Suomalainen teräväpiirto otti askeleen taaksepäin, onneksi vain pienen

Viime viikolla hämmästytti uutinen, jonka mukaan Ylen HD-lähetykset Digitan antenniverkossa loppuvat. Ylen oma tiedote asiasta on liioitellun neutraali, aina otsikkoa myöten.

Antennikatsojat jäävät ilman Ylen HD-kanavia, elleivät he asu DNA:n VHF-verkon peittoalueella ja omista VHF-antennia (jonka monet purkivat tarpeettomana digisiirtymän tapahtuessa kymmenkunta vuotta sitten). Jos olet antenniverkossa (kuten lähes puolet kotitalouksista) ja kanavapaikoilla 21-27 näkyy nyt Ylen HD-ohjelmia, ne jatkavat näkymistä vuodenvaihteen jälkeenkin.

Muutoin olet pulassa -- tai ainakin antenniliikkeen avun tarpeessa. Tuskin kukaan pystyy katsomaan perustarkkuuden (suttupiirto) lähetyksiä nykyisiltä 55-65 tuuman televisioilta. Se yksinkertaisesti sattuu silmiin. Digitan jakelemien Ylen HD-kanavien numerot alkavat 31:stä eteenpäin.

Lähetystavan voi tarkistaa myös kanavan teknisistä tiedoista:

DNA:n VHF-verkossa kanavaväli on 7 MHz.

VHF-alueella kanavanipun koko on 7 MHz, kun se UHF-alueella on 8 MHz. Tilaa on vähemmän, mutta DVB-T2-lähetystekniika koodaa bitit tehokkaammin, joten kanavanippuun mahtuu useita HD-kanavia.

Myös Digitan jakeluverkko käytti HD-ohjelmissa DVB-T2-tekniikkaa, mutta noin 300 000 euron rahariita Ylen kanssa torppasi jakelusopimuksen ensi vuodelta.

Digitan jakelun loppuminen on takaisku suomalaiselle HD-tekniikalle. Tavoite on edelleen, että vuodesta 2017 lähtien kaikki kanavat olisivat HD-tasoa ja vain peruskanavia (Ylen kanavat, MTV, Nelonen, Fox) lähetettäisiin perustarkkuudella vuoteen 2026 asti.

Ero kuvanlaadussa on merkittävä. Ymmärtääkseni Ylen uutisia ei vieläkään tuoteta aidolla teräväpiirrolla vaan kuva skaalataan ylöspäin, mutta silti kuvanlaadussa on suuri ero. Toissailtaiset uutiset SD-suttupiirtona:

Uutiset perustarkkuudella.

Sama teräväpiirtona:

Uutiset lähes teräväpiirtona.

Ei ole vaikea valita, kumpaa haluaisi katsoa 55-65 tuuman televisiosta!

Kirjoittelusta syntyy vaikutelma, että teräväpiirto olisi jotain tekniikan huippua. Pötypuhetta, perustarkkuuden tuotantolaitteita ei ole valmistettu enää vuosiin ja HD on normi kaikissa sivistysmaissa. Tekniikan huippua edustaa nyt UHD, joka on neljä kertaa HD:tä tarkempi. Sitä tuskin koskaan saadaan antennikatsojien ulottuville, vaikka valtaosa nyt myytävistä televisioista on UHD-malleja.

Miten HD jaetaan koko Suomen antennikatsojille ja kuka jakelun maksaa on vielä avoin kysymys. Ilman Digitaa osa Suomesta jää antenni-HD:n ulkopuolelle ehkä lopullisesti. Näiden katsojien ainoa toivo on joko kaapeli-tv:ssä (vain kaupunkialueilla) sekä nopeissa laajakaistayhteyksissä, joiden kautta parempilaatuista kuvaa saa jo nyt. Nettijakelu sopii valokuituverkossa oleville tietokoneille, mutta on ongelmallinen television tai 4G-datan kanssa.

Nettikeskustelussa on syyllistetty Digitaa rahastuksesta ja pidetty Ylen jakeluverkon myyntiä pahana virheenä. Asia ei ole näin yksinkertainen. Kustannukset olivat hyvin tiedossa ja digitalisointi säästi niitä merkittävästi. Määräävän markkina-aseman vuoksi Digita ei voi nostaa hintoja pilviin.

Sitä paitsi Digita saa taas uuden kilpailijan. Vuoden 2017 alusta norjalaisen Telenorin omistama Norkring As alkaa kilpailla Digitan kanssa jakelusta. Se rakentaa oman jakeluverkkonsa Digitan UHF-mastojen ja maa-asemien varaan. Ehkä Ylen HD-jakelusta nyt putoavat katsojat saavat teräväpiirtonsa takaisin vuoden päästä?

