Tekoäly tekee melkein ihmeitä - keskustele kirjan kanssa

Tekoälysovelluksia ilmestyy nyt niin tiheään, että on vaikea pysyä kehityksessä mukana. Tilanne muistuttaa 1990-luvun jälkipuoliskoa, kun internet oli alkanut levitä toden teolla ja uusia nettipalveluita putkahteli harva se päivä. Suurin osa niistä ei menestynyt, mutta Amazon, Google, Hotmail ja monet muut jäivät elämään ja mullistivat lopulta arkemme.

Yksi kiinnostava tekoälyn käyttöalue on pitkän tekstin tiivistäminen tai jopa "keskustelu" dokumentin kanssa niin, että siitä voi esittää kysymyksiä ja tekoäly antaa niihin vastaukset.

Kokeilin kahta tällaista palvelua. ChatPDF on ilmainen ja käyttää ilmeisesti ChatGPT 3.5:tä. AskYourPDF on maksullisen ChatGPT 4:n laajennus (plugin). Nyt myös ChatPDF:stä näyttää olevan plugin-versio, mutta kokeillessani se toimi vasta nettisivuna www.chatpdf.com. 

Laitoin testiaineistoksi Onecoin-kirjani. Kirjan taitto PDF-versiona oli liian pitkä, mutta tulostin käsikirjoituksen Wordistä 98-sivuiseksi PDF-tiedostoksi ja se kelpasi.

Ensin ilmainen ChatPDF. Se ei tosiaankaan loista. Jo aloitus on kömpelö.

ChatPDF:n oma tiivistelmä.

Jostain syystä AI tarttuu Sofian graffiteihin, jotka eivät kirjan kokonaisuuden kannalta olleet millään tavalla relevantteja. Muutkin vastaukset tuntuvat painottuvan kirjan viimeisiin sivuihin. Ehkä AI:llä on huono muisti? 

ChatPDF painottaa kirjan viimeisiä sivuja.

Monien vastausten alussa toistuu sama fraasi: "Tämä PDF-tiedosto ei anna suoraa vastausta kysymykseen..." Vastauksissa on mukana linkki asianomaiselle sivulle, josta vastauksen oikeellisuutta voi yrittää tarkistaa.

Ei, tämä ilmaispalvelu ei vielä tee kesää, mutta AskYourPDF onkin jo toista maata.

AskYourPDF aloittaa sekin vähän oudosti.

Kaksi ensimmäistä poimintaa osuvat hyvin, mutta kolmas menee metsään. Viittaus kirjaan johtaa harhaan ja kuvittelemaan, että kyse olisi tästä kirjasta, kun todellisuudessa kyse on Onecoinin myymästä "koulutusmateriaalista". Myös neljäs kohta on hieman erikoinen poiminta.

Mitä laajempi kysymys, sitä paremmin AI osaa vastata. Esimerkiksi nämä ovat ihan mallikelpoisia vastauksia:

Tekoäly tuntee Wahlroosin hyvin.

Tekoäly huomaa jopa kertoa, että Onecoinin jälkeen Wahlroos lähti Dagcoiniin. Yksinkertaisemmat kysymykset, kuten Ruja Ignatovan käynnit Suomessa, menevät kuitenkin metsään.

Rujan Suomen-käynneistä tekoäly ei tiedä.

Kumma kyllä, tekoäly tietää Rujan isän mutta ei äitiä.

Rujan vanhempien nimet?

Erikoista tämä on siksi, että äiti mainitaan kirjassa selvästi:

Kirjassa äidin nimi mainitaan selvästi.

Myös Tampereen markkinointitilaisuudet menevät sekaisin, kun tekoäly antaa molemmille saman päivän. Todellisuudessa Rosendahlin tilaisuus oli syyskuun alussa.

Tampereen päivämäärät menevät päällekkäin.

Vastaukset eivät ole täydellisiä, mutta suomen kielen vaikeuden huomioiden ne ovat yllättävän hyviä. Vielä tärkeämpää on, ettei kumpikaan vastaajista lähde hallusinoimaan ja keksimään itse uusia faktoja. Väärä kielteinen tulos ("ei mainita kirjassa") on parempi kuin hatusta vedetty tarina. 

Englannin kielellä vastaukset ovat vielä paljon parempia, joten olemme selvästi jälleen yhden mullistuksen äärellä.

Joka tapauksessa käyttäjän täytyy muistaa tärkein sääntö: tekoäly on pelkkä työkalu. Vastuu tuloksista on aina käyttäjällä itsellään. Tekoäly ei ota vastuuta mistään.

Kotiosoitteesi voi olla julkista tietoa

Sain kyselyn hämmästyneeltä käyttäjältä, joka oli soittanut pienyrittäjälle ja kysynyt tarjousta palvelusta. Ennen kuin soittaja oli ehtinyt sanoa edes nimeään, yrittäjä oli jo tiennyt, mihin osoitteeseen palvelua haluttiin. 

Kaiken viimeaikaisen gdpr-kohun jälkeen luulisi, että kotiosoite on tiukasti salassa pidettävää tietoa. Ei ole. Aikojen muuttumisesta huolimatta kansalaisten osoitetiedot ovat edelleen julkisia, ellei niitä erityisesti pyydetä yksityisiksi. Kun puhelin soi, numerosta näkee soittajan ja esimerkiksi Fonecta-haulla selviää samantien kotiosoite.

Käsittelin näitä asioita viime vuonna ilmestyneessä Digiajan tietosuoja -kirjassani. Siinä lanseerasin käsitteen rekisteriturvallisuus, joka viittaa ihmisen tietoisuuteen omista rekisterimerkinnöistään, niiden julkisuuden asteeseen sekä tietojen oikeellisuuteen. 

Jos kotiosoitteensa haluaa salata, se kannattaa tehdä oman mobiilioperaattorin verkkopalvelussa. Samalla kannattaa suojata tiedot Traficomissa (jos omistaa auton) sekä Väestötietojärjestelmässä (VTJ), josta niitä muuten luovutetaan esimerkiksi puhelinpalveluna kysyjille.

Muuttuuko Twitter maksulliseksi?

Elon Musk on heittänyt ilmaan ajatuksen Twitterin muuttamisesta maksulliseksi. Miehen toiminta luo jatkuvaa epävarmuutta, kun hänen aikeistaan on mahdoton ottaa selvää. Ensin hän halusi ostaa Twitterin, teki tarjouksenkin, mutta yritti sitten perua kaupat. Lopulta hänen oli pakko ostaa Twitter, ja nyt se pitäisi saada jotenkin kannattavaksi.

Monet nettipalvelut ovat muuttuneet maksullisiksi ja se on OK. Sosiaalinen media on erikoistapaus, koska siinä käyttäjät tuottavat sisällön. Some olemme me. Miksi meidän pitäisi maksaa omasta työstämme? Rahavirtojen pitäisi kulkea päinvastaiseen suuntaan. Yhtiön pitäisi tehdä rahansa mainoksilla tai muuten työtämme hyödyntämällä, ei meitä laskuttamalla.

Facebookista on toivottu maksullista versiota ja sen tulosta on vahvoja merkkejä. Facebookissa maksullisuus nähdään hintana yksityisyydestä. Twitterissä ei ole samaa urkinnan ulottuvuutta, mikä on käyttäjien oma etu.

Ehkä Musk hermostuttaa ihmisiä tarkoituksella heittelemällä ilmaan puolivalmiita ideoita. Jos palvelusta tulisi maksullinen, iso osa sen käyttäjistä lopettaisi. Osa siksi, että bottiarmeijoiden pyörittäminen maksullisena tulisi kalliiksi, osa siksi ettei omista luottokorttia tai yksinkertaisesti pysty maksamaan. 

Sitten on niitä, jotka lähtisivät periaatteellisista syistä. Muskilla on ambivalentti suhtautuminen tekoälyyn ja hän aikoo tehdä X:stä kaikki yhdessä -palvelun, joka toimisi myös maksualustana. Villi veikkaukseni on, että käytöstä maksaminen onnistuisi vain Muskin oman maksujärjestelmän kautta. Se toisi Muskille vähintään kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Bottien ja häiriköiden väheneminen olisi periaatteessa hyvä asia. Jos Twitter olisi edelleen julkinen osakeyhtiö, voisin harkita maksamista, sillä itselleni palvelu on aidosti hyödyllinen - joskin koko ajan yhä rasittavampi, kun osa käyttää sitä vain megafonina oman sanomansa tuuttaamiseen päivästä toiseen. Näitä someaktiiveja ei kiinnosta keskustelu eivätkä he vastaa kommentteihin, Twitter on heille vain äänitorvi. 

Pörssiyhtiön on oltava läpinäkyvä ja avoin. Muskin hallussa oleva yhtiö on salaperäinen ja suljettu. Emme tiedä, tekeekö se nytkään tappiota vai voittoa. Pörssiyhtiön konkurssi ei voi tulla yllättäen, yksityisessä omistuksessa oleva yhtiö voi kaatua vaikka huomenna. Twitterin osaomistajina häärivät saudirahoittajat eivät ainakaan lisää luottamustani yhtiötä tai sen aikeita kohtaan. Pörssiyhtiön on ajateltava osakkeenomistajien etua. Elon Muskille riittää, että hän ajattelee X:ssä omaa ja saudien etua.

Maksullisuus johtaisi siihen, että viranomaiset lopettavat kanavan käytön. He eivät voi viestiä palvelussa, jonka käytöstä kansalaiset joutuvat maksamaan. Luultavasti myös moni yritys harkitsisi käyttöä uudelleen.

Ratkaisevaa on, millainen käyttäjäkunta maksulliseen Twitteriin/X:ään jäisi. Sitä on mahdoton ennakoida. Luultavasti juuri sen vuoksi Elon Musk kokeilee kepillä jäätä ja tarkkailee reaktioita. Osa hänen ideoistaan on vain yksinkertaisesti pähkähulluja, kuten julkinen tappeluhaaste Zuckerbergille, josta hän itse vetäytyi.

Ongelmana on kilpailevan palvelun puute. Mastodon, BlueSky ja Metan Threads ovat joko liian pieniä tai eivät toimi EU-alueella. Siksi jaloilla ja näppäimistöllä on vaikea äänestää.

Tuntien Muskin tavan tehdä nopeita ja äkkinäisiä liikkeitä en yhtään ihmettelisi, vaikka maksullisuus toteutuisi. Riskiä riskin päälle - katsotaan, miten käy.

