perjantai 29. maaliskuuta 2024

E-pilleristä i-pilleriin

Esko Valtaoja näytti yleisölle kuvia maailmaa muuttaneista henkilöistä ja testasi, kuinka monet heistä yleisö tunnisti. Yksi kuvista oli e-pillerin keksijä, ilmeisesti Carl Djerassi (tästä on vuosia, en muista enää nimeä). Kukaan ei tunnistanut hänen kuvaansa.

E-pillerin yleistyminen 1960-luvulla käynnisti suuren yhteiskunnallisen muutoksen. Nyt on käynnissä vielä suurempi muutos, kun syntyvyys alenee kaikkialla. Syitä on monia, mutta yksi keskeinen niistä on i-pilleri eli älylaitteet ja internet. 

Sosiaalinen media, pelaaminen ja nettipalvelut haukkaavat valtavasti aikaa nuorten elämässä ja haurastuttavat myös kolmikymppisten parisuhteita. Ihmisiä kohdataan netissä, ei enää oikeassa elämässä. Monet helpot työtehtävät ovat poistuneet digitalisaation myötä, mikä johtaa varsinkin nuorten miesten syrjäytymiseen. Melkein joka alalla vaaditaan nykyään vuosien koulutus, johon kaikilla ei ole edellytyksiä.

Netin valtavalla tarjonnalla on myös psykologisia vaikutuksia. Tinderin avulla on helppo tavoitella loputtomasti sitä oikeaa. Pienikin tyytymättömyys omaan kumppaniin riittää syyksi eroon. Netissä roikkuminen tai töiden tuominen kotiin aiheuttavat jatkuvasti kitkaa parisuhteissa. 

Elämästä on tullut jatkuvaa suorittamista. Pitää raportoida someen omista saavutuksista, edetä koko ajan uralla, nähdä kaikki ne hienot lomakohteet joista on lukenut netissä, mitata omaa unta ja kuntoilun määrää, verrata jatkuvasti itseä muihin. Netti aiheuttaa loputonta tyytymättömyyttä ja riittämättömyyden tunnetta. 

Kun oma elämä tuntuu kaikkea muuta kuin täydelliseltä, ei aika tunnu oikealta lapsillekaan. Lapsia varten pitäisi ensin hankkia täydellinen puoliso, hyvä työpaikka, pitkä CV ja tuntea itsensä henkisesti valmiiksi. Ajatellaan, että "jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna ja rakastettuna."

Jos kriteerit olisivat aina olleet tällaisia, ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon tuhansia vuosia sitten. Valtaosa lapsista on aina syntynyt pyytämättä ja yllätyksenä, ja kuitenkin heistä on kasvanut kunnollisia kansalaisia. Vanhempien elämä ei ole koskaan valmis ja täydellinen. 

Ruuhkavuodet voivat olla raskaita, mutta toisaalta juuri siksi ihmisen oma suorituskyky on huipussaan 30 ikävuoden tienoilla. Täydellisyyttä tavoittelevassa elämässä tuntuu, että pienet lapset haittaavat omaa elämää, mutta muutaman vuoden aika on pieni hinta siitä kaikesta, mitä lapset antavat ja opettavat vanhemmilleen seuraavien vuosikymmenten kuluessa. Lapset ovat vanhemmilleen jatkuva oppimisen lähde. Epävarmuus ja yllätyksellisyys ovat elämän ydintä.

Sitten on vielä pelko ilmastonmuutoksesta. Jos vanhemmat eivät halua lapsia maapalloa kuluttamaan, he eivät sitten varmaan itsekään matkustele ympäri maailman elämyksiä ja some-postauksia hankkimassa?

Helsingin Sanomien mainio juttu valotti laskevan syntyvyyden seurauksia. i-pillerin seurauksena syntyvyys laskee lähes kaikissa maissa, jopa Iranissa. Maapallon mittakaavassa se on hyvä asia, mutta pienille maille muutoksella on vakavia seurauksia. 

Nykytahdilla sadan vuoden päästä kantasuomalaisten määrä on enää miljoona. Se vaikuttaa dramaattisesti suomalaisten elämään jo paljon aikaisemmin kuin 2100-luvulla. Muutokset eivät ole lineaarisia, vaan kiihtyviä. 

Suomen ongelma on jo nyt se, että väestö keskittyy kasvukeskuksiin eikä koko maata voida pitää asuttuna. Moni nuori huomaa perinnöksi odottamansa asunnon, kesämökin tai tilan muuttuneen arvottomaksi. Syrjäseuduilla ei pystytä ylläpitämään terveys- ja kauppapalveluita, jolloin muuttoliike kasvukeskuksiin kiihtyy. Niitä palveluita, joita itse tulemme tarvitsemaan keski-iässä ja vanhuksina, ei pystytä tuottamaan.

Laskevan trendin maa ei kiinnosta myöskään sijoittajia. Yritykset eivät halua investoida Suomeen, johon on kaikkialta pitkä matka, ja jossa ei ole kotimarkkinoita. 

Osaajat lähtevät Suomesta ensimmäisinä maihin, joissa on vielä kasvua ja uskoa tulevaisuuteen. 

Maahanmuutto Suomeen voi korvata osan väestökadosta, mutta se tietää merkittävää muutosta suomalaisuuteen, ja koska laskeva trendi vallitsee muissakin maissa, Suomi joutuu kilpailemaan sellaisista tulijoista, joilla jo on perustaidot yhteiskunnassa pärjäämiseen.

Digilaitteiden valmistus kuormittaa ympäristöä ja maapallon resursseja. Olisi melkoinen yllätys, jos sen aiheuttama i-pilleri koituisikin väestöräjähdyksen taltuttajaksi ja sitä kautta koko maapallon pelastukseksi.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2024

Tommi Vuorinen sai vapauttavan verotuomion, mutta huijaus oli ihan muualla

Onecoin-maajohtaja Tommi Vuorista vastaan syksyllä 2022 nostettu syyte veropetoksesta kaatui äskettäin Pirkanmaan käräjäoikeudessa. Ironista kyllä Vuorista syytettiin siitä, minkä hän oli pyrkinyt hoitamaan oikein eli verotuksesta. Sen sijaan ihmisten huijaamisesta ei ole syytetty. Kuvaavaa on, että verottajalla on enemmän intressiä ja kiinnostusta selvitellä asioita kuin poliisilla. Tässä tapauksessa ristiriita oli räikeä: verottaja halusi nähdä Onecoin-rahat normaalina tuloina, vaikka oikeasti kyse oli rikoshyödystä, joka olisi pitänyt takavarikoida. Rikostutkinta olisi kuitenkin vienyt pohjan verottajan jutulta.

Onecoin-markkinointipuheissaan Vuorinen korosti aina, että tulot pitää ilmoittaa ja asiat hoitaa verottajan kanssa. Hän myös kertoi, miten vaikea verottajalta oli saada ennakkopäätöksiä Onecoinin verokohtelusta. Asia oli epäilemättä hankala verottajallekin: miten suhtautua virtuaalivaluuttaan, joka vielä 2015 tienoilla oli kaikile uusi asia, ja jonka arvo määräytyi yhtiön omalla ilmoituksella. Rahoja ei voinut muuttaa euroiksi ennen kuin joskus tulevaisuudessa.

