Kannatko vesipulloa, oletko hyväuskoinen?

Olen pitkään hämmästellyt varsinkin nuoria, joiden laukuissa ja repuissa roikkuu vesipullo. Lämpimänä kesäpäivänä sen vielä ymmärtää, mutta että talvellakin? Ellei henkilö tarvitse säännöllisesti nieltäviä pillereitä, on vaikea ymmärtää vesipullon raahaamista mukana kaikkialle.

Äskettäin näin Rustan myymälässä kahden litran vesipulloja, joiden kylkeen oli lisätty mitta-asteikon lisäksi kannustavia viestejä. Kello 17 kohdalla on "Don't give up now" ja klo 19 "Almost there". Jos pullo on tyhjä klo 21 mennessä, pullon kylki hehkuttaa "You did it!"

Pullo rohkaisee ylenpalttiseen veden juontiin, mutta miksi?

Miksi ihmeessä suomalaisen pitäisi juoda kaksi litraa vettä päivässä? Etelä-Euroopassa tai tropiikissa nesteytys voi olla ongelma, joten juomisesta muistuttaminen on tarpeen. Suomessa ei ole. Päinvastoin, liiallinen veden juominen voi olla suorastaan haitallista.

Jatkuva veden lipittämisen trendi on jäljitetty amerikkalaiseen Lifehack-sivustoon, jossa kehuttiin mitä hienoja vaikutuksia on aamulla tyhjään vatsaan juodulla vedellä. Kehotuksen taustalla ei ollut mitään terveydellistä faktaa. Sen kirjoittajaksi oli merkitty Joseph Summers, joka maksua vastaan promoaa asiakkaidensa brändejä.

Nettisivulta kirjoituksen poimivat suomalaiset iltapäivä- ja naistenlehdet, joissa vedenjuonnin terveysvaikutuksia mainostettiin aktiivisesti vuosina 2016-2017. Ilta-Sanomien juttu oli tyypillinen: "Juo aamulla vettä tyhjään vatsaan - 8 mahtavaa vaikutusta." Maikkarin juttu 12.11.2016 puhui suorastaan "huikeasta vaikutuksesta terveyteen."

Vesijuttuja tulee vastaan vieläkin, sillä netin disinformaatio on levinnyt oikean median avustuksella kaikkialle.

Lokakuussa 2021 Ilta-Sanomat veti jo takaisin, kun lääkäri vastasi vedenjuontiin liittyviin väitteisiin. Vettä kannattaa juoda kun on jano, ei "varmuuden vuoksi".

Todellisuudessa liika vedenjuonti voi olla jopa hengenvaarallista, sillä se sotkee kehon suolatasapainon, jolloin tuloksena on vesimyrkytys (hyponatremia). Tuorein kuolonuhri on 59-vuotias mies Dublinista. Kesällä 2023 35-vuotias nainen kuoli veden juomiseen. Epäillään, että myös kung-fu-tähti Bruce Lee kuoli liiasta veden juomisesta johtuneeseen aivojen turpoamiseen. Erityisen vaarallista on juoda paljon vettä lyhyen ajan sisällä.

Jos siemailet trendikkäästi omasta pullosta vettä pitkin päivää, se ei varmaankaan ole vaarallista - mutta ei liioin hyödyksi. Korkeintaan se kertoo, että olet hyväuskoinen ja altis vaikutteille.

Jokelan junaonnettomuudesta 30 vuotta

Ensi yönä tulee kuluneeksi 30 vuotta Jokelan junaonnettomuudesta. Aikaisin sunnuntaiaamuna 21.4.1996 Oulusta Helsinkiin matkannut yöpikajuna ajoi sumussa täyttä vauhtia vaihteeseen, jonka nopeusrajoitus oli ratatöiden vuoksi 35 kilometriä tunnissa.

Veturi pyörähti nokka menosuuntaan ja kahdeksan vaunua kaatui. Viimeiset kolme vaunua pysyivät raiteilla. Onnettomuudessa kuoli neljä ihmistä ja noin 50 loukkaantui. Veturinkuljettaja oli kuolleiden joukossa. Kyse oli tiedonkulun katkoksista ja inhimillisestä erehdyksestä.

