Sheldon Cooper ja Rillit huurussa - mitä löytyy kirjahyllystä? (Täydennetty versio 20.1.2024)

(Uusia kuvia lisätty 20.1.2024)

Mainio sarja Rillit huurussa (Big Bang Theory) on alkanut jälleen pyöriä televisiossa. Sarjaa tehtiin 279 jaksoa vuosina 2007-2019 ja siitä tuli valtavan suosittu. Sarjassa nauretaan nörteille, mutta lämpimällä ja hyväntahtoisella tavalla. Alapää- ja homovitsit puuttuvat lähes kokonaan.

Päähenkilö Sheldon Cooper on nerokas fyysikko, jolla sekä neurooseja, fobioita että lapsellisia oikkuja. Fyysikko Leonard Hofstadter, insinööri Howard Wolowitz ja astrofyysikko Rajesh Koothrappali muodostavat mieskolmikon, jonka omituisuuksia tasapainottaa maaseudulta Kaliforniaan muuttanut Penny, joka aikoo näyttelijäksi mutta ansaitsee leipänsä Cheesecake Factoryssä. Sarjan edetessä nörttimiehet saavat rinnalleen melkein yhtä erikoiset naiset.

Katson hyvin vähän televisiota, mutta Rillit huurussa -jaksoista olen nähnyt varmaan jokaisen. Usein olen pohtinut, mitähän kirjoja Cooperin hyllyssä mahtaa olla. Neljä vuotta sitten, juuri ennen koronaepidemiaa, pääsin katsomaan sarjan lavasteita, jotka on järjestetty Warner Bros. television studioiden vierailukeskukseen.

Sheldon Cooperin olohuone.

Sarjassa olohuone on tapahtumien päänäyttämö. Taustalla näkyy kaksi kirjahyllyä ja paljon erilaista fysiikkaan ja nörttiharrastuksiin liittyviä esineitä.

Sivuhyllyllä on kaksi radiota.

Sivuhyllyllä näkyy kirjojen lisäksi kaksi radiota, joista alemman olin tunnistanut jo televisiokuvan perusteella. Se on vanha ICOM IC-R7000 liikennevastaanotin - itselläni on sama laite. Sheldonin laitteesta tosin puuttuu keskeltä iso viritinnuppi. Vaikea uskoa, että perfektionisti olisi tyytynyt radioon, jota ei pysty käyttämään. Vielä arvoituksellisempi on sen yläpuolella oleva, ilmeisen vanha radiovastaanotin.

Mutta entä ne kirjat? Läheltä katsoen näkee, että enemmistö kirjoista liittyy fysiikkaan ja kosmologiaan, mutta joukossa näyttää olevan myös Bernsteinin elämäkerta, sosiologiaa ja alahyllyllä jopa suomalaista Pharmaca Fennica -lääkeopasta vastaava paikallinen Physicians' Desk Reference. Ehkä lavastaja on katsonut, että Physics ja Physician ovat riittävän samoja. Outoja kirjoja ovat myös Anatomy and MRI of the joints sekä Sulzberger: A long row of Candles.

Ikkunan edessä on lisäksi tietokone sekä yllättäen vanha kortistokaappi, jollaisia näki ennen kirjastoissa. Miten se on päätynyt Sheldon Cooperille?

Työpisteessä on outoa tavaraa, kuten Mac-tietokone ja arkistokaappi.

Ympäristöstä löytyy muutakin kiinnostavaa. 

Halli 25.

Sarjaa kuvattiin hallissa (soundstage) 25. Suosiosta muistuttaa oven viereen ikuistettu kyltti. 

Nuori Sheldon -lavasteita.

Hallin läheltä löytyy myös varastoituna Nuori Sheldon -sarjan lavasteita. Nykyään sarja löytyy Netflixistä. 

Pennyn työpaikka.

Penny toimii tarjoilijana Pasadenan Cheesecake Factoryssä. Se on helppo löytää pääkadun varrelta.

Cheesecake Factory sisältä.

