maanantai 3. elokuuta 2020

EU:n tietosuoja painostaa Yhdysvaltojen tiedustelua

Heinäkuun 16. päivä EU-tuomioistuin antoi merkittävän päätöksen: se tuomitsi EU:n ja Yhdysvaltojen välisen Privacy Shield -sopimuksen laittomaksi, koska sopimus ei pysty takaamaan GDPR:n mukaista tietosuojaa niille henkilötiedoille, joita eurooppalaiset yritykset säilyttävät yhdysvaltalaisissa nettipalveluissa.

Uutinen osui Suomessa kesälomakauteen ja jäi siksi vähälle huomiolle. Osin uutisointi oli jopa virheellistä. Siksi yritin itse selvittää, mistä asiassa on oikein kyse.

Ensin hieman taustaa. EU-maiden yritykset käyttivät liiketoiminnassaan yhdysvaltalaisia verkkopalveluita, kuten Amazonin ja Microsoftin pilveä tai Googlen ja Dropboxin levytilapalveluita. Vuonna 2000 solmitun Safe Harbour -sopimuksen tarkoituksena oli varmistaa, että eurooppalaisten henkilötietoja käsitellään Yhdysvalloissa eurooppalaisten tietosuojalakien sallimalla tavalla.

Sitten tuli Edward Snowden, joka kesällä 2013 paljasti NSA:n pääsevän mm. Microsoftin, Googlen ja Applen pilvissä oleviin henkilötietoihin. Itävaltalainen yksityisyysaktivisti Max Schrems valitti Facebookin tiedonkeräyksestä irlantilaiseen tuomioistuimeen, joka siirsi asian EU-tuomioistuimelle sen periaatteellisen merkityksen vuoksi. Tuomioistuin totesi Safe Harbour -sopimuksen EU-lakien vastaiseksi ja kumosi sen lokakuussa 2015.

Euroopan komissio ja Yhdysvallat alkoivat neuvotella uutta sopimusta, joka saatiin aikaan helmikuussa 2016. EU-komissio piti sopimusta hyvänä ja vakuutti sen kestävän kaikki tulevat lailliset haasteet. EU-parlamentti näki sopimuksessa vieläkin puutteita, joten tekstiä viilattiin. Asiasta vastannut komissaari Vera Jourova kehui, että sopimus oli valmisteltu aiemman EU-tuomioistuimen päätöksen perusteella ja että se kestäisi tulevat oikeusprosessit.

Jourovan mielestä sopimus oli huomattavasti Safe Harbouria parempi, koska sen myötä USA sitoutui rajoittamaan tietojen massakeräystä verkosta, sakottamaan sopimusta rikkovia jenkkiyrityksiä sekä nimittämään asiamiehen (ombudsman) käsittelemään eu-kansalaisten mahdollisia tietosuojavalituksia.

Myös amerikkalaiset olivat tyytyväisiä. USA:n neuvottelija lupasi sopimuksen tuovan yrityksille juridista varmuutta ja olevan merkittävä yksityisyyden virstanpylväs.

Mutta Itävallan Max Schrems ei ollut vieläkään tyytyväinen. Hän valitti jälleen sopimuksesta ja nyt siis EU-tuomioistuin totesi uudenkin sopimuksen laittomaksi.

Tämä on hämmentävää. Eikö EU-komissio ja asiaa hoitanut komissaari osanneet tulkita GDPR:ää oikein? Jos EU:n omat edustajat tulkitsevat sopimusta väärin, miten tavallinen yritys voisi tulkita sitä oikein? Miten komission neuvottelema ja jäsenmaiden hyväksymä sopimus voi osoittautua suorastaan laittomaksi? Mistä ihmeestä tässä on kyse?

Olen tullut siihen käsitykseen, että kyse on amerikkalaisten signaalitiedustelun valvonnasta. EU painostaa Yhdysvaltoja takaamaan, ettei sen tiedustelu seuraa eu-kansalaisten viestintää ilman perusteltua syytä. Ilmeisesti tavoitteena on suomalaista käytäntöä vastaava tiedusteluvalvontavaltuutettu, jolla olisi rajattomat oikeudet tutkia NSA:ta ja paljastaa, mikäli haaviin on päätynyt aiheettomasti eu-kansalaisten tietoja.

Vaatimus on melkoinen. Suomalainen tiedusteluvaltuutettu lienee maailmalla harvinainen käytäntö. Eu-maiden omat tiedustelut toimivat lain harmaalla alueella tai jopa sen ulkopuolella silloin, kun kyse on Euroopan ulkopuolisista kohteista. Meillä Suomessa tiedusteluun liittyen valvotaan myös vihamielisten tahojen oikeuksia.

Tiedusteluasiat ovat kansallisia, eikä EU:lla ole valtaa puuttua niihin. Luultavasti EU-maat tiedustelevat myös toistensa liikennettä, kuten tapahtui brittien GCHQ:n murtautuessa belgialaisen operaattorin verkkoon. Miten EU voi taata, että jäsenvaltiot noudattavat keskenään GDPR-tietosuojaa, kun maiden omaan valvontaan ei ole luottamista? Miten EU voi vaatia USA:lta sellaista, mihin sen omat jäsenmaat eivät suostuisi?

Entä miten EU suhtautui, jos Yhdysvallat haluaisi oikeuden puuttua eu-maiden tiedustelun toimintaan?

Yrityksille tuomioistuimen päätös tietää valtavasti uutta työtä ja juridisia kustannuksia Atlantin molemmin puolin. Kun Privacy Shield -kattosopimusta ei enää ole, tietosuojasta on sovittava yritysten välisillä kahdenkeskisillä sopimuksilla (ns. mallilausekkeet). Ne ovat vain runko, jonka pohjalta yritysten on tehtävä omat sopimukset ja myös valvottava, minkä maiden palvelimiin tietoja päätyy ja miten niitä käytetään. 

Kädenvääntö tietosuojasta jatkuu ja tulee kalliiksi kaikille. Sääntelyn suurvaltana EU yrittää haukata nyt todella isoa palaa. On kiinnostavaa nähdä, miten siinä käy.

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Maskisuositus tulee vihdoin ja sen myötä kaikki voittavat

Ennakkotietojen mukaan THL julkaisee kuluvalla viikolla maskien käyttösuosituksen julkisiin tiloihin ja joukkoliikennevälineisiin.

Lööppi 3.8.2020: THL aikoo suositella maskien käyttöä.

Näyttö maskien hyödyistä tavallisten kansalaisten arjessa on vähintäänkin kiistanalaista. Asiantuntijoiden ja suomalaisten lääkärien mielipiteet jakautuvat. "Maskit vai ei" on muuttunut farssiksi, joka on pakko saada loppumaan.

Olemme tottuneet siihen, että asiantuntija kertoo miten asiat ovat. Maskiasioissa yhtä totuutta ei ole, ja se on koronan ahdistamalle kansalaiselle kestämätön tilanne. Epävarmuus ja pelko tulevasta vaativat viranomaisia tekemään edes jotain. Kriisissä on tärkeää, että ihminen pystyy kanavoimaan huolensa toimintaan. Maskien vaatiminen on konkreettista toimintaa, eräänlainen huolen ukkosenjohdatin.

THL:n suositus maskien käytöstä on looginen myös siksi, että sen avulla organisaatio suojaa oman selustansa. Jos koronatilanne syksyllä pahenee, kukaan ei pääse syyttämään THL:ää siitä, että se viivytteli maskisuosituksen antamista. Jos tilanne pahenee maskeista huolimatta voi sanoa että suositus oli tarpeellinen, mutta ihmiset eivät noudattaneet sitä riittävästi, tai että ilman maskeja tilanne olisi vieläkin pahempi.

Maskisuositus on siis win-win, jossa kaikki voittavat. Maskikauppiaille se on todellinen tripla-win, sillä verkkokauppa käy kuumana ja maskien hinnat vaihtelevat 1-10 euroa kappaleelta. Maskikauppa ei ole nappikauppaa.

Jos kerran lääkärien mielipiteet asiasta menevät ristiin, itselläni ei ole mahdollisuutta omaan kantaan asiasta. Eikä sitä tarvitakaan. Korona ja maskipakko ovat olleet kiintoisa harjoitus siitä, miten yrittää tehdä oikeita päätöksiä niukan ja ristiriitaisen tiedon valossa.

Olen kuitenkin tehnyt muutamia havaintoja. Maskeja käytetään eniten siellä, missä korona jyllää pahiten. Siitä voi päätellä, että maskit ovat vain yksi osatekijä isossa palapelissä, ei mikään hopealuoti, joka pelastaisi Suomen uudelta aallolta.

Maskien oikeaoppinen käyttö on hankalaa ja maskeja pitäisi vaihtaa monta kertaa päivässä. Tämä voi selittää erot myös tutkimustuloksissa. Oikein käytettynä valvotussa ympäristössä (kuten sairaalat) maskeista on varmasti hyötyä, eihän henkilökunta niitä muuten käyttäisi. Kansalaisen arjessa tilanne on ihan toinen. Arvailujen varaan jää, miten paljon väärinkäytetyt maskit hyödyttävät.

Liekö syynä sitten korona-ahdistus vai tunnelinäkö, mutta muutama arvostamani toisen alan asiantuntija on fiksaantunut maskiasiaan. Eräs tunnettu dosentti ja kielitieteiljä tyrmäsi Twitterissä kotimaisten lääkärien maskikriittiset kannat "potaskaksi", ja kun yritin kysyä asiasta, blokkasi minut (ja monet muut). Vain ne asiantuntijat, jotka puhuvat oman käsityksen mukaisesti, ovat uskottavia. Näin toimii ihmisen mieli.

Miksi maskeista halutaan viranomaisen suositus? Eikö normaali maalaisjärki ja oma valinta riitä? On ollut tapana kritisoida suomalaisten holhousyhteiskuntaa ja pikkutarkkoja määräyksiä, mutta korona-aikana niitä on suorastaan vaadittu. Tarvitsemme viranomaisen suosituksen, jotta voimme tehdä sen, mitä muutenkin pitäisimme suositeltavana.

THL voi antaa vain suosituksen. Senkään jälkeen maskien käyttö ei ole pakollista. Kävin eilen Tampereella, seurasin ihmisiä kaduilla ja kauppakeskuksen liikkeissä. En koko päivänä nähnyt yhtään maskin käyttäjää. Kauppojen ja kahviloiden myyjät sanoivat kysyessäni, että maskeja näkee tuskin lainkaan. Eräs myyjä arvioi joka 500. asiakkaan käyttävän kasvomaskia. Toiseen kauppaan maskeja oli toimitettu henkilökunnan käyttöön, mutta kukaan ei ollut käyttänyt niitä.

Miten paljon käyttäjiä Tampereella mahtaa olla suosituksen jälkeen? Pitäisikö olla, jos tartuntoja on siellä vain kymmenesosa Helsingin luvuista? Tulisiko maskisuosituksen olla alueellinen, kun alueiden tilanteet ovat niin erilaisia?

Maskisuosituksen puuttuminen on ollut pitkään purnauksen aihe. Kun se nyt poistuu, ukkosenjohdattimeksi tarvitaan uusi aihe. Ennustan, että sellaiseksi nousevat ne, jotka eivät noudata suositusta tai tulkitsevat sitä eri tavoin. Some ja lehtien yleisönosastot täyttyvät kohta kirjoituksista, joiden mukaan kansalaiset pitää saada ruotuun ja suositus muutettua pakoksi. Tehkää jotain!

