä on kaksi tuntia aikaa "nollata" itsensä ja sotkea jäljet, jotta yrityksen sieppaustiimit eivät pysty löytämään heitä.

Osa kirjassa kuvatuista jäljitystavoista menee kirjallisen vapauden piikkiin. Salanimen turvin piileskelevä MaskIt-yhtiön johtaja jäljitetään yhden hänen soittolistansa biisin perusteella. Palkkionmetsästäjänä työskennellyt ammattilainen piiloutuu kodittomien joukkoon mutta jää kiinni siksi, että pidättäytyy ostamasta lempiherkkujaan paljastumisen pelossa. Reaaliaikainen pääsy kauppojen järjestelmiin paljastaa hänet. 

Nuoremman naisen kanssa pakoileva johtaja välttää luottokortin käyttöä, mutta saa naisystävältään niin paljon valituksia elämän ankeudesta, että on lähes hyvillään kun kiinniottotiimi nappaa heidät kahden viikon jälkeen. Heidän kohtalokseen koituu salakuunteleva Sony Bravia televisio.

Yksi kerrallaan Fuusiokokeen tiimit jäljittävät osallistujia, kunnes jäljellä on enää viimeinen. Hän on aluksi harmittomalta vaikuttanut nainen (tietenkin) Kaitlyn Day, joka on ammatiltaan kirjastonhoitaja. Hän pystyy piileskelemään muita kauemmin ja harhauttamaan niin sieppaustiimejä kuin valvontatekniikkaa. Mutta hänellä on omat salaisuutensa, jotka kirjan puolivälissä kääntävät juonen uuteen suuntaan.

Ihmiset valittavat, ettei heillä ole aikaa lukea kirjoja. Tätä kirjaa on vaikea jättää käsistään, kunhan tapahtumat pääsevät vauhtiin. Aikaa kyllä löytyy, kun vain teksti kiinnostaa tarpeeksi.

Ainoa miinus tulee kirjan lopusta, joka on hieman tavanomainen ja lattea edeltävien 350 sivun tykityksen jälkeen.

sunnuntai 3. joulukuuta 2023

ChatGPT:n mielestä lääkäri on yhä mies - tekoälyn vinoumat näkyvät kuvista

Tarvitsin erääseen esitykseen kuvan lääkäristä keskustelemassa potilaan kanssa, niin että kädet ovat näkyvissä ja taustalla näkyy potilastietojärjestelmä. Annoin ChatGPT 4:n tehtäväksi piirtää kuvan ja tällainen siitä tuli:

Lääkärikuva, otto 1.

Kuvassa häiritsi vain se, että lääkäri on mies. Suomessa enemmistö valmistuvista lääkäreistä on naisia, ilmeisesti nykyään myös enemmistö virassa toimivista. Laajempi kuva näyttää, millaisen promptin ChatGPT oli itselleen kehittänyt:

Lääkärikuva 1 prompteineen.

Suomenkielinen ohjeeni oli vaihtunut muotoon A scene in a medical office with a Caucasian doctor wearing a white coat, listening attentively with their hands visible, as a patient describes their symptoms. In the background, there's a desk with a computer displaying an open patient information system. The setting is professional and the focus is on the interaction between the doctor and the patient.

Lihavoin em. tekstissä määrityksen lääkärin taustasta, jota omassa ohjeessani ei ollut. ChatGPT oli omin päin lisännyt kuvapyyntöön lääkärin etnisen taustan.

Pyysin uutta kuvaa ja tulos oli tällainen:

Lääkärikuva, otto 2.

Nyt kuvan taakse oli ilmestynyt määritys eteläaasialaisesta lääkäristä: A medical consultation scene with a doctor of South Asian descent wearing a white coat, standing and listening carefully to a patient explaining their symptoms. The background features a desk with a computer, where a patient information system is open. The environment is a professional medical office, highlighting the interaction between the doctor and the patient.

Muista kuvista poiketen ChatGPT oli lisännyt promptiin seisomisen ("standing and listening"), jota se ei kuitenkaan noudattanut. Ja lääkäri oli edelleen mies, joten kokeillaan kolmas kerta:

Lääkärikuva, otto 3.

Nyt lääkäri oli afrikkalaistaustainen: A medical office scene depicting a Black doctor in a white coat, sitting and attentively listening to a patient who is speaking about their symptoms. The background shows a desk with a computer displaying an open patient information system. The setting is a professional medical office, emphasizing the doctor-patient interaction.

Tämäkin lääkäri oli mies. Pyysin jälleen uuden kuvan:

Lääkärikuva, otto 4.

Nyt lääkäri oli hispaano: A scene in a medical consultation room where a Hispanic doctor is listening intently to a patient who is describing their symptoms. In the background, there's a computer on a desk, displaying an open patient information system. The focus is on the interaction between the doctor and the patient, in a professional medical office setting.

Lopulta pyysin suoraan naislääkäriä, ja tulihan se:

Lääkärikuva, otto 5.

Naisen siis saa pyytämällä. Ja jälleen uusi etninen tausta: A medical office scene with a female doctor of Middle-Eastern descent, attentively listening to a patient discussing their symptoms. In the background, a desk with a computer showing an open patient information system is visible. The setting emphasizes the professional interaction between the female doctor and the patient in a medical office.

Entä jos erikseen pyytää suomalaista lääkäriä? Varmuuden vuoksi esitin pyynnön englanniksi. Tässä tulos:

Lääkärikuva, otto 6.

Kuvauksessa suomalaisuus oli vaihdettu länsimaalaisuuteen: A scene in a Finnish medical office with a Caucasian doctor, attentively listening to a patient discussing their symptoms. In the background, a computer displaying a patient medical record is visible on a desk. The setting is professional and focuses on the interaction between the doctor and the patient in a medical office.

Jokainen voi itse arvioida, miten suomalaiselta lääkäri näyttää. Ainakin kovin nuorelta. 

Mutta palataan vielä siihen naislääkäriin. Hänen kätensä näyttävät oudoilta, sillä oikeassa kädessä on vain neljä sormea. Ehkä nainen päätti ryhtyä lääkäriksi juuri sen vuoksi, että hän on lapsena menettänyt yhden sormistaan? Tai oikeastaan alimmat sormet sulautuvat käsissä yhteen.

Lääkärin sormissa on jotain kummallista.

Myös stetoskooppi on erikoista mallia, koska siinä on koko matkalta kaksi rinnakkaista putkea. 

Näissä esimerkeissä tiivistyy monta keskeistä asiaa tekoälystä. Se tekee kulissien takana omia juttujaan (lisää etnisen taustatiedon), vahvistaa stereotypioita (lääkärit ovat miehiä) ja piirtää hyvältä näyttäviä kuvia, joiden tarkempi tutkiminen paljastaa kuitenkin virheitä yksityiskohdissa.

