tiistai 26. toukokuuta 2020

iOS ja Android valmiita koronasovellukseen

Älypuhelimet ovat kaikessa hiljaisuudessa päivittäneet itsensä koronan jäljityssovellusta varten. Niihin on lisätty Applen ja Googlen yhdessä suunnittelema rajapinta (API), jota kansalliset jäljityssovellukset voivat käyttää kohtaamisten tunnistamiseen.

Tässä on monia kiinnostavia yksityiskohtia. Android-puhelimiin ominaisuus on tullut kuin varkain, eikä sitä ole edes helppo löytää. Asetuksista kannattaa painaa suurennuslasia ja sen jälkeen kirjoittaa COVID-19. Tuloksena voi olla näyttö, jossa asetus on mainittu, mutta se voi myös puuttua, ja silti API on valmiina.

Googlen piilotettu "oma" päivityspalvelu.
Miten puhelin voi päivittyä salaa? Androidissa toimii taustalla Google Play Palvelut (Google Play Services) -niminen prosessi, joka tarjoaa muille sovelluksille palveluita ja jota Google pystyy päivittämään itsenäisesti ilman, että käyttäjälle näytetään päivitysilmoitusta. Yleensä turva- ja ominaisuuspäivitykset tulevat valmistajan kautta, jolloin käyttäjän pitää hyväksyä ne ja antaa lupa puhelimen uudelleenkäynnistämiseen asennuksen jälkeen.

Jos API on käytettävissä, se löytyy Asetukset (hammasrattaan kuva) > Google (Googlen asetukset) näytöstä:

Altistusilmoitukset
Kohdasta COVID-19-altistusilmoitukset aukeaa uusi näyttö, jonka takana on toistaiseksi vain paljon tekstiä:

COVID-19-ilmoitukset
Oleelliset kohdat ovat harmaina, koska Suomen kansallista koronasovellusta ei vielä ole. Teksti on kuitenkin kiinnostava ja kertoo havainnollisesti, mistä API:ssa on kyse ja miten kansalliset sovellukset tulevat toimimaan.

Koska tekstiä on vaikea lukea puhelimesta, ilmeisesti sama sisältö löytyy myös osoitteesta https://support.google.com/googleplay/answer/9888358?hl=fi.

iPhonen käyttäjille ei jäänyt epäselvyyttä päivityksestä, sillä se tuli näkyvästi saataville 21.5.2020.

iOS 13.5 ja Covid-päivitys ja altistusilmoitus-API
Asennuksen jälkeen asetuksista Tietosuoja > Terveys löytyy COVID-19-altistusloki:

Altistusloki: Pois
...joka on tietenkin vielä tyhjä:

"Ei saatavana alueellasi"
Applen tapauksessa sekaannukset ovat väistämättömiä, sillä nyt kyseessä on api (rajapinta), ja Apple käyttää sovelluksista termiä appi. Molemmat apit tarkoittavat eri asioita -- paitsi jatkossa, jolloin Apple ja Google alkavat ilmeisesti tarjota valmista appia, joka käyttää apia.

Altistuslokia ei ole iPad-laitteissa.

Nyt sitten vain odottamaan kansallista koronasovellusta!

JK. Kokeilin vielä eri puhelimissa. Samsungin uudehkot mallit olivat päivittyneet, samoin Huawei (vaikka onkin USA:n sulkulistalla). Myös Samsung S7 oli päivittynyt, vaikka sitä ei virallisesti enää tueta. Vanha A-sarjan halpispuhelin ei ollut päivittynyt, ei myöskään Samsung S6.

iOS 13.5 tukee SE-malleja, 6-sarjaa ja sitä uudempia.

torstai 21. toukokuuta 2020

Milloin oli toinen maailmansota?

Pystytkö sanomaan ilman googlettamista minä vuosina käytiin toinen maailmansota? Luulin, että kysymys olisi helppo mutta yllätyin, miten monet eivät osanneet vastata. Esitin kysymyksen myös sosiaalisessa mediassa ja kommentit olivat yhtä jakautuneita.

Osan mielestä vuosiluvuilla ei ole merkitystä, eikä niitä kannata opetella. Yleisesti ottaen olen samaa mieltä, mutta oma syntymävuosi, Suomen itsenäistyminen sekä toisen maailmansodan vuosiluvut kuuluvat mielestäni edelleen yleissivistykseen. Ilman vuosilukuja ei pysty hahmottamaan 1900-luvun kehitystä, joka vaikuttaa arkeemme vielä tänäkin päivänä. 

Toinen maailmansota oli viimeinen Suomea koskenut sota. Melkein jokaisessa suvussa on murheellisia tarinoita rintamalla kaatuneista sukulaisista. Talvisodan alkua muistellaan lähes joka vuosi sen merkkipäivänä, tänä keväänä myös Euroopan sodan loppumisesta tuli puolipyöreitä vuosia ja aihe oli näkyvästi esillä uutisissa.

Vallalla oleva uusisänmaallisuus korostaa itsenäisyyttä ja sotaveteraanien kunnoitusta. Veteraaneja juhlitaan itsenäisyyspäivänä ja veteraanien muistopäivänä. Miten aitoa on veteraanien arvostus, jos edes sodan ajankohta ei ole tiedossa?

Toinen maailmansota oli kiistatta 1900-luvun merkittävin tapahtuma. Sen jälkeen alkoi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen kylmä sota, Itä-Euroopan maat ajautuivat erilleen lännestä, atomipommin pudottaminen ja ydinsodan uhka, miljoonat keskitysleireillä kuolleet juutalaiset ja Israelin valtion perustaminen, Euroopan Unionin perustaminen, kotimaassa suuret ikäluokat... lista on loputon.

Vaikka ei olisi kiinnostunut historiasta eikä veteraaneista, Hollywood iskostaa sotavuodet katsojien mieliin. Pelastakaa sotamies Ryan, Dunkirk, Pearl Harbor sekä tietenkin kolmeen kertaan filmattu Tuntematon sotilas, joka oli Suomen katsotuin elokuva. Emmekö tiedä, mihin aikaan nämä sijoittuivat?

Mielestäni jokaisen tulisi tietää vuosiluvut 1939 ja 1945. Päivämäärät eivät ole niin tärkeitä, ja varsinkin sodan loppumiselle on useita päivämääriä (Lapin sodan loppu, Berliinin kukistuminen, rauhansopimuksen allekirjoittaminen, Hiroshiman ja Nagasakin atomipommit, Japanin antautuminen). Somessa joku kertoi vuosilukuja kysytyn jopa työhaastattelussa.

Valitettavasti meillä ei ole varaa unohtaa toista maailmansotaa, ei edes sen vuosilukuja.

perjantai 15. toukokuuta 2020

Tekijänoikeuskirjeillä ahdistellaan syyttömiä

Ns. tekijänoikeuden valvontakirjeet olivat otsikoissa muutama vuosi sitten. Oikeudenhaltijoita edustava asianajotoimisto Hedman Partners lähetti ihmisille 550 euron maksuvaatimuksen elokuvatiedostojen laittomasta jakamisesta. Tiedot oli kerätty analyysiohjelmalla ja ip-osoitetta vastaava henkilötieto saatu teleoperaattorilta.

Maksusta kieltäytyneet haastettiin markkinaoikeuteen, joka antoi tapauksesta riippuen vapauttavan tai langettavan päätöksen. Tammikuussa 2019 piraatti tuomittiin maksamaan 100 euroa tekijänoikeuskorvausta kahden tv-sarjan jakamisesta, mutta sen päälle tulivat 23 060 euron oikeudenkäyntikulut.

Syyskuussa 2017 piraatti tuomittiin maksamaan samaiset 100 euroa elokuvan laittomasta jakamisesta, mutta kulut olivat peräti 33 611,48 euroa.

Vastaajatkin ovat voittaneet juttujaan, tässä eräs tapaus, jossa lähes 20 000 euron oikeudenkäyntikulut jäivät oikeudenhaltijoiden maksettavaksi.

Luulin valvontakirjeiden jo jääneen historiaan, koska prosessi on monin tavoin ongelmallinen ja sen todellisena tarkoituksena on vain pelotella mahdollisia piraatteja kiinnijäämisen riskillä, mutta olin väärässä.

Muutama viikko sitten tuttavani otti yhteyttä ja kertoi kokemuksistaan. Hän oli saanut Hedman Partnersilta tekijänoikeuskirjeen huhtikuussa 2017. Kirjeen mukaan hänen ip-osoitteestaan oli levitetty toimintaelokuvaa kolmena eri ajankohtana.

Kirjeessä vaadittiin 550 euron maksua. Nainen vastasi kirjeellä, jossa hän kiisti asian. Hän oli 50-vuotias, asui yksin ja käytti ainoastaan Windows-läppäriä, jonka asetukset työnantaja oli lukinnut. P2p-ohjelman asentaminen koneeseen oli mahdotonta. Keskisuomalaisessa kerrostalossa oli taloyhtiön tarjoama langaton nettiyhteys.

Naisella ei ollut it-osaamista eikä mitään tietoa piratismista. Lisäksi hän oli ainakin yhtenä ilmoitettuna ajankohtana ollut lomamatkalla.

Tapauksen piti olla kaikin puolin selvä, mutta yllättäen tänä keväänä, siis kolme vuotta myöhemmin, Hedman Partners palasi asiaan. Sen sävy oli verhoillun uhkaava: "Scanbox Entertainment A/S ei ole valmis tekemään asiassa sovintoa ilman maksusuoritusta, mutta mikäli käy ilmi, että päämiehemme tekijänoikeutta on loukannut joku muu, kohdistamme vaatimuksemme häneen."

Vetoaminen yksin asumiseen, lomamatkaan tai tekniseen osaamattomuuteen ei tehnyt Hedmaniin vaikutusta:

"Mikäli katsot, ettet ole vastuussa oikeudenloukkauksen hyvittämisestä, pyydämme esittämään asiassa selvitystä. Pyydämme sinua esittämään näkemyksesi havaintojen syystä. Huomaathan myös, ettei vertaisverkko-ohjelman käyttö teosten jakamiseen edellytä käyttäjän läsnäoloa, joten lomamatkan ajankohdan todentaminen ei ole tarpeen."

Neuvostani nainen kiisti vaatimuksen uudelleen ja pyysi teknisiä tietoja. Hedmanin mukaan Blu-ray-elokuvan tiedostoversiota oli jaettu BitTorrentin Mac-versiolla. Sekään ei siis täsmännyt.

Vastineista huolimatta Hedman jatkoi painostustaan: "Langattoman internetreitittimen suojaus on käytännössä vaikeaa ja hyvin työlästä murtaa. Tämän vuoksi emme pidä uskottavana, että joku murtaisi salauksen vain voidakseen jakaa elokuvateoksia vertaisverkossa.

