Google ja Apple hyötyvät sovellusverosta (app tax), mutta kuinka pitkään?

Sovelluskauppa oli yksi tekijä, joka auttoi tekemään iPhonesta valtavan menestyksen. Google omaksui saman mallin. Sovelluskaupan ansiosta kaikkien kehittäjien ohjelmat löytyvät yhdestä paikasta, niiden tietoturva voidaan tarkistaa etukäteen (ja haitallisiksi todetut sovellukset jopa poistaa puhelimista jälkikäteen) ja kaupan ansiosta Apple sekä Google pystyvät säätelemään sovellusten hinnoittelua, toimivuutta, yhdenmukaistamaan maksuja ja kokeilukausia ym. 

Tässä kaikessa oli valtava ero Symbian-sovelluksiin verrattuna, joita piti metsästää eri puolilta nettiä ja joiden maksamisesta saati laadusta ei koskaan ollut takeita. Ei ihme, että Nokian Symbian-alusta kuoli nopeasti pois iPhonen ja Androidin tultua.

Sovelluskauppa hyödyttää kehittäjiä, joten Applen ja Googlen perimä 15-30 % osuus sovelluksen hinnasta on kohtuullinen korvaus jakelu-, markkinointi- ja laskutuskanavasta. Toisaalta myös Apple ja Google hyötyvät kehittäjistä. Ilman niitä puhelimista ei olisi koskaan tullut näin suosittuja. Kyseessä on win-win-tilanne, aito ekosysteemi.

Applella on monopoli omalla alustallaan. iPhone-sovelluksia voi jakaa vain sen kautta, joten 15-30 % kuulostaa korkealta. Googlen sovelluskauppoja on lukuisia, vaikka niiden käyttöä länsimaissa ei suositella tietoturvasyiden vuoksi. Esim. Kiinassa Googlen Play-kauppa ei toimi, joten Android-käyttäjien on pakko ostaa ohjelmansa muualta. Sama on nyt edessä Huaweilla. 

Osa sovelluksista on ilmaisia, koska niiden tekijä saa tulonsa kuukausimaksuista tai sovelluksen sisäisistä ostoista. Tämä on ärsyttänyt mm. Spotifytä, jonka kuukausimaksusta 30 % on mennyt Applelle. Apple saa rahaa tyhjästä, minkä vuoksi veloitusta on alettu kutsua sovellusveroksi (app tax). Apple siis ottaa pelkästä rahansiirrosta itselleen jopa 30 %, kun tavallisen maksuvälittäjän (luottokortti tai PayPal) osuus on korkeintaan pari prosenttia. 

Apple veloittaa osuutensa vain silloin, kun maksullinen tilaus on tehty sovelluksen kautta. Jos Spotify-tilaus maksetaan suoraan palvelun nettisivulta, "veroa" Applelle ei tarvitse maksaa. Ilmeisesti aiemmin Applen sovelluskaupan säännöissä on kielletty mainostamasta suoraa tilausmahdollisuutta sovelluksen sisällä, mutta nyt tarkistaessani ehdot en tällaista kohtaa löytänyt.

Joku väitti, että eihän tässä ole mitään erikoista: myös K-kauppa ottaa 30 % katetta myymistään tuotteista. Mutta sovelluskauppa on ihan eri juttu. Päivittäistavaroissa kate ei ole lähelläkään 30 prosenttia ja fyysisen tavaran logistiikka aiheuttaa aivan eri tavalla kustannuksia kuin digitaalisen sisällön säilyttäminen palvelimella ja maksutietojen prosessointi.

Paljon suurempi ero on siinä, ettei K-kaupoilla ole monopolia. Samoja tavaroita voi ostaa muistakin kaupoista, mikä luo hintakilpailua ja estää nostamasta myyntikatetta 30 prosenttiin. 

Sisäisten ostojen tapaukseen on vaikea löytää edes sopivaa rinnastusta. Entä jos K-kauppa vaatisi itselleen 30 % tilausmaksuista, joita asiakkaat tekevät heiltä ostamiensa lehtien perusteella? Jos tänään ostan irtonumeron lehdestä ja päädyn myöhemmin tilaamaan sen, K-kauppa vaatisi itselleen 30 % kaikista tulevista tilausmaksuista? Koska me voimme.

Viime viikolla kiinalaisten puoliksi omistama pelijätti Epic sai potkut Applen ja Googlen kaupoista, koska se kieltäytyi maksamasta pelien sisäisistä maksuista osuutta muualle, ja halusi hoitaa maksuliikenteen itse. Fortnite-peli on valtavan suosittu ja miljardiluokan rahasampo, joten tapahtuma sai paljon julkisuutta. 

Applen ja Googlen miljardivoitot eivät tule tyhjästä. Ne edellyttävät määräävän aseman härskiä hyödyntämistä ja asiakkaiden rahastamista. Joku maksaa ilmaisilta ja ystävällisiltä näyttävistä palveluista. Microsoftia syytettiin samanlaisista kuvioista 1990-luvulla.

Yhdysvaltojen kilpailuviranomaiset ovat katsoneet teknoyhtiöiden monopoliaseman varjopuolia vain sivusilmällä. Microsoftin tapauksessa osavaltiot nostivat haasteen ja yhtiö päätettiin jo kerran jakaa kahtia, mutta oikeuden tuomio kumottiin lopulta ja Microsoft sai jatkaa yhtenä yrityksenä.

On kiinnostavaa nähdä, miten pitkään Applen ja Googlen rahastus saa jatkua. 

Lisäys 25.9.2020: https://www.cnbc.com/2020/09/24/spotify-fortnite-creator-and-tinder-parent-match-join-forces-to-challenge-apples-app-store-fees.html

Koronavirusseuranta voidaan toteuttaa tietosuoja säilyttäen

Koronavirusseuranta voidaan toteuttaa tietosuoja säilyttäen. Kaupallisista palveluista poiketen hyöty sovelluksesta tulisi meille itsellemme, kaikille suomalaisille.

Professorit Kaarina Nikunen ja Annamari Vänskä ilmaisivat (HS Vieraskynä 18.4., "Koronavirusseuranta ei saa murtaa tietosuojaa") huolensa koronaviruksen seurantaohjelman tietosuojavaikutuksista. Kirjoitus puki sanoiksi sen laajan epäluottamuksen mahdollista koronaseurantasovellusta kohtaan, joka parhaillaan velloo sosiaalisen median keskusteluissa. Tietosuojasta tuntuu tulleen monelle ensisijainen huolenaihe, jonka arvo nousee muita perusoikeuksia suuremmaksi.

Kansalaisten terveyden turvaamiseksi hallitus on rajoittanut muun muassa liikkumisen ja elinkeinotoiminnan vapautta. Nämä ovat perustuslain kannalta poikkeuksellisen järeitä toimia. Määräaikaiset perusoikeuksien rajoitukset on kuitenkin katsottu välttämättömiksi, koska kyse on ihmishenkiin ja koko Suomen hyvinvointiin kohdistuvasta uhkasta. Rajoitukset ovat konkreettisia – siksi ne on helppo havaita ja ymmärtää.

Käytämme päivittäin somepalveluita, hakukoneita ja kauppojen kanta-asiakaskortteja. Luovutamme isoille yrityksille sijainti-, kulutus- ja henkilötietomme sen kummemmin miettimättä, vain saadaksemme ilmaispalveluita tai näennäistä alennusta. Tiedonkeräys tapahtuu taustalla, lähes huomaamatta.

Jos sovelluksesta on saatavissa todellista hyötyä taistelussa koronavirusta vastaan, sen hyödyt on punnittava riskejä ja uhkia vastaan. Kaupallisista palveluista poiketen hyöty tulisi meille itsellemme, kaikille suomalaisille.  Tieto liikkumisestamme on joka tapauksessa esimerkiksi Applella, Googlella, sosiaalisen median yhtiöillä ja operaattoreilla. Onkin lohdullista, että koronaseurantasovelluksen tekniikka voitaisiin toteuttaa anonyymisti ja tietosuoja säilyttäen.

Todellinen ongelma on siinä, että sovelluksesta saatava tieto olisi luultavasti varsin epätarkkaa eikä auttaisi löytämään oireettomina pysyviä tartuttajia. Vääriä hälytyksiä tulisi paljon. Tietosuojapelkojen vuoksi olisi myös vaikea saada ohjelmalle riittävää kattavuutta.

