Sebastian Tynkkysen faktantarkistus

Metan päätös luopua faktantarkistuksesta herättää keskustelua. A-Studio oli kutsunut 15.1.2025 Sebastian Tynkkysen ja Ville Niinistön keskustelemaan aiheesta.

Suomessa toimittajat harvoin tarttuvat vastauksiin tai pyytävät niihin perusteluita, joten teen sen itse. Kaksi Sebastian Tynkkysen väittämää meni läpi sellaisinaan, vaikka keskustelun aiheena oli sattumoisin juuri faktantarkistus.

Ensinnäkin (kohdassa 24 min 15 s) Tynkkynen sanoi, että Twitterin työntekijät olivat 98-prosenttisesti demokraattien äänestäjiä. Tieto ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Näin suuri määrä työntekijöistä ei varmasti ylipäätään äänestänyt, saati että tietäisimme, kumpaa puoluetta he olisivat äänestäneet. 

Fox Newsin mukaan Twitterin henkilökunta lahjoitti vuoden 2022 vaaleissa noin 160 000 dollaria demokraateille ja vain 500 dollaria republikaaneille. Yhteissummat eivät kerro mitään äänestämisestä eivätkä siitä, kuinka monelta lahjoittajalta pieneltä tuntuva summa oli peräisin (Suomen väkilukuun suhteutettuna noin 3000 euroa).

Toiseksi (27:31) Tynkkynen sanoi käyneensä tarkastamassa, että hänen tilinsä oli shadowbännätty. Shadowban tarkoittaa tilannetta, jossa somepalvelu ei nosta jonkun kirjoittajan päivityksiä muiden nähtäville tai suorastaan estää tilin löytymisen sisäisellä hakukomennolla. Tilin haltija ei itse huomaa tätä, korkeintaan ihmettelee miksi omat päivitykset saavat niin vähän reaktioita.

Ei ole mitään tapaa, jolla shadowbännäyksen voi varmuudella selvittää. Jotkut palvelut väittävät näin tekevänsä, mutta tuloksiin ei ole luottamista. Twitter itse kertoi, että tilien näkyvyyttä voidaan laskea, jos tileillä on esimerkiksi poikkeuksellisen paljon liikennettä, jolloin ne voivat olla botteja.

Voi myös miettiä, miten paljon kiinnostusta Twitterillä olisi vähentää jonkun suomalaisen tilin näkyvyyttä. Kuka siellä edes tuntisi Suomen asioita tai ymmärtäisi twiittien olevan "vääränlaisia"?

On mahdollista, että Suomen vasemmistolaiset käyttäjät ovat tehneet niin paljon ilmiantoja Tynkkysen kirjoituksista, että tämä on laukaissut jonkinlaisen eston. Silloin kyse ei kuitenkaan ole Twitterin omasta sensuurista.

Subjektiivisilla, yksittäisillä havainnoilla omien päivitysten reaktiomääristä ei muutenkaan ole suurta merkitystä. Pitäisi kokeilla, näyttävätkö palvelut shadowbanningia myös vasemmistolaisille poliitikoille.

Epäilen, että suomalaiset olivat Twitterille niin vähäarvoisia, ettei heidän näkyvyydellään tai poliittisilla kannoillaan ollut mitään merkitystä. Twitter ei saanut kuriin edes huijausmainoksia ja botteja, miten siis suomalaisia poliitikkoja?

Twitterissä oli kymmeniä miljoonia aktiivisia käyttäjiä. Näin suuret palvelut eivät toimi täydellisesti. Algoritmit tekevät virheitä ja palvelimissa on koko ajan tilapäisiä häiriöitä. Sen huomaa myös Facebookissa ja Googlen hakutuloksissa, joita olen seurannut säännöllisesti yli 10 vuoden ajan.

Miten X:n nykyiset algoritmit toimivat, siihen en ota kantaa. Vaikka algoritmi on julkinen, Musk on todennäköisesti tehnyt siihen omia säätöjään.

Joka tapauksessa faktantarkistus on vaikea aihe, koska juuri silloin faktojen pitäisi olla kohdallaan.

Muuttuuko Twitter maksulliseksi?

Elon Musk on heittänyt ilmaan ajatuksen Twitterin muuttamisesta maksulliseksi. Miehen toiminta luo jatkuvaa epävarmuutta, kun hänen aikeistaan on mahdoton ottaa selvää. Ensin hän halusi ostaa Twitterin, teki tarjouksenkin, mutta yritti sitten perua kaupat. Lopulta hänen oli pakko ostaa Twitter, ja nyt se pitäisi saada jotenkin kannattavaksi.

Monet nettipalvelut ovat muuttuneet maksullisiksi ja se on OK. Sosiaalinen media on erikoistapaus, koska siinä käyttäjät tuottavat sisällön. Some olemme me. Miksi meidän pitäisi maksaa omasta työstämme? Rahavirtojen pitäisi kulkea päinvastaiseen suuntaan. Yhtiön pitäisi tehdä rahansa mainoksilla tai muuten työtämme hyödyntämällä, ei meitä laskuttamalla.

Facebookista on toivottu maksullista versiota ja sen tulosta on vahvoja merkkejä. Facebookissa maksullisuus nähdään hintana yksityisyydestä. Twitterissä ei ole samaa urkinnan ulottuvuutta, mikä on käyttäjien oma etu.

