TVKaistan oikeudenkäynti pääsi vihdoin alkamaan

Kiistanalaisen TV-palvelun oikeuskäsittely pääsi tänään vihdoin alkamaan Helsingin käräjäoikeudessa.

Tähän mennessä tapahtunutta: kaksi kaverusta avasi vuonna 2007 TVKaista-nimisen palvelun, joka tallensi kaikki vapaasti näkyvät tv-kanavat palvelimelle ja säilytti tiedostoja kahden viikon ajan. Tilauksensa maksaneet asiakkaat pystyivät katsomaan ohjelmia jälkikäteen, mistä oli usein hyötyä. Erityisen suuren suosion TVKaista sai ulkosuomalaisten keskuudessa, koska se oli heille (lähes) ainoa keino suomalaisten tv-ohjelmien seuraamiseen.

TV-yhtiöt eivät ilahtuneet. Niiden mielestä TVKaista myi asiakkailleen palvelua, johon niillä itsellään ei ollut mahdollisuuksia, vaikka ne olivat sentään ostaneet ohjelmat Suomeen ja maksaneet niistä. Läheskään kaikki elokuva- ja tuotantoyhtiöt eivät olisi myyneet nettilevitysoikeuksia edes rahalla.

Kun osapuolet eivät päässeet sopuun asiassa, oikeudenhaltijat tekivät TVKaistasta tutkintapyynnön poliisille kesällä 2009.

Kiistassa on kyse siitä, onko vapaasti näkyvien tv-kanavien "nauhoittaminen" verkkopalvelimelle digiboksiin verrattavaa toimintaa, joka rinnastetaan yksityiseen kopiointiin ja on siten laillista (enää siitä ei peritä edes hyvitysmaksua). Onko TVKaista pelkkä tallentava digiboksi, jossa on vain todella pitkät piuhat?

Oikeudenhaltijoiden mielestä kyse on laittomasta tv-ohjelmien jakelusta, jossa TVKaista ansaitsee rahaa myymällä asiakkailleen laitonta palvelua, jonka kanssa ohjelmat hankkineet TV-kanavat itse eivät voi kilpailla.

Kumpikin tulkinta on mahdollinen. On kiinnostavaa nähdä, mille kannalle oikeus päätyy. Tässä ollaan tekijänoikeuslain harmaalla alueella, joka on syntynyt nopeasti kehittyvän tekniikan myötä. Ohjelmien pilvitallennus on jotain, mihin tekijänoikeuslaissa ei osattu varautua, vaikka se uudistettiin vuonna 2005 eli vain pari vuotta ennen TVKaistan käynnistymistä.

Selvää on, että tällaiselle palvelulle olisi kysyntää. Katsojan on vaikea ymmärtää, miksi tv-ohjelmien tallentaminen kotona on sallittua mutta työn ulkoistaminen yritykselle ei ole. Kun vielä katselulaitteetkin ovat samoja (tietokone, tabletti, älypuhelin) on vaikea nähdä, minkä juridisen eron tekniikka aiheuttaa.

TVKaista on kansainvälisestikin mielenkiintoinen, sillä vastaavaa palvelua ei ole missään toisessa maassa. Muualla tv-kanavia hallitsevat maksu-tv-palvelut ja kaapeliverkko, eikä kotinauhoittaminen ole niin laajaa kuin monen vapaan kanavan Suomessa. Toisaalta tekijänoikeuden periaatteet ovat kaikkialla samat, joten TVKaistan kaltainen toimija joutuisi joka tapauksessa selvittämään asiansa oikeudessa. TVKaista on ennakkotapaus, jolla on vaikutusta koko EU-alueella.

Yhdysvalloissa oli viime vuonna hieman vastaava tapaus, kun Aereo yritti myydä vapaita tv-kanavia netin yli. Oikeus määräsi palvelun suljettavaksi (uutinen aiheesta sekä suomenkielinen uutinen Digitodaystä). Tällä hetkellä tilanne on se, ettei korkein oikeus ole vielä ottanut kantaa pilvitallennuksen juridiikkaan, joten kukaan ei tiedä onko se laillista vai ei.