Syyttäjän mukaan Vuorinen jätti 2014 ilmoittamatta Onecoin-ansiotuloja 20 400 euron edestä. Summa on suuri, koska maailman ensimmäinen Onecoin-tilaisuus oli Suomessa vasta kyseisen vuoden syyskuussa. Ei ihme, että Vuorinen markkinoi "valuuttaa" aktiivisesti - se oli hänelle itselleen hyvä bisnes. Seuraavana vuonna ansiot olivat 45 000 euroa ja 2016 jo 112 000 euroa. Joku ainakin rikastui Onecoineilla ihan aidosti! Syyttäjän mielestä Vuorinen vältti näinä vuosina veroja 92 000 euron edestä, mikä ylittää moninkertaisesti törkeän veropetoksen rajan.

Tuomiota ei kuitenkaan tullut, sillä oikeuden mielestä vuoden 2014 teko oli vanhentunut eikä vuosilta 2015-2016 voitu osoittaa tahallisuutta. Todisteina oli Vuorisen sähköpostikirjeenvaihtoa verottajan kanssa. Tilanne oli kieltämättä erikoinen: kun osa palkkioista oli tuloutettu Onecoineina yhtiön tilille, miten ne olisi pitänyt ilmoittaa verotuksessa? Verottaja jäi KRP:n tavoin odottamaan valuutan muuttumista julkiseksi, jolloin se olisi saanut euromääräisen arvon pössissä. Tätä ei tietenkään koskaan tapahtunut.

Erikoinen oli myös Vuorisen tapa ansaita euroja. Hän myi koulutuspaketin niin, että ostaja maksoi rahat suoraan Vuoriselle, joka toimitti lahjakoodin, jolla henkilö sai "koulutusmateriaalin" ja Onecoin-"louhinnan" tokenit. 

Esitutkinnassa Vuorinen kutsui Onecoinia "vakaavaluutaksi", arvatenkin siksi, ettei sen arvo vaihdellut pörssissä kuten oikeilla kryptovaluutoilla. Tämä on kuitenkin termin väärinkäyttöä. Vakaavaluutat (stablecoin) ovat sidottuja dollarin arvoon. Onecoin oli vakaa vain siksi, että sen arvo oli koko ajan nolla.

Vuorinen vietti 2016 paljon aikaa Afrikassa promotoimassa Onecoinia ja avasi tilin ghanalaisessa pankissa. Vuorisen mielestä raha liikkui käteisenä, koska virtuaalivaluutat olivat pankeille punainen vaate ja siksi yhtiön pankkitilit suljettiin parin viikon välein. Yhtiö rakensi järjestelmän, jolla voitiin toimia ilman pankkeja.

Kaikki tämä meni läpi oikeudessa, koska se keskittyi vain verotukseen, ei Onecoinin laillisuuteen. Kukaan ei kyseenalaistanut Vuorisen väitteitä. Onecoin oli huijausta ja siksi pankit yrittivät suojella uhreja tilejä sulkemalla.

Verottaja meni samaan vipuun kuin KRP uskoessaan Vuorisen selityksiä ja jäädessään odottamaan valuutan "vapautumista". Vuorinen saa edelleen jatkaa organisaatiossa, jonka muut alkuvaiheen aktiivit on tuomittu rikoksista pitkiin vankeusrangaistuksiin. Kaiken huipuksi vuosi sitten ilmestyneessä saksalaisdokumentissa hän ihmetteli syytöksiä.

Vuorinen silmin nähden ärtyneenä: "Ketä on huijattu ja miten?"

Minäpä kerron, ketä on huijattu: kaikkia niitä jäseniä, jotka Vuorinen houkutteli mukaan valheelliseksi tietämäänsä virtuaalivaluuttaan. Vuorinen toisti Onecoinin lupauksia, miten "Onecoin on parempi kuin Bitcoin" ja tarjosi houkuttelevaa sijoitusta niille, jotka olivat myöhästyneet Bitcoinin nopeasta arvonnoususta (yhdestä dollarista 200 dollariin muutamassa vuodessa). Vuorinen tiesi, ettei ollut lohkoketjua, ei louhintaa, ei mitään todellista toimintaa. Kaikki oli vain huijausta ja komeaa kulissia pääkaupunki Sofian kalleimmalla liikepaikalla.

Suomessa Vuorinen muistutti, että kannattaa sijoittaa (sic!) vain sen verran minkä voi hymyillen hävitä. Mahtoiko hän julistaa samoin Afrikassa, missä hän myi huijausta köyhille paikallisille, jotka eivät osanneet varoa? Miten Vuorinen nykyisin nukkuu yönsä tätä muistellessaan?

Vuorisen rikos oli petos ja rahoituspalvelurikos. Hän myi muualta kopioitua, englanninkielistä ja täysin epärelevanttia pdf-pakettia peitelläkseen valheellisen sijoituspalvelun myyntiä. Tähän toimintaan mikään Suomen viranomainen ei ole vieläkään puuttunut.

Vuorinen petti värväämänsä jäsenet, jotka luulivat Onecoinien arvon nousevan ja muuttuvan euroiksi, kun valuutta tulee julkisen kaupankäynnin kohteeksi. Niin ei ole käynyt vieläkään, 10 vuotta myöhemmin.

Vuorisen Onecoin-webinaari tammikuussa 2015. Vuorisen tunnus kuvaavasti "miljunaari".

Tehdään asiasta konkreettisempi. Löysin vanhan sähköpostikuitin omasta Bitcoin-ostostani. Toukokuussa 2015 Bitcoinin arvo oli 212,47 euroa. 

Bitcoinin arvo toukokuussa 2015 oli 212,47 euroa.

Ne, jotka uskoivat Vuorisen markkinointia ja sijoittivat rahansa mieluummin "parempaan kuin Bitcoin", menettivät rahansa. Vaikka Bitcoinin arvo oli jo 200-kertaistunut, se oli vasta alkusoittoa tulevalle kehitykselle, joka eilen 26.3.2024 näytti tältä:

Bitcoinin arvo maaliskuussa 2024 oli 65 469,27 euroa.

Toisin sanoen Bitcoinin kurssi on 308-kertaistunut. Rahat olisi kannattanut laittaa mieluummin Bitcoiniin kuin arvottomiin "koulutuspaketteihin".

Tycoon Traderin arvo Bitcoineissa olisi tänään 1,54 miljoonaa euroa.

Jokainen 1000 euron paketin ostanut uhri olisi tänään 308 000 euroa rikkaampi, jos olisi ostanut Bitcoinia Onecoinin sijaan. Tycoon Traderilla olisi päässyt puolitoistakertaiseksi miljonääriksi. Myynnissä oli myös 27 500 euron ja jopa 118 000 euron paketteja, mutta niiden menekki Suomessa oli vähäistä.

Jos Vuorinen olisi itse sijoittanut 200 000 euron vuosiansionsa Bitcoineihin, hänellä olisi nyt 61 626 840 euroa. Ehkä hän tekikin niin? Toisaalta siinä tapauksessa hän tuskin jatkaisi enää tässä huijauksessa.

Mitähän Onecoin-verkoston uhrit ajattelevat tänään Vuorisen toiminnasta? He kyllä tietävät, ketä on huijattu ja miten.

torstai 21. maaliskuuta 2024

Apple AirTag tekee kenestä tahansa stalkkerin

Kirjoitusta täydennetty 25-27.3.2024

Apple esitteli runsas pari vuotta sitten AirTag-paikantimet, joiden sijainti näkyy suoraan kartalla. Kiinnittämällä paikantimen vaikka koululaisen reppuun voi varmistaa, ettei reppu katoa. Paikantimesta on iloa myös matkalaukussa. Jos lentoyhtiö kadottaa laukun, omasta puhelimesta näkee, mihin laukku on päätynyt. 