Miksi junaonnettomuus on blogitekstin aiheena? Muistan, että päivä oli keväinen sunnuntai, ja ensi kertaa seurasin suuren onnettomuuden uutisointia netistä. Hesari, Yle ja Maikkari olivat avanneet sivustonsa vuotta aiemmin. Netistä tuli ensi kertaa kilpailija printtilehdille ja illan tv-uutisille. Painettu Hesari kertoi asiasta maanantain lehdessä.

HS 22.4.1996

Toinen syy on uutisointi, joka nimesi tuoreeltaan kuolleiden nimet, iät, kotipaikat ja jopa ammatit: 

"Surmansa saivat helsinkiläinen tiedottaja Pekka Saunamäki, 51, iittiläinen lentovirkailija Mikael Golovin, 41, ja hollolalainen suomentaja Erkki Hakala, 50. Junaa ajoi iittiläinen Esko Rajala, 52." 

Hesarin netissä julkaiseman uutisen kirjoittajaksi on merkitty Jarkko Sipilä, ilmeisesti sama henkilö, josta tuli MTV:n rikostoimittaja ja dekkarikirjailija, joka itse menehtyi maaliskuussa 2022.

Tämän päivän GDPR-aikana nimien julkaisu, muista tiedoista puhumattakaan, tuntuu käsittämättömältä. Nyt asianosaisten henkilötietoja varjellaan viimeiseen asti, vaikka ne rikos- ja onnettomuustapauksissa leviävät kyllä nettipalstoilla.

Kolmas syy on turvallisuuskulttuurin kehittyminen. Vielä 1990-luvun lopussa junille sattui lukuisia onnettomuuksia. Vain pari vuotta myöhemmin 6.3.1998 Tampereelta Pieksämäelle matkalla ollut juna ajoi Jyväskylässä täyttä vauhtia vaihteeseen, syöksyi ulos 110 kilometrin nopeudella ja aiheutti 10 ihmisen kuoleman. Loukkaantuneita oli lähes sata.

Ohjaamossa oli vielä tuolloin kaksi kuljettajaa, joista varsinainen kuljettaja menehtyi. Hengissä selvinnyttä syytettiin tähystysvelvollisuuden laiminlyönnistä, mutta syytteet kaatuivat pari vuotta myöhemmin oikeudessa. 

Ennen internetin yleistymistä sanomalehdet julkaisivat säännönmukaisesti onnettomuuksien uhrien nimet ja jopa kuvat, aina lapsia myöten. Jyväskylän 1998 onnettomuudesta ei enää nähdäkseni julkaistu nimiä. Käytäntö alkoi muuttua.

Jyväskylän henkilöuhreja vaatinut onnettomuus jäi viimeiseksi. Sen jälkeen junalla matkustaminen on ollut erittäin turvallista, mikä on hyvä osoitus turvallisuustyön merkityksestä. Myöhemmät junaonnettomuudet ovat sattuneet tasoristeyksissä ja uhrit ovat tulleet autoista. Euroopan raiteilta kantautuu edelleen tietoja junien kaatumisista ja törmäilyistä. Hatun nosto VR:lle.

Joskus on onneakin mukanaa. Erikoisin onnettomuus sattui 5.10.1990, kun yli 600 metriä pitkän tavarajunan jarrut pettivät ja juna vyöryi Helsingin asemalle. Yksi vaunuista tunkeutui asemarakennuksen seinän läpi. Onneksi tapaus sattui kello neljä aamuyöllä, joten asema oli autio. 

Lievempi läheltä piti -tilanne sattui 4.1.2010, kun neljä matkustajavaunua pääsi irti ja vyöryi aseman vieressä olevan hotellin toimistosiipeen. Siinä henkilökunta ehti varoittaa asemalla olevia ihmisiä ja pahemmalta vältyttiin.

Turvallisuudessa ei ole koskaan varaa itsetyytyväisyyteen.