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Asiantuntijaorganisaatio (THL) somemyrskyn keskellä

Viikonlopun uutinen yllätti minut: THL esti uhkaavaksi kokemansa kansalaisen Twitterissä - voiko viranomainen toimia näin? Uutisen mukaan THL oli blokannut erään kansalaisen Twitter-tilinsä seuraajista, koska ao. henkilö oli uhannut THL:n henkilökuntaan kuuluvan ihmisen henkeä.

Tiesin, että THL joutui melkoisen somevihan kohteeksi kevään korona-aikaan, mutta henkeen kohdistuva uhkaus kuulostaa jo kohtuuttomalta. Yhtä kohtuuttomalta kuulostaa se, että viranomaisen täytyy edes miettiä, voiko uhkailijan estää. Kyllä voi, työnantajalla on suorastaan velvollisuus suojella työntekijöidensä hyvinvointia ja turvallisuutta. Toisaalta viranomaisella on velvollisuus kohdella kaikkia tasapuolisesti, mutta tiedonjakamisen tehtävä toteutuu myös nettisivujen kautta. Twitter ei ole välttämätön, se on vain yksi uusi tapa palvella kansalaisia.

Kyseinen uhkaaja pahoitteli Twitterissä tekoaan: "olin päästellyt konjakkipäissäni vitutukseni valloilleen ja kirjoittanut todella kovaa tekstiä". Klassinen "jos otat, älä klikkaa" -keissi siis. Henkeen ja terveyteen kohdistuvat uhkailut eivät kuitenkaan ole "kovaa tekstiä" vaan laittomia uhkailuja. Siis rikos, jossa hiirijuoppous ei ole lieventävä asianhaara.

Uutinen sai ajattelemaan, että tässä olisi mainio gradun aihe jollekin opiskelijalle: asiantuntijaorganisaatio somemyrskyn silmässä - case THL. Miten henkilökunta kestää asiattoman ja asiallisen someryöpytyksen, miten viestinnän pitäisi suhtautua ja vastata siihen?

Ministeriöt ja puolueet ovat tottuneet somerähjäämiseen. THL on kuitenkin asiantuntijaorganisaatio, jonka henkilökunnalle tilanne on varmasti ollut uusi ja ahdistava. Eikä tilanne ole vieläkään ohi: kun mainitsin gradu-aiheesta Twitterissä, sain kymmeniä THL:ää ja itseäni pilkkaavia palautteita, vaikka en kirjoituksessani ottanut kantaa THL:n toimintaan koronakriisin hoidossa.

En ota kantaa vieläkään, koska en sitä seurannut. Yleisellä tasolla kuitenkin luulen, että kaikkien maiden terveysviranomaiset saivat keväällä ryöpyn niskaansa. Ironista kyllä, kansalaisten silmissä parhaiten pärjäsivät Ruotsin viranomaiset. Innokkaimmat jopa tatuoivat Tegnellin kuvan käsivarteensa muistoksi erikoisesta koronakeväästä. Sittemmin ihailu on saattanut sielläkin vähän laantua.

Elämme asiantuntijayhteiskunnassa. Kansa ja media odottavat asiantuntijoilta varmoja vastauksia. Viruksen kohdalla niitä ei ollut. Asiantuntijat olivat keskenään erimielisiä ja jälkikäteen katsoen useimmat ennusteet osoittautuivat vääriksi. Julkisuuteen tottumattomat asiantuntijat saattoivat lausua julki varomattomasti omia ajatuksiaan, jotka yleistettiin somessa organisaation viralliseksi kannaksi. Hallitus, eri ministeriöt ja THL häärivät kaikki saman asian ympärillä ja (tietenkin) virheitä tapahtui.

Missään tilanteessa viranomainen ei saa liioitella uhkaa eikä pelotella kansaa. Somekäyttäjät voivat maalata tuomiopäivän skenaarioita ("Italian lukujen perusteella Suomessa tulee kuolemaan 200 000 ihmistä - hallitus, tehkää jotain!"), viranomainen ei voi. STUKin kommentit Fukushiman onnettomuudesta ovat tässä varoittavana esimerkkinä.

Viranomaisten on myös tasapainoiltava yhteiskunnan eri toimintojen välillä. Koko maan sulkeminen tappaisi ehkä viruksen (ainakin hetkeksi), mutta samalla kuolisi talous ja vaikutukset muuhun terveydenhuoltoon olisivat tuhoisia.

Virheistä huolimatta Suomi selvisi kevään epidemiasta hyvin. Kuolleiden määrä jäi alle kaikkien ennusteiden eivätkä sairaalat ylikuormittuneet missään tilanteessa. THL:n toimintaa arvioidaan kuitenkin laajemmin kuin pelkällä lopputuloksella. Läheisensä menettäneisiin tai itse sairastuneisiin luvut eivät tee vaikutusta. Kyse on myös tavasta, jolla asiat kerrotaan, jolla epävarmuutta viestitään ja empatialla, joka asiantuntijoista mediassa välittyy.

Tässä kaikessa on paljon opittavaa, sillä seuraavassa kriisissä somevihan kohteena on jokin toinen asiantuntijaorganisaatio.

maanantai 20. heinäkuuta 2020

James Bond on oikeasti lintutieteilijä

Jokakesäinen riemu (tai vitsaus) on taas täällä: Bond-elokuvat pyörivät taas televisiossa. Bondit on pyöritetty televisiossa vuosina 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019 ja nyt siis taas 2020. Epäilemättä myös ensi vuonna. Mikäs siinä, hyvin tehdyn elokuvan katsoo yhä uudelleen varsinkin kesäillan ratoksi, kun aivot ovat muutenkin narikassa.

Ja katsojia näyttää riittävän. Tohtori Ei oli viime viikolla 4-kanavan katsotuin (!) ohjelma, joka tavoitti yhteensä 628 000 katsojaa ja esityspäivänä katsojia oli 269 000. Kakkos- ja kolmossijat menivät nekin bondeille (BTW, kanavan kannalta hieman huolestuttavaa, jos katsoituimmat ohjelmat ovat moneen kertaan esitettyjä elokuvia). Vertailun vuoksi tilastoja vuoden 2014 kierrokselta.

Bondit jälleen kanavan katsotuimpia ohjelmia.
Nykyistä kierrosta katsoessani tuli mieleeni ajankohtainen keskustelu sanojen merkityksen tahallisesta tai tahattomasta muuttumisesta. Miksi n-sanan käyttämistä afrikkalaisesta tai r-sanan käyttämistä venäläisestä pidetään halventavana?

James Bond tuo varmaan kaikille mieleen salaisen agentin, playboyn, seikkailijan ja jännityksen. Nimi on käsite.

Mutta mistä Ian Fleming keksi nimen? Hän halusi agentille mahdollisimman tylsän ja värittömän nimen (olihan 007 salainen agentti). Sopiva nimi löytyi paikallisia Karibian lintuja esittelevästä opaskirjasta Birds of the West Indies. Kirjan kansi vilahtaa Brosnanin tähdittämässä Kuolema saa odottaa -elokuvassa.

Olisi kiinnostavaa tietää, miten ko. ornitologi suhtautui nimensä käyttämiseen. Ehtikö hän nähdä James Bondin nousun maailmanmenestykseen, joka alkoi jo 1950-lopun lopulla ensin kirjojen ja sitten elokuvien ansiosta? Miltä hänestä tuntui esitellä itsensä "My name is Bond, James Bond -- ornithologist". Lisäsikö hän ehkä perään "lupa tiirailla kiikarilla"? Vai pitäisikö meidän väittää vastaan ja vaatia, että James Bond on edelleen ornitologi, eikä sitä saa yhdistää agenttitarinoihin?

Ornitologin muuttuminen agentin ja seikkailujen synonyymiksi kertoo hyvin siitä, miten vahvasti sanat voivat latautua ja värittyä.

Lisäys 20.7.2020: Kas, sille vähemmän tunnetulle James Bondille on oma Wikipedia-artikkeli. Lintutieteilijä James Bond (1900-1989) oli alansa johtavia tutkijoita Yhdysvalloissa. "James Bond kuoli Chestnut Hillin sairaalassa Philadelphiassa 89-vuotiaana."

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Mies-sanat, master-slave ja porua uuskielestä

Twitter ilmoitti viime viikolla uudistavansa sisäisesti käyttämään terminologiaa. Blacklist korvautuu Denylist-sanalla, master/slave sanaparilla leader/follower ja niin edelleen.

Twitterin uutta sanastoa.
Oli helppo arvata, että uudistus herättäisi närää myös Suomessa. Varsinkin perussuomalaiset ovat älähtäneet kielen tahallisesta manipuloinnista. Onko tämä esimerkki orwelliaanisesta yhteiskunnasta, jossa ihmisiä pyritään estämään ajattelemasta väärin kieltä muokkaamalla? Eikö cancel-kulttuurilla ole mitään rajaa? Miksi suomeksi pitäisi sanoa esihenkilö vanhan esimies-sanan sijaan?

Meillä suomalaisilla tuskin on pätevyyttä arvioida master/slave-sanan herättämiä mielikuvia Yhdysvalloissa. Meille sana on vain yksi tekninen termi muiden joukossa, mutta paikallisen korvassa sen klangi on ihan erilainen. Orjuus ja roturistiriidat ovat Yhdysvalloissa tuoreessa muistissa. Eikä "isäntä/orja" suomalaisenkaan korvassa kuulostaa hyvältä ilmaisulta.

Suomessa samaa herkkyyttä liittyy mm. vuoden 1918 tapahtumiin ja jatkosotaan. Myös uudemmat termit "taantumuksellinen", "toveri", "edistyksellinen" jne. kertovat muustakin kuin itse asiasta. Entä jos Nokia olisi käyttänyt puhelimissaan vaikka "toveriliitäntää", mikä sana sitten olisi yleistynyt maailmalla tarkoittamaan tiettyä teknistä ratkaisua? 

Twitter-listan "Dummy value" kuulostaa yllättävältä. Se on aina ollut kääntäjien painajainen, koska suomenkielistä vastinetta ei ole.

Kieli elää yhteiskunnan mukana. Antaa siis amerikkalaisten modernisoida sanojaan rauhassa. Hyvä puoli on, että sanoilla on vain se merkitys, minkä itse niille annamme. Sanojen merkitystä ei voi muuttaa pakolla. Twitter ei voi määrätä, mitä termejä yleisesti käytetään. Ne yleistyvät vain, mikäli käyttäjien enemmistö ottaa ne omakseen.

Muutama vuosi sitten meillä väännettiin kättä hakkeri-sanan "oikeasta" merkityksestä. Tietokoneharrastajat älähtivät, kun media käytti sanaa tietomurtajien synonyymeinä, vaikka hacker-sanan alkuperäinen jenkkimerkitys oli paljon laajempi. Hakkerin sijaan median olisi pitänyt puhua krakkereista. Mutta niin vain kävi, että "väärä" merkitys yleistyi ja nykyään hakkeri tarkoittaa tietomurtautujaa (valko- tai mustahattuista sellaista). Krakkerista ei puhu enää kukaan.

Meillä närää ovat herättäneet ammattinimikkeet. Onko ammatti palomies vai pelastaja? Esimies vai esihenkilö? Mies-loppuiset nimikkeet ehtivät vakiintua aikana, jolloin toimenhaltijat olivat miehiä. Nykyisin monilla aloilla on naisenemmistö. Puhutaan journalisteista tai toimittajista, eikä lehtimiehistä tai lehtineekereistä. Sanoista näkee, miten kieli on elänyt.