Pyydämme ilmoittamaan, mikäli sinulle tulee mieleen vielä vaihtoehtoisia selityksiä oikeudenloukkausta koskeville havainnoille. Muussa tapauksessa välitämme antamasi tiedot eteenpäin arvioitavaksi päämiehellemme, joka tekee ratkaisun siitä, miten asiassa edetään." 

Elokuvayhtiön edustajat miettivät nyt, lähteäkö vaatimaan 550 euron korvausta markkinaoikeudessa. Jos tämä olisi normaali riita-asia, se ei tietenkään lähtisi ajamaan näin epävarmaa asiaa. Mutta kun kyse on piraattien pelottelusta ja pr-toiminnasta, mikään ei ole varmaa. Kantaja voi lähteä oikeuteen vaikka tietäisikin häviävänsä.

Oletan, että valtaosa kirjeen saaneista on oikeita piraatteja. Syyttömille Hedman Partnersin taktiikka on härskiä pelottelua. Useimmat maksavat mieluummin 550 euroa tyhjästä kuin lähtevät markkinaoikeuteen ajamaan oikeuksiaan, kun pelotteena ovat 20-30 tuhannen euron oikeudenkäyntikulut sinänsä mitättömästä asiasta.

Se, että Hedman palasi asiaan kolmen vuoden tauon jälkeen, johtuu ilmeisesti saatavan vanhenemisen estämisestä. Jos ip-osoitteita tai langattoman verkon salausta olisi haluttu selvittää, se olisi pitänyt tehdä tuoreeltaan ja paikanpäällä. Tuttavani on sittemmin muuttanut pääkaupunkiseudulle, joten tekniikan selvittäminen yli kolme vuotta myöhemmin on mahdotonta.

Suomi on oikeusvaltio eikä ketään voida tuomita piraattikorvauksiin ilman näyttöä. Tässä tapauksessa näyttöä ei ole lainkaan. Sen puuttuessa Hedmanin kirje yrittää vierittää käänteisen todistustaakan vastaajalle itselleen. Ei se näin voi mennä.

Hedman Partners ajaa oikeudenhaltijoiden asiaa, mutta tekee sen epäoikeudenmukaisella tavalla ja tietäen, että kävipä oikeudessa miten päin tahansa, se itse on aina voittaja. Asianajajat veloittavat tuntinsa joka tapauksessa joltakin.

Päivitän tekstiä kun selviää, lähteekö elokuvayhtiö asiassa oikeuteen.

tiistai 12. toukokuuta 2020

IT-historiaa: tekstinkäsittely

Tekstinkäsittely oli monelle yksityishenkilölle tärkeä syy mikrotietokoneen hankintaan, olihan sen tuoma parannus kirjoituskoneisiin verrattuna valtava.

Ensimmäinen yleiskäyttöinen tekstinkäsittely oli WordStar, joka sai alkunsa CP/M-aikakaudella. Se sovitettiin nopeasti myös PC:lle. CP/M-juurista johtuen nuoli- ja sivunäppäimiin ei ollut luottamista, joten kaikille oli omat Ctrl+komennot.

Wordstar 3.4
WordStar oli aikanaan kehittynyt ohjelma: se pystyi tasaamaan rivit jo näytöllä, siinä oli oikoluku (englanniksi) ja käsitteli tekstejä levyltä, joten keskusmuistin koko ei rajoittanut tiedostopituutta. Kummallisuuksia olivat ns. pistekomennot, jotka rivin alkuun kirjoitettuna säätivät asetuksia.

WordStar hävisi pian Wordin ja etenkin WordPerfectin tultua. Joskus 1980-luvun puolivälissä siitä julkaistiin aivan uudenlainen WordStar 2000 -versio, mutta se ei enää kiinnostanut ketään.

Microsoft Word oli oma suosikkini. Siinäkin oli hienoja ominaisuuksia, kuten tyylitiedostot ja undo-toiminto. Jälkimmäinen on nykyään itsestäänselvyys, mutta aikanaan se oli todella valtava parannus.

Suomennetun Wordin komennot herättivät hilpeyttä (hups!).
Wordin valikko aktivoitui painamalla Esc. Komentokirjaimet piti valita päällekkäisyyksiä välttäen, mikä tuotti ongelmia suomenkielisessä versiossa (tekstin tallennus käynnistyi Rutiini-valikosta). Itse käytin lähinnä englanninkielistä.
Wordin Y2K-ongelma
Wordin tekijät eivät ajatelleet, että joku kokeilisi ohjelmaa vielä 2000-luvulla. Luonti- ja muutospäivän kentät vuotavat yli, koska ne oli ajateltu vain vuoteen 99 asti.

Ylivoimaisesti Suomen suosituin tekstinkäsittely oli kuitenkin WordPerfect, erityisesti sen versiot 4.2 ja 5.0. Ohjelman teki Utahissa sijainnut softayhtiö Satellite Software International. Itse en WP:stä koskaan innostunut, joten tätä varten jouduin kelaamaan muistia vähän syvemmältä.

WP:ssä ideana oli maksimoida ruudun pinta-ala tekstille, joten komennot oli piilotettu toimintonäppäimiin -- ja niitä oli paljon! Kokenutkin käyttäjä tarvitsi avukseen templaatin, josta merkitykset muistuivat mieleen. Yhtään templaattia ei itselläni säilynyt, mutta netistä löytyi onneksi vielä kuvia: http://deekoo-javiel.blogspot.com/2015/02/tekstinkasittelyohjelma-word-perfect.html

WordPerfect 5.0 valintoja.
WordPerfect erosi muista siinä, että oletuksena teksti kirjoitettiin valkoisella siniselle pohjalle. Oleellinen näppäin oli Alt+F3, sillä se jakoi näytön kahtia ja esitti alemmassa ruudussa tekstin ohjaus- ja muotoilukomennot.

Alt+F3 paljasti ohjauskoodit.
Voi vain kuvitella, millaisen järkytyksen koodit aiheuttaisivat tämän päivän Windowsiin tottuneelle käyttäjälle! DOS-aikakaudella ne olivat nopeita ja tehokkaita, kunhan vain näki vaivaa niiden opiskeluun. Koulutus oli päivän sana yrityksissä ja oppilaitoksissa aina 2000-luvun alkuun asti.

Tärkeitä kysymyksiä varten WP:n alareunaan ilmestyi prompti.

Nyt tarkkana!
WP:ssä ei aluksi ollut välitallennuskomentoa kuten Wordissä, joten ylikirjoituslupa piti aina antaa joka kerta erikseen tallennuksen yhteydessä. Se vaati painalluksia, jotka esimerkiksi ohjelmaa lopettaessa saattoivat mennä sekaisin ja silloin teksti jäi tallentumatta. Auts. Muistelen myös, ettei WP:ssä ollut muokkauksiin liittyvää undo-toimintoa, mutta saatan olla väärässä.

Mac tuli markkinoille 1984 ja Windows pari vuotta myöhemmin. Graafisten käyttöliittymien kausi alkoi 90-luvun alussa, varsinkin Windows 3.0 oli tärkeä harppaus. Ja silloin Bill Gates laittoi Microsoftin pelaamaan härskisti: käyttöjärjestelmän kehittäjänä omat sovellukset hyötyivät Windowsista kilpailijoita enemmän, eikä WP:n koodipohjainen järjestelmä enää sopinut graafiseen ympäristöön. WP:n ensimmäiset Windows-versiot olivat herkkiä kaatumaan. Aiempi tekstinkäsittelyn valtias menetti asemansa nopeasti ja päätyi ensin (1994) Novellin ostamaksi, sitten siitä tuli osa Corelia (1996). Kokonaan uudistettu Windows-versio on ollut saatavilla näihin päiviin asti.

Windowsin myötä merkkipohjainen DOS Word sai jäädä, mutta Windows Wordistä (Winword) tuli Excelin siivellä suuri menestys. Ensimmäinen Windows-teksturi oli kuitenkin Ami, jonka Lotus osti omaan talliinsa. Tein 90-luvulla useamman kirjan Ami Pro -versiolla, koska Winwordin taitto-ominaisuudet olivat niin kökköjä.

Vielä takaisin 80-luvulle. On vaikea käsittää sitä sotkua, joka syntyi erilaisten tekstinkäsittelyohjelmien paljoudessa. Yritysten piti päättää, mikä ottaa käyttöön. Wordstar, Word ja WordPerfect olivat tärkeimmät, mutta tarjolla oli myös Multimate, OfficeWriter, XyWrite, Sprint, IBM:n DisplayWriter sekä kotimaiset Kirjoitan! sekä varsinkin VTKK:ssa kehitetty TEKO. Tiedostojen siirtäminen järjestelmästä toiseen oli erittäin hankalaa. Onneksi sähköpostiakaan ei vielä ollut.

PC-koneiden kanssa kilpailivat erityiset tekstinkäsittelykoneet, joissa oli näyttö, näppäimistö ja sisäänrakennettu ohjelmisto. Vaikea kuvitella, mutta 80-luvulla isoihin yrityksiin hankittiin erillisiä koneita tekstinkäsittelyä varten. Ja ne eivät olleet halpoja!

Joten jos tänä päivänä tuntuu, että Word oikuttelee tai kone toimii hitaasti, kuvittele miten onnekas kuitenkin olet saadessasi käyttää graafisia, hiirellä toimivia ohjelmia, jotka ovat täynnä automaattisia toimintoja ja joiden helppokäyttöisyys on tulosta vuosikymmenten tuotekehityksestä.

perjantai 8. toukokuuta 2020

Pisin yläriviltä kirjoitettava sana?

Vaihteeksi kevennys. Oletko huomannut, että englanninkielen sana "typewriter" voidaan kirjoittaa yksinomaan näppäimistön ylärivin merkeillä? Joku väitti, ettei se ole edes sattumaa, vaan että laitteen omat kirjaimet olisi tarkoituksella sijoitettu samaan riviin. Kymmenen merkin sana on englanninkieliseksi melko pitkä, kun eivät juuri yhdyssanoja harrasta. Typewriter on samalla myös pisin yläriviltä kirjoitettava sana.

Mikä mahtaa olla pisin suomenkielinen sana, joka voidaan kirjoittaa pelkillä ylärivin merkeillä? Oma nimi (petteri) tulee ensimmäisenä mieleen. Löytyisikö pidempiä?

Python-ohjelmointikieli on kuin tehty merkkijonojen käsittelyyn. Avataan siis suomen kielen sanoja sisältävä lista ja tehdään pieni ohjelma, joka tutkii merkit. Lopputulos riippuu tietenkin sanalistasta, tässä käytin vanhempaa versiota KOTUSin tiedostosta (http://kaino.kotus.fi/sanat/nykysuomi/). Siitä kuitenkin puuttuivat mm. henkilönimet.