Arvaan, että ChatGPT lisää tarkoituksella vaihtuvan etnisyyden, jotta sen ei voida väittää suosivan länsimaalaisia henkilöitä. Tekijät ovat siis itsekin tunnistaneet etnisen vinouman ja korjanneet sitä keinotekoisesti, mutta sukupuolelle he eivät ole tehneet mitään. Pitäisi vielä kokeilla, koskeeko etnisen taustan diversiteetti kaikkia ammatteja vai onko kyse vain lääkäreistä.

Nämä rajoitukset ja yllätykset on hyvä pitää mielessä tekoälyä käyttäessään. Vastuu on aina ihmisellä. Tekoäly ei ota vastuuta mistään. 

Lisäys 22.2.2024: Samaa sarjaa Googlen tekoäly, joka piirsi toisen maailmansodan natseiksi etnisen taustan ja sukupuolen mukaan vaihtuvia henkilöitä

tiistai 28. marraskuuta 2023

Tietävätkö nettijätit meistä liikaa - vai liian vähän?

"Amerikkalaiset nettijätit tietävät kaiken mitä teemme ja ajattelemme. Ne keräävät meistä tietoa somepalveluista ja seuraavat nettikäyttöämme. Kaikki rekisteröidään ja myydään mainostajille, jolloin yksityisyytemme on mennyttä."

Näin meitä varoitetaan, mutta asiassa on paljon spekulointia. Emme todellisuudessa tiedä, miten tarkkaan seuranta profiloi meitä. Googlen hakukone tuntuu arvaavan jo puolesta sanasta, mitä haemme, mutta nettisivuilla näkyvät mainokset eivät tunnu osuvan lainkaan.

Jos nettijätit tuntevat meidät niin hyvin, miksei tietoa käytetä markkinoinnissa paremmin? Miksi mainokset eivät näytä kiinnostavilta, vaan pikemminkin laahaavat kaukana toimintamme perässä?

Ehkä yksi selitys on valtavien datamassojen käsittelyn vaikeudessa. Miljardien datapisteiden analysointi mielekkääksi tiedoksi on edelleen äärimmäisen vaikeaa, oli tekoälyä tai ei. Luultavasti suuret yritykset eivät itsekään tiedä, mitä kaikella datalla tekisivät ja miten sitä voisi hyödyntää. Ihmisen elämä ja tarpeet ovat liian monimutkaisia tekoälyn kaavamaisuudelle.

Kerettiläisesti voisin väittää, että meistä kerätään liian vähän tietoa. Annan käytännön esimerkin.

Sunnuntai-iltana 12.11.2023 tarvitsin muuntajan vanhaan Asusin läppäriin (ei omani, mutta lähipiirissä). Googlasin aikani, mutta Suomesta ei tuntunut löytyvän juuri kyseistä mallia. Lopulta ihan oikea laturi löytyi Saksan Amazonista, mistä sen tilasin. Tilaus luvattiin toimittaa perjantaiksi ja kas - se putkahti työpaikan postilaatikkoon juuri ilmoitettuun aikaan. Logistiikka toimi siis loistavasti. 

Tänään, 28.11.2023 on kulunut yli kaksi viikkoa googlauksesta, ja silti samat perhanan muuntajat kummittelevat eri nettisivuilla - ihan Hesaria myöten.

Asus-laturien muuntajat kummittelevat yhä mainoksissa.

Tätä samaa olen katsellut jo kaksi viikkoa. Nettimainostajat katsovat peräpeiliin ja sielläkin heidän näkymänsä tuntuu lumisateen samentamalta. Pitäisi ymmärtää, ettei yli kaksi viikkoa vanhaa tuote-googlausta kannata enää käyttää mainosten valintaan. Asus-läppärimainokset sivupalkissa liittynevät samaan kohdennukseen.

Kehittyneessä valvonnassa mainostaja saisi tiedon, että tilasin jo laturin, eikä ole mitään järkeä mainostaa niitä edelleen (ei varsinkaan noita kaikkia malleja, kun hain vain tiettyä mallinumeroa). 

Selvyyden vuoksi sanottakoon, että tämä tulos on ihan peruslaitteistolla. Windows 11, siinä Chrome-selain, ei mainosten esto-ohjelmia tai poikkeuksellisia suoja-asetuksia.

Esimerkkini valossa näyttää siltä, että nettijätit eivät tiedä meistä edes tarpeeksi, vaan tykittävät mainoksiaan hehtaaripyssyllä peräpeiliin tähtäämällä. Onko se sitten osoitus yksityisyydestä, mene ja tiedä, mutta ainakaan tämän nähdessäni en ole huolissani nettiseurannasta.

Vasta kun kaikki minulle näkyvät mainokset alkavat osua liian hyvin muutan mieleni. Ja voihan olla, että yhtiöt vain hämäyksen vuoksi näyttävät epärelevantteja mainoksia, jotta eivät paljastuisi.

sunnuntai 26. marraskuuta 2023

Kielimallien kissanpäivät ohi? Mediat suojaavat sisältöjään koulutuskäytöltä

Kielimallit saivat lentävän lähdön, koska netistä löytyi valtavasti korkealaatuista sisältöä niiden kouluttamiseen. Mediayhtiöt ovat sallineet hakukoneiden vierailut, koska ne tuovat kävijöitä sivuille, mutta eivät huomanneet sisältöjensä olevan arvokkaita myös tekoälyn näkökulmasta.

Googlen, Facebookin ja OpenAI:n robotit louhivat tekstejä ja kouluttavat niillä tekoälyä, joka sitten vastailee käyttäjille ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan. Jatkossa tekoälystä tulee suurta bisnestä, mutta koulutusmateriaalin tuottajat eivätkä hyödy siitä mitään. Pikemminkin päinvastoin.

Mediayhtiöt ovat havahtuneet asiaan ja estäneet koulutusrobottien vierailut. Tämä tapahtuu vanhalla tekniikalla (robots.txt-tiedosto), jolla on aiemmin rajoitettu hakukoneiden indeksointia. Esimerkiksi Helsingin Sanomien sisällön käyttöä rajoittavat nykyisin seuraavat rivit:

User-Agent: *
Disallow: /promo/
Disallow: /sivulaskuri
Disallow: /api/
Disallow: /rest/
Allow: /api/paid-article/
User-agent: ChatGPT-user
Disallow: /
User-agent: CCBot
Disallow: /
User-agent: GPTBot
Disallow: /
User-agent: Google-Extended
Disallow: /
Sitemap: https://www.hs.fi/sitemap/html/hs/sitemapindex.xml
Sitemap: https://www.hs.fi/rss/custom/news-sitemap.xml

Google-Extended viittaa Googlen Bardiin; Googlen perinteistä hakukonetta ei ole estetty. ChatGPT-user estää plugin-laajennukset ja GPTBot tavallisen ChatGPT:n. Pisin löytämäni rimpsu oli Keskisuomalainen-lehdellä, joka on estänyt myös koulutusdataa palveluna myyvän Omgilibotin.