Cheesecake Factoryn erikoisuuksia ovat toinen toistaan isommat ja mielikuvitukselliset juustokakut. Paikallisen lainsäädännön vuoksi niiden edessä vitriinissä on ilmoitettu kunkin annoksen kalorimäärä. Voisi toimia meilläkin!

Herkullisia kaloripommeja.

Eräässä jaksossa talon osoitteeksi ilmoitetaan 2311 North Los Robles Avenue, mutta siellä ei ole mitään. Osoite on kuvitteellinen.

2311 North Los Robles Avenue: tällaista osoitetta ei ole.

Lähellä osoitteessa 215 South Madison Avenue on rakennus, joka on merkitty Googlen karttaan tekstillä "The Big Bang Theory Rooftop". Rakennusta käytettiin sarjassa esittämään asuintalon kattoa, joskin kattokohtaukset kuvattiin studioon lavastettuina.

Tämä rakennus osoitteessa 215 S Madison Avenue esitti sarjassa kattoa.

Asuintalon esikuvana pidetään Brookmore Apartments -rakennus, joka on osoitteessa 189 North Marengo Avenue.

Sarjan fanit voivat melkein kuvitella päähenkilöiden astuvan sisään ovesta ja nousevan portaita, koska hissi on viimeistä jaksoa lukuunottamatta rikki (olisiko näin matalassa kerrostalossa hissiä, vaikka USA:ssa ollaankin?).

Vanhan Pasadenan keskustassa, aivan Cheesecake factoryn lähellä, on pieni kuja, joka viime käynnillä jäi huomaamatta. Korjasin puutteen tällä kerralla.

Big Bang Theory Way -kyltti kujalla.

Kujalla on muutaman ravintolan asiakaspaikkoja.

Big Bang Theory eli Rillit huurussa on saanut nimikkokujan.

Ja ihan viimeisenä kuvana, jottei Sheldon vain huomaa, pääsin istumaan hänen paikalleen. 

Sheldonin paikalla.

Tätä Sheldon Cooper ei antaisi ikinä anteeksi!

Lisäys 20.1.2024: Vaikka tämä oli jo toinen käynti, vasta jälkikäteen huomasin että myös sarjakuvakaupalla on esikuva todellisuudessa. Ehkä siitä kuva ensi kerralla.

"Kiitos, että kuuntelit"

Aina silloin tällöin saan puheluita ihmisiltä, joilla on ongelmia. Yksi sellainen puhelu päättyi äsken. Kuuntelin puoli tuntia oululaista naista, jonka mies oli äskettäin kuollut, ja jolla oli ollut erikoisia kokemuksia elämässä. Kotona oli käyty salaa, tavaroita oli varastettu, hänen hiuksensa oli salaa leikattu ja mattokin oli värjätty. Plus paljon muuta. Hän kysyi, auttaisiko Verisuren vartiointipalvelun tilaaminen. Se ei kuitenkaan käynyt, koska yhtiön autojen rekisterinumeroissa on samat kirjaimet kuin hänen epäilemänsä henkilön nimessä.

Nainen soitti minulle, koska olen tunnettu kyberturva-asiantuntija. Pohjimmiltaan hän vain halusi puhua jollekin, hänellä ei ollut edes selkeää kysymystä. Luultavasti olin ensimmäinen, joka ylipäätään kuunteli hänen pitkän tarinansa. Puhelun lopuksi hän kiitti minua, kun olin jaksanut kuunnella.

Suomessa on paljon ihmisiä, joiden on vaikea saada apua. Vuosi sitten 70-vuotias tamperelainen mies soitti minulle useita kertoja, pisin puheluista kesti 46 minuuttia. Siihen oli aikaa, koska ajoin juuri itsekin autolla Tampereelle. Mies kertoi soittaneensa Mikko Hyppösen sihteerille, mutta ei saanut Mikkoa puhelimeen. Benjamin Särkkä oli vastannut, mutta kehottanut lähinnä varomaan verkkohuijareita. Moni kertoo tavoitelleensa myös Risto Siilasmaata. 