Pascal- tai C-kieltä ohjelmoineelle Python tuntuu hämmentävältä, kun puolipisteitä ei ole eikä luuppeja tai ehtolauseita päätetä selkeillä avainsanoilla. Mutta tässä Python pääsee oikeuksiinsa, sillä sanalistoille on oma tietotyyppi ja sen lajittelu käänteiseen pituusjärjestykseen pituuden mukaan käy yhdellä komennolla sort (reverse=True, key=len). Teepä sama jollain toisella kielellä!

Sanalistassa on 91591 sanaa, joista ylärivin merkeillä voidaan kirjoittaa 221 kappaletta. Pisin on "prioriteetti", sitä seuraavat "irtopuuteri" ja "prototyyppi". Lyhyemmistä sanoista yleisiä ovat mm. reportteri, tuotetieto, portieeri, etupiiri, irtiotto, operetti, piirturi, rotuoppi, tiepiiri, eetteri, petturi, tippuri, torttu ja trippi.

Keskirivin sanoja on muuten 126, niistä pisin "laakajäkälä" ja seuraavina "hölkkääjä" sekä "sähkösaha".

Alarivin merkit z x c v b n m ovat kaikki konsonantteja eikä niillä voida kirjoittaa yhtään suomenkielistä sanaa.

Entä jos olisi toinen käsi paketissa? Millaisia sanoja voisin kirjoittaa pelkällä vasemmalla tai oikealla kädellä (käyttäen 10-sormijärjestelmän jakoa)?

Sanaston pisin on vasemman käden sana on "trasseerata", mutta ensimmäinen yleinen sana on "vastattava", sitten tulee mm. sarastaa, vastaava, vastedes, rasvata, asettaa, varasta, arvata, saaste, vasara ja aarre. Yhteensä sanoja on 164.

Oikealla kädellä voisi kirjoittaa 1199 sanaa, niistä pisimmät "äänihuulikyhmy", "oopiumipiippu" ja "hännänhuippu". Muita pitkiä ovat esim. ylipäällikkö, äijänkäppänä, hiilikoukku, huulipuikko ja joulukinkku.

Jos saa valita, kannattaa siis loukata vasen käsi!

keskiviikko 6. toukokuuta 2020

IT-historiaa: DOS, CONFIG.SYS ja AUTOEXEC.BAT

DOS oli PC-koneiden merkkipohjainen käyttöjärjestelmä, jonka Microsoft kehitti PC:tä varten IBM:lle 1981 ja alkoi sitten myydä sitä muillekin laitevalmistajille MS-DOS-nimisenä. DOS oli pahamaineinen, koska se oli kyhätty äkkiä kasaan ja PC-käyttö karkasi käsistä. Vuonna 1981 kukaan ei osannut kuvitellakaan, ettei 64 kilotavun muistin laajentaminen 10-kertaiseksi 640 kilotavuun riittänytkään. Jo muutamassa vuodessa 640 kilosta tuli rasite, jota yritettiin kiertää EMS- ja jatkomuistilla (extended). Muistirajoitukset poistuivat Windows 3.0:sta alkaen (1990) ja lopullisesti vasta Windows 95:ssä (1995).

DOSissa ei tietenkään ollut moniajoa. Eipä sille ollut käyttöäkään, koska tietoliikennettä tai graafista käyttöliittymää ei ollut. Moniajolla olisi ehkä voinut formatoida lerppua, mutta siinä kaikki. (No joo, olihan silloin BBS-purkkeja, jotka yrittivät ajaa softaa kahdella modeemilinjalla Desqview-apuohjelman avittamana, vaihtelevalla menestyksellä).

DOS oli yksinkertainen, mikä oli mainiota. Sen kaikki apuohjelmat, valitsimet ja toiminnot pystyi oppimaan. Yritäpä samaa nykyisten Windowsien tai Macien kanssa! Automaattiset, grafiikan taakse piilotetut toiminnot tekevät omia juttujaan, mikä on yleensä hienoa -- mutta jos jotain menee pieleen, mikrotuen olo on kuin lääkärillä. Ei tiedetä, mistä jokin ongelma johtuu, voidaan vain kokeilla mikä siihen auttaisi.

Ai niin, DOSissa tiedostonimien maksimipituus oli kahdeksan merkkiä. SIIS KAHDEKSAN! Ja sitten oli vielä 3 merkin tarkennin. Yritäpä siinä sitten nimetä tiedostosi ymmärrettävästi.

Kun muistelin vanhoja aikoja, muistiin ponnahti heti hokema COM - EXE - BAT. Mikäli oletushakemistossa tai hakupolussa oli komentoa vastaava ohjelma, sitä etsittiin tässä järjestyksessä. BATit olivat komentojonoja (skriptejä, sanoivat Unix/Linus-käyttäjät silloin ja mekin nyt). Ne olivat alhaisimmalla prioriteetilla, COMit olivat ylimmällä.

Buuttilevykkeellä tai kiintolevyllä piti olla CONFIG.SYS ja AUTOEXEC.BAT. Vieläkö osaisit virittää ne ulkomuistista? Yksinkertaiset tekstitiedostot varasivat muistista tilaa tiedostopuskureille, latasivat ajureita, säätivät (myöhemmissä versioissa) muistinhallintaa ja lopuksi ajettiin AUTOEXEC.BAT, joka otti käyttöön suomenkielisen näppäimistön, asetti hakupolun, komentopromptin muodon ja niin edelleen.

Tyypilliset CONFIG.SYS ja AUTOEXEC.BAT-tiedostot.
Jos parempaa editoria ei ollut, piti käyttää DOSin mukana tulevaa EDLINiä. Se toimi yhden merkin pituisilla komennoilla rivi kerrallaan. Jokainen rivi piti hakea erikseen muokkausta varten sen nimen perusteella. Hullunkuriselta kuulostava systeemi oli perua vanhoista paperipäätteistä, joissa tietokoneen kanssa keskusteltiin kirjoittamalla komentoja ja kone vastasi omalla kirjoituksellaan. Keskuskoneaikana kaikilla ei todellakaan ollut pääsyä sellaiseen ylellisyyteen kuin merkkipohjainen CRT-näyttöpääte.

Kas näin editoitiin tiedostoa rivi kerrallaan, vihreän fosforin CRT-näyttö paperipäätettä matkien:

EDLIN in action.
DIR näytti hakemistolistauksen tiedostot:

DIR-tiedostolistauksen alkua.
Levyn vapaa tila ja tiedostojen määrä selvisi CHKDSK-ohjelmalla. Tässä XT-koneessa onkin myöhempää mallia oleva 20 megatavun kiintolevy (joka tuli markkinoille IBM AT:n yhteydessä 1984):

CHKDSK ja vielä 4,3 megatavua vapaana levyllä.
DOS-ikkuna on vielä uusissakin Windows-versioissa, vaikkei sillä ole mitään tekemistä DOSin kanssa. Komennot ja apuohjelmat ovat kuitenkin samanlaisia, joskin niissä on paljon uusia valitsimia ja kokonaan uusia ohjelmiakin. Pidän edelleen auki merkkipohjaista ikkunaa, sillä jotkin kopioinnit ja tiedostojen hakemiset on helpompaa tehdä merkkipohjaisilla komennoilla. Kun ne on kerran oppinut, ne muistaa lopun ikäänsä.

Lerput, 10 megan kiintolevyt, 640 kilon muistirajoitus, CONFIG.SYS... olihan se kaikki alkeellista tämän päivän mittapuulla ajatellen. Mutta silloin kaikki toimi, ja jos ei toiminut, sen pystyi itse korjaamaan manuaaleja lukemalla. Nykyisten koneiden kanssa virheiden selvittäminen on taistelua henkien kanssa.

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

IT-historiaa: IBM PC, XT ja 10 megatavun kiintolevy

Olen säilyttänyt muutamia vanhoja tietokoneita mikrohistorian alkutaipaleelta. Kun laitoin niistä kuvia Instagramiin ja Twitteriin, sain paljon myönteistä palautetta. Koneet liittyivät työhön, opiskeluun tai pelaamiseen, mutta niihin ehti kehittyä tunneside, joka muutama kymmenen vuotta myöhemmin palaa nostalgisina muistoina.

IBM XT ja kotelo 5,25" lerppuja.
Aloitetaan siis IBM PC:stä, joka esiteltiin 12.8.1981. Aivan ensimmäisissä malleissa oli mitättömät 16 kilotavua RAM-muistia, mutta perusmuistiksi vakiintui nopeasti 64 kilotavua. Se laajentaminen täyteen 640 kilotavuun tuntui aikanaan valtavan suurelta, kunnes ohjelmat kasvoivat niin, että muisti kävi ahtaaksi.
"Keskusmuistia täydet 640 kilotavua"
Prosessorina oli 4,77 MHz taajuudella toimiva Intelin 8088. Levykeasemat olivat aluksi 160-kiloisia (kaksipuoleisina 320 kt) lerppuja (floppy disk, fyysinen koko 5,25 tuumaa), myöhemmin 360-kiloisia. Kaksi rinnakkaista asemaa mahdollisti kopioinnin levykkeeltä toiselle, tai sitten ohjelmaa ajettiin toiselta levyltä ja B: aseman levykkeelle tallennettiin työtiedostot.
IBM Personal Computer XT
Vuonna 1983 esiteltiin suurella 10 megatavun kiintolevyllä varustettu XT-malli. Samalla uusi PC-DOS 2.0 (Microsoftin versiona MS-DOS 2.0) toi mukanaan hierarkkisen hakemistorakenteen. Tänään 10 megatavun tilaan mahtuu kaksi hyvälaatuista älypuhelimen valokuvaa, mutta aikanaan 10 megatavua oli iso määrä.

IBM XT on vaikuttava ilmestys tänäkin päivänä. Kone on pelkkää rautaa ja paino sen mukainen. Kun virtakytkimen ("Big Red Switch") napsauttaa päälle, on kuin sorvi lähtisi käyntiin. Muistintarkastuksen jälkeen kiintolevy alkaa pyöriä, mikä tuntuu värinänä koneen metallikuorissa ja pöydässä asti, ellei siinä ole riittävän tukevat jalat.
Big Red Switch - Iso Punainen Kytkin
Suunnittelijat eivät arvanneet, että joku käynnistäisi koneen vielä 40 vuotta myöhemmin. Useimmat säilyneet IBM-rungot eivät enää käynnisty. Tämä käynnistyy, mutta buuttaus ei aina onnistu, vaan keskeytyy aikoinaan pelättyyn virheilmoitukseen:
Disk Boot failure
Jos DOSin saa käynnistymään, kone antaa ennen pitkään toisen pelätyn virheilmoituksen:

Data error reading drive C
Tässä vaiheessa kiintolevyn tiedostoille sai sanoa hyvästit.

Vihreä näyttö oli tarkoitettu vain tekstitilan käyttöön, mutta siihen sai yksivärisen Hercules-grafiikkakortin. Näytön fosforin jälkiloistoaika on niin pitkä, että hitaasti vierivää tekstiä on mahdotonta lukea. Kun vieritys loppuu, kestää hetken ennen kuin kuva asettuu luettavaan muotoon - aivan kuin olisi pyörinyt karusellissa.