Viranomaisen digiosaaminen takkuilee - edelläkävijästä peränpitäjäksi

Pitkään valmisteltu ja jo kertaalleen lykätty Digi ensin -hanke aloitti vihdoin 14.4.2026. Tavoitteena on saada suomalaiset siirtymään Suomi.fi-viestien käyttäjäksi niin, ettei virallisia tiedotteita tarvitse enää lähettää paperipostilla.

Jo seuraavana päivänä kävi ilmi, ettei iPhonen mobiilisovelluksessa pysty vaihtamaan asiointiroolia yritykseen. Kohtuullisen iso ongelma, joka olisi pitänyt havaita testauksessa (kai tätä on testattu, onhan?). Ongelman ymmärtäisi Androideissa tai vanhoissa puhelimissa, mutta uusimman iPhonen kohdalla moka antaa huonon kuvan viranomaisten digiosaamisesta.

Julkistus- ja virhetiedotteet peräkkäin.

Tiedotteen avaaminen tuo lisätietoa:

"Palaamme asiaan parin päivän päästä."

Tiedotteessa pistää silmään toiminnan ripeys (tai sen puute). "Tiedotamme asiasta seuraavan kerran viimeisetään 17.4. klo 16" - siis yli kahden vuorokauden kuluttua. Kun äsken (16.4. klo 16) kokeilin, ongelma oli entisellään.

Roolin vaihto iPhonessa ei voi olla iso tekninen ongelma, ehkä jokin unohtunut määritys tai parametri jossain? Sen korjaamisen pitäisi hoitua hetkessä.

Asiointi onnistuu selainversiossa, joten toiminnallisesti ongelma ei ole suuri. Se on kuitenkin nolo ja kertoo suomalaisen digiosaamisen tasosta. Pitkään valmisteltu digisiirtymä tökkii heti alussa puutteellisen testaamisen vuoksi. Ehkä joskus saamme tietää, mitä oikein tapahtui.

Jos sisäministeriön esimerkkiä katsoo, niin luultavasti emme saa. Kun somessa nousi droonien jälkeen kohu EU Alert -järjestelmän puuttumisesta, kukaan viranomainen ei tullut julkisuuteen selittämään tai kommentoimaan asiaa. Ei tainnut yksikään toimittaja myöskään sitä tivata?

Kansalaistoiminta tuotti aloitteen vastaavan hälytysjärjestelmän saamisesta Suomeen. Vähäisen julkisuuden vuoksi senkin allekirjoittajamäärä on viikko aloituksen jälkeen vain 2105: 

Kansalaisaloite FI-ALERT-järjestelmän käyttöön Suomessa.

Tänään sisäministeriö kertoi vaaratiedotusjärjestelmän "kehittämisestä" eli EU Alertin tuomisesta Suomeen. Ei selityksiä, ei perusteluita, ei pahoittelua. Business as usual. Ylen haastattelussa hitautta perusteltiin rahan puuttumisella. Ehkä niin, mutta kun varautuminen on Suomen kansainvälinen menestystarina ja puolustusmenoja yritetään tarkoituksella kasvattaa kaiken muun joutuessa tinkimään, vaaratiedottamisen ei pitäisi jäädä kiinni rahasta.

Liekö koskaan ennen kansalaisaloite toteutunut vain viikko nimien keräämisen aloittamisesta?

Haikeana muistelen vuosituhannen alun aikoja, jolloin Suomi oli digikehityksen huippua ja esikuvana muille. Nyt olemme pudonneet perässähiihtäjäksi.

Verottajan FIFO-laskuri Excelissä ja sama tekoälyllä

Aika tarkistaa veroehdotus ja tehdä siihen tarpeelliset korjaukset. Jos on käynyt viime vuonna kauppaa osakkeilla tai kryptovaluutoilla, niiden voitot ja tappiot pitää lisätä ilmoitukseen itse. Osakkeiden kirjanpito tulee useimmilla valmiina välittäjältä; ensi vuonna myös kryptojen pitäisi tulla automaattisesti (ainakin kotimaisilta välittäjiltä).

Nyt vielä kryptojen kaupat pitää laskea itse. FIFO-periaatteen vuoksi yksinkertainen summaaminen Excelissä ei riitä. Netissä on erilaisia palveluita laskelman tekemiseen, mutta myös verottajan sivulla on ladattava "Kryptovarojen FIFO-laskuri" (toimii tietysti myös osakkeilla). Se vaatii Excelin, koska LibreOfficen makrokieli on erilainen. 