Yhdessä suhteessa tietosuojahuoli eroaa muista perusoikeuksien rajoituksista: kerran rakennetuilla valvontamekanismeilla on tapana jäädä pysyviksi. Tässäkin suhteessa koronaseurantasovellus on ongelmaton, sillä sen asentaminen olisi vapaaehtoista ja jokainen voisi myös poistaa sovelluksen puhelimesta niin halutessaan.

Yritäpä tehdä sama Androidille, iPhonelle tai lähikaupan bonuskortille.

(Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-osastossa 20.4.2020)

Google ja Apple virusjahtiin

Kesti aikansa, ennen kuin mobiilitekniikkaa alettiin lännessä valjastaa koronaviruksen jäljittämiseen, mutta nyt vauhti on kiihtynyt suorastaan hurjaksi. Yhdysvaltojen joutuminen viruksen uhriksi on pannut vauhtia Googleen ja Appleen, jotka ilmoittivat.... niin, mitähän siinä oikein ilmoitettiinkaan?

Ylen uutisen mukaan (joka on tehty Bloombergin jutun pohjalta) Google ja Apple ryhtyvät yhdessä kehittämään koronasovellusta. Tekstin mukaan "Jäljitysohjelma olisi tarkoituksena lisätä suoraan Applen iPhone- ja Googlen Android-puhelimiin. Se olisi siis kiinteä osa käyttöjärjestelmää eikä erikseen puhelimeen ladattava sovellus."

Applen ja Googlen yhdessä julkaisema tiedote on epämääräisempi. Sen mukaan tulossa on ensin (jo toukokuussa) ohjelmointirajapinta, jonka kautta terveydenhuollon sovellukset voivat toimia yhdessä iOS- ja Android-laitteissa.

Edellleen: tulevina kuukausina Apple ja Google esittelevät laajemman alustan (platform), joka sitoo edellä kuvatun alustan itse käyttöjärjestelmään ("underlying platforms"). Tiedotteen mukaan se on API-ohjelmointirajapintaa kestävämpi ratkaisu, joka mahdollistaa useamman käyttäjän vapaaehtoisen (opt-in) osallistumisen sekä vuorovaikutuksen terveyssovellusten ekosysteemin kanssa.

Tarkoittaako tämä, että Google ja Apple tulevat lisäämään käyttöjärjestelmiinsä valmiin sovelluksen, joka asennuksen yhteydessä vain pyytää luvan tietojen keräämiseen? Vai onko kyseessä ainoastaan alusta, jonka päälle kansalliset jäljityssovellukset voidaan rakentaa? Itse en osaa tulkita kummasta on kyse. Ehkä tekijät eivät itsekään ole vielä päättäneet asiaa, vaan odottavat käyttäjien reaktioita. Terveys- ja sijaintitiedoissa liikutaan herkillä alueilla, kun toimijoina ovat Googlen ja Applen kaltaiset jätit.

Toivoisin, että kyseessä olisi vain alusta ja sen päälle rakennettaisiin sovelluksia. Näin olisi mahdollista saada tekniikka yhteensopivaksi kaikkien maiden kesken. On epätodennäköistä, että omaa alustaa kehittävät euromaat hyppäisivät yhteen, amerikkalaisten hallitsemaan ratkaisuun.

Kansalliset sovellukset voivat kuulostaa hölmöiltä, mutta terveydenhuolto on kansallista ja esimerkiksi liitynnät suomalaiseen terveyskeskusten verkostoon ja Omakantaan on tehtävä Suomessa. Ohjelma voisi myös antaa toimintaohjeita ja vaikka lähimmän terveysaseman yhteystiedot.

Googlen ja Applen ratkaisu perustuu jo tutuksi tulleeseen Bluetooth-signaalien haisteluun ja puhelinten tunnistamiseen. Puhelin itse salaisi datan ja lähettäisi sen palvelimelle ilman puhelinnumeroa tai käyttäjän tunnistamiseen tarvittavaa tietoa. Vain puhelimet, joita kontaktitieto koskee, pystyisivät tarkistamaan tartuntamahdollisuuden palvelimelta. Teknisesti tämä on mahdollista toteuttaa tietosuojan säilyttäen, eri asia sitten on, miten käyttäjät luottaisivat Googlen tai Applen vakuutuksiin asiassa. Auttaisi, jos tietoa keräävät palvelimet olisivat kansallisessa hallinnassa.

Bluetooth-signaalien seurantaa ei ole suunniteltu tällaiseen käyttöön. Käyttöjärjestelmissä joudutaan ehkä tekemään muutoksia, jotta Bluetooth-skannaus voi olla jatkuvasti tausta-ajossa ilman, että se syö akkua tyhjäksi. Tästä syystä tarvitsemme jenkkien apua. Ongelma ei ole ratkaistavissa pelkällä sovellustasolla.

Jos kontaktien jäljittämisestä tulee mobiilikäyttöjärjestelmän vakiopalvelu, siinä voi olla myös vaaransa. Mitä kaikkea muuta kontaktien jäljittämisellä voitaisiin tehdä, etenkin jos puhelimen haittaohjelmat oppivat hyödyntämään sitä?

Joka tapauksessa on hienoa, että Google ja Apple pystyvät kehittämään yhdessä palvelun, joka auttaa akuutin globaalin ongelman ratkaisussa. Se kertoo myös, millaisen vallan teknologisen alustan omistaminen antaa Yhdysvalloille.

Mobiilitekniikka avuksi koronaviruksen torjuntaan

Suomi taistelee koronavirusepidemiaa vastaan kaikilla rintamilla. Vain yksi alue on jäänyt hallitukselta kokonaan huomiotta: mobiilitekniikka. On jokseenkin noloa Suomelle, että herätyksen täytyy tulla Saksan kautta. Siis Saksan, joka on kaikista EU-maista vanhanaikaisin, vähiten teknologiamyönteinen ja jossa tietosuoja on -- mikäli mahdollista -- vielä Suomeakin korostuneemmassa asemassa.

Miten mobiilitekniikka voisi auttaa? Esimerkiksi näin: kuvitellaan sovellus, joka kuuntelee Bluetooth-signaalia ja kirjaa omaan tietokantaansa kaikki laitteet, jotka ovat olleet riittävän pitkään riittävän lähellä. Jos henkilö myöhemmin saa tietää olevansa koronapositiivinen, tieto voidaan välittää ketjussa takaisinpäin kaikkiin niihin laitteisiin, jotka ovat olleet riittävän lähellä. Bluetooth-ID:stä ei voi nähdä puhelinnumeroa eikä käyttäjän identiteettiä, joten tieto voidaan lähettää nimettömästi vain saman sovelluksen muille käyttäjille.

Sen jälkeen ilmoituksen saaneet henkilöt tietävät oman riskinsä kasvaneen, ja tietävät rajoittaa liikkumistaan tai mikäli mahdollista, käydä testissä. Lisäksi ohjelmassa voisi olla painike, jolla halukkaat voisivat ilmoittaa nimettömästi tartunnastaan ja aiemmista liikkumisistaan tietokantaan. Nämä tiedot auttaisivat tilannekuvan muodostamisessa ja ennakoisivat, missä päin maata seuraavat hotspot-alueet ilmaantuvat.

Mobiilisovelluksesta on hyötyä myös tautihuipun ohittamisen jälkeen, koska silloin yksittäiset tartuntaketjut ovat kiinnostavia ja ne pitää pystyä tukahduttamaan mahdollisimman pian.

Bluetooth-tunnistusta varten on jo kehitetty eurooppalainen alusta, jonka päälle kansalliset sovellukset voidaan rakentaa: Pan-European Privacy-Preserving Proximity Tracing eli Pepp-PT.

Mutta se yksityisyys! Koronavirus uhkaa demokraattisesti kaikkien henkeä ja terveyttä, taloudesta ja hyvinvoinnista puhumattakaan. Hallitus on joutunut ottamaan käyttöön poikkeuslait ja liikkumisen sekä elinkeinovapauden perusoikeuksia on jouduttu rajoittamaan. Näiden toimien rinnalla tietosuojakysymykset joutuvat tilapäisesti joustamaan.

Hyvä puoli mobiiliratkaisussa on se, ettei siinä edes vaaranneta kenenkään yksityisyyttä. Ohjelman lataamisen pitäisi olla jokaiselle vapaaehtoista. Moni luultavasti ottaisi sen, koska kyseessä on oma etu. Kukapa meistä ei haluaisi tietää omasta kohonneesta koronariskistään? Oma riski vaarantaa myös perheen ja läheiset.