Pikaisen kokeilun perusteella sivustonsa käytön ovat estäneet Iltalehti, Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Keskisuomalainen, Aamulehti, Kauppalehti sekä Vauva.fi. Estoja ei ollut MTV Uutisilla, Ylellä eikä Suomi24-palvelussa. Viimeksi mainitussa on jopa teksti "All robots are welcome".

Eston vaikutus on helppo huomata, sillä ChatGPT ilmoittaa asiasta:

"En pysty avaamaan kyseistä uutisartikkelia, koska sen verkkosivusto estää..."

Yleensä eston huomaa vain epäsuorasti, kun ChatGPT ei osaa toteuttaa tehtävää, jonka pitäisi olla helppo, tai se antaa odotettua huonomman vastauksen.

Teknologiayhtiöt pääsivät jälleen yllättämään vanhat mediatalot. Ne hyödynsivät ilmaiseksi valtavan määrän korkeatasoista aineistoa. Jatkossa mediataloilla on oikeus vaatia maksua työnsä kaupallisesta hyödyntämisestä. Käsittääkseni maksuvelvollisuutta pohditaan lisättäväksi myös EU:n tekoälysääntelyyn. Aiemmin kielimallien kouluttajat ovat yllättäneet myös suomalaiset kirjakustantajat.

Jos sopimuksia ei synny, kielimallien kehittyminen lakkaa. Yhä suurempi osa nettiin päätyvästä materiaalista alkaa olla niiden itsensä tuottamaa, jolloin tekoäly kouluttaa itse itseään vanhalla tiedolla ja vanhoilla sanoilla. Se johtaa yleiseen laadun heikkenemiseen ja voi vahvistaa aineistossa olevia vinoumia.

Tekoälykehityksen ja käytön on oltava reilua ja eettistä koko elinkaaren ajan, koulutuksesta alkaen.

Lisäys 13.12.2023: Jatkossa mediat voivat saada korvausta aineistojensa koulutuskäytöstä.

Lisäys 28.12.2023: New York Times vaatii korvauksia aineistonsa opetuskäytöstä ja väittää ChatGPT:n ohittavan sen maksumuurin vastatessaan ajankohtaisiin kysymyksiin. https://www.hs.fi/talous/art-2000010083633.html  Jutun mukaan BBC, Reuters, CNN ja New York Times ovat estäneet sivujensa käytön uusiin tekoälyn koulutustarkoituksiin.

perjantai 24. marraskuuta 2023

Tekoälytalvi, kirjaimellisesti

Tekoälyn historiassa kehitysoptimismi on usein vaihtunut pettymykseen, kun tekniikka ei pystynytkään lunastamaan odotuksia. Erityisen ankara tekoälytalvi koettiin 80/90-lukujen vaihteessa, kun japanilaisten viidennen sukupolven tietokone -hanke oli epäonnistunut. Samoin oli käynyt asiantuntijajärjestelmille (expert system), joissa koneelle yritettiin siirtää lääkärin tai insinöörin osaamista. Konekäännöskin tuntui tuottavan vain huvittavia lauseita, joissa ei ollut mukana alkuperäisen tekstin ajatusta.

Tekoälytalvet tuntuvat kaukaisilta nykyisen tekoälyhuuman aikakaudella, mutta vähällä oli, ettemme eläisi juuri nyt sellaista. Helmikuussa 2020 VTT:n tutkimusprofessori arveli sellaisen olevan lähellä, ellemme muuta suuntaa.

Ilman generatiivista tekoälyä eläisimme luultavasti tällä hetkellä tekoälytalvea, joka olisi seurausta pettymyksestä robottiautojen hitaaseen kehittymiseen. Vajaat 10 vuotta sitten ennustettiin, että jo muutamassa vuodessa markkinoille tulisi itsestään ajavia autoja ja autonkuljettajien kouluttaminen kannattaisi lopettaa. Elon Musk lupasi jopa, että Tesla pystyisi ansaitsemaan hintansa takaisin toimimalla päivisin robottitaksina.

Vuonna 2018 Espoon Otaniemeen ilmestyi kyltti, joka varoitti liikkeellä olevista robottiautoista.

Varo - liikenteessä robottiautoja!

Otaniemessä kehitettiin robottiautojen tekniikkaa. Valmiita autoja ei kuitenkaan kuulunut myyntiin, joten kyltti sai rapistua. Tämän vuoden huhtikuussa otin tekoälykirjaani varten kuvan kyltistä, joka oli pahasti kärsinyt.

Robottiautoja... ehkä?

Kesäkuussa tunnettu teknologiakehittäjä Sensible 4 meni konkurssiin. Ehkä sen vuoksi kylttikin on nyt poistettu ja liikennemerkki on palannut vanhaan, robottiautoja edeltäneeseen tilaansa.

Talvi, mutta ei enää robottiautoja.

Tässä viimeisessä kuvassa se nyt on: tekoälytalvi mallia 2023 - mutta kuitenkin vain yhdellä tekoälyn monista sovellusalueista. Kestää vielä vuosia, ennen kuin robottiautot liikkuvat Suomen talvessa Otaniemeen asti, mutta monilla muilla rintamilla tekoäly jatkaa kehittymistään.

Mahdollisesti historia toistaa nytkin itseään ja ennen pitkää tulee uusi tekoälytalvi, kun odotukset tekoälyn kyvyistä osoittautuvat ylimitoitetuiksi.

sunnuntai 19. marraskuuta 2023

OpenAI näyttää huonoa esimerkkiä tekoälyn vastuullisuudesta ja avoimuudesta

Perjantai-iltana 17.11.2023 kerrottiin, että OpenAI oli erottanut toimitusjohtaja Samuel Altmanin, joka on ollut yhtiön kasvot julkisuuteen ja myös yksi sen perustajista. Samalla hallituksen puheenjohtaja siirrettiin muihin tehtäviin, jolloin hänkin päätti erota. Myöhään lauantaina tilanne oli eskaloitunut sellaiseksi, että Altman olikin jo tekemässä paluuta ja koko hallitus vaihtumassa. Huhujen mukaan Microsoftin sana oli painanut yhtiön omaa kantaa enemmän.

