sunnuntai 30. tammikuuta 2022

Säähavaintoja tutkimassa - Tampere-Pirkkala

Edellisessä kirjoituksessa tarkastelin Espoon Tapiolan säätilastoja, nyt on Tampere-Pirkkalan lentokentän vuoro.  Tampere valikoitui kohteeksi sen jälkeen kun huomasin, että Vantaan lentokentän tilastoissa oli outo muutos. Tilastoon ilmestyi yhtäkkiä kaksi mittausta vuorokaudelle, mikä olisi vaatinut lisää työtä. 

Tampere-Pirkkalan lentokenttä otettiin käyttöön joskus 1970-luvun lopussa, joten sieltä löytyy pitkä mittaushistoria. Jostain syystä tämäkin tilasto muuttuu kesken kaiken. Sademäärä ja lumen syvyys on tilastoitu vain heinäkuun 1. päivään vuonna 2006 asti, sen jälkeen arvoja ei ole. Tämän tarkastelun kannalta havaintojen loppumisella ei ole merkitystä, mutta silti ihmetyttää, miksi lentokenttä on lopettanut em. arvojen tallentamisen.

Tampere-Pirkkalan tilastodatasta löytyy toinenkin kummallisuus: 19-20.8.2009 sekä 10-11.8.2010 lämpötilahavainnot puuttuvat kokonaan. Myös 25.6.2013 ja 15.7.2013 maksimilämpötilat puuttuvat, samoin 16.1.2016 ja 30.12.2016 sekä 24-25.1.2018 puuttuvat maksimi- ja minimiarvot. Puutteita on paljon myös uudemmissa havainnoissa.

Korvasin laskennan kannalta oleelliset puutteet viimeksi mitatuilla arvoilla, jotta päivien välisten erojen laskeminen ei tuottaisi liian suurta virhettä. Nämä osoittavat, miten analyysin pohjana oleva data ei juuri koskaan ole täysin puhdasta.

Vuosien 2000-2021 keskilämpötila ja keskimääräinen päivävaihtelu näyttävät seuraavalta:

Keskilämpötila ja keskimäärinen päivävaihtelu.

Tampereen lentokentän vuosien 2000-2021 kaikkien päivien keskilämpötila on 5,2 C. Erityisen kylmä vuosi oli 2010 (keskiarvo 3,3 C, erityisen kylmän joulukuun keskiarvo -11,7 C kun edellinen -6,9 C ja seuraava +0,8 C). Erityisen lämmin vuosi oli myös Tampereen korkeudella 2020, lämpötila 7,1 C. 

Lineaarinen regressio osoittaa selvää nousua.

Tampere on selvästi lämmennyt 2000-luvulla.

Trendiviiva on selvästi nouseva, mutta 22 vuoden jakso on vielä liian lyhyt jotta siitä voisi päätellä jotain ilmastonmuutoksen vaikutuksesta.

Päiväkohtaiset muutokset eivät ole juurikaan muuttuneet 22 vuodessa:

Lämpötilanvaihtelut ovat jopa aavistuksen vähentyneet.

Tampereen kuukausilämpötilat 2000-2021 näyttävät seuraavilta:

Keskimääräiset kuukausilämpötilat.

Tilastollisesti heinäkuun keskilämpötila on 17,6 C, kesäkuun 14,4 C ja elokuun 15,6 C. 

Päivävaihteluissa oli enemmän variaatioita:

Vaihtelevin lämpötila on tammikuussa, tasaisin elokuussa.

Tampereen korkeudella kesäkuussa lämpötilat vaihtelevat enemmän kuin huhti- ja toukokuussa. Marraskuussa vaihtelua on hieman vähemmän kuin lokakuussa.

Latasin havainnot vuodesta 1990 lähtien, joten lopuksi vielä pelkkä keskilämpötila 1990-2021:

Tampere-Pirkkala keskilämpötila 1990-2021.

Trendiviivan kulmakerroin on hieman loivempi (0,04 vs. 0,05).