AirTag on kolikon kokoinen.

Tekniikkaa voi käyttää myös väärin. Kun pudottaa AirTagin puolison taskuun, käsilaukkuun tai piilottaa autoon, pystyy seuraamaan salaa hänen liikkumistaan. 

Omat paikantimet näkyvät kartalla.

Vastaavia paikannuslaitteita on myyty ennenkin, jolloin ne ovat siirtäneet paikkatiedon mobiilidatana ja vaatineet oman sim-kortin. AirTag on kuitenkin niin yleinen ja helppokäyttöinen, että se tuo vainoamisen kenen tahansa ulottuville. Myös Samsungilla on oma jäljittimensä. Stalkkaus ei ole koskaan ollut näin helppoa.

Viime marraskuussa Yle uutisoi miehistä, jotka tarkkailevat salaa naisia. Otsikko oli turhaan sukupuolittunut. Jutussa esitellyt tapaukset olivat miehiä, mutta yhtä hyvin naiset voivat seurata salaa miestensä liikkeitä.

Apple on pyrkinyt estämään jäljitinten väärinkäyttöä niin, että jos iPhone huomaa vieraan AirTagin pysyvän lähistöllä liian pitkään, se antaa varoituksen puhelimella. Lisäksi AirTag alkaa pitää hentoa helisevää ääntä, jos se on useita vuorokausia erossa oikeasta omistajastaan. Autoon piilotettuna piipitystä on vaikea huomata ja netissä on ohjeita, millä kaiutin tehdään toimintakyvyttömäksi. Äänimerkkiin ei siis kannata luottaa.

Suurempi merkitys on sillä, että AirTag lakkaa lähettämästä sijaintiaan muutaman päivän eron jälkeen. Matkalaukun tapauksessa tämä on huono uutinen. Laukun kadotessa kannattaa siis toimia nopeasti ja informoida lentoyhtiötä heti. Näin ainakin itselleni kävi, kun testasin asiaa, mutta en ole vielä varma syystä. Jatkan kokeiluita.

Stalkkauksen estämiseksi mobiilivalmistajat ovat kehittämässä standardia, joka varoittaisi muistakin kuin oman merkin jäljittimistä. Android-puhelimissa tekniikka tukee tällä hetkellä jo AirTageja. 

Android-puhelin on havainnut epäilyttävän AirTag-jäljittimen.

Puhelimen varoitus jäljittimestä pelästyttää. Todennäköisesti kyse on väärästä hälytyksestä. Ehkä jäljitin on perässä ajavassa autossa tai samassa junanvaunussa matkustavalla ihmisellä, tai jotain vastaavaa. Soita ääni -painike saa jäljittimen soimaan, mikä helpottaa paikannusta. Hienoa, että vaikka AirTag on Applen oma tekniikka, standardin ansiosta epäilyttävän jäljittimen saa soimaan myös Androidista. Jatkossa varmaan myös päinvastoin.

Jäljitinasetukset.

Kannattaa tarkistaa, että omassa Android-puhelimessa Tuntematon jäljitin -ilmoitukset on kytketty päälle. Etsi nyt -painike aktivoi etsinnän manuaalisesti.

Olen saanut muutamia varoituksia jäljittimistä ja ne ovat kaikki olleet aiheettomia. Ei siis kannata pelästyä turhaan. Tekniikasta on kuitenkin hyvä olla tietoinen ja jos on aihetta pelätä vainoamista, näitä tarkistuksia kannattaa tehdä manuaalisesti riittävän usein.

Lisäys 26.3.2024

Kokeilin, miten tieto AirTag-seuranta paljastuu uhrille. Ostin uuden jäljittimen ja rekisteröin sen vieraalla AppleID:llä. Sen jälkeen kuljetin jäljitintä mukanani. Ensimmäinen reaktio tuli vähän alle vuorokauden kuluttua. 

Varoitus vieraasta AirTagista näkyy iPhonen lukitusnäytöllä.

Kun varoitus on saatu, laitteen löytämistä helpottaa äänipainike, jolla sen saa soimaan. Puhelin näyttää myös sijainnit, joissa kyseinen vieras AirTag on havaittu.

Vieras AirTag kartalla.

Tietoja-näyttö kertoo AirTagin sarjanumeron, mutta ei tietoja omistajasta ts. siitä, kuka jäljittimen on asentanut. 

Tietoja tästä AirTagista.

Vieras AirTag alkaa myös päästää piipittäviä ääniä, josta tarkkakorvainen voi tunnistaa sen ilman puhelimen antamaa hälytystäkin. Ääni on kuitenkin niin hento, että se häviää helposti ympäristön meteliin.

Havaintojeni mukaan piipitys alkaa kuulua yleensä silloin, kun jäljitintä liikutetaan. Ehkä on ajateltu, että seurainlaite on lähellä kohdetta ja ääni erottuu paremmin. Turha kuluttaa paristoa äänimerkillä silloin, kun ketään ei ole lähellä. Ilmeisesti AirTagissa on siis jonkinlainen liikeanturi. 

Litium-paristoa säästääkseen AirTag päivittää sijaintinsa vain satunnaisesti. Reaaliaikaista seurantaa sillä ei saa. Mustasukkainen puoliso voi hyvinkin sujauttaa jäljittimen mukaan ja seurata tämän sijaintia illasta aamuun ilman mitään varoituksia. Kun jäljitin palaa kotiin ja alkuperäisen puhelimen luo, sen ajastin nollautuu ja saman seurannan voi toistaa taas seuraavana yönä. 

Hieman yllättävästi Android-puhelin ei varoittanut jäljittimestä lainkaan, eikä löytänyt sitä edes manuaalisella hakutoiminnolla. Silti se on aiemmin antanut muutamia haamuhälytyksiä. 

Myöskään Applen oma Android-paljastin eli Seuraintunnistus ei ensimmäisellä ajokerralla löytänyt mitään. Vasta toisella ajokerralla se kysyi luvan Bluetoothin käyttöön ja silloin seurain löytyi.

AirTag Tracker löytää vieraan seuraimen.

Lisätietopainike näyttää saman netistä ladattavan tietosivun kuin iPhone-versio, eli seuraimen oikeaa omistajaa ei kerrota.

Jokaisen kannattaa silloin tällöin tarkistaa, ettei lähistöllä ole vieraita seuraimia. Etenkin tarkistus kannattaa tehdä niiden, joilla ei ole mitään syytä epäillä sitä. Usein seuranta tulee kohteelle yllätyksenä. Ne, jotka tuntevat pelkoa digitaalisesta väkivallasta tai vainoamisesta osaavat yleensä myös odottaa sitä ja suojautua. Suurin riski on niillä, jotka eivät osaa edes epäillä.

USA:ssa Applea vastaan on juuri nostettu ryhmäkanne riittämättömistä AirTag-suojakeinoista. 

keskiviikko 20. maaliskuuta 2024

Miten e-lasku toimii Nordean verkkopankissa - ja miten sen pitäisi toimia

Kuitit ja laskut ovat jäämässä historiaan, kaikki on jatkossa diginä jossain pilvessä. Kehityksessä on sekä hyviä että huonoja puolia. Asiakkaan kannalta e-lasku olisi toimiessaan kätevä, mutta ainakaan Nordean verkkopankissa sen toteutus ei osu yksiin oman käyttötapani kanssa. Tuntuu, että e-lasku hyödyttää paljon enemmän laskuttajaa kuin asiakasta.