Täytyy toivoa parasta. Suomen 15 vuoden takainen päätös ryhtyä televisiotoiminnan digitalisoinnin edelläkävijäksi on tullut maksamaan kansalaisille jo aivan tarpeeksi niin rahan kuin teknisten ongelmien (muistatko vielä pätkivät tekstitykset) vuoksi. Teräväpiirto on ensimmäinen riittävä syy digitalisoinnin toteuttamiseen. Ilman sitä televisiolla ei ole tulevaisuutta.

Lisätty 22.12.2015 sd/hd-kuvavertailu sunnuntain uutisista.

Digitan mahtivoitot

Helsingin Sanomat kirjoittaa muutaman vuoden välein Digitan mahtavista voitoista ja antaa lukijan ymmärtää, että poliitikot myivät lyhytnäköisesti rahasammon ulkomaisille sijoittajille. Uusin kirjoitus aiheesta ilmestyi eilen 17.8.2014 otsikolla "Suomen tv-verkosta tuli ulkomaisten sijoittajien rahasampo".

Kirjoitus osoittaa syyttävällä sormella Digitaa ja poliitikkoja, mikä on kovin helppo ratkaisu. Missä oli Hesarin oma kritiikki silloin, kun pöhköä television digitalisointihanketta vietiin läpi hampaat irvessä ja kustannuksista välittämättä? Miksi Yle sai Wessbergin johdolla tehdä toinen toistaan hölmömpiä päätöksiä ja polttaa Digitan myynnistä saatua rahaa digikanavien pyörittämiseen, vaikkei digisovittimia ollut edes kaupoissa?

Miksi Sonera halusi pitää kiinni mahdollisuudesta tv-toimintaan ja luopui sen vuoksi Digitan ostosta? Mikseivät suomalaiset yritykset tehneet kilpailevaa tarjousta Digitasta, vaan sen annettiin mennä ulkomaille, vaikka vähän aikaisemmin digitalisointia oli perusteltu sillä, että kansallisen turvallisuuden vuoksi jakeluverkon täytyi pysyä suomalaisessa omistuksessa?

Miksi Mikael Jungner ja muut tv-johtajat valittivat digijakelun kalleudesta, vaikka hintakehitys oli etukäteen tiedossa? Digitalisointia myytiin kuluttajille juuri sillä argumentilla, että digitaalinen jakelu on paljon analogista edullisempaa.

Entä miksi tv-lähetykset ovat yhä antenniverkon vankeja, vaikka jo kauan sitten tehtiin päätös 100 megabitin laajakaistan rakentamisesta koko Suomeen? On vain ajan kysymys, milloin liikkuvan kuvan jakelu siirtyy ilmasta kaapeleihin. On suomalaisten omaa saamattomuutta, että tämä vaihe näyttää kestävän kovin kauan.

Television digitalisointi oli Nokia-huumassa tehty hanke, jossa Suomi haluttiin maailman ykköseksi hinnalla millä tahansa. Kiireessä kotityöt jäivät tekemättä ja terve järki unohtui, mutta se ei ollut yksin poliitikkojen tai Digitan vika.

Digitalisointi meni metsään eikä oikeastaan yksikään sen alkuperäisistä tavoitteista toteutunut. Esimerkiksi lupaus kotimaisen ohjelmiston lisääntymisestä on ajat sitten vesittynyt, tarjolla on lähinnä ulkomaisten kanavien kaupallista sisältöä. Tuoreen tutkimuksen mukaan kotimaisten tv-ohjelmien osuus jatkaa laskuaan ja ohjelmatyypeistä eniten katsellaan tosi-tv:tä.

Kukaan ei ole ottanut vastuuta näistä möhläyksistä eikä ole penkonut tuon ajan tapahtumia. Yksin Digitan syyttäminen rahastuksesta on populistista.

Yksi keskeinen vaikuttaja oli Arne Wessberg, joka vei Yleisradion digiaikaan, jätti väistämättömän saneerauksen seuraajansa huoleksi, istui Nokian hallituksessa kun tämän haluttiin tekevän digibokseja ja -- kuten jutussa mainitaan -- toimii nyt Digitan hallituksen puheenjohtajana. Tämän lisäksi hän on mm. ollut yrityksessä, joka tuotti ruotsinkielistä aamu-tv-ohjelmaa säätiön varoilla.