Tällaiset laskelmat eivät osoita mitään ilmastonmuutoksesta, mutta ne voivat innostaa muita tutkimaan asioita syvemmältä. Ilmatieteenlaitoksen säähavainnot ovat puutteistaan huolimatta kiinnostava avoimen tiedon lähde, jota kannattaa käyttää hyödyksi. Ja samalla ne opettavat, miten monipuolinen ja näppärä työkalu Excel on, vaikka sen analyysi- ja grafiikkatyökalut vaativatkin hieman perehtymistä.

perjantai 28. tammikuuta 2022

Säähavaintoja tutkimassa - Tapiola

Vuoden 2021 lopun ja 2022 alun sää oli hyvin vaihteleva. Lämpötilat sahasivat päivästä toiseen. Tuli mieleeni, onko vaihteluiden määrää tilastoitu jossain? Onko kukaan tutkinut tilastoista, miten ilmastonmuutos on vaikuttanut lämpötilojen vaihteluihin? Ilmeisesti ei, joten päätin laskea itse muutaman tunnusluvun.

Ilmatieteenlaitoksen mittaushavainnot ovat saatavissa avoimena datana, mikä avaa kiinnostavia mahdollisuuksia nojatuolitutkimuksiin tai vaikkapa kouluille. Valitsin lähimmän havaintoaseman, Espoon Tapiolan, mittausdatan ja pyörittelin niitä hetken Excelissä. 

Valinta osoittautui huonoksi, sillä mittausdata alkoi vasta vuoden 2013 marraskuusta, joten sitä oli vain kahdeksan koko vuotta. Tästäkin määrästä voi jo piirrellä grafiikkaa. Seuraavissa kuvissa mittausarvot ovat kunkin vuorokauden kello 0 UTC mitattuja arvoja. 

Keskilämpötila

Espoon Tapiola on suhteellisen lähellä merta, joten tammikuiden keskilämpötilaksi tulee -3,3 astetta. Helmikuiden lukema on -1,8 C. Kesäkuukaudet ovat 15,3 C, 17,8 C ja 16,4 C.

Entä se alkuperäinen kysymys vaihteluista?

Vuoden keskilämpötila ja keskimäärinen vaihtelu.

Pylväistä näkyy, että vuosi 2020 oli poikkeuksellisen lämmin (8,1 C), kun yleensä vuodet ovat hieman yli 6 C tasolla (2015 tosin 7,3 C). Toisaalta 2021 oli kylmän loppuvuoden seurauksena kaikkein viilein (6,1 C). Yhdestä mittauspaikasta ja muutamasta vuodesta ei voi vielä tehdä varsinaisia johtopäätöksiä.

Keskimääräinen vuorokausivaihtelu vuoden tasolla on 1,7 asteen luokkaa. Eniten vaihteluita oli vuonna 2019 (2,0), tasaisin oli vuosi 2015 (1,6). Ei suurta muutosta tässäkään, mutta silmämäärisesti trendi on aavistuksen nouseva.

Mielenkiinnosta vielä, missä kuukaudessa sää vaihtelee eniten ja mikä on tasaisin? 

Lämpötilavaihtelut ovat minimissään elokuussa.

Ei yllätä, että elokuu on lämpötiloiltaan tasaisin, mutta tammikuun kaula muihin on yllättävän suuri. Samoin touko- ja lokakuussa on pienet piikit ylöspäin.

Seuraavaksi pitää tutkia jotain toista mittausasemaa, josta saa tietoja vuosikymmenten ajalta. Sellaiseksi valikoitui Tampere-Pirkkalan lentokenttä

Lisäys 1.2.2022: Päivitin laskelmat tammikuun 2022 arvoilla. Tammikuussa 2022 päivien keskimäärinen lämpötilamuutos oli 4,5 C, mikä on selvästi enemmän kuin vuosien 2014-2021 tammikuissa, joiden vaihtelut olivat 1,4..2,9 C. 

Tapiolan lämpötilan muutos on aavistuksen nouseva (kulmakerroin 0,0194):

Tapiolan lämpötilat aavistuksen nousussa.

Samoin päiväkohtaiset lämpötilavaihtelut ovat hieman lisääntyneet:

Vaihtelut ovat hieman lisääntyneet (2014-2021).