Verottajan Excel-mallissa on omat niksinsä. 

Ensinnäkin laskuri käyttää makroja, joten Excel pyrkii turvallisuuden vuoksi estämään netistä ladatun mallin makrot. Jotta malli toimisi, pitää esto poistaa XLSM-tiedoston ominaisuuksista. Sekään ei auta, jos malli on tallennettu kotiverkossa jaettuun kansioon. 

Tiedostoista pitää rastittaa Suojaus: Salli jotta malli aukeaisi Excelissä.

Windowsin tietoturvasta ei voi syyttää verottajaa, mutta laskuri kaipaisi parempia ohjeita. Välilehti, jonka nimi on lupaavasti "Ohje laskurin käyttämiseen", näyttää vain tältä:

Missä ne ohjeet ovat?

Katse etsii taulukon alla olevia ohjetekstejä, mutta mitään ei näy. Sitten kokeneen Excel-käyttäjän katse kiinnittyy pieniin punaisiin kolmioihin - siellähän on pienet muistilaput kuvaamassa sarakkeiden merkitystä. 

Idea on, että kansalainen syöttää tiedot kaupoista valkoiselle alueelle, minkä jälkeen Excel laskee harmaan alueen tiedot ja ilmoittaa lopullisen voiton tai tappion veroilmoitusta varten (solut E4-E5). 

Tein näin ja käynnistin makron, mutta mitään ei tapahtunut. Ei virheilmoitusta, ei tulosta, ei selitystä. Lopulta ymmärsin, että punaisen kolmion teksti pitää lukea kirjaimellisesti: Tapahtuma-tieto pitää olla "Osto" tai "Myynti" ISOLLA alkukirjaimella. Jos isoa alkukirjainta ei ole, mitään ei tapahdu. Koodaaja olisi voinut lisätä muunnoksen isoiksi kirjaimiksi ennen vertailua, kuten tapana on. 

Ohjeista huolimatta en ymmärrä, mikä on "virtuaalivaluuttaa jäljellä 2" tai miten hankintameno-olettama-sarakkeen tietoja pitäisi tulkita. Onneksi niillä ei ollut tässä tapauksessa merkitystä. Versiohistorian mukaan laskuri on vuodelta 2020, joten aikaa parempien ohjeiden tekemiseen ja isosta alkukirjaimesta varoittamiseen olisi kyllä ollut. Tallenna PDF -painike ei myöskään toiminut. 

PDF-tallennuspainike ei toiminut.

Mallin käytössä näytetään varoitus, jonka mukaan käyttäjä itse vastaa tietojen oikeellisuudesta. Koska en ymmärtänyt mallin toimintaa, en voinut vastata tuloksista. Ymmärtääkseni asiaa paremmin tein kuvitteellisen esimerkin, jossa vuorotellen ostetaan ja myydään samaa kryptovaluuttaa. Kuvassa näkyvät myös makropainikkeet, jotka ohjesivun kuvasta puuttuivat. 

Kuvitteellinen esimerkki.

Laskurin mukaan kaupankäynti oli tuottanut 1500 euroa voittoa. Kumma kyllä, tässä Tallenna PDF -painike toimi ja tuotti siistin PDF-tiedoston. Mutta olivatko tiedot oikein?

Tarkistin tulokset tekoälyllä. Kirjoitin promptiksi

Olen tehnyt seuraavat osakkeiden ostot ja myynnit: osto 1000 15,00 € myynti 300 16,00 € osto 500 13,00 € myynti 400 12,00 € osto 700 15,00 € myynti 600 18,00 € osto 400 17,00 € Kuinka monta osaketta minulla on lopussa ja paljonko olen tehnyt voittoa? Laske tulos FIFO-periaatteella.

Vaikka kpl puuttui, tekoälyt ymmärsivät tehtävänannon ja yllättivät muutenkin kyvyillään. ChatGPT  päätyi samaan tulokseen Verottajan mallin kanssa.