Ehkä Musk hermostuttaa ihmisiä tarkoituksella heittelemällä ilmaan puolivalmiita ideoita. Jos palvelusta tulisi maksullinen, iso osa sen käyttäjistä lopettaisi. Osa siksi, että bottiarmeijoiden pyörittäminen maksullisena tulisi kalliiksi, osa siksi ettei omista luottokorttia tai yksinkertaisesti pysty maksamaan. 

Sitten on niitä, jotka lähtisivät periaatteellisista syistä. Muskilla on ambivalentti suhtautuminen tekoälyyn ja hän aikoo tehdä X:stä kaikki yhdessä -palvelun, joka toimisi myös maksualustana. Villi veikkaukseni on, että käytöstä maksaminen onnistuisi vain Muskin oman maksujärjestelmän kautta. Se toisi Muskille vähintään kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Bottien ja häiriköiden väheneminen olisi periaatteessa hyvä asia. Jos Twitter olisi edelleen julkinen osakeyhtiö, voisin harkita maksamista, sillä itselleni palvelu on aidosti hyödyllinen - joskin koko ajan yhä rasittavampi, kun osa käyttää sitä vain megafonina oman sanomansa tuuttaamiseen päivästä toiseen. Näitä someaktiiveja ei kiinnosta keskustelu eivätkä he vastaa kommentteihin, Twitter on heille vain äänitorvi. 

Pörssiyhtiön on oltava läpinäkyvä ja avoin. Muskin hallussa oleva yhtiö on salaperäinen ja suljettu. Emme tiedä, tekeekö se nytkään tappiota vai voittoa. Pörssiyhtiön konkurssi ei voi tulla yllättäen, yksityisessä omistuksessa oleva yhtiö voi kaatua vaikka huomenna. Twitterin osaomistajina häärivät saudirahoittajat eivät ainakaan lisää luottamustani yhtiötä tai sen aikeita kohtaan. Pörssiyhtiön on ajateltava osakkeenomistajien etua. Elon Muskille riittää, että hän ajattelee X:ssä omaa ja saudien etua.

Maksullisuus johtaisi siihen, että viranomaiset lopettavat kanavan käytön. He eivät voi viestiä palvelussa, jonka käytöstä kansalaiset joutuvat maksamaan. Luultavasti myös moni yritys harkitsisi käyttöä uudelleen.

Ratkaisevaa on, millainen käyttäjäkunta maksulliseen Twitteriin/X:ään jäisi. Sitä on mahdoton ennakoida. Luultavasti juuri sen vuoksi Elon Musk kokeilee kepillä jäätä ja tarkkailee reaktioita. Osa hänen ideoistaan on vain yksinkertaisesti pähkähulluja, kuten julkinen tappeluhaaste Zuckerbergille, josta hän itse vetäytyi.

Ongelmana on kilpailevan palvelun puute. Mastodon, BlueSky ja Metan Threads ovat joko liian pieniä tai eivät toimi EU-alueella. Siksi jaloilla ja näppäimistöllä on vaikea äänestää.

Tuntien Muskin tavan tehdä nopeita ja äkkinäisiä liikkeitä en yhtään ihmettelisi, vaikka maksullisuus toteutuisi. Riskiä riskin päälle - katsotaan, miten käy.

Voiko Twitteristä päätellä puoluekannan?

Tutkimus kertoo, että joka kahdeskymmenes ministereille lähetetty twiitti on vihamielinen. "Asialla ovat useimmiten perussuomalaisten kannattajat", totesi tutkimus, sillä vihatwiittaajat seurasivat usein perussuomalaisten ja maahanmuuttokriittisten käyttäjien tilejä.

Moni seuraa Sanna Marinia, Petteri Orpoa ja Halla-ahoa, vaikka ei ole heidän puolueensa kannattaja. Miten pitkälle meneviä johtopäätöksiä Twitter-käyttäytymisestä voidaan tehdä? Seuraajista tuskin mitään, mutta tykkäykset ja varsinkin retwiittaukset ovat selvä tuen osoitus.

Tässä tutkimusidea jollekin aihetta kaipaavalle: miten luotettavasti puoluekanta voidaan päätellä twiittien perusteella? Jos luotettavuusaste on korkea, sehän alkaa olla jo henkilötietoihin liittyvä asia. Puoluekanta rinnastetaan arkaluonteisiin tietoihin. 

Entä jos ottaisi puolueiden puheenjohtajat, ministerit ja kansanedustajat, ehkä muitakin puolueiden avainhenkilöitä, ja pisteyttäisi heidän twiittiensä tykkäykset yhdellä ja retwiitit esim. kolmella. Saldo pitäisi vielä suhteuttaa ao. poliitikon seuraajien kokonaismäärään, jotta yleisesti tai kansainvälisesti kiinnostavat henkilöt eivät dominoisi liikaa. Ehkä kaavaan voisi sisällyttää vielä yleisen someaktiivisuuden parametrin tai esim. keskimääräisen ajan, mikä kuluu kommenttien ilmestymiseen. 

Kuinka luotettavasti tällainen indeksi korreloisi twiittaajan todellisen puoluekannan kanssa? Löytyisikö poliitikkoja, joiden kannatus olisi poikkeuksellisen laajaa tai suppeaa eri puolueiden kannattajiksi arvioitujen kesken? 