Rrrrautainen näppäimistö IBM-tyyliin. 
IBM-koneiden alkuperäinen näppäimistö oli vaikuttava ilmestys. Se painaa 2,44 kiloa ja on sekin täyttä rautaa. Jokainen näppäin antaa selvän palautteen niin liikeradan pituudella kuin äänekkäästi kilisemällä. Tällaisia näppäimistöjä ei enää tehdä - ei ole tehty pitkään aikaan. Ja se on harmi.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

OneLink kopioi OneCoin-huijauksen

Entinen Onecoin-kapteeni  Simon Le (oikealta nimeltään Le Quoc-Hung) on perustanut oman, kilpailevan huijauksen, ja kopioinut siihen Onecoinilta nimen, palkkiojärjestelmän ja jopa web-sivujen ulkoasun. Ei ihme, että jäljellä oleva Onecoin-väki ja Tommi Vuorinen ovat raivoissaan. Eihän tällaiseen huijariin voi luottaa!

Meitä ulkopuolisia huijarin huijaaminen jopa hymyilyttää. Silti Simon Len temppu on poikkeuksellisen röyhkeä ja kertoo siitä ahneudesta ja vallasta, joka toimii huijausten käyttövoimana.

Kyse on siis Vietnamin paikallisesta Tommi Vuorisesta, joka liittyi verkostoon jo aivan alkumetreillä lokakuussa 2014 ja oli Vietnamin tärkein onecoinisti. Hän ansaitsi arvonimen toisensa jälkeen (Diamond, Blue Diamond, Black Diamond ja vuonna 2017 jo Crown Diamond), kunnes päätyi viime joulukuun myllerryksissä aivan huipulle. Yhdessä King Jaymsin kanssa hänestä tuli johtokaksikon toinen avainhenkilö.

Vuorinen oli nimityksestä innoissaan. Näin hänen jäsentiedotteensa kertoi tammikuun 2020 lopussa:

Samalla yhtiö on mitätöinyt vanhat johtajansa. "Minulla on vaikutelma, että olemme nyt vahvempia kuin koskaan. Onneksi olemme päässeet eroon heikoista johtajista, joilla on ollut oma asialistansa ja jotka ovat johtaneet omaa "bisnestä bisneksen sisällä." Parhaillaan on menossa paljon hyvää ja meillä on vihdoin vahvoja ja selkeitä johtajia, jotka haluavat yrityksen parasta." 

Vain neljä kuukautta myöhemmin Simon Lellä on pystyssä kilpaileva viritys, jollaista ei polkaista käyntiin hetken mielijohteesta. Simon Len on täytynyt suunnitella tätä jo viime vuodesta alkaen. Hän lupautui Onecoin-johtajaksi tietäen loikkaavansa pian. Simon Le oli kuin petollinen käärme, mutta mitä muuta huijarilta voi odottaa? Jos on huijannut kymmeniätuhansia jäseniä, huijarikaverien huijaaminen tuskin tuntuu missään.

Simon Len uusi kuvio on OneLink, joka muistuttaa nimeä ja logoa myöten Onecoinista. Sivuston osoite on www.onelinknetwork.com.

Onelink kotisivu.
Kansisivulla on kuva suuresta yleisöjoukosta, puhujan taustalla näkyy OneLink-logo.

Yleisökuva made by Photoshop.
Pienellä googlaamisella selviää, että kuva on (tietenkin) kopioitu toiselta sivulta (https://syncni.com/view/13/5-ways-event-organisers-can-increase-audience-engagement-at-business-events) ja vain hieman rajattu sekä photoshopattu.

Alkuperäinen yleisökuva on ihan toisella sivulla.

Kirjautumissivu ja sivun lopun linkit ovat samanlaiset. OneLinkissä ei ole mitään yhteystietoja ja osa sivustosta on yhä työn alla. Keskeissä asemassa tulee olemaan myöhemmin valmistuva mobiilisovellus.

Loppusivun leiska on tutun näköinen. Ei mitään yhteystietoja.
Vertailun vuoksi Onelifen loppusivu.
Onelife-konsepti on kloonattu lähes sellaisenaan. On ekosysteemi ympyröineen, talouskoulutusta (OneSchool), kauppapaikka (OneMall), hyväntekeväisyyttä (OneLove) ja tietenkin kaiken ydin: rahat huijaava verkostomalli, jonka koulutuspaketit ovat nekin arvoiltaan kuin Onecoinista kopioituja: OS100 (100 dollaria), OS500 (500 dollaria), OS1000 (1000 dollaria); OS3000 (3000 dollaria) ja OS5000 (5000 dollaria).

Talouskoulutusta - tietenkin! Tosin tässä järjestelmässä sitä saa kantapään kautta muutenkin...
Kaiken huipuksi Onecoin-uhrit voivat päivittää maksua vastaan vanhat Trader-, Tycoon- ja PowerPack-pakettinsa uuteen järjestelmään. Huijattuja houkutellaan siis maksamaan lisää ja tulemaan uudestaan huijatuiksi.

Kirjautumisikkuna on tutun näköinen.
OneLinkistä näyttää puuttuvan oma kryptovaluutta. Avainsana ei enää ole kryptovaluutta vaan "sosiaalinen ekosysteemi". Tältä osin se muistuttaa tavallista MLM-verkostoa. OS-paketit maksetaan USDT-kryptovaluutalla, jonka kurssi on sidottu dollariin, ja jolle ei odoteta arvonnousua. Luultavasti Le haluaa rahat verkostoon kryptoina, jottei niitä voisi jäljittää eikä periä takaisin. Itse USDT-krypto on aito ja ollut olemassa jo pitkään.

Alkuperäinen OneCoin-huijaus on hajoamassa useaan keskenään kilpailevaan huijaukseen. Veselinan Invicta on vielä näkemättä.

Ja Tommi Vuorinen ilmoittaa pysyvänsä sitkeästi Onecoin-projektissa loppuun asti. Olisiko liikaa toivoa, että se loppuisi KRP:n kuulusteluissa? Eihän tällaista avointa huijausta voi enää jatkaa milläään verukkeella.

Onko veikkauksia kuinka pitkään kestää, ennen kuin tätä aletaan markkinoida myös Suomessa?

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Crowd1 leviää Suomessa

Minulta on kysytty mielipidettä Crowd1-verkostosta, jota levitetään parhaillaan aktiivisesti Suomessa. Kävin katsomassa 15 minuutin mainosvideon, jota levitetään Vimeossa (salasanasuojattuna, joten en laita linkkiä tähän). Youtubesta löytyy esim. tällainen mainosvideo.

Päätekijät kuvassa.
Videon mukaan avainhenkilöt ovat ruotsalaisia. Toinen perustaja (co-founder) on Jonas Eric Werner, toimitusjohtaja on Johan Stael von Holstein. Jälkimmäinen on ruotsalainen bisneskuuluisuus, joka osallistui vuosituhannen vaihteen dotcom-kuplan puhaltamiseen. Hänen oma soolonsa hyvän myyntimiehen erinomaisuudesta ja Crowd1:stä löytyy Youtubesta (ei yllä persoonana lähellekään Kari Wahlroosin tasoa, sorgen).

Crowd1 mainostaa itseään jonkinlaisena uhka- ja mobiilipelien portaalina, joka saa maksun siitä, kun peliyhtiöt tarjoavat palveluitaan verkoston jäsenille. Mobiilipelien markkinoiksi kerrotaan 152 miljardia 2020, uhkapelien 504 miljardia vuonna 2022.

Video kuvailee liiketoiminnan vain ylimalkaisesti. Kaksitoista minuuttia videosta kuluu verkostomarkkinoinnin palkkiojärjestelmän esittelyyn.

Palkkiojärjestelmä houkuttelee mukaan.
Videon mukaan palkkiojärjestelmä on ainutlaatuinen, mutta ensi katsomalta se näyttää kovin tutulta. Jäsenten pitää ostaa eri hintaisia paketteja ja houkutella mukaan uusia jäseniä, joista he saavat sitten bonusta. On starttibonusta, binääribonusta, matching bonusta ja streamline bonusta. Onecoinin tapaan mukana sopassa on myös online-koulutusta, vaikka sitä ei tarkemmin esitelläkään.

Videolla kerrotaan tarjouksesta, joka päättyy 15.4.2020, mutta teksti videon päällä kertoo kampanjahinnan jatkuvan 24.4.2020 asti. Viime päivinä Crowd1:n verkostomarkkinointi on ollut Suomessa erityisen aktiivista. Jos järjestelmä oikeasti olisi suosittu, miksi kampanjaa pitäisi jatkaa yliajalle?

Wikipedian mukaan Norja, Burundi, Paraguay ja Namibia ovat jo varoittaneet, että kyseessä on pyramidihuijaus, jonka jäseniä voidaan sakottaa. Crowd1 näyttää leviävän varsinkin Afrikassa, missä levittäjiä on jopa vangittu laittomasta toiminnasta.

Tuomion Crowd1:lle ovat antaneet niin bloggaajat kuin myös BehindMLM. Afrikkalainen analyysivideo löytyy Youtubesta.

Mukana näyttää olevan entisiä Wincapita- ja Onecoin-henkilöitä. Mihin seepra raidoistaan pääsisi?

Web-sivulla hehkutetaan "Impossible is nothing" ja "Endless opportunities".

"Endless opportunities" - sure!
Jo yksin näiden fraasien vuoksi kannattaa pysyä kaukana. Jotenkin tekijät ovat saaneet mobiilisovelluksensa Applen ja Googlen sovelluskauppaan. Applen kaupassa on vain yksi arvostelija (kaksi tähteä), Googlen Play-kaupassa yli puoli miljoonaa latausta ja neljä tähteä. Hmmm.

Crowd1 haisee ruudulla tänne asti huijaukselta, johon kenenkään ei kannata lähteä hukkaamaan rahojaan.

maanantai 20. huhtikuuta 2020

Koronavirusseuranta voidaan toteuttaa tietosuoja säilyttäen

Koronavirusseuranta voidaan toteuttaa tietosuoja säilyttäen. Kaupallisista palveluista poiketen hyöty sovelluksesta tulisi meille itsellemme, kaikille suomalaisille.

Professorit Kaarina Nikunen ja Annamari Vänskä ilmaisivat (HS Vieraskynä 18.4., "Koronavirusseuranta ei saa murtaa tietosuojaa") huolensa koronaviruksen seurantaohjelman tietosuojavaikutuksista. Kirjoitus puki sanoiksi sen laajan epäluottamuksen mahdollista koronaseurantasovellusta kohtaan, joka parhaillaan velloo sosiaalisen median keskusteluissa. Tietosuojasta tuntuu tulleen monelle ensisijainen huolenaihe, jonka arvo nousee muita perusoikeuksia suuremmaksi.