ChatGPT

Kuvassa on vain laskelman loppu, mutta se kertoo, miten havainnollisesti tekoäly esittelee työnsä tulokset. Tekoäly opettaa käyttäjän omalla esimerkillä, miten FIFO lasketaan. Mainiota! Kunpa opiskelijat muistaisivat käyttää tätä hyödykseen sen sijaan, että delegoivat kotitehtävät ja harjoitukset suoraan tekoälylle.

Myös Anthropic Claude esittelee työnsä havainnollisesti.

Clauden vastauksen alku.

Ja lopputuloskin on sama kuin ChatGPT:llä.

Clauden lopputulos.

Viimeisenä vielä Microsoft Copilot, joka sekin laskee havainnollisesti ja antaa lopputuloksen:

Copilotin lopputulos.

Lopussa Copilot rehentelee kyvyillään, joten pyysin antamaan laskelman Excel-mallina. Se ei enää mennytkään oikein. Copilot käytti Pythonin openpyxl-kirjastoa ja teki ohjelman, joka tuotti tiedoston:

Excel-mallissa väärä lopputulos.

Vaikka lähtötiedot ovat oikein, malli antaa voitoksi 4900 euroa, mikä on selvästi väärin. Tekoälyyn luottamalla päätyisi ilmoittamaan verottajalle aivan liian suuren voiton.

Sekä ChatGPT, Claude että Copilot olivat maksullisia versioita. Jos on varaa käydä kauppaa osakkeilla tai kryptoilla, on kohtuullista maksaa myös tekoälystä.

Extrana vielä paikallinen kielimalli. Jos ei halua kirjoittaa tietoja omistuksistaan amerikkalaiseen tekoälyyn, voi ajaa paikallisesti esimerkiksi 20 miljardin parametrin GPT OSS-mallia. Sekin vastaa suomenkieliseen kysymykseen havainnollisesti ja oikein.

Ei tietoja pilveen, tekoäly laskee tehtävän paikallisesti.

Pienistä sanavirheistä huolimatta tulos on sama kuin maksullisillakin malleilla. Eipä jää voittojen ilmoittaminen verotukseen ainakaan raportoinnin vaikeudesta kiinni.

112 Suomi -sovelluksen historia - miksi Suomi sooloili vaaratiedottamisessa?

Ukrainen droonien harhautuminen Suomeen on herättänyt kiivasta keskustelua vaaratiedottamisen kanavasta. Miksi Suomi ainoana EU-maana käyttää erillistä sovellusta, kun muualla varoitukset tulevat puhelimeen CB-lähetyksenä (Cell Brodcast, ETSI-standardi)? CB-lähetys ei vaadi sovelluksen asentamista, joten se tavoittaa myös turistit.

Vaaratiedottamisen historia alkoi radiossa luetuista varoituksista. Tsunamin (2004) jälkeen perustettiin työryhmä pohtimaan mobiililaitteiden käyttöä, olihan Suomi Nokian ansiosta alan edelläkävijä koko maailmassa. Suomesta Thaimaahan lähetetyt tekstiviestivaroitukset olisivat ehkä pelastaneet ihmishenkiä.

Yhteistyö operaattorien ja viranomaisten välillä kangerteli rahan vuoksi. Kuka maksaisi järjestelmän rakentamisen ja tekstiviestien lähettämisen? 

Jotain kuitenkin tapahtui. Kesäkuussa 2015 (jep, 11 vuotta myöhemmin) julkaistiin 112 Suomi -mobiilisovellus, joka pystyi lähettämään avunpyytäjän koordinaatit suoraan pelastuslaitokselle (kätevä esim. metsässä, mökillä tai saaressa). Aluksi kyse oli hätäpuhelusovelluksesta, jolla pystyi hälyttämään apua itselleen, mutta myöhemmin se alkoi näyttää myös vaaratiedotteita. Syksyllä 2021 mukaan tulivat  ajankohtaiset tietoturvatiedotteet.

Sosiaalisesta mediasta sain linkin hallituksen esitykseen (HE 98/2020), jossa pahimpaan korona-aikaan pohdittiin vaaratiedottamisen kehittämistä (kohta 5.1.5). Muu maailma oli jo mennyt CB-tekniikkaan (EU-Alert), joten miksi Suomi päätti toisin?