Jos korrelaatio puoluekantaan löytyisi, voisi laskea myös ko. puolueen merkitystä ja vaikuttavuutta somessa, laskea tunnuslukuja kannattajien kielenkäytöstä ja arvioida vihapuheen määrää paremmin kuin pelkkiä tykkäyksiä laskemalla.

Harmi, että Jenni Haukio ehti jo tehdä väikkärinsä, tämähän olisi kuulunut hänen alaansa. On varmaan muitakin, joita Twitterin ihmemaailman numeerinen analyysi hyödyttäisi.

Vielä muutamia ajatuksia Twitter-kaupasta

Elon Muskin kiinnostus ostaa Twitter-palvelu herätti aluksi hilpeyttä. Harva otti sitä tosissaan. Eilen illalla kaupat kuitenkin syntyivät. Tuskin koskaan on tehty 40 miljardin euron kauppaa vajaan kuukauden prosessina. Twitterissä aihe on puhuttanut koko päivän, luonnollisesti.

Twitterissä monet ovat iloinneet uuden sananvapauden ajan alkamisesta. Suurin osa näistä ilakoijista on ollut alle sadan, monet alle 10 seuraajan tilejä - joko ihan uusia, botteja tai sitten ajatuksineen niin marginaalissa, ettei heille ole aiemmin ollut sijaa majatalossa. Nyt sen ovet aukeavat kaikille!

Muskilla on suuri fanilauma, vähän kuin Steve Jobsilla. Bitcoin ja Tesla ovat nuorten miesten mieleen ja molempien raju kurssinousu on tuonut mukavasti varallisuutta. Muskin kuvia kumartamaton, instituutioille pitkät haistattava kapinallisen asenne tuntuu raikkaalta kaiken corporate value -jargonin rinnalla. Mikään pulmunen Musk ei ole, hän pilkkasi thaimaalaista pelastussukeltajaa pedofiiliksi eikä suostunut pyytämään anteeksi. Nälänhädän poistamiseen syksyllä 2021 luvattu 6 miljardia dollaria oli helppo luvata, koska se vähensi tuloveroa. Viimeksi kun katsoin, YK:n nälkäohjelma ei kuitenkaan ollut saanut rahoja. 

Bitcoinin hengessä myös äärimmäinen sananvapaus houkuttelee. Itse en ole nähnyt Twitterin sensuuria ongelmaksi. QAnon-teoriat, Venäjältä masinoidut koronarokote- ja koronapassihörhöt sekä muita käyttäjiä uhkailevat tilit joutaakin sulkea. Musk voi antaa menon yltyä villiksi, mutta silloin koko palvelu ryvettyy ja monet muut käyttäjät -- poliitikot, ministerit, presidentit ja vaikkapa poliisi -- alkavat etsiä muita tiedotuskanavia.

Virheitä tietenkin sattuu. Olen itsekin saanut 24 tunnin bännin sinänsä harmittomasta linkistä, mutta hyväksyn sen osana tekoälyn lieveilmiönä. Kontrollin täydellinen puuttuminen olisi huonompi vaihtoehto. Trumpin poistaminen Twitteristä oli oikea ratkaisu sen jälkeen, kun hän oli masinoinut joukkonsa yrittämään vallankaappausta Capitol-kukkulalle. 

Muskin suunnitelmia on mahdoton arvioida, koska niistä ei tiedetä mitään. Hän on vihjannut avaavansa algoritmit, mutta se on käytännössä mahdotonta. Jos twiitin esille nostava kaava julkaistaan, kaikki alkavat käyttää sitä, eikä algoritmia enää ole. Julkaisu tuhoaa algoritmin.

Botti-tilien poistaminen voisi onnistua vaatimalla kaikkia käyttäjiä todistamaan henkilöllisyytensä liittymisen yhteydessä. Se tuskin olisi ratkaisu, jota sananvapauden ritarit ja ritarittaret nyt odottavat.

Sananvapaudella ratsastaminen on vaikea rasti. Kaikki some-palvelut ovat törmänneet samaan asiaan, jopa Spotify, eikä kukaan ole onnistunut ratkaisemaan sitä kaikkia tyydyttävällä tavalla. EU:n kiristyvät vastuuvaatimukset ajavat Muskin Twitterin väistämättä törmäyskurssille. 

Miksi hallitus myi Twitterin Muskille? Sillä ei ollut muuta mahdollisuutta. Kieltäytymällä hyvästä tarjouksesta osakkeenomistajat olisivat voineet haastaa hallituksen jäsenet oikeuteen. Tämä selittää sen, miksi nettijätit ostavat teknologiayhtiöt ja kilpailijat pois ennen kuin niistä ehtii kasvaa uhka niille itselle. Raha puhuu, eikä sille voi vastata kieltävästi. 

Todennäköisesti Muskilla ei ole mitään valmista suunnitelmaa Twitterin kehittämiseksi. Hän haluaa ideoita käyttäjiltä ja pyrkii toteuttamaan niitä. Todellisia kuningasideoita tarvitaan, jotta nykyisin operatiivisesti tappiollinen Twitter muuttuisi kultamunaksi ja tuottaisi sen 38 prosentin arvonlisäyksen, jonka Musk sijoittajaystävineen oli valmis maksamaan.

Elon Musk on jo ennestään SpaceX:n ja Teslan toimitusjohtaja. Jää nähtäväksi, miten hänen aikansa riittää vielä kolmannesta yhtiöstä huolehtimiseen. Jokainen näistä kolmesta olisi täysipäiväinen työ. Jos olisin Teslan osakkeenomistaja, olisin lievästi huolissani tulevasta.