Näin e-laskun pitäisi mielestäni toimia: laskut tulevat verkkopankkiin, missä ne näkyvät eräpäivän mukaan järjestettynä. Laskun voi maksaa yhdellä painalluksella heti tai hyväksyä toisella painalluksella maksettavaksi eräpäivänä. Laskun pdf-versio pitää saada yhtä helposti ladattua itselle ja omalle levylle, jotta asiakas saa itse pidettyä kirjaa tapahtumista ja laskuistaan, eikä ole sidoksissa pankin arkistoon.

Nordean verkkopankissa juuri mikään ei toimi noin. Käytän edelleen nettipankkia, koska asioiden hoitaminen isolla näytöllä ja pdf-laskujen tallentaminen omalle levylle on itselleni paras tapa. Ilmeisesti nettipankki on jäänyt lapsipuolen asemaan, kaikki kehitetään nykyään mobiili edellä.

Nettipalveluilta toivoisi loogisuutta, mutta Nordean logiikka ei täsmää ainakaan omaani. Päävalikossa on kohta Maksut > E-laskut, mutta sitä ei pidä käyttää. Se vie kohtaan "Hallinnoi e-laskuja", missä näkyvät e-laskutussopimukset. Jostain syystä DNA näkyy viiteen kertaan, eikä roskakori-kuvake tee mitään. 

Hallinnoi e-laskuja.

Arkisto-välilehdellä näkyvät menneet laskut, mutta myös tulevia, eikä niistä näe, mitkä on jo maksettu. Näytä lasku -painike ei näytä pdf-versiota vaan teknisen XML-laskun.

Ilmeisesti e-laskuihin pitää mennä aloitussivulla näkyvän "Maksujen tila" ikkunan kautta. 

Maksujen tila: vahvistamattomat ja erääntyvät.

Vaikka olen eilen maksanut Lumme Energian maksun (näkyy tilitapahtumissa), lasku näkyy edelleen Tila: Vahvistamaton. Laskuttajan erittely avaa sentään laskun pdf-version, mutta se tulee suoraan energiayhtiöltä. Ilmeisesti laskuttajan pdf-versiot eivät siirry verkkopankkiin lainkaan, vaan niiden näkyminen on kiinni laskuttajasta ja linkit osoittavat laskuttajan omaan palvelimeen. 

Erääntyvissä näkyy Elisan lasku, jonka tila pitää erikseen tarkistaa painikkeesta ("Tila: Vahvistettu"), ja jonka senkin maksoin jo eilen. 

Lyhyesti sanoen: Nordean näytöistä ei tiedä, mitä on jo maksettu ja mitä ei. Asia pitäisi tarkistaa palaamalla tilitapahtumiin ja etsimällä sieltä, onko veloitus suoritettu. Äh. 

Hoidan myös taloyhtiön laskuja. Taloyhtiöllä on oma tili, joka näkyy Nordean tunnuksillani. Verkkopankki ei mitenkään erottele taloyhtiölle ja minulle tulevia e-laskuja, vaan kaikki näkyvät samassa listassa. Jokaisen laskun kohdalla pitää erikseen tarkistaa alkuperäisestä laskusta, kummalle se on tarkoitettu, ja sen jälkeen Muokkaa-painikkeella vaihtaa tilinumeroa, koska oletusarvona kaikki menevät henkilökohtaiselta tililtä. Tupla-äh. Toiminto "Vie maksu tiedostoon" ei vie alkuperäistä laskua, vaan kirjaimellisesti pelkän tiedon maksusta. Kolmois-äh.

Sitten on vielä toiminto, jolla maksupäivää voi aikaistaa. On esimerkiksi järkevää maksaa laskut heti, eikä vasta eräpäivänä, jolloin ei tarvitse huolehtia tilin saldon riittävyydestä maksupäivään asti. 

Maksupäivää voi muuttaa kohdasta, jonka suunnittelijan haluaisin todellakin tavata. Se näyttää päivämääräkentältä, jossa on valmiina eräpäivä 22.03.2024. Jos haluan aikaistaa sen huomiselle (21.3.) klikkaan päivää (22) hiirellä, painan askelpalautinta ja kirjoitan jälkimmäisen kakkosen paikalle ykkösen. Tuloksena on tämä:

Päivämäärä menee sekaisin. Ja miksei se voi olla "maaliskuuta"?

Ainoa tapa muuttaa päiväystä on klikata hiirellä kalenterikuvaketta ja valita sieltä päivä hiirellä, mikä on työläämpää kuin suora päiväyksen kirjoittaminen. Jos päiväystä ei saa kirjoittaa itse, miksi käyttöliittymä ylipäätään sallii numerokenttään menemisen? Millään ilveellä päiväystä ei saa kirjoitettua itse numeronäppäimistöltä, koska numerot eivät mene siihen, missä vilkkuva kohdistin on. Raivostuttavaa.

E-laskutus toimii, jos asettaa päälle laskujen automaattisen hyväksynnän ja määrittää niille enimmäisrajan, ja laskut pysyvät sen alapuolella. Silloin kaikki sujuu käsin koskematta. Mutta jos haluaa itse hallita tilinsä saldoa ja arkistoida laskuja omalle levylle, siihen järjestelmä ei vain nykyisellään taivu. 

Nordealla e-laskujen käsittely esittelemälläni tavalla on yhtä painajaista. Toivon ymmärrystä kaikilta yrityksiltä, joiden laskut olen sekavan käyttöliittymän vuoksi maksanut myöhässä. Siis vielä kerran vaatimukset:

  • pitää nähdä, mikä lasku on jo maksettu
  • pitää nähdä, mikä lasku on asetettu maksettavaksi eräpäivänä
  • pitää voida muuttaa laskun maksun eräpäivää (esim. maksa nyt heti)
  • pitää saada eroteltu lista, mikä maksu kuuluu yhtiölle ja mikä henkilökohtaiselle tilille
  • maksettujen e-laskujen pitää mennä arkistoon vasta kun ne on hyväksytty tai maksettu
  • kieliasun ja termien tulee olla selkeitä ja ymmärrettäviä (vahvistamaton? erääntyvä? maalisk?)
  • jos toiminnon nimi on maksut>e-laskut, siitä pitäisi päästä myös MAKSAMAAN niitä laskuja
  • maksetuista laskuista pitäisi saada pdf-versio saada automaattisesti omalle levylle
  • automaattinen maksu (kunhan alle x euroa) on ihan kiva

Paperittomuuden ja digiajan pitäisi helpottaa myös asiakkaan arkea. Minun tapauksessani on täsmälleen päinvastoin. Terveisiä vain pankin tuotekehitykseen. Oletteko te lainkaan testanneet verkkopalvelunne käytettävyyttä oikeilla asiakkailla? Miten vanhempien ihmisten odotetaan pärjäävän tällaisessa digiviidakossa?

Lisäys 21.3.2024: Aina, kun jokin asia muuttuu ja itsestä tuntuu siltä, että vanha oli parempi, on syytä pysähtyä peilin eteen kysymään itseltä, onko kyse vain muutosvastarinnasta. Onko uusi tapa sittenkin parempi ja haluan pitää kiinni vanhasta vain koska olen tottunut siihen? Voinko osoittaa uudessa järjestelmässä selkeitä puutteita, jotka eivät ole vain mielipide- tai tottumuskysymyksiä? Voinko perustella, miksi vanha oli parempi?