Onecoin-tuomio - vihdoin! Sebastian Greenwood vankilaan 20 vuodeksi.

Vihdoin se on tapahtunut: oikeuslaitos on tuominnut toisen Onecoin-huijauksen päätekijöistä 20 vuodeksi vankeuteen. Tuomittu on Karl Sebastian Greenwood, jolla on äidin puolelta Ruotsin kansalaisuus. Hänen aisaparinsa ja koko huijauksen äiti Ruja Ignatova on edelleen kateissa ja luultavasti surmattu jo ajat sitten. FBI on etsintäkuuluttanut Rujan ja lupaa pidätykseen johtavista tiedoista 250 000 dollarin palkkion.

Yhdysvaltojen oikeusministeriön tiedote Greenwood-tuomiosta.

Helmikuussa 2015 lähtien olen yrittänyt osoittaa Onecoinin huijaukseksi ja saada viranomaiset kiinnostumaan asiasta. Tein kymmeniä blogitekstejä ja vinkkasin aiheesta monille toimittajille. Blogissa palaute oli välillä raivokasta, kun verkostossa mukana olleet halusivat levittää huijausta ja ansaita sillä itse lisää. Kirjani aiheesta ilmestyi juuri koronaepidemian puhjetessa helmikuussa 2020.

Alusta lähtien Tommi Vuorisen tärkein perustelu on ollut yksinkertainen: Onecoin ei ole huijaus, koska sitä ei ole tuomittu missään. Nyt on. Tommi on ainoa alusta lähtien mukana ollut, ja hän jatkaa One Ecosystem -nimelle vaihtaneessa järjestelmässä edelleen. Nykyinen titteli on Euroopan ja Afrikan aluejohtaja. Tommi on omin silmin nähnyt ja kokenut kaiken. Myyntimiehenä toiminut Kari Wahlroos nosti kytkintä jo ajat sitten ja vei omat miljoonat mukanaan.

Vuorinen saattaa väittää, että nykyisellä One Ecosystemin kryptovaluutalla on oikea lohkoketju ja ettei sillä ole mitään tekemistä sen Onecoinin kanssa, jota hän itse vuosina 2014-2018 kiersi mainostamassa ympäri Suomea ja aina Afrikkaan asti. Lohkoketju voi olla, mutta Onecoin ei edelleenkään ole oikea kryptovaluutta, eikä niillä ole julkisesti noteerattua kurssia. Kaikilla normaaleilla mittareilla Onecoin on edelleen puhdasta ilmaa.

Sitä paitsi: jos nykyinen Onecoin on eri asia kuin alkuperäinen, sittenhän Vuorisen markkinointi ja lupaukset osoittautuivat valheeksi. Onecoinin lähdekoodia ei koskaan avattu, Mastercard-korttia ei ikinä tullut, lohkoketjua tai louhintaa ei ollut, arvo ei noussut... kaikki valhetta. Todisteina ovat lukuisat haastattelut, Youtubesta löytyvät esitykset ja muu markkinointimateriaali.

On ihme, elleivät Suomen viranomaiset vihdoin puutu tähän huijaukseen. 

Oikeudenkäyntiaineistossa oli grafiikka, joka kertoo Onecoin-jäsenten määrän maittain heti huijauksen alussa. Suomalaisia oli silloin mukana enemmän kuin kiinalaisia, joista myöhemmin tuli suuret määrät uhreja. Greenwood, Parhiala, Vuorinen ja pari muuta kaveria Suomesta ja Ruotsista laittoivat tämän miljardihuijauksen käyntiin. Sillä pitäisi irrota paikka suomalaisessa rikoshistoriassa.

Suomalaiset olivat Onecoinin ensimmäisiä levittäjiä - ja uhreja.

Suomalais-ruotsalaisesta alusta johtuen Suomen KRP:llä olisi ollut tilaisuus torpata koko huijaus alkuunsa. Se mahdollisuus menetettiin, kun KRP marraskuussa 2015 päätti asiaa tutkittuaan jäädä odottamaan lähdekoodin julkistusta. Sitä ei koskaan tullut, eivätkä viranomaiset palanneet asiaan. Toisaalta myöskään Britannian poliisi ei jatkanut tutkimuksia uhrien tekemistä rikosilmoituksista huolimatta. "Ei todisteita", se totesi ja siirsi vastuun USA:n poliisille - vaikka USA oli ainoa maa, jossa Onecoin ei virallisesti koskaan toiminut (juuri siksi, että huijarit pelkäsivät sen viranomaisten tehokkuutta).

Kun Onecoin on nyt virallisesti todettu huijaukseksi, suomalaiset uhrit voivat tehdä rikosilmoituksia. Osa heistä on kuitenkin itse rekrytoinut mukaan uusia uhreja, joten he nielevät tappionsa mieluummin kaikessa hiljaisuudessa.

Poliisia tämän ei pitäisi estää. Vuorisen toiminnasta on runsaasti muuta aineistoa. Oikeusministeriön tiedote toteaa sen, mitä olen itse sanonut alusta lähtien: 

• unlike legitimate cryptocurrencies, OneCoin had no actual value and was conceived of by GREENWOOD and IGNATOVA as a fraud from day one
• OneCoin lied to its members about how its cryptocurrency was valued, claiming that the price of OneCoin was based on market supply and demand, when in fact OneCoin itself arbitrarily set the value of the coin without regard to market forces
• GREENWOOD also lied to investors about the utility of the tokens included in trader packages, claiming that they could be used to secure positions in OneCoin’s “mining pools,” depicted in promotional materials as computer hardware used to “mine” OneCoins. 
• there were no mining pools and no computers to mine OneCoin either.

Kaikki, mitä tiedote sanoo Greenwoodista, pätee myös Tommi Vuoriseen ja muutamaan muuhun suomalaiseen avainhenkilöön, jotka levittivät näitä valheita. Vuorinen ei voi vedota siihen, ettei hän tiennyt. Hän itse mainosti tuntevansa yrityksen toiminnan hyvin ja kehui Greenwoodia hyvin aikaansaavaksi herraksi. Kysymysteni olisi pitänyt havahduttaa hänet siihen, ettei yhtiön kertoma voinut pitää paikkaansa. Viimeistään silloin hänellä olisi ollut selonottovelvollisuus.

Vaikka Onecoin myöhemmin alkoi muka myydä koulutusta, alussa Ruja Ignatova vastasi Iltalehdelle sähköpostilla, että kyse on sijoitustoiminnasta, jossa voitot kulkevat käsi kädessä riskien kanssa (kirjani s. 55). Koulutusmyynti keksittiin myöhemmin kun yhtiö huomasi, ettei kuka tahansa voi markkinoida sijoitustoimintaa.

"Parin vuoden kuluttua olen joko narri tai sankari", Vuorinen sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa (kirjani s. 62). Nyt on aika toimia, ennen kuin narrin rikokset vanhenevat.

Tekstiä muokattu 13.9.2023

Lisää hitautta verkkopankkiin

Kolumnini elokuun Tivi-lehdessä:

Elokuussa 21-vuotias mies tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen S-pankin asiakkaisiin kohdistetuista miljoonahuijauksista. Vuosi sitten samassa pankissa oli neljä kuukautta kestänyt tekninen häiriö, joka avasi pääsyn väärille tileille. Äskettäin Sisä-Suomen poliisi varoitti kansalaisia viesteistä, joilla oli huijattu pankin asiakkailta kymmeniä tuhansia euroja yhden vuorokauden aikana.

Uutisointi yllättää, sillä Suomea on pidetty turvallisen pankkiasioinnin mallimaana. Entiselle ylpeydenaiheelle on käynyt kuten Pisa-tuloksille: asema ei säily ilman jatkuvaa kehitystyötä.

Verkkopankki on edelleen hyvin turvallinen. Viime vuoden 600 miljoonasta maksutapahtumasta rikollisia oli vain 0,003 promillea. Silti uutisointi rapauttaa asiakkaiden luottamusta ja käsitystä muunkin verkkoasioinnin turvallisuudesta. Jotain pitäisi tehdä.

Tähän asti nähdyt huijaukset olisi voitu estää, jos pankeilla olisi riittävästi kiinnostusta asiaan. Rahanpesun kitkeminen, mobiilipalvelut ja kiristyvä sääntely ovat pitäneet pankkien it-osastot niin kiireisinä, että turvallisuuden kehittäminen on jäänyt vähemmälle.

Pankeissa tekoäly seuraa koko ajan tilitapahtumia. Jos tilille tulee tunnistamaton rahalähetys tai käteistalletus, pankki penää selitystä rahojen alkuperästä, koska sääntely vaatii sitä.

Lähtevien rahojen valvonta on paljon vähäisempää. Huijauksen kohteeksi joutunut uhri on omillaan. Pankin mielestä hän on toiminut huolimattomasti, eikä menetyksiä useinkaan korvata.

Verkkopankin ongelmat eivät johdu tekniikasta vaan ihmisistä. Esimerkiksi isoihin rahansiirtoihin pyydettävät lisävarmistukset ovat tehottomia, koska palveluun päässyt rosvo pystyy kuittaamaan ne omistajan puolesta.

Pankkitunnusten käyttö viranomaispalveluihin kirjautumiseen on suomalainen erikoisuus. Moni uhri on luullut kirjautuvansa Omakantaan tai verottajalle, vaikka onkin tullut antaneeksi huijarille pääsyn tililleen.

Kirjautumisikkunat pitäisi erottaa selkeästi pankin omista maksuikkunoista. Viime vuosina tilanne on vain pahentunut, kun erilaiset maksunvälittäjät vaativat oman kirjautumisensa ja siinä viidakossa kokenutkin käyttäjä voi mennä vipuun.

Monissa pankkipalveluissa kielen voi vaihtaa englanniksi. Ei tehdä tätäkään liian helpoksi ulkomaiselle huijarille vaan sidotaan kieliasetus tiliin ja tehdään siitä pysyvä. Mummolla ei ole tarvetta vaihtaa yhtäkkiä kieltä englanniksi.

Huijauksissa nopeus on kaikki kaikessa. Usein uhri huomaa virheensä heti, mutta iltaisin ja viikonloppuisin pankista ei saa ketään kiinni. Pankkien pitäisi perustaa vaikka yhteinen 24/7-hätänumero, johon soittamalla tilin saisi hetkeksi suljettua ja rikolliset siirrot pysäytettyä.