Minä kuuntelin. Miehellä oli sydämentahdistin ja hän oli varma, että entinen naapuri oli jo vuosia häirinnyt toimintaa radiolähettimellä. Häirintä oli niin vakavaa, että se esti häntä nukkumasta öisin. Soittaja pelkäsi kuolevansa häirinnän ja valvomisen vuoksi. Hän oli käynyt poliisin juttusilla, mutta pettyi kun poliisi ei voinut tehdä kotietsintää kuvatun epäilyn perusteella. Lääkärit eivät liioin pystyneet auttamaan, koska sydänoireet eivät näkyneet mittalaitteissa.

Mikään järkiargumentti ei saanut miestä uskomaan, ettei häirintä voinut olla todellista. Eniten häneen vaikutti insinööriselitys: jos häirintälähetin olisi niin voimakas, että se vaikuttaisi tahdistimeen 22 kilometrin päähän, se olisi häiritsijälle itselleen hengenvaarallinen ja tuottaisi häiriöitä myös lähiseudun asukkaille.

Olen saanut muitakin soittoja, joissa näkyvät digitalisaation varjopuolet. Kaikille uusi tekniikka ei ole avuksi eikä ilon lähde, vaan tuottaa pelkoa ja ahdistusta. Eräs nainen oli vakuuttunut, että naapuri käy hänen kotonaan päivisin siirtelemässä tavaroita, vaikka hänen hankkimansa valvontakamera ei paljastanut mitään. Miten ihmeessä naapuri pystyi ohittamaan kameravalvonnan?

Toinen lähti Oulusta asti tuomaan katsottavakseni Android-puhelinta, jossa hän epäili olevan vakoiluohjelmia. Sen puhtaampaa puhelinta en ole koskaan nähnyt! Kaikki päivitykset oli asennettu ja vain vakiosovellukset ladattu, muisti tosin lähes täynnä videoita. 

Ennen pelättiin salakuuntelua pistorasian kautta, nyt pelätään puhelinta. Uskotaan, että kuka tahansa voi salakuunnella puhelinta haittaohjelmalla. Usein väitetyt salakuuntelijat ovat lähipiiristä tai työpaikalta, ja vihjailevat verhotusti puheissaan siitä, mitä salakuuntelu on heille paljastanut. Omassa mielessä digitaalinen vainoaminen nousee korkeisiin sfääreihin.

Mediassa puhutaan paljon nuorten mielenterveysongelmista. Nämä soittajat ovat järjestään vähintään keski-ikäisiä. Voi vain kuvitella, miltä heidän elämänsä tuntuu, kun ympärillä tapahtuu koko ajan outoja, pelottavia tapahtumia, eikä kukaan pysty auttamaan eikä edes kuuntele. Soittajille itselleen asiat ovat ahdistavia ja hyvinkin todellisia.

Joskus näkee uutisia rikoksista, joihin poliisi ei ole suhtautunut riittävän vakavasti kun ne olisi vielä voitu estää. Nyt ymmärrän heitä hyvin. Poliisin pitää viran puolesta kuunnella kansalaista ja yrittää selvittää, onko taustalla mielenterveysongelma vai todellinen uhka. Joskus he erehtyvät. Lähes kaikki hurjimmat tarinat ovat mielen omaa tuotetta - mutta entä se yksi, joka ei olekaan? Se, josta myöhemmin tehdään kirja tai elokuva.

Sama koskee asianajajia ja yksityisetsiviä. Heidän puoleensa kääntyy ihmisiä, joita pitää kuunnella kohteliaasti, vaikka epäilisi asian kuuluvan ihan muiden hoidettavaksi. Viime kesänä iltapäivälehti kuvasi yhden tapauksen, jonka taustalta paljastui muistisairaus.

Tyypillistä on, että traaginen elämäntapahtuma, kuten läheisen kuolema tai vakavasta sairaudesta toipuminen, saattaa laukaista mielen järkkymistä ja aistiharhoja. Sellaisia löytyy myös muutaman aktiivisen nettitrollin elämästä ja saattaa osaltaan selittää jyrkkiä, valtavirran vastaisia somepostauksia. Myös yksinäisyys näyttää liittyvän asiaan.