Tietosuojasta huolestuminen on hyvä asia, mutta huolen pitää olla rationaalinen ja oikeasuhtainen. Kun epidemia helpottaa, ohjelman voi poistaa. Ei siis ole pelkoa oikeuksista, jotka viranomaisille jäisivät epidemian varjolla. Hyödyn kannalta ei ole tarpeen, että kaikki asentavat ohjelman. Laumasuojan tavoin riittää, että se on tarpeeksi monessa puhelimessa antaakseen kattavan seurannan.

Kuka tällaisen ohjelman tekisi? Ei se vaikeaa ole. Yksi opiskelijoiden projekti on Protego.

Operaattorit ovat antaneet viranomaisille dataa puhelinten käytöstä ja sijainnista. Näillä tiedoilla voi hahmottaa liikennevirtoja ja ihmisjoukkojen liikkeitä. Operaattori ei pysty paikantamaan puhelimia niin tarkasti, että se voisi tunnistaa lähekkäin olevat ihmiset, saati että se saisi tietoja asiakkaidensa sairastamiesta. Ei siis tarvitse pelätä, että viranomaiset voisivat salaa tai pakolla tunnistaa ihmisten liikkumista, kuten tapahtuu eräissä Aasian maissa.

Vielä yksi asia: uutisen mukaan poliisi haluaa vähentää Uudenmaan rajojen valvontaan kuluvia ihmisresursseja. Apuun otetaan valvontakamerat, droonit ja rekisterikilpiä lukevat laitteet, jotka muutoin laskevat esim. ruuhkatietoja autojen matkalla käyttämään aikaan perustuen.

Tämä on potentiaalisesti paljon suurempi uhka kuin itse ladattava koronaseurantasovellus. Kun kamerat otettiin käyttöön luvattiin, että niitä käytetään vain ylinopeuksien valvontaan ja turvallisuuden parantamiseen. Rekisterilaitteilla piti ottaa kiinni katsastuksesta tai ajoneuvomaksuista laistaneita.

Nyt tekniikkaa aletaan käyttää uusimaalaisten liikkumisen valvontaan maakunnan sisällä ja rajoilla. Se ei vielä ole katastrofi, mutta porttiteoria on jälleen osoittanut toimivuutensa. Saadaan nähdä, mitä muita hyviä käyttötarkoituksia valvontatekniikalle löydetään.

Omien kansalaisten liikkumisen valvonta kuulostaa jo itsessään pahalta.

Gem4me - huijaus vai aito yritys menestyä pikaviestinmarkkinoilla?

Minulta kysyttiin mielipidettä mahdollisuudesta vaurastua Gem4me-pikaviestiohjelman osakkeita ostamalla. Onko kyseessä huijaus vai tuleva menestystarina, johon kannattaa osallistua? Katsotaanpa, saako tästä jotain irti.

Gem4me mainostaa olevansa uuden sukupolven pikaviestiohjelma. Siitä on versiot Androidille, iOS-laitteille ja selainkäyttöön. Pikaisesti katsoen sovellus näyttää todelliselta. Käyttäjämäärän kehutaan olevan seitsemän miljoonaa, mikä kuulostaa kohtuulliselta määrältä. Lähin vertailukohta lienee Viber, jolla on satoja miljoonia käyttäjiä.

Ohjelmalla on Google Playssa 30 872 latausta, mikä tuntuu vähältä. Toisaalta asennuksia on yli viisi miljoonaa ja tiedetään, ettei Google Play toimi kaikilla markkinoilla. Kotisivut ovat englannin lisäksi venäjäksi, espanjaksi ja puolaksi, mikä kertoo sovelluksen markkina-alueesta. Varsinaisen koodauksen tekee valkovenäläinen, Minskissä sijaitseva Synesis. Ilmeisesti kyseessä on sama yritys kuin Moskovassa sijaitseva www.synesis.ru. Sivuissa on yhdenmukaisuutta, mutta molemmilla on eri yhteystiedot ja eri asiakasreferenssit. Venäjän Synesis työskentelee mm. maan puolustusvoimille, Valkovenäjän version asiakaslistalla mainitaan startup-yhteistyö Gem4me kanssa.

Sovelluksen taustalla oleva yhtiö Gem4me Holdings Ltd on rekisteröity Maltalle. Esittelysivujen mukaan sovellus vaikuttaa tavanomaiselta pikaviestimeltä. Nykyisin keskeinen ominaisuus on turvallisuus. Siihen liittyvä päästä päähän -salaus on luvattu vasta ensi kesänä. Mikään läntinen media tai uutispalvelu ei näytä testanneen tai kirjoittaneen ohjelmasta.

Erikoiseksi yhtiön tekee Gem4me Investments, joka myy yhtiön osakkeita. Ilmeisesti 51 % on varattu sijoitusyhtiölle, loput 49 % myydään ulos. Sivulta voi ostaa suoraan paketteja, joissa on 2-54 osaketta. Pakettien hinnat ovat 121,50 - 2916 euroa.

Jos sovellus nousee raskaaseen sarjaan ja onnistuu hankkimaan satoja miljoonia käyttäjiä, jokin iso teleoperaattori tai nettiyhtiö mahdollisesti ostaa sen. Japanilainen Rakuten osti vastaavan israelilaisen Viber Messengerin vuonna 2014 ja maksoi neljä vuotta vanhasta yhtiöstä 900 miljoonaa dollaria. Latvialaisen auditoijan mukaan Gem4me:n arvo on nyt 157 miljoonaa dollaria. Jos tieto 7 miljoonasta käyttäjästä pitää paikkansa, jokaisen arvoksi tulisi 29 euroa. Tällainen arvonmääritys on tietysti yhtä tyhjän kanssa.

Google Playn mukaan Viberillä on nyt 12,7 miljoonaa latausta ja yli 500 miljoonaa asennusta. Taustayhtiö on rekisteröity Luxemburgiin, mikä on selvästi Maltaa vakuuttavampi paikka.

Nähdäkseni Gem4me:n osakkeilla ei ole jälkimarkkinoita, joten sijoittaja saa rahansa takaisin vasta mahdollisen exitin (yrityskauppa) tapahtuessa. Vaikka yritys (ei pelkästään bisneksenä vaan tavoitteena) olisi aitokin, riski on suuri.

Lisää epävarmuutta tuo se, ettei yhtiön sivuilla kerrota johdon nimiä tai muitakaan oleellisia tietoja. Synesisin yhteistyö Venäjän puolustusvoimien kanssa herättää monissa epäluuloja. Eikä sovelluskaan ole vielä valmis, jos kunnon salaus puuttuu.

Kuten Q:n tapauksessa, julkisilla tiedoilla on mahdotonta päätellä, onko kyseessä huijaus vai aito startup. Jälkimmäisistä vain murto-osa menestyy ja pikaviestinten markkina on kovin kilpailtu. Myös suoranaisia huijauksia ja vedätyksiä on netissä loputtomasti.

Jos kaveri suosittelee Gem4me:hen sijoittamista, herää helposti epäily pyramidipelistä tai muusta epäasiallisesta markkinoinnista. Jokaisen pitää toimia faktojen ja omien johtopäätösten perusteella. Kaverien sijoitusvinkit ovat yleensä aina epäilyttäviä. Jos löytää hyvän sijoituskohteen, siitä ei ole tapana huudella eikä edes houkutella kavereita mukaan. Kell' onni on... ja niin edelleen.

Teksti-tv ei suostu kuolemaan

Teksti-tv (teletext) ei suostu kuolemaan. Suomi on harvoja maita, joissa tätä 1980-luvun analogiatekniikasta peräisin olevaa infopalvelua yhä pidetään käynnissä -- kansan pyynnöstä. Järjestelmä piti lopettaa jo digi-tv:n aloittaessa, mutta korvaajaksi kaavailtu hieno "super-tekstitv" kaatui MHP:n mukana ja kansa halusi vanhan järjestelmän jatkavan.

Teksti-tv sisältää tietosivuja, jotka on numeroitu 100-899. Yhteensä sivuja voi olla siis enintään 800. Niillä voi edelleen olla useampia alasivuja, jotka vaihtuvat automaattisesti. Sivuja lähetetään koko ajan, joten sisältö päivittyy.

Ennen netin yleistymistä teksti-tv oli mainio tapa jakaa informaatiota kuluttajille. Parhaista televisioista tiedon sai ulos jopa sarjaportin kautta, mikä mahdollisti pörssikurssien siirron tietokoneelle.