Monille miehille tuntuu vaikealta ymmärtää, että vaikka nimike on vakiintunut yleiseen käyttöön, mies-lopulla on merkitystä. Termi kertoo vanhoista arvoista ja asenteista, ja ohjaa tiedostamatta ajattelua: puheenjohtajan pitää olla mies (puhemies), samoin juristin (lakimies).

Me miehet voimme ajatella tätä toisin päin. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos ammattisi olisi rekkamiehen sijaan rekkanainen? Perämiehen sijaan olisit peränainen? Remonttimiehen remonttinainen? Varusmiehen sijaan varusnainen? Talonmiehenä olisit talonnainen ja tiettyä asiaa hoitavana asianainen.

Miltä se tuntuisi? Olisitko silloinkin sitä mieltä, ettei nimikkeellä ole väliä eikä nainen-loppu haittaa mitään? Haluaisitko pitää kiinni vanhasta vain periaatteen vuoksi?

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Valesuomalaisia Youtube-mainoksissa

Muokattu 6.7.2020

Youtubessa on alkanut oikein valheellisten mainosten vyöry, joka ihmetyttää. Kaikki on tehty samalla konseptilla: yksi tai kaksi suomalaista asiantuntijaa on keksinyt mullistavan tuotteen, koska on kyllästynyt alansa likaiseen peliin tai salaisuuteen, jolla kuluttajia harhautetaan.

Tässä tohtori Marko Sallinen, joka oli keksinyt ultrabrush-harjan:
Tohtori Marko Sallinen (muka).
WiFiX on muka kahden suomalaisen tietoliikenneinsinöörin keksintö, joka poistaa operaattorien keinotekoisen nopeusrajoittimen (!) ja takaa vahvan signaalin koko asuntoon. Onnittelut Niko Junttila ja Taavi Jormalainen! Olisitte todellisia neroja -- mikäli systeemi vain tekisi minkä lupaa.

WiFi X muka nopeuttaa langatonta nettiä.
WiFi X näyttää kuvauksen perusteella tavalliselta wifi extenderiltä, jollaiset eivät koskaan toimi hyvin. Jos kattavuutta halutaan laajentaa, tarvitaan mesh-verkko.

Vastaavia Youtube-videoita on monia muitakin.

Samat kaksi insinööriä ovat löytäneet tiensä myös Facebook-mainoksiin ja kunnostautuneet mm. ilmastointialalla:

IdeaGadget ilmastointilaite
Sanotaan, ettei mikään ole niin viisas kuin insinööri -- paitsi kaksi insinööriä (ja majava). Nämä kaksi suomalaista ansaitsisivat Millennium-palkinnon monista keksinnöistään. Valikoimasta löytyy mm. taskukokoinen projektori:

"Fiksu projektori mullistaa televisiomarkkinat."
Tässä on selvästi kyse laajasta valheellisesta mainoskampanjasta, ei mistään pienen firman sooloilusta. Henkilöiden nimet ovat keksittyjä, joten tuskin tuotelupauksiinkaan on luottamista. Kuluttajaviranomaisten pitäisi puuttua näin räikeään toimintaan, kun asia ei näytä kiinnostavan sen paremmin Youtubea kuin Facebookia.

Alan jättiläisinä niillä olisi varaa kieltää huijausmainokset. Niillä olisi osaamista tunnistaa valheelliset kampanjat, kun mukana on useita samalla tyylillä tehtyjä ja oletettavasti saman yrityksen maksamia mainoksia.

Ainoa selitys on, ettei jättejä kiinnosta. Huijatkoon noita käyttäjiä, jotka ovat oikeastaan vain hyttysiä miljardivoittojemme meressä.

Twitter-kommenttien perusteella kyse on ilmeisesti toiminnasta, jossa yrittäjä myy tuotteita suoraan valmistajan varastosta (ns. "drop shipping", kts. esim https://woolman.fi/blogs/blogi/mista-tuotteet-verkkokauppaan-tutustu-drop-shipping-vaihtoehtoon). Wifi X näyttää olevan sama laite kuin Aliexpressin 10,02 taalalla myymä Wireless WiFi Repeater. Sitä myydään myös 49 euron tarjoushinnalla (Sparnet.fi), Wish tarjouksessa jopa 12 eurolla (norm 24 euroa).

Tohtori Marko Sallisen "mullistava" hammasharja löytyy Aliexpressistä 4,47 dollarilla.

Mainosten web-osoitteet johtavat mm. sivuille mylumibee.comgetpolaire.com ja ultrabrush360.co, jotka näyttävät sisällön suomeksi, mutta se johtuu vain siitä, että palvelin tunnistaa kävijän tulevan Suomesta. Luultavasti muiden maiden käyttäjät näkevät sisällön omalla kielellään.

Sivun lopussa on teksti "Tämä sivusto on kuluttajien tuotteita ja palveluja tarjoavien yritysten mainosmarkkina. Tämä sivusto on mainos eikä uutiskirje. Kaikki tällä sivustolla kuvatut henkilöt ovat malleja. Omistaja ei suosittele tai tue mitään tiettyä yritystä. Ehdot ja poissulkemiset voivat olla voimassa." Ota yhteyttä -linkki vie sivulle https://cscpremium.com/, joka on ilmeisesti logistiikasta huolehtiva yhtiö.

Suomalaiset viranomaiset eivät puutu kansainvälisillä sivustoilla esitettäviin mainoksiin, mutta tässä tapauksessa jäljet johtavat suomalaisiin toimijoihin. Heidät pitäisi saada vastaamaan huijauksistaan. Valheelliset lupaukset keksityillä henkilönimillä mainostaen ovat varmasti Suomessa laittomia.

Kuten Woolmanin blogitekstissä kerrotaan, drop shipping on helppo tapa perustaa verkkokauppa, vaikka itsellä ei olisi mitään myytävää. Ongelmana on lakisääteinen palautusoikeus. Yksi keino lyödä kapuloita huijarien rattaisiin olisikin tilata tavaroita ja palauttaa niitä, tai tehdä valituksia Suomen kuluttajaviranomaisille. Samalla pitäisi selvitä, mikä/kuka tämän homman takana on.

Koska tilaaminen rohkaisee vain jatkamaan toimintaa, on parasta tehdä suoraan ilmiantoja harhaanjohtavista mainoksista kuluttaja-asiamiehelle. Lomake on sivulla https://asiointi.kkv.fi/fi.

Ja jos joku valheellisesti markkinoiduista tuotteista kiinnostaa aidosti, sen saa luultavasti murto-osalla ilmoitetusta tarjoushinnasta suoraan Kiinasta tilaamalla.

Lisäys 15.7.2020 Ylen toimittaja teki asiasta jutun, minkä seurauksena Google ilmoitti estävänsä mainokset jatkossa. Meillä käyttäjillä ei ole valtaa, mutta medialla näyttää yhä olevan.

Jutun mukaan "Googlen Suomen viestintäpäällikkö Joakim Larsson kertoo Ylelle, että yhtiö toimii mahdollisimman nopeasti, jos ihmiset raportoivat valheellisista mainoksista." Salli mun nauraa! Google ei reagoi, vaikka sille ilmoittaisi miten aktiivisesti tahansa. Ja mihin osoitteeseen raportit pitäisi lähettää??

Juttu julkaistiin klo 14. Nyt illalla klo 20 Youtubessa tuli vastaan ihan uusi valemainos, jossa kaksi suomalaista (Petteri Tapper ja Tapani Utrio) kyllästyivät suuren drone-valmistajan (videolla näytetään DJI:n suosittuja malleja) poskettomiin katteisiin ja tahallisesti heikennettyyn laatuun.

Nyt suomalaiset ovat kehittäneet mullistavan dronen.
Paitsi että mainos on valheellinen, se esittää perättömiä väitteitä alan johtavan valmistajan tuotteista, mikä on sinällään laitonta.

Mainos syyttää DJI:tä valtavasta petoksesta.
Jutun mukaan Google on luvannut poistaa jutussa mainitut valemainokset -- mutta mikään ei näköjään estä tekemästä uusia. Härskiä toimintaa Googlelta, sillä sen olisi helppo estää saman mainostajan uudetkin videot. Googlella olisi siihen varaa, mutta ei halua. Tämän verran Google sitten oikeasti välittää mistään (paitsi rahoistaan).

Lisäys 27.7.2020: Steve Wozniak on kyllästynyt Googlen saamattomuuteen ja haastaa Youtuben oikeuteen, koska yhtiö ei estä hänen nimissään tehtyjä bitcoin-huijausmainoksia. Se siitä "yhtiö toimii mahdollisimman nopeasti" -roskasta. Ei edes kotimarkkinoilla Kaliforniassa. 

maanantai 29. kesäkuuta 2020

Tyhjennä levy ennen tietokoneen kierrätystä

Viime viikolla Maikkari uutisoi tapauksesta, jossa 25-vuotias Tiina oli vienyt vanhan tietokoneensa Gigantin keräyspisteeseen. Hän yllättyi kovasti, kun kone olikin myyty Tori.fi-palvelussa ja uusi omistaja halusi tietää, mikä on Windowsin salasana.

Gigantti ottaa lain velvoittamana vastaan kodinelektroniikasta syntyvää ser-jätettä, mutta ei itse käsittele sitä. Luultavasti heillä on yhteistyökumppani, joka kerää romut useammasta eri liikkeestä ja toimittaa ne Kuusakoski Oy:lle metallin erottelua varten.

On mahdollista, että henkilökunta "vetää välistä" ja hankkii lisäansioita laittamalla koneita myyntiin huutokauppaan. Todennäköisempää on, että joku käy poimimassa koneita kierrätyspisteistä ja myy niitä eteenpäin. Ainakin ennen pisteissä oli kilpi, joka kielsi ottamasta kasasta mitään, mutta kieltoa on mahdoton valvoa.

Kun asiasta tuli uutinen, Gigantti päivitti yön aikana ohjeensa. Nyt niissä korostetaan selvästi, että dataa sisältävät laitteet tulee luovuttaa suoraan henkilökunnalle, eikä jättää vartioimattomaan pinoon tai rullakkoon.

Kävin lauantaina katsomassa Espoon Lommilan Giganttia, johon uutisen aiheuttanut kone oli jätetty. Nyt paikalla oli kolme isoa julistetta muistuttamassa tietosuojan merkityksestä.

Gigantin ser-jätteen keräyspiste.
Joissakin myymälöissä (tai niiden yhteydessä olevassa huollon pisteessä) on rullakko palautettavia laitteita varten. Lommilan piste on askeettinen, eikä siinä myöskään kielletä ottamasta laitteita mukaan. Olisi vain hyvä, mikäli laitteita päätyisi uuteen käyttöön romutuksen ja metallien erottamisen sijaan. Se ei tietenkään olisi laitteita myyvän Gigantin etu.

Tarinan opetus on yksinkertainen: jos kierrätät tietokoneita tai puhelimia, tyhjennä itse niiden muistit ja levyt. Jos et osaa, irrota levy ennen palauttamista tai murskaa se vasaralla käyttökelvottomaksi. Älä luota siihen, että tiedostot pysyvät turvassa jos kone luovutetaan henkilökunnalle. Logistiikkaketju on pitkä ja sen varrella voi sattua jotain.