TVKaistan tapaukseen liittyy erikoinen sivuepisodi. Kahden TVKaistan omistajan lisäksi syytteessä on Turre Legalin juristi, joka avusti TVKaistaa neuvotteluissa oikeudenhaltijoiden kanssa. Häntä syytetään petoksesta, sillä neuvottelujen yhteydessä TVKaista oli väittänyt jokaisella asiakkaalla olevan henkilökohtaisen tallennuslaitteen yhtiön konesalissa Espoossa. Poliisin kotietsinnässä kuitenkin selvisi, että laitteet olivat verkon kytkimiä, eikä niitä oltu edes kiinnitetty verkkoon tai tallennuslaitteisiin. Tänään oikeudessa juristi totesi olleensa vain päämiehen antamien tietojen varassa ja kiisti petossyytteen.

Poliisitutkinnan alettua TVKaista myi liiketoiminnan eteenpäin ja toimitusjohtaja katosi. Jäljelle jäänyt suomalainen TVKaista-yhtiö meni konkurssiin ja sen toiminta loppui kesällä 2011. Toimitusjohtaja piileskeli niin kauan, että yksi syytteistä ehti vanhentua. Monen lykkäyksen jälkeen oikeudenkäynti pääsi tänään vihdoin alkamaan, kun kaikki kolme vastaajaa saatiin paikalle. Heiltä vaaditaan yli kahden miljoonan euron hyvityksiä ja korvauksia.

Kiistasta huolimatta TVKaista on toiminut koko ajan normaalisti ja jopa laajentanut toimintaansa ulkomailla. Mitä ilmeisimmin se on omistajilleen erinomainen bisnes.

Syytetyt eivät kertomansa mukaan tiedä mitään TVKaistan nykyisestä toiminnasta. Jos olisi toisin, heiltä vaadittaisiin nyt kahden sijaan ainakin kymmentä miljoonaa. Sen verran hyvitystä olisi kertynyt vuoden 2009 jälkeen tehdystä bisneksestä.

Kyseessä on siten paitsi tekijänoikeudellisesta ennakkotapauksesta myös isoista rahoista. Tätä casea kannattaa seurata.

Suomen television katselu ulkomailla

Viime viikon hiihtolomalla joukko lapsia olisi halunnut katsoa Putouksen Maikkarin Katsomo.fi -palvelusta nettilähetyksenä, mutta sepä ei onnistunutkaan. Tuloksena oli vain ilmoitus:

"Ei Putousta maahan, jossa olet."

Kotimaahan palattuani selvittelin asiaa. Kävi ilmi, ettei Katsomo.fi:n suorat lähetykset näy lainkaan ulkomailla, eivät liioin Ylen Areenan lähetykset. Tästä olisi tietysti hyvä mainita palveluissa, mutta ilmeisesti live-katselu on sen verran harvinaista, ettei se ole tullut mieleen tekijöille. Areenan virheilmoitus Palvelussa on havaittu yhteysvirhe. Haluatko lähettää anonyymin virheraportin? on suorastaan raivostuttava. Miksi ei voi suoraan sanoa, etteivät lähetykset näy ulkomailla?

Tallenteiden katselu sentään onnistuu osittain -- myös Putous on katsottavissa jälkeenpäin. Valitettavasti suurin osa ulkomaisista elokuvista, tv-sarjoista ja urheilusta näkyy tallenteinakin ainoastaan Suomen sisältä katsottuna. Vika ei ole tv-kanavien. Oikeudenhaltijat eivät myy kansainvälisiä jakeluoikeuksia nettiin tai jos myyvätkin, niiden hinta on poskettoman korkea.

Kirjoitin aiheesta Helsingin Sanomien kolumnin, josta tuli paljon palautetta. Ulkosuomalaisten on vaikea ymmärtää, miksei ohjelmia voi näyttää netin kautta, kun kerran Yle-verokin on maksettu.

Yle-verolla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Se koskee ensinnäkin vain Ylen omia ohjelmia ja toisaalta vain kotimaan palveluita. Kansainvälisten jakeluoikeuksien ostaminen Ylen näyttämiin ohjelmiin maksaisi hurjasti, eikä kaikkiin ohjelmiin niitä saisi rahallakaan.

Samanlaisia rajoituksia on muiden maiden vastaavissa palveluissa. Esimerkiksi BBC:n iPlayer ja amerikkalainen Hulu toimivat vain oman maan rajojen sisältä katseltaessa. Kyse on kansainvälisestä tekijänoikeuksien kaupasta ja niiden sopimuksista.

BBC iPlayer toimii vain Britanniassa.

Sorry, Hulu ei myöskään toimi USA:n ulkopuolella.

Vaikka molempien palvelujen ilmoituksessa käytetään tilapäiseen viittaavaa termiä "currently" ei kannata jäädä odottamaan. Hulu.comissa sama virheilmoitus on näkynyt ainakin neljä vuotta, minkä ajan olen palvelua seurannut.