Suurin osa meistä ei siirrä rahaa suoraan ulkomaille eikä tyhjennä tiliään uusille kotimaisille tileille. Tekoälyn olisi helppo havaita tällaiset anomaliat.

Miksei ulkomaansiirtoja voi estää tai rajoittaa niitä vain tunnettuihin verkkokauppoihin? Miten on mahdollista, että aiemmin vain kotimaisia laskuja maksaneen asiakkaan tili voidaan tyhjentää kryptovaluuttapörssiin, mistä rahoja on mahdotonta palauttaa?

Vähintäänkin siirroissa ulkomaisille tileille, joille ei aiemmin ole maksettu mitään, pitäisi olla 48 tunnin viive. Se antaisi uhrille aikaa reagoida.

Ahkerat nettiostajat eivät tarvitse lisäsuojauksia. Iäkkäämmät ja peruskansalaiset tarvitsevat. Siksi rajoitusten pitäisi olla valinnaisia mutta niin, että kerran päälle kytkettynä niiden poistaminen vaatii vähintään vuorokauden odottelun.

It-maailma on tottunut kehittämään palveluista yhä nopeampia ja monipuolisempia. Pankit eivät halua rajoittaa asiakkaitaan tai hidastaa maksuja, koska se koetaan huonoksi palveluksi ja tukipuheluiden määrän pelätään lisääntyvän.

Muutetaan siis ajattelua ja markkinoidaan vapaaehtoisia rajoituksia positiivisena asiana. Moni ottaisi mielellään vanhempiensa tilin suojaksi uusia turvaominaisuuksia. Niistä voisi jopa veloittaa lisähintaa.

---

Samana päivänä kun yllä oleva kolumni ilmestyi lehdessä, Satakunnan käräjäoikeus antoi tuomion jutussa, jossa Jarmo ja Ritva Sivula menettivät verkkohuijarille 44 900 euroa. Tapauksen paljastuttua pankki onnistui saamaan osan rahoista takaisin, jolloin lopulliseksi menetykseksi jäi 25 950 euroa. Hurja summa kenelle tahansa. 

Uhri oli kirjoittanut Bing-hakukoneeseen Omakanta, mutta joutunut valesivulle. Sivu kysyi tunnuksia ja siirsi uhrin lopulta oikeaan paikkaan Omakannassa, missä näkyivät halutut laboratoriotulokset. Sitä ennen uhrin puhelimeen oli tullut pankista varmistuskysely, jonka uhri myönsi lukeneensa huolimattomasti. Saatuaan puhelimeen lähetetyn koodin huijari onnistui asentamaan verkkopankkiohjelman omaan puhelimeensa ja sai näin täyden hallinnan tiliin. 

Tuomion mukaan uhrin toiminta oli huolimatonta, mutta ei törkeän varomatonta. Pankin lähettämä ilmoitus ei ollut kovin selkeä, siinä mm. varoitettiin, että asiakkaan tiedot saattavat olla vaarassa. Ilmoituksen olisi pitänyt sanoa suoraan, että uhrin rahat saattava olla vaarassa, jos hän ei ole itse pyytänyt mobiilipankin asennusta. Ei ollut, hän käytti verkkopankki vain tietokoneen selaimella.

Jos Satakunnan käräjäoikeuden päätös saa lainvoiman (eli pankki ei hae valituslupaa hovioikeudesta), sillä tulee olemaan ohjaava vaikutus tuleviin kiistoihin. Rajanveto on kieltämättä vaikeaa ja tehdään aina tapauskohtaisesti. Miten paljon asiakkaalta voidaan edellyttää omaa varovaisuutta, kun pankki on kuitenkin tiedollisesti ylivoimaisessa asemassa ja voisi parantaa verkkopankin turvallisuutta mm. yllä kuvatuilla nikseillä. Ovatko pankin lähettämät varoitukset varmasti riittävän selkeitä?

Jäämme kiinnostuneena odottamaan jatkoa ja seuraavia kiistoja. Tähän asti harva asiakas on halunnut lähteä kiistämään FINEn suositusta ja käräjöimään suurta pankkia vastaan. FINE on suosituksissaan edellyttänyt myös asiakkaalta tarkkaavaisuutta ja osaamista.

Devil's coin on kirja Onecoin-uhrin näkökulmasta

Helmikuussa 2020 ilmestyi kirjani Onecoin-huijauksesta. Se oli tietääkseni ensimmäinen koko maailmassa. Sen jälkeen kirjoja on tullut lisää. Toimittaja Jamie Bartlettin kirja The Missing Cryptoqueen - The Billion Dollar Cryptocurrency Con and the Woman Who Got Away with It (Amazon) ilmestyi kesällä 2022 ja nyt uusimpana Jennifer McAdamsin kirja Devil's Coin: My Battle to Take Down the Notorious OneCoin Cryptoqueen (Amazon).

Onecoin books by Petteri Järvinen (2020), Jamie Bartlett (2022) and Jennifer McAdam (2023).

McAdamin kirja kertoo Onecoinin tarinan uhrin näkökulmasta, eikä se ole mukavaa luettavaa. Jennifer McAdams syntyi Skotlannissa ja kasvoi vaatimattomissa oloissa. Jo 17-vuotiaana hänestä tuli poikavauvan yksinhuoltaja, eikä elämä kohdellut helläkätisesti myöhemminkään. McAdamilta diagnosoitiin krooninen väsymysoireyhtymä (ME, myalginen enkefalomyeliitti). 

McAdamin isä työskenteli mainarina hiilikaivoksella ja jätti kuollessaan 5000 punnan perinnön, jonka tytär luuli sijoittavansa viisaasti uuteen kryptovaluuttaan. Hänestä tuli ensimmäinen 5000 euron Tycoon-paketin ostaja Skotlannissa ja hän alkoi hyväuskoisena levittää Onecoinin sanomaa lähipiirissään. Monet heistä haksahtivat sijoittamaan vähät rahansa järjestelmään, joka vähän myöhemmin osoittautui pyramidihuijaukseksi. 

Ryhdyttyään taistelemaan Onecoinia vastaan McAdam kuvaa tuntemuksiaan "it was like watching a car crash happening in front of you and you can't do anything about it". Omat tuntemukseni olivat täysin samat. Yrityksistäni huolimatta en saanut Suomen viranomaisia kiinnostumaan asiasta ja saatoin vain sivusta seurata huijauksen leviämistä. 

Keväällä 2015 kävin poliisin kuultavana ja perustelin, miksi Onecoin ei voi olla oikea kryptovaluutta. Sen jälkeen KRP kuuli Tommi Vuorista ja Sofian pääkonttorilta lentänyttä lakijohtajaa (joka on nyt luovutettu USA:han oikeudenkäyntiä varten), mutta päätti marraskuussa 2015 jäädä odottamaan Onecoinin lähdekoodin julkistusta. Sitä poliisi ilmeisesti odottaa vieläkin. KRP:n wait-and-see asenne oli Suomen verkostolle vahva todiste siitä, että valuutta on laillinen.

Britannian poliisi oli yhtä saamaton. Asiaa tutkinut etsivä Kieron Vaughan lähetti McAdamille kirjeen, jonka tämä kertoo kehystäneensä seinälle: "Sorry, Jen, the investigation is being closed. No evidence." Yli 100 miljoonaa puntaa oli huijattu, mutta Britannian poliisi lopetti tutkimukset todisteiden puuttuessa ("no paper trail"). Suomessa huijattu määrä oli noin 25 miljoonaa euroa, mikä maiden kokoeron vuoksi oli meillä vielä paljon suurempi asia.

Kirjan kertomat asiat tulivat tutuiksi Suomessakin. Onecoin-jäsenet olivat kuin uskonlahko, joka tarkkaili toisiaan: "The greatest sin was buying Bitcoin or any other digital currency" (s. 75). Ryhmä vahvisti yhteenkuuluvuutta torjumalla kaiken ulkopuolisten kritiikin. Se oli vihaajien ("haters") tai suurten pankkien levittämää vihakampanjaa. Jos ryhmän jäsen erehtyi esittämään kritiikkiä, hänen tilinsä suljettiin ja virtuaalisena näkynyt suuri omaisuus yksinkertaisesti katosi.  

Rujan kadottua ohjat otti veli Konstantin, josta McAdam ei säästele sanojaan: "Konstantin is an idiot, but Ruja is pure evil, Satan in a female form." (s. 235) McAdam käyttää veljestä sukunimeä Ignatova, mikä on käsittääkseni virhe. Veli oli Konstantin Ignatov. Typeryys koitui veljen kohtaloksi, sillä vietnamilaisen henkilön neuvosta hän lähti matkalle Yhdysvaltoihin, vaikka Sofian konttori oli varoittanut matkan olevan turha riski. Los Angelesin lentokentällä poliisit pidättivät veljen ja vyyhdin tutkimukset alkoivat.

--

Ennakkotietojen mukaan ensi tiistaina Sebastian Greenwood saa tuomionsa USA:ssa. Ruja Ignatovan aisapari pidätettiin Thaimaassa marraskuussa 2018 ja hän on istunut vuosia New Yorkissa tutkintavankeudessa, ilmeisesti hyvin ankeissa olosuhteissa. Ruja itse on yhä kateissa, luultavasti kuollut. "Ruja may have vanished but haunts all of us", McAdam kirjoittaa.

Greenwoodin tuomiolla tulee olemaan valtava symbolinen merkitys. Onecoin-uskovaiset ovat vuosia väittäneet, että valuutan täytyy olla laillinen, koska yhtään tuomiota ei ole annettu. Pian on. Sen jälkeen Tommi Vuorisella, joka on ainoana ollut mukana toiminnassa alusta lähtien, on paljon selitettävää.

Toivon, että Vuorinen ja kaikki muutkin toiminnassa yhä mukana olevat lukisivat McAdamin kirjan ja miettisivät, miten monen ihmisen elämän ovat tuhonneet.

Kymmenen vuotta Nokian puhelintoimintojen myynnistä

Kymmenen vuotta sitten Suomi heräsi suru-uutiseen: Nokia oli myynyt pahoihin vaikeuksiin ajautuneen matkapuhelinbisneksensä Microsoftille. Seuraavana päivänä lööpit antoivat palaa: Stephen Elopista tehtiin jutun pahis, joka tuli Microsoftilta toimitusjohtajaksi 2010 ja palasi sinne puhelimet mukanaan kolme vuotta myöhemmin.