Maikkarin uutisesta jäi epäselväksi, miten koneen uusi omistaja oli selvittänyt edellisen omistajan yhteystiedot. Ehkä sähköpostiosoite näkyi Windowsin kirjautumisikkunasta, mutta uutisen mukaan kone oli hyvin vanha, jolloin siihen tuskin oli asennettu ainakaan Windows 10:tä. Uutisen mukaan uusi omistaja oli soittanut Tiinalle, joten mistä hän oli selvittänyt puhelinnumeron?

Uusi tekniikka tuottaa yllätyksiä varsinkin iäkkäämmille ihmisille. Yleensä nuoret ymmärtävät digitaalisen tiedon vaarat ja tietosuojan merkityksen.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Loukkaantumisista loukkaantuneet

Somessa on ihmetelty, miksi eskimo-jäätelön valmistaja haluaa vaihtaa tuotteen nimeä ja miksi Uncle Ben's riisipaketin vanha musta mies joutaa hänkin vaihtoon. Onko joku taas loukkaantunut ja kokenut nimet/kuvat rasistisiksi, ja painostanut yhtiöitä?

Näitä kommentteja lukiessa itselle herää epäily, että pahimmat loukkaantujat ovat aiheesta kirjoittavat suomalaiset. He loukkaantuvat toisten loukkaantumisesta asiassa, joka ei lainkaan kuulu meille. Mutta on niin kiva loukkaantua ja valittaa somessa.

En tiennyt, että alkuperäiskansat (tai ainakin osa heistä) pitävät eskimo-termiä loukkaavana, koska se on länsimaisten valloittajien antama. En pidä myöskään Ben-setää loukkaavana, koska hän on ollut riisin mainoksissa jo lapsuudestani lähtien. Mutta ei minun loukkaantumisellani ole tässä mitään merkitystä. Joka päivä sattuu jotain, mistä itse on eri mieltä. No big deal.

Mutta ymmärrän hyvin, että nykyisessä tulehtuneessa ilmapiirissä näiden jenkkiyhtiöiden pääkonttoreissa on herännyt halu uudistaa brändiä. Siis jenkeissä -- toisin kuin Eloveena-tytön tapauksessa, edes eskimopuikot eivät ole suomalaisia, vaan taustalla on amerikkalainen yhtiö. 

Tietääkseni kukaan ei ole äänekkäästi vaatinut brändien muuttamista. Yhtiöiden edessä ei ole järjestetty mielenosoituksia eikä vaadittu boikotteja. Yhtiöt ovat oma-aloitteisesti katsoneet, etteivät vanhat nimet ja brändit ole enää ajan tasalla. Siksi brändiuudistuksia tehdään säännöllisesti: pakettien ulkonäköä muutetaan, joskus jopa yrityksen oma logo tai nimi vaihtuvat. 

Viime aikoina moni yhtiö on alkanut vihertää. Ei siihenkään ole painostettu, yhtiöt ovat vain tajunneet, että kannattaa reagoida ilmapiirin muuttumiseen ja vastata paremmin asiakaskunnan odotuksiin. 

Kirjoitan tätä junassa. VR:n logo vaihtui punaisesta ja sinisestä vihreäksi. Istun eko-luokassa. Eikö tällainen brändin uudistaminen ole ympäristötietoisten mielistelyä, taipumista lausumattoman painostuksen edessä? En tosin ole nähnyt kenenkään loukkaantuvan yritysten viherpesuista. Toki ne ovat joskus keinotekoisia ja päälleliimattuja, mutta niistä ei loukkaannuta, saati että joku loukkaantuisi toisten loukkaantumisesta.

Niin ikään yritykset ovat muuttaneet toimintatapojaan ja arvojaan, jotta ne houkuttelisivat X-sukupolven nuoria työntekijöitä. Kukaan ei loukkaannu, vaikka yritykset näin tehdessään taipuvat uuden sukupolven odotuksiin. Kukaan ei kysy, mikä oikeus nuorilla on vaatia yrityksiä muuttumaan.

Vanhan sanonnan mukaan: kun osoitamme toista etusormella, kolme sormea osoittaa meihin itseemme. Kun syytämme toisia loukkaantumisesta, loukkaannumme muiden puolesta asiasta, joka ei meille edes kuulu.

Lisäys 28.6.2020: Jos yhtiö ei reagoi ajan muuttumiseen, markkinat rankaisevat siitäkin. Coca-Cola, Ben & Jerry, Levi Strauss, Verizon ym. keskeyttävät Facebook-mainontansa, koska Zuckerberg on ollut haluton estämään vihapuhetta ja valeuutisia alustallaan. Boikottiuutisten seurauksena Facebookin pörssikurssi putosi 8,3 prosenttia ja Zuckerbergin omaisuudesta hävisi 7,2 miljardia dollaria.

tiistai 23. kesäkuuta 2020

TV7-kanava pelottelee ja levittää disinformaatiota - OMG!

Hesarin juttu saa silmät rävähtämään auki: kristillisellä TV7-kanavalla tv-ohjelman juontaja kertoo antikristuksesta, jonka tavoitteena on tuoda yksi valtio, yksi uskonto, yksi talous -- siis se NWO (New World Order), josta salaliittoteoreetikot aina puhuvat. Kannattaa kuunnella Hesarin jutussa oleva neljän minuutin video, jossa sanotaan mm. näin:
Covid-19-virus ei ole eläinperäinen, vaan ihminen on laittanut sen liikkeelle. "Näin tiedemiehet ovat tutkineet, mutta heidät on vaiennettu." Pelon tarkoituksena on saada ihmiset rekisteriin ja ottamaan maailmanlaajuinen rokote, jonka takana on mm. Bill Gates ja muita rikkaita liikemiehiä. Rokotteen mukana ihmisiin istutetaan mikrosiru ajatusten ohjailemiseksi. "Tämä on tutkittua tietoa".  
Äänessä on pastori Aulikki Hartikainen-Piipponen, joka vaikuttaa olevan aivan tosissaan -- niin kuin vain omaan asiaansa uskova ihminen voi olla. Hän ei tosin ole oikea pastori, vaikka titteliä käyttääkin. Naisen koulutustausta on ravitsemisalan opettaja. Hänellä on kokemusta myös kilpaurheilusta.

Puhe on puppua. Ajatukset eivät ole Hartikainen-Piipposen omia, vaan peräisin megakirkon luoneelta miljonääripastorilta, Chris Oyakhilomelta. Niitä on kuulemma välitetty edellisenä iltana kolmen miljardin kuulijan joukolle.

TV7 on uskonnollinen kanava, jonka kotisivulla komeilee slogan: "Kun sisältö ratkaisee".

Kun sisältö todellakin ratkaisee - OMG!
Tähän jos mihin sopii huudahdus OMG - Oh My God! TV7-kanavalla on muitakin ohjelmia, osa niistä varmaan ihan asiallisia. Mutta kun kanava antaa median tällaisen huuhaan käyttöön, eikä valvo sisältöä millään tavalla, se tahraa oman brändinsä ja uskottavuutensa.

TV-kanava tai lehti ei voi vedota siihen, että se tarjoaa vain alustan, eikä ota kantaa sisältöön. Kyse on TV7:n levittämistä valheista ja pelottelusta.

Kanavalla on onneksi vähän katsojia, mutta asiassa on muutakin. Olen saanut monia viestejä 5G-pelkoisilta, Gatesin rokotesalaliittoon uskovilta ja NWO-salaliittohörhöiltä ja aina ihmetellyt, missä on se ajatuspaja, josta tällaiset jutut ovat peräisin.

Lännessä on syytetty Venäjää informaatiovaikuttamisesta, jolla maa pyrkii rikkomaan länsimaiden rivejä ja kansalaisten keskinäistä luottamusta. Venäjän on sanottu levittävän epäluuloa 5G-verkkoja kohtaan ja lietsovan rokotevastaisuutta.

Näyttää siltä, että asialla on muitakin toimijoita, jotka toimivat EU-maiden sisällä ja jopa Suomen televisiossa. Heidän kauttaan pelot ja epäluulot leviävät epäsuorasti myös niille, jotka eivät ole uskovaisia tai venäjämielisiä.

Taistelemme disinformaatiota ja informaatiovaikuttamista vastaan Suomen ja koko EU:n tasolla silloin, kun uskomme kyseessä olevan Venäjältä masinoitu toiminta, mutta uskonnossa kaikki on sallittua. Suomen laissa on uskonnon mentävä aukko. Uskonnon varjolla saa levittää mitä tahansa.

Ei ole lakia, jolla selvien valheiden levittäjiä voitaisiin haastaa oikeuteen tai Aulikki Hartikainen-Piipponen vastaamaan sanoistaan.

Tällä hetkellä siihen pystyy vain TV7 itse.

----

Kävin katsomassa kanavan Facebook-sivulta ohjelmiin liittyviä keskusteluja. On helppoa kritisoida disinformaation levittämistä espoolaisesta toimistosta työtuolissa istuen, rationaalisia päätelmiä tehden.

Keskustelut ja niihin liittyvät rukouspyynnöt avaavat ikkunan toisenlaiseen Suomeen. Monilla on hätä ja huoli tulevasta. Oma jaksaminen, sukulaisten ongelmat, taloushuolet ja keväällä koronaviruksen pelko ahdistavat ja saavat ihmiset etsimään lohtua uskonnosta ja rukouksista.

On toisaalta hienoa, että tv-kanava ja nettikeskustelut pystyvät välittämään kokemuksia ja ilmeisesti myös lohtua sitä tarvitseville. Toisaalta juuri se asettaa sisältötuottajille entistä suuremman vastuun sanomisista. Hädänalaiset ihmiset ovat haavoittuvia.

Kun kommentteja lukee, it-ihmisellä nousee mieleen myös tietosuojakysymykset. Ihmiset kirjoittavat rehellisesti ja omalla nimellä asioista, jotka muuten kuuluvat tietosuojan ja yksityisyyden piiriin.

Kaikki on päin helvettiä!!! Minun ja miehen ja pojan elämä!!! Auttakaa! Jeesus auta!!!

Tarvin uuden työn olosuhteista huolimatta, lisäksi terveysongelmiin tasapainoa..

Mulle tarvis ylimääräistä voimaa. Vauvalle hampaita tulossa. Huutaa kipua paljon. Raskasta muutenkin yksin. Nyt Koronan takia lastenhoitoki vähissä

Auta Jeesus Suomen ja maailman taloudessa ettei tule lamaa ja yritykset selviävät tästä.

Pyydän että minun elämäni olosuhteet muuttuu niin että saisin vanhimman lapseni10v takaisin( on huostaanotettu erityisyyden vuoksi). Kaksi on kotona 5v ja 7v. Kiitos lapsista ja Jeesuksen veren suojaa heille. Itselleni johdatusta elämän tielle.

Pyytäisin rukousta vaikeaan ahdistukseen, pelkotiloihin ja masennukseen sitä kautta myös oon yksin, ystävää vierelle

Monenlaista haastetta: ihmeet olisivat tervetulleita

Rukoilkaa minunkin puolesta olen niin väsynyt tähän yksinoloon kun ei saa olla ihmisten kanssa tekemisissä tuntuu raskaalta tämä kun aina on saanut olla ihmisten kanssa tekemisissä. Mielen valtaa ahdistus ja masennus. Pyytäkää että minä jaksan ja että Jeesus auttaa minua ja muitakin samassa tilanteessa olevia.