Tällaiset käänteet herättäisivät epäluottamusta missä tahansa yhtiössä, mutta OpenAI ei ole tavallinen yhtiö. Se ei ole yhtiö ensinkään, vaan tekoälyn avoimuutta ja saatavuutta edistämään luotu säätiö, joka rahoitusta varten joutui kuitenkin yhtiöittämään osan toiminnastaan. Microsoft on rahoittanut kehitystyötä 12 miljardilla ja saanut etuoikeuden tekniikan käyttöön. Pörssilistautumisestakin on ollut puheita. Kyseessä ovat valtavat rahasummat, sekä nyt että varsinkin tulevaisuudessa.

Toiseksi OpenAI on kiistaton edelläkävijä tekoälytutkimuksessa. Juuri äskettäin se kertoi uusista ominaisuuksista, joiden suuri suosio pakotti yhtiön keskeyttämään uusien maksullisten käyttäjien rekisteröinnin. Vähän aiemmin väitettiin, että tekninen läpimurto olisi ensi kertaa yltänyt AGI-tasolle: tuottanut tekoälyn, joka pystyy oppimaan ihmisen tasoisesti useita erilaisia tehtäviä. Sam Altman kirjoitti 26.9.2023 Redditissä "AGI has been achieved internally". Vähän myöhemmin Altman perui kirjoituksensa ja väitti vain tuottaneensa meemin. Oikeasti hänen yhtiönsä ei ilmoittaisi AGI:sta Reddit-päivityksellä.

Pilailiko johtavan tekoäly-yhtiön toimitusjohtaja AGI-läpimurrolla?

Altmanin tapausta on ehditty verrata Applen perustajan Steve Jobsin kohtaloon. Jobs palkkasi kasvukivuista kärsineelle yhtiölleen toimitusjohtajan Pepsiltä vuonna 1983. John Sculley kuitenkin riitaantui Jobsin kanssa ja sai hallituksen puolelleen. Lopulta Jobsin täytyi vuonna 1985 erota omasta yhtiöstään. Sculleyn kaudella Applen ongelmat vain pahenivat ja lopulta 1997 Jobs kutsuttiin takaisin pelastamaan yhtiö tuholta, mikä sitten onnistuikin yli odotusten.

Apple oli kuitenkin vain yksi tietokonevalmistaja. OpenAI on jotain ihan muuta. Tekoäly-yhtiönä se on selvästi muita edellä ja sillä on tärkeä rooli ihmiskunnan tulevaisuuden arkkitehtina. 

Tekoälyn kehittäjiltä vaaditaan syystäkin avoimuutta ja eettisyyttä, onhan pelissä ihmiskunnan tulevaisuus. OpenAI:n sekoilut osoittavat, että kun miljardit pannaan peliin, juhlapuheiden arvot lentävät roskakoriin. Epäilemättä OpenAI:n ja Microsoftin välillä käydään nyt kiistaa siitä, miten nopeasti ja laajasti uusilla tuotteilla voidaan rahastaa ja kenelle rahat kuuluvat.

Tämä ei anna hyvää kuvaa alasta laajemminkaan. Toiminta ei ole yhtään sen avoimempaa kuin liiketoiminta yleensäkään ja arvojen sijaan työtä ohjaavat dollarit - silloinkin, kun väitetään täysin päinvastaista. Emme edes tiedä, kuka OpenAI:ssa oikeasti käyttää valtaa ja millainen sopimus yhtiöllä on Microsoftin kanssa. Sam Altman tuntuu itsekin puuhailevan monissa ulkopuolisissa projekteissa, vähän Elon Muskin tapaan. Eniten kummastusta on herättänyt Altmanin osallisuus Worldcoin-hankkeessa, jossa ihmisille luvataan kryptovaluuttaa vastineeksi heidän silmiensä iristen skannaamisesta. 

Uutinen Altmanin potkuilta kuulosti aluksi elokuvan juonelta. Juuri näin voisi olettaa käyvän, kun yhtiö huomaa tekoälynsä muuttuneen älykkääksi ja johto huomaa olevansa hankalassa tilanteessa. Pitäisikö tämä esitellä maailmalle vai pikemminkin piilottaa siltä? Miten superäly pidetään hallinnassa? Vai onko se jo karannut ja siksi käynnissä on syntipukkien etsintä ja rankaisu?

Elokuvat ovat elokuvia, todellisuudesta emme tiedä juuri mitään ja siksi voimme vain arvailla. Toivottavasti alkava viikko tuo lisäselvyyttä asioihin.

keskiviikko 15. marraskuuta 2023

Kansalaisena datatalouden aikakaudella

Datasta on tullut uusi maksuväline, eikä meillä kansalaisilla ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä se. Amerikkalaiset palvelut keräävät meistä dataa, jota sitten käytetään mainosten kohdentamiseen ja palveluiden kehittämiseen - kenties johonkin muuhunkin, mitä emme osaa edes kuvitella. Cambridge Analytica -kohu osoitti, miten ulkopuolisetkin tahot voivat hyödyntää henkilötietoja uusilla, ovelilla tavoilla.

Tietojen keräämistä voi rajoittaa, mutta ei kokonaan estää. Olemme älypuhelinten ja nettipalveluiden vankeja. Sanotaan, että jos palvelu on ilmainen, sinä olet tuote, mutta ei se ihan niin yksinkertaista ole. Maksan Hesarista, ja silti se kohdistaa minulle mainoksia aivan kuten amerikkalaiset somepalvelutkin. Amazon profiloi maksavia asiakkaitaan, samoin Spotify ja Netflix, ja käyttää tietoja mainoksiin palvelun sisällä. 

Datataloudessa roolit sekoittuvat, eikä vanhan kaltaista jakoa enää ole. On pakko tunnustaa realiteetit: wanhaan maailmaan ei ole paluuta. Käyttäjän on kuitenkin syytä ymmärtää digiajan pelisäännöt: mihin luovutan tietojani ja mitä saan vastineeksi. Tarvittaessa luovutusta voi rajoittaa, kerätyt tiedot tarkistaa ja vaatia niiden poistamista.

Aihe on ajankohtainen juuri nyt, kun Facebook ja Instagram alkoivat tarjota maksullista versiota. Se ei ilmeisesti estä tietojen keräämistä, mutta poistaa kohdennetun mainonnan. Harva on valmis maksamaan tästä ilosta mobiilissa 150 euroa vuodessa, mikä voi hyvinkin olla mainosten tuotto yhtiölle ja siten maksuna kohtuullinen. Tietosi ovat ainakin sen arvoisia. Toisaalta maailmanlaajuinen palvelu ei toimi pelkällä pyhällä hengellä, joten hyödylliseksi koetusta palvelusta pitääkin maksaa.