Nykymittapuun mukaan teksti-tv on kivikautinen ja kömpelö järjestelmä. On melkeinpä noloa, että juuri suomalaiset haluavat edelleen käyttää sitä. Toisaalta uusien digikanavien perässä juokseminen ei ole aina järkevää sekään, kuten viikonlopun kohu-uutinen digioppimisen huonoista tuloksista osoitti.

Teksti-tv:stä katsotaan lähinnä uutisotsikot, urheilutulokset ja pörssikurssit. Näissä teksti-tv:llä on loistavia etuja puolellaan: järjestelmä toimii kaikilla televisioilla, osoitteeksi riittää sivun numero, käyttö on todella nopeaa -- eikä sivuilla taatusti ole klikkiotsikoita!

Ei myöskään mainoksia, välkkyviä bannereita eikä automaattisesti käynnistyviä videoita. Teksti-tv tuo mieleen netin alkuajat, jolloin sisältöä pystyi vielä lukemaan, eivätkä kaikenlaiset roskat, popupit ja mainokset vieneet päähuomiota.

Kuulemani mukaan sisältö sivuille tuotetaan automaattisesti nettisivuilta. Pikaisen vertailun perusteella tekstit eivät kuitenkaan ole ihan samoja, joten välissä on mahdollisesti vähän käsityötä tai tekoälyä.

Joka tapauksessa teksti-tv on mainio tapa vilkaista uutisotsikot ja muuta ajankohtaista tietoa, kunhan vain muistaa sivunumeron. Tiedon hakeminen tästä järjestelmästä on kömpelöä.

Tärkeintä on, että se toimii. Viis siitä, että hyvässä lykyssä jo isoisä ja -äiti käyttivät samaa tekniikkaa!

Teksti-tv:tä voi lukea selaimella osoitteessa https://yle.fi/aihe/tekstitv. Nettiin tottunut käyttäjä yrittää klikata hiirellä otsikoita, mutta hyperlinkkejä ei ole. Sivut on haettava kirjoittamalla niiden numero. Näin se vain on! 1980-luvulla sivunumerot olivat huippuhienoa tekniikkaa.

Teksti-tv-sovelluksen voi ladata myös puhelimeen. Esimerkiksi Suomi teksti-tv näyttää tältä:

Teksti-tv ei suostu kuolemaan, vaan toimii jopa älypuhelimessa.

Naputellaan numerot 105 jolloin nähdään UM vaatii Venäjältä lisätietoja -uutisen sisältö.

Uutisen koko teksti, lyhyesti ja ytimekkäästi.

Yhdellä sivulla on kerrottu kaikki oleellinen lisätiedoista, joita Ulkoministeriö penää Venäjältä GPS-häirintään liittyen.

Ja kun oikein asiaa miettii, herää ihmettelemään tarvitsemmeko kaikkea sitä ylimääräistä proosaa ja kuvia (videoista, mainoksista ja linkeistä puhumattakaan), joilla uutisia nykyään kerrotaan? Pelkkä tiivis asiateksti riitti 1980-luvulla.

Nykyään lyhyys ja ytimekkyys tuntuu suorastaan ylellisyydeltä.

Kohu Yango -taksisovelluksesta on täynnä kysymyksiä

Helsingin Sanomat uutisoi toissapäivänä, miten venäläisen Yandexin taksisovellus haluaa tavallista enemmän oikeuksia käyttäjän älypuhelimeen. Vaikka yhtiön kotipaikka on Hollannissa, on mahdollista (suorastaan luultavaa) että henkilötietoja päätyy Venäjälle.

MTV pisti vielä paremmaksi. Sen uutisessa siteerattiin Liettuan varapuolustusministeriä, jonka mukaan valtavat määrät henkilötietoja siirtyy hyvin kryptattuna Venäjälle jonnekin Jekaterinburgin lähistölle. Ohjelma myös jatkaa GPS-tietojen lähettämistä senkin jälkeen, kun käyttö on lopetettu.

"Vaikka käyttäjä lopettaisi Yandex-taksisovelluksen, se pysyy aktiivisena".

Tämä kaikki herättää kysymyksiä. On täysin mahdollista, että venäläinen taksisovellus urkkii käyttäjien älypuhelimia ja välittää tietoja Venäjälle ties mihin tarkoituksiin.

Tiedetään, että Uber-sovellus on urkkinut puhelimista tietoja, joiden perusteella matkan hintaa on nostettu esimerkiksi niin, että kun akku on lähes lopussa, Uber näyttää kyydille kalliimman hinnan, koska silloin asiakas on silloin valmis maksamaan enemmän saadakseen auton heti.

Muutama vuosi sitten Uberin sovellus keräsi niin paljon tietoa, että koodiin perehtynyt tutkija kutsui sitä haittaohjelmaksi. Uber "soitti kotiin" ja välitti tietoja, joihin se ei ollut pyytänyt edes lupaa: soittohistorian, käytetyt wifi-tukiasemat, sijainnit, laite-id:t, jopa lähistöllä kuuluneet wlan-verkot tunnuksineen ja taajuuksineen. Sitten hakkeri murtautui Uberiin, varasti 57 miljoonan käyttäjän tiedot ja kiristi niillä rahaa. Uber maksoi hakkerin hiljaiseksi ja pimitti tapahtuneen, kunnes se vuoti julkisuuteen 2017 ja johti mm. toimitusjohtajan potkuihin.

Uutisen esittämillä tiedoilla vastaava johtopäätös Yangosta on kuitenkin ennenaikainen.

Uutistekstin mukaan Yangon taksisovellus "ottaa haltuunsa valtavan määrän käyttäjädataa". Ilmeisesti tällä tarkoitetaan, että sovellus pyytää oikeuksia mm. osoitekirjaan, sosiaaliseen mediaan ja tekstiviesteihin. Uutinen ei kerro toimiiko sovellus, jos oikeuksia ei anna. Joillekin oikeuksille löytyy perusteluita, esimerkiksi sijaintitieto on tarpeellinen ja matkan voi ehkä jakaa sosiaalisen median kautta ystäville. Vanhemmissa Android-versioissa oikeuksien luokittelu on epätarkkaa, jolloin lupakysymys näyttää epätarkalta.

Uutisen mukaan sovellus jatkoi aktiivisena lopettamisen jälkeenkin ja lähetti "erittäin hyvin kryptattua dataa jonnekin EU:n ulkopuolelle". Toisaalta "todellisuudessa käyttäjädataa siirrettiin kryptattuna Venäjälle". Jos data oli kryptattua, mistä tiedettiin sen olevan käyttäjädataa? Monet sovellukset keräävät ns. telemetriatietoa sovellusten käytöstä, tunnetuimpana Windows 10:stä noussut kohu.

On myös epäselvää, mitä sovelluksen lopettaminen tässä tarkoittaa. Mobiilisovelluksia ei yleensä tarvitse lopettaa, vaan ne jäävät tausta-ajoon ja käyttöjärjestelmä huolehtii niiden hallinnasta itse. Joissakin sovelluksissa on erityinen lopetuskomento. Jos Yango näyttää loppuvan, mutta jättää silti itsensä taustalle, toiminta herättää epäilyksiä.

Tiedonsiirto oli "jäljitetty" jonnekin Jekaterinburgin ja Moskovan tienoille. Heikkoa on venäläisten osaaminen, jos eivät pysty tämän paremmin siirron kohdetta piilottamaan. Siihen riittäisi datan kierrättäminen vaikka Mäntsälän datakeskuksen kautta. Tai sitten Latvia oli saanut tiedusteluapua esimerkiksi NSA:lta, jota se ei voinut julkisesti kertoa.

Epämääräiset väitteet herättävät kysymyksiä. Liettuan varapuolustusministeri kehottaa Suomen kyberturvallisuuskeskusta ottamaan yhteyttä, jotta he voivat jakaa tietonsa suomalaisille. On hyvin erikoista, että viranomaisten välinen yhteydenpito tapahtuu tv-uutisten kautta, mutta toivottavasti Suomen viranomaiset tarttuvat pyyntöön ja selvittävät asian.

"Ottakaa yhteyttä meidän kuberturvallisuuskeskukseemme".

Ehkä kyseessä on Venäjän salakavala urkintasovellus, ehkä uutisankka. Suomalaisilla on oikeus tietää. Sitä edellyttää myös kansallinen tavoite kyberturvallisuuden vahvistamisesta ja GDPR-lain valvonta.

Kyberturvallisuuskeskus vetoaa siihen, ettei heillä ole resursseja yksittäisen sovelluksen tutkimiseen. Ei varmaan olekaan, mutta F-Securen toimisto on Salmisaaressa ja Nixu muutaman kilometrin päässä Otaniemessä. Ennen Kyberturvallisuuskeskus oli kivenheiton päässä näistä, mutta muutti äskettäin toiselle puolelle Helsinkiä Kumpulaan. Muitakin alan yrityksiä löytyy. Eikö heiltä voi ostaa konsultointia asiassa?

PS. Suuri Yandexin datakeskusta työllistää Suomessa vain 17 henkilöä. Ei Suomen kannata lisätä hiilidioksidipäästöjä ja alentaa sähköveroa ainakaan työllisyyssyistä. Mukana voi tulla myös yllättäviä seurauksia, kuten nyt kiista siitä, pitääkö tietosuoja-asiaa selvittää yhtiön pääkonttorin vai datakeskuksen sijaintimaassa. Jatkossa datan sijaintiin voi liittyä myös kansallisen turvallisuuden ja juridiikan kysymyksiä.

Muokattu 14.11.2018

Lisäys 22.11.2018: Tietoturvatutkijan mukaan Yangossa on sisäänrakennettu puheentunnistusominaisuus, joka lähettää dataa Venäjälle. Kiinnostavaa. Kuuntelisiko ohjelma salaa puhelimen ympärillä tapahtuvia keskusteluja? 

Lähimaksu ja Applen suljettu ekosysteemi

Viime viikolla uutisoitiin Applen tuovan Apple Pay -maksujärjestelmänsä Suomeen.

Helsingin Sanomat 3.8.2017

Hesarin uutinen perustui Kauppalehteen, joka kirjoitti asiasta vielä rohkeammin:

Kauppalehti: "Apple Pay vie lähimaksupalvelulla pankeilta asiakkaita"

Uutisen ingressin mukaan Perinteisen pankkien on vaikea kilpailla niiden reviirille saapuvien suuryritysten kanssa. Voi olla, mutta toivokaamme niille kuitenkin menestystä IT-jättejä vastaan. Google, Facebook, Apple ja Microsoft ovat kaappaamassa itselleen paljon alueellista bisnestä, joka ei kuulu niiden alkuperäiseen toimialaan. Se, että jätit kasvavat entistä suuremmiksi, hyödyttää lähinnä osakkeenomistajia ja USA:n kansantaloutta. Applea eivät eurooppalaisten omat järjestelmät näytä kiinnostavan, edes hätäpaikannuksessa.

Panin merkille, miten moni Apple-fani hehkutti tyytyväisyyttä uutisen vuoksi. Nyt päästään maksamaan ostoksia iPhonen lähimaksulla, hienoa!

Vähemmän hienoa on se, että Apple on estänyt kilpailijoiden pääsyn puhelimiinsa ja varannut NFC-käytön vain omalle palvelulleen. Sekä OP:n että Nordean vastaavat lähimaksupalvelut toimivat jo Androidissa. Itselläni on vuoden verran kokemusta Nordea Pay -tekniikasta ja se toimii mainiosti. Maksun voi suojata sormenjäljellä (puhelimen lukitus) eikä 25 euron maksurajoitusta ole.

Lähimaksu on toiminut Android-puhelimissa jo vuoden.

Nordean ilmoituksen mukaan ohjelma ja maksutekniikka on kehitetty Suomessa, mikä on peukutuksen arvoinen asia sekin.

Nordea Pay veloittaa maksut suoraan pankkitililtä. Applen järjestelmässä on yhtiö itse toimii välittäjänä. Kauppias ei näe asiakasta, mikä Applen mukaan suojaa ostajaa epärehellisiltä kauppiailta. No, ne eivät koskaan ole Suomessa olleet ongelma.

Applen mallissa kaikki raha kiertää yhtiön itsensä kautta. Apple lupaa, ettei se seuraa asiakkaidensa ostoksia. Houkutus on varmasti kova, sillä tiedot ovat erittäin arvokkaita, eikä Apple ole erityisen avoin keräämänsä asiakasdatan suhteen. Toisin kuin Google, se ei esim. näytä käyttäjästään keräämiä sijaintitietoja.

Apple on maailman arvokkain yhtiö, jolla on kassassa ylimääräistä rahaa Suomen valtion useamman vuoden budjetin verran. Kasvamisen pakko saa yhtiön laajentumaan yhä uusille alueille. Pieni siivu kaikista maksutapahtumista tekisi siitä entistä suuremman.

En pidä tällaista kehitystä toivottavana, etenkin kun se tapahtuu kilpailua estämällä. Ihmettelen, miksi moni Apple-fani ummistaa silmänsä Applen kyseenalaisilta kilpailutavoilta, vaikka muuten kannattaa avoimmuutta ja kilpailua.

Yksi perustelu on tietoturva ja yleinen käytettävyys. Apple on osoittanut, että suljettu ekosysteemi toimii, vaikka näyttääkin asiakkaalle kalliilta. Kun Apple hallitsee laitteistoa, käyttöjärjestelmää sekä tärkeimpiä sovelluksia ja palveluita, se pystyy paketoimaan kaiken siististi yhteen.

Mutta ehkä tämä periaate toimisi muuallakin? Ehkä VR:n ekosysteemi kannattaisi pitää VR:n hallinnassa eikä pakottaa avaamaan sitä kilpailulle? Kilpailua tulee joka tapauksessa lentoliikenteen, bussien ja yksityisautoilun puolelta (vastaavat tässä tapauksessa muita laiteympäristöjä). Ehkä Apple-käyttäjän omakin toimiala toimisi paremmin ilman aitoa kilpailua?

Ristiriita on samanlainen niillä nuorilla, jotka lentävät ulkomaille G20-kokouksiin mellakoimaan markkinataloutta ja suuryrityksiä vastaan -- mutta käyttävät itse merkkivaatteita ja kuvaavat kaiken uusimmalla iPhonella livenä nettiin.

Veikkauksen Android-sovellus ongelma tietoturvalle

Uutisen mukaan Google on poistanut Veikkauksen ohjelman Play-sovelluskaupastaan. Veikkauksen edustajan mukaan päätös on ikävä, mutta se tullaan kiertämään jakamalla sovellusta suoraan Veikkauksen sivulta.

"Oma tietoturvaosaamisemme on huippuluokkaa, joten käyttäjien ei tarvitse huolestua, vaikka ohjelma jatkossa ladattaisiinkin muualta kuin virallisesta Play-kaupasta", rauhoittelee Veikkauksen viestintäpäällikkö Ari Räsänen. Ilmeisesti hän tarkoittaa tätä Pelit puhelimessa -sivua, jonka Android-linkki osoittaa yhä Play-kauppaan ja antaa siksi virheilmoituksen.

Räsänen rauhoittelee väärää asiaa. Ei ongelma ole itse sovelluksessa, se on ihan yhtä turvallista ladata Veikkauksen omalta sivulta kuin Googlen virallisesta sovelluskaupastakin. Mutta jotta latauksen voisi tehdä, pitää poistaa kaikkien turva-asetusten äiti ja sallia ohjelmien lataus epävirallisista lähteistä. Tähän asetukseen koskeminen on kuin oven avaaminen mobiilihaittaohjelmille.

Parasta olisi, jos taviskäyttäjät eivät edes tietäisi koko asetusta. Veikkauksen omalta sivulta ladattava sovellus pakottaa tutustumaan siihen ja vaarana on, että avaus jää pysyväksi. Silloin saatamme nähdä vakaviakin älypuhelinten haittaohjelmatapauksia. Tähän asti niitä ei ole käytännössä Suomessa ollut, vaikka turvaohjelmien ovatkin asiasta eri mieltä.

Googlen päätös poistaa veikkausohjelmat Play-kaupastaan on yllättävä, mutta se on linjassa yhtiön julkaiseman politiikan kanssa: sovelluskauppaan ei hyväksytä uhkapeliohjelmia, lapsipornoa eikä väkivalta- tai vihapuheohjelmia.

Applella vastaavaa kriteeriä ei ole ja siksi Veikkaus By Veikkaus löytyy yhä Appstoresta. Lataamiseen vaaditaan vähintään 17 vuoden ikä.

Googlen linja on terveellinen muistutus siitä, millainen valta amerikkalaisilla nettijäteillä on. Jos ne päättävät poistaa ohjelman jakelustaan, suomalaisilla käyttäjillä tai yhtiöllä ei ole siihen mitään sanomista - ei, vaikka kyse olisi valtionyhtiöstä.

Olemme jenkkiyhtiöiden armoilla.

Pokemon GO on harvinaisen harmiton mobiilisovellus

Minulta on kysytty jo useampaan kertaan, mitä tietosuojariskejä Pokemon Go -suosikkipeliin liittyy. Eikö olekin vaarallista, että pelaajat kuvaavat kameralla ja tiedot voivat päätyä ties mihin käyttöön? Tämän täytyy olla todella suuri riski yksityisyydelle, vai mitä?

Nykytiedoilla en keksi, mikä Pokemon Go:ssa voisi olla vaarallista.

Itse asiassa Pokemon Go vaikuttaa harvinaisen vaarattomalta mobiilisovellukselta. Ensinnäkään se ei kysy henkilötietoja, vaan käyttäjäksi voi rekisteröityä Google-tilin kautta. Ja Google tietää meidät joka tapauksessa.

Toiseksi ohjelmassa ei ole mainoksia, joiden kautta NSA pystyi urkkimaan (ilmeisesti Rovion tietämättä) Angry Birdsin käyttäjiä. Pelin teettäjä on suuri Nintendo, jolla ei ole varaa eikä halua tahrata brändiään kyseenalaisilla tempuilla. Peli hyödyttää Nintendoa parhaiten olemalla reilu ja turvallinen.

Entä sijaintitiedot? Google ja Apple tietävät joka tapauksessa, missä liikut (ellet ole erikseen sammuttanut paikkatietojen keräämistä). Nämä tiedot ovat kaupallisesti arvokkaita, sillä ne kertovat asuinpaikkasi ja kaupat, joissa yleisesti vierailet.

Pokemon Go saa käyttäjän kulkemaan pokemonien perässä pitkin maita ja mantuja. Tällainen satunnainen liikkuminen ei ole kaupallisesti merkittävää.

Kamera sitten? Voisiko joku hyödyntää pelin ottamia valokuvia? En keksi, miten. Paljon arvokkaampia ovat käyttäjän kavereistaan ja tärkeistä tapahtumista ottamat valokuvat, jotka siirtyvät yleensä automaattisesti Googlen ja Applen pilveen. Niissä on tärkeitä esineitä, tärkeitä paikkoja ja tärkeitä henkilöitä. Pelin ottamat kuvat julkisilta paikoilta tai maastosta eivät hyödytä ketään.

Kaikki kaupallisesti arvokas tieto on jo kerätty Googlen ja Applen palvelimille. Harmiton peli ei tässä paljon paina, etenkin kun sen tekijällä on kaikki syyt pitää tilinsä puhtaana ja maineensa tahrattomana. Pokemonit ovat Nintendolle arvokkaampia kuin mikään salaa kerätty käyttäjädata.

No, on sentään jotain. Aina ohjelmaa asennettaessa kannattaa miettiä oikeuksia, joita pyydetään, ja niiden tarpeellisuutta. Tietenkin peli tarvitsee pääsyn sijaintiin ja kameraan, mutta miksi se haluaa pääsyn osoitekirjaan:

Miksi peli haluaa pääsyn yhteystietoihin?

Pyyntö voi olla harmiton -- ehkä peli haluaa vain kutsua kavereita mukaan? Tai jotain muuta. Joka tapauksessa itse jätin luvan antamatta.

Suurin vaara Pokemon Go:ssa on fyysinen. Puhelimia tuijottavat ihmiset ovat vaarassa jäädä auton alle tai törmäillä esimerkiksi liikennemerkkeihin.

Pokemon GO suurin vaara.

Tulevaisuudessa tilanne voi muuttua. Valtavan suosion myötä Nintendolla tai pelin koodaajalla voi herätä halu päivittää peliä arveluttavilla tavoilla. Niin ikään kannattaa varoa väärennettyjä piraattiversioita. Pelistä voi myös paljastua tietoturva-aukkoja.

Nykyisellään en näe pelissä tietoturvauhkia. Oikeita tietosuojariskejä on varsinkin mobiilimaailmassa niin paljon, että yhtään turhaa huolta ei kannata kantaa -- muutoin dilutoimme huolet sieltäkin, missä ne ovat aiheellisia.

Lisäys 10.8.2016: The Intercept muistuttaa, että Nianticin takana on sama johtaja, joka aiheutti Googlella pienmuotoisen skandaalin tarpeettomien wlan-tietojen keräämisestä. 

Paljastatko vahingossa sijaintisi Twitterissä?

Olen huomannut muutaman "televisiosta tutun" henkilön lähettävän twiittejä, joissa on mukana heidän sijaintinsa koordinaatit. Koska twiitit on lähetetty kotoa, ne kertovat kotiosoitteen. Sijainti voi olla mukana tarkoituksellisesti, mutta heidän tapauksessaan epäilin asiaa -- ja totta, tiedon välittyminen tuli heille yllätyksenä.

Mobiililaitteilla twiitatessa viesteihin voi lisätä paikan gps-koordinaatit. Web-käyttöliittymässä ne näkyvät pienenä paikkamerkkinä alimmalla rivillä:

Huomaa paikkamerkki ja "From Espoo"

Kun twiitti avataan, nähdään lisätietoja itse viestistä ja uudelleen sama paikkamerkki:

Edelleen "From Espoo, Uusimaa".

Sijainnista näytetään vain kunnan nimi, mutta sitä napsauttamalla nähdään osoite kartalla:

Tarkka sijainti avautuu kartalle.

Sijainti on niin tarkka, että se kertoo kadun nimen ja talon numeron -- sekä näyttää saman tiedon graafisesti.

Jos et halua, että kotiosoitteesi näkyy kaikille, varmista ettei Twitterin paikkatietoa ole kytketty päälle. Asetuksen tekeminen riippuu puhelimesta. Toki sijainnin näyttämiselle voi olla omat syynsä. Tärkeintä on, että tekee asiasta tietoisen valinnan.

iPhonessa paikannus estetään sovelluskohtaisesti asetuksista (Tietosuoja | Sijaintipalvelut):

iPhone ja Twitter-asetus.

Vaikka sijainti olisi päällä, sen voi poistaa viestikohtaisesti tökkäämällä sormella sinisenä näkyvää paikkamerkkiä. Väri häviää eikä viestiin lisätä sijaintia.

Androidissa lupa paikkatiedon käyttöön annetaan Twitter-ohjelman omissa asetuksissa:

Android.

Tässäkin tapauksessa sijainti voidaan estää viestikohtaisesti tökkäämällä sinistä paikkamerkkiä ikkunan oikeassa alareunassa. Sininen väri häviää eikä sijaintia lisätä.

Huomaa sininen merkki alanurkassa.

Windows Phonessa asetus on niin ikään Twitter-sovelluksessa:

"Käytä nykyistä sijaintia".

Asetuksella ei kuitenkaan ole suurta merkitystä, sillä jostain syystä koordinaatit eivät välity Twitteriin, vaan tuloksena on aina samanlainen virheilmoitus:

Sijaintitieto ei toimi.

Windows Phonen Twitter-ohjelma on ollut rikki ainakin keväästä lähtien. Muistelen, että se toimi vielä alkuvuodesta, mutta jokin päivitys rikkoi sen eikä asia ole korjaantunut. Tästä on se hyvä puoli, ettei Lumian käyttäjä voi paljastaa sijaintiaan vahingossa, kun ei se onnistu tarkoituksellakaan : -) Voisihan tuon tietysti joku korjatakin... sitten joskus.

Joskus sijainti voi mennä pahastikin metsään. Esimerkiksi junassa puhelin ei välttämättä saa tarkkaa sijaintia, joten se kysyy tietoa verkon ip-osoitteen perusteella. Se taas osoittaa operaattorin, ei käyttäjän sijaintia. Eilinen junamatka Tampereelta Helsinkiin antoi twiitin sijainniksi Kärsämäen:

Mmm... mitä? Eihän täällä ole raiteitakaan.

Bing-bing, sur-rur

Kolme vuotta hyvin palvellut iPhone 4 oli muuttunut hitaaksi, joten päätin resetoida sen asetukset (en tyhjentää sisältöä). Kas näin:

iPhonen asetusten nollaus.

Eipä nollauksesta paljon apua ollut, mutta ainakin se havainnollisti millaiseen maailmaan mobiilitekniikka on meitä viemässä.

Oletusarvojen palauttaminen sai nimittäin puhelimen piipittämään ja surisemaan lähes taukoamatta. Melkein jokainen saapuva viesti tuottaa äänimerkin tai laukaisee värinähälytyksen. Ja kun puhelimeen on ladattu useita sähköpostitilejä, Twitter, Facebook, Whatsapp, Gmail, Skype ja tukku muita sovelluksia, ilmoitukset varastavat jatkuvasti huomion eikä töihin keskittymisestä tule mitään.

Eräs pikantti yksityiskohta on iPhonen tekstiviestihälytys. Ellei viestiä avata riittävän nopeasti, puhelin antaa hetken kuluttua uuden äänimerkin. Olet saanut viestin, avaa se hitto vie! Tarkoitus on hyvä, mutta nykyisessä viestinnän tulvassa tällainen itsepintaisuus on erittäin ärsyttävää.

Onneksi kaikki hälytykset saa kytkettyä pois päältä. Usean päivän työn jälkeen iPhoneni ei enää hälytä turhaan ja antaa tekstiviesteistä vain yhden ilmoituksen. Enää Gmailiin saapuvat viestit -- jotka usein ovat pelkkää mainospostia -- pomppaavat näytölle itsestään, luojan kiitos sentään ilman äänimerkkiä.

Bing! Olet taas saanut (turhaa) sähköpostia.

iPhone ei ole millään muotoa ainoa lajissaan. HTC:n Android-puhelimessa Facebook-sovellus antoi värinähälytyksen jokaisen uuden kommentin tai viestin kohdalla. Microsoftin Windows 8 imaisee kaikkien Facebookin ystävien syntymäajat omaan kalenteriin. Sen jälkeen joka päivä näytölle putkahtaa tukku vieraiden ihmisten syntymäpäiväilmoituksia, jotka pitää kuittailla pois oikeiden muistutusten tieltä.

Mobiilitekniikka elää vielä vanhassa maailmassa, jossa haluttiin mahdollisimman paljon informaatiota. Tai sitten kyse on vain jokaisen valmistajan halusta herättää käyttäjän huomiota juuri omalla sovelluksellaan.

Lopputuloksena on turhan viestinnän ja keskeytysten kakofonia, joka vaatii järeitä toimia. Ota siis puhelin käteesi ja kytke pois kaikki turhat ilmoitukset äänimerkkeineen.

Näin takaat itsellesi edes hetken työrauhan tehdä sitä, mikä oikeasti on tärkeää ja merkittävää.

Tiedottaminen edelleen VR:n heikko kohta

En ole junaihmisiä. Kun nuorena piti lähteä työasioissa Tampereelta palaveriin Helsinkiin, turvauduin VR:n sijaan Finnairiin. Työnantajan maksama päiväraha riitti juuri ja juuri nuorisoalennuksen jälkeen edestakaiseen lentolippuun.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen palannut junan käyttäjäksi. Nykytekniikan ansiosta junamatkailu on paljon aiempaa mukavampaa. Tarjolla on oma pistorasia ja nettiyhteys. Enää ei tarvitse pelätä joutuvansa suljettuun osastoon, jossa on 4+4 penkit toisiaan vastakkain, eikä selkänojaa voi edes kallistaa.

Lipun voi ostaa helposti netistä. Mobiililaitteella osto käy vaikka juuri ennen junaan nousua. Näin paluuaikaa ei tarvitse lyödä lukkoon etukäteen. Mitään ei tarvitse tulostaa paperille, sillä konduktööri tarkistaa lipun suoraan älypuhelimen näytöltä.

Nettikauppa toimii nykyään, mutta ei se vieläkään mikään käytettävyyden riemuvoitto ole.

Mobiililippu toimii, mutta juuri muuta iloa mobiilista ei olekaan.

VR-matkakokemukseni ovat enimmäkseen myönteisiä. Ei ole VR:n syy, jos joku vaunussa kuorsaa niin kovaäänisesti, että koko osasto kärsii (viime lauantaina). Sillekään VR ei voi mitään, että ihmiset puhuvat luottamuksellisia tai intiimejä puheluitaan muista välittämättä (lähes joka matkalla).

Ok, nettiyhteys pätkii ja Dropbox, työkaluista tärkein, on estetty. Yhdellä matkalla pistorasiasta ei tullut sähköä. Mutta toisaalta molemmat ovat ilmaisia lisäpalveluita, joita ei aiemmin ollut lainkaan. Sähköisille palveluille on totisesti käyttöä: suunnilleen joka toinen räplää matkan aikana älypuhelinta, tekee töitä läppärillä tai katselee videoita iPadista.

Oli kesä tai talvi, VR:llä tuntuu olevan ongelmia kaluston kanssa. Eilen Tampereelta lähtevä juna oli tunnin myöhässä, Pendolino 18 minuuttia. Vielä pahemmin oli käynyt illan Bon Jovi -junalle. Kesäilta on kaunis kuin morsian, joten miksi junat myöhästelevät näin pahasti? VR:n tiedotteen mukaan syynä ovat pohjoisen routavaurioiden aiheuttamat nopeusrajoitukset. Tampereen juna voi olla lähtenyt Rovaniemeltä asti, joten pohjoisen ongelmat heijastuvat etelään.

Kesäilta, ja juna myöhässä. Pohjoisen routavauriot hidastavat liikennettä ja tiedotus ontuu.

VR tuntuu hyvin joustavalta. Eilinen myöhästynyt Pendolino pysähtyi ilmeisesti matkustajien vaihtojen vuoksi Toijalassa ja Keravalla, mutta ei lainkaan Hämeenlinnassa. Ja kaksi viikkoa sitten paluu Tampereelta tapahtui vanhalla vaunulla, joka kulki aikatauluun merkityn junan sijaan. Asemalla seissyt virkailija neuvoi vain nousemaan junaan ja unohtamaan paikkaliput. Ravintolavaunua tai syötävää ei ollut tarjolla. Ilmeisesti oikea juna oli silloinkin luvattoman paljon myöhässä ja matkustajat vietiin perille ylimääräisellä kuljetuksella.

Tiedottaminen on edelleen VR:n heikko kohta. Etukäteen nauhoitettuja asemakuulutuksia lukuunottamatta tietoja annetaan vain suomeksi. En siis suosittele ulkomaalaiselle turistille Suomen junien käyttämistä. Lentäkää mieluummin, niin pääsette ainakin oikeaan paikkaan.

Pendolinon katossa olevat monitorit kuvaavat hyvin VR:n tiedotuslinjaa. Eilen niissä näkyi vain tasainen vihreä valo. Joskus olen sentään nähnyt monitorissa pienellä junan nopeuden. Miksi monitorit ovat tyhjän panttina? Lentokoneissa näytetään tv-ohjelmia ja kartta matkan etenemisestä. Eikö saman voisi tehdä junassakin? Tai viestiä tietoja ylimääräisistä pysähdyksistä, myöhästymisen syistä ym. Videokuva veturin nokasta voisi olla suorastaan hypnoottinen, mutta varmasti kiinnostava kokemus.

VR voisi muutenkin ottaa oppia lentoliikenteestä. E-lippua ostaessani minulta kysytään puhelinnumero ja sähköpostiosoite. Jos juna on selvästi myöhässä, miksei siitä lähetetä tiedotetta matkustajalle? Tietäisi olla menemättä turhan aikaisin asemalle. Jos kyse on kustannuksista, sähköposti riittäisi älypuhelinten käyttäjille (ja muitahan ei enää palvellakaan). Se olisi VR:lle ilmaista ja teknisesti helppo järjestää.

Junan sijainnin näkee reaaliajassa sivulta http://www.vr.fi/fi/index/aikataulut/junatkartalla.html, mutta matkustajan pitää olla oma-aloitteinen. VR ei tietoa tai palvelua tyrkytä.

Oma-aloitteisen junamatkustajan pakollinen kaveri: Junat kartalla -sovellus.

Myös liikennetiedotteita kannattaa silmäillä (tosin niissäkään ei mainita mitään eilisen ongelmista, routavaurioista on tiedotettu viimeksi toukokuun 11. päivä):

Tiedotteita löytyy, kunhan osaa itse etsiä ne. 

Kaikesta päätellen VR kuitenkin panostaa mobiilikäyttäjiin. Latasin juuri VR Veturi -mobiilisovelluksen, jolla voi ostaa lippuja älypuhelimesta. Ainoa maksutapa näyttää olevan luottokortti, jonka numeroa ei voi edes tallentaa, vaan se pitää kirjoittaa joka kerta uudelleen.

Henkilökohtaiset myöhästymis- ym. tiedotteet lisäisivät kiinnostusta e-lippujen käyttöön. Vähintäänkin odottaisi, että ne tulisivat Veturi-sovellukseen. Mutta VR:n tuntien siitäkin odotuksesta voi tulla pitkä.

Appsit käyttävät tietojasi, tiedätkö asiasta?

iPhonen uusi iOS 6 -käyttöjärjestelmä pyytää näköjään luvan ennen kuin se päästää sovelluksen lukemaan valokuvia:

iPhonessa Twitter kysyy nyt luvan kuvien käyttöön.

Hieno homma, mutta... kääk! Tämähän tarkoittaa sitä, että aiemmin sovellukset ovat päässeet lukemaan kuviani (ja muita henkilökohtaisia tietoja) salaa ja minkään estämättä.

Niinpä. Voi vain kuvitella, miten moni mobiilisovellus on jo kopioinut osoitekirjasi, sähköpostisi, tekstiviestisi tai kameralla ottamasi kuvat omalle palvelimelleen -- joka todennäköisesti on EU-alueen ulkopuolella ja siten tietosuojalakien ulottumattomissa.

Tämän ei pitäisi olla mikään uusi asia, aiheesta on uutisoitu ennenkin (mm. Tietokone tämän vuoden helmikuussa). Mahdollisuus lukea kuvia ilman lupaa Androidista on ollut yleisesti tiedossa. Eikä kyse ole edes bugista vaan toimintaperiaatteesta: tietenkin sovellukset pääsevät käsiksi käyttäjän omaan dataan, koska ne toimivat käyttäjän oikeuksilla. Sama pätee tavallisiin tietokoneisiin.

Lisäsuojausten rakentaminen iPhonen tapaan on tarpeen. Mutta niille kuville ja henkilötiedoille, joita appsit ovat jo aiemmin kopioineet itselleen, emme enää voi mitään.

Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne on jo ilmaista

Pääkaupunkiseudun liikenneongelmien ratkaisemiseksi ehdotetaan joukkoliikenteen muuttamista ilmaiseksi. Sen pitäisi lisätä joukkoliikenteen suosiota ja houkutella yksityisautoilijoita junan tai bussin kyytiin.

En ymmärrä tätä logiikkaa. Autoilijan kannalta pääkaupunkiseudun joukkoliikenne on jo nyt käytännössä ilmaista. Matkakortilla seutulippu Helsingin keskustaan ja takaisin maksaa noin seitsemän euroa. Saman matkan tekeminen omalla autolla maksaa vähintään tuplasti (matka esimerkiksi 40 kilometriä, km-kustannus noin 0,40 euroa).

Muutaman tunnin asiointi rasittaa lisäksi autoilijan kukkaroa 15-25 eurolla pysäköintimaksun muodossa. Ja jos pysäköintivirhemaksu nousee 80 euroon, pienikin huolimattomuus tai viivästys voi moninkertaistaa asioinnin kustannukset.

Kun toiseen vaakakuppiin asetetaan junamatkan ja toiseen automatkan hinta, on ihan sama, painaako junamatka seitsemän vai nolla euroa. Autolla ei matkusteta sen vuoksi, että kustannusero junaan tai bussiin olisi turhan pieni vaan ihan muista syistä. Epämukavat aikataulut ja tarve liikkua myös työpäivän aikana kallistavat vaa'an oman auton puolelle. Vain Hesarin toimittajien ja kansanedustajien työpaikka on aivan aseman vieressä. Muut joutuvat kävelemään loskassa tai käyttämään hankalia vaihtoja.

Joukkoliikenteen suosiota ei lisätä alentamalla hintaa vaan parantamalla sen mukavuutta ja toimivuutta. Älypuhelimessa toimiva GPS Reittiopas on saanut minut käyttämään yhä enemmän lähijunaa auton sijaan, koska se tekee matkustamisesta niin helppoa. Junat kartalla -palvelu näyttää junan sijainnin reaaliajassa, mistä voi arvioida sen mahdollista myöhästymistä.

Joukkoliikenteen hinnan alentaminen hyödyttäisi nuoria ja vanhuksia, jotka ovat nytkin joukkoliikenteen suurkäyttäjiä. Ilmaisuus saisi heidät liikkumaan aiempaa enemmän, mutta se tuskin on mikään tavoitetila. Pikemminkin kaikenlaista liikkumista halutaan vähentää. Ilmaisuus on mukavaa, mutta sen vaikutukset usein arvaamattomia. Eikä mikään ole oikeasti ilmaista, vaan maksuttomien palvelujen rahat on kerättävä jostain muualta.

Itse asiassa lähijuna todella on ilmainen. En ole koskaan nähnyt lipputarkastusta käyttämälläni reitillä. Mutta se on tietty ihan toinen juttu.

Instagram: miljardilla taalalla entistä huonompia digikuvia

Facebook tekee historiansa ensimmäisen merkittävimmän yrityskaupan ostamalla Instagram-kuvanjako-ohjelman. Kauppahinta on käsittämättömät miljardi dollaria.

Tuntuu kuin nettikuplan hullut vuodet olisivat palanneet. Instagram on hyvin yksinkertainen ohjelma, jonka keskeinen idea on huonontaa matkapuhelimella otettuja kuvia (ikään kuin ne eivät jo ennestään olisi riittävän huonoja).

Aluksi Instagram tekee kuvista neliömäisiä (muistatko vanhat 9x9 cm valokuvat, joissa oli valkoiset reunat? No -- minäkin toivoisin unohtaneeni, mutta ne olivat todella yleisiä 1970-luvulla). Sen jälkeen se vääristää kuvan värit suotimella, joka tekee kuvista epätodellisia tai yksinkertaisesti vain vanhoja haalistamalla niiden värit.

Siis esimerkiksi näin (Espoon Innopolin aula Instagrammina 4.4.2012):

Siinä se. Miljardi euroa tällaisesta palvelusta.

Insinöörin sydäntä särkee jo palvelun keskeinen idea: huonontaa nyt kuvia tarkoituksella. Tähän asti insinöörit ovat käyttäneet miljoonia työtunteja kuvanlaadun parantamiseen. Kun riittävän hyvä taso on vihdoin saavutettu, ihmiset haluavatkin pilata kuvansa ja tehdä niistä tahallisesti huonoja.

Instagram ilmestyi iPhonelle jo toista vuotta sitten. Pari viikkoa sitten siitä ilmestyi vihdoin Android-versio. Ja amerikkalainen teknologiakolumnisti mainitsee Instagramin puuttumisen yhdeksi syyksi, miksi hän uuden Nokia Lumia 900:n sijaan päätyi sittenkin uuteen iPhoneen.

Olen ollut palvelun käyttäjä vuoden, mutta silti en ymmärrä. Kun Facebookilla on jo valmiina 800 miljoonaa käyttäjää ja oma kuvanjakopalvelu, vastaavat suotimet olisi kehittänyt siihen sadalla dollarilla. Onkohan Facebookilla liikaa rahaa? Onko tämä lopun alkua Facebookille?

Jos sinä ymmärrät paremmin, kommentoi alle.

Muokattu klo 23.20: Yrityskauppa ei ole Facebookin ensimmäinen, mutta merkittävin. Aiemmin ostetut yritykset ovat olleet pieniä ja suurelle yleisölle tuntemattomia.

Lisäys 10.4.2012 Vielä yksi kiteytys: nollasta miljardiin 1,5 vuodessa (palvelu avattiin lokakuussa 2010) - kuulostaako uskottavalta? Kaiken lisäksi palvelu perustuu ilmaiseen kuvien jakamiseen, joten sille ei voi keksiä bisnesmallia. Raha ei yksinkertaisesti liiku. Väkisinkin tulee mieleen nettikupla ja uusi talous. Ja aivan kuten silloin, nytkin löytyy asiantuntijoita, jotka väittävät kirkkain silmin neliömäisen valokuvan, hassujen väriefektien ja yhteisön olevan miljardin arvoinen.

Yksinkertaista mutta hyödyllistä: ilmoittautuminen tekstiviestillä

Matkapuhelinsovellukset ovat parasta tietoyhteiskuntaa. Ne liittyvät arkipäiväisiin tilanteisiin ja toisin kuin ylisuuret web-portaalit, mobiilipalvelut ovat yksinkertaisia ja toimivia. Pