Romanssihuijarit ovat alhaisimpia kaikista - näin toimi lääkäri Jemenistä

Nettihuijarien alhaisin laji ovat romanssihuijarit, sillä he rahastavat uhrejaan vetoamalla ihmisen yksinäisyyteen ja rakkauden kaipuuseen. Aiemmin luulin, että kyse on yksittäisistä tekijöistä, mutta huijausten mittakaava viittaa kokonaiseen kukoistavaan teollisuudenalaan. Ilmeisesti aiemmat nigerialaiskirjeiden lähettäjät ovat joukolla vaihtaneet romanssihuijauksiin.

Olen seurannut erästä tapausta ja yrittänyt puhua järkeä uhrille, mutta se on toivotonta. Kun huijari on saanut uhrin valtaansa, faktat menettävät merkityksensä.

Peruskuvio on aina sama. Huijari esiintyy jonkin alan ammattilaisena, joka on joutunut pulaan tehtyään huonon sopimuksen tai jouduttuaan maksuvelvolliseksi työssään aiheuttamasta vahingosta. Hän on kyllä varakas, mutta ei olosuhteiden vuoksi pääse käsiksi rahoihinsa. Välit sukuun ovat poikki tai sukulaiset ovat kuolleet.

Yllättävää kyllä, huijareilla ei näytä olevan mikään kiire. He voivat viestitellä uhrin kanssa kuukausia tai jopa vuosia, usein ihan tavallisia arjen asioita. Näin he luovat uskottavuutta ja mielikuvan suhteesta. Pieni imartelu ja vihjaus orastavaan rakastumiseen kuuluvat asiaan. Sekään ei haittaa, vaikka uhri kertoisi olevansa vähävarainen - pienetkin Bitcoin-lahjoitukset ovat avuksi (ja Afrikassa nekin ovat iso raha). Lisäksi uhri pystyy levittämään tietoa avuntarvitsijasta lähipiirilleen, josta ehkä löytyy varakkaampia auttajia.

Välillä täytyy melkein ihailla huijarien kekseliäisyyttä. Jos netistä löytyy huijarin käyttämä profiilikuva, sitä selitetään identiteettivarkaudella ja huijauksella, jonka seurauksena tekijä on luopunut some-käytöstä. Yhteydenpito tapahtuu vain Whatsappin tai jonkin some-sovelluksen kautta. Ei puheluita, ei videoita. Sovellukset mahdollistavat käännöskoneiden käytön, joten kielitaitokaan ei ole ongelma.

Nyt törmäsin ihan uuteen juttuun: huijari lähetti suomenkielisen ääniviestin, jossa hän puhutteli uhria nimeltä ja vakuutti lämpimiä tunteitaan. Uhri otti viestin täydestä, mutta itse huomasin jujun heti: viesti oli tekoälyn puhesyntetisaattorilla tuottama. Toinen lähetti kopion passistaan. Harmi vain, että passin järjestysnumero oli 12345678 eli se oli otettu viranomaisen sivulta ja henkilötiedot vaihdettu kuvankäsittelyllä.

Seuraamani tapaus on klassinen "lääkäri Jemenissä". Huijari ("A.") on pyörittänyt uhriaan jo kolmen vuoden ajan. Mies on kertomansa mukaan syntynyt San Franciscossa, mutta kun vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa, ranskalainen setä adoptoi hänet ja hän opiskeli lääkäriksi ja ortopediksi Pariisin Sorbonnessa. Suku yritti kaapata hänen omaisuutensa, joten A. katkaisi välinsä sukulaisiin.

Huono onni jatkui. Vaimo petti A:ta tämän ystävän kanssa, jolloin mies otti eron ja teki sopimuksen UNDP:n alaisen sairaalan kanssa. Valitettavasti sopimus on viisivuotinen ja lääkäri voisi vapautua siitä vain hankkimalla tilalleen uuden lääkärin tai maksamalla jäljellä olevan sopimuskauden maksut, 39 000 euroa. Sopimuksen mukaan hän saa palkan vasta, kun koko aika on täytetty. Lääkäri tekee pitkiä työpäiviä ja pystyy viestimään vain iltaisin. Jemenin nettiyhteydet ovat niin huonot, ettei lääkäri pysty hoitamaan  edes pankkiasioitaan.

Kaikki tämä on uskomatonta puppua ja siitä on varoitettu moneen kertaan. Uhri on kuitenkin vakuuttunut, että tällä kertaa kaikki on toisin ja että A. on todella lääkäri. Olen tarkistanut, ettei A. tietoja löydy Ranskan terveysalan ammattilaisten rekisteristä. Hänen ilmoittamansa terveydenalan ammatinharjoittajien numero ei edes pituudeltaan täsmää Ranskassa käytettyyn.

Asensin jopa Viber-ohjelman, jotta A. voisi ottaa suoraan yhteyttä minuun. Lupasin hoitaa maksun hänen puolestaan, jos hän vakuuttaa minut asiastaan. Varauduin tekemään muutamia kontrollikysymyksiä, joihin oikea lääkäri osaisi vastata välittömästi, mutta jotka huijari joutuisi googlaamaan. Ei niinkään yllättävää, ettei A. ole ottanut yhteyttä.

Lopuksi muutama oma havainto. Ilmeisesti huijarit ovat afrikkalaisia. Se selittäisi, miksi lääkärin väitetään valmistuneen juuri Sorbonnesta. Huijarit tuntevat ranskalaisen järjestelmän ja osaavat ehkä tarvittaessa puhuakin ranskaa. 

Huijarit ovat paitsi kärsivällisiä myös taitavia käsittelemään ihmisiä. He tietävät, miten vedota ihmisen tunteisiin ja tuottaa onnellisuuden tunnetta. 

Silti he ovat täysin säälimättömiä. Luultavasti rikkaina pidettyjen länsimaisten naisten huijaamista ei Afrikan perspektiivissä edes pidetä huijauksena. Se vain tasaa kohtalon epäoikeudenmukaisuutta, kun itse on syntynyt köyhiin oloihin ja toinen varakkaaseen länsimaahan. Omapahan on vikansa, jos uskoo tällaista!

Ilmeisesti huijarit toimivat ryhminä tai suorastaan yrityksenä. Eri henkilöt vastailevat vuorollaan eri uhreille, joten kirjoittajat eivät aina muista, mitä ovat jo aiemmin sanoneet. Selitykset muuttuvat koko ajan, kirjoitustyylikin voi vaihdella. Ja selityksiä tosiaan riittää! Sama huijari saattaa esiintyä yhdelle uhrille jopa useana täysin erillisenä tapauksena.

Vaikka järkipuhe tuskin koskaan auttaa, läheisten velvollisuus on kuitenkin yrittää. Päivän Helsingin Sanomien juttu kertoo huijatun rakkauden hinnasta, joka siinä tapauksessa oli 19 000 euroa. Vaikka suhde paljastuukin huijaukseksi, osa uhreista on rahojen menettämistä enemmän harmistunut siitä, että suhde päättyy. Niin vahva on ihmisen tarve tulla hyväksytyksi, huomatuksi ja rakastetuksi.

Lisätietoja romanssihuijareista on osoitteessa https://nettideittiturva.fi. Aiemmassa Maikkarin jutussa 80-vuotias kokemusasiantuntija Tuula Visa lupasi myös auttaa uhreja ja jutussa on puhelinnumerokin, johon voi soittaa.

Ääkkösongelma toiseen potenssiin

Järvisenä tiedän, miten ääkköset (å, ä, ö) aiheuttavat vieläkin ongelmia ulkomaisissa nettipalveluissa, vaikka Unicode-merkkijärjestelmä yleistyi jo vuosituhannen vaihteessa. Nyt Espoon teatteri on tehnyt jotain vielä hankalampaa: brändiuudistuksen myötä laitos on vaihtanut nimensä et-merkkiin eli ampersandiin (&). Kyse on todellakin teatterin nimestä, ei pelkästä logosta, joka muistuttaa lähinnä vääristynyttä 88 numeroa (jolla taas on ikävän kuuloinen linkki Heil Hitler -tervehdykseen).

&-nimi voi olla huomiotaloutta, mutta nykyään kannattaisi miettiä myös tietoteknisiä ulottuvuuksia. Merkki on hankala, sillä tietotekniikassa sillä on erikoismerkityksiä. Aiemmin &-merkki ei kelvannut tiedostonimeen. Nykyään Windows, Mac ja Linux hyväksyvät sen kyllä sovelluksissa käytettynä, mutta merkkipohjaisesta käyttöliittymästä &-merkki voi tuottaa ongelmia eikä sitä suositella.

Wordissä & kelpaa tiedostonimiin, mutta voi silti tuottaa yllätyksiä.

Digimaailmassa merkkijonot ovat kaikki kaikessa, siksi kirjainten käytössä täytyy olla tarkkana. Seuraavassa muutamia esimerkkejä &-merkin ongelmista:

• & ei kelpaa domain-nimeen, joten sähköpostiosoitetta ohjaaja@&.fi ei voi käyttää. Espoon teatterilla on siis digimaailmaa varten oltava perinteinen osoite (tässä tapauksessa @espoonteatteri.fi).
• Samasta syystä nettisivut eivät voi olla www.&.fi.
• Merkki ei kelpaa myöskään somessa hashtagiksi, sillä #& ei toimi.
• &-merkin hakeminen Googlella tuottaa vaihtelevia tuloksia, joissa Espoon teatteri tuskin koskaan nousee ensimmäiseksi.
• & ei käy myöskään sisäverkossa työasemien tai palvelinten nimeksi, mikä on organisaation sisäisen käytön kannalta hankalaa.

Netin ongelmat &-merkin suhteen johtuvat siitä, että merkkiä käytetään url-osoitteissa parametrien erottamiseen. Tulkintaa voidaan muuttaa koodaamalla &-merkki muotoon %26, mutta kuinka moni osaisi etsiä teatteria tällä koodinumerolla?

Ilmeisesti Espoon teatteri aikoo jatkossakin kuljettaa somessa, hakukoneissa ja sähköposteissa muotoa @espoonteatteri ja #espoonteatteri. Silloin koko &-show tuntuu markkinointitempaukselta. Tarvittiinko siihen kaksi vuotta kestänyt brändiuudistus?

No, hässäkällä oli ainakin yksi hyvä puoli: suurin osa espoolaisista ei tainnut edes tietää, että kaupungilla on oma teatteri. Siinä mielessä & on täyttänyt hyvinkin tarkoituksensa.

Tekoäly ja minä -kirja ilmestyy tänään

Tekoäly ja minä -kirja on tänään julkistettu ja saatavissa kirjakaupoista tai netistä esimerkiksi suoraan kustantajan verkkokaupasta tilaamalla (ISBN 9789520457570). Kirjan linkkilista, valokuvat ja mahdolliset korjaukset ovat sivullani https://www.petterijarvinen.fi/kirjat/tekoaly-ja-mina/. Olen kertonut kirjan sisällöstä kevään päivityksessä. 

Äänikirja on ISBN 9789520457594 (10 tuntia 42 minuuttia) ja e-kirja ISBN 9789520457587.

Tekoäly ja minä kansikuva.

Käyn kirjassa läpi tekniikan ja tekoälyn kehitystä. Prosessoritekniikan ansiosta digilaitteista tulee yhä kehittyneempiä, jolloin digitalisaatio ja sen tuoma tekoäly alkavat vaikuttaa työhön, vapaa-aikaan, arkeen ja koko yhteiskuntaan.

CPU, GPU ja TPU osaavat käsitellä vain bittejä. Tekoäly on loppujen lopuksi vain matematiikkaa – eikä edes kovin vaikeaa sellaista. Tekoäly saa ”älynsä” siitä, että yksinkertaisia operaatioita toistetaan miljardeja kertoja. Riittävä toisto saa koneen matkimaan ihmisen aivoja ja suoriutumaan tehtävistä, joita aiemmin pidettiin inhimillisyyden merkkeinä: kielen kääntäminen, kuvien tunnistaminen, shakin pelaaminen tai kysymyksiin vastaaminen ja keskusteleminen.

Näennäisestä älystä huolimatta tietokone tavallaan huijaa. Se ei ”ymmärrä” kieltä tai kuvia samalla tavalla kuin ihminen. Juuri tässä on avain ihmisen kilpailukykyyn. Vaikka koneet kehittyvät, ne eivät (ainakaan nykyisillä tekniikoilla) pysty aidosti kilpailemaan ihmisten kanssa muissa kuin yksinkertaisissa, määrämuotoisissa tehtävissä. Ihmisen kilpailuvaltteja ovat joustavuus, inhimillisyys, intuitio, hiljainen tieto ja aito luovuus, joka eroaa tekoälyn tekoluovuudesta.

Tekoälyä on myös yllättävän helppo huijata, kuten kirjan esimerkit osoittavat. Huijauksen mahdollisuus ja tekoälyn kyvyttömyys perustella antamiaan vastauksia rajoittavat sen käyttökohteita. Kirja osoittaa, että monet ihmiselle helpot asiat ovat koneelle liki mahdottomia (ns. Moravecin periaate).

Haluan antaa kirjassa ihmisille toivoa. Moni on kuunnellut huolestuneena tekoälyyn liittyvää hypetystä. Tuntuu siltä kuin kaikki ammatit olisivat vaarassa ja kohta tekoäly hoitaisi ne meidän puolestamme. Miltä tällaiset ajatukset vaikuttavat vaikkapa nuorten korvissa, jotka miettivät tulevaisuuden uraansa? Ei, tekoäly ei tee töitä puolestamme. Se on työkalu siinä missä taskulaskin tai Photoshop, mutta vaikka tekniikka hoitaa jatkossa joitakin työtehtäviä, se luo samalla uusia, ihmiselle sopivia tehtäviä.

Ei silti kannata kuvitella, että ihmiset pääsisivät helpolla. Niin kauan kuin insinöörit pystyvät kasvattamaan prosessoritehoa ja keksimään uusia algoritmeja, tekoäly tulee nakertamaan yhä uusia paloja arjestamme ja joudumme sopeutumaan työn muuttumiseen.

Tekoälyllä tarkoitetaan yleensä koneoppimista. Neuroverkkojen ansiosta kone ”oppii” tehokkaasti asioiden yhteyksiä sille annetusta opetusaineistosta. Siksi tekoäly pakottaa ihmiset kiinnittämään huomiota omaan oppimiseensa. Miten pystymme pitämään huolta omasta oppimiskyvystämme ja välttämään haitallisia, vanhentuneita rutiineja? Siinä on keskeisiä kysymyksiä tulevaisuuden työelämän kannalta.

Kahdessa viimeisessä luvussa käsittelen työn muutosta ja tekoälyn kehitysnäkymiä. Alalla vallitsee juuri nyt Oppenheimer-elokuvan ilmapiiri: tutkijat kehittävät jotain, mitä he eivät itsekään täysin ymmärrä – saati, että ymmärtäisivät sen käytön ja väärinkäytön seurauksia. Taloudelliset houkuttimet ovat niin suuria, että kaikki ovat valmiita ottamaan riskejä eikä kukaan halua vapaaehtoisesti rajoittaa kehitystä.

Niin kauan kuin emme tiedä, mitä tarkoittaa tietoisuus ja mitä on olla ihminen, tekoälyn kehittäminen saattaa johtaa pelottavaan maailmaan. Eksponentiaalisen kehityksen käyrän mukaan koneen laskentateho ylittää ihmisaivot vuosien 2040-2045 tienoilla. Pystymmekö silloin toisintamaan ihmisen koneelle? Mikä on se ratkaiseva ero ihmisen ja tekoälyn välillä?

Mitä lopulta on olla ihminen? Mitä on ajattelu ja tietoisuus? Ovatko kaikki ihmisen sisäiset prosessit mallinnettavissa ja toistettavissa koneellisesti?

Vielä nyt kukaan ei tiedä. Kun joskus saamme vastauksia, ihmiskunta astuu todellakin uuteen aikaan.

Einsteinin jalanjäljissä Bernissä ja Ulmissa

Tekoäly ja minä -kirjani avainhenkilö on Albert Einstein, maailman tunnetuin fyysikko. Vuonna 1905 hän julkaisi peräti viisi tutkimusta, joista kaksi muodosti (suppean) suhteellisuusteorian ja yksi toi vuosia myöhemmin Nobel-palkinnon valosähköisen ilmiön selittämisestä. 

Kirjaani hän päätyi kuitenkin siksi, että nuoren neron jälkeinen aika oli kaikkea muuta kuin loistava. Einstein ei uskonut uusien nuorten tutkijoiden teorioita vaan yritti todistaa ne vääräksi. Kuuluisa, (ainakin nykytiedon mukaan) virheeksi osoittautunut lause "Jumala ei heitä noppaa" oli vain jäävuoren huippu.

Einstein syntyi Saksan Ulmissa 1879, mutta perhe muutti sieltä Berniin Albertin ollessa vasta yksivuotias. Ulmin kaupunki tuhoutui sodassa, eikä Einsteinin syntymäpaikasta rautatieaseman vieressä ole jäljellä muuta kuin muistomerkki, joka sekin oli vime heinäkuussa remontissa.

Einstein-muistomerkki syntymäkodin edustalla Ulmin kaupungissa.

Vanhan kaupungin puuttuessa Ulmin keskusta on tylsä ja täynnä uusia toimistotaloja. Vain valtava katedraali (torni yhtä korkea kuin Näsinneula) selvisi sodasta, koska liittoutuneiden pommikoneet käyttivät sitä suunnistamiseen.

Maanalaisen hallin portaista löytyy kuitenkin sarja numeroita, jotka viittaavat Einsteinin elämän tärkeisiin lukuihin. 

Einsteinin elämän tärkeät luvut.

Ydinkeskustan ulkopuolelta löytyy myös taiteilijan tekemä Einstein-kaivo.

Keskeiset löytönsä Einstein teki toimiessaan patenttivirkailijana Sveitsin Bernissä. Kaupunki on pieni ja kaunis, ehdottomasti käynnin arvoinen. Asunto osoitteessa Kramgasse 49 on museoitu.

Einsteinhaus.

Asunto on nykymittapuun mukaan vaatimaton kaksio. Aikanaan se on varmaan edustanut vähintään keskiluokkaa.

Olohuone.

Einstein asui talon toisessa kerroksessa vaimonsa Milevan ja pienen poikansa Hansin kanssa vuosina 1903-1905. Hän asui myös muissa osoitteissa, mutta juuri Kramgassen asuntoon osui Annus mirabilis, ihmeellinen vuosi. 

Keskeinen sijainti Bernin tärkeimmällä kadulla saattoi vaikuttaa Einsteinin valintaan. Ikkunasta aukeaa hieno näköala alas kadulle, jossa bussit ja ratikat kulkevat edelleen. 

Näkymä Kramgasselle.

Kuuluisa kirjoituspöytä, jonka ääressä Einstein kirjoitti mullistavat tutkimuksensa, näyttää pieneltä ja vaatimattomalta. Tämänkö pöydän ääressä käsityksemme ajasta ja avaruudesta mullistuivat?

Einsteinin kuuluisa kirjoituspöytä.

Museon vitriinissä on Einsteiniin ja suhteellisuusteoriaan liittyviä esineitä. Tiesitkö, että myös GPS-paikannus vaatii toimiakseen Einsteinin kaavoja?

Suhteellisuusteoriaan liittyviä esineitä.

Ajan hengen mukaisesti talon alakerrassa on myös kahvila, yksi lukemattomista tällä kadulla, jonka katettu osuus on tiettävästi Euroopan pisin.

Einstein cafe.

Kun kulkee katua pitkin kohti keskustaa ja rautatieasemaa, tulee 500 vuotta vanhalle kellotornille, jolla oli oma osuutensa suhteellisuusteorian synnyssä. Tarinan mukaan Einstein alkoi pohtia, miltä kellotorni näyttäisi valonsäteellä ratsastavasta tarkkailijasta katsottuna.

Ja loppu on, kuten sanotaan, historiaa.

Kannattajakortteihin perustuva presidenttiehdokkuus on kömpelö jäänne menneisyydestä

Suomi mainostaa vaalejaan erityisen luotettavina, mutta presidenttiehdokkaaksi vaadittava kannatuskorttijärjestelmä on nimeään myöten (kortti?!) kömpelö jäänne menneisyydestä. 

Puolueen ulkopuolisen ehdokkaan on kerättävä vähintään 20 000 kannattajakorttia, jossa tukija ilmoittaa nimensä, syntymäaikansa ja osoitteensa. Nämä kortit pitää lähettää etanapostissa, verkossa kortteja ei voi täyttää. Joku sitten tarkistaa, ettei korteissa ole keksittyjä nimiä ja että oikeat henkilöt eivät ole täyttäneet usean eri ehdokkaan kannattajakorttia. Jokainen voi kannattaa vain yhtä ehdokasta.

Aiemmin kortit piti kerätä joulukuun alkuun mennessä, nyt raja on joulukuun puolivälissä. Tarkastajilla on siis vain muutama päivä aikaa tarkistaa käsin kirjoitettujen korttien tiedot ja poistaa duplikaatit. Tänä vuonna kortteja tulee ennätysmäärä, sillä nimekkäätkin ehdokkaat ovat irtautuneet puolueista ja pyrkivät keräämään nimet itse. Tarkistettavana voi siis olla 5x20k eli 100 000 käsin kirjoitettua korttia. Kuulostaa mahdottomalta urakalta.

Kannattajakortti täytetään tekstaamalla. 

Miten tarkistus voitaisiin tehdä? Jonkun pitää poimia korteista nimi, osoite, syntymäaika, päivämäärä ja ehdokkaan nimi tiedostoon. Sen jälkeen lista ehkä lajitellaan aakkosjärjestykseen ja peräkkäiset samat nimet ja syntymäajat diskataan, mikäli ne kohdistuvat eri ehdokkaaseen. 

Menetelmä on kömpelö ja altis virheille, mutta toisin kuin ääntenlaskennassa, tässä ei pyritäkään absoluuttiseen tarkkuuteen ja ainoastaan varmistamaan, että ehdokkaalla on laajempaa kannatusta. Onko nimiä 18 000 vai 22 000 ei ole ratkaisevan tärkeää. Silti kömpelö manuaalinen prosessi antaa oudon kuvan modernista Suomesta. Mahdollisesti korteista tehdään vain pistotarkistuksia.

Järjestelmä on monin tavoin altis väärinkäytöksille. Keksittyjen nimien lisäksi vaikkapa puolison tai sukulaisen antama kannattajakortti voidaan mitätöidä jättämällä toinen kortti samalla nimellä, mutta eri ehdokkaalle. Osoite ja syntymäaika ovat helppoja selvittää. Silloin alkuperäinen kortti mitätöidään, eikä sen jättäjä ilmeisesti saa edes tietää tapahtuneesta.

Vuoden 2018 vaaleista löytyy myös kiintoisa uutinen, jonka mukaan tarkistuksen jälkeen kannattajakorttien tiedot ovat julkisia. Kuka tahansa voi siis tarkistaa, kenen ehdokkuutta puoliso tai sukulainen on tukenut. Uutisen mukaan listasta ei kuitenkaan saa laatia henkilörekisteriä (miten tämä sitten tulkitaankaan).

Toivottavasti julkiselle listalle päätyvät vain nimet, ei syntymäaikoja ja osoitteita. Ao. vaaleissa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ilmoitti tarkistavansa kaikki kilpailevan puolueen ehdokkaan kannattajat ja erottavansa heidät omasta puolueestaan.

Pohjimmiltaan taustalla on sama problematiikka kuin nettiadresseissa tai kuntalaisaloitteissa. Kannatusta voidaan mitata avoimella nimilistalla, joka täytetään netissä tai kirjoitetaan kadulla, ilman mitään tarkistuksia. Toinen vaihtoehto on tarkistaa henkilöllisyys vahvasti verkossa tai vaatia sitä kadulla nimensä kirjoittavalta, jolloin sitä koskevat kaikki GDPR-vaatimukset. Mitään välimuotoa ei ole. 

Molemmissa ääripäissä on omat ongelmansa. Vahvan todennuksen vaihtoehdossa ongelmaksi nousevat kustannukset (jokainen vahva tunnistus maksaa) sekä ne, joilla ei ole nettiä tai halua käyttää sitä.

PS. Nettikeskusteluista päätellen monelle tulee yllätyksenä, ettei voi kannattaa kuin yhtä ehdokkuutta. Useamman kortin jättäneeltä hylätään kaikki kannatukset. Siksi korttien tarkistaminen on tällä kertaa hyvinkin tarpeellista, vaikka kortteja kertynee ennätyksellinen määrä.

Lisäys 21.8.2023: Ilta-Sanomat selvitti kannattajakorttien tarkistusta. Tarkistukselle on tavallista enemmän tarvetta, sillä Ano Turtiainen tähtää eduskuntaan myös valitsijayhdistyksen ehdokkaana ja on pyytänyt Venäjää avuksi korttien keräämiseen. 

Muunsukupuoliset hämmensivät Ylen rasismi-kyselyssä

Yle julkaisi heinäkuussa kyselyn rasismista, joka herätti itsessäni kysymyksiä aiheen vierestä. Juttu oli otsikoitu Ylen kysely paljastaa suomalaisten tuntemukset rasismista, missä "paljastaa" on melko vahva verbi. Kysely oli ulkoistettu Taloustutkimukselle, Yle oli kyselyn tilaaja.

Tuloksen mukaan naisista 57 ja miehistä 39 prosenttia katsoi, ettei Suomessa suhtauduta rasismiin tarpeeksi vakavasti. 

Rasismikyselyn tulokset.

Käänteisesti siis 43 prosenttia katsoo, että asiaan suhtaudutaan Suomessa tarpeeksi vakavasti. Mielestäni se oli todellinen uutinen, etenkin kesän jännittyneessä ilmapiirissä, joka keskittyi persujen rasismisyytösten ympärille.

Eniten kummastutti vastaajien sukupuolijakauma, jossa oli ensi kertaa kategoria "muut". Se palkki oli kokonaan punainen (=rasismiin ei suhtauduta tarpeeksi vakavasti).

Miehet, naiset ja muut.

Tieto siitä, että muut-kategoriassa oli vain viisi vastaajaa, lisättiin kuvaan myöhemmin. Aluksi vaikutti siltä, että kyse saattoi olla vain yhden henkilön mielipiteestä, joka grafiikassa nousi samanarvoiseksi kuin kaikki vajaat 600 miestä ja runsaat 500 naista. 

Kuvan mukaan kaikki viisi muunsukupolista katsovat, ettei rasismiin suhtauduta tarpeeksi vakavasti. Onko edes viiden henkilön kanta rinnastettavissa heitä sata kertaa suuremman joukon näkemykseen?

Tässäpä gallupien tekijöille miettimistä. Monen mielestä sukupuolen merkitystä tulisi häivyttää, mutta jos miesten ja naisten asenteissa on näinkin suuri ero, eikö se ole hyvä tuoda ilmi? Kannattaa siis jatkossakin kysyä vastaajan sukupuolta.

Jos muunsukupuoliset saavat jatkossakin oman palkin, jokaisen vastaajan kannattaa ilmoittautua siihen, olipa oma sukupuoli kumpi tahansa. Näin oman vastauksen painoarvo korostuu. Tässä kyselyssä yksi muu-vastaaja vaikutti palkkiin 20 % verran, kun mies/nais-kategoriassa vaikutus oli vain 0,2 %.

Toivottavasti tuloksia sekoittava muunsukupuolisten palkki ei jää kyselyihin pysyvästi.

Jossain määrin arvoladattuna voi myös pitää kyselyn viimeistä osuutta.

"Mielestäni on erittäin tärkeää... missään muodossa"

Kysymys "Mielestäni on erittäin tärkeää, että Suomessa ei hyväksytä rasismia missään muodossa" on sen verran ohjaava, että se on omiaan hämärtämään vastausten merkitystä. Miksei voi kysyä "Mielestäni on tärkeää, ettei Suomessa hyväksytä rasismia"? Nyt tehostesanat erittäin ja missään muodossa saavat jonkun epäröimään vastausta. Osa persuista on ehkä vastannut tarkoituksella kieltävästi näin ohjaavaan kysymykseen. Tai sitten olisi pitänyt olla toinen, tasapainottava kysymys.

Twitterissä Yle uutisoi asian vielä kärjekkäämmin ("Ylen kysely paljastaa... vain 13 prosenttia perussuomalaisten kannattajista pitää erittäin tärkeänä, että Suomessa ei hyväksytä rasismia").

"Ylen kysely paljastaa..."

Koko kyselystä jäi vaikutelma, että Yle halusi tietynlaisia vastauksia - ja sai niistä haluamansa uutisen. Se ei välttämättä hillinnyt heinäkuun ylikuumentunutta rasismi-väittelyä, vaan ruokki ajatusta valtamedioiden ohjaavasta roolista.