Parantumista vaikeasta keuhkotulehduksesta, jolle ei ole löytynyt hoitoa. Myös ystävän sairauden puolesta, jolla ei ole vielä nimeä. Eli ei tiedetä, mikä sairaus on. Ihmeet ja merkit seuraavat niitä jotka kulkevat rukoillen!

Sairastan jatkuvaa poskiontelotulehdusta, joka äityi tulehdusastmaksi. Tätä on jatkunut jo pitkään.
Sairastin keuhkokuumeen ja hengittäminen on nyt ajoittain vaikeaa. Toimin itsekin Sananjulistajana, ja nyt koin että pyydän teiltä rukousta. Vaimoni on myös sairas. Hänellä on Sofian mainitsema hermoihin liittyvä sairaus,

Pyydän rukousta miehelleni alkoholista ei ole vielä päässyt eroon. Kiitos.

Laitoin rivitaloasuntoni myyntiin kiinteistönvälittäjälle kuitenkin tämä on haastava aika. Pyydän rukousta, että Herra johdattaa ja siunaa kaupan, että pääsen maapaikalleni asumaan. Lapset ,miniät ja koko suku pelastuisi

Huomisen asuntonäytön puolesta, anna Herra voimia arkeen, rauhaa sydämeen!

Saa muistaa rukouksin vaikeutta elämässä henkistä masennusta niska oireita kaikkea muutakin ja myös syntiä

Pyydän rukousta CRPS kipuoireyhtymä, huimaukseen, päänsärkyyn, tärinään, vapinaan.

Rukouspyyntö että totuus tulee eräässä asiassa julki, asuntoasian ja terveyden puolesta

Rukoillaan Hopeatien palvelutalon vanhusten sekä myös hoitohenk.kunnan puolesta. Palvelutalossa riehuu koronavirus ja useat vanhukset ovat saaneet tartunnan.

Ystäväni siskolla on parantumaton syöpä. Rukoillaan terveyttä ja uskoon tuloa. Rukoillaan että Jeesus itse kohtaa häntä.

Rukouspyyntö että saan lastenhoitoapua ja väsymys pois.Muutto edessä enkä ehdi edes pakkaan. Kukaan uskalla tulla Koronan takia hoitaa vauvaa

Monilla on vaikeaa, kun elämä koettelee. Armollisuutta meille kaikille.

maanantai 8. kesäkuuta 2020

Lahden kyberhyökkäys ja torjunnan kustannukset

Kohta tulee kuluneeksi vuosi Lahden kaupunkia kohdanneesta tietoturvaongelmasta, jota hienommin kutsutaan kyberhyökkäykseksi. Onhan se paljon dramaattisempi kuin tietoverkkoon tunkeutuminen, tietomurto tai sähköinen vahingonteko.

Mitä Lahdessa tapahtui, on edelleen arvailujen varassa. KRP vetoaa tutkinnan keskeneräisyyteen eikä kerro yksityiskohtia. Emme siis tiedä, mikä haittaohjelma Lahdessa oli ja miten "kyberhyökkäys" toteutettiin. Emme voi siten myöskään ottaa oppia Lahden kokemuksista muutoin kuin yleisellä tasolla: laittakaa tietoturva ajoissa kuntoon. Jep.

Tutkinta on ollut kesken jo vuoden ajan, eikä KRP ole päässyt selville tekijän motiiveista, tuskin tekijöistäkään. Aktiivista tutkintaa tuskin on enää käynnissä, joten miksi tietoja pantataan edelleen? Milloin KRP aikoo kertoa sen vähän, mitä on saanut selville?

Ei ottanut kokemuksista oppia Lahti itsekään. Vähän aikaisemmin (helmikuu 2018) kunnan verkkopalvelimelle oli ujutettu Monero-kryptovaluutan louhintaohjelma. Ylläpito joutui katkaisemaan varotoimenpiteenä verkkoyhteydet, mikä tuotti suuria vaikeuksia mm. terveydenhuollon ja kirjastojen it-järjestelmille.

Siksi hämmästyin, kun MTV oli tänään kutsunut Lahden kaupunginjohtajan aamutelevisioon ja tehnyt viime kesän hyökkäyksestä uutisen. Sen mukaan hyökkäys ja sen selvittely aiheuttivat kaupungille miljoonan euron vahingot:

"Olemme jälkikäteen arvioineet, että noin 300 000 – 400 000 eurolla hyökkäys olisi estetty. Tämä sisältää vakavan opetuksen kaikille suomalaisille kunnille siitä, mikä merkitys tietoturvalla ja turvallisella yhteiskunnalla on."

Miten tämä pitäisi ymmärtää? Kaupungin pitää joka tapauksessa varmistaa tietojärjestelmiensä turvallisuus. Kyse ei ole mistään "estosta", vaan normaalista koulutuksesta, ohjeistuksesta ja tietoturvasta, jonka jokainen yritys ja organisaatio joutuu huomioimaan. Ei tämä voi tulla yllätyksenä.

Erityisen noloa esto on Lahdelle, joka ei ilmeisesti oppinut helmikuun 2018 tapahtumista riittävästi.

Jos viime kesän hyökkäyksessä oli jotain uutta ja erikoista (olihan se oikein kyberhyökkäys), tuntuu kohtuuttomalta panostaa torjuntaan 30-40 prosenttia vahingon hinnasta. Ottaisitko sinä 10 000 euron autoon 3-4 000 euron vakuutuksen? Joka kolmannen suomalaisen kunnan pitäisi joutua hyökkäyksen uhriksi, jotta 30-40 % panostus vahingon arvosta olisi kansantaloudellisesti perusteltua.

Emme tiedä, oliko Lahden tietoturvassa puutteita, vai oliko hyökkäys todella niin kehittynyt, että sen torjunta olisi vaatinut erityistoimia. Emme tiedä, mihin 300 000 - 400 000 euroa olisi pitänyt panostaa ja miksei Lahti tehnyt niin. Summa kuulostaa todella korkealta, etenkin kun haastattelussa mainitut keinot olivat yksinkertaisia ja halpoja, kuten salasanojen vahvistaminen. Eikö käyttäjiä oltu aiemmin varoitettu ja koulutettu lainkaan? Keksittiinkö Lahdessa tietoturva vasta nyt?

Emme tiedä muuta kuin että shit happened.

Rakenna tässä nyt sitten luottamusta suomalaiseen it-osaamiseen ja sähköiseen asiointiin. Sitä luodaan avoimuudella, ei salailulla.

Lisäys 22.6.2020: Australiassa on ollut oikea kyberhyökkäys. Näkisin hyvänä, että termi säästettäisiin tällaiseen käyttöön. 

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Kuinka pakottaa Suomi polvilleen?

Puolustusasiat ovat niin tärkeitä, ettei niihin kaivata maallikoiden mielipiteitä. Sotilaat tietävät parhaiten, mitä vastapuolen sotilaat ajattelevat. Siksi kansanedustajatkin ovat asiasta poikkeuksellisen yksimielisiä.

Kaikesta huolimatta annan nyt mielikuvituksen lentää. Pontimena oli viime viikon A-talkin keskustelu. Hävittäjäkauppaa analysoimaan studioon oli kutsuttu neljä mieskansanedustajaa, jotka kaikki olivat samaa mieltä: uudet hävittäjät tarvitaan, eikä taloustilanne saa vaikuttaa.

Sotilaalliset uhkakuvat tulevat historiasta. Jos Suomea vielä joskus kohtaa aseellinen konflikti, se on todennäköisesti aivan erilainen kuin mihin olemme valmistautuneet. Digitalisaatio on mullistanut myös sodankäynnin. Uusia hävittäjiä tarvitaan tunnistustehtäviin, elektronisen sodankäynnin ja tiedustelun alustaksi ja kansaa hurmaaviin lentonäytöksiin, mutta lentokone lentokonetta vastaan (dog-fight) on äärimmäisen epätodennäköinen. Viimeksi sellainen nähtiin kai 1990-luvun lopulla Balkanin sodassa.

Hyökkääjän kannalta paras sota on sellainen, jota ei tarvitse käydä, tai ainakin joka voitetaan ilman aseellista yhteenottoa. Miksi lähettää armeija taisteluun, joka tulee kalliiksi ja uhraa sotilaita, jos vihollinen saadaan taipumaan tahtoon muilla keinoilla?

Näiden keinojen torjumiseen pitäisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän. Kyse on tietenkin kyberturvallisuudesta ja nettivaikuttamisesta, karkeimmillaan trollauksesta mutta myös sen monista hienostuneemmista muodoista, joita emme useinkaan edes havaitse.

Yhdysvallat on hyökännyt useita kertoja häpeilemättä ja avoimesti mainostaen Iranin tietojärjestelmiin. Hiljattain Iran iski vuorostaan Israeliin ja päinvastoin. Financial Timesin juttu tapahtumista on kiinnostava. Molemminpuolisista hyökkäyksistä huolimatta en huomannut, että asiaa olisi Suomen mediassa noteerattu lainkaan.

Kyse olikin lähinnä koputtelusta: tiedämme, missä asut -- käyttäydy siivosti. Muuten iskemme oikeasti.

Harva ymmärtää, miten haavoittuva nykypäivän Suomi on. Yhteiskunnan ja talouden toiminnot ovat erittäin keskittyneitä. Esimerkiksi lääkehuolto on kahden yhtiön varassa. Niistä toisen varasto on Espoossa, toisen Tampereella. Viimeksi kun kävin paikalla, oli vielä rauhallista:

Puolet Suomen lääkehuollosta.
Matalalla lentävät risteilyohjukset, räjähteillä lastatut lennokkiparvet tai ballistiset ohjukset ovat liki mahdottomia torjua uusimmillakaan hävittäjillä (esim. tämä 10-kertaisella äänennopeudella lentävä hypersoninen Kinzhal). Syksyllä 2017 saimme esimakua siitä, mitä lääkehuollon katkeaminen voi aiheuttaa. Silloin kyseessä oli vain tahaton tietojärjestelmähäiriö Oriolan tehtaalla, mutta sen vaikutukset kestivät kuukausia ja Suomi pelastui vain, koska Tamro pystyi paikkaamaan osan kilpailijansa jakelusta.

Sähkönjakelu on toinen herkkä kohta. Muutama keskeinen runkolinja tai ison voimalan tuhoaminen syöksisi Suomen kaaokseen. Kotirintama ei kestäisi lääkehuollon ja sähkön loppumista. Toisin kuin talvi- ja jatkosodissa, maalle ei voi enää paeta.

Päivittäistavarakauppa on sekin kahden suuren keskusliikkeen hallussa. Yhden jättivaraston lamauttaminen saisi vessapaperin oikeasti hupenemaan kaupoista. Maaliskuussa näimme, mitä pelkkä epäily wc-paperin saatavuudesta riittää aiheuttamaan.

Maaliskuussa hamstrattiin wc-paperia Triplan City-Marketissa.
Jos tilanne kiristyisi ja Suomi haluttaisiin polvilleen, vihollinen voisi tuhota aluksi yhden voimalan tai varaston, ja kysyä sen jälkeen, vieläkö halutaan jatkaa. Mitä vastaisimme? Olisiko miljardien sotakoneista apua?

Some-keskustelussa sain kuulla, että tällainen skenaario on ihan typerää, eihän Syyriaa tai Irakia ole lannistettu muutamalla ohjuksella. Ei, koska ne eivät olleet kehittyneitä länsimaita, joissa kaikki toiminta on keskitetty ja riippuvuus sähköstä/nettiyhteyksistä täydellistä. Syyria, Irak ja muut kriisialueet ovat resilienttejä, koska väestö on tottunut kestämään kovia. Siksi Yhdysvallat ja Venäjä käyttävät aluetta oman sotatekniikkansa myyntinäyttelynä.