Kansalaisten terveyden turvaamiseksi hallitus on rajoittanut muun muassa liikkumisen ja elinkeinotoiminnan vapautta. Nämä ovat perustuslain kannalta poikkeuksellisen järeitä toimia. Määräaikaiset perusoikeuksien rajoitukset on kuitenkin katsottu välttämättömiksi, koska kyse on ihmishenkiin ja koko Suomen hyvinvointiin kohdistuvasta uhkasta. Rajoitukset ovat konkreettisia – siksi ne on helppo havaita ja ymmärtää.

Käytämme päivittäin somepalveluita, hakukoneita ja kauppojen kanta-asiakaskortteja. Luovutamme isoille yrityksille sijainti-, kulutus- ja henkilötietomme sen kummemmin miettimättä, vain saadaksemme ilmaispalveluita tai näennäistä alennusta. Tiedonkeräys tapahtuu taustalla, lähes huomaamatta.

Jos sovelluksesta on saatavissa todellista hyötyä taistelussa koronavirusta vastaan, sen hyödyt on punnittava riskejä ja uhkia vastaan. Kaupallisista palveluista poiketen hyöty tulisi meille itsellemme, kaikille suomalaisille.  Tieto liikkumisestamme on joka tapauksessa esimerkiksi Applella, Googlella, sosiaalisen median yhtiöillä ja operaattoreilla. Onkin lohdullista, että koronaseurantasovelluksen tekniikka voitaisiin toteuttaa anonyymisti ja tietosuoja säilyttäen.

Todellinen ongelma on siinä, että sovelluksesta saatava tieto olisi luultavasti varsin epätarkkaa eikä auttaisi löytämään oireettomina pysyviä tartuttajia. Vääriä hälytyksiä tulisi paljon. Tietosuojapelkojen vuoksi olisi myös vaikea saada ohjelmalle riittävää kattavuutta.

Yhdessä suhteessa tietosuojahuoli eroaa muista perusoikeuksien rajoituksista: kerran rakennetuilla valvontamekanismeilla on tapana jäädä pysyviksi. Tässäkin suhteessa koronaseurantasovellus on ongelmaton, sillä sen asentaminen olisi vapaaehtoista ja jokainen voisi myös poistaa sovelluksen puhelimesta niin halutessaan.

Yritäpä tehdä sama Androidille, iPhonelle tai lähikaupan bonuskortille.

(Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-osastossa 20.4.2020)

lauantai 11. huhtikuuta 2020

Google ja Apple virusjahtiin

Kesti aikansa, ennen kuin mobiilitekniikkaa alettiin lännessä valjastaa koronaviruksen jäljittämiseen, mutta nyt vauhti on kiihtynyt suorastaan hurjaksi. Yhdysvaltojen joutuminen viruksen uhriksi on pannut vauhtia Googleen ja Appleen, jotka ilmoittivat.... niin, mitähän siinä oikein ilmoitettiinkaan?

Ylen uutisen mukaan (joka on tehty Bloombergin jutun pohjalta) Google ja Apple ryhtyvät yhdessä kehittämään koronasovellusta. Tekstin mukaan "Jäljitysohjelma olisi tarkoituksena lisätä suoraan Applen iPhone- ja Googlen Android-puhelimiin. Se olisi siis kiinteä osa käyttöjärjestelmää eikä erikseen puhelimeen ladattava sovellus."

Applen ja Googlen yhdessä julkaisema tiedote on epämääräisempi. Sen mukaan tulossa on ensin (jo toukokuussa) ohjelmointirajapinta, jonka kautta terveydenhuollon sovellukset voivat toimia yhdessä iOS- ja Android-laitteissa.

Edellleen: tulevina kuukausina Apple ja Google esittelevät laajemman alustan (platform), joka sitoo edellä kuvatun alustan itse käyttöjärjestelmään ("underlying platforms"). Tiedotteen mukaan se on API-ohjelmointirajapintaa kestävämpi ratkaisu, joka mahdollistaa useamman käyttäjän vapaaehtoisen (opt-in) osallistumisen sekä vuorovaikutuksen terveyssovellusten ekosysteemin kanssa.

Tarkoittaako tämä, että Google ja Apple tulevat lisäämään käyttöjärjestelmiinsä valmiin sovelluksen, joka asennuksen yhteydessä vain pyytää luvan tietojen keräämiseen? Vai onko kyseessä ainoastaan alusta, jonka päälle kansalliset jäljityssovellukset voidaan rakentaa? Itse en osaa tulkita kummasta on kyse. Ehkä tekijät eivät itsekään ole vielä päättäneet asiaa, vaan odottavat käyttäjien reaktioita. Terveys- ja sijaintitiedoissa liikutaan herkillä alueilla, kun toimijoina ovat Googlen ja Applen kaltaiset jätit.

Toivoisin, että kyseessä olisi vain alusta ja sen päälle rakennettaisiin sovelluksia. Näin olisi mahdollista saada tekniikka yhteensopivaksi kaikkien maiden kesken. On epätodennäköistä, että omaa alustaa kehittävät euromaat hyppäisivät yhteen, amerikkalaisten hallitsemaan ratkaisuun.

Kansalliset sovellukset voivat kuulostaa hölmöiltä, mutta terveydenhuolto on kansallista ja esimerkiksi liitynnät suomalaiseen terveyskeskusten verkostoon ja Omakantaan on tehtävä Suomessa. Ohjelma voisi myös antaa toimintaohjeita ja vaikka lähimmän terveysaseman yhteystiedot.

Googlen ja Applen ratkaisu perustuu jo tutuksi tulleeseen Bluetooth-signaalien haisteluun ja puhelinten tunnistamiseen. Puhelin itse salaisi datan ja lähettäisi sen palvelimelle ilman puhelinnumeroa tai käyttäjän tunnistamiseen tarvittavaa tietoa. Vain puhelimet, joita kontaktitieto koskee, pystyisivät tarkistamaan tartuntamahdollisuuden palvelimelta. Teknisesti tämä on mahdollista toteuttaa tietosuojan säilyttäen, eri asia sitten on, miten käyttäjät luottaisivat Googlen tai Applen vakuutuksiin asiassa. Auttaisi, jos tietoa keräävät palvelimet olisivat kansallisessa hallinnassa.

Bluetooth-signaalien seurantaa ei ole suunniteltu tällaiseen käyttöön. Käyttöjärjestelmissä joudutaan ehkä tekemään muutoksia, jotta Bluetooth-skannaus voi olla jatkuvasti tausta-ajossa ilman, että se syö akkua tyhjäksi. Tästä syystä tarvitsemme jenkkien apua. Ongelma ei ole ratkaistavissa pelkällä sovellustasolla.

Jos kontaktien jäljittämisestä tulee mobiilikäyttöjärjestelmän vakiopalvelu, siinä voi olla myös vaaransa. Mitä kaikkea muuta kontaktien jäljittämisellä voitaisiin tehdä, etenkin jos puhelimen haittaohjelmat oppivat hyödyntämään sitä?

Joka tapauksessa on hienoa, että Google ja Apple pystyvät kehittämään yhdessä palvelun, joka auttaa akuutin globaalin ongelman ratkaisussa. Se kertoo myös, millaisen vallan teknologisen alustan omistaminen antaa Yhdysvalloille.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Simon Le hylkäsi Onecoin-laivan, Wahlroos mukana koronavirusbisneksessä

Onecoinissa tapahtuu pitkästä aikaa jotain. Kolikon arvoa nostettiin yhtiön ilmoituksella 42,43 euroon (sopivasti aprillipäivänä), mikä oli ensimmäinen nosto yli vuoteen. Arvolla ei sinällään ole merkitystä, koska kolikkoa ei edelleenkään voi vaihtaa oikeaksi rahaksi.

Kiinnostavampi uutinen tuli Onelife-verkoston uutiskirjeessä: "King Jayms is the new Captain". Hän korvaa vuodenvaihteessa aloittaneen vietnamilaisen Simon Le -nimisen kapteenin, jonka nimitystä samainen uutiskirje hehkutti 10.12.2019 näin:

"We’re excited to announce the promotion of Crown Diamond Le Simon Quoc-Hung to a Captain of the OneLife Network. He will be assisted by Blue Diamond Cordel “King Jayms” James as Co-Captain in leading the Network Operations, they both will be acting as a “bridge” between the Network members and the corporate company. We strongly believe that their experience, energy and enthusiasm will unify OneLife family members and will lead to company growth."

Olisi kiinnostavaa tietää, miten Tommi Vuorinen selittää Simon Leen lyhyeksi jääneen uran. Uutiskirje kertoo vain lyhyesti "The OneLife Family is pleased to announce the appointment of Mr. Cordell King Jayms as its new Captain, replacing Mr. Simon Le who is stepping down as Captain." Lähtikö Simon kilpailevaan huijaukseen? Ymmärsikö hän lopulta, ettei tästä tule mitään, ja että huijaus ei voi jatkua ikuisesti? Onko siellä enää muita johtajia jäljellä kuin suomalaisen sitkeä sissi Vuorinen?

Jostain syystä Onecoin-jäsenlaskuri on korona-epidemian aikana kiihtynyt entisaikojen vauhtiin. Vuodenvaihteessa laskuri kasvoi vain 0-8 jäsenellä vuorokaudessa, tammikuun lopussa vauhti nousi muutamaan sataan jäseneen, mutta 21.3.2020 lähtien jäseniä on tullut 700-1400 vuorokaudessa. Vasta aivan viime päivinä tahti on pudonnut alle viidensadan. Mistä ihmeestä näitä huijattavia vielä löytyy?

Suomessa Onecoin-tapahtumat näyttävät keskittyvän Vaasaan, jossa paikallisen Vasabladetin toimittaja Anders Eklund on kiitettävästi seurannut huijausta jo usean vuoden ajan. Tälle keväälle suunnitellut veropetosoikeudenkäynnit ovat siirtyneet koronaviruksen vuoksi luultavasti syksyyn, mutta olen kuullut, että muitakin oikeudenkäyntejä on tulossa. Vaikka KRP ei ikinä saisi tutkimuksiaan käyntiin, Onecoinia puidaan oikeudessa vielä useina riitoina.

Yksi sellainen sisältää elementtejä, joista ulkopuolisena on melkein vahingoniloinen. Vasabladet kirjoitti 21.3.2020 otsikolla Onecoin-bråk ledde till rättegång om Vasarestaurang riidasta, jossa henkilö oli ostanut osuuden ravintolasta, mutta kokenut tulleensa petetyksi kun osa ravintolan bisneksestä olikin Onecoin-maksuja. Itse juttu on maksumuurin takana.

Joku on siis (äänekoskelaisen ravintolan lisäksi) Suomessa myynyt ravintola-annoksia Onecoineilla!