EU:n teledirektiivin artikla 110 velvoittaa jäsenmaita rakentamaan varoitusjärjestelmän joko CB:nä tai mobiilisovelluksena. HE:n perusteluissa epäillään, että CB-ratkaisut tukeutuvat vanhenevaan teknologiaan, kun taas mobiilisovellusta voidaan kehittää loputtomasti. "Vanheneva teknologia" tarkoitti tekstiviestejä. Uskottiin, että niiden käyttö jatkaisi laskuaan, kun ihmisten viestintä siirtyisi pikaviestiohjelmiin. 

Teknologian vanhentumisuhka liittyy nimenomaan päätelaitteen mahdollisuuteen tukea tekstiviestiformaattia. Päätelaitevalmistajien suunnalta ei ole saatavissa takeita siitä, että uudet älypuhelimet mahdollistaisivat tekstiviestit niin monen vuoden aikajänteelle, josta on kyse suunniteltaessa väestön vaaratiedottamisratkaisua...

Sovelluspohjainen ratkaisumalli on perustamis- ja ylläpitokustannuksiltaan huomattavasti edullisempi, ja se tukeutuisi uudenaikaisempaan teknologiaan, joka muun muassa mahdollistaisi paremman kohdennettavuuden viranomaiselle ja räätälöitävyyden loppukäyttäjälle, mukaan lukien monipuolisemmat esteettömyyttä tukevat toiminteet.

Lisäksi mainitaan kustannukset. CB edellyttäisi "miljoonaluokan perustamiskustannuksia kunkin teleyrityksen verkossa". 

En tiedä, kuka perustelut oli kirjoittanut, mutta ne ihmetyttävät. Muiden EU-maiden tuki CB:lle oli tiedossa, eikä se edes ole tekstiviesti, vaan suoraan näytölle ilmestyvä teksti-ikkuna. Miksi perustelujen kirjoittaja uskoi, että tämä ominaisuus voisi hävitä tulevista puhelinmalleista? Ymmärsikö kirjoittaja eron CB:n ja SMS:n välillä?

Perusteluissa päädytään suosittamaan 112 Suomi -jatkokehitystä, koska sovellus olisi paremmin räätälöitävissä ja se toteuttaisi esteettömyyden (varoitukset voitaisiin saada vaikka puhuttuina). Lisäksi nostetaan esiin tietosuoja: mobiilisovellus ei kerää tietoja, kun taas CB vaatii operaattoria pitämään kirjaa liittymien sijainnista. Tämäkin perustelu ihmetyttää, sillä operaattorit seuraavat joka tapauksessa liittymiensä sijaintitietoja.

Viimeisenä perusteluna mainitaan monikielisyys: 

Suomen lakisääteistä vaaratiedottamisjärjestelmää ajatellen keskitetyllä varoitusjärjestelmällä olisi helposti pitäydyttävä lakisääteisissä kansalliskielissä, siinä missä esitettävää sovellusperusteista järjestelmää olisi huomattavasti joustavampi kehittää vaikkapa täydentävin linkein kohti monikielisempää väestön varoittamiskulttuuria.

Ja tietenkin kyse oli kustannuksista:

Esitettävän sovellusperusteisen vaaratiedottamisratkaisun taloudellisten vaikutusten kokoluokka on merkittävästi alhaisempi kuin toisen toteuttamisvaihtoehdon eli keskitetyn tekstiviesti- tai soluyleislähetysperusteisen ratkaisun... Ehdotetulla sovellusperusteisen vaaratiedottamismallilla on samalla huomattavasti kevyempiä vaikutuksia televiestintää toteuttavien teleyritysten omaisuudensuojan (PL 15§) kannalta verrattuna keskitettyyn tekstiviesti- tai yleissolulähetykseen perustuvaan malliin.