Ehkä tässä kaikessa olisi aihetta tutkivalle journalismille? Muutama avainhenkilö on vaikuttanut Suomessa aivan liian moneen asiaan joutumatta koskaan vastaamaan huonoista päätöksistään.

Tolkkua digitelkkuun

Digi-tv-rintamalla tapahtunut kehitys on saanut monen katsojan pään pyörälle. Tarvittaisiin "TV-käyttäjän käsikirja" selittämään jakelutiet (antenni, kaapeli, satelliitti, iptv, standardi internet), verkko-operaattorit (Digita, DNA, Anvia), palveluoperaattorit (TV Viihde, Plustv, Canal Digital), maksukortit ja -kanavat sekä lukuisat termit ja lyhenteet (must carry, upscale, CI+, DVB-T2, UHF/VHF, F-muksi jne).

Melkein tulee ikävä 1990-lukua. Silloin riitti, että laittoi television päälle ja valitsi kanavan. Nyt pitää olla insinöörin pätevyys selvitäkseen tekniikan ja termien viidakossa. Televisiota ei enää "katsella" vaan sitä "käytetään". Televisioiden uudet nettiominaisuudet (appletit, DLNA) hämärtävät entisestään rajaa television ja tietokoneen välillä.

Jouduin itsekin soittamaan useita puheluita saadakseni tolkkua keväällä käynnistyneisiin antenniverkon HD-lähetyksiin. Moni on ihmetellyt, miksi YLEn julkisen palvelun HD-kanava vaatii näkyäkseen maksullisen kortin, vaikka kanava on pakko tarjota must carry -säännöksen perusteella.

Otetaan siis rautalanka avuksi ja väännetään. Kaikki seuraava liittyy vain antennitalouksiin, kaapeli- tai iptv-maailmassa on omat koukeronsa.

HD eli teräväpiirto tuo vihdoin todellisen digi-tv:n - sellaisen, jonka kuva on silminnähden aiempaa parempi. Isot ja hienot taulu-tv:t suorastaan huutavat hd-sisältöä. Esimerkiksi urheilu näyttää teräväpiirtona upealta, kun nopeasti liikkuvan kiekon erottaa jäältä ja pelaajien hikikarpalo näkyy kotikatsomoihin asti.

YLE avasi 2.5.2011 oman HD-kanavan, jolla on lähetyksiä muutaman tunnin ajan illassa. Sisältö kootaan YLEn muilta kanavilta. Osa on aitoa teräväpiirtoa, osa ylöspäin skaalattua (upscale) tavallista kuvaa. Jälkimmäinen näyttää vähän paremmalta kuin standardi, perustarkkuuden (SD) digikuva, koska pakkausvirheistä on päästy eroon. Todellista kuvainformaatiota ei silti ole enempää kuin alkuperäisessä SD-lähetteessä.

Koska HD-kuva vaatii paljon siirtokapasiteettia, YLE ei halua maksaa jakelusta katsojamäärän vähäisyyden ja jakelualueen rajallisen peiton vuoksi. Tämän päivän tilanteessa HD-kanava ei vielä ole julkista palvelua, vaan "extraa" -- ikään kuin testivaiheessa.

Jakelukustannukset maksaa tällä hetkellä TV Viihde (www.tvviihde.fi), joka toimii ns. palveluoperaattorina. Malli on uusi TV-alalla, mutta tuttu matkapuhelinverkoista. TV Viihde kilpailuttaa ja ostaa siirtokapasiteettia joko Digitalta, Anvialta tai DNA:lta, joilla kaikilla on valtioneuvoston myöntämä lupa oman jakeluverkon rakentamiseen. Anvia käyttää pääasiassa Digitalta vuokrattuja tv-mastoja, DNA omia matkapuhelinverkon mastoja.

Jatkossa taloissa joudutaan suuntailemaan antenneja uudelleen, koska DNA:n mastot ovat eri paikoissa kuin Digitan vanhat mastot. Lisäksi voi tulla eteen VHF-antennin hankkiminen, koska osa uusista kanavanipuista on alemmilla taajuuksilla (joita aikoinaan käytettiin analogisilla kanavilla, mutta joiden käyttö loppui digitalisointiin -- ja alkaa nyt siis uudestaan). Säätämistä riittää. Lisäksi lähetteet voivat häiritä toisiaan.

Äskettäin perustettu TV Viihde kilpailee PlusTV:n kanssa (www.plustv.fi), joka on myynyt maksukanavia antennikoteihin aina vuoden 1997 digisiirtymästä lähtien.