Miksi Musk laittaa omia varojaan 21 miljardin dollarin verran huonosti tuottavaan, joskin globaalisti merkittävään some-yhtiöön? Nerokas bisnesveto se ei ole, joten kyse voi olla hyväntekeväisyydestä sananvapauteen. Ainakin Musk itse näyttää uskovan niin. 

Summa on kuitenkin valtava, kaksi kertaa Suomen hävittäjäostoksen suuruinen. Sillä rahalla olisi saanut noin puoli miljoonaa Tesla-autoa (ovh-hinnalla ostettuna), joista muodostuisi 2500 kilometrin jono puskurista puskuriin. Se riittäisi koko Yhdysvaltojen halki pohjoisesta etelään. Halkaisija (diagonaali) ulottuisi puoleen väliin luoteisimman osavaltion (Washington) ja kaakkoisimman (Florida) välillä. 

Ja tämä oli siis vasta Muskin osuus, koko Twitter olisi kaksi kertaa pidempi jono. Ei silti, että vertailulla olisi mitään merkitystä - se on yhtä hassu kuin pössyttelykulttuuriin viittaava kauppahinta.

Voiko Twitterin sananvapauden ostaa ja myydä?

SpaceX-raketilla ja Tesla-autoillaan maailman rikkaimmaksi noussut Elon Musk on monelle melkeinpä sankari. Mies, jolla on kanttia sanoa mitä ajattelee ja toimia viranomaisista piittaamatta. Liekinheittimen kaltaisia outoja, jännittäviä tempauksia. Ihmisen kaltainen robotti Optimus, jonka pitäisi tulla kauppoihin jo ensi vuonna. Itsestään ajava auto, jonka Musk lupasi viisi vuotta sitten.

Monet Muskin tempaukset olisivat ainoastaan huvittavia, ellei kyseessä olisi maailman rikkain ihminen, jolla on oikeasti varaa tehdä mitä lystää. Musk on kuin Trump, mutta oikeasti miljardööri, joka voi tuhlata rahojaan vapaasti. Toisia tämä huvittaa, toisia pelottaa.

Tuorein episodi alkoi huhtikuussa, kun Elon Musk osti 2,9 miljardilla dollarilla 9,2 % osuuden Twitter-yhtiön osakkeista. Sillä hinnalla hänestä tuli suurin yksittäinen osakkeenomistaja. Osto aiheutti kuhinaa Twitterin nykyisessä hallituksessa ja lopulta Musk ilmoitti, ettei hän halua hallitukseen, koska se rajoittaisi hänen osakeomistuksensa enintään 14,9 prosenttiin yhtiöstä. 

Elon Musk ja hänen Twitter-profiilinsa.

Sen sijaan hän teki elonmuskmaisen tempun ja ilmoitti haluavansa ostaa koko yhtiön 41,39 miljardilla dollarilla. Rahoitus tulisi häneltä itseltään ja muilta samanmielisiltä rahamiehiltä. Osake ampaisi nousuun ja hallitus joutui hankalaan tilanteeseen. Sen lakisääteinen velvoite on ajatella osakkeenomistajien, ei käyttäjien tai kansakunnan etua. Mutta mikä lopulta on osakkeenomistajien etu pitkällä tähtäimellä?

Musk sanoo olevansa huolissaan Twitterin sananvapaudesta. Viime vuonna hänen kyselyynsä vastasi miljoona käyttäjää, joista 70 % väitti, ettei palvelu toteuta sananvapautta riittävästi. Musk on ilmoituksensa mukaan "sananvapausabsolutisti", joka ei hyväksy mitään rajoituksia. Ilmeisesti Muskin mielestä esim. Venäjän pitäisi saada levittää vapaasti valheitaan Ukrainan sodasta sananvapauden nimissä, samoin QAnonin ja tieteen vastustajien.

Muskin tarjous ostaa Twitter pois markkinoilta, käytännössä hänen omaksi leikkikalukseen, on huolestuttava. Musk tekisi sen, mistä Trump vain unelmoi: hän pääsisi hallitsemaan maailmanlaajuista viestintäalustaa. Jos Trump olisi kiltisti, Musk voisi integroida mukaan Trumpin huonosti aloittaneen Truth-palvelun.

Mahtaisiko Musk esimerkiksi poistaa häntä ärsyttäneen tilin @ElonJet, joka twiittasi tietoja hänen yksityisen suihkukoneensa lennoista? Rahalla saa yksityisyyttä ja vallan määrätä muiden sananvapaudesta. Musk yritti ostaa nuoren miehen ulos Twitteristä 5000 dollarilla, koska katsoi lennoista tiedottamisen vaarantavan oman turvallisuutensa. Mihin nyt unohtui ElonJetin sananvapaus?

Jos länsimaassa ökyrikkaat miljardöörit voivat ostaa sananvapauden ja määrätä siitä mielensä mukaan, olemmeko enää parempia kuin diktatuurit, joissa yksinvaltias päättää samoista asioista? Länsimaissa sananvapaudella on rajansa, mutta niihin on hyvä syy ja niistä on päätetty demokraattisella prosessilla.