Mutta miksei oman maan tapahtumia, kieltä ja kulttuuria voi seurata netin kautta? Tässä on selvästikin murroskohta, johon vanhat rakenteet eivät taivu. Rajat ylittävä nettijakelu katsotaan lähetystoiminnaksi, jossa vastaanottajien piiri voi valikoitua vapaasti ja nousta kymmeniin miljooniin. Vaikka muu ohjelma olisi jaeltavissa, yksittäinen musiikkikappale sen keskellä saattaa estää lähetyksen, koska siitä pyydetään kymmenien tai satojen tuhansien eurojen hintaa. Vanhat sopimuskäytännöt eivät sovellu tilanteeseen, jonka netti-tv on synnyttänyt.

Ehkä tv-yhtiöt voisivat myydä nettikatselupalveluaan ilmaisuuden sijaan? Jos Yle tai Maikkari voisi osoittaa, että ulkomaisia katselijoita on vain tuhat kappaletta (ja luultavasti vielä kaikki suomenkielentaitoisia), tekijänoikeuksien hinta jäisi kohtuulliselle tasolle. Ilmeisesti BBC:n iPlayer on kehittymässä tähän suuntaan.

Toinen vaihtoehto on käyttää laitetta, joka vastaanottaa tv-kuvan Suomessa ja siirtää sen ulkomaille katselua varten. Tällainen "etä-tv" on esimerkiksi Slingbox. Jostain syystä sen saatavuus Suomessa tuntui pikaisen googlauksen perusteella heikolta. Verkkokauppa.comissa oli vain HD-laitteita ja niilläkin pitkä toimitusaika. Olisiko muita laitteita samaan tarkoitukseen?

Kannattaa myös googlata sanalla placeshifting. Eräs aiheelle omistettu sivusto on http://placeshiftingenthusiasts.com/.

Sitten on vielä suomalainen BooxTV-palvelu, jota voinee katsoa myös ulkomailla. Palvelun omat sivut eivät ole kovin informatiiviset tässä suhteessa, mikä voi olla myös tietoinen valinta.

JK. Ennen kuin joku ehtii huomauttaa niin toki BBC:n, Hulun ym. maaestot ovat kierrettävissä paikallista ip-osoitetta käyttämällä, mutta se vaatii teknistä osaamista ja on oman kirjoituksensa aihe. Asiasta puhuttiin paljon pari vuotta sitten jääkiekon MM-kisojen yhteydessä.

Kuka jatkossa kääntää tv-ohjelmat?

Netflix jäi nolosti kiinni Divxfinland.orgin käännöstekstien luvattomasta käytöstä. Ja yhtä nolosti Divxfinland.orgin edustaja kertoi, että olisi antanut luvan jos sitä olisi pyydetty. Noloa siksi, ettei luvattomien käännösten käyttöön voi antaa lupia muille. Tekijänoikeuslaki suojaa myös teoksen kääntämistä. Omien käännösten levittäminen on vastoin lakia.

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskukselta (TTVK) on hurskastelua puuttua harrastajien käännöksiin nyt, vaikka Divxfinland.orgin toiminta on ollut avointa ja saanut jatkua monta vuotta.

Asia nousi otsikoihin vasta tällä viikolla, kun Netflix ja Viaplay avasivat Suomen-palvelunsa. Jatkossa niiden on saatava jostain tekstitykset myymiinsä tv-sarjoihin ja elokuviin. Ammattilaisten tekeminä tekstitykset ovat kalliita, joten oikotielle olisi kysyntää.

Netissä moni harrastaja väittää, ettei edes halua käännöksiä. Tv-sarjoista ja elokuvista nauttii muka paremmin alkukielellä. Itse olen eri mieltä. Vaikka ymmärrän englantia hyvin, luen mieluummin tekstityksiä, koska silloin television äänen voi pitää hiljaisemmalla eikä tarvitse koko ajan keskittyä kuunteluun.

Myös Divxfinlad.orgin suuri suosio kertoo, että teksteille on kysyntää. Jostain syystä esim. uusien elokuvien käännökset ilmestyvät sinne viikko ensi-illan jälkeen, vaikka dvd/blu-ray-levy tulee myyntiin vasta puolen vuoden päästä. Tekstityksillä on kymmeniä tuhansia latauskertoja. Siitä voi päätellä, että teksteille *on* kysyntää myös alan harrastajien (lue: piraattien) keskuudessa.