(Tähän liittyy kiintoisa yksityiskohta: PlusTV:n osake-enemmistö myytiin kaksi vuotta sitten ruotsalaiselle Teracomille. Teracom on ruotsalainen verkko-operaattori, jonka omistaa paikallinen Yleisradio eli SVT (viime kädessä Ruotsin valtio). Siis kuvio, joka Suomessa ei ollut sallittu, ja joka pakotti aikoinaan myymään Digitan ranskalaiselle TDF:lle. Ruotsin vastaava yhtiö ei ainoastaan omista paikallista verkkoa, vaan laajentaa toimintaansa myös muihin pohjoismaihin.

TV Viihteen suurin omistaja on puolestaan TDF -- sama, joka omistaa Digitan. Nyt siis TDF:n omistama suomalainen yhtiö kilpailuttaa jakelua pääomistajansa ja sen kanssa kilpailevien verkko-operaattorien välillä. Mutkikkaaksi menee.)

Jotta YLE HD -kanavan jakelusta tulisi jonain päivänä kannattavaa, TV Viihde lähettää kanavan salattuna. Salauksen purku vaatii erillisen CI+ -lukijan (aiempi CI-malli, jota käytetään SD-lähetyksissä, ei kelpaa) ja katselukortti on paritettava laitteen kanssa. Lukija maksaa lähes 100 euroa eikä markkinoilla taida olla kuin yhtä mallia, mikä on aiheuttanut närää monissa pioneerikatsojissa. Ilmaisen kanavan katsominen edellyttää investointeja.

Viestintämarkkinalain mukaan operaattorien on välitettävä (ns. must carry eli siirtovelvoite) tietyt kanavat tv-verkoissaan, siis myös kaapeli- ja iptv-verkoissa. Tulkinta on, että kanava pitää lähettää samalla tavalla kaikkialla. Eli kun jakelu antenniverkossa on salattu, sen tulee olla salattua myös kaapeli- ja iptv-verkossa, vaikka niissä todellista tarvetta salaukseen ei olisikaan.

Salaus on katsojan kannalta ikävä asia, koska se estää monissa tapauksissa HD-kanavien tallentamisen ja ilmeisesti myös pc-pohjaisen hd-digiboksin rakentamisen. Esimerkiksi Elisan iptv-palvelussa Ylen HD-kanavaa ei voi katsoa selaimella, vaikka ohjelmien tallentaminen ja katselu boksin itsensä kautta onkin mahdollista.

TV Viihteen tavoitteena on tietenkin saada asiakkaat hankkimaan katselukortteja, joille on sitten helppo myydä maksullisia lisäkanavia. Näin jakelusta tulisi sille itselleen kannattavaa.

Varsinainen YLEn HD-katselu on TV Viihten kortilla ilmaista. TV Viihde tulee myymään myös kanavapakettia, jossa on lisäksi MTV3:n ja Nelosen antenniverkon HD-kanavat. Tämän paketin hinta on 3,95 euroa kuukaudessa. Sen lisäksi jokainen voi ostaa maksukanavia, HD- tai SD-sellaisia.

Jonain päivänä YLE alkaa lähettää YLE 1 HD- ja YLE 2 HD-kanavia. Viimeistään silloin HD-kanavat muuttuvat julkiseksi palveluksi ja YLEn on itse vastattava niiden jakelusta. On luvattu, että nykyiset SD-kanavat toimivat nykyisillä digibokseilla ainakin vuoteen 2016 asti, joten kenenkään ei ole pakko hankkia uusia laitteita. Mutta jos vähänkin arvostaa silmiään ja tv-ohjelmia, HD:hen siirtyminen toki kannattaa.

Vielä yksi asia: aikoinaan korttilinkitystä ja salauspakkoa perusteltiin sillä, että tv- ja elokuvayhtiöt eivät anna jaella sisältöjään ilman salausta. Koska ohjelmat esitetään Suomessa valinnaisella tekstityksellä dubbauksen sijaan, ne kiinnostavat kovasti piraatteja. Vain Antenna HD Ready -hyväksyttyjen laitteiden taataan toimivan suomalaisen salauksen ja DVB-T2-verkon kanssa.

Tämän hetken tietämyksellä mitään pakkoa salauksen käyttöön ei kuitenkaan näytä olevan. On siis mahdollista, että ainakin YLEn HD-kanavat alkavat jonain päivänä näkyä ilman salausta. Se tekisi monen katsojan elämän paljon helpommaksi, sillä nykyinen korttilinkitys tuottaa monenlaisia lieveilmiöitä. Laitteet paritetaan sarjanumeron perusteella ja maahantuoja tietää tuomiensa vastaanotinten numerot. Ulkomailta tuotu tai nettikaupasta tilattu laite ei siis toimi.