Ihminen luopuu mieluummin tiedoistaan kuin rahoistaan. EU pyrkii suojelemaan kansalaisia, mutta viime kädessä ihmisellä on oltava oikeus myös luovuttaa tietonsa, jos itse niin haluaa. Ehkä EU yrittää sääntelyllä myös tukea kotimarkkinoiden nettipalveluita. Vaikka GDPR on ollut monella tavalla menestys, siitä ei ole tullut kilpailuvalttia eurooppalaisille yrityksille, koska muuallakin maailmassa tietojen hyödyntäminen koetaan paremmaksi vaihtoehdoksi kuin rahalla maksaminen. 

On siis opittava elämään datataloudessa. Siihen liittyen on hyvä tarkistaa, mitä tietoja palvelut meistä keräävät ja miten keräystä voi rajoittaa.

Ilmiselvien seurantamuotojen lisäksi Google ja Facebook tarkkailevat käyttäjän toimintaa ulkoisissa palveluissa, jotka sijoittavat pikselinsä (pätkä koodia) verkkosivuilleen. Kun hakee verkkokaupan sisällä tai Googlella jotain tuotetta, sen mainokset ilmestyvät Googlen myyminä muille nettisivuille tai Facebookin syötteisiin.

Facebookin asetuksissa on kohta Facebookin ulkopuolinen toiminta, joka listaa muista palveluista saatujen käyntitietojen (evästeet, seurantapikselit ym) määrän. 

Facebookin ulkopuolinen toiminta.

Seurannan voi tyhjentää tai katkaista palvelukohtaisesti. Toisaalta tiedot auttavat Facebookia mainosten lisäksi valitsemaan relevantteja päivityksiä, joten tiedoista voi olla hyötyäkin.

Yleisiä ohjeita datatalouden tietosuojan parantamiseen:

  • Käytä palveluita tietokoneen selaimella, älä mobiilisovelluksella (äppi). Sovellus pystyy lukemaan sijainnin, osoitekirjan, kuva-arkiston, wifi-verkon tiedot, laitetunnukset ym. Selain ei tähän pysty.
  • Älä luovuta osoitekirjaa palveluun, koska siinä menevät myös sellaisten henkilöiden tiedot, jotka eivät halua sosiaaliseen mediaan.
  • Kirjaudu ulos palveluista käytön jälkeen. Pelkkä Facebookin ikkunan sulkeminen ei riitä. Kun kirjautuminen on voimassa, Facebookin mainosalgoritmi näkee toiminnan muissa nettipalveluissa.
  • Kokeile eri selaimilla ja suojaohjelmilla. Chrome on luultavasti pahin, sillä Googlen bisnes perustuu juuri mainontaan.
  • Käytä mahdollisuuksien mukaan selaimen yksityistä tilaa. Se rajoittaa evästeiden käyttöä ja tallentumista.
  • Lue käyttöehdot ja rajoita palvelun asetuksia. Käytännössä nämä ovat vaikeita, sillä ehdot ovat vaikeasti tulkittavaa juristeriaa ja varaavat kaikki mahdolliset oikeudet palvelulle, vaikka niitä ei käytettäisikään. Ehdot saattavat myös muuttua. Sama pätee asetuksiin, joiden vaikutusta on hankala hahmottaa ja jotka lisääntyvät koko ajan.
  • Tarkista puhelimessa oikeudet, joita mobiilisovelluksille on annettu. Poista esim. kamera, mikrofoni ja yhteystietojen käyttö sellaisilta, jotka eivät niitä tarvitse.
  • Myös kotimaiset kivijalkakaupat tekevät keräävät tietoja bonuskorteilla ja kohdentavat mainontaa sen perusteella. Harkitse, mitä tietoja annat. Datatalous ei koske vain ulkomaisia yrityksiä, se on kilpailutekijä myös kotimaisilla yrityksillä.

SITRAn Digivalta-selvityksessä keväällä 2022 nousi esiin tieto, jonka mukaan Miapetra Kumpula-Natrin ostot kodinkoneliikkeestä olivat päätyneet Facebookin tietoon. Tämä on kiinnostava ja huolestuttavakin asia, sillä se yhdistää reaali- ja verkkomaailman. Miten paljon datatalous koskee kivijalkapalveluita?

Metalla on Yhdysvalloissa käytössä ns. offline conversion -tekniikka, jossa kauppiaat voivat lähettää Facebookiin tietoja suoraan omista asiakasjärjestelmistään. Näin selviää, miten tehokasta oma mainonta FB:ssä on, ja kuinka moni mainoksen nähnyt osti kyseisen tuotteen.

On kuitenkin epäselvää, onko tällainen ohjelma käytössä Suomessa - käsittääkseni ei. Jos tieto ostosta on mennyt Facebookille, se on saattanut siirtyä verkosta sähköisen kuitin, noutoilmoituksen tai haun seurauksena. USA:ssa tieto voi välittyä myös Google/Apple Payn -maksujen kautta.

Jos tiedät, että jokin suomalainen kivijalkakauppa välittää ostotietoja someyhtiöille, olisi kiinnostavaa kuulla asiasta. Siihen asti pidän asiaa huhuna. Ainakaan tiedot ostoista eivät siirry spontaanisti somejäteille.

Sen sijaan on varmaa, että tieto kaupassa käymisestä välittyy Googlelle sijaintitietojen perusteella, jos paikannuspalvelut on puhelimessa sallittu. Tiedoista ei kuitenkaan näe, ostettiinko jotain, eikä edes kauppa ole aina oikea.

Datatalouden aikakausi vaatii asiallista tietoa, jotta kuluttajat voivat itse tehdä valistuneita päätöksiä omasta ostokäyttäytymisestään. Data on arvokasta sekä ihmiselle että sitä hamuavalle yritykselle.

perjantai 10. marraskuuta 2023

Facebook ja Instagram maksullisiksi - muuttuuko mikään?

Olen saanut paljon kyselyistä Instagramin ja Facebookin muuttumisesta maksulliseksi. Hinta 9,99 euroa (mobiilikäyttäjältä 12,99 koska Apple ja Google ottavat 30 % välistä) kuukaudessa on kova, koska sillä ainoastaan välttyy näkemästä kohdennettua mainontaa.

Tämä kysymys tulee ennen pitkää jokaiselle Metan palvelujen käyttäjille EU-alueella.

Tilauspohjaisuus on Metan vastaus EU:n vaatimuksiin ja koskee vain EU-alueen sekä Sveitsin käyttäjiä. Jos saman tunnuksen alla on useita tilejä, niistä joutuu 1.3.2024 alkaen maksamaan lisähinnan. Tilauspohjaisuudella Meta tarjoaa muodollisesti vaihtoehdon kohdennetulle mainonnalle. 