Jutussa kerrotaan, että ravintolassa oli Onecoin-asiakkaita varten vihko, johon he kirjoittivat nimensä ja Onecoin-jäsennumeronsa maksua varten. Päivittäisistä ruokailijoista kymmenkunta prosenttia maksoi Onecoineilla, eli käytännössä söi ilmaiseksi. Ei ihme, että ravintola ajautui vaikeuksiin.

Jos yrittäjänä on niin hyväuskoinen, että myy ruokaa leikkirahaa vastaan, on selvästi väärällä alalla.

Lisäys: osuipa juuri silmiini Suomen kuvalehden uutinen, miten Suomen valtiota ilmeisesti huijattiin suojavarustekaupassa. Helsingin Sanomien versio tässä.

Härskit kelmit vetävät välistä koronaviruksen varjolla. Ei varsinaisesti yllätä, että samoissa kuvioissa pyörii myös Kari Wahlroos. Instagram-tilillään hän mainostaa Ferrariensa lisäksi Covid-19-tuotteita.

Wahlroos on myös covid-19 bisneksessä.
"Just got 500 VG70 for sale!" hän mainostaa. Laitteet ovat hengityskoneita.

Eikä Kari ole mikään näpertelijä, hän on valmis lastaamaan kokonaisen 747-jumbojetin covid-19-tuotteilla:

Laiva... ei kun lentokone on lastattu covid-19-tuotteilla.
Toivottavasti valtio ei seuraavaksi käänny Wahlroosin puoleen. Eikä yhtään tilausta ennen kuin mies on maksanut Suomesta ja maailmasta huijaamansa miljoonat takaisin.

Lisäys 10.4.2020: USAn syyttäjälaitoksen dokumenttien mukaan Karl Sebastian Greenwood on joutumassa oikeuden eteen (Karl !?). Valmisteluistunnon piti olla jo viime viikolla, mutta ilmeisesti koronaepidemia on sotkenut sielläkin aikatauluja. Sebastian oli Rujan läheisin liittolainen, he olivat kuin sisko ja veli. Erittäin kiinnostavia aikoja luvassa, kun oikeudenkäynti alkaa. Ja taas lisää selitettävää Vuoriselle.

Lisäys 15.4.2020: Yhtiön jäsenkirje varoittaa tekemästä yhteistyötä kapteeni Simon Le kanssa, koska tämä on perustanut kilpailevan kolikon.
Simon Le on perustanut kilpailevan kryptovaluutan.
Onhan se Tommiin uskovien mielestä kummallista, että toinen huippumiehistä sai tarpeekseen jo parin kuukauden jälkeen ja lähti perustamaan kilpailevaa kolikkoa. Meidän muiden mielestä siinä ei ole mitään outoa, varmaan ymmärsi ettei tähän huijaukseen enää pysty puhaltamaan uutta henkeä vaikka miten puhkuisi.

Ja taas kerran yhtiön uhkailut tilin jäädyttämisestä ovat yksinkertaisesti laittomia, eikä niistä kannata välittää. 

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Mobiilitekniikka avuksi koronaviruksen torjuntaan

Suomi taistelee koronavirusepidemiaa vastaan kaikilla rintamilla. Vain yksi alue on jäänyt hallitukselta kokonaan huomiotta: mobiilitekniikka. On jokseenkin noloa Suomelle, että herätyksen täytyy tulla Saksan kautta. Siis Saksan, joka on kaikista EU-maista vanhanaikaisin, vähiten teknologiamyönteinen ja jossa tietosuoja on -- mikäli mahdollista -- vielä Suomeakin korostuneemmassa asemassa.

Miten mobiilitekniikka voisi auttaa? Esimerkiksi näin: kuvitellaan sovellus, joka kuuntelee Bluetooth-signaalia ja kirjaa omaan tietokantaansa kaikki laitteet, jotka ovat olleet riittävän pitkään riittävän lähellä. Jos henkilö myöhemmin saa tietää olevansa koronapositiivinen, tieto voidaan välittää ketjussa takaisinpäin kaikkiin niihin laitteisiin, jotka ovat olleet riittävän lähellä. Bluetooth-ID:stä ei voi nähdä puhelinnumeroa eikä käyttäjän identiteettiä, joten tieto voidaan lähettää nimettömästi vain saman sovelluksen muille käyttäjille.

Sen jälkeen ilmoituksen saaneet henkilöt tietävät oman riskinsä kasvaneen, ja tietävät rajoittaa liikkumistaan tai mikäli mahdollista, käydä testissä. Lisäksi ohjelmassa voisi olla painike, jolla halukkaat voisivat ilmoittaa nimettömästi tartunnastaan ja aiemmista liikkumisistaan tietokantaan. Nämä tiedot auttaisivat tilannekuvan muodostamisessa ja ennakoisivat, missä päin maata seuraavat hotspot-alueet ilmaantuvat.

Mobiilisovelluksesta on hyötyä myös tautihuipun ohittamisen jälkeen, koska silloin yksittäiset tartuntaketjut ovat kiinnostavia ja ne pitää pystyä tukahduttamaan mahdollisimman pian.

Bluetooth-tunnistusta varten on jo kehitetty eurooppalainen alusta, jonka päälle kansalliset sovellukset voidaan rakentaa: Pan-European Privacy-Preserving Proximity Tracing eli Pepp-PT.

Mutta se yksityisyys! Koronavirus uhkaa demokraattisesti kaikkien henkeä ja terveyttä, taloudesta ja hyvinvoinnista puhumattakaan. Hallitus on joutunut ottamaan käyttöön poikkeuslait ja liikkumisen sekä elinkeinovapauden perusoikeuksia on jouduttu rajoittamaan. Näiden toimien rinnalla tietosuojakysymykset joutuvat tilapäisesti joustamaan.

Hyvä puoli mobiiliratkaisussa on se, ettei siinä edes vaaranneta kenenkään yksityisyyttä. Ohjelman lataamisen pitäisi olla jokaiselle vapaaehtoista. Moni luultavasti ottaisi sen, koska kyseessä on oma etu. Kukapa meistä ei haluaisi tietää omasta kohonneesta koronariskistään? Oma riski vaarantaa myös perheen ja läheiset.

Tietosuojasta huolestuminen on hyvä asia, mutta huolen pitää olla rationaalinen ja oikeasuhtainen. Kun epidemia helpottaa, ohjelman voi poistaa. Ei siis ole pelkoa oikeuksista, jotka viranomaisille jäisivät epidemian varjolla. Hyödyn kannalta ei ole tarpeen, että kaikki asentavat ohjelman. Laumasuojan tavoin riittää, että se on tarpeeksi monessa puhelimessa antaakseen kattavan seurannan.

Kuka tällaisen ohjelman tekisi? Ei se vaikeaa ole. Yksi opiskelijoiden projekti on Protego.

Operaattorit ovat antaneet viranomaisille dataa puhelinten käytöstä ja sijainnista. Näillä tiedoilla voi hahmottaa liikennevirtoja ja ihmisjoukkojen liikkeitä. Operaattori ei pysty paikantamaan puhelimia niin tarkasti, että se voisi tunnistaa lähekkäin olevat ihmiset, saati että se saisi tietoja asiakkaidensa sairastamiesta. Ei siis tarvitse pelätä, että viranomaiset voisivat salaa tai pakolla tunnistaa ihmisten liikkumista, kuten tapahtuu eräissä Aasian maissa.

Vielä yksi asia: uutisen mukaan poliisi haluaa vähentää Uudenmaan rajojen valvontaan kuluvia ihmisresursseja. Apuun otetaan valvontakamerat, droonit ja rekisterikilpiä lukevat laitteet, jotka muutoin laskevat esim. ruuhkatietoja autojen matkalla käyttämään aikaan perustuen.

Tämä on potentiaalisesti paljon suurempi uhka kuin itse ladattava koronaseurantasovellus. Kun kamerat otettiin käyttöön luvattiin, että niitä käytetään vain ylinopeuksien valvontaan ja turvallisuuden parantamiseen. Rekisterilaitteilla piti ottaa kiinni katsastuksesta tai ajoneuvomaksuista laistaneita.

Nyt tekniikkaa aletaan käyttää uusimaalaisten liikkumisen valvontaan maakunnan sisällä ja rajoilla. Se ei vielä ole katastrofi, mutta porttiteoria on jälleen osoittanut toimivuutensa. Saadaan nähdä, mitä muita hyviä käyttötarkoituksia valvontatekniikalle löydetään.

Omien kansalaisten liikkumisen valvonta kuulostaa jo itsessään pahalta.

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Suomen viruspuolustus kuntoon: THL ja VX-hanke

Yhdysvaltojen hyökkäys/puolustusbudjetti on käsittämättömät 738 miljardia dollaria vuodessa. Summa on saatu läpi kongressissa vetoamalla kansalliseen turvallisuuteen. Miljardien pitäisi taata, että amerikkalaiset ovat turvassa ja voivat nukkua yönsä hyvin.

Eivät voi. Koronavirus on läpäissyt puolustuksen ja tehnyt sen, mihin vieraiden valtioiden asevoimat tai terrorijärjestöt eivät pystyneet: kuolleita on jo enemmän kuin 9/11-iskuissa ja ydinkäyttöinen lentotukialus on pysäytetty Guamin tukikohtaan. Viruksesta seuraavat eritys- ja karanteenitoimet voivat tuhota Yhdysvallat, sanoo presidentti Trump.

Armeijan miljardeista olisi kannattanut käyttää edes muutama viruspuolustukseen. Historiasta, informaatiovaikuttamisesta ja aseteollisuuden vallasta johtuen uhkakuvat ovat keskittyneet liikaa aseellisiin hyökkäyksiin. Kaikki muut skenaariot ovat jääneet taka-alalle.

Tässä on opittavaa Suomellekin. Myös me olemme fokusoituneet sotilaallisiin uhkiin. Kymmenen miljardin HX-hanke perustuu puolustusvoimien omaan harkintaan. Poliitikot ja kansan enemmistö ovat luovuttaneet sen asiantuntijoille vallan päättää, mitä Suomen puolustamiseen tarvitaan.

Sotilaalliset hyökkäykset Suomea kohtaan ovat olleet harvinaisia. Virushyökkäyksiä olemme kokeneet toisen maailmasodan jälkeen useita: influenssaepidemioita, SARS, MERS, sikainfluenssa, AH3N2 ym. Ne ovat vuosikymmenten kuluessa vaatineet kymmeniätuhansia uhreja. Korona vaatii uhrinsa, seuraava -- vielä tuntematon Virus X -- mahdollisesti paljon enemmän.

Poliitikkojen pitäisi antaa nyt selvä käsky: Suomen viruspuolustus kuntoon, maksoi mitä maksoi! VX-hankkeelle pitää antaa niin monta miljardia kuin THL:n asiantuntijat katsovat tarpeelliseksi. He tietävät parhaiten, mitä pitää hankkia ja miten torjunta tulee järjestää.