Toinen seuraus on vielä ikävämpi: kanavia myydään paketteina, ja eri operaattorit tarjoavat niitä omilla korteillaan. HD-puolella ei vielä ole sopimusta siitä, miten eri toimijoiden kanavat paritetaan yhdelle kortille. Useiden korttien kanssa pelaaminen on katsojan kannalta kestämätön tilanne. Toivottavasti tämä ongelma saadaan ratkaistua mahdollisimman pian.

Taas myytiin suomalaista osaamista Ranskaan

Pieni uutinen heinäkuun 1. päivältä meni monelta kokonaan ohi: Destia myi Destia Trafficin Mediamobilelle. Mikä Destia? Mikä Mediamobile?

Destia oli aiemmin nimellä Tieliikelaitos. Yhtiö tuottaa erilaisia tieliikenteen infrastruktuuripalveluita, kuten navigaattoreihin jaettavia TMC-liikennetietoja. Juuri tämä yksikkö myytiin nyt ulkomaille.

Ostajan nimi on tuskin tuttu kenellekään suomalaiselle. Mutta kun kerrotaan, että Mediamobile on osa ranskalaista TDF-konsernia, alkavat kellot soida. Aivan - tämä on se sama yhtiö, jolle 10 vuotta sitten myytiin Digita (Yleisradion jakelutekniikasta tehty yhtiö).

Digitaan verrattuna Destia Traffic on pieni peluri: ranskalaisen konsernin palvelukseen siirtyy vain 18 työntekijää. Yhdistäviä tekijöitä on silti paljon. Nytkin valtio myy suomalaista osaamista TDF:lle, vaikka navigointi ja reaaliaikainen liikennetieto tulevat olemaan iso bisnes. Ja aivan kuten Digitan tapauksessa, markkinat ovat murroksessa. Osa navigaattorivalmistajista on alkanut kerätä ruuhkatietoja suoraan laitteiden käyttäjiltä. Jatkossa TMC-tarjonnalle tulee vaihtoehtoisia kanavia, mikä mutkistaa kilpailutilannetta.

Silti herää epäily, myikö valtio taas kerran suomalaista osaamista ulkomaille alihintaan. Eikö Suomesta löytynyt halua kehittää älyliikenteen tarvitsemia palveluita? Tullaanko tätäkin kauppaa vielä katumaan tulevaisuudessa?

Sasi myönsi: tv-kanavia perustettiin liikaa

YLEn radiossa lähetettävä Julkinen sana -ohjelma käsitteli 15.2.2010 YLEn taloustilannetta otsikolla "Miksi Ylen rahat eivät riitä?". Toimittaja haastatteli sekä entistä toimitusjohtaja Arne Wessbergiä että hallintoneuvoston puheenjohtajaa Kimmo Sasia.

Alunperin Digitaksi yhtiöitetty jakelutekniikka oli tarkoitus myydä Alma Median, Sanoman ja Ylen yhteisesti omistamalle yritykselle. Wessbergin mielestä tämä olisi johtanut käytännössä Digitan lahjoittamiseen, koska siitä saatava hinta olisi ollut niin huono. Hallitus oli yhtiöittämispäätöstä tehdessään ohjeistanut, että jakeluyhtiö tulee myydä kotimaiselle taholle. Tämä periaate lensi kuitenkin romukoppaan kun tuli puhe rahasta: silloin ranskalaisen TDF:n maksama hinta oli tuntuvasti korkeampi kuin mitä kotimainen kolmikko olisi Digitasta maksanut.

Haastattelussa Wessberg unohtaa sopivasti, että YLE ehti jo sopia Digitan myynnistä Soneralle. Hinta ei ollut mikään myynnin este vaan kilpailuvirasto, joka kielsi Soneraa osallistumasta sekä digi-tv:n sisältötuotantoon että jakeluverkon omistamiseen. TDF ja korkeampi hinta tuli kuvioihin vasta Soneran jälkeen.