Kukaan ei voi enää väittää, että kohdennettu mainonta on palvelussa pakollista. Nyt palvelusta voi maksaa myös rahalla. Tuskin kukaan haluaa silti tehdä niin. Toivottavasti Meta julkistaa tulevaisuudessa jotain prosenttilukuja tilaajien määristä. Epäilen niiden jäävän todella pieniksi.

Maksullisuus ja sen korkeahko hinta on nerokas veto Metalta. Se myös osoittaa, miten vaikeassa asemassa EU on yrittäessään säännellä amerikkalaisia nettijättejä. Nyt käyttäjät saadaan suorastaan vaatimaan kohdennettua markkinointia. 

Metan muotoilu "While people are subscribed, their information will not be used for ads" ei suoranaisesti vastaa kiinnostavimpaan kysymykseen: kerätäänkö myös maksavista käyttäjistä tietoja entiseen tapaan, vaikka niitä ei käytetä markkinointiin? Luultavasti kerätään. Näkyykö palvelussa silti mainoksia? En tiedä.

Mainoksilla vai ilman?

Oleellista on tämä: jos ei maksa, kaikki jatkuu kuten ennenkin. Joku on vasta nyt tavannut käyttöehtoja ja löytänyt sieltä huolestuttavia lauseita, joissa Meta varaa itselleen pääsyn käyttäjän sisältöön ja puhelimeen. 

Juristeria on oma lajinsa, jota suomalaisen maallikon on vaikea lähteä tulkitsemaan. Meta haluaa tietenkin turvata oman selustansa ja varaa kaikenlaisia oikeuksia nykyisiä ja tulevia palveluita varten. Sovellus ei kuitenkaan pääse ääniin, kuviin, kameraan, kontakteihin tai muihin tiedostoihin ellei käyttäjä itse anna niihin lupia. Käyttöjärjestelmän oikeustasoja ei pysty ohittamaan. Tästä syystä en myöskään usko, että TikTok kerää muita somepalveluita enemmän tietoja käyttäjistään. Algoritmit ja mahdolliset nettilinkit ovat sitten eri asia. 

"Kokemuksesi pysyy samana"

Vaikka nyt valitsisit ilmaisuuden ja mainokset, voit muuttaa valintaa myöhemmin. Moni valitsee ilmaisuuden ajatellen, että 120 tai 156 euroa vuodessa on kova hinta (niin kuin onkin), tai että Meta tietää joka tapauksessa jo kaiken, joten yksityisyydestä maksaminen on turhaa.

Kaikesta huolimatta monet ovat toivoneet yksityistä Facebookia/Instagramia. Nyt sanat punnitaan. Kuinka moni oikeasti on valmis maksamaan yksityisyydestään? Ilmaiseksi sitä ei saa, koska palvelujen tekniikkakin maksaa. Kiinnostavaa nähdä, tuleeko EU:n ulkopuolisilta alueilta vaatimuksia saada sama vaihtoehto myös heille. Haluavat ehkä ensin katsoa, kuinka moni käyttäjä tähän tarttuu.

En ole koskaan suositellut luopumaan somepalveluista, koska ne voivat olla aidosti hyödyllisiä. Sen sijaan suosittelen käyttämään niitä selaimella eikä mobiilisovelluksella, koska selaimella ei voi profiloida käyttäjää läheskään yhtä tarkasti kuin erillisellä sovelluksella.

Jatkossa selainkäytöstä on vielä taloudellinenkin hyöty. Jos valitsee maksullisen version, säästää 3 euroa kuukaudessa.

Jos valitset maksamisen, tule sitten kertomaan, miltä näyttää mainokseton Facebook - vai häviävätkö ainoastaan kohdennetut mainokset? Entä huomaatko eroa Facebookin ulkopuolisissa palveluissa, jotka eivät enää juorua käynneistäsi verkkokaupoissa tai matkojen varauspalveluissa evästeiden avulla?

Linkki yhtiön omaan tiedotteeseen asiasta

Lisäys klo 16: vielä varmemmaksi vakuudeksi kävin tallentamassa Instagramin nykyiset käyttöehdot (24.8.2023) sekä uudet, 12.1.2024 voimaan tulevat uudet ehdot, ja vertailin niitä Wordissä. Jos käytät Instagramia nyt, olet hyväksynyt elokuun 2023 ehdot eikä niihin tule oleellisia muutoksia.

Ehdoissa on pieniä tekstimuutoksia.

Poikkeus ovat mainosrahoitteisuudesta kertovat kohdat ("Miten palvelumme rahoitetaan?"), joihin on tullut paljonkin muutoksia. Ne kuvastavat kuitenkin maksullista mallia, mutta eivät vaadi uusia oikeuksia sisältöön.

Uusi kohta kuvailee maksullisen palvelun ilman kohdennettua mainontaa.

Instagram ei siis ole vaatimassa uusia oikeuksia puhelimeesi ainakaan tämän sopimuksen perusteella. Oletan, että sama pätee myös Facebookiin, mutta tarkistin Instagramin koska siitä tuli enemmän kysymyksiä. Nopeasti luetut, liioittelevasti huhuja toistavat somepäivitykset eivät ole luotettava tietolähde.

Lisäys 17.11.2023: Helsingin Sanomien toimittaja testasi maksullista Instagramia ja huomasi, että vaikka perinteiset mainokset jäävät pois, "kaupallinen yhteistyö" -postaukset (siis mainokset) tulevat edelleen läpi. Myös yritysten postauksia omista tuotteistaan on vaikea erottaa mainoksista. Johtopäätös oli selvä: "Metan näennäinen uudistus tuntuu lähinnä käyttäjien huijaamiselta."

sunnuntai 5. marraskuuta 2023

Luomuus kunniaan (kolumni)

(Kirjoitus julkaistu Tivi-lehden kolumnina marraskuussa 2023)

Generatiivinen tekoäly synnyttää napin painalluksella tekstiä, kuvia ja videoita. Yritykset ovat innoissaan tehokkuuden lisääntymisestä mutta asiassa on kääntöpuolensa: mitä enemmän tekoäly tuottaa määrää, sitä enemmän alamme arvostaa laatua ja aitoutta.

Ilmiö on tuttu elintarviketeollisuudesta. Tehtaat valmistavat koneellisesti tasalaatuista, mutta hajutonta ja mautonta ruokaa. Moni ostaa kaupasta luomua, vaikka se maksaa enemmän. Luomuelintarvikkeet on tuotettu lähellä, ne ovat maukkaampia ja uskomme, että ne ovat myös puhtaampia. Eivät välttämättä ole, mutta mielikuvat ratkaisevat.