Mitään merkitystä näin lyhyellä mittaushistorialla ei tietenkään ole. 

keskiviikko 19. tammikuuta 2022

Digiajan tietosuoja -kirja

Järjestyksessään 34. kirjani on ilmestynyt. Digiajan tietosuoja (Tammi 2022) käsittelee ajankohtaisia kysymyksiä: henkilötunnusta ja sen uudistamista, sähköistä tunnistamista, nettiurkinnalta suojautumista, tietosuojalakien hyviä ja huonoja puolia, somejättien valtaa sekä aiheen tulevaisuudennäkymiä.

Digiajan tietosuoja

Kirjassa esittelen uuden käsitteen: rekisteriturvallisuus. Jokaisen kannattaa tarkistaa, mitä tietoja itsestä on tallennettu viranomaisten palveluihin (VTJ, PRH, Traficom, opintorekisterit ym), numeropalveluihin (kuten Fonecta) ja erilaisten yritysten rekisterihin. Jälkimmäisessä GDPR:n antamat tarkastusoikeudet ovat suureksi avuksi. Tiedot saattavat yllättää. Joka tapauksessa ne auttavat näkemään tietojen keräämisen yritysten näkökulmasta: tietoja on yksinkertaisesti liikaa eri järjestelmissä, eikä kaikkea pystytä hyödyntämään.

Käsittelen kirjassa myös kiinnostavaa kysymystä: salakuunteleeko Facebook meitä? Monella on liki paranormaaleja kokemuksia siitä, miten Facebookin mainokset tuntuvat vaihtuvan puhuttujen tai jopa ajateltujen asioiden mukana. Mutta onko se totta, vai onko ilmiölle muita selityksiä -- kuten syntymäpäiväparadoksi? 

Lausetta "Yksityisyys on kuollut" on toistettu aina 1990-luvun lopusta lähtien. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Yksityisyyttä on edelleen ja siitä voi pitää kiinni jatkossakin, jos vain jaksaa nähdä vaivaa. Hyvä esimerkki ovat bonuskortit, joita ihmiset keräävät näennäisten alennusten ja bonusten vuoksi. Itselläni ei edelleenkään ole yhtään bonuskorttia.

Tämä on kolmas kirjani tästä teemasta. Edelliset ovat Tietoturva ja yksityisyys (2002) ja Yksityisyys - turvaa digitaalinen kotirauhasi (2010).

Kolme kirjaa yksityisyyden teemoista 20 vuoden ajalta.

Kolme kirjaa noin 10 vuoden välein antaa perspektiiviä yksityisyyden käsitteen ja odotusten muuttumiseen. Vuonna 2010 aihe kyllä kiinnosti, mutta harva oli valmis tekemään mitään yksityisyytensä suojaamiseksi. Vuonna 2022 aihe on toistuvasti uutisissa, ja kiitos GDPR:n pienetkin mokat uutisoidaan vakavina tietosuojan loukkauksina. 

Eniten on muuttunut älypuhelimen rooli elämässämme. Vuonna 2010 puhelimen tietosuojariskit liittyivät lähinnä sen kadottamiseen ja Bluetoothilla leviäviin viruksiin. Vuonna 2022 älypuhelin on meitä tarkkaileva digitaalinen jalkapanta, joka seuraa tekemisiämme ja ottaa elämämme haltuunsa jo taaperoiästä lähtien. 

Puhelin tuntee meidät, mutta me emme tiedä puhelimesta juuri mitään. Sillä on oma, salattu elämänsä. Tämä tiedon ja valvonnan epäsymmetria on aikamme suurin haaste yksityisyydelle. Olisi houkuttelevaa palata Nokian Symbian-puhelimiin, mutta se on käymässä mahdottomaksi 3G-verkkojen sulkemisen myötä. 

Jos vielä palaan aiheeseen 2030 tämä on epäilemättä suurin yksityisyyteen liittyvä teema. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, löydämmekö siihen minkäänlaista ratkaisua.

Digiajan tietosuoja (Tammi 2022), 334 sivua. Saatavilla myös ääni- ja e-kirjana (BookBeat, Elisa kirja, Supla).

Kirjan tietoihin tulleita lisäyksiä