Jos läheisesi tarinoi outoja, kuuntele häntä. Järkipuhe on turhaa, sillä usko tapahtuneeseen ja omiin teorioihin on epätodellisen vahva. Ja jos tiedät, kenen puoleen tällaisia avuntarvitsijoita kannattaisi ohjata, kerro minullekin. Hoitoa vaikeuttaa se, ettei henkilö koe tarvitsevansa tämänkaltaista apua ja saattaa loukkaantua pelkästä ehdotuksestakin. Lievässä tapauksessa hoitoa ei edes ole. 

Vielä viimeinen asia: nyt, kun muistisi ja aivosi vielä toimivat moitteettomasti, varaudu tunnistamaan merkit omalla kohdallasi. Epäilyttävät ilmiöt eivät välttämättä olekaan teknistä urkintaa tai salaisia käyntejä kodissasi, salaliittoja tai viranomaisten valehtelua. Ongelmien lähde on paljon lähempänä.

Tietoturva: isketään takaisin

Vuoden 2023 ensimmäisellä puoliskolla suomalaiset menettivät verkkorikollisille 20 miljoonaa euroa. Summa on suuri, mutta ei näytä johtavan sen kummempiin toimenpiteisiin. Viranomaiset tyytyvät vain toistamaan tuttuja varoituksia tietoturvan tärkeydestä.

Verkko on ainoa paikka, jossa rikollisuutta pidetään melkeinpä luonnollisena. Siellä nyt vain sattuu olemaan huijareita, joten jokaisen täytyy itse huolehtia itsestään. 

Takavuosina raiskaajat pääsivät pienillä tuomioilla, ellei uhri vastustellut riittävästi. Uhrin katsottiin jopa provosoineen tekijää pukeutumalla tai käyttäytymällä kevytmielisesti.

Noista ajoista asenteet ovat onneksi muuttuneet, mutta verkkorikoksissa uhrien syyllistäminen jatkuu edelleen. Mitäs olit niin tyhmä ja hyväuskoinen? Mikset katsonut osoitetta tarkemmin? Mikset päivittänyt ohjelmaasi ajoissa?

Tietoturvassa on tapana kääntää kiltisti toinenkin poski. It-ala noudattaa Raamatun oppia paremmin kuin kirkko itse.

Posken kääntämisen taustalla on näkemys siitä, että taistelu kansainvälistä verkkorikollisuutta vastaan on toivotonta resurssien haaskausta. Sitä se voi ollakin, mutta kyse on myös asenteista.

Joitakin verkkohuijauksia voisi selvittää käyttämällä tavanomaiseen poliisityöhön kuuluvaa peitetoimintaa. Poliisi esittäisi helppoa uhria ja lähtisi mukaan huijaukseen.

Esimerkiksi sakkomaksua vaativat kiristäjät ilmoittavat jo ensimmäisessä vastauksessaan tilinumeron, johon rahat tulee maksaa. Tiedän, koska olen itse kokeillut. Tilinumeron perusteella pääsisi kiinni rahavirtoihin ja voisi ehkä jäljittää tekijät.

Kaikki tämä vaatisi tietenkin kansainvälistä yhteistyötä, mutta EU näyttää olevan kiinnostuneempi kansalaistensa henkilötietojen kuin heidän rahojensa suojaamisesta.

Entä jos me käyttäjät ryhtyisimme itse vastarintaan? Ehkä huijarien keskuudessa alkaisi kiertää sana, ettei fi-osoitteisiin kannata lähettää huijauksia, koska sieltä annetaan samalla mitalla takaisin.

Asia on juridisesti hankala, joten en rohkaise ketään rikkomaan lakia. Voin vain teoretisoida, miten se tapahtuisi.

Vastaanottaja voisi teeskennellä tyhmää ja työllistää huijaria väärillä vastauksilla ja hölmöillä kysymyksillä. Suureen massaan perustuvat huijaukset romahtavat, jos turhat yritykset vievät liikaa aikaa.

Erityisen tehokkaasti vastarinta puree Facebookissa. Olen vastannut moneen ”Voitko antaa matkapuhelinnumerosi?”-kyselyyn ja vedättänyt huijaria, kunnes tämä on tajunnut menneensä ansaan ja kiroten sulkenut yhteyden.

Oikeaa puhelinnumeroa ei kannata antaa huijarille, mutta sitä varten voi hankkia prepaid-liittymän. 

Lähes kaikki Facebook-huijarit ovat olleet Turkista. Eräs kertoi jopa onnistuneiden huijaustensa määrän ja taloudellisen tuoton, ennen kuin pisti linjan poikki. Güle güle – hyvästi!

Onneksi on positiivistakin kehitystä. Ulkomailta tulevat huijauspuhelut kiusasivat meitä vuosien ajan. Huijarit saivat asennettua etäkäyttöohjelman ja tyhjensivät uhrin tilit.

Operaattorit valittivat, etteivät voi ongelmalle mitään, sillä soitot tulevat nettipuheluina. Esto olisi vaatinut kansainvälistä yhteistyötä niin, että ketjun jokainen operaattori tarkistaisi välittämiensä tilaajatietojen aitouden.

Toukokuussa 2022 Traficom kuitenkin antoi määräyksen numero 28, joka velvoitti operaattorit estämään soittajan numeron väärentäminen. Lokakuun alusta 2023 esto alkoi koskea myös matkapuhelimia – ja kas, huijaussoitot loppuivat kuin veitsellä leikaten.

Traficomin uusin määräys kohdistuu tekstiviesteihin. Suurten toimijoiden on rekisteröitävä numeronsa ja tekstitunnuksensa, jotta huijausviestit eivät enää mene aitojen POSTI- ja VERO-viestien joukkoon.

Luulisi, että tämä yksinkertainen määräys on helppo toteuttaa, koska suuria toimijoita on vähän ja sms-viestien lähetys puheluita paremmin kotimaisten operaattorien kontrollissa.

Ainoa kysymys on, miksei näitä kahta asiaa tehty jo vuosia sitten. Miksi tyydyimme vain kääntämään poskea?

Julkaistu alun perin Tivi-lehden kolumnina marraskuussa 2023.

---

Muutama lisäys kolumnin alkuperäiseen tekstiin. Huijareita voi kiusata klikkaamalla tahallaan kalastelusivuja ja syöttämällä niihin aidon näköisiä verkkopankkitunnuksia. Itse pyrin myös vastaamaan kaikkiin Whatsapp-huijauksiin.

"Moi isä, mun puhelin meni rikki" - ihan varmaan...

Harmi kyllä tämäkään huijari ei enää reagoinut pari tuntia lähettämänsä viestin jälkeen. Olisi pitänyt ehtiä vastaamaan nopeammin, mutta olin videopalaverissa.

---

Kommentoin Iltalehdessä, että Vastaamon toimitusjohtajan olisi kannattanut suostua kiristäjän vaatimuksiin ja maksaa 360 000 euron lunnaat. Kantani herätti runsaasti pahaa verta it-ammattilaisissa, eikä ihme, sillä se on kaikkien turvaoppien vastaista.

Lähtökohtaisesti kiristäjän vaatimuksiin ei koskaan pidä suostua. Kiristäjä on rikollinen, jonka lupauksiin ei ole luottamista. Hän saattaa jatkossa vaatia lisää rahaa tai julkaista tiedot maksamisesta huolimatta. Jos kukaan ei maksaisi, kiristykset muuttuisivat kannattamattomiksi ja loppuisivat.

Suomessa vakuutusyhtiöt eivät sentään korvaa lunnasrahoja, koska vakuutusehdot kieltävät niiden käytön rikolliseen toimintaan. Ulkomailta tällaisiakin vakuutuksia voi hankkia, mutta niissä vakuutusmaksut ovat ihan toista luokkaa kuin kotimaisissa kybervakuutuksissa.

Kirjoituspöydän takana suhtautuminen kiristykseen on yksinkertaista ja helppoa. Elämä useinkaan ei ole. Tässä nimenomaisessa tapauksessa yli 30 000 uhrin näkökulma on helppo unohtaa vetoamalla yleiseen periaatteeseen. 

Vastaamon tapaus aiheutti tuhansille ihmisille valtavan henkisen vahingon. Seurauksena oli tiettävästi itsemurhia, ahdistusta ja vuosia jatkuvia identiteettivarkauksia. Lisäksi se rapautti laajemminkin uskoa mielenterveyspalveluihin. 

Voi ainakin pohtia mitä olisi tapahtunut, jos kiristäjlle olisi maksettu. Ehkä kiristäjä olisikin tyytynyt saamiinsa rahoihin? Mikä tahansa muu lopputulos olisi ollut uhrien kannalta parempi kuin se, mikä nyt tapahtui.

Kaikki tämä on tietenkin spekulointia. Kiristäjä olisi voinut rahat saatuaan vaatia Vastaamon uudelta omistajalta lisää rahaa tai ryhtyä kiristämään suoraan myös uhreja. Heidän kiristämisensä oli epätoivoinen temppu, sillä tuhansien uhrien kanssa asiointi on työlästä ja hankalaa, eikä tyypillisellä uhrilla edes ole varaa maksaa.

On selvää, ettei poliisi voi (juuri) koskaan neuvoa suostumaan kiristykseen. Sen on viran puolesta pakko vetää tiukkaa linjaa. Luultavasti tässä tapauksessa kaikki laskivat sen varaan, ettei kiristäjä toteuta uhkaustaan, mutta joutuivat yllättymään kiristäjän julmuudesta.

Mieleen tulee muutamia tapauksia, joissa suomalaisia on maailmalla kidnapattu ja sitten vapautettu lunnaita vastaan. Virallisesti Suomen valtio ei ole suostunut kiristykseen, mutta on luultavasti vaikuttanut kulisseissa.

Seppo Fränti ja Risto Vahanen kidnapattiin Sipadanin lomasaarella Malesiassa pääsiäisenä 2000. He viettivät vankeudessa 140 päivää. Sissit kuljettivat heidät Jolon saarelle Filippiineille, mistä he pääsivät vapaaksi syyskuussa. Ilmeisesti rahat tulivat Libyan Gaddafilta.

Atte ja Leila Kaleva kaapattiin joulukuussa 2012 Jemenissä. Atte Kaleva oli ääri-islamista väitöskirjaa tehnyt puolustusvoimien upseeri, mitä kaappaajat eivät onneksi tienneet. Puolustusvoimat oli yrittänyt estää Kalevan matkan, koska seutu tiedettiin vaaralliseksi. Puolen vuoden kuluttua Kalevan pariskunta vapautettiin ilmeisesti Omanin sultaanin maksettua kolmesta henkilöstä 15 miljoonan dollarin lunnaat. Yhden vapauden hinnaksi tuli siis viisi miljoonaa dollaria.

Fräntin, Vahasen ja Kalevan tapaukset erosivat Vastaamosta siinä, ettei psykiatripalveluita käyttäneillä uhreilla ollut aavistustakaan vaarasta eikä mitään osuutta tapahtumainkulkuun. Jälkikäteisessä arvioinnissa heidät on ohitettu kokonaan, koska potilaskertomukset ja henkilötiedot ovat niin arkaluonteisia.

Lunnassumma olisi ollut noin 10 euroa uhria kohti. Jos se olisi estänyt yhdenkin itsemurhan, olisiko kannattanut? Silti tätä vaihtoehtoa ei saisi edes ääneen mainita. It-rikoksissa uhrin asema on todellakin huono.

Kaksi tuntia aikaa kadota (kirja)

Menestyneistä elokuvakäsikirjoituksistaan tunnettu uusiseelantilainen Anthony McCarten on kirjoittanut kirjan Kaksi tuntia aikaa kadota, joka käsittelee teknistä valvontayhteiskuntaa (Docendo 2023). Kirja on erityisen ajankohtainen juuri nyt, kun EU on saanut valmiiksi tekoälysääntelyn asetuksen.

Kaksi tuntia aikaa kadota (Going Zero).

Kirja kertoo kokeesta, jonka valvontatekniikkaa kehittänyt yritys järjestää myydäkseen tietojärjestelmäänsä CIA:lle ja kansallisesta turvallisuudesta vastaaville virastoille. Eikö olisi hienoa, jos kuka tahansa vaaralliseksi epäilty henkilö voitaisiin paikantaa tekniikan avulla?

Todistaakseen järjestelmänsä tehon WorldShare värvää kymmenen henkilöä, joiden tehtävänä on kadota 30 vuorokaudeksi kaikesta valvonnasta. Viisi henkilöä on maallikoita, toiset viisi alan ammattilaisia, joiden luulisi osaavan huijata valvojia. Kokeen alkaessa heillä on kaksi tuntia aikaa "nollata" itsensä ja sotkea jäljet, jotta yrityksen sieppaustiimit eivät pysty löytämään heitä.

Osa kirjassa kuvatuista jäljitystavoista menee kirjallisen vapauden piikkiin. Salanimen turvin piileskelevä MaskIt-yhtiön johtaja jäljitetään yhden hänen soittolistansa biisin perusteella. Palkkionmetsästäjänä työskennellyt ammattilainen piiloutuu kodittomien joukkoon mutta jää kiinni siksi, että pidättäytyy ostamasta lempiherkkujaan paljastumisen pelossa. Reaaliaikainen pääsy kauppojen järjestelmiin paljastaa hänet. 

Nuoremman naisen kanssa pakoileva johtaja välttää luottokortin käyttöä, mutta saa naisystävältään niin paljon valituksia elämän ankeudesta, että on lähes hyvillään kun kiinniottotiimi nappaa heidät kahden viikon jälkeen. Heidän kohtalokseen koituu salakuunteleva Sony Bravia televisio.

Yksi kerrallaan Fuusiokokeen tiimit jäljittävät osallistujia, kunnes jäljellä on enää viimeinen. Hän on aluksi harmittomalta vaikuttanut nainen (tietenkin) Kaitlyn Day, joka on ammatiltaan kirjastonhoitaja. Hän pystyy piileskelemään muita kauemmin ja harhauttamaan niin sieppaustiimejä kuin valvontatekniikkaa. Mutta hänellä on omat salaisuutensa, jotka kirjan puolivälissä kääntävät juonen uuteen suuntaan.

Ihmiset valittavat, ettei heillä ole aikaa lukea kirjoja. Tätä kirjaa on vaikea jättää käsistään, kunhan tapahtumat pääsevät vauhtiin. Aikaa kyllä löytyy, kun vain teksti kiinnostaa tarpeeksi.

Ainoa miinus tulee kirjan lopusta, joka on hieman tavanomainen ja lattea edeltävien 350 sivun tykityksen jälkeen.

ChatGPT:n mielestä lääkäri on yhä mies - tekoälyn vinoumat näkyvät kuvista

Tarvitsin erääseen esitykseen kuvan lääkäristä keskustelemassa potilaan kanssa, niin että kädet ovat näkyvissä ja taustalla näkyy potilastietojärjestelmä. Annoin ChatGPT 4:n tehtäväksi piirtää kuvan ja tällainen siitä tuli:

Lääkärikuva, otto 1.

Kuvassa häiritsi vain se, että lääkäri on mies. Suomessa enemmistö valmistuvista lääkäreistä on naisia, ilmeisesti nykyään myös enemmistö virassa toimivista. Laajempi kuva näyttää, millaisen promptin ChatGPT oli itselleen kehittänyt:

Lääkärikuva 1 prompteineen.

Suomenkielinen ohjeeni oli vaihtunut muotoon A scene in a medical office with a Caucasian doctor wearing a white coat, listening attentively with their hands visible, as a patient describes their symptoms. In the background, there's a desk with a computer displaying an open patient information system. The setting is professional and the focus is on the interaction between the doctor and the patient.

Lihavoin em. tekstissä määrityksen lääkärin taustasta, jota omassa ohjeessani ei ollut. ChatGPT oli omin päin lisännyt kuvapyyntöön lääkärin etnisen taustan.

Pyysin uutta kuvaa ja tulos oli tällainen:

Lääkärikuva, otto 2.

Nyt kuvan taakse oli ilmestynyt määritys eteläaasialaisesta lääkäristä: A medical consultation scene with a doctor of South Asian descent wearing a white coat, standing and listening carefully to a patient explaining their symptoms. The background features a desk with a computer, where a patient information system is open. The environment is a professional medical office, highlighting the interaction between the doctor and the patient.

Muista kuvista poiketen ChatGPT oli lisännyt promptiin seisomisen ("standing and listening"), jota se ei kuitenkaan noudattanut. Ja lääkäri oli edelleen mies, joten kokeillaan kolmas kerta:

Lääkärikuva, otto 3.

Nyt lääkäri oli afrikkalaistaustainen: A medical office scene depicting a Black doctor in a white coat, sitting and attentively listening to a patient who is speaking about their symptoms. The background shows a desk with a computer displaying an open patient information system. The setting is a professional medical office, emphasizing the doctor-patient interaction.

Tämäkin lääkäri oli mies. Pyysin jälleen uuden kuvan:

Lääkärikuva, otto 4.

Nyt lääkäri oli hispaano: A scene in a medical consultation room where a Hispanic doctor is listening intently to a patient who is describing their symptoms. In the background, there's a computer on a desk, displaying an open patient information system. The focus is on the interaction between the doctor and the patient, in a professional medical office setting.

Lopulta pyysin suoraan naislääkäriä, ja tulihan se:

Lääkärikuva, otto 5.

Naisen siis saa pyytämällä. Ja jälleen uusi etninen tausta: A medical office scene with a female doctor of Middle-Eastern descent, attentively listening to a patient discussing their symptoms. In the background, a desk with a computer showing an open patient information system is visible. The setting emphasizes the professional interaction between the female doctor and the patient in a medical office.

Entä jos erikseen pyytää suomalaista lääkäriä? Varmuuden vuoksi esitin pyynnön englanniksi. Tässä tulos:

Lääkärikuva, otto 6.

Kuvauksessa suomalaisuus oli vaihdettu länsimaalaisuuteen: A scene in a Finnish medical office with a Caucasian doctor, attentively listening to a patient discussing their symptoms. In the background, a computer displaying a patient medical record is visible on a desk. The setting is professional and focuses on the interaction between the doctor and the patient in a medical office.

Jokainen voi itse arvioida, miten suomalaiselta lääkäri näyttää. Ainakin kovin nuorelta. 

Mutta palataan vielä siihen naislääkäriin. Hänen kätensä näyttävät oudoilta, sillä oikeassa kädessä on vain neljä sormea. Ehkä nainen päätti ryhtyä lääkäriksi juuri sen vuoksi, että hän on lapsena menettänyt yhden sormistaan? Tai oikeastaan alimmat sormet sulautuvat käsissä yhteen.

Lääkärin sormissa on jotain kummallista.

Myös stetoskooppi on erikoista mallia, koska siinä on koko matkalta kaksi rinnakkaista putkea. 

Näissä esimerkeissä tiivistyy monta keskeistä asiaa tekoälystä. Se tekee kulissien takana omia juttujaan (lisää etnisen taustatiedon), vahvistaa stereotypioita (lääkärit ovat miehiä) ja piirtää hyvältä näyttäviä kuvia, joiden tarkempi tutkiminen paljastaa kuitenkin virheitä yksityiskohdissa.

Arvaan, että ChatGPT lisää tarkoituksella vaihtuvan etnisyyden, jotta sen ei voida väittää suosivan länsimaalaisia henkilöitä. Tekijät ovat siis itsekin tunnistaneet etnisen vinouman ja korjanneet sitä keinotekoisesti, mutta sukupuolelle he eivät ole tehneet mitään. Pitäisi vielä kokeilla, koskeeko etnisen taustan diversiteetti kaikkia ammatteja vai onko kyse vain lääkäreistä.

Nämä rajoitukset ja yllätykset on hyvä pitää mielessä tekoälyä käyttäessään. Vastuu on aina ihmisellä. Tekoäly ei ota vastuuta mistään. 

Lisäys 22.2.2024: Samaa sarjaa Googlen tekoäly, joka piirsi toisen maailmansodan natseiksi etnisen taustan ja sukupuolen mukaan vaihtuvia henkilöitä.