No, mitäs pienistä. Wessberg oli Digita-kaupan pääarkkitehti ja toimii edelleen aktiivisesti tv-bisneksessä. Päivällä parturissa luin helmikuun Hymy-lehteä, jossa kerrottiin Wessbergin olevan mukana ruotsinkielistä aamu-tv-ohjelmaa säätiön varoilla tuottavassa yhtiössä. Osuudestaan Wessberg ei radiohaastattelussa mainitse mitään, vaikka toimittaja kysyykin Ylen uusista rahoitusmalleista ja viittaa säätiöön. Ihmettelinkin ohjelmaa kuunnellessani, miksi Wessberg hymähteli pari kertaa haastattelun aikana. Ilmeisesti hän itsekin odotti suoraa kysymystä osuudestaan. Nyt siitä puhuttiin aivan kuin Wessberg olisi ulkopuolinen asiantuntija.

Hurmaantuiko Yle Digita-kaupan rahoista ja pisti niiden avulla pystyyn liian monta kanavaa? Tätä kysyin itse kymmenen vuotta sitten, nyt saman kysymyksen esitti ohjelman toimittaja Anna-Liisa Haavikko.

"Hyvä kysymys", myöntää Wessberg. "On ihan mahdollista, että toisinkin olisi voinut toimia." Kanavia oli paljon, mutta ei rahaa tehdä niille ohjelmille, kuten Haavisto sanoo.

Wessberg paljastaa myös, miten YLE oli aina elänyt yli varojensa. Se sai aikoinaan ansiotonta toimilupamaksua kaupallisilta kilpailijoilta. Kaupalliset kanavat ilmoittivat maksun poistamisen ehdoksi digiprojektiin lähdölle. Niinpä YLEn rahoituksesta tippui viidesosa pois. Toinen kiintoisa tieto on se, että YLE oli myös velkaa 70-80 miljoonaa euroa omalle eläkesäätiölleen. Tämä velka haluttiin maksaa pois Digitan myynnistä saaduilla rahoilla.

Kanavia perustettiin aika paljon, oltiinko liian optimistia mitä sillä rahalla voidaan tehdä? Kimmo Sasi vastaa: "Meillä oli digikauden hype... YLE halusi olla mukana kilpailussa lisäämällä olennaisesti ohjelmatarjontaa ja tavoitteena oli 5 tv-kanavaa, joista nyt yhdestä on luovuttu. Voi sanoa, että optimismi voitti taloudellisen realismin kun suunnitelmia tehtiin. Suomen kokoisessa maassa katsojia ei välttämättä ihan kaikille ohjelmille riitä. Laatu on tärkeämpää kuin määrä."

Mitäpä tuohon voisi enää itse lisätä? Korkeintaan sen, että tämä kaikki oli helppo nähdä jo 10 vuotta sitten.

Haastattelussaan Wessberg vetoaa moneen kertaan siihen, miten kallista digitalisointi oli, ja miten valtio ei halunnut osallistua sen kustannuksiin - siksi jakelutekniikka piti yhtiöittää ja Digita myydä. Mutta eihän se näin ole! Kuten YLEn edustajat tuolloin toistuvasti kehuivat, digitalisointi toi TV-yhtiöille säästöjä. Kalliiksi se tuli vain katsojille, jotka joutuivat ostamaan uudet laitteet ja maksamaan koko ajan nousevaa TV-maksua.

Se, että rahat tuhlattiin perustamalla kolme uutta tv-kanavaa, on aivan toinen juttu eikä mitenkään liity itse digitalisointiin.

Ostaako valtio Digitan takaisin?

Kun television digitalisoinnista alettiin puhua 1990-luvun jälkipuoliskolla, yksi keskeisistä perusteluista oli jakeluverkon säilyttäminen kotimaisessa hallinnassa. Jos katsojat olisivat hankkineet laajamittaisesti satelliittilautasia, jakeluverkon kontrolli olisi karannut vieraisiin käsiin. Silloin esimerkiksi hätätiedotteiden jakelu olisi vaarantunut.

Tiedämme hyvin mitä sitten tapahtui: valtio myi Digitan ulkomaille saadakseen rahaa digitalisoinnin rahoittamiseen. Globalisaation huumassa omistuksella ei äkkiä ollutkaan merkitystä. "Eivät ne lähetysmastot meiltä mihinkään karkaa - sama se, kuka ne omistaa", oli perusteluna.

Nyt takki on kääntynyt taas alkuperäiseen asentoon. Pääministeri Vanhanen sanoo, ettei valtion roolia omistajana pidä pelätä. Tietoliikenteen toimivuus kriisitilanteessa halutaan turvata ja tärkeänä keinona pidetään yhteiskunnan perustoimintojen palauttamista kotimaiseen omistukseen.