Mielestäni Nordean verkkopankissa kuluttaja-asiakkaan e-laskujen käsittely ON tehty huonosti, eikä pankki näytä edes kehittävän verkkopalvelua enää. Kaikkien halutaan siirtyvän mobiiliin. Vähintäänkin sen voisi sanoa selkeästi ja ilmoittaa, ettei verkkopankkia enää kehitetä.

lauantai 16. maaliskuuta 2024

Vuotavatko tietoni verkkokaupoilta ja pakettifirmoilta?

Saan usein kysymyksiä, joissa epäillään verkkokauppojen ja pakettifirmojen vuotavan henkilötietoja huijareille. Miten muuten olisi mahdollista, että oikean tilauksen jälkeen sähköpostiin saapuu huijausviestejä juuri samoilta yrityksiltä?

Selvitin aihetta Digiajan tietosuoja -kirjassani (2022) ja löysin yhden mahdollisen selityksen: sähköpostin roskapostisuodatin. Se torjuu huomaamatta lukuisia huijaus- ja kalasteluviestejä, koska ne näyttävät epäilyttäviltä.

Kun asiakas sitten lähettää tai saa aidon sähköpostin em. yrityksiltä, roskasuodatin näkee sanan olevan käyttäjälle relevantti eikä enää estä sitä. Näin myös huijaukset alkavat päästä läpi.

Seuraavan kerran kun epäilet tietojesi vuotaneen, käy tutkimassa roskapostikansion viestihistoriaa. Löydätkö aiemmin estettyjä, samaan yritykseen liittyviä huijausviestejä? Harmi vain, että roskaviestien kansio ei säilytä kovin vanhoja viestejä. Algoritmi kuitenkin muistaa ne.

Samantapainen mekanismi saattaa selittää osan "Facebook salakuuntelee minua" -ilmiöistä. Sanan käyttö tekstissä, tai jopa sen esiintyminen valokuvassa, saattaa laukaista mainonnan. Mikrofonista ja salakuuntelusta ei ole kyse.

Itselleni sattui viikolla hauska tapaus. Olin lukenut illalla Max Seeckin Kauna-kirjan loppuun ja havahduin ajatukseen, etten ole nähnyt pitkään aikaan mainosta hänen uusista kirjoistaan. Vieläköhän mies kirjoittaa? Ja heti seuraavana päivänä näin netissä tiedotteen, jonka mukaan Seeck on tosiaan pitänyt taukoa mutta uusi kirja Merkitty ilmestyy syyskuussa. 

Jos Facebook tai Google liittyisivät jotenkin juttuun, voisin epäillä salakuuntelua. Nyt luin kirjan paperisena ja näin tiedotteen vastauksena mielessä pyörivään kysymykseen. 

Kun asioita on paljon, törmäyksiä sattuu väistämättä, eikä kyse ole mistään muusta kuin puhtaasta sattumasta.

torstai 14. maaliskuuta 2024

Tekoälyllä ei ole persettä

Olin eilen puhumassa tekoälystä What's going on in retail -seminaarissa. Ennen minua piti esityksen Verkkokauppa.comin markkinointi- ja viestintäjohtaja Suvituuli Tuukkanen, joka kertoi yhtiön markkinoinnista. Kodinkonekaupassa katteet ovat ohuita, kilpailu kovaa - ja kovenee entisestään, mikäli Amazon tulee isosti Suomeen. Vielä niin ei ole käynyt.

Verkkokauppa.com on tehnyt markkinoinnista melkoista tiedettä. Sen toimivuutta ja vaikutuksia seurataan monilla eri mittareilla. Suvituuli poimi esiin kaksi onnistunutta kampanjaa. Toinen oli pehmolelu Anu Saukko, jota "markkinoitiin" ainoastaan somepostauksella. Silti siitä tuli erittäin suosittu.

Toinen oli lokakuussa Helsingin Sanomissa julkaistu Seniorikokemusasiantuntija-työpaikkailmoitus, joka liittyi mediassa velloneeseen keskusteluun toisen kodinkoneliikkeen agressiivisesta myynnistä vanhemmille asiakkaille. 

Haussa joulumyyntiä varten seniorikokemusasiantuntija.

Aluksi markkinointi lähetti väärän viestin: tarkoitus ei ollut mollata kilpailijaa, vaan korostaa yhtiön omaa politiikkaa, jossa asiakkaille myydään vain sitä, mitä he pyytävät eikä tuputeta mitään. Yhtiön oma kommentointi käänsi huomion suunnan ja kampanja sai erittäin paljon positiivista huomiota.

Miten tämä liittyy tekoälyyn?

Suvituuli kertoi, miten johdon käyttämät mittarit ovat monipuolisia ja kehittyneitä, mutta ne katsovat tietenkin peräpeiliin, vanhaan dataan. Niistä ei voida arvioida, onko jokin ihan uudenlainen markkinointikamppis kannattava. Ja yleensä juuri sellaiset ovat niitä parhaita, joista puhutaan vielä pitkään. Riski on tietenkin suuri, sillä aivan uudenlainen juttu voi myös mennä metsään. Tässä se meni maaliin. 

Niin fiksu kuin tekoäly onkin, sillä ei ole "perstuntumaa", sanoi Suvituuli. Vain ihminen pystyy arvioimaan aivan uusia asioita ja päättämään sitten, kannattaako riski ottaa.

Tekoälyllä on aivot, ainakin koneelliset sellaiset, mutta perstuntumaa sillä ei ole. Eikä persettä.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Hyvästit autoilun ilolle (kolumni)

Kolumni julkaistu Tivi-lehdessä 8.3.2024 otsikolla Osta auto nyt ennen kuin teslaantuminen valtaa markkinat – jälleenmyyntiarvo saattaa jopa nousta.

Moderni auto on täynnä pieniä tietokoneita, mutta itse ajaminen ei ole vuosien saatossa paljonkaan muuttunut. Hyvä niin, sillä autoilu on viimeinen vapauden linnake, jossa ihminen kokee vielä hallitsevansa asioita.

Auton käyttöliittymä on hyvin standardoitu ja liikennesäännöt melkeinpä kiveen hakattuja. Mitä enemmän kilometrejä jää taakse, sitä paremmaksi kuljettaja kehittyy. Vanha kokemus ei käänny ihmistä vastaan, kuten alati muuttuvassa digimaailmassa helposti tapahtuu.

Autoilu on kuitenkin uhattuna. Software Defined Vehicle eli sdv-ajattelu näkee auton teknisenä alustana, jolle toimintoja lisätään ja niitä muutetaan elinkaaren aikana ohjelmallisesti. Auto integroituu yhä tiukemmin muuhun digitaaliseen arkeen, jolloin mukana tulevat tietotekniikasta tutut riesat.


Uusissa autoissa mittarit on korvattu jättisuurta puhelinta muistuttavilla näyttöpinnoilla. Kytkinten sijaan toimintoja hallitaan kosketusnäytöltä, jotka jokainen valmistaja toteuttaa muista poikkeavalla tavalla.

Näyttö on keskeinen osa sdv-ajattelua, koska sitä on helppo muuttaa ohjelmallisesti. Kosketusnäyttöjen ergonomia ei kuitenkaan yllä perinteisten painikkeiden tasolle. Näytöissä on usein viiveitä ja käyttöliittymässä softabugeja, kun taas vanhoja nappuloita pystyi käyttämään rukkaset kädessä ja ilman, että katsetta piti irrottaa tiestä.

Osa bugeista ja rautaongelmista korjaantuu it-laitteista tutuilla päivityksillä. Muista siis jättää sähköauto paitsi latautumaan niin myös päivittymään. Ja kun päivitys on meneillään, autoa ei voi käyttää, joten please wait. Auton mennessä jumiin muista reboot.