Mutta tekstityksen ei välttämättä tarvitse olla suomea. Usein riittäisi, että ohjelmissa oli englanninkieliset tekstit. Muutama outo fraasi tai erikoistermi olisi helppo etsiä tarvittaessa nettisanakirjasta.

Todennäköisesti suomalaisille tarkoitetun kaupallisen videopalvelun on tarjottava suomalainen (tai  ruotsinkielinen) tekstitys. Kun uusien jakelutapojen bisnesidea perustuu siihen, että tv-sarjat näytetään Suomessa jo USA:n esitystä seuraavana päivänä, ei käännöksille jää paljon aikaa. Eikä varsinkaan rahaa, jos tilausmaksu on 7,99 euroa kuussa ja sillä saa katsoa niin paljon kuin jaksaa. Jostain on pakko tinkiä, jotta uusi malli voisi toimia.

Netflix on ilmeisesti ajatellut, että katsojat tekevät itse käännöksensä. Tällainen voi onnistua, mutta se edellyttää että Netflix sopii käännösoikeuksista muiden esityskorvausten yhteydessä. Ja voisi kai niille harrastajille jotain maksaakin...

AV-kääntäjät ovat jo älähtäneet työnsä kannibalisoimisesta. Korostan heti, että itse arvostan laadukasta suomenkieltä. Käännösten oikeellisuus ja virheettömyys on itselleni keskeinen osa elämystä. Ja niin se on ilmeisesti muillekin -- ainakin päätellen lukuisista sivuista, joille on koottu television käännöskukkasia.

Silti on pakko kysyä: mikä on käännösten merkitys jatkossa? Jos katsojille on tärkeintä se, että sarjat näkee heti tuoreeltaan ja että palvelu on edullinen, ovatko ihmiset oikeasti valmiita maksamaan käännösten laadusta? Käykö tässä samoin kuin journalismissa, jossa kaikki kyllä väittävät haluavansa suomenkielistä laatujournalismia, mutta tuskin kukaan on valmis maksamaan siitä.

Ja tekeekö ammattilainen välttämättä parempaa laatua kuin asialle omistautunut harrastaja? Kumpi osaa kääntää paremmin vaikkapa Star Trekin erikoissanastoa: ammattilainen, joka kääntää huomenna lääkärisarjaa ja ensi viikolla tiedeohjelmaa vai sarjan fani, joka tuntee kaikkien aiempien jaksojen tapahtumat ja on kirjoittanut niihin liittyvät Wikipedia-artikkelit?

Joukkoistaminen on synnyttänyt Wikipedian ja tappanut siinä sivussa tietosanakirjabisneksen. Käykö käännöksille samoin?

Keskustelu muistuttaa myös väittelyä siitä, vievätkö harrastajakuvaajat ammattilaisten työt. Jos yhä useammalle hääparille tai lehdelle riittää harrastajan ottama kuva, jonka hinta on murto-osa ammattilaisen veloituksesta, onko vika harrastajissa vai kuvan ostajissa?

Kaikki edellä oleva koskee vain englanninkieltä. Kohta kaikki osaavat sitä hyvin tai erittäin hyvin, joten kääntämisen merkitys muuttuu väistämättä jollain tavalla. Muiden kielten osaajien määrä saattaa jopa vähentyä, joten venäläisen, saksalaisen, italialaisen, espanjalaisen tai jopa ruotsalaisen materiaalin kääntäjille riittää varmasti töitä jatkossakin.

Jk 1. AV-kääntäjien blogissa kerrotaan, että normaalisti 1,5 tunnin ohjelman kääntämiseen kuluu viikko. Ottaen huomioon, miten tasapaksua makkaraa tv-sarjat ovat, aika tuntuu pitkältä. Olisikohan työtä mahdollista tehostaa, kuten esim. toimittajat ovat joutuneet tekemään?

Jk 2: Hesarin valokuvaksi kelpaa huonompikin otos. 

Viaplay ja Netflix tulivat Suomeen

Viaplay ja Netflix avasivat palvelunsa Suomessa samana päivänä. Sain kutsun Viaplayn julkistustilaisuuteen, joten kävin kuuntelemassa yrityksen terveiset suomalaisille asiakkaille.

Kehitys USA:ssa on ollut nopeaa. Amazon myy jo enemmän kirjoja e-versioina kuin paperisina. Digimusiikin osuus maailmanlaajuisesta myynnistä ylitti 50 % viime vuonna. Ja tänä vuonna USA:ssa katsellaan enemmän elokuvia online kuin levyiltä. Huikeaa.