Mielenkiintoista nähdä, koskeeko tämä periaate myös radio- ja tv-verkkoa - vai onko hallituskin jo valmis myöntämään, että kriisitiedottamisen painopiste on siirtynyt nettiin.

Mitä tapahtui Digitan veloituksille?

Lehdistö nostaa toistuvasti esille Digitan antenniverkon televisiojakelusta perimät korkeat hinnat. Sillä ei ole kuitenkaan kiinnostusta tai resursseja penkoa asiaa loppuun asti, mikä on harmi.

Olen seurannut asiaa alusta lähtien. Kun digitalisointi 1990-luvun lopussa käynnistyi, se edellytti suuria investointeja. Maahan piti rakentaa uusi jakelutekniikka, jossa tv-mastoihin lisättiin digitaaliset antennit ja konesaleihin niiden vaatimat lähettimet. Ylellä ei ollut rahaa, koska digitalisointi ja uusien kanavien perustaminen söi muutenkin yhtiön resursseja.

Ylen silloinen johto (erityisesti toimitusjohtaja Arne Wessberg) olisi voinut laittaa yhtiön talouden kuntoon, mutta se olisi vaatinut ikäviä leikkauksia ja supistuksia. Tämä tehtävä jäi hänen seuraajalleen, Jungnerille. Sen sijaan rahat päätettiin ottaa yhtiöittämällä jakelutekniikka Digitaksi ja myymällä siitä osuus jollekin teleoperaattorille.

Yle tarjosi osuutta neljälle suomalaiselle yhtiölle keväällä 2000. Sekä Alma Media että SanomaWSOY olivat kiinnostuneita. Niiden kannalta oli kiusallista joutua maksamaan jakelusta kilpailijalleen Ylelle. Omistus jakeluyhtiössä olisi taannut sanavaltaa hinnoitteluun, mutta kuka tahansa Ylen ulkopuolinen omistaja kelpasi niille hyvin.

Lopulta Yle sopi myyvänsä 34 prosenttia Digitasta Soneralle noin 50 miljoonalla eurolla, mutta kilpailuvirasto edellytti Soneran silloin luopuvan digi-tv:n ohjelmasuunnitelmista (niinpä, Sonera harkitsi tuolloin myös tv-kanavan perustamista!). Sonera ei kuitenkaan halunnut luopua tv-bisneksestä.

Näin jälkikäteen on helppo todeta, että kaikki Soneran tuolloiseet päätökset menivät metsään. Osuus Digitasta olisi ollut huomattavasti parempi bisnes kuin tv-kanavan perustaminen tai ilman ostaminen Saksasta. Digita-kauppa peruuntui ja uudeksi ostajaksi löydettiin ranskalainen TDF. Sille myytiin 49 prosenttia Digitasta 141 miljoonalla eurolla.

Yleisradio oli varmasti tyytyväinen saatuaan yhtiöstä kaksinkertaisen hinnan! Rahat olisi pitänyt laittaa investointeihin, mutta ne paloivat Ylen jatkuvien tappioiden kattamiseen ja digitoiminnan takkuilevaan alkuun. Kuka vielä muistaa, että kun lähetykset elokuussa 2001 alkoivat, kaupoissa ei ollut yhtään digisovitinta?

Rahaa tarvittiin aina vain lisää, joten Yle myi muutamaa vuotta myöhemmin tyytyväisenä loputkin Digitasta. Vuonna 2006 TDF:n puolestaan ostivat ranskalaiset ja amerikkalaiset pääomasijoittajat. Jo silloin Digitan arvon laskettiin kaksinkertaistuneen vain muutamassa vuodessa ja sen liikevoittoprosentti oli 17.

Digitan myynti ulkomaille oli Ylen ja suomalaisten tv-kanavien kannalta huono kauppa, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen kuin lehtikirjoittelusta voisi päätellä.

Digiverkon rakentaminen olisi vaatinut investointeja, joihin Ylellä ei tuolloin ollut varaa. Yhtiöittäminen oli pakon sanelema ratkaisu. Jos jakelutekniikka olisi jatkanut osana Yleä, se ei olisi pystynyt toimimaan yhtä kustannustehokkaasti. Lisäksi oli epävarmaa, miten koko digitalisointi onnistuisi. Riskiä haluttiin siirtää tv-kanavien ulkopuolelle.

Digitan nykyistä hinnoittelua ohjaa viestintämarkkinalaki. Vaikka sillä on monopoli antennijakeluun, se ei voi nostaa hintoja mielin määrin. Digitalla on myös riesanaan tappiolliset @450- ja DVB-H-verkot, jotka tulevat tuskin koskaan tuottamaan voittoa.