Tammikuun CES-messuilla Volkswagen ilmoitti tuovansa ChatGPT:n uusiin malleihinsa jo tänä vuonna. Se opastaa auton käytössä ja tarjoaa juttuseuraa pitkällä matkalla.

Tekoäly tekee äkkijarrutuksia sekä nalkuttaa puolison tavoin pienistäkin ylinopeuksista ja kuljettajan vireystilasta. Nämä ominaisuudet ovat jatkossa pakollisia EU-maissa myytävissä uusissa autoissa.

Turvallisuuden kannalta ominaisuudet ovat ihan hyviä, mutta ne erehtyvät luvattoman usein.

Uutena piirteenä autoihin tulee kuukausimaksullisia palveluita, joihin olemme jo tottuneet Netflixin ja Spotifyn käyttäjinä.

BMW ilmoitti elokuussa 2022 tekevänsä penkinlämmittimistä maksullisen lisäpalvelun. Lämmitin asennetaan tehtaalla valmiiksi, mutta sen käyttö maksaa 18 euroa kuukaudessa. Ominaisuuden saattoi ”ostaa omaksi” 700 euron kertamaksulla.


Kohun jälkeen BMW päätyi hylkäämään idean, mutta maksutapa tekee varmasti paluun, sillä autotehtaan kannalta siinä on paljonkin järkeä. Tuotanto yksinkertaistuu, kun lisävarusteet rakennetaan jokaiseen autoon jo tehtaalla ja maksu peritään vasta, jos niitä haluaa käyttää.

Luvassa on tilauksia, salasanoja ja tietenkin hakkereita, jotka murtavat suojaukset saadakseen ominaisuudet käyttöönsä ilmaiseksi.

Autoasi varten tarvitset joka tapauksessa jälleen uuden mobiilisovelluksen, tilin ja salasanan. Niiden kautta valmistaja – ja jonain päivänä myös verottaja – voivat seurata liikkumistasi, laskuttaa siitä ja kohdentaa sinulle markkinointia.

Viis avaimista, mutta ethän unohda autosi salasanaa!

Porsche ilmoitti lopettavansa tänä vuonna Macan-mallin myynnin EU-maissa, koska se ei täytä uusia kyberturvallisuuden vaatimuksia. Mekaanisesti kestävä auto voi vanhentua ja muuttua turvattomaksi, kun valmistajan softapäivitykset loppuvat.

Digiriippuvuus tulee lyhentämään autojen elinkaarta tavalla, joka on tuttua puhelimista ja tietokoneista. Jos älyautoja olisi tehty jo 2000-luvun alussa, niissä olisi edelleen hakukoneena Altavista. Somepalveluna toimisi Myspace tai Irc galleria ja hallintasovellus toimisi Symbianissa.


Monet edellä kuvatuista ilmiöistä ovat jo arkipäivää Teslan omistajille. Enemmistö heistä on tyytyväisiä, mutta kaikkia kehitys ei miellytä.

Kannattaa toimia nopeasti ennen kuin kaikki autot teslaantuvat. Ostamalla auton nyt saa kulkupelin, jonka ylläpito ei vaadi insinörtin pätevyyttä ja jonka käyttöikä määräytyy mekaniikan eikä elektroniikan perusteella.

Hyvin pidettynä tällaisen auton jälleenmyyntiarvo saattaa jopa nousta vuosien mittaan.


Lisäyksiä 13.3.2024: Tuoreen uutisen mukaan Mersun digipalvelut lakkaavat pitkälti toimimasta 3G-verkon alasajon vuoksi.

Volkswagen myöntää mokanneensa ja palauttaa fyysiset napit autoihin (26.6.2023).

Twiitti auton kosketusnäyttöhelvetistä

perjantai 8. maaliskuuta 2024

Vastaamo-oikeudenkäynti päättyi puolustuksen loppulausuntoon

Espoon käräjäoikeudessa (virallisesti Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa) istuttiin tänään viimeistä kertaa oikeudenkäyntiä, jossa Aleksanteri Kivimäkeä syytetään Vastaamon tietomurrosta ja sekä yrityksen että asiakkaiden kiristyksestä. Prosessi on ollut pitkä, sillä pääkäsittely alkoi jo 13.11.2023. Tänään kuultiin puolustuksen loppulausunto. 

Vastaamo-oikeudenkäynnin viimeinen istuntopäivä alkamassa.

Olen käynyt seuraamassa useimpia istuntopäiviä ja päivittänyt niistä tietoja sosiaaliseen mediaan. Aihe kiinnostaa ammatillisesti - onhan kyse Suomen rikoshistoriaan jäävästä tapauksesta, joka kaiken lisäksi perustuu tietotekniikan käyttöön. Lisäksi viime vuonna käyttöön otettu uusi oikeustalo sijaitsee Otaniemessä aivan lähellä omaa konttoriani. Kävelymatka on ollut lyhyt.

Vastaamo-tapaus on ollut monin tavoin poikkeuksellinen, sillä uhreja on valtavasti ja jokaisen tiedot on pitänyt käsitellä luottamuksellisesti asian arkaluonteisuuden vuoksi. Oikeudenkäynnin valmistelu on työllistänyt 5 prosenttia koko syyttäjälaitoksesta. Lisätutkintoja on tehty vielä oikeudenkäynnin aikana, eikä kaikkia lankoja ole silti pystytty seuraamaan loppuun asti.

Kaikesta päätellen Vastaamo on vain jäävuoren huippu. Hulppeaa luksuselämää viettänyt Kivimäki on ollut mukana ryhmässä, joka on harjoittanut konnuuksia verkossa. Heillä on ollut käytössään Hetznerin palvelinkeskuksesta vuokrattuja järeitä palvelimia ja niille luotuja virtuaalipalvelimia. Ainakin kaksi amerikkalaista on samaan aikaan ollut kunniallisissa it-töissä tunnetuissa yrityksissä. 

Yli 500 miljoonan osoitteen listaa on käytetty haavoittuvien nettiosoitteiden löytämiseen, tarkoituksena rakentaa kilpailija Shodan-hakukoneelle. Syyttäjän väite on, että tässä projektissa on sattumalta löydetty myös Vastaamon suojaamaton potilastietokanta. Palvelimilta on löydetty merkkejä muistakin tietomurroista ja kopioita tor-verkon huumekaupoista, joissa ostoja tehneiden asiakkaiden bitcoinit on kaapattu.

Kivimäki jäi kiinni Pariisissa, kun kotikäynnin tehneet poliisit alkoivat epäillä hänen esittämänsä romanialaisen Asan Ametin (tunnettu, v. 2020 kuollut rikollispomo) passia väärennetyksi. Poliisin tutkintamateriaalissa on kuvia muistakin Kivimäen väärennetyistä passeista, kaikki romanialaisilla nimillä. Kiinnostava kysymys onkin, kuinka monta tapaukseen liittyvistä henkilöistä on aitoja ja kuinka monen takana on Kivimäki itse.

Kivimäen BMW 740 L oli rekisteröity nimelle Daniel Fulgescu. Hetznerin palvelimet oli vuokrannut nainen nimeltä Leena Patel. Luulisi, että nykyaikana kuka tahansa it-asioiden kanssa tekemisissä oleva löytyisi sosiaalisesta mediasta tai ainakin henkilötiedot saisi paikallisen maan poliisilta, mutta tässä tapauksessa henkilöiden todellisuus jäi epävarmaksi. Jutun kannalta sillä ei ollut oleellista merkitystä, jäipä vain kummastuttamaan itseäni. 