Suomen tilanne olisi pahan päivän tullen aivan erilainen.

Suomalaisten turvallisuusajattelua ohjaavat talvi- ja jatkosodan muistot. Venäjällä historian painolastina ovat niin mongolien, Napoleonin kuin Natsi-Saksankin hyökkäykset; nykyisin pelko Naton piirittämästä karhulinnakkeesta. Tämän muistaen parantaisiko USA:n uusimpien hävittäjien tuominen rajalle todella Suomen turvallisuutta?

Toivottavasti pahaa päivää ei koskaan tule. Toivottavasti osaamme varautua oikeanlaisiin uhkiin, emmekä tuijota yksinomaan peräpeiliin.

Jk. Fingridin sivu (grafiikka aivan sivun lopussa) antaa reaaliaikaisen tilannekuvan Suomen sähköntuotannosta. Nytkin, kesäkuun alussa, olemme täysin tuontisähkön varassa.

Sähkön tuonti ja vienti perjantaina 5.6.2020 klo 16.30

tiistai 26. toukokuuta 2020

iOS ja Android valmiita koronasovellukseen

Älypuhelimet ovat kaikessa hiljaisuudessa päivittäneet itsensä koronan jäljityssovellusta varten. Niihin on lisätty Applen ja Googlen yhdessä suunnittelema rajapinta (API), jota kansalliset jäljityssovellukset voivat käyttää kohtaamisten tunnistamiseen.

Tässä on monia kiinnostavia yksityiskohtia. Android-puhelimiin ominaisuus on tullut kuin varkain, eikä sitä ole edes helppo löytää. Asetuksista kannattaa painaa suurennuslasia ja sen jälkeen kirjoittaa COVID-19. Tuloksena voi olla näyttö, jossa asetus on mainittu, mutta se voi myös puuttua, ja silti API on valmiina.

Googlen piilotettu "oma" päivityspalvelu.
Miten puhelin voi päivittyä salaa? Androidissa toimii taustalla Google Play Palvelut (Google Play Services) -niminen prosessi, joka tarjoaa muille sovelluksille palveluita ja jota Google pystyy päivittämään itsenäisesti ilman, että käyttäjälle näytetään päivitysilmoitusta. Yleensä turva- ja ominaisuuspäivitykset tulevat valmistajan kautta, jolloin käyttäjän pitää hyväksyä ne ja antaa lupa puhelimen uudelleenkäynnistämiseen asennuksen jälkeen.

Jos API on käytettävissä, se löytyy Asetukset (hammasrattaan kuva) > Google (Googlen asetukset) näytöstä:

Altistusilmoitukset
Kohdasta COVID-19-altistusilmoitukset aukeaa uusi näyttö, jonka takana on toistaiseksi vain paljon tekstiä:

COVID-19-ilmoitukset
Oleelliset kohdat ovat harmaina, koska Suomen kansallista koronasovellusta ei vielä ole. Teksti on kuitenkin kiinnostava ja kertoo havainnollisesti, mistä API:ssa on kyse ja miten kansalliset sovellukset tulevat toimimaan.

Koska tekstiä on vaikea lukea puhelimesta, ilmeisesti sama sisältö löytyy myös osoitteesta https://support.google.com/googleplay/answer/9888358?hl=fi.

iPhonen käyttäjille ei jäänyt epäselvyyttä päivityksestä, sillä se tuli näkyvästi saataville 21.5.2020.

iOS 13.5 ja Covid-päivitys ja altistusilmoitus-API
Asennuksen jälkeen asetuksista Tietosuoja > Terveys löytyy COVID-19-altistusloki:

Altistusloki: Pois
...joka on tietenkin vielä tyhjä:

"Ei saatavana alueellasi"
Applen tapauksessa sekaannukset ovat väistämättömiä, sillä nyt kyseessä on api (rajapinta), ja Apple käyttää sovelluksista termiä appi. Molemmat apit tarkoittavat eri asioita -- paitsi jatkossa, jolloin Apple ja Google alkavat ilmeisesti tarjota valmista appia, joka käyttää apia.

Altistuslokia ei ole iPad-laitteissa.

Nyt sitten vain odottamaan kansallista koronasovellusta!

JK. Kokeilin vielä eri puhelimissa. Samsungin uudehkot mallit olivat päivittyneet, samoin Huawei (vaikka onkin USA:n sulkulistalla). Myös Samsung S7 oli päivittynyt, vaikka sitä ei virallisesti enää tueta. Vanha A-sarjan halpispuhelin ei ollut päivittynyt, ei myöskään Samsung S6.

iOS 13.5 tukee SE-malleja, 6-sarjaa ja sitä uudempia.

torstai 21. toukokuuta 2020

Milloin oli toinen maailmansota?

Pystytkö sanomaan ilman googlettamista minä vuosina käytiin toinen maailmansota? Luulin, että kysymys olisi helppo mutta yllätyin, miten monet eivät osanneet vastata. Esitin kysymyksen myös sosiaalisessa mediassa ja kommentit olivat yhtä jakautuneita.

Osan mielestä vuosiluvuilla ei ole merkitystä, eikä niitä kannata opetella. Yleisesti ottaen olen samaa mieltä, mutta oma syntymävuosi, Suomen itsenäistyminen sekä toisen maailmansodan vuosiluvut kuuluvat mielestäni edelleen yleissivistykseen. Ilman vuosilukuja ei pysty hahmottamaan 1900-luvun kehitystä, joka vaikuttaa arkeemme vielä tänäkin päivänä. 

Toinen maailmansota oli viimeinen Suomea koskenut sota. Melkein jokaisessa suvussa on murheellisia tarinoita rintamalla kaatuneista sukulaisista. Talvisodan alkua muistellaan lähes joka vuosi sen merkkipäivänä, tänä keväänä myös Euroopan sodan loppumisesta tuli puolipyöreitä vuosia ja aihe oli näkyvästi esillä uutisissa.

Vallalla oleva uusisänmaallisuus korostaa itsenäisyyttä ja sotaveteraanien kunnoitusta. Veteraaneja juhlitaan itsenäisyyspäivänä ja veteraanien muistopäivänä. Miten aitoa on veteraanien arvostus, jos edes sodan ajankohta ei ole tiedossa?

Toinen maailmansota oli kiistatta 1900-luvun merkittävin tapahtuma. Sen jälkeen alkoi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen kylmä sota, Itä-Euroopan maat ajautuivat erilleen lännestä, atomipommin pudottaminen ja ydinsodan uhka, miljoonat keskitysleireillä kuolleet juutalaiset ja Israelin valtion perustaminen, Euroopan Unionin perustaminen, kotimaassa suuret ikäluokat... lista on loputon.

Vaikka ei olisi kiinnostunut historiasta eikä veteraaneista, Hollywood iskostaa sotavuodet katsojien mieliin. Pelastakaa sotamies Ryan, Dunkirk, Pearl Harbor sekä tietenkin kolmeen kertaan filmattu Tuntematon sotilas, joka oli Suomen katsotuin elokuva. Emmekö tiedä, mihin aikaan nämä sijoittuivat?

Mielestäni jokaisen tulisi tietää vuosiluvut 1939 ja 1945. Päivämäärät eivät ole niin tärkeitä, ja varsinkin sodan loppumiselle on useita päivämääriä (Lapin sodan loppu, Berliinin kukistuminen, rauhansopimuksen allekirjoittaminen, Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit, Japanin antautuminen). Somessa joku kertoi vuosilukuja kysytyn jopa työhaastattelussa.

Valitettavasti meillä ei ole varaa unohtaa toista maailmansotaa, ei edes sen vuosilukuja.

perjantai 15. toukokuuta 2020

Tekijänoikeuskirjeillä ahdistellaan syyttömiä

Ns. tekijänoikeuden valvontakirjeet olivat otsikoissa muutama vuosi sitten. Oikeudenhaltijoita edustava asianajotoimisto Hedman Partners lähetti ihmisille 550 euron maksuvaatimuksen elokuvatiedostojen laittomasta jakamisesta. Tiedot oli kerätty analyysiohjelmalla ja ip-osoitetta vastaava henkilötieto saatu teleoperaattorilta.

Maksusta kieltäytyneet haastettiin markkinaoikeuteen, joka antoi tapauksesta riippuen vapauttavan tai langettavan päätöksen. Tammikuussa 2019 piraatti tuomittiin maksamaan 100 euroa tekijänoikeuskorvausta kahden tv-sarjan jakamisesta, mutta sen päälle tulivat 23 060 euron oikeudenkäyntikulut.

Syyskuussa 2017 piraatti tuomittiin maksamaan samaiset 100 euroa elokuvan laittomasta jakamisesta, mutta kulut olivat peräti 33 611,48 euroa.

Vastaajatkin ovat voittaneet juttujaan, tässä eräs tapaus, jossa lähes 20 000 euron oikeudenkäyntikulut jäivät oikeudenhaltijoiden maksettavaksi.

Luulin valvontakirjeiden jo jääneen historiaan, koska prosessi on monin tavoin ongelmallinen ja sen todellisena tarkoituksena on vain pelotella mahdollisia piraatteja kiinnijäämisen riskillä, mutta olin väärässä.

Muutama viikko sitten tuttavani otti yhteyttä ja kertoi kokemuksistaan. Hän oli saanut Hedman Partnersilta tekijänoikeuskirjeen huhtikuussa 2017. Kirjeen mukaan hänen ip-osoitteestaan oli levitetty toimintaelokuvaa kolmena eri ajankohtana.

Kirjeessä vaadittiin 550 euron maksua. Nainen vastasi kirjeellä, jossa hän kiisti asian. Hän oli 50-vuotias, asui yksin ja käytti ainoastaan Windows-läppäriä, jonka asetukset työnantaja oli lukinnut. P2p-ohjelman asentaminen koneeseen oli mahdotonta. Keskisuomalaisessa kerrostalossa oli taloyhtiön tarjoama langaton nettiyhteys.

Naisella ei ollut it-osaamista eikä mitään tietoa piratismista. Lisäksi hän oli ainakin yhtenä ilmoitettuna ajankohtana ollut lomamatkalla.

Tapauksen piti olla kaikin puolin selvä, mutta yllättäen tänä keväänä, siis kolme vuotta myöhemmin, Hedman Partners palasi asiaan. Sen sävy oli verhoillun uhkaava: "Scanbox Entertainment A/S ei ole valmis tekemään asiassa sovintoa ilman maksusuoritusta, mutta mikäli käy ilmi, että päämiehemme tekijänoikeutta on loukannut joku muu, kohdistamme vaatimuksemme häneen."

Vetoaminen yksin asumiseen, lomamatkaan tai tekniseen osaamattomuuteen ei tehnyt Hedmaniin vaikutusta:

"Mikäli katsot, ettet ole vastuussa oikeudenloukkauksen hyvittämisestä, pyydämme esittämään asiassa selvitystä. Pyydämme sinua esittämään näkemyksesi havaintojen syystä. Huomaathan myös, ettei vertaisverkko-ohjelman käyttö teosten jakamiseen edellytä käyttäjän läsnäoloa, joten lomamatkan ajankohdan todentaminen ei ole tarpeen."

Neuvostani nainen kiisti vaatimuksen uudelleen ja pyysi teknisiä tietoja. Hedmanin mukaan Blu-ray-elokuvan tiedostoversiota oli jaettu BitTorrentin Mac-versiolla. Sekään ei siis täsmännyt.

Vastineista huolimatta Hedman jatkoi painostustaan: "Langattoman internetreitittimen suojaus on käytännössä vaikeaa ja hyvin työlästä murtaa. Tämän vuoksi emme pidä uskottavana, että joku murtaisi salauksen vain voidakseen jakaa elokuvateoksia vertaisverkossa.

Pyydämme ilmoittamaan, mikäli sinulle tulee mieleen vielä vaihtoehtoisia selityksiä oikeudenloukkausta koskeville havainnoille. Muussa tapauksessa välitämme antamasi tiedot eteenpäin arvioitavaksi päämiehellemme, joka tekee ratkaisun siitä, miten asiassa edetään." 

Elokuvayhtiön edustajat miettivät nyt, lähteäkö vaatimaan 550 euron korvausta markkinaoikeudessa. Jos tämä olisi normaali riita-asia, se ei tietenkään lähtisi ajamaan näin epävarmaa asiaa. Mutta kun kyse on piraattien pelottelusta ja pr-toiminnasta, mikään ei ole varmaa. Kantaja voi lähteä oikeuteen vaikka tietäisikin häviävänsä.

Oletan, että valtaosa kirjeen saaneista on oikeita piraatteja. Syyttömille Hedman Partnersin taktiikka on härskiä pelottelua. Useimmat maksavat mieluummin 550 euroa tyhjästä kuin lähtevät markkinaoikeuteen ajamaan oikeuksiaan, kun pelotteena ovat 20-30 tuhannen euron oikeudenkäyntikulut sinänsä mitättömästä asiasta.

Se, että Hedman palasi asiaan kolmen vuoden tauon jälkeen, johtuu ilmeisesti saatavan vanhenemisen estämisestä. Jos ip-osoitteita tai langattoman verkon salausta olisi haluttu selvittää, se olisi pitänyt tehdä tuoreeltaan ja paikanpäällä. Tuttavani on sittemmin muuttanut pääkaupunkiseudulle, joten tekniikan selvittäminen yli kolme vuotta myöhemmin on mahdotonta.

Suomi on oikeusvaltio eikä ketään voida tuomita piraattikorvauksiin ilman näyttöä. Tässä tapauksessa näyttöä ei ole lainkaan. Sen puuttuessa Hedmanin kirje yrittää vierittää käänteisen todistustaakan vastaajalle itselleen. Ei se näin voi mennä.

Hedman Partners ajaa oikeudenhaltijoiden asiaa, mutta tekee sen epäoikeudenmukaisella tavalla ja tietäen, että kävipä oikeudessa miten päin tahansa, se itse on aina voittaja. Asianajajat veloittavat tuntinsa joka tapauksessa joltakin.

Päivitän tekstiä kun selviää, lähteekö elokuvayhtiö asiassa oikeuteen.

tiistai 12. toukokuuta 2020

IT-historiaa: tekstinkäsittely

Tekstinkäsittely oli monelle yksityishenkilölle tärkeä syy mikrotietokoneen hankintaan, olihan sen tuoma parannus kirjoituskoneisiin verrattuna valtava.

Ensimmäinen yleiskäyttöinen tekstinkäsittely oli WordStar, joka sai alkunsa CP/M-aikakaudella. Se sovitettiin nopeasti myös PC:lle. CP/M-juurista johtuen nuoli- ja sivunäppäimiin ei ollut luottamista, joten kaikille oli omat Ctrl+komennot.

Wordstar 3.4
WordStar oli aikanaan kehittynyt ohjelma: se pystyi tasaamaan rivit jo näytöllä, siinä oli oikoluku (englanniksi) ja käsitteli tekstejä levyltä, joten keskusmuistin koko ei rajoittanut tiedostopituutta. Kummallisuuksia olivat ns. pistekomennot, jotka rivin alkuun kirjoitettuna säätivät asetuksia.

WordStar hävisi pian Wordin ja etenkin WordPerfectin tultua. Joskus 1980-luvun puolivälissä siitä julkaistiin aivan uudenlainen WordStar 2000 -versio, mutta se ei enää kiinnostanut ketään.

Microsoft Word oli oma suosikkini. Siinäkin oli hienoja ominaisuuksia, kuten tyylitiedostot ja undo-toiminto. Jälkimmäinen on nykyään itsestäänselvyys, mutta aikanaan se oli todella valtava parannus.

Suomennetun Wordin komennot herättivät hilpeyttä (hups!).
Wordin valikko aktivoitui painamalla Esc. Komentokirjaimet piti valita päällekkäisyyksiä välttäen, mikä tuotti ongelmia suomenkielisessä versiossa (tekstin tallennus käynnistyi Rutiini-valikosta). Itse käytin lähinnä englanninkielistä.
Wordin Y2K-ongelma
Wordin tekijät eivät ajatelleet, että joku kokeilisi ohjelmaa vielä 2000-luvulla. Luonti- ja muutospäivän kentät vuotavat yli, koska ne oli ajateltu vain vuoteen 99 asti.

Ylivoimaisesti Suomen suosituin tekstinkäsittely oli kuitenkin WordPerfect, erityisesti sen versiot 4.2 ja 5.0. Ohjelman teki Utahissa sijainnut softayhtiö Satellite Software International. Itse en WP:stä koskaan innostunut, joten tätä varten jouduin kelaamaan muistia vähän syvemmältä.

WP:ssä ideana oli maksimoida ruudun pinta-ala tekstille, joten komennot oli piilotettu toimintonäppäimiin -- ja niitä oli paljon! Kokenutkin käyttäjä tarvitsi avukseen templaatin, josta merkitykset muistuivat mieleen. Yhtään templaattia ei itselläni säilynyt, mutta netistä löytyi onneksi vielä kuvia: http://deekoo-javiel.blogspot.com/2015/02/tekstinkasittelyohjelma-word-perfect.html

WordPerfect 5.0 valintoja.
WordPerfect erosi muista siinä, että oletuksena teksti kirjoitettiin valkoisella siniselle pohjalle. Oleellinen näppäin oli Alt+F3, sillä se jakoi näytön kahtia ja esitti alemmassa ruudussa tekstin ohjaus- ja muotoilukomennot.

Alt+F3 paljasti ohjauskoodit.
Voi vain kuvitella, millaisen järkytyksen koodit aiheuttaisivat tämän päivän Windowsiin tottuneelle käyttäjälle! DOS-aikakaudella ne olivat nopeita ja tehokkaita, kunhan vain näki vaivaa niiden opiskeluun. Koulutus oli päivän sana yrityksissä ja oppilaitoksissa aina 2000-luvun alkuun asti.

Tärkeitä kysymyksiä varten WP:n alareunaan ilmestyi prompti.

Nyt tarkkana!
WP:ssä ei aluksi ollut välitallennuskomentoa kuten Wordissä, joten ylikirjoituslupa piti aina antaa joka kerta erikseen tallennuksen yhteydessä. Se vaati painalluksia, jotka esimerkiksi ohjelmaa lopettaessa saattoivat mennä sekaisin ja silloin teksti jäi tallentumatta. Auts. Muistelen myös, ettei WP:ssä ollut muokkauksiin liittyvää undo-toimintoa, mutta saatan olla väärässä.

Mac tuli markkinoille 1984 ja Windows pari vuotta myöhemmin. Graafisten käyttöliittymien kausi alkoi 90-luvun alussa, varsinkin Windows 3.0 oli tärkeä harppaus. Ja silloin Bill Gates laittoi Microsoftin pelaamaan härskisti: käyttöjärjestelmän kehittäjänä omat sovellukset hyötyivät Windowsista kilpailijoita enemmän, eikä WP:n koodipohjainen järjestelmä enää sopinut graafiseen ympäristöön. WP:n ensimmäiset Windows-versiot olivat herkkiä kaatumaan. Aiempi tekstinkäsittelyn valtias menetti asemansa nopeasti ja päätyi ensin (1994) Novellin ostamaksi, sitten siitä tuli osa Corelia (1996). Kokonaan uudistettu Windows-versio on ollut saatavilla näihin päiviin asti.

Windowsin myötä merkkipohjainen DOS Word sai jäädä, mutta Windows Wordistä (Winword) tuli Excelin siivellä suuri menestys. Ensimmäinen Windows-teksturi oli kuitenkin Ami, jonka Lotus osti omaan talliinsa. Tein 90-luvulla useamman kirjan Ami Pro -versiolla, koska Winwordin taitto-ominaisuudet olivat niin kökköjä.

Vielä takaisin 80-luvulle. On vaikea käsittää sitä sotkua, joka syntyi erilaisten tekstinkäsittelyohjelmien paljoudessa. Yritysten piti päättää, mikä ottaa käyttöön. Wordstar, Word ja WordPerfect olivat tärkeimmät, mutta tarjolla oli myös Multimate, OfficeWriter, XyWrite, Sprint, IBM:n DisplayWriter sekä kotimaiset Kirjoitan! sekä varsinkin VTKK:ssa kehitetty TEKO. Tiedostojen siirtäminen järjestelmästä toiseen oli erittäin hankalaa. Onneksi sähköpostiakaan ei vielä ollut.

PC-koneiden kanssa kilpailivat erityiset tekstinkäsittelykoneet, joissa oli näyttö, näppäimistö ja sisäänrakennettu ohjelmisto. Vaikea kuvitella, mutta 80-luvulla isoihin yrityksiin hankittiin erillisiä koneita tekstinkäsittelyä varten. Ja ne eivät olleet halpoja!

Joten jos tänä päivänä tuntuu, että Word oikuttelee tai kone toimii hitaasti, kuvittele miten onnekas kuitenkin olet saadessasi käyttää graafisia, hiirellä toimivia ohjelmia, jotka ovat täynnä automaattisia toimintoja ja joiden helppokäyttöisyys on tulosta vuosikymmenten tuotekehityksestä.

perjantai 8. toukokuuta 2020

Pisin yläriviltä kirjoitettava sana?

Vaihteeksi kevennys. Oletko huomannut, että englanninkielen sana "typewriter" voidaan kirjoittaa yksinomaan näppäimistön ylärivin merkeillä? Joku väitti, ettei se ole edes sattumaa, vaan että laitteen omat kirjaimet olisi tarkoituksella sijoitettu samaan riviin. Kymmenen merkin sana on englanninkieliseksi melko pitkä, kun eivät juuri yhdyssanoja harrasta. Typewriter on samalla myös pisin yläriviltä kirjoitettava sana.

Mikä mahtaa olla pisin suomenkielinen sana, joka voidaan kirjoittaa pelkillä ylärivin merkeillä? Oma nimi (petteri) tulee ensimmäisenä mieleen. Löytyisikö pidempiä?

Python-ohjelmointikieli on kuin tehty merkkijonojen käsittelyyn. Avataan siis suomen kielen sanoja sisältävä lista ja tehdään pieni ohjelma, joka tutkii merkit. Lopputulos riippuu tietenkin sanalistasta, tässä käytin vanhempaa versiota KOTUSin tiedostosta (http://kaino.kotus.fi/sanat/nykysuomi/). Siitä kuitenkin puuttuivat mm. henkilönimet.