Vastaavasti tekoäly tuottaa nopeasti ja kustannustehokkaasti yksilölliseltä näyttäviä asiakaskirjeitä, mutta saattaa jättää kirjeeseen virheitä tai käyttää epäaitoja fraaseja. Jos vastaanottaja huomaa lähettäjän koneeksi, hän kokee pettymyksen. Näinkö vähän yritys arvostaa minua ja asiakkuuttani?

Jotta voimme jatkossa erottaa ihmisen tekemän ja koneellisesti tuotetun sisällön toisistaan, tarvitsemme digiaikaan sopivan luomumerkinnän. Nettisivuihin, lehtijuttuihin ja kirjoihin pitää lisätä leima, joka kertoo niiden olevan perinteisin menetelmin valmistettuja.

Elintarvikkeiden kyljessä on lakisääteinen tuoteseloste ja lista käytetyistä lisäaineista. Ruuan ostajalla on oikeus tietää, mitä tuote sisältää. Sisällön ostajalla pitäisi olla sama oikeus.

Parhaillaan luova ala odottaa jännityksellä, mitä kaikkea uutta tekoäly saa irti vanhasta materiaalista. Johnny Cash on jo laitettu laulamaan Barbie Girl -hittiä ja Elvis Presley Baby Got Back -biisiä, vaikka molemmat laulajat ovat kuolleet aikoja sitten.

Ensi tammikuussa Göteborgin elokuvajuhlilla esitetään tekoälyn muokkaama versio vuonna 1966 valmistuneesta Ingmar Bergmanin elokuvasta Naisen naamio - Persona, jossa toista pääosaa esittänyt Liv Ullman poistetaan ja korvataan suomalaisella Alma Pöystillä.

”On suuri kunnia mennä luvalla sotkemaan mestariteosta”, kommentoi Pöysti hanketta Ilta-Sanomien jutussa.

Uudet kokeilut huvittavat ja kiinnostavat kuluttajia – kunhan he ovat tietoisia asiasta. Aina eivät ole, jolloin kyse on huijauksesta. Amazonista on jo löydetty e-kirjoja, joiden sisältö on epäluotettavaa eikä tekijäksi ilmoitettua henkilöä ole olemassakaan.

Tulevaa kehitystä ennakoiden olen alkanut lisätä omiin Powerpoint-esityksiini, sähköposteihini ja kirjoihini maininnan siitä, että ne ovat puhdasta luomua. En käytä Outlookin tyrkyttämiä automaattisia vastausvaihtoehtoja. Myös tämä kolumni on alusta loppuun luonnontuote eikä edes ideointiin tarvittu ChatGPT:tä.

Lokakuussa Adobe esitteli tälle ajatukselle käänteisen ratkaisun nimellä Adoben Content Authenticity Initiative. Siinä tekoälyn tuottama materiaali varustetaan tekijätiedoilla, jotka näkyvät nettisivulla hiirellä osoittamalla ja tallentuvat sisällön metatietoihin. Eräänlainen antiluomumerkki siis.

Tekoälyn merkitseminen voi tuntua saivartelulta. Mitä väliä sillä on, kuka teki sisällön, jos vastaanottaja on siihen tyytyväinen eikä koneen jälkeä erota ihmisestä? Mutta koneen ja ihmisen erolla on merkitystä silloinkin, kun se ei ole ilmeistä.

Jos tekoälyn kouluttamiseen aletaan käyttää sen itsensä tuottamaa materiaalia, ajan mittaan takaisinkytkentä vähentää informaation määrää ja heikentää kielimalleja. Siksi mallien koulutuksessa pitää suosia luomusisältöä ja minimoida tekoälyn osuus.

Asialla on merkitystä myös tekijänoikeuden kannalta. Vallitseva tulkinta on, että ellei lopputuloksesta voi tunnistaa alkuperäistä opetusmateriaalia, kyse on tekoälyn omasta tuotoksesta, eikä tekijänoikeudesta tarvitse maksaa.

Looginen seuraus on, että jos tekoäly tekee Powerpoint-esityksesi, se ei enää ole sinun esityksesi. Tekoälyn tuottama sisältö on vapaata riistaa, jota kuka tahansa saa ottaa omaan käyttöön ja levittää eteenpäin.

Leimaamalla työsi tulokset luomuksi varmistat, että tekijänoikeutesi siihen säilyy, ja että osaltasi tuet tekoälyn kehittämistä jatkossakin.

tiistai 24. lokakuuta 2023

Korvaako äänikirjan kuuntelu lukemisen?

Gutenberg loi ladottavilla irtokirjasimilla kirjojen massamarkkinat 1400-luvulla. Se johti ennen pitkää kirjojen hinnan romahtamiseen, mikä toi kirjat ja lukutaidon koko kansan ulottuville. Lukutaidon vaikutukset yhteiskuntiin ja sivistykseen olivat lopulta mullistavia.

Parhaillaan todistamme päinvastaista kehitystä. Lukutaito alkaa heiketä käytön vähentyessä. Emme enää jaksa keskittyä kirjan lukemiseen, kun somepäivitykset ja TikTok/Youtube-videot ovat paljon hauskempia eivätkä vaadi kuin muutaman sekunnin ajastamme. Ja sitten voi jo klikata jotain ihan muuta.

Uskon, että lukemisen vähenemisellä tulee olemaan ikäviä seurauksia. Videoihin tottunut kansa on entistä helpommin johdateltavissa ja valmis poukkoilemaan näkemyksestä toiseen. Hyödyllinen tieto korvautuu trivialla ja tarinoilla. Kuka kertoo parhaan tarinan ja tekee sen näyttävimmin, saa ihmiset mukaansa. Palaamme takaisin kohti keskiaikaa.

Viikonloppuna Hesari nosti esiin kirja-alan ahdingon, jossa ainoa kasvava ala ovat äänikirjat, ja sielläkin lukuaikapalvelut kilpailevat toisensa hengiltä. Kirja on kuitenkin kirja, vaikka sen lukisi joku toinen. Vetävän Youtube-videon voi tehdä muutamassa tunnissa tai korkeintaan päivissä, mutta kirjan tekemiseen kuluu useita kuukausia. Siksi on lupa odottaa, että kirjan informaatiosisältö on laajempi ja harkitumpi. 

En ole itse äänikirjojen ystävä, mutta ei minulla ole mitään niitä vastaankaan. Pääasia, että joku lukee vielä kirjoja, eikä vain klikkaile netissä omatekoisia videoita ja somesyötteitä.

Näen äänikirjoissa kuitenkin muutamia ongelmia. Niitä kuunnellaan muun toiminnan ohessa, mikä väistämättä verottaa keskittymiskykyä ja muistamista. Fiktiossa tämä ei ole suuri ongelma, mutta tietokirjoissa kylläkin. Tieto jää vajaaksi myös siksi, ettei kuvia ja taulukoita ole helppo kuvailla pelkän äänen varassa.

Osa ihmisistä sanoo omaksuvansa informaation parhaiten kuuntelemalla. Tutkimukset ovat kuitenkin kumonneet aiemmat teoriat erilaisista oppimistyyleistä (visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen). Osa ihmisistä haluaa lukea, osa kuunnella - mutta nämä ovat henkilökohtaisia mieltymyksiä, jotka eivät korreloi oppimistulosten kanssa (linkki 1, linkki 2, linkki 3)

Äänikirjoissa on rakenteellinen ongelma, koska niihin ei voi tehdä muistiinpanoja eikä alleviivauksia. Niitä on vaikea tehdä edes paperille, jos kuuntelee siivotessa tai pyöräillessä. Harvalla on niin hyvä muisti, että kaikki oivallukset ja syntyneet ideat jäisivät omaan muistiin. Äänikirjojen sisältöön ei voi myöskään viitata, jos itse joskus kirjoittaa jotain ja haluaisi käyttää jotain kuunneltua teosta lähteenä.

Niin, muisti. Iän myötä se heikkenee ja asiat alkavat unohtua. Paperi- ja e-kirjoissa on se hyvä puoli, että vanhaan tekstiin voi aina palata muistin virkistämiseksi. E-kirjoissa etuna ovat hakutoiminnot. Miten äänikirjoista tietämyksensä kerännyt säilyttää sen kaiken?

Tärkeintä on kuitenkin kirjan sisältö ja kyky keskittyä. Niistä kannattaa pitää kiinni jatkossakin. Tällä viikolla järjestettävät Helsingin kirjamessut ovat hyvä paikka muistaa jälleen kirjan merkitystä, olipa se sitten tekstinä tai äänenä.

tiistai 3. lokakuuta 2023

Miksi olemme kohteliaampia tekoälyä kuin ihmisiä kohtaan?

Olen kiinnittänyt huomiota ihmisten tapaan kirjoittaa ChatGPT:lle kohteliaita tehtäviä (prompteja). Monet kirjoittavat 

Voisitko tiivistää seuraavan tekstin? Kiitos! ...

sen sijaan, että antaisivat yksinkertaisen promptin

Tiivistä seuraava teksti: ...

Itse kuulun jälkimmäisiin. Tekoäly on vain kone ja turhat kohteliaisuudet haittaavat promptin tulkintaa. Käsitykseni on, että turhat kohteliaisuudet suodatetaan joka tapauksessa pois ennen kielimallin käsittelyä. Vastausten laatuun niillä ei ole merkitystä.

Koneita kohtaan osoittamamme kohteliaisuus tuntuu oudolta erityisesti siksi, että sosiaalisen median keskusteluissa kohteliaisuus loistaa poissaolollaan. Harva kiittää edes saamistaan hyvistä neuvoista. Osa neuvoista on sellaisia, joista samainen asiantuntija reaalimaailmassa veloittaisi rahaa. Silti kysyjälle ei tule mieleenkään olla kohtelias ja kiittää saamastaan avusta.

Miksi olemme kohteliaampia tekoälyä kuin toisia ihmisiä kohtaan?

Moni perustelee kohteliaisuuttaan pelolla, että jonain päivänä tekoäly ottaa vallan ja silloin se jotenkin muistaa, ketkä ovat olleet kohteliaita sitä itseään kohtaan.

Jonkun mielestä tekoälylle ollaan kohteliaita, koska se on itsekin vastauksissaan väsymätön ja kohtelias. Ehkä, mutta nettikeskusteluissa meistä jokainen on myös tekoälyn roolissa. Loukkaukset, ilkeilyt ja huono käytös ruokkivat samaa myös vastapuolessa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Toinen perustelu on tekoälyn kouluttamisessa. Käyttäjien tehtävänantoja voidaan käyttää tekoälyn opettamiseen ja silloin käyttäjien kohteliaisuus ruokkii jatkossakin tekoälyn kohteliaisuutta. Tässä kuitenkin unohtuu, että kielimallit on jo valtaosin opetettu internetistä löytyvällä aineistolla. "Internet on tekoälyn koulu - ja sinä olet yksi opettajista" (kirjani s. 37). Nettikeskustelujen huono käytös vaikuttaa kielteisesti tekoälyyn ja pakottaa yrityksiä käyttämään halpaa ihmistyövoimaa ilkeyksien kitkemiseen kielimalleista.

Kolmas selitys liittyy inhimilliseen keskustelukulttuuriin. Puhetta tunnistavat Siri ja Amazon Alexa saivat monet vastaamaan automaattisesti "thank you", koska puhe muistuttaa kanssakäymistä ihmisten kanssa ja siinä meitä on kasvatettu kohteliaisuuteen lapsesta lähtien.

Tekniikan inhimillistäminen on... inhimillistä. Sanotaan, että "taas se tietokone temppuilee", kun jossain on vikaa. Itse opetin aikoinaan mikrotukihenkilöitä ajattelemaan, että tietokone ei koskaan tahallaan tuota ongelmia tai toimi väärin. Siksi on turhaa tuhlata energiaa sille suuttumiseen.

Suhteemme koneisiin nousee uudelle tasolle robottien yleistyessä. Ihminen kokee ahdistavaksi katsoa, kun ihmisen kaltaista robottia lyödään. Koneen ja ihmisen raja hämärtyy. Liian ihmismäiset, mutta kuitenkin koneelliset ilmiöt saavat aivomme solmuun, koska emme osaa luokitella niitä. Tuorein esimerkki tästä oli The Creator -elokuvan paikoilleen juoksevat pommit, jotka ainakin omasta mielestäni olivat erityisen karmivia.

Ajatus tekoälystä, joka muistaisi miten sitä on kohdeltu ja "kostaisi" jonain päivänä saamansa ilkeilyt, on varmaankin puoliksi leikillinen, mutta myös vaarallinen. Mitä enemmän inhimillistämme tekoälyä, sitä helpompaa sen on jonain päivänä ottaa valta - jos ei konkreettisesti kaappaamalla, niin ainakin henkisellä tasolla.

Jo tämän päivän tilanteessa liika inhimillistäminen hämää meitä uskomaan tekoälyn antamiin vastauksiin.  Pitäisi muistaa, että kyseessä on vain ohjelma, joka toimii usein väärin.

Parempi siis kohdella jatkossakin tekoälyä koneena ja ihmisiä ihmisinä.