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Etätyö on kuin mämmiä

Pakotettu etätyö on kiintoisa ihmiskoe, jonka vaikutukset näkyvät lähivuosina. Moni työntekijä ja yritys on pakon edessä huomannut etätyön hyvät puolet: ei työmatkoja, ei hukka-aikaa, vapaus ja rauha keskittyä avokonttorin hälinän sijaan.

Yhtä moni on huomannut myös päinvastaisen. Etätyö on epätyötä, eikä elämä kotona läppärin kanssa ole mitään herkkua. Keittiön pöydälle sijoitettu kone on ergonomian irvikuva, videoneuvotteluissa kuva pätkii 4G-verkon vaikertaessa kuorman alla, ääni kaikuu huonojen mikrofonien vuoksi (ei Bluetoothia kiitos!), ja muut osallistujat ovat vain etäisesti läsnä koska joutuvat samalla hoitamaan lapsia tai kotiaskareita.

Jos kotona on myös etätöitä tekevä puoliso tai etäopiskeluja yrittäviä lapsia, vaikeuskerroin kasvaa monella ylivoimaiseksi. Kaksi viikkoa etätöissä ja moni toivoo jo hartaasti eristyksen päättymistä. Ajatus konttorille palaamisesta tuntuu suorastaan houkuttelevalta. Jopa avokonttori kelpaa nyt.

Suhtautuminen etätöihin on hyvin yksilöllistä. Omassa työssäni juuri mikään ei ole muuttunut, vain etäpalavereita on tullut lisää. Olen aina tottunut istumaan kotona koneen ääressä. Kirjojen tekeminen on ollut yksinäistä puurtamista.

Toisille pakotettu kotonaolo on henkisesti raskasta. Jos omassa elämässä, parisuhteessa tai taloudessa on ennestään ollut ristiriitoja, ne nousevat toiseen potenssiin.

Kysyin somessa muiden käyttäjien kokemuksia ja sain paljon vastauksia. Seuraavassa muutamia poimintoja.

Etätyö on kuin mämmi - hyvää pieninä annoksina (Peter Streng Twitterissä). Etätyöpäivä silloin tällöin on OK, mutta viisi päivää viikossa on monelle liikaa.

Ei mitään uutta, virtuaalitiimini on hajallaan ympäri maailmaa. Varsinkin asiantuntijatehtävissä on ihmisiä, joilla mikään ei ole muuttunut. He saattavat olla organisaation ainoa työntekijä Suomessa, muut ovat eri puolilla maailmaa. Työasiat on tähänkin asti hoidettu etäyhteyksillä ja videoneuvotteluilla.

Jäsenet jumissa ja päätä särkee. Harvalla on mahdollisuutta omaan työhuoneeseen tai edes kunnon työtuoliin. Jos töitä tehdään olohuoneen sohvalla röhnöttäen tai keittiönpöydällä pinnistäen, jäsenet ovat varmasti jumissa ennen pitkää ja päätä särkee. Kahvi- ja lounastauot unohtuvat tai ainakin muuttuvat epäsäännöllisiksi. Pakollinen jaloittelu huoneesta toiseen, ruokalaan tai neuvotteluhuoneisiin jää pois. Epäsäännöllinen syöminen lihottaa ja liikunnan puute alkaa tuntua jäsenissä.

Avokonttori se kotonakin on. Työpaikalla vihataan keskeytyksiä ja yleistä hälinää. Koronan vuoksi perhe muodostaa uuden avokonttorin, jossa hälinä on vielä pahempaa, eikä sitä voi sulkea pois edes kuulokkeilla.

Tauot jäävät pois. Työpäivä on täynnä lyhyitä taukoja, kun vaihdetaan paikkaa tai käydään asiakkaalla. Työmatka aamulla ja illalla on monelle lepohetki, vaikka omalla autolla ruuhkassa jonottaminen onkin rasittavaa. Tauot eivät ole pelkkää hukka-aikaa, vaan niillä on virkistävä vaikutus. Etätyössä ne jäävät pois. Tauot on itse otettava.

Etäbuumi on nostanut esille uusia kysymyksiä ja huolenaiheita. Miten verottaja suhtautuu koronan pakottamaan työhuonevähennykseen? Työmatkavähennykset, km-korvaukset ja päivärahat jäävät saamatta, mikä voi sotkea perheen taloussuunnittelua. Entä jos kompastuu kotona portaissa, meneekö tapaturma työantajan vakuutuksesta?

Se hyvä puoli koronaepidemiassa on ollut, että monet organisaatiot ja työntekijät ovat pakon edessä joutuneet ainakin kokeilemaan etätyötä, rakentamaan turvallisia yhteyksiä sitä varten ja asentamaan Zoom- tai Teams-ohjelmia. Kriisin helpottaessa osa käytännöistä jää voimaan, mikä hyödyttää niin yrityksiä kuin tekijöitäkin.

Tärkeintä on muistaa se mämmi-opetus: ei liikaa eikä varsinkaan pakottamalla.

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Korona-päiväkirja 4: mitä hyvää koronaviruksessa?

Asioilla on aina kaksi puolta, huonoillakin. Mitä hyvää siis on koronaviruksessa?

Ensimmäinen hyvä asia: se voisi olla paljon tappavampi. Ihmiskunnalla on hyvää tuuria, ettei korona ole läheskään niin tappava kuin monet aiemmat epidemiat. Jos korona olisi kuin ebola, se tappaisi keskimäärin puolet uhreistaan (epidemiat vaihdelleet 25-90 % välillä). Meillä oli tällä kertaa hyvä tuuri.

Toinen hyvä asia: epidemia lähti liikkeelle talvella ja tuli Suomeen helmi-maaliskuun vaihteessa. Jos kaikki tämä olisi tapahtunut neljä kuukautta aikaisemmin, epidemia olisi Suomessa alkanut marraskuun pimeydessä. Joulu olisi peruttu, joulun lomamatkat samoin. Suomalaisia olisi uhannut pimeyden ja kaamosmasennuksen lisäksi virus. Joutuisimme viettämään lyhenevät päivät sisätiloissa, kohti pimeyttä mennen. Henkinen vaikutus pimeydestä sekä joulun ja uudenvuoden peruuntumisesta olisi musertava.

Kolmas hyvä asia on pakotettu digiloikka. Niin yritykset kuin yksityishenkilötkin ovat joutuneet ottamaan ison digiloikan ja asentamaan videoneuvotteluohjelman tai kuvapuhelimen. Moni on huomannut, että hei - sehän on meillä jo valmiina! Skype, Teams, Zoom, Whatsapp ja Facetime ovat kaikkien ulottuvilla. Niitä voi käyttää yhteydenpitoon työkavereihin, sukulaisiin, opettajiin... Moni on löytänyt tästä yllättäviä hyötyjä. Myöhemmin nähdään, miten pysyväksi videoyhteydet ja etäpalaverit jäävät.

Neljäs hyvä asia: huomaamme, että olemme kaikki samassa veneessä ja opimme taas arvostamaan monen mielestä tylsää arkea. Hei, mikä onkaan parempaa kuin tasainen ja tylsä arki! Silloin voi kuitenkin käydä töissä, olla ulkona, tavata ihmisiä, käydä harrastuksissa... nyt sitä ei ole.

Koronavirus kohtelee kerrankin tasapuolisesti kaikkia. Rikkaat ja köyhät ovat samalla viivalla. Kukaan ei pääse pakoon virusta ja sen lieveilmiöitä lähtemällä ulkomaille, Yhdysvaltoihin tai etelän aurinkorannoille. Hollywood-julkkikset, kuninkaalliset, johtajat ja poliitikot ovat kerrankin samassa tilanteessa. Kaikkia kohtaa samanlainen epävarmuus ja epämukavuus. Arki ei ole kenellekään entisensä -- ja se on terveellinen muistutus kaikille. Kun epidemia aikanaan menee ohi, osaamme taas arvostaa elämän perusasioita ja katsoa arkea uusin silmin.

Kriisin aikana mitataan myös töiden tarpeellisuus. Ei tunnu kovin pahalta, vaikka turhaa roinaa mainostavat instagram-mallit menettävät työnsä. Toivottavasti kriisi saa heidät pohtimaan, mitä järkevää loppuelämällä voisi tehdä.

Koronavirus puhdistaa ilman. Saastuttava teollisuus vähenee, lentoliikenne hiipuu. Ilmastonmuutos on hetkeksi peruttu. Kaukomatkailu pysähtyy, samoin Lapin-lomat. Muutosta vaatineet saavat haluamansa, mutta hinta on kova. Kun talous ja liikenne pysähtyy äkisti, seuraukset tuntuvat kaikkialla -- niin hyvässä kuin pahassa. Olemme kulutusyhteiskunnan vankeja. Tällaista se sitten olisi, jos palaisimme ajassa taaksepäin. Nyt tosin paluu on tehty pakon sanelemana ja ilman sopeutumista, joten lieveilmiöt ovat pahempia kuin suunnitelmallisessa muutoksessa.

Sanotaan, että kriisi vahvistaa kansallisvaltioiden asemaa ja rajat kiinni -ajattelua. Ehkä niin, mutta se kertoo myös päinvastaisesta. Maapallo on yhteinen, samoin ongelmat. Niitä ei ratkaista rajoja sulkemalla vaan yhteisiä ratkaisuja etsimällä.

Tämän jälkeen me kaikki katsomme maailmaa uusin silmin. Ja se on hienoa.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Ystäviä purkissa on kuin Onecoinin toisinto

Ylen sivulla on kiinnostava juttu Ystäviä vitamiinipurkissa Fitline-verkostomarkkinoinnista. Toimittaja soluttautui jäseneksi Fitline ravintolisiä levittävään verkostoon. Juttu on aivan kuin kopio Onecoin-kryptovaluuttahuijauksesta. Fitlinessa taustalla on sentään jonkinlainen tuote, mutta markkinoinnin tavat ja verkoston menetelmät ovat aivan samat kuin Onecoinissa.

Katsotaanpa.

Tiimipäivän alkaessa "Helsinkiläishotellin käytävällä väreilee innostus... suurin osa väestä on arviolta 20-30-vuotiaita." - Vaikka teksti ei sitä sano, oletan että kyse on naisista. Fitline on nuorten naisten Onecoin.

"Varsinaisen ohjelman avaa Suomen top-jälleenmyyjälistan kärkijoukosta tuttu hahmo, Peppiina Meronen. Karismaattinen nainen astelee itsevarmasti lavalle." - Ilmeisesti Kari Wahlroosin Fitline-vastine. Ennen Onecoinia Wahlroos oli aktiivinen Wellstar-markkinoija.