Toisaalta tekstissä mainitaan vain tekstiviestijärjestelmän kustannukset, jotka nousisivat miljooniin teleyritystä kohti. Tekstiviestit ovat hitaita ja raskaita, eikä niitä ole suunniteltu joukkolähetyksiin. Havainnollinen esimerkki saatiin 6.12.2017, kun 100-vuotias Suomi lähetti kansalaisille onnitteluviestin itsenäisyydestä. Lähetykseen kului kahdeksan tuntia ja yhden operaattorin virheen vuoksi 400 000 asiakasta jäi ilman viestiä.

CB-järjestelmän kustannuksia ei HE:n perusteluissa analysoida lainkaan.

Joten tässä sitä nyt ollaan. Korona-aikaan tehty päätös ei kiinnostanut mediaa, eivätkä päättäjät pitäneet teknistä asiaa kovin tärkeänä silloisessa maailmantilanteessa. 

Nyt ihmettelemme Suomen valitsemaa linjaa ja yritämme saada droonivaroituksia 112-ohjelmaan "jo" ensi vuoden aikana. 

112 Suomi paikannus kuluttaa akkua.

Maailma on muuttunut. Puhelimet ovat täynnä sovelluksia, jotka kuluttavat akkua ja vaativat päivittämistä. "Älä asenna yhtään tarpeetonta sovellusta" on edelleen yksi puhelimen tietoturvaohjeista. Siksi jatkuvasti päällä oleva 112 Suomi -sovellus on tänään kaikkea muuta kuin hyvä ratkaisu vaaratiedottamiseen. Toisin kuin CB, se ei edes hälytä, jos puhelin on äänettömällä. Paikkatiedon seuranta kuluttaa akkua.

Näissä asioissa kannattaa tehdä niin kuin muutkin eikä sooloilla kansallisesti.

Aikaisempia kirjoituksiani vaaratiedottamisesta:

• Drooni-hälytykset jatkossa puhelimeen, mutta miten sitten pitäisi toimia? (31.3.2026)
• Vaaratiedottaminen on Suomen häpeäpilkku (9/2018)
• Viranomaisten vaaratiedotteet ovat huono vitsi (HS-kolumni, 4.9.2014)
• Vaaratiedotteiden radiojakelu muuttuu alueelliseksi - vihdoin (9/2014)

Lisäys 4.4.2026: Iltalehden jutussakin SMS ja CB menevät sekaisin, joten kertauksena vielä järjestelmien erot: 

• SMS (Short Message Service): teknisesti hidas ja raskas, ei sovellu massajakeluun, vastaanottajien puhelinnumerot pitää tietää ja yksilöidä, viestit lähtevät yksi kerrallaan, voidaan mykistää (puhelin äänettömällä) 
• CB (Cell Broadcast): teknisesti nopea ja kevyt, lähettää tekstin kaikkiin tukiaseman (cell) alueella oleviin puhelimiin, numeroita ei tarvitse yksilöidä eikä edes tietää, viesti lähtee kerralla kaikkiin laitteisiin, tulee läpi vaikka puhelin olisi äänettömällä

On helppo nähdä, miksi jälkimmäinen on ylivoimainen tapa väestön vaaratiedottamiseen. Tekstiviestejä ei tähän hommaan kannata edes harkita. Tsunamin aikaan oli toisin, koska CB:tä ei ollut (ainakaan nykymuodossa).

Lisäys 8.4.2026: Kansalaisaloite EU Alert -järjestelmän saamiseksi myös Suomeen. Allekirjoita sinäkin.

Lisäys 16.4.2026: Ei tarvittu aloitetta, sisäministeriö julkaisi tiedotteen. Ei selityksiä, ei pahoitteluita, ei perusteluja. Otsikoitu hienosti vaaratiedottamisen "kehittämiseksi": https://intermin.fi/-/suomi-kehittaa-vaaratiedottamisen-jarjestelmaa 

Ukrainan droonit yllättivät sekä Venäjän että Suomen - nyt jonkun pitäisi kantaa vastuuta

Kolmen ukrainalaisen droonin päätyminen Suomeen on pannut vipiniää poliitikkoihin, mediaan ja varsinkin somekeskusteluun. Miksei Suomessa ole EU Alert -varoitusjärjestelmää, jolla vaaratiedotteita voitaisiin kohdentaa suoraan puhelimiin? 112 Suomi on lähinnä liikenneonnettomuuksiin ja  karhuhavaintoihin tarkoitettu mobiilisovellus, joka ei sovellu kriittisiin tilanteisiin eikä tavoita kuin osan kansasta. 