Viaplay myy kiitettävän selkeää palvelua, jossa asiakas ostaa rajattoman katseluoikeuden kuukaudeksi kerrallaan. Pelkät tv-sarjat maksavat 3,95 euroa, elokuvat siihen lisättynä 7,95 euroa ja laajin paketti, jossa on mukana NHL-pelit, 16,95 euroa kuukaudessa.

TV-viihteen kentällä riittää nyt toimijoita. Kaikki haluavat osansa laajenevasta kakusta.

Sisältöä voi katsella Smart-TV:llä (moderni taulu-tv, jossa on internet-yhteys), tablet-koneilla, älypuhelimilla, tietokoneella, Playstationilla ja niin edelleen. TV-viihde ei ole enää sidottu televisioon.

Sisältö on tekstitetty suomeksi, mikä toisaalta rajaa valikoimaa. Netflixin USA:n kirjastossa on 100 000 nimikettä, pohjoismaiden versiossa on siitä vain kymmenesosa. Luulisi, että kääntäjille riittää lähiaikoina hommia.

Viaplay ja Netflix ovat vasta alkua. HBO, Apple, Google ja Microsoft tulevat myös markkinoille. Laajakaistan kautta koko tv-viihteen kulutus tulee muuttamaan muotoaan.

Viaplayn edustaja korosti mobiilin katselun merkitystä. Viaplayn kaltaisten palveluiden idea on tableteissa ja tulevaisuuden päätelaitteissa.

Viaplayn kaltaisten palveluiden idea on uusissa päätelaitteissa. Televisio on vain yksi  monista katselutavoista.

Itse olen huono tv-katsoja. Elisan pilvessä odottaa nytkin parikymmentä elokuvaa ja monia dokumentteja, jotka olen joskus tallentanut mutta joita en ole ehtinyt katsoa. Miten ehtisin katsoa vielä lisää elokuvia maksullisilta kanavilta, kun niitä maksuttomiltakin tulee ylenpalttisesti?

Tai mitä olisivat ne kiinnostavat sarjat, joita yksikään Suomen yli tusinasta ilmaisesta tv-kanavasta ei näytä? Varmaan sellaisiakin löytyy, mutta ne ovat hyvin pienen kohderyhmän ohjelmia.

Joillekin on tärkeää nähdä uudet Housen, Desperate housewivesin tai Lostin uudet jaksot heti USA:n esityksen jälkeen. Heille tällainen palvelu on varmasti hintansa arvoinen. Itse ehdin odottaa vaikka useamman vuoden, ei viihteellä niin kiire ole.

Pohjoismaiden jakelusopimukset määräävät, mitä studioita kullakin tarjoajalla on valikoimassaan.

Kuka enää muistaa television digitalisointia? Miten sen piti tuoda uusia palveluita tv-ruutuun ja osaltaan torjua kansainvälisten viihdekanavien vyöryä? Pienen maan oli hölmöä lähteä vuorovaikutteisen television pioneeriksi ja maksattaa siitä kalliit oppirahat tv-katsojilla.

Kansainväliset jätit tulivat Suomeen joka tapauksessa ja kotimaiset toimijat ovat yhä ahtaammalla. Vain vero-oikeuden saanut YLE on turvassa.

Ylipäätään oli hölmöä panostaa jakelutekniikkaan, joka vanheni käsiin. Sisältö on kuningas. Hollywood mittaa itselleen kakusta entistä suuremman osuuden, kun se pääsee hallitsemaan jakeluketjua lähes katsojien kotiin asti. Tekniikan sijaan suomalaisten olisi kannattanut panostaa sisältöosaamiseen. Juuri sellaiseen kuin Angry Birds ja Iron Sky.

Kymmenkunta vuotta sitten luin alan lehdestä, miten tulevaisuudessa sisältöä ei anneta omaksi vaan siihen myydään ainoastaan katseluoikeuksia. Pidin tätä Hollywoodin juonena: kun asiakas maksaa vain katsomisesta eikä omista edes teoskappaletta, häntä voidaan rahastaa monta kertaa samasta sisällöstä. Ajattelin, että kuluttajat suostuvat tähän malliin vain pakotettuna.

Olinpa väärässä. Immateriaalisten oikeuksien ostaminen tuntuu kelpaavan kuluttajille mainiosti. Harva enää haluaa levyjä hyllyynsä.