Elop joutui pahiksen rooliin.

Suomalaisten oli mahdoton hyväksyä ajatusta, että Nokia oli ihan suomalaisten johtajien toimesta tuhonnut aiemman rahasammon, joka oli tuottanut Suomeen satoja miljonäärejä. Jorma Ollilaa pidettiin suuressa arvossa, vaikka myöhemmin kävi ilmi, että yhtiö kaatui nimenomaan huonoon johtamiseen.

Mutta eipä hyvin mennyt Microsoftillakaan. Se oli halunnut yhteistyöhön Nokian kanssa jo 1990-luvulta lähtien, kun matkapuhelinbisnes alkoi kasvaa. Nokia torjui kuitenkin lähentelyt ja piti kiinni omasta Symbian-järjestelmästä.

Kun iPhone tuli 2007 markkinoille, peli muuttui täysin. Nokian johto teki klassisen virheen aliarvioidessaan iPhonen vaikutusta. Johto luuli, että ylivoimainen markkinajohtaja on turvassa, ja että iPhonesta puuttuva 3G-tuki vähentäisi asiakkaiden innostusta. Ei rajoittanut. iPhone ja Android siirsivät fokusta päätelaitteista palveluihin, jotka Nokian kymmenissä eri malleissa eivät koskaan toimineet sujuvasti. Nokian Ovi-palvelut olivat yksinkertaisesti surkeita ja laatuongelmista kärsinyt N97-puhelinmalli buginen.

Nokialla nähtiin kehityksen suunta, mutta johtamisen ongelmien vuoksi siihen ei kyetty vastaamaan. Helmikuussa 2010 Nokian oli pakko nöyrtyä Microsoft-yhteistyöhön. Vaikka puhelimet olivat teknisesti kelpoja, markkinoille kolmas ekosysteemi oli liikaa. Lopulta Microsoft osti miljardikaupalla puhelimet itselleen, mutta joutui itsekin toteamaan tehtävän mahdottomaksi. Toukokuussa 2016 Microsoft luovutti ja Lumia-puhelinten taru päättyi. Erona oli kuitenkin se, että valtavien kassavarojensa turvin Microsoftilla oli varaa epäonnistumisiin. Nokialla ei ollut.

Kymmenen vuotta sitten oli toiveissa, että jäljelle jäänyt verkkoyhtiö Nokia nousisi uuteen kukoistukseen. Niin ei ole käynyt. Verkkojen rakentaminen on sijoittajien kannalta epäkiinnostavaa bisnestä, joka ei enää kasva entiseen malliin. Edes kiinalaisten kilpailijoiden joutuminen kieltolistalle ei ole ainakaan vielä nostanut Nokiaa takaisin sijoittajien suosioon.

Verkot ovat kuitenkin strateginen osa yhteiskunnan infraa. On vain ajan kysymys, milloin jokin jenkkiyhtiö ostaa loputkin Nokiasta. Sen jälkeen Nokiasta on jäljellä enää renkaat ja muistona kumisaappaat.

Romanssihuijarit ovat alhaisimpia kaikista - näin toimi lääkäri Jemenistä

Nettihuijarien alhaisin laji ovat romanssihuijarit, sillä he rahastavat uhrejaan vetoamalla ihmisen yksinäisyyteen ja rakkauden kaipuuseen. Aiemmin luulin, että kyse on yksittäisistä tekijöistä, mutta huijausten mittakaava viittaa kokonaiseen kukoistavaan teollisuudenalaan. Ilmeisesti aiemmat nigerialaiskirjeiden lähettäjät ovat joukolla vaihtaneet romanssihuijauksiin.

Olen seurannut erästä tapausta ja yrittänyt puhua järkeä uhrille, mutta se on toivotonta. Kun huijari on saanut uhrin valtaansa, faktat menettävät merkityksensä.

Peruskuvio on aina sama. Huijari esiintyy jonkin alan ammattilaisena, joka on joutunut pulaan tehtyään huonon sopimuksen tai jouduttuaan maksuvelvolliseksi työssään aiheuttamasta vahingosta. Hän on kyllä varakas, mutta ei olosuhteiden vuoksi pääse käsiksi rahoihinsa. Välit sukuun ovat poikki tai sukulaiset ovat kuolleet.

Yllättävää kyllä, huijareilla ei näytä olevan mikään kiire. He voivat viestitellä uhrin kanssa kuukausia tai jopa vuosia, usein ihan tavallisia arjen asioita. Näin he luovat uskottavuutta ja mielikuvan suhteesta. Pieni imartelu ja vihjaus orastavaan rakastumiseen kuuluvat asiaan. Sekään ei haittaa, vaikka uhri kertoisi olevansa vähävarainen - pienetkin Bitcoin-lahjoitukset ovat avuksi (ja Afrikassa nekin ovat iso raha). Lisäksi uhri pystyy levittämään tietoa avuntarvitsijasta lähipiirilleen, josta ehkä löytyy varakkaampia auttajia.

Välillä täytyy melkein ihailla huijarien kekseliäisyyttä. Jos netistä löytyy huijarin käyttämä profiilikuva, sitä selitetään identiteettivarkaudella ja huijauksella, jonka seurauksena tekijä on luopunut some-käytöstä. Yhteydenpito tapahtuu vain Whatsappin tai jonkin some-sovelluksen kautta. Ei puheluita, ei videoita. Sovellukset mahdollistavat käännöskoneiden käytön, joten kielitaitokaan ei ole ongelma.

Nyt törmäsin ihan uuteen juttuun: huijari lähetti suomenkielisen ääniviestin, jossa hän puhutteli uhria nimeltä ja vakuutti lämpimiä tunteitaan. Uhri otti viestin täydestä, mutta itse huomasin jujun heti: viesti oli tekoälyn puhesyntetisaattorilla tuottama. Toinen lähetti kopion passistaan. Harmi vain, että passin järjestysnumero oli 12345678 eli se oli otettu viranomaisen sivulta ja henkilötiedot vaihdettu kuvankäsittelyllä.

Seuraamani tapaus on klassinen "lääkäri Jemenissä". Huijari ("A.") on pyörittänyt uhriaan jo kolmen vuoden ajan. Mies on kertomansa mukaan syntynyt San Franciscossa, mutta kun vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa, ranskalainen setä adoptoi hänet ja hän opiskeli lääkäriksi ja ortopediksi Pariisin Sorbonnessa. Suku yritti kaapata hänen omaisuutensa, joten A. katkaisi välinsä sukulaisiin.

Huono onni jatkui. Vaimo petti A:ta tämän ystävän kanssa, jolloin mies otti eron ja teki sopimuksen UNDP:n alaisen sairaalan kanssa. Valitettavasti sopimus on viisivuotinen ja lääkäri voisi vapautua siitä vain hankkimalla tilalleen uuden lääkärin tai maksamalla jäljellä olevan sopimuskauden maksut, 39 000 euroa. Sopimuksen mukaan hän saa palkan vasta, kun koko aika on täytetty. Lääkäri tekee pitkiä työpäiviä ja pystyy viestimään vain iltaisin. Jemenin nettiyhteydet ovat niin huonot, ettei lääkäri pysty hoitamaan  edes pankkiasioitaan.

Kaikki tämä on uskomatonta puppua ja siitä on varoitettu moneen kertaan. Uhri on kuitenkin vakuuttunut, että tällä kertaa kaikki on toisin ja että A. on todella lääkäri. Olen tarkistanut, ettei A. tietoja löydy Ranskan terveysalan ammattilaisten rekisteristä. Hänen ilmoittamansa terveydenalan ammatinharjoittajien numero ei edes pituudeltaan täsmää Ranskassa käytettyyn.

Asensin jopa Viber-ohjelman, jotta A. voisi ottaa suoraan yhteyttä minuun. Lupasin hoitaa maksun hänen puolestaan, jos hän vakuuttaa minut asiastaan. Varauduin tekemään muutamia kontrollikysymyksiä, joihin oikea lääkäri osaisi vastata välittömästi, mutta jotka huijari joutuisi googlaamaan. Ei niinkään yllättävää, ettei A. ole ottanut yhteyttä.

Lopuksi muutama oma havainto. Ilmeisesti huijarit ovat afrikkalaisia. Se selittäisi, miksi lääkärin väitetään valmistuneen juuri Sorbonnesta. Huijarit tuntevat ranskalaisen järjestelmän ja osaavat ehkä tarvittaessa puhuakin ranskaa. 

Huijarit ovat paitsi kärsivällisiä myös taitavia käsittelemään ihmisiä. He tietävät, miten vedota ihmisen tunteisiin ja tuottaa onnellisuuden tunnetta. 

Silti he ovat täysin säälimättömiä. Luultavasti rikkaina pidettyjen länsimaisten naisten huijaamista ei Afrikan perspektiivissä edes pidetä huijauksena. Se vain tasaa kohtalon epäoikeudenmukaisuutta, kun itse on syntynyt köyhiin oloihin ja toinen varakkaaseen länsimaahan. Omapahan on vikansa, jos uskoo tällaista!

Ilmeisesti huijarit toimivat ryhminä tai suorastaan yrityksenä. Eri henkilöt vastailevat vuorollaan eri uhreille, joten kirjoittajat eivät aina muista, mitä ovat jo aiemmin sanoneet. Selitykset muuttuvat koko ajan, kirjoitustyylikin voi vaihdella. Ja selityksiä tosiaan riittää! Sama huijari saattaa esiintyä yhdelle uhrille jopa useana täysin erillisenä tapauksena.

Vaikka järkipuhe tuskin koskaan auttaa, läheisten velvollisuus on kuitenkin yrittää. Päivän Helsingin Sanomien juttu kertoo huijatun rakkauden hinnasta, joka siinä tapauksessa oli 19 000 euroa. Vaikka suhde paljastuukin huijaukseksi, osa uhreista on rahojen menettämistä enemmän harmistunut siitä, että suhde päättyy. Niin vahva on ihmisen tarve tulla hyväksytyksi, huomatuksi ja rakastetuksi.

Lisätietoja romanssihuijareista on osoitteessa https://nettideittiturva.fi. Aiemmassa Maikkarin jutussa 80-vuotias kokemusasiantuntija Tuula Visa lupasi myös auttaa uhreja ja jutussa on puhelinnumerokin, johon voi soittaa.

Ääkkösongelma toiseen potenssiin

Järvisenä tiedän, miten ääkköset (å, ä, ö) aiheuttavat vieläkin ongelmia ulkomaisissa nettipalveluissa, vaikka Unicode-merkkijärjestelmä yleistyi jo vuosituhannen vaihteessa. Nyt Espoon teatteri on tehnyt jotain vielä hankalampaa: brändiuudistuksen myötä laitos on vaihtanut nimensä et-merkkiin eli ampersandiin (&). Kyse on todellakin teatterin nimestä, ei pelkästä logosta, joka muistuttaa lähinnä vääristynyttä 88 numeroa (jolla taas on ikävän kuuloinen linkki Heil Hitler -tervehdykseen).

&-nimi voi olla huomiotaloutta, mutta nykyään kannattaisi miettiä myös tietoteknisiä ulottuvuuksia. Merkki on hankala, sillä tietotekniikassa sillä on erikoismerkityksiä. Aiemmin &-merkki ei kelvannut tiedostonimeen. Nykyään Windows, Mac ja Linux hyväksyvät sen kyllä sovelluksissa käytettynä, mutta merkkipohjaisesta käyttöliittymästä &-merkki voi tuottaa ongelmia eikä sitä suositella.

Wordissä & kelpaa tiedostonimiin, mutta voi silti tuottaa yllätyksiä.

Digimaailmassa merkkijonot ovat kaikki kaikessa, siksi kirjainten käytössä täytyy olla tarkkana. Seuraavassa muutamia esimerkkejä &-merkin ongelmista:

• & ei kelpaa domain-nimeen, joten sähköpostiosoitetta ohjaaja@&.fi ei voi käyttää. Espoon teatterilla on siis digimaailmaa varten oltava perinteinen osoite (tässä tapauksessa @espoonteatteri.fi).
• Samasta syystä nettisivut eivät voi olla www.&.fi.
• Merkki ei kelpaa myöskään somessa hashtagiksi, sillä #& ei toimi.
• &-merkin hakeminen Googlella tuottaa vaihtelevia tuloksia, joissa Espoon teatteri tuskin koskaan nousee ensimmäiseksi.
• & ei käy myöskään sisäverkossa työasemien tai palvelinten nimeksi, mikä on organisaation sisäisen käytön kannalta hankalaa.

Netin ongelmat &-merkin suhteen johtuvat siitä, että merkkiä käytetään url-osoitteissa parametrien erottamiseen. Tulkintaa voidaan muuttaa koodaamalla &-merkki muotoon %26, mutta kuinka moni osaisi etsiä teatteria tällä koodinumerolla?

Ilmeisesti Espoon teatteri aikoo jatkossakin kuljettaa somessa, hakukoneissa ja sähköposteissa muotoa @espoonteatteri ja #espoonteatteri. Silloin koko &-show tuntuu markkinointitempaukselta. Tarvittiinko siihen kaksi vuotta kestänyt brändiuudistus?

No, hässäkällä oli ainakin yksi hyvä puoli: suurin osa espoolaisista ei tainnut edes tietää, että kaupungilla on oma teatteri. Siinä mielessä & on täyttänyt hyvinkin tarkoituksensa.

Tekoäly ja minä -kirja ilmestyy tänään

Tekoäly ja minä -kirja on tänään julkistettu ja saatavissa kirjakaupoista tai netistä esimerkiksi suoraan kustantajan verkkokaupasta tilaamalla (ISBN 9789520457570). Kirjan linkkilista, valokuvat ja mahdolliset korjaukset ovat sivullani https://www.petterijarvinen.fi/kirjat/tekoaly-ja-mina/. Olen kertonut kirjan sisällöstä kevään päivityksessä. 

Äänikirja on ISBN 9789520457594 (10 tuntia 42 minuuttia) ja e-kirja ISBN 9789520457587.

Tekoäly ja minä kansikuva.

Käyn kirjassa läpi tekniikan ja tekoälyn kehitystä. Prosessoritekniikan ansiosta digilaitteista tulee yhä kehittyneempiä, jolloin digitalisaatio ja sen tuoma tekoäly alkavat vaikuttaa työhön, vapaa-aikaan, arkeen ja koko yhteiskuntaan.

CPU, GPU ja TPU osaavat käsitellä vain bittejä. Tekoäly on loppujen lopuksi vain matematiikkaa – eikä edes kovin vaikeaa sellaista. Tekoäly saa ”älynsä” siitä, että yksinkertaisia operaatioita toistetaan miljardeja kertoja. Riittävä toisto saa koneen matkimaan ihmisen aivoja ja suoriutumaan tehtävistä, joita aiemmin pidettiin inhimillisyyden merkkeinä: kielen kääntäminen, kuvien tunnistaminen, shakin pelaaminen tai kysymyksiin vastaaminen ja keskusteleminen.

Näennäisestä älystä huolimatta tietokone tavallaan huijaa. Se ei ”ymmärrä” kieltä tai kuvia samalla tavalla kuin ihminen. Juuri tässä on avain ihmisen kilpailukykyyn. Vaikka koneet kehittyvät, ne eivät (ainakaan nykyisillä tekniikoilla) pysty aidosti kilpailemaan ihmisten kanssa muissa kuin yksinkertaisissa, määrämuotoisissa tehtävissä. Ihmisen kilpailuvaltteja ovat joustavuus, inhimillisyys, intuitio, hiljainen tieto ja aito luovuus, joka eroaa tekoälyn tekoluovuudesta.

Tekoälyä on myös yllättävän helppo huijata, kuten kirjan esimerkit osoittavat. Huijauksen mahdollisuus ja tekoälyn kyvyttömyys perustella antamiaan vastauksia rajoittavat sen käyttökohteita. Kirja osoittaa, että monet ihmiselle helpot asiat ovat koneelle liki mahdottomia (ns. Moravecin periaate).

Haluan antaa kirjassa ihmisille toivoa. Moni on kuunnellut huolestuneena tekoälyyn liittyvää hypetystä. Tuntuu siltä kuin kaikki ammatit olisivat vaarassa ja kohta tekoäly hoitaisi ne meidän puolestamme. Miltä tällaiset ajatukset vaikuttavat vaikkapa nuorten korvissa, jotka miettivät tulevaisuuden uraansa? Ei, tekoäly ei tee töitä puolestamme. Se on työkalu siinä missä taskulaskin tai Photoshop, mutta vaikka tekniikka hoitaa jatkossa joitakin työtehtäviä, se luo samalla uusia, ihmiselle sopivia tehtäviä.

Ei silti kannata kuvitella, että ihmiset pääsisivät helpolla. Niin kauan kuin insinöörit pystyvät kasvattamaan prosessoritehoa ja keksimään uusia algoritmeja, tekoäly tulee nakertamaan yhä uusia paloja arjestamme ja joudumme sopeutumaan työn muuttumiseen.

Tekoälyllä tarkoitetaan yleensä koneoppimista. Neuroverkkojen ansiosta kone ”oppii” tehokkaasti asioiden yhteyksiä sille annetusta opetusaineistosta. Siksi tekoäly pakottaa ihmiset kiinnittämään huomiota omaan oppimiseensa. Miten pystymme pitämään huolta omasta oppimiskyvystämme ja välttämään haitallisia, vanhentuneita rutiineja? Siinä on keskeisiä kysymyksiä tulevaisuuden työelämän kannalta.

Kahdessa viimeisessä luvussa käsittelen työn muutosta ja tekoälyn kehitysnäkymiä. Alalla vallitsee juuri nyt Oppenheimer-elokuvan ilmapiiri: tutkijat kehittävät jotain, mitä he eivät itsekään täysin ymmärrä – saati, että ymmärtäisivät sen käytön ja väärinkäytön seurauksia. Taloudelliset houkuttimet ovat niin suuria, että kaikki ovat valmiita ottamaan riskejä eikä kukaan halua vapaaehtoisesti rajoittaa kehitystä.

Niin kauan kuin emme tiedä, mitä tarkoittaa tietoisuus ja mitä on olla ihminen, tekoälyn kehittäminen saattaa johtaa pelottavaan maailmaan. Eksponentiaalisen kehityksen käyrän mukaan koneen laskentateho ylittää ihmisaivot vuosien 2040-2045 tienoilla. Pystymmekö silloin toisintamaan ihmisen koneelle? Mikä on se ratkaiseva ero ihmisen ja tekoälyn välillä?

Mitä lopulta on olla ihminen? Mitä on ajattelu ja tietoisuus? Ovatko kaikki ihmisen sisäiset prosessit mallinnettavissa ja toistettavissa koneellisesti?

Vielä nyt kukaan ei tiedä. Kun joskus saamme vastauksia, ihmiskunta astuu todellakin uuteen aikaan.

Einsteinin jalanjäljissä Bernissä ja Ulmissa

Tekoäly ja minä -kirjani avainhenkilö on Albert Einstein, maailman tunnetuin fyysikko. Vuonna 1905 hän julkaisi peräti viisi tutkimusta, joista kaksi muodosti (suppean) suhteellisuusteorian ja yksi toi vuosia myöhemmin Nobel-palkinnon valosähköisen ilmiön selittämisestä. 

Kirjaani hän päätyi kuitenkin siksi, että nuoren neron jälkeinen aika oli kaikkea muuta kuin loistava. Einstein ei uskonut uusien nuorten tutkijoiden teorioita vaan yritti todistaa ne vääräksi. Kuuluisa, (ainakin nykytiedon mukaan) virheeksi osoittautunut lause "Jumala ei heitä noppaa" oli vain jäävuoren huippu.

Einstein syntyi Saksan Ulmissa 1879, mutta perhe muutti sieltä Berniin Albertin ollessa vasta yksivuotias. Ulmin kaupunki tuhoutui sodassa, eikä Einsteinin syntymäpaikasta rautatieaseman vieressä ole jäljellä muuta kuin muistomerkki, joka sekin oli vime heinäkuussa remontissa.

Einstein-muistomerkki syntymäkodin edustalla Ulmin kaupungissa.

Vanhan kaupungin puuttuessa Ulmin keskusta on tylsä ja täynnä uusia toimistotaloja. Vain valtava katedraali (torni yhtä korkea kuin Näsinneula) selvisi sodasta, koska liittoutuneiden pommikoneet käyttivät sitä suunnistamiseen.

Maanalaisen hallin portaista löytyy kuitenkin sarja numeroita, jotka viittaavat Einsteinin elämän tärkeisiin lukuihin. 

Einsteinin elämän tärkeät luvut.

Ydinkeskustan ulkopuolelta löytyy myös taiteilijan tekemä Einstein-kaivo.

Keskeiset löytönsä Einstein teki toimiessaan patenttivirkailijana Sveitsin Bernissä. Kaupunki on pieni ja kaunis, ehdottomasti käynnin arvoinen. Asunto osoitteessa Kramgasse 49 on museoitu.

Einsteinhaus.

Asunto on nykymittapuun mukaan vaatimaton kaksio. Aikanaan se on varmaan edustanut vähintään keskiluokkaa.

Olohuone.

Einstein asui talon toisessa kerroksessa vaimonsa Milevan ja pienen poikansa Hansin kanssa vuosina 1903-1905. Hän asui myös muissa osoitteissa, mutta juuri Kramgassen asuntoon osui Annus mirabilis, ihmeellinen vuosi. 

Keskeinen sijainti Bernin tärkeimmällä kadulla saattoi vaikuttaa Einsteinin valintaan. Ikkunasta aukeaa hieno näköala alas kadulle, jossa bussit ja ratikat kulkevat edelleen. 

Näkymä Kramgasselle.

Kuuluisa kirjoituspöytä, jonka ääressä Einstein kirjoitti mullistavat tutkimuksensa, näyttää pieneltä ja vaatimattomalta. Tämänkö pöydän ääressä käsityksemme ajasta ja avaruudesta mullistuivat?

Einsteinin kuuluisa kirjoituspöytä.

Museon vitriinissä on Einsteiniin ja suhteellisuusteoriaan liittyviä esineitä. Tiesitkö, että myös GPS-paikannus vaatii toimiakseen Einsteinin kaavoja?

Suhteellisuusteoriaan liittyviä esineitä.

Ajan hengen mukaisesti talon alakerrassa on myös kahvila, yksi lukemattomista tällä kadulla, jonka katettu osuus on tiettävästi Euroopan pisin.

Einstein cafe.

Kun kulkee katua pitkin kohti keskustaa ja rautatieasemaa, tulee 500 vuotta vanhalle kellotornille, jolla oli oma osuutensa suhteellisuusteorian synnyssä. Tarinan mukaan Einstein alkoi pohtia, miltä kellotorni näyttäisi valonsäteellä ratsastavasta tarkkailijasta katsottuna.

Ja loppu on, kuten sanotaan, historiaa.

Kannattajakortteihin perustuva presidenttiehdokkuus on kömpelö jäänne menneisyydestä

Suomi mainostaa vaalejaan erityisen luotettavina, mutta presidenttiehdokkaaksi vaadittava kannatuskorttijärjestelmä on nimeään myöten (kortti?!) kömpelö jäänne menneisyydestä. 

Puolueen ulkopuolisen ehdokkaan on kerättävä vähintään 20 000 kannattajakorttia, jossa tukija ilmoittaa nimensä, syntymäaikansa ja osoitteensa. Nämä kortit pitää lähettää etanapostissa, verkossa kortteja ei voi täyttää. Joku sitten tarkistaa, ettei korteissa ole keksittyjä nimiä ja että oikeat henkilöt eivät ole täyttäneet usean eri ehdokkaan kannattajakorttia. Jokainen voi kannattaa vain yhtä ehdokasta.

Aiemmin kortit piti kerätä joulukuun alkuun mennessä, nyt raja on joulukuun puolivälissä. Tarkastajilla on siis vain muutama päivä aikaa tarkistaa käsin kirjoitettujen korttien tiedot ja poistaa duplikaatit. Tänä vuonna kortteja tulee ennätysmäärä, sillä nimekkäätkin ehdokkaat ovat irtautuneet puolueista ja pyrkivät keräämään nimet itse. Tarkistettavana voi siis olla 5x20k eli 100 000 käsin kirjoitettua korttia. Kuulostaa mahdottomalta urakalta.

Kannattajakortti täytetään tekstaamalla. 

Miten tarkistus voitaisiin tehdä? Jonkun pitää poimia korteista nimi, osoite, syntymäaika, päivämäärä ja ehdokkaan nimi tiedostoon. Sen jälkeen lista ehkä lajitellaan aakkosjärjestykseen ja peräkkäiset samat nimet ja syntymäajat diskataan, mikäli ne kohdistuvat eri ehdokkaaseen. 

Menetelmä on kömpelö ja altis virheille, mutta toisin kuin ääntenlaskennassa, tässä ei pyritäkään absoluuttiseen tarkkuuteen ja ainoastaan varmistamaan, että ehdokkaalla on laajempaa kannatusta. Onko nimiä 18 000 vai 22 000 ei ole ratkaisevan tärkeää. Silti kömpelö manuaalinen prosessi antaa oudon kuvan modernista Suomesta. Mahdollisesti korteista tehdään vain pistotarkistuksia.

Järjestelmä on monin tavoin altis väärinkäytöksille. Keksittyjen nimien lisäksi vaikkapa puolison tai sukulaisen antama kannattajakortti voidaan mitätöidä jättämällä toinen kortti samalla nimellä, mutta eri ehdokkaalle. Osoite ja syntymäaika ovat helppoja selvittää. Silloin alkuperäinen kortti mitätöidään, eikä sen jättäjä ilmeisesti saa edes tietää tapahtuneesta.

Vuoden 2018 vaaleista löytyy myös kiintoisa uutinen, jonka mukaan tarkistuksen jälkeen kannattajakorttien tiedot ovat julkisia. Kuka tahansa voi siis tarkistaa, kenen ehdokkuutta puoliso tai sukulainen on tukenut. Uutisen mukaan listasta ei kuitenkaan saa laatia henkilörekisteriä (miten tämä sitten tulkitaankaan).

Toivottavasti julkiselle listalle päätyvät vain nimet, ei syntymäaikoja ja osoitteita. Ao. vaaleissa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ilmoitti tarkistavansa kaikki kilpailevan puolueen ehdokkaan kannattajat ja erottavansa heidät omasta puolueestaan.

Pohjimmiltaan taustalla on sama problematiikka kuin nettiadresseissa tai kuntalaisaloitteissa. Kannatusta voidaan mitata avoimella nimilistalla, joka täytetään netissä tai kirjoitetaan kadulla, ilman mitään tarkistuksia. Toinen vaihtoehto on tarkistaa henkilöllisyys vahvasti verkossa tai vaatia sitä kadulla nimensä kirjoittavalta, jolloin sitä koskevat kaikki GDPR-vaatimukset. Mitään välimuotoa ei ole. 

Molemmissa ääripäissä on omat ongelmansa. Vahvan todennuksen vaihtoehdossa ongelmaksi nousevat kustannukset (jokainen vahva tunnistus maksaa) sekä ne, joilla ei ole nettiä tai halua käyttää sitä.

PS. Nettikeskusteluista päätellen monelle tulee yllätyksenä, ettei voi kannattaa kuin yhtä ehdokkuutta. Useamman kortin jättäneeltä hylätään kaikki kannatukset. Siksi korttien tarkistaminen on tällä kertaa hyvinkin tarpeellista, vaikka kortteja kertynee ennätyksellinen määrä.

Lisäys 21.8.2023: Ilta-Sanomat selvitti kannattajakorttien tarkistusta. Tarkistukselle on tavallista enemmän tarvetta, sillä Ano Turtiainen tähtää eduskuntaan myös valitsijayhdistyksen ehdokkaana ja on pyytänyt Venäjää avuksi korttien keräämiseen. 

Muunsukupuoliset hämmensivät Ylen rasismi-kyselyssä

Yle julkaisi heinäkuussa kyselyn rasismista, joka herätti itsessäni kysymyksiä aiheen vierestä. Juttu oli otsikoitu Ylen kysely paljastaa suomalaisten tuntemukset rasismista, missä "paljastaa" on melko vahva verbi. Kysely oli ulkoistettu Taloustutkimukselle, Yle oli kyselyn tilaaja.

Tuloksen mukaan naisista 57 ja miehistä 39 prosenttia katsoi, ettei Suomessa suhtauduta rasismiin tarpeeksi vakavasti. 

Rasismikyselyn tulokset.

Käänteisesti siis 43 prosenttia katsoo, että asiaan suhtaudutaan Suomessa tarpeeksi vakavasti. Mielestäni se oli todellinen uutinen, etenkin kesän jännittyneessä ilmapiirissä, joka keskittyi persujen rasismisyytösten ympärille.

Eniten kummastutti vastaajien sukupuolijakauma, jossa oli ensi kertaa kategoria "muut". Se palkki oli kokonaan punainen (=rasismiin ei suhtauduta tarpeeksi vakavasti).

Miehet, naiset ja muut.

Tieto siitä, että muut-kategoriassa oli vain viisi vastaajaa, lisättiin kuvaan myöhemmin. Aluksi vaikutti siltä, että kyse saattoi olla vain yhden henkilön mielipiteestä, joka grafiikassa nousi samanarvoiseksi kuin kaikki vajaat 600 miestä ja runsaat 500 naista. 

Kuvan mukaan kaikki viisi muunsukupolista katsovat, ettei rasismiin suhtauduta tarpeeksi vakavasti. Onko edes viiden henkilön kanta rinnastettavissa heitä sata kertaa suuremman joukon näkemykseen?

Tässäpä gallupien tekijöille miettimistä. Monen mielestä sukupuolen merkitystä tulisi häivyttää, mutta jos miesten ja naisten asenteissa on näinkin suuri ero, eikö se ole hyvä tuoda ilmi? Kannattaa siis jatkossakin kysyä vastaajan sukupuolta.

Jos muunsukupuoliset saavat jatkossakin oman palkin, jokaisen vastaajan kannattaa ilmoittautua siihen, olipa oma sukupuoli kumpi tahansa. Näin oman vastauksen painoarvo korostuu. Tässä kyselyssä yksi muu-vastaaja vaikutti palkkiin 20 % verran, kun mies/nais-kategoriassa vaikutus oli vain 0,2 %.

Toivottavasti tuloksia sekoittava muunsukupuolisten palkki ei jää kyselyihin pysyvästi.

Jossain määrin arvoladattuna voi myös pitää kyselyn viimeistä osuutta.

"Mielestäni on erittäin tärkeää... missään muodossa"

Kysymys "Mielestäni on erittäin tärkeää, että Suomessa ei hyväksytä rasismia missään muodossa" on sen verran ohjaava, että se on omiaan hämärtämään vastausten merkitystä. Miksei voi kysyä "Mielestäni on tärkeää, ettei Suomessa hyväksytä rasismia"? Nyt tehostesanat erittäin ja missään muodossa saavat jonkun epäröimään vastausta. Osa persuista on ehkä vastannut tarkoituksella kieltävästi näin ohjaavaan kysymykseen. Tai sitten olisi pitänyt olla toinen, tasapainottava kysymys.

Twitterissä Yle uutisoi asian vielä kärjekkäämmin ("Ylen kysely paljastaa... vain 13 prosenttia perussuomalaisten kannattajista pitää erittäin tärkeänä, että Suomessa ei hyväksytä rasismia").

"Ylen kysely paljastaa..."

Koko kyselystä jäi vaikutelma, että Yle halusi tietynlaisia vastauksia - ja sai niistä haluamansa uutisen. Se ei välttämättä hillinnyt heinäkuun ylikuumentunutta rasismi-väittelyä, vaan ruokki ajatusta valtamedioiden ohjaavasta roolista.

Nettiadresseille on paikkansa jatkossakin

Heinäkuun alussa netissä kohistiin adressit.com -palvelusta, johon yksityishenkilö perusti adressin Riikka Purran erottava valtiovarainministerin tehtävistä! Poliittisesti tulehtuneessa tilanteessa Purraa vanhoista rasistisista kirjoituksista syyttävä adressi sai paljon julkisuutta ja keräsi peräti 123 379 allekirjoitusta.

Purran kannattajat perustivat omia tukiadresseja, kuten Vaadimme Riikka Purran pysymistä tehtävissään ja työrauhan antamista hänelle. Jälkimmäinen keräsi 7521 allekirjoitusta. Kiinnostavaa kyllä, ulkoministeri Ilkka Kanervan ollessa keväällä 2008 tekstiviestikohun keskellä myös hänen puolestaan ja häntä vastaan perustettiin nettiadressit, mutta niiden allekirjoitusmäärät jäivät vähäisiksi.

Allekirjoitukseen vaaditaan sähköpostiosoite, josta allekirjoitus kuitataan, joten ihan helppoa adressin vääristäminen feikkiallekirjoituksilla ei ole. Organisoituneelle ryhmälle tai valtiolliselle toimijalle se olisi toki mahdollista.

Kuka tahansa voi selata allekirjoituksia, jolloin näkyy henkilöiden nimet, paikkakunnat ja mahdolliset vapaamuotoiset kommentit. Allekirjoittaja voi myös estää nimensä näkymisen. Purran vastaista adressia selaamalla voi nähdä, että uskottavia nimiä ja kommentteja on todella paljon. 

Joukossa oli muutamia selvästi koneellisesti tuotettuja rivejä, jotka oli ilmeisesti tuottanut haavoittuvia lomakkeita etsivä botti. Kyse ei ollut tarkoituksellisesta vääristely-yrityksestä. Ylläpitäjä poisti selvästi valheelliset allekirjoitukset ennen adressin luovuttamista eduskuntatalon portailla.

Tein 15.7. ja 17.7. uteliaisuudesta pienen vertailun allekirjoittajien ilmoittamista paikkakunnista. Koska Purraa tukeva adressi starttasi vastustavan adressin jälkeen, jälkimmäisen päivän luvut ovat luotettavammat. 

Absoluuttisia lukuja kiinnostavampia ovat ilmoitettujen paikkakuntien suhdeluvut (eroa vaativat/eroa vastustavat). Ylivoimainen ykkönen oli Helsinki (80), sitten tulivat Tampere (49), Espoo (39), Jyväskylä (38), Oulu (32), Turku (30), Joensuu (30), Kuopio (28), Lappeenranta (26), Porvoo (24), Vantaa (20), Hämeenlinna (18), Järvenpää (16), Rovaniemi (16), Lahti (16), Pori (15) ja Vaasa (13). Suhdeluvut on pyöristetty kokonaisluvuiksi. 

Lukujen perusteella näyttää siltä, että mitä suurempi kaupunki, sitä enemmän Purraa vastustettiin. Isoissa kaupungeissa on yliopistoja, joista voisi odottaa tukea suvaitsevuudelle ja kansainvälisyydelle. Pari kiintoisaa poikkeusta pistää silmään. Vantaa (20) eroaa selvästi Helsingistä (80) ja Espoosta (39). Pienistä kaupungeista erottuu Porvoo, joka ainoana nousee listan alkupäähän.

Adresseja ei voi pitää erityisen luotettavina, mutta jotain ne kertovat. Kun yrittäjien YEL-maksuja vastustanut adressi keräsi yli 65 000 nimeä, kukaan ei epäillyt allekirjoitusten aitoutta. Ennen adresseja kerättiin kaduilla ja nimet kirjoitettiin kynällä. Kukaan ei silloinkaan tarkistanut allekirjoittajan henkilöllisyyttä, sama henkilö saattoi allekirjoittaa monta kertaa useilla eri nimillä.

Vaalit neljän vuoden välein ei enää vastaa kansalaisten odotuksia demokratiasta. Erilaiset mielipidemittaukset täyttävät aukkoa, mutta selvästi kaivattaisiin myös ruohonjuuritason kanavaa. Kansalaisaloitteet vaativat vahvan tunnistamisen, mutta ne soveltuvat vain lakialoitteisiin.

Miksei adressit-palvelussa ole vahvaa tunnistusta? Kyse on rahasta. Jokainen tunnistuskerta maksaa. En tiedä nykyisestä hintatasosta, mutta ennen se oli muutama kymmenen senttiä. Sadalla tuhannella allekirjoittajalla summasta tulisi viisinumeroinen määrä euroja. Eikä se olisi vaivan arvoista, sillä osa kansasta ei halua tai pysty osallistumaan nettiadresseihin, joten tulos ei olisi kovin edustava. 

Adressit ovat käytännön teledemokratiaa ja kertovat jotain kansan tuntemuksista, etenkin jos ne pystyvät keräämään kymmeniä tuhansia allekirjoittajia. Vaarana kuitenkin on, että jos niiden suosio lisääntyy, ne alkavat kiinnostaa myös informaatiovaikuttamista.

Siksi adressit ovat oikeastaan sopivia juuri nykyisellään.

Rytsölän Lamborghinit antoivat kasvot vuoden 2000 IT-huumalle

Yle on julkaissut kiinnostavaa kesäkuunneltavaa. It-kupla.net palaa ajassa 2000-luvun alkuun ja nettiyhtiöiden pörssikuplaan. Olin itsekin yksi haastatelluista. Ja muistoja tosiaan riittää!

Vuosituhannen vaihde oli monin tavoin huimaa aikaa. Neuvostoliitto oli romahtanut, Suomi avautui länteen ja liittyi EU:hun, raha vaihtui markoista euroiksi. EUNet oli aloittanut internet-yhteyksien myynnin kuluttajille 1990-luvun alussa ja Yhdysvalloissa puhuttiin tiedon valtatiestä, joka siirtäisi bisneksen verkkoon. Netscapen pörssilistautuminen käynnisti sijoitusbuumin, jollaista aiemmin ei oltu nähty. 

Vuosi 2000 oli sama kuin tulevaisuus, ja se näytti lupaavalta. Ei puhuttu ilmastonmuutoksesta eikä edes sodista. Hetken aikaa maailmassa tuntui vallitsevan rauha. Kosovon sota oli päättynyt kesäkuussa 1999 ja seuraava iso konflikti oli alkamassa vasta syyskuussa 2001.

Seurasin itse vuosituhannen vaihtumisen tapahtumia näköalapaikalta, ensin Tietokone-lehden avustajana ja kolumnistina, sitten itsekin it-yrittäjänä. Vuosituhannen vaihteessa toimin Saunalahden Serveri/Jippii hallituksen jäsenenä sekä vt. viestintäjohtajana. Sain omin silmin nähdä, miten yhtiö listataan pörssiin huuman ollessa kuumimmillaan. Vain taivas oli rajana. Ne olivat hienoja vuosia.

Saunalahti syntyi monen pienen nettioperaattorin yhdistymisestä vuonna 1998. Yksi suurimmista yhtiöistä oli Jaakko ja Antti Rytsölän vuonna 1995 perustama DLC. Reetta Arvila ja Päivi Leino ovat kehystäneet it-huuman Rytsölöiden ympärille, mikä onkin luonteva valinta. Kaikki tuon ajan eläneet muistavat veljekset ja heidän ökyautonsa, keltaisen ja sinisen Lamborghinin.

Nettihuumasta muistellaan hurjia bileitä, ilmaista cokista ja yrityksiä, jotka palkkasivat nuoria töihin valikoimatta heitä kummemmin. Tärkeintä oli saada kasvatettua yrityksiä mahdollisimman nopeasti, jotta sijoittajien mielenkiinto pysyi yllä. Sijoittajia kiinnostivat tarinat, eivät talousluvut.

Lähes kaikki se, mitä 2000-luvun alussa puuhattiin, on sittemmin toteutunut. Suomi ei vain ole enää ykkönen juuri missään muussa kuin joissain mobiilipeleihin liittyvissä asioissa. Itse en kutsuisi aikaa it-kuplaksi, pikemminkin kyseessä oli sijoittajien kupla. Suomessa oltiin aidosti nettipalvelujen ja mobiilialan edelläkävijöitä. Periaatteessa Google tai Facebook olisivat voineet tulla meiltä. Nokian taustatuki teki suurimmistakin visioista mahdollisia. Nokian tiedettiin olevan suomalainen firma, ja se tieto avasi ovia myös maailmalla.

On hieman yllättävää, miten vähän Nokian suuruuden ajoista nykyään puhutaan. Aivan kuin kännykkäbisneksen romahtaminen olisi ollut jonkinlainen häpeä, jota ei haluta muistella. IT-kupla.netissä Nokia mainitaan monta kertaa, mutta se on silti vain sivuroolissa. Ehkä joku toimittaja tekee vielä vastaavan sarjan yhtiöstä, jolla oli ainutkertainen asema Suomen teollisuushistoriassa. Huipputekniikan suunnannäyttäjä, jonka puhelimia ihasteltiin kaikkialla maailmassa. Mobiilia tietoyhteiskuntaa tultiin katsomaan kaikkialta maailmasta. Nokia teki avainhenkilöistään, mutta myös siihen sijoittaneista taviksista (ja jopa Pukkilan kunnasta) rikkaita. Yhtiön liikevaihto oli suurempi kuin Suomen valtion budjetti. BKT:sta Nokian osuus oli neljä prosenttia. Vastaaviin lukuihin on tuskin koskaan ylletty missään muussa maassa.

Tätä kirjoitusta varten kaivoin esiin omat muistelmani noilta ajoilta. Saunalahti listautui pörssiin nettihuuman ollessa huipussaan huhtikuussa 2000. Jippii oli aluksi matkapuhelinliittymien brändi, sitten myös portaali ja lopulta koko yhtiön nimi. Nimeä piti vaihtaa, sillä sauna-alkuiset sanat eivät kansainvälisillä markkinoilla yhdistyneet mitenkään internetiin. Saunalahden serveri oli jotain niin suomalaista, ettei se avautunut edes kaikille suomalaisille (ei, mitään palvelinta ei ollut yhdessäkään Suomen monista Saunalahdista - nimi oli mainostoimiston keksimä).

Jippii! Huikea tarina IT-kuplasta ja vuosien oikeuspiinasta (Docendo 2013).

Uusmediayhtiöt saivat paljon julkisuutta ja ne arvostettiin poskettoman korkealle. Icon Medialab, Satama... olihan niitä. Sarjassa uusmedian romahdus tuntuu tulleen kaikille asianosaisille yllätyksenä, mutta lukujen järjettömyys oli kaikkien nähtävissä. Operaattoribisnes oli sen sijaan todellista ja ilman epäonnistuneita yrityksiä laajentua Saksan markkinoille Jippii olisi menestynyt hyvin. Varsinkin gsm-numeron siirrettävyys räjäytti potin toteutuessaan vuonna 2003.

Ei Jippiille huonosti käynyt. Kurssi tosin romahti muutamaksi vuodeksi, mutta Elisan ostettua yhtiön kurssi on tänään tuplasti korkeammalla kuin kevään 2000 listautumisessa. Lisäksi tulevat Elisan maksamat osingot, joista on kertynyt toinen mokoma arvonnousua lisää.

Uutisoinnissa kerrotaan Rytsölöiden ansainneen kymmeniä miljoonia ja menettäneen kaiken. Miljoonat olivat kuitenkin markkoja, eivät euroja. Tämän päivän it-miljonäärien rinnalla Rytsölät ansaitsivat vain taskurahoja. Tässäkin suhteessa maailma on nyt ihan toinen kuin 20 vuotta sitten.

Pörssilistautumisen yhteydessä Saunalahden omistajat myivät osakkeitaan markkinoille. En löytänyt enää tarkkoja lukuja, mutta vuosikertomuksen mukaan Jaakko Rytsölä omisti vielä 28.2.2001 yhteensä 2 148 262 Jippiin osaketta kurssin ollessa 2,70 euroa. Potin arvo oli siis 5,8 miljonaa euroa. Elokuun 2001 puolivälissä tullut romahdus pakotti Rytsölän myymään kaiken. Jos hän olisi pitänyt nämä osakkeet, niiden arvo olisi nyt noin 25 miljoonaa euroa.

Kaikki ei siis todellakaan ollut kuplaa, vaan esimakua tulevasta. 

Rytsölän veljesten Lamborghinit olivat mahtava PR-temppu. Kuten Suomeen hyvin sopii, ökyauton ostamalla he ansaitsivat ikuisen paikan Suomen it-historiassa, vaikka Rytsölöiden rooli Saunalahdessa oli silloin jo käytännössä loppunut. Ainakin Jaakko ajoi BMW M5 -tehomallia, taisi hänellä olla Ferrarikin, mutta ne eivät herättäneet intohimoja. Vain Lamborghinit huomattiin.

Miten olisi mahtanut käydä, jos Rytsölät olisivat tehneet kuten minä ja tyytyneet Porscheen? Kuka silloin olisi jäänyt it-huippuvuosien ikoniksi, jonka kautta tarinoita nyt kerrottaisiin?

Huijaussivut jatkavat kalasteluaan

Viime aikoina on tullut vastaan monia sivuja, jotka on kopioitu Omavero, Omakanta tai Kelan sivuista johonkin kansainväliseen domain-osoitteeseen. Kun sivun kautta kirjautuu, kysytään pankkitunnistuksen tiedot. Suomalainen erikoisuus -- pankkitunnuksilla viranomaispalveluihin -- muodostaa tässä ylimääräisen riskin. Varsinkaan mobiililaitteen näytöllä osoiteriviin ei tule kiinnittäneeksi tarpeeksi huomiota ja vähän sinne päinkin oleva osoite menee läpi. 

Tässä www.suomi-omavero.net näyttää aivan Omaverolta, joskin kirjautumissivulla on vain kolme pankkia:

Kirjautuminen huijaussivun kautta on vaarallista

Erikoinen yksityiskohta liittyy mobiilivarmenteeseen. Sen kalastelusta ei ole hyötyä rikollisille. Huijauksen voikin usein tunnistaa siitä, että mobiilivarmenne ei ole vaihtoehtona tai ainakaan se ei hiirellä klikattaessa tee mitään.

Domain-rekisterien tiedot ovat julkisia, joskin GDPR-aikana henkilötiedot on peitetty ja rikolliset ovat jo aiemmin käyttäneet välikäsiä oikeiden yhteystietojen piilottamiseen. Domain-nimen välittäjän tiedot kuitenkin näkyvät. Olen muutaman kerran lähettänyt sähköpostilla ilmoituksen abuse@<välittäjä>, ja joskus sivu on jopa hävinnyt. 

Yleensä ei kuitenkaan tapahdu mitään, tai sitten välittäjä alkaa pyytää lisätodisteita siitä, että brändiä on loukattu. Ei ole ajateltu jonkun väärentävän viranomaisten sivuja. Tällaisen lisätietopyynnön lähetti suomi-omavero.net domainin välittänyt ownregistrar.com:

Lisätietopyyntö

Olin ilmoittanut, että sivu on kopio Suomen verottajan sivusta ja tarjonnut siihen linkin, joten väärennös oli helppo havaita vaikka suomea ei ymmärtäisikään. 

En lähtenyt todistamaan, että Omaveron brändiä on loukattu, eikä se olisi minulle ollut edes mahdollista. Yön aikana suomi-omavero.net sisältö oli yllättäen muuttunut feikki-uutissivustoksi (tunnistautumisen alasivu oli kuitenkin yhä olemassa). Näin domain saadaan pidettyä valmiina seuraavaa huijauskampanjaa varten.

Feikki-uutissivusto

Uutissivusto on feikki, sillä uutiset on kopioitu eri lehdistä (mm. Länsi-Savo, MTV...) ja ne ovat viime vuodelta - kuitenkin sivustolla niihin on laitettu tämän vuoden elokuun päiväys. Ne ovat siis uutisia tulevaisuudesta. 

Kansalaisia on neuvottu ilmoittamaan poliisille, kyberturvallisuuskeskukselle sekä asianomaisille viranomaisille havaitsemistaan verkkovaaroista. Jos poliisi tai KTK vaatisi huijauksen lopettamista domainin välittäjältä, sillä olisi enemmän vaikusta kuin rivikansalaisten viesteillä. Tähän ei kuitenkaan ole resursseja, joten huijaussivuista on turha ilmoittaa poliisille. Ilmoitus Kelaan, Verottajalle, Kantaan tai pankille yleensä tuottaa tulosta, sillä niiden tietoturvaosastoilla on oma lehmä ojassa. (Katso myös lisäystä tekstin lopussa)

Toisaalta domain-nimet tulevat ja menevät, joten vaarallisuuden aikaikkuna on kapea. Huijauskampanjat ovat lyhytkestoisia; domainit on yleensä avattu vasta päivää tai paria aikaisemmin. Sivut voivat jäädä elämään verkkoon kampanjan loputtua, mutta vaikka niihin syöttäisi tunnuksensa, mitään ei tapahdu.

Asia on hankala myös domain-välittäjän kannalta. Kukaan ulkomailla ei voi tietää, mitä "suomi-omavero" tarkoittaa. Kerran ostetun ja maksetun domainin sulkeminen on juridisesti vaikeaa, koska se vaatisi todisteita sopimusrikkomuksesta tai laittomasta toiminnasta. Pelkän nimen osalta kyseeseen tulee lähinnä tavaramerkkirikos. Ja näitä kaikkia pitäisi tulkita kaiketi välittäjän maan mukaan (usein näkyy olleen Hollanti tai Saksa, EU-maita sentään). 

Jos sivun sisältöä muutetaan, sivun laittomuus katoaa. Pelkkä osoite suomi-omavero.net ei riko mitään lakeja, eikä sitä voi vaatia poistettavaksi. Feikit uutiset voivat toki olla tekijänoikeusrikkomuksia ja disinformaatiota.

Miten siis toimia? Jos törmäät netissä viranomaisten tai pankkien valesivuun, ilmoita siitä aidon sivun suomalaiseen ylläpitoon ja unohda sen jälkeen koko juttu. Tärkeintä on, että itse pysyt tarkkana ja luet osoiterivin aina huolellisesti ennen käyttöä.

Lisäys klo 15: Kyberturvallisuuskeskus ilmoitti Twitterissä: Moi, huijauksista tai haitallisista sivustoista on hyvä aina ilmoittaa viranomaisille. Teemme Kyberturvallisuuskeskuksessa päivittäin alasajopyyntöjä erilaisille sivustoille internetissä. Pääsääntöisesti tekemämme alasajopyynnöt tuottavat hedelmää. 

Ilmoitus kannattaa jättää tällä lomakkeella: https://www.kyberturvallisuuskeskus.fi/fi/ilmoita

Lisäys klo 21: "Uutissivusto" on poistunut ja tilalla on taas kalastelusivu.

Suomi-omavero.net on taas huijauskäytössä

Kirjautumissivu vie aidon näköiseen Nordean sivuun. Vain osoiterivin tutkiminen paljastaa huijauksen:

Nordean kirjautumisen huijaussivu.

Lisäys 28.6.2023: Tällä kertaa domain-välittäjä perui domainin ilmoitusteni perusteella, kun ei saanut yhteyttä varaajaan. 

"We have suspended the domain" - great!

Nyt osoite suomi-omavero.net antaa enää virheilmoituksen, kuten pitääkin. Seuraavaa huijausta odotellessa.