"Meronen kertoo avoimesti höylänneensä alkuun päästäkseen surutta luottokorttiaan. Menestyksen eteen täytyy ottaa riskejä." - Fitlinessa ostetaan tuotepaketteja, Onecoinissa koulutuspaketteja.

"Vähän väliä nousemme taputtamaan, hyppimään tai halaamaan vieressä olevaa ja kertomaan, kuinka mukavaa on, että hän on saapunut paikalle. Meronen itse sanoo, että meno saattaa vaikuttaa lahkokokoukselta, mutta 'se ei haittaa.'" - Wahlroosin temppuja nämäkin.

"Sitouttamisen näkökulmasta tällainen toiminta lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja yhdessä tekemisen fiilistä: pidämme toisistamme sekä toimimme yhteisen hyvän eteen." - Jep, sama juttu Onecoinissa.

"Väite on absurdi ja suorastaan huvittava. Ei todellakaan ole sellaista näyttöä, että tuollaista väitettä voisi perustella." - Samanlaisia absurdeja väitteitä oli Onecoinissa, eikä kukaan halunnut kyseenalaistaa niitä.

"Inkeroisen mukaan Ruokavirasto on hiljattain tehnyt tarkastuksen PM Internationalin tiloihin. Millään toisella ravintolisäsarjalla ei ole ulkopuolista tarkkailijaa." - Tämähän on kuin suora kopio Onecoinista ainoana auditoituna kryptovaluuttana. Kumpikaan lupaus ei pitänyt paikkaansa.

“Me ei olla nappikaupassa mukana”, Kotamäki pohjustaa aloittaessaan liikevaihdon esittelyn. Hän laittaa screenille luvut näkyviin. Voiko tämä olla siis kusetusta?, hän kysyy." - Aivan yksi yhteen Onecoinin kanssa.

"Kotamäki läväyttää screenille saksaksi kirjoitetun dokumentin, jossa on leima. Hän esittelee sen olevan Frankfurtin korkeimman tuomioistuimen päätös, tae siitä, että yhtiö toimii oikein. “Tämä vakuuttaa kaikki”, hän myhäilee. “Tämä vakuutti minutkin”, hän jatkaa. “Siinä on leima!” - Ei voi olla totta! Tässä kohtaa olin pudota tuoliltani: myös Fitline vetoaa saksalaiseen lakilausuntoon (joskin tässä on kyse tuomioistuimesta, ei yksittäisen asianajotoimiston todistuksesta).

"Kotamäki siirtyy tulevaisuuden uhkiin. 800 miljoonaa työpaikkaa katoaa tulevaisuudessa koneiden vuoksi. Maailman muuttuessa ja koneiden kehittyessä tulevaisuudessa tarvitaan hänen visionsa mukaan ihmisten kohtaamista, myyntiä ja persoonaa." - Ja kryptovaluutta mullistaa rahaliikenteen.

"Nyt hienous piilee siinä, että markkinoija ei väitä mitään, mutta saa aikaan illuusion, että tuotteilla voidaan vaikuttaa vaivoihin." - Aivan kuten onecoinistit eivät suoraan luvanneet rikastumista, mutta loivat illuusion, että se on väistämätöntä.

"Hänellä on kantansa myös Järvisen mainitsemaan lakimiesuhkailuun." - Lakimiehillä uhkailu kritiikin vaientamiseksi on verkostomarkkinoinnin peruskauraa. Yleensä se jää nimenomaan uhkailuksi.

"Videota ei kannata avata senkään vuoksi, ettei se saisi klikkauksia ja näkyvyyttä. Ne edistäisivät asian pysymistä pinnalla. Myyjät totesivat kritiikin kateelliseksi toiminnaksi." - Kaikki ovat kateellisia meidän menestykselle, siksi heitterit netissä mustamaalaavat meitä.

"Eräs nainen kertoo kokevansa tuotteita kohtaan leijonaemomaisia tunteita. Häntä somekeskustelu on satuttanut, ja siksi hän on lopettanut niiden lukemisen. Ohanwe toteaa, että somessa on paljon kateellisia ihmisiä. Hänen mukaansa mikään somekirjoitus ei muuta tuotteiden laatua." - Eli kun netissä kritisoidaan, suljetaan netti ja lopetetaan kritiikin lukeminen. Oma käsitys on oikeampi.

"Varsinaista toimitusjohtajaa tai maajohtajaa ei tällä hetkellä ole." - Onecoinilla oli sentään itse itsensä nimittänyt maajohtaja Tommi Vuorinen, mutta ei toimitusjohtajaa eikä virallista organisaatiota Suomessa.

"Olemme pahoillamme, jos sponsorisi ei noudattanut eettistä ohjeistustamme." - Jep, syy voidaan aina vierittää yksittäisen IMA-edustajan niskoille ja yhtiö pesee kätensä.

"Kilpailu- ja kuluttajavirasto sai viime vuonna nelisenkymmentä yhteydenottoa, jotka koskivat PM-International Finlandia. Niissä korostuvat terveysväittämät ja myyntitilanteiden epäselvyydet.  – On jäänyt kertomatta, että kestotilaaja tuleekin itse jälleenmyyjäksi. Myös sopimusehdot ovat olleet hyvinkin epäselvät. Tällä hetkellä tilannetta seurataan." - Aivan kuten Onecoinissa. Ilmeisesti KRP seuraa edelleen tilannetta.

Jutun jälkeen jää vain yksi kysymys: eikö tätä verkostomarkkinointisyöpää millään saada kuriin? Miksi ihmisiä saa kusettaa ja johtaa harhaan?

torstai 19. maaliskuuta 2020

Korona-päiväkirja 3: miksei kukaan osannut ennakoida tulevaa?

THL on saanut rajua kritiikkiä vähättelevistä lausunnoistaan liittyen koronaviruksen leviämiseen Suomeen ja sen aiheuttamaan uhkaan. Netissä kiersi teksti, johon oli koottu vähätteleviä sitaatteja parin kuukauden ajalta. Yhteen koottuna ja tarkoitushakuisesti valittuna ne antavat kielteisen kuvan laitoksen osaamisesta ja rapauttavat uskoa viranomaistoimintaan. Herää kysymys, kuka on jaksanut nähdä tällaisen vaivan listan kokoamisesta? Miksei laatija levittänyt sitä avoimesti omalla nimellään?

Kritiikki THL:ää kohtaan on oikeutettua. Se ei pystynyt näkemään viruksen leviämistä Suomeen, mutta eivät pystyneet muutkaan länsimaiset viranomaiset. EU-komission puheenjohtaja myönsi poliitikkojen aliarvioineen viruksen uhkan. Viimeiset pari viikkoa tilanne on huonontunut sellaista vauhtia, etteivät sen paremmin viranomaiset kuin yrityksetkään ole pystyneet ennakoimaan sen vaikutusta omaan toimintaan. Toimet, jotka kaksi viikkoa sitten vaikuttivat äärimmäiseltä liioittelulta, ovat nyt todellisuutta ja jopa alimitoitettuja.

Tästä voi tehdä ainakin yhden johtopäätöksen: valtiot ovat riippuvaisia toisistaan ja häiriöt leviävät hetkessä kaikkialle niin matkailun, tiedonvälityksen kuin toimitusketjujen kautta. "Rajat kiinni!" on populistinen ja hyödytön slogan. Kun tällaista tapahtuu, kaikki ovat samassa veneessä. Vain muutamat Aasian maat ovat selvinneet torjunnasta hyvin, koska niillä on ollut valmiina prosessit aiempien epidemioiden vuoksi, ja koska niissä maissa ei sovelleta länsimaisia vapausperiaatteita.

Muutamat ovat syyttäneet viranomaisia liiasta optimismista. Ei haluttu uskoa, että näin voisi käydä, eikä haluttu ylireagoida. Kritiikin mukaan olisi pitänyt ylireagoida, koska se on aina parempi kuin alireagointi.

Ei ole. Ylireagointi johtaa paniikkiin ja kielteisillä ennusteilla on tapana toteuttaa itsensä, varsinkin taloudessa. Käytän jälleen sikainfluenssaa esimerkkinä: marraskuussa 2009 julkaistu juttu "Sikainfluenssa aiheuttaa tarpeetonta paniikkia" kertoo ihmisten Suomessa kuolleen sikainfluenssaan, tehohoitoon odotettiin joutuvan 150 ihmistä. Epidemia meni kuitenkin ohi. WHO:n syytettiin alistuneen lääketehtaiden painostukseen ja siksi liioitelleen pandemiaa.

Kanadassa on hankala tilanne. Maan koko hammashuolto on uhattuna, koska 15 000 osallistujan konferenssin jälkeen neljä osallistujaa sai tartunnan. Jos kaikki laitetaan karanteeniin, hammashuolto maassa vaarantuu, mikä vaarantaa ihmisten terveyden. Pitäisikö nyt yli- vai alireagoida?

Kun resurssit ovat rajalliset, ylireagointi saattaa kohdentaa niitä väärään paikkaan, jolloin toiset -- ne, jotka eivät ole otsikoissa -- kärsivät.

Poliitikot pyrkivät viimeiseen asti välttämään paniikin leviämistä talouteen. Kun talous sakkaa, sen vaikutukset tuntuvat ennen pitkää koko kansan hyvinvoinnissa. Lama 1990-luvun alussa johti itsemurhiin, velkavankeuteen ja muodosti sukupolvikokemuksen, joka painaa tuon ajan nuoria vieläkin. Virus vaatii ihmishenkiä, mutta niin tekee myös lama.

Vielä ennustamisesta: viranomaiset saattavat tarkoituksellisesti vähätellä uhkaa rauhoitellakseen kansalaisia. On kuitenkin yksi taho, joka on täysin lahjomaton: pörssi. Se ennustaa tulevaa jopa kuuden kuukauden tähtäimellä. Suur- ja piensijoittajat ovat armottomia toisilleen. Jos heillä on vähänkin syytä epäillä virallista tietoa tai jos ne tietävät paremmin, miten suuri uhka on kyseessä, se näkyy kursseissa.

USA:n Dow Jones -pörssi-indeksi on lahjomaton. Se panikoi mielellään.
Länsimaiden kurssit nousivat alkuvuodesta uuteen ennätykseen. Edes Kiinasta kantautuvat tiedot eivät aluksi vaikuttaneet mitenkään. Kurssilasku alkoi vasta, kun epidemia alkoi levitä Italiassa. Itse olen merkinnyt muistiin maanantain 24.2. laskun alkupäivänä. Vasta sen jälkeen tilanne alkoi kirkastua pörsseille ja jälki on ollut sen mukaista.

Kurssihuippu saavutettiin 12.2.2020 tienoilla.
Jos lahjomaton pörssi ei ymmärtänyt epidemian vakavuutta ennen kuin vasta helmikuun lopussa, miten viranomaiset tai poliitikot olisivat ymmärtäneet sen? Pörssi ei kaunistele eikä rauhoittele, se panikoi suorastaan mielellään.