Nyt sitten asia, jota itselläni on vaikea ymmärtää. Kun televisiota digitalisoitiin, tv-yhtiöt kehuivat kilvan, miten edullista digitaalinen jakelu on. Sen kustannusten piti olla vain viidesosa analogiajakelusta, koska sähkötehoa tarvittiin vähemmän ja lähetystekniikka oli tuntuvasti yksinkertaisempaa. Se, että alentuneet kustannukset menivät kokonaan tv-yhtiöiden pussiin ja kuluttajien vastuulle jäi uusien laitteiden hankinta sekä joka vuosi nousevat tv-maksut, on toinen juttu.

Vuonna 2000 Yle maksoi kaikista Digitalta ostamistaan palveluista (sisältäen mm. radiokanavien jakelun) summan, joka oli 10-15 prosenttia yhtiön liikevaihdosta. Digitalisoinnin piti pudottaa tv:n jakeluhintaa merkittävästi. Tosin jo tuolloin oli tiedossa, että Digita tulee nostamaan hintoja analogialähetysten loppuessa. Tieto löytyi julkisesta hinnastosta, joten se ei tullut kenellekään yllätyksenä.

Syyskuussa 2007 havaittiin, että digitaalisia täytelähettimiä tarvitaan lisää. Niitä rakennettiin kiireesti, jotta luvattu virheetön digikuva saatiin näkymään kaikkialle Suomeen. Lähettimien määrä ja kustannukset nousivat. Hinnasto 1.1.2007 kertoo B-nipussa olevan 36 päälähetysasemaa ja 65 täytelähetintä; 1.3.2009 hinnaston mukaan B-nipun täytelähetinten määrä on noussut jo 149:ään.

Silti on yllättävää, että tv-yhtiöt nyt valittavat Digitan hinnoittelun kalleudesta - etenkin kun juuri tästä syystä DNA sai kahden teräväpiirtomuksin koeluvat vuoteen 2016 asti. Se voi hinnoitella oman jakelunsa edullisemmaksi jos vain pystyy. Ainakaan Digitan hinnoittelun ei pitäisi olla teräväpiirron yleistymisen esteenä.

Heinäkuussa Helsingin Sanomat hehkutti Digitan ulkomaille valuvista "mahtivoitoista" ja kertoi Ylen maksavan yhtiölle 35 miljoonaa euroa vuodessa. Ylen liikevaihto vuonna 2007 oli 385 miljonaa euroa. Miten on mahdollista, että antennijakelun osuus on taas kymmenesosa yhtiön menoista, vaikka juuri tämän piti digitalisoinnissa muuttua?

Ja miten on mahdollista, että tämä kehitys on tullut tv-kanavien johdolle yllätyksenä?

Digita avannut HD-keskustelufoorumin

Digita on avannut sivuillaan keskustelualueen HDTV:tä varten. Tarjolla on neljä aluetta: tekniikka, vastaanottimet, käyttökokemukset ja muut aiheet. Digitan edustajat lupaavat vastata alueella aiheeseen liittyviin kysymyksiin.

Niitä on varmasti paljon. Siksi kannattaa muistaa, mikä Digita on ja mikä se ei ole. Digita huolehtii maanpäälisen (antenni)verkon jakelusta. Digita ei vastaa hd-kanavien perustamisesta, ohjelmista eikä suojauksista (pairing). Digitalle on myös turha valittaa Suomen hd-politiikasta - mikä se sitten onkaan. Viralliset, ministeriötason linjaukset antavat vielä odottaa itseään. Julkisuudessa on ollut esillä lähinnä Ylen johtajien kannanottoja, jotka eivät edusta Suomen virallista linjaa.

Pääkaupunkiseudulla on käynnissä koe, jossa VHF-kanavalla 8 (198,5 MHz) tullaan lähettämään 720-juovaista progressiivista kuvaa Pekingin olympialaisista. Parhaillaan taajuudella pyörii jääkiekko- ja jalkapallo-otteluista koottu traileri, jonka kuvanlaatu on huomattavasti tavallista digi-tv:tä parempi. Se antaa esimakua todellisesta digi-tv:stä. Katsomiseen tarvitaan tv-antenni, dvb-t-vastaanotin ja mpeg-4-purkupiirillä varustettu televisio tai digiboksi.

Helpoiten teräväpiirrosta pääsee nauttimaan tietokoneella. Itselläni usb-porttiin kytkettävä Anysee 30 -tikku toimii hyvin DVB Viewer -katseluohjelman kanssa.