Uutinen, jonka mukaan ilmahälytykset tulisivat ohjelmaan ensi vuoden loppuun mennessä, sai syystäkin pilkkaa osakseen. Miksi Suomen pitää keksiä pyörä uudelleen ja tehdä se kalliisti mutta hitaasti, kun standardoitu ratkaisu on jo olemassa kaikkialla EU:ssa?

Ukrainan droonit ovat yllättäneet sekä Venäjän että Suomen. Venäjä ei osannut odottaa, että Ukraina iskisi Itämeren öljysatamiin. Siispä myöskään Suomi ei osannut odottaa, että droonit harhautuisivat Suomen puolelle. Uskottiin, että uhka rajoittui vain Puolan ja Viron alueelle.

Niiden, jotka näitä asioita työkseen miettivät, olisi kuitenkin pitänyt ottaa huomioon myös tämä vaihtoehto. Siitä heille maksetaan. 

Olisi pitänyt varautua tilanteeseen, joka on sodan ja rauhan välimuoto. Suomessa on mietitty, miten varoitetaan sotatilan aikana pommituksista ja ohjusiskuista, mutta rauhan ajan vaaratiedotus on jäänyt radiokanavien ja 112 Suomi -sovelluksen varaan.

Nyt ollaan jossain siinä välimaastossa. Drooneja on vaikea havaita ja niitä vastaan on vaikea antaa suojautumisohjeita. Sen verran jokainen lienee nähnyt uutisia, että jos taivaalla lentää säksättävä ruohonleikkuri, on syytä etsiytyä sisätiloihin. Siihen ei tarvita erityistä ohjetta, maalaisjärki riittää.

Mutta jos ei tiedetä, onko droonissa räjähde, eikä tiedetä mihin se on lentämässä, vaaratiedotteen kohdentaminen on mahdotonta. Epämääräisten varoitusten lähettäminen varsinkin yöaikaan aiheuttaa hämmennystä ja pelkoa. Sotaa varten suunnitellut väestönsuojelutilat eivät ole edes auki. Droonin osuminen 100x100 metrin alueelle on epätodennäköisempää kuin lotossa voittaminen. Toisaalta Itä- ja Etelä-Suomessa riski korostuu.

Ehkä drooniuhka tuli Suomen viranomaisille yllätyksenä, mutta hälytysjärjestelmä ei varmasti tullut. Sellaista on vatuloitu Aasian tsunamista lähtien, siis 21 vuoden ajan. EU:ssa ja USA:ssa se on toteutettu oikeaoppisesti: EU Alert -järjestelmä on käytössä kaikkialla muualla EU:ssa paitsi Suomessa. Jopa Turkki on ottamassa sitä käyttöön. Puhelimet ovat tukeneet tekniikkaa vuodesta 2012 lähtien, joten aikaa on ollut.

Suomen käyttämä mobiilisovellus on huono ratkaisu, koska harva asentaa tai jättää sitä aktiiviseksi tausta-ajoon. Tekstiviestit ovat vielä huonompia, koska niiden massalähetys on hidasta ja alueellinen kohdentaminen vaikeaa.

Suomessa käyttöönotto on ilmeisesti jumiutunut rahaan, kustannusten jakamiseen valtion ja operaattorien kesken. Tämä on kummallista, sillä Suomi on varautumisen ja väestönsuojelun edelläkävijä ja ylpeä asemastaan. Puolustus- ja varautumishankkeisiin on kaadettu rahaa varsinkin keväästä 2022 lähtien. 

Miksei varoitusjärjestelmää ole saatu modernisoitua? Jonkun pitäisi tulla nyt kantamaan vastuuta ja selittämään asia julkisuuteen.

Ja tietenkin pitää kiireesti ryhtyä tekemään asialle jotain! Droonit ovat nykytilanteessa marginaalinen uhka, mutta vaaratiedotteiden jakelu on saatava nykyaikaan ennen kuin jotain isompaa sattuu.