Pascal- tai C-kieltä ohjelmoineelle Python tuntuu hämmentävältä, kun puolipisteitä ei ole eikä luuppeja tai ehtolauseita päätetä selkeillä avainsanoilla. Mutta tässä Python pääsee oikeuksiinsa, sillä sanalistoille on oma tietotyyppi ja sen lajittelu käänteiseen pituusjärjestykseen pituuden mukaan käy yhdellä komennolla sort (reverse=True, key=len). Teepä sama jollain toisella kielellä!

Sanalistassa on 91591 sanaa, joista ylärivin merkeillä voidaan kirjoittaa 221 kappaletta. Pisin on "prioriteetti", sitä seuraavat "irtopuuteri" ja "prototyyppi". Lyhyemmistä sanoista yleisiä ovat mm. reportteri, tuotetieto, portieeri, etupiiri, irtiotto, operetti, piirturi, rotuoppi, tiepiiri, eetteri, petturi, tippuri, torttu ja trippi.

Keskirivin sanoja on muuten 126, niistä pisin "laakajäkälä" ja seuraavina "hölkkääjä" sekä "sähkösaha".

Alarivin merkit z x c v b n m ovat kaikki konsonantteja eikä niillä voida kirjoittaa yhtään suomenkielistä sanaa.

Entä jos olisi toinen käsi paketissa? Millaisia sanoja voisin kirjoittaa pelkällä vasemmalla tai oikealla kädellä (käyttäen 10-sormijärjestelmän jakoa)?

Sanaston pisin on vasemman käden sana on "trasseerata", mutta ensimmäinen yleinen sana on "vastattava", sitten tulee mm. sarastaa, vastaava, vastedes, rasvata, asettaa, varasta, arvata, saaste, vasara ja aarre. Yhteensä sanoja on 164.

Oikealla kädellä voisi kirjoittaa 1199 sanaa, niistä pisimmät "äänihuulikyhmy", "oopiumipiippu" ja "hännänhuippu". Muita pitkiä ovat esim. ylipäällikkö, äijänkäppänä, hiilikoukku, huulipuikko ja joulukinkku.

Jos saa valita, kannattaa siis loukata vasen käsi!

keskiviikko 6. toukokuuta 2020

IT-historiaa: DOS, CONFIG.SYS ja AUTOEXEC.BAT

DOS oli PC-koneiden merkkipohjainen käyttöjärjestelmä, jonka Microsoft kehitti PC:tä varten IBM:lle 1981 ja alkoi sitten myydä sitä muillekin laitevalmistajille MS-DOS-nimisenä. DOS oli pahamaineinen, koska se oli kyhätty äkkiä kasaan ja PC-käyttö karkasi käsistä. Vuonna 1981 kukaan ei osannut kuvitellakaan, ettei 64 kilotavun muistin laajentaminen 10-kertaiseksi 640 kilotavuun riittänytkään. Jo muutamassa vuodessa 640 kilosta tuli rasite, jota yritettiin kiertää EMS- ja jatkomuistilla (extended). Muistirajoitukset poistuivat Windows 3.0:sta alkaen (1990) ja lopullisesti vasta Windows 95:ssä (1995).

DOSissa ei tietenkään ollut moniajoa. Eipä sille ollut käyttöäkään, koska tietoliikennettä tai graafista käyttöliittymää ei ollut. Moniajolla olisi ehkä voinut formatoida lerppua, mutta siinä kaikki. (No joo, olihan silloin BBS-purkkeja, jotka yrittivät ajaa softaa kahdella modeemilinjalla Desqview-apuohjelman avittamana, vaihtelevalla menestyksellä).

DOS oli yksinkertainen, mikä oli mainiota. Sen kaikki apuohjelmat, valitsimet ja toiminnot pystyi oppimaan. Yritäpä samaa nykyisten Windowsien tai Macien kanssa! Automaattiset, grafiikan taakse piilotetut toiminnot tekevät omia juttujaan, mikä on yleensä hienoa -- mutta jos jotain menee pieleen, mikrotuen olo on kuin lääkärillä. Ei tiedetä, mistä jokin ongelma johtuu, voidaan vain kokeilla mikä siihen auttaisi.

Ai niin, DOSissa tiedostonimien maksimipituus oli kahdeksan merkkiä. SIIS KAHDEKSAN! Ja sitten oli vielä 3 merkin tarkennin. Yritäpä siinä sitten nimetä tiedostosi ymmärrettävästi.

Kun muistelin vanhoja aikoja, muistiin ponnahti heti hokema COM - EXE - BAT. Mikäli oletushakemistossa tai hakupolussa oli komentoa vastaava ohjelma, sitä etsittiin tässä järjestyksessä. BATit olivat komentojonoja (skriptejä, sanoivat Unix/Linus-käyttäjät silloin ja mekin nyt). Ne olivat alhaisimmalla prioriteetilla, COMit olivat ylimmällä.

Buuttilevykkeellä tai kiintolevyllä piti olla CONFIG.SYS ja AUTOEXEC.BAT. Vieläkö osaisit virittää ne ulkomuistista? Yksinkertaiset tekstitiedostot varasivat muistista tilaa tiedostopuskureille, latasivat ajureita, säätivät (myöhemmissä versioissa) muistinhallintaa ja lopuksi ajettiin AUTOEXEC.BAT, joka otti käyttöön suomenkielisen näppäimistön, asetti hakupolun, komentopromptin muodon ja niin edelleen.

Tyypilliset CONFIG.SYS ja AUTOEXEC.BAT-tiedostot.
Jos parempaa editoria ei ollut, piti käyttää DOSin mukana tulevaa EDLINiä. Se toimi yhden merkin pituisilla komennoilla rivi kerrallaan. Jokainen rivi piti hakea erikseen muokkausta varten sen nimen perusteella. Hullunkuriselta kuulostava systeemi oli perua vanhoista paperipäätteistä, joissa tietokoneen kanssa keskusteltiin kirjoittamalla komentoja ja kone vastasi omalla kirjoituksellaan. Keskuskoneaikana kaikilla ei todellakaan ollut pääsyä sellaiseen ylellisyyteen kuin merkkipohjainen CRT-näyttöpääte.

Kas näin editoitiin tiedostoa rivi kerrallaan, vihreän fosforin CRT-näyttö paperipäätettä matkien:

EDLIN in action.
DIR näytti hakemistolistauksen tiedostot:

DIR-tiedostolistauksen alkua.
Levyn vapaa tila ja tiedostojen määrä selvisi CHKDSK-ohjelmalla. Tässä XT-koneessa onkin myöhempää mallia oleva 20 megatavun kiintolevy (joka tuli markkinoille IBM AT:n yhteydessä 1984):

CHKDSK ja vielä 4,3 megatavua vapaana levyllä.
DOS-ikkuna on vielä uusissakin Windows-versioissa, vaikkei sillä ole mitään tekemistä DOSin kanssa. Komennot ja apuohjelmat ovat kuitenkin samanlaisia, joskin niissä on paljon uusia valitsimia ja kokonaan uusia ohjelmiakin. Pidän edelleen auki merkkipohjaista ikkunaa, sillä jotkin kopioinnit ja tiedostojen hakemiset on helpompaa tehdä merkkipohjaisilla komennoilla. Kun ne on kerran oppinut, ne muistaa lopun ikäänsä.

Lerput, 10 megan kiintolevyt, 640 kilon muistirajoitus, CONFIG.SYS... olihan se kaikki alkeellista tämän päivän mittapuulla ajatellen. Mutta silloin kaikki toimi, ja jos ei toiminut, sen pystyi itse korjaamaan manuaaleja lukemalla. Nykyisten koneiden kanssa virheiden selvittäminen on taistelua henkien kanssa.

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

IT-historiaa: IBM PC, XT ja 10 megatavun kiintolevy

Olen säilyttänyt muutamia vanhoja tietokoneita mikrohistorian alkutaipaleelta. Kun laitoin niistä kuvia Instagramiin ja Twitteriin, sain paljon myönteistä palautetta. Koneet liittyivät työhön, opiskeluun tai pelaamiseen, mutta niihin ehti kehittyä tunneside, joka muutama kymmenen vuotta myöhemmin palaa nostalgisina muistoina.

IBM XT ja kotelo 5,25" lerppuja.
Aloitetaan siis IBM PC:stä, joka esiteltiin 12.8.1981. Aivan ensimmäisissä malleissa oli mitättömät 16 kilotavua RAM-muistia, mutta perusmuistiksi vakiintui nopeasti 64 kilotavua. Se laajentaminen täyteen 640 kilotavuun tuntui aikanaan valtavan suurelta, kunnes ohjelmat kasvoivat niin, että muisti kävi ahtaaksi.
"Keskusmuistia täydet 640 kilotavua"
Prosessorina oli 4,77 MHz taajuudella toimiva Intelin 8088. Levykeasemat olivat aluksi 160-kiloisia (kaksipuoleisina 320 kt) lerppuja (floppy disk, fyysinen koko 5,25 tuumaa), myöhemmin 360-kiloisia. Kaksi rinnakkaista asemaa mahdollisti kopioinnin levykkeeltä toiselle, tai sitten ohjelmaa ajettiin toiselta levyltä ja B: aseman levykkeelle tallennettiin työtiedostot.
IBM Personal Computer XT
Vuonna 1983 esiteltiin suurella 10 megatavun kiintolevyllä varustettu XT-malli. Samalla uusi PC-DOS 2.0 (Microsoftin versiona MS-DOS 2.0) toi mukanaan hierarkkisen hakemistorakenteen. Tänään 10 megatavun tilaan mahtuu kaksi hyvälaatuista älypuhelimen valokuvaa, mutta aikanaan 10 megatavua oli iso määrä.

IBM XT on vaikuttava ilmestys tänäkin päivänä. Kone on pelkkää rautaa ja paino sen mukainen. Kun virtakytkimen ("Big Red Switch") napsauttaa päälle, on kuin sorvi lähtisi käyntiin. Muistintarkastuksen jälkeen kiintolevy alkaa pyöriä, mikä tuntuu värinänä koneen metallikuorissa ja pöydässä asti, ellei siinä ole riittävän tukevat jalat.
Big Red Switch - Iso Punainen Kytkin
Suunnittelijat eivät arvanneet, että joku käynnistäisi koneen vielä 40 vuotta myöhemmin. Useimmat säilyneet IBM-rungot eivät enää käynnisty. Tämä käynnistyy, mutta buuttaus ei aina onnistu, vaan keskeytyy aikoinaan pelättyyn virheilmoitukseen:
Disk Boot failure
Jos DOSin saa käynnistymään, kone antaa ennen pitkään toisen pelätyn virheilmoituksen:

Data error reading drive C
Tässä vaiheessa kiintolevyn tiedostoille sai sanoa hyvästit.

Vihreä näyttö oli tarkoitettu vain tekstitilan käyttöön, mutta siihen sai yksivärisen Hercules-grafiikkakortin. Näytön fosforin jälkiloistoaika on niin pitkä, että hitaasti vierivää tekstiä on mahdotonta lukea. Kun vieritys loppuu, kestää hetken ennen kuin kuva asettuu luettavaan muotoon - aivan kuin olisi pyörinyt karusellissa.

Rrrrautainen näppäimistö IBM-tyyliin. 
IBM-koneiden alkuperäinen näppäimistö oli vaikuttava ilmestys. Se painaa 2,44 kiloa ja on sekin täyttä rautaa. Jokainen näppäin antaa selvän palautteen niin liikeradan pituudella kuin äänekkäästi kilisemällä. Tällaisia näppäimistöjä ei enää tehdä - ei ole tehty pitkään aikaan. Ja se on harmi.