Vaikka Kivimäkeen viittaavia ip-osoitteita, ssh-avaimia, lokeja ja muita digijälkiä on runsaasti, varsinainen savuava ase puuttuu. Tietomurron ja kiristyksen välinen kahden vuoden aika herättää kysymyksiä, samoin se, miksi Kivimäki ryhtyi näin erikoiseen kiristykseen vaikka elämäntyylin perusteella hänellä ei ollut pulaa rahasta. Toisaalta tutkinnassa Kivimäki on sanonut olevansa varaton.

On mahdollista, että ssh-avaimilla on ollut muitakin käyttäjiä. Syyttäjä totesi, että vuodettujen potilastietojen muodostamiseen käytetty ohjelma ei luultavasti ollut Kivimäen kirjoittama. Oikeus joutuu nyt arvioimaan, riittääkö näyttö ankaraan seitsemän vuoden vankeustuomioon.

Kivimäellä on nuoruuden tietomurroista kaksi ehdollista tuomiota. Jos tästä tuomitaan ehdotonta, hän istuu ensikertalaisena vain puolet, ehkä siis 3,5 vuotta - ja siitäkin ensimmäinen vuosi on jo kulunut tutkintavankeudessa.

Kun hovioikeus oli 16.2. kumonnut käräjäoikeuden 6.2. antaman päätöksen ja määrännyt Kivimäen takaisin selliin, Kivimäki katosi useaksi päiväksi. Poliisi löysi hänet Kruununhaasta Airbnb-asunnosta, jonka Kivimäen sisko oli maksanut. Sisko oli siirtänyt veljelleen myös rahaa. 

Poliisin mukaan asunnon jäljille päästiin Kivimäen julkaistua Ylilaudalla kuvan 250 euron Krug-shampanjapullosta, jossa näkyi pala lattian kuviointia. Kuulostaa eksoottiselta, mutta USA:n sotilastietoja vuotaneen Jack Teixeiran jäljille päästiin keittiön pöydän kuvioinnin perusteella. Ei siis kannata julkaista kuvia, jos haluaa pakoilla!

Tänään puheenjohtaja ilmoitti, että tuomio annetaan 30.4.2024. Jonkun vappu menee pilalle ja hyvin todennäköisesti joku valittaa päätöksestä hovioikeuteen. Lopullista lainvoimaista tuomiota saadaan odottaa ehkä vuoteen 2026.

Käräjäoikeuden tuomio tulee odotettua nopeammin. Yleensä se kertoo vapauttavasta päätöksestä, sillä selkeät jutut on helppo tuomita ja perustelut ovat lyhyitä. Langettavissa tuomioissa perusteluja tarvitaan enemmän. Toisaalta oikeudella on ollut tavallista enemmän vapaata istuntopäivien välissä, joten sillä on ollut aikaa pohtia tuomion perusteluita jo valmiiksi.

Joka tapauksessa vappuaatosta tulee tänä vuonna erityisen kiinnostava.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

Sora ja videotuotannon mullistus

OpenAI esitteli 15.2.2024 hämmästyttäviä videoita, jotka Sora-niminen tekoäly oli tuottanut. Taivas on japaniksi sora ja se näyttää olevan tekoälyn luovuuden rajana. Toistaiseksi Sora on vasta pienen testijoukon käytettävissä, joten sen todellista toimivuutta on mahdoton arvioida. Jos demot vastaavat todellisuutta, vaikutukset ovat huimia. 

Googlen ja Facebookin videotyökalut ovat olleet alkeellisia, kuin mustavalkofilmille kuvatut mykkäfilmit 1900-luvun alussa. Niihin verrattuna Sora on kuin 4K-tason videokuva katsottuna hyvälaatuisesta, isokokoisesta OLED-televisiosta.

Olin viime viikolla kommentoimassa Soraa MTV:n Viiden jälkeen ohjelmassa. Piirrätin sitä varten kuvan Maikkarin uudesta Pöllölaaksosta. 

Maikkarin uusi Pöllölaakso tekoälyn silmin.

Ei näytä ihan samalta kuin Helsingin Vallilan toimistotalo, mutta tekoäly on ottanut hienosti huomioon antamani ohjeet. Aiemmin tekoäly kompuroi teksteissä, mutta tässä OWL ja Newsroom ovat lähes oikein kirjoitettuja. 

Pöllölaakson uutistoimittajat.

Vielä pari vuotta sitten en olisi uskonut, että tekoäly pystyy tuottamaan tällaisia kuvia melkeinpä ilmaiseksi ja napin painalluksella, odottaessa. Tällä on suuria vaikutuksia graafiseen tuotantoon.

Sorasta emme tiedä vielä mitään. Demovideot näyttävät hyviltä, mutta ne on tietysti valittu tarkoin. Emme tiedä, kuinka moni videoista onnistui ja kuinka moni päätyi leikkaamon lattialle - tai siis tietokoneen deleted-kansioon. 

Jos videotuotanto muuttuu näin helpoksi, kuka tahansa pystyy loihtimaan tyhjästä esimerkiksi mainosvideoita tai yritysesittelyitä. Yhtä hyvin pystytään tuottamaan videoväärennöksiä, joissa länsivaltojen johtajat uhkaavat hyökätä Venäjälle tai epäsuosioon joutunut poliitikko lavastetaan jäämään kiinni rikoksesta, jota ei oikeasti tapahtunut. 

Vielä suurempi ongelma on siinä, että syväväärennökset vievät uskottavuutta myös oikeilta uutisvideoilta. Mikä tahansa epämieluisa video voidaan kuitata väärennökseksi. Emme enää erota totuutta valheesta.

Teknisesti olisi mahdollista varmistaa videotuotannon ketju aina kuvauksesta katsojalle asti. Se vaatisi jokaiseen ketjussa olevaan laitteeseen varmenteen ja digitaalisen allekirjoituksen, jonka aitouden katsoja voisi itse tarkistaa. Samanlainen tekniikka kuin nettisivujen SSL-varmenteissa siis. 

Ongelma on vain siinä, ettei tähän ole mitään standardia eikä vielä edes videokameroita, joissa varmennetta voisi käyttää. Uutisvideoiden jakeluketjussa voi olla lukuisia väliportaita kuvauksen, siirron, editoinnin ja jakelun eri tasoilla.

Joka tapauksessa videoväärennökset tulevat lisäämään perinteisen median arvoa. Vain siellä on mahdollista varmistaa videoiden aitous ja alkuperä. Luultavasti ammattilaisillekin tulee sattumaan virheitä, mutta ainakin vähemmän kuin villissä ja vapaassa nettilevityksessä, jolla ei jatkossa ole enää mitään arvoa. Nimittäisin tätä jopa perinteisen median vastaiskuksi. 

Joidenkin tietojen mukaan Sora pystyy tuottamaan enintään minuutin mittaisia videoita. Luultavasti niihinkin tarvittava laskentakapasiteetti on suuri ja sähkölasku tuntuva. Mutta kehitys on vääjäämätöntä, kun pää on kerran saatu auki ja nähty, mikä on teknisesti mahdollista. 

Vertailukohtana voi toimia vuoden 1903 ensimmäinen lento ilmaa raskaammalla laitteella, joka kesti 59 sekuntia. Siinä ajassa Wrightin veljesten alkeellinen kone eteni 260 metriä. Lähes tasan 10 vuotta sitten alkoivat Floridassa ensimmäiset kaupalliset lennot. Ja loppu on historiaa.

Lentäminen vaati mekaniikan kehittämistä ja on jatkuvaa taistelua fysiikan lakeja vastaan. Tietotekniikka taistelee lähinnä algoritmeilla ja ideoilla, joten kaiken kehittäminen on kertaluokkaa helpompaa kuin ilmailussa.

Nähtyäni Toy stories -elokuvan kirjoitin kolumnissa ajasta, jolloin katsoja voisi itse valita, kenet näyttelijät haluaa nähdä missäkin roolissa. Näyttelijät olisivat ikään kuin ladattavia tiedostoja. 

Uusimmassa Indiana Jones -elokuvassa esiintyy nuori Harrison Ford noin 25 minuutin ajan. Se osoittaa, ettei kolumnissa hahmottelemani tulevaisuudennäkymä ole enää kaukana.

maanantai 4. maaliskuuta 2024

Media rapauttaa itse nettikäyttäjien keskittymiskykyä

Meidän kaikkien keskittymiskyky on katoamassa ja sillä on huolestuttavia seurauksia. Työtehtävät ja henkilökohtaisen elämän päätökset vaativat asiaan paneutumista ja kärsivällisyyttä. Jatkuva haahuilu tehtävien ja tietokoneen sovellusten tekee meistä tuuliviirejä, jotka tekevät hätiköityjä valintoja ja uskovat sitä, joka esittää kantansa riittävän raflaavasti.

Yleensä syylliseksi löydetään sosiaalinen media, mutta perinteinen media on osa samaa kehitystä. Yrityskin lukea tekstejä nettisivuilta on jatkuvaa esterataa, jossa huomiota yritetään vetää milloin mihinkin suuntaan. 

Se alkaa jo sivulle tultaessa. Pitää kuitata evästebannereita ja erilaisia kyselyitä (saammeko näyttää ilmoituksia uusista artikkeleista, saammeko paikantaa, ehditkö vastata muutamaan kysymykseen...), ennen kuin pääsee lukemaan varsinaista tekstiä.

Mikä vietävän pakko julkaisijoilla on upottaa sivulle automaattisesti käynnistyvä video? Se yrittää varastaa huomion, vaikka vierailija haluaisi vain lukea tekstin. Jos uutisvideo on pakko olla, eikö se voi käynnistyä vain sitä pyytäville? Edes sivun vierittäminen ei auta, koska videoikkunaa ei saa piiloon - se vain pienenee näytön alareunaan ja päät jatkavat puhumistaan. Yritä siinä nyt sitten lukea tekstiä ja keskittyä johonkin.

Ovatko nämä automaattivideot oikeasti tehokkaita? Vangitsevatko ne käyttäjän sivulle? Kuka videoista hyötyy? Automaattivideoita on alkanut ilmestyä jopa Ylen uutissivuille.

Tämänkin uutisen video käynnistyy automaattisesti, vaikka haluaisin vain lukea tekstin. Miksi?

Sitten on vielä mainokset. Pahimmillaan sivulla on kolmekin animaatiota tai mainosvideota, jotka kerjäävät huomiota ja yrittävät keskeyttää tekstin lukemisen.

Uutisten otsikot ja aihevalinnat ovat loputon valituksen aihe. Tämäkin vitsaus on tullut Yleen. Miksi uutisoidaan "Lähikaupasta loppui yksi tuote" kun voisi ihan hyvin kertoa, että kyse oli kissanruuasta (!). Yle ei pelaa samoilla säännöillä kaupallisten uutissivujen kanssa, joten sen otsikoidenkaan ei pitäisi pelata.

Uutisotsikot yrittävät myydä uutisia, joilla ei ole mitään relevanssia suomalaiselle lukijalle. Lasvegasilaisen osto- ja myyntiliikkeen (ei se mikään panttilainaamo ole) päähenkilön pojan kuolema yliannostukseen tuskin kiinnostaa yhtään lukijaa, kun tätä poikaa ei ole sarjassa edes näytetty. Kummastelin myös uutista ruotsinlaivalla tapahtuneesta joukkoraiskauksesta, kun tekijät olivat ilmeisesti Ruotsista eikä uhrin kansalaisuutta edes mainittu.

Keskittymistä tuhoavista mainoksista ei pääse eroon maksamalla palvelusta. Hesarin sivu avautuu kokosivun mainoksena, joka pitää kuitata pois. Animoidut mainokset yrittävät keskeyttää lukemisen ja saada ajatukset harhailemaan. 

Henkilökohtaisena vastaiskuna olen pyrkinyt lisäämään perinteisten paperikirjojen lukemista. Niissä teksti pysyy sentään paikoillaan eivätkä mainokset hypi silmille, koska niitä ei yksinkertaisesti ole.

perjantai 1. maaliskuuta 2024

Tekoäly on osuva termi

Vähän väliä törmää ajatukseen, jonka mukaan tekoäly on huono termi, koska tietokoneella ei ole oikeaa älyä. Alkuperäinen termi Artificial Intelligence ei ole yhtään sen parempi. Keinotekoinen... niin, mikä? Intelligence merkitsee sekä älyä että tiedustelua (kuten CIA, Central Intelligence Agency).

Tilalle on ehdotettu keinoälyä (vielä huonompi) tai tukiälyä. Äly-sanasta ei pääse eroon ja se tuntuu kismittävän monia.

Ongelma on siinä, että emme täysin ymmärrä, mitä äly ylipäätään tarkoittaa. Ihmisillä mittaamme sitä älykkyystesteillä, mutta nekään eivät ole absoluuttisia arvoja, vaan jonkinlaisia suhteellisia vertailuja muihin ihmisiin (skaalattuna keskiarvoksi 100). Testeissä menestyvät paremmin ne, jotka ovat harjoitelleet vastaavia kuva- ja numeroarvoituksia aiemminkin, joten älyn mittaaminen ihmiseltä on vaikeaa. Ja jos emme ymmärrä käsitettä, miten voimme sanoa, ettei tietokoneella voisi myös olla sitä?

Termi älypuhelin (smart phone) on vakiintunut yleiseen käyttöön, vaikka puhelin ei ole senkään vertaa älykäs kuin tekoäly. Älypuhelin on pikemminkin "feature phone", jossa on erilaisia ominaisuuksia ja jota voi laajentaa ladattavilla ohjelmilla. Mikään ei viittaa älyyn. 

Kotona on älytelevisio ja muita älylaitteita. Smart on käännetty suomeksi muotoon äly, kun parempaa sanaa ei ole ollut. Ehkä äly-sanojen vähäisyys kertoo jotain kansallisesta älykkyydestä?

Olkoon äly siis yhtä epämääräinen kuin tähänkin asti. Sen eteen liitettävä teko-alkuliite on kuitenkin osuva. Teko tarkoittaa teennäistä tai mekaanista. Puhumme tekonivelistä, tekohampaista ja tekokuiduista osoituksena niiden keinotekoisesta alkuperästä. Vaikka ne eivät ole "aitoja" ja luonnonmukaisia, ne voivat olla esikuvaansa parempia.

Vähättelevässä merkityksessä käytetään myös sanaa tekotaiteellinen, kun jokin pyrkii olemaan hienompaa tai taiteellisempaa kuin se oikeasti onkaan. Tai sitten termin käyttäjä ei vain ymmärrä, ja luokittelee kohteen sen vuoksi keinotekoiseksi.

Niinpä tekoäly on pohjimmiltaan osuva termi, joka sopii hyvin muiden kaltaistensa sanojen jatkoksi.