Hintatarjous 54,20 dollaria osakkeelta on viittaus marijuanaan. Maailman rikkaimmalla miehellä on varaa leikkiä miljardeillaan, samalla kun Ukrainassa soditaan ja omassa maassakin riittäisi korjaamista. Äärimmäinen markkinatalous on ajanut itsensä tasolle, jossa vastareaktiot ovat väistämättömiä - ja suorastaan tarpeellisia. 

Aluksi näytti siltä, että Twitterin hallitus torjuu ostoyrityksen ja tarvittaessa työntekijät äänestävät jaloillaan. Nyt kuitenkin tiedot kertovat, että hallitus harkitsisi myyntiä (Twitter alkaa lämmetä Elon Muskin ostotarjoukselle, neuvottelut alkoivat). Rahan houkutusta on vaikea vastustaa. 

Haluaako Musk toteuttaa ajatuksen täydellisestä sananvapaudesta Twitterissä? Arvaamattoman omistajan hallinnassa Twitterin tulevaisuus voisi kääntyä yllättävään suuntaan. Tiedetään, että EU haluaa lisätä somejättien vastuuta ja kiristää sääntelyä. Zuckerberg uhkaili vetää Facebookin pois EU-alueelta, mutta Musk voisi oikeasti sen tehdäkin. Miten sitten toteutuu suomalaisten sananvapaus Twitterissä, jos sinne ei ole enää pääsyä?

Yksityisessä omistuksessa Twitter olisi paitsi Muskin leikkikalu, myös alttiimpi painostukselle ja manipuloinnille kuin pörssiyhtiönä. Kaikki on yhden henkilön ja hänen intressiensä varassa. Entä jos Muskille tapahtuu jotain? Entä jos Musk alkaa toteuttaa omaa käsitystään sananvapaudesta? Entä jos Kiina alkaa painostaa Muskia Teslan kautta?

Muskin aiempi toiminta osoittaa, ettei hän ymmärrä sananvapauden käsitettä. Se ei suinkaan oikeuta sanomaan mitä tahansa. 

Muutama vuosi sitten Musk twiittasi harkitsevansa Teslan ostamista pois pörssistä 420 dollarin (taas tuo marijuana-hinta) osakekohtaisella hinnalla, vaikka hänellä ilmeisesti ei ollut mitään todellista suunnitelmaa. Paikallinen Finanssivalvonta SEC langetti 20 miljoonan dollarin sakot ja Muskin oli jätettävä paikkansa Teslan hallituksessa. 

Pörssitiedolla ei ole leikkimistä. Siinä ei ole sananvapautta. Ei edes sen jälkeen, vaikka Musk ostaisi koko palvelun kiukustuttuaan sen ylläpidolle.

Lisäys klo 20: Twitterissä tuli vastaan ajatus, jota en itse tullut ajatelleeksi. Todennäköisesti Twitterin uusien omistajien joukossa on Muskin itsensä lisäksi superrikkaiden republikaanien rahoja, jotka haluavat ostaa Donald Trumpin takaisin sosiaaliseen mediaan sopivasti vaalien alla, ja sitä kautta uudelleen presidentiksi. Tämäkö on sitä sananvapautta, jota Musk aikoo edistää? Sananvapautta, jossa valta voidaan ostaa rahalla. Lisäys: 26.4.22 klo 5: Trump itse kiistää palaavansa Twitteriin. 

Lisäys 26.4.22: Twitterin hallitus hyväksyi ostotarjouksen. Lain vuoksi sillä tuskin oli muuta mahdollisuutta, sillä 38 % preemio ennen tarjousta vallinneeseen kurssitasoon on huima, eikä kilpailevia tarjouksia tullut. Hallituksen on ajettava osakkeenomistajien etua. Sananvapaus myytiin Elon Muskille.

Ei sensuuria, vaan arkijärkeä

Presidentti Trumpin Twitter-tilin poisto ja Parler-sivuston heittäminen ulos Amazonin pilvestä on ollut alkuviikon uutinen ja herättänyt valtavan kuhinan itse ytimessä eli sosiaalisessa mediassa. Nettiaktiivit huutavat sananvapauden perään ja vertaavat Trumpin vaientamista Natsi-Saksaan tai Neuvostoliiton pimeisiin vuosiin.

Muutama oma havainto seuraa.

Ensinnäkään Twitter ei sulkenut presidentti Trumpin tiliä. Se toimii edelleen nimellä @POTUS (President of The United States). Pian sen takaa viestii uusi presidentti Joe Biden. 

Sen sijaan Twitter poisti yksityishenkilö Donald Trumpin tilin, joka käytti presidentin asemaansa muiden poliitikkojen kunnian loukkaamiseen ("Low IQ person"), disinformaation ja valheiden levittämiseen, vaalivilpistä valehtelemiseen ja kehotti epäsuorasti (mutta ymmärrettävästi) kannattajiaan kapinaan, kun hänelle epämieluinen, mutta täysin gallupien mukainen, vaalitulos paljastui.

Donald Trumpin tiliä ei suljettu väärien mielipiteiden vaan palvelun käyttöehtojen vastaisen toiminnan vuoksi. Siksi kyse ei ollut sensuurista vaan arkijärjestä.

Käyttösopimus antaa Twitterille kaikki oikeudet tilin sulkemiseen.

Donald Trump, sinä ja minä olemme sitoutuneet somepalveluiden ehtoihin, kun olemme rekisteröityneet palveluun ja klikanneet Hyväksyn ehdot -painiketta. Olemme sopineet, että noudatan palvelun määräämiä käyttöehtoja ja annan sille oikeuden poistaa tilini. "We may suspend or terminate your account... for any or no reason" - mistä tahansa syystä tai ilman syytä.

Koska kyseessä on vapaaehtoinen sopimus, eikä palvelun käyttö edes maksa mitään, kyse ei tämänkään vuoksi voi olla sensuurista vaan sopimusrikkomuksesta. 

Sensuurista valittavat eivät ymmärrä sananvapauden olemusta. Se ei todellakaan tarkoita oikeutta sanoa mitä tahansa nimettömästi, eikä edes nimelläkään. Lisäksi sen käytöstä voi olla seurauksia, kuten juuri tilin menettäminen. Monet Capitol-kukkulalle hyökänneet ovat menettäneet työpaikkansa.

Tilanne on kuitenkin uusi, sillä ensi kertaa viestintä on näin laajasti kaupallisten yritysten varassa. Niillä on lähtökohtaisesti oikeus valita asiakkaansa. Takavuosina ravintolaan vaadittiin pikkutakki ja kravatti, vielä 1960-luvulla naisia ei päästetty sisään ilman miespuolista seuralaista. 

Vielä nytkin ravintola voi poistaa huonosti käyttäytyvän ja muita häiritsevän asiakkaan. Jos syö omia eväitä ravintolan pöydässä, kahmii sormin katkarapuja buffetista tai häiritsee humaltuneena muita ruokailijoita, ei voi väittää ravintolan olevan velvoitettu palvelemaan -- ei vaikka olisi maksanut siitä. 

Alko voi valtiollisen monopolin asemasta huolimatta kieltäytyä myymästä pulloa asiakkaalle. Humalatilan lisäksi syynä voi olla se, että aikuisella on seuranaan alaikäinen tai suorastaan lapsi. Tästä oli jokin aika sitten kirjoituskin Hesarissa. Alkolla on täysi harkintavalta asiakkaiden palvelemisen suhteen. (Sama käytäntö on USA:ssa, eivät välttämättä myy edes viinipulloa, jos asiakkaalla on alaikäinen mukanaan).

Jonkun mielestä Twitter ja Facebook ovat niin määräävässä asemassa, että ne ovat viestinnän monopoleja, ja siksi ne eivät saisi rajata käyttäjiään. 

Someyhtiöt eivät ole viestinnän monopoleja, vaikka omassa some-kuplassa voi siltä näyttääkin. Twitter on edelleen pienen piirin juttu, jonka kohut eivät kiinnostaisi suurta yleisöä ellei perinteinen media uutisoisi niitä. Jokaisen lähipiiristä löytyy runsaasti ihmisiä, jotka eivät ole Twitterissä ja joita ei vähääkään kiinnosta, mitä kohuja siellä kuplii.

Niin ikään jotkut pitävät internetiä ylimaallisena paikkana, jossa pitäisi vallita äärimmäinen vapaus. Ei se niin mene. Pohjimmiltaan internet on vain joukko kaupallisia ja epäkaupallisia paikkoja, jotka on yhdistetty toisiinsa tcp/ip-protokollalla. Internet on tavallisen yhteiskunnan kuva. Lait ja arvot heijastuvat myös nettiin, joskin kansallisina ne sekoittuvat keskenään.

Silti viime viikon tapahtumat herättävät paljon kysymyksiä. Nettijäteille on kertynyt huomattavasti valtaa ilman selvää juridista asemaa. Niistä on tullut vallankäyttäjiä, mutta lainsäädännön puuttuessa ne vastaavat lähinnä osakkeenomistajilleen. Käytännön valtaa käyttävät algoritmit, joita kukaan ei tunnu hallitsevan. Ne suosivat kiistanalaisia, raflaavia postauksia, ja nauttivat aiheuttamastaan kuohunnasta. 

Sillä some-yhtiöt elävät kohuista ja pöhinästä. Donald Trump oli vuosia Twitterin paras myyntimies. Hänen toimiaan katsottiin läpi sormien, kunnes vasta viimeinen tempaus katkaisi kamelin selän -- sopivasti juuri silloin, kun kausi oli lopuillaan eikä Trumpista olisi ollut Twitterille enää hyötyä.

Meidän käyttäjien asema on vielä ristiriitaisempi. Olemme töissä someyhtiöillä, koska tuotamme niiden sisällön. Emme kuitenkaan saa palkkaa, vaan maksamme työllämme palvelusta -- ja sitten yhtiö tekee rahansa myymällä meidän huomiomme mainostajille.

On aivan selvä, että niin EU kuin USA tulevat luomaan uutta sääntelyä some-jättejä varten. Sen seurauksena palveluiden luonne voi muuttua oleellisesti nykyisestä.

Twitter otti vihdoin vastuuta - #TrumpBanned

Tällä viikolla se vihdoin tapahtui: some-yhtiöt joutuivat ottamaan konkreettista vastuuta USA:n tapahtumista. Ensin Twitter ja Facebook jäädyttivät presidentti Donald Trumpin tilit määräajaksi. Kun Trump jatkoi twiittailuaan 12 tunnin pakollisen tauon jälkeen, tili jäädytettiin "toistaiseksi".

Trumpin Twitter-tili jäädytetty

Rynnäkkö Capitol-rakennukseen ja Trumpin yhä jatkuva, isänmaallisiin kannattajiin vetoava paatos ja perusteettomat vaalipetossyytteet saivat Twitterin vihdoin toimimaan.

Tapahtunut osoittaa, millainen valta some-yhtiöille ja muillekin Piilaakson jättiläisille eli ns. Big Tech -joukolle (mm. Amazon, Facebook, Google, Twitter, Apple) on kuin huomaamatta kertynyt. Twitter on mahtavampi kuin maailman vaikutusvaltaisimpana pidetty mies. 

Ilman Twitteriä Trump on kuin rampa ankka -- hän pystyy hoitamaan presidentin viralliset tehtävät, mutta ei masinoimaan joukkojaan eikä lietsomaan ilkeyksiä ja vihaa mediaa kohtaan. Jos Twitteriä ei olisi ollut, USA:n vaalit olisivat sujuneet kuten aina ennenkin, eikä Capitol-kukkulan "punakapinaa" olisi nähty.

Twitterin päätös osoittaa vihdoin selkärankaa ja vastuullisuutta. Some-yhtiöt eivät voi loputtomasti vedota siihen, että ne ovat alustoja, jotka eivät ota vastuuta sisällöstä. Jos ne näkevät alustaansa käytettävän vaarallisiin tarkoituksiin, niillä on suorastaan velvollisuus toimia. Passiivisuus tekee niistä osasyyllisiä.

Googlen päätös poistaa konservatiivinen Parler-sovellus sovelluskaupastaan on sitten jo paljon hankalampi asia. Voiko sovelluskauppaa monopoliasemasta hallitseva yhtiö estää toisen yhtiön sovelluksen jakelun sillä perusteella, että se ei valvo käyttäjien keskusteluja riittävästi? Haitallisten sovellusten poistaminen on OK, mutta portinvartijan aseman hyödyntäminen toisen palvelun kontrollointiin menee jo äärimmäisyyteen. Apple on uhannut tehdä saman, jos Parler ei siisti alustallaan käytäviä keskusteluja.

Some-yhtiöille on kuin huomaamatta kertynyt suuri vaikutusvalta ilman vastuuta tai juridista asemaa. Kaupallisina yhtiöinä ne voivat nostaa tai laskea mielipiteitä, henkilöitä tai toisia yhtiöitä -- jopa avittaa kapinoita tai kansanmurhia. Konservatiivit ovat syyttäneet Big Tech -yhtiöitä puolueellisuudesta ja liberaalin sisällön suosimisesta. Sitä on vaikea todistaa, koska viime kädessä asialla ovat persoonattomat algoritmit, mutta ainakin yhtiöt ovat tukeneet rahallisesti ehdokkaita vaaleissa.

Kaupallisina yhtiöinä Big Tech -firmat voivat valita asiakkaansa eikä niillä ole palveluvelvoitetta. Toisaalta käyttäjät eivät ole asiakkaita, koska he eivät maksa mitään palvelusta. Samalla käyttäjät ovat myös yhtiön työvoima, moderni haalariväki, jota ilman tehdas ei pyörisi. Me käyttäjät tuotamme sen, millä koko bisnes pyörii, ja sitten yhtiöt myyvät meidän huomiomme mainostajilleen. 

Kuvio on niin outo, etteivät vanhan maailman pelisäännöt sovellu tähän. Tarvitaan jotain uutta. Some-yhtiöiden asema ja vastuu on määriteltävä nykyistä selkeämmin. Tästä tulee epäilemättä vuoden 2021 kuumimpia puheenaiheita.

Lisäys 10.1.2021: Twitterin ja muiden somealustojen kieltojen jälkeen hörhöt ja salaliittoon uskovat siirtyvät pienemmille alustoille (kuten äärioikeiston suosima Parler) ja jatkavat siellä toistensa innostamista ääriajatteluun, piilossa julkisuudelta. Siinä on vaaransa, mutta toisaalta ääriajattelua on ollut aina. Internetin ongelma on juuri siinä, että se saattaa ääriajattelijat yhteen, voimistaa heitä ja tuo julkisuudella mukaan uusia uskovaisia. 

Hajauttamalla hörhöt omille foorumeilleen ilmiö heikkenee, vaikka itse ongelma ei poistukaan. Vähän kuten laiva, johon tehdään vesitiivitä osastoja, jotta törmäys ei upottaisi koko alusta. Sitä paitsi Facebookin suljetuissa ryhmissä käydään nytkin hurjia keskusteluja minimaalisella tai olemattomalla valvonnalla, pois suuren yleisön näkyvistä. Ei siis mitään uutta.

Ensi vaikutelma TrumpBanned-tempusta on, että Donald Trump tuntuu hävinneen. Ei enää räyhääviä, riitaa lietsovia twiittejä, jotka leviävät paitsi netissä myös yleismedia kautta kaikkien tietoon. Trump tuntuu kutistuneen tavalliseksi presidentiksi, mitä aamukamman hupeneminen vielä vahvistaa. Hän voi edelleen pitää lehdistötilaisuuksia, mutta niissä puhe on pakostakin asiallisempaa ja Trump joutuu kohtaamaan myös toimittajien vastakysymykset.

Trump voi perustaa oman somepalvelun tai mennä kannattajineen kehittelemään salaliittoteorioita Parleriin, mutta me muut olemme kiitollisia Twitterin päätöksestä. Kunpa se olisi tullut aikaisemmin, niin Capitolin valtaukselta olisi vältytty!

12 tunnin Twitter-jäähy tulee helposti vahingossa

Viime viikolla sain yllättäen 12 tunnin Twitter-jäähyn. Kesken twiittailun näytölle tuli vain teksti:

Oho, mitä tapahtui?

"Tilisi on lukittu - olemme todenneet, että olet rikkonut Twitterin sääntöjä". Mitä ihmettä? En voinut käsittää, mitä sääntöjä olin rikkonut, koska olin vain osallistunut livenä Giulianin tiedotustilaisuudesta käytyyn keskusteluun. Ei uhkailuja tai kunnianloukkauksia, ei sopimattomia kuvia, ei tekijänoikeusrikkomuksia... ei mitään.

Ilmoituksen psykologinen vaikutus oli pysäyttävä, sillä se muistutti, millaisessa australialaisen alkuasukkaan asemassa me käyttäjät olemme. Meitä voi kohdella yksipuolisesti ja ilman perusteluja miten tahansa. Ei ole asiakaspalvelua, johon voisi ottaa yhteyttä ja kysyä, mitä tapahtui. Ei ole ketään, jolle valittaa epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Yhtä hyvin Australian aboriginaali voisi yrittää valittaa kokemistaan vääryyksistä Britannian kuningattarelle.

Tapaus muistutti konkreettisesti siitä, että palvelu on kyllä ilmainen, mutta meillä käyttäjillä ei ole arvoa (ei ainakaan yksilöinä, massojen kohdalla tilanne on toinen -- nimenomaan massat ovat some-palveluille kaikki kaikessa).

Itse en enää palveluun päässyt, joten en voinut edes nähdä, mitä oli tapahtunut. Toinen käyttäjä lähetti ystävällisesti ruutukuvan, jossa aiempi twiittini oli merkitty poistetuksi yhteisönormeja rikkovana. Olin siinä linkittänyt ulkomaiseen uutissivuun, jonka osoitteen lähetin ko. käyttäjälle Facebookin yksityisviestinä, jotta hänkin voisi katsoa, mitä erikoista sivulla oli. Oliko sivulla kenties haittaohjelma, lapsipornoa tai jotain muuta laittomuuksia, mitä en ollut huomannut?

Aamulla luulin jo näkeväni unta, sillä kyseinen viesti oli kadonnut myös Facebookista! Jo toinen isku some-palveluiden vallasta. Vasta avattuani keskusteluhistorian omaan ikkunaan selvisi, että myös Facebook oli luokitellut linkin yhteisönormiensa vastaiseksi ja poistanut sen vähin äänin.

Kun 12 tuntia oli kulunut, pääsin vihdoin purkamaan Twitterin lukituksen. 

"Poista sääntöjämme rikkovat twiitit."

Tietenkin otin yhteyttä tukeen ja epäilin, että kyse oli virheestä, mutta en odota ikinä saavani vastausta. 

Jälkikäteen selvisi, että laittamani linkki G-News-sivuston uutiseen "Electronic Voting Systems with Socialist Origin" oli palveluiden mielestä propagandaa, jota ei saanut jakaa. Löysin sivun googlella ja se näytti käsittelevän Giulianin parhaillaan esittämiä väitteitä Dominion-yhtiön vaiheista. En voinut kuvitellakaan, että tällaisen sivun jakaminen rikkoisi yhteisönormeja.

Tämän tapauksen valossa on selvää, että Twitter ja Facebook sensuroivat tiedonvälitystä. Niillä on tekniikan suoma valta estää linkkien jakaminen palvelussaan -- enkä näe siinä mitään väärää. On niiden omaa sananvapautta päättää, mitä saa jakaa ja mitä ei. Jos Twitter esti minua levittämästä vahingossa G-News-sivun disinformaatiota, olen vain tyytyväinen. Sensuurin ja disinformaation raja vaatii kuitenkin jatkuvaa tasapainoilua.

Silti tapahtunut on syvästi huolestuttava. Twitter ei voi jakaa 12 tunnin jäähyjä ilman, että käyttäjä saa edes tietää, mitä väärää hän on tehnyt. Jäähyn sijaan Twitter olisi voinut lisätä twiitin loppuun varoituksen, että linkki osoittaa arveluttavalle sivulle, tai estänyt linkin jakamisen virheilmoituksen kera. Jos näin voi käydä vahingossa, mitä enää uskaltaa jakaa? Poistaako Twitter seuraavalla kerralla tilin kokonaan?

Twitterin ja Facebookin yhdessä suorittama, näennäisen sattumanvarainen sensurointi, herättää huolta. Nyt kyse oli (väitetystä) kiinalaisesta propagandasivusta, mutta mihin muuhun tällaista valtaa voidaan käyttää? Jos some-yhtiöt tarttuvat näin pieniin asioihin, mikseivät ne estä vastaavalla innolla selkeitä valheita, uhkauksia ja vihaviestejä? Jos ne ottavat näin selkeää päätoimittajavastuuta joillakin alueilla, voivatko ne enää väittää olevansa pelkkiä teknisiä alustoja?

Ja onko meillä some-käyttäjillä ilmaispalveluissa mitään arvoa, vai olemmeko pelkkää mainoskarjaa? Miksi me sitoudumme palveluun, joka ei itse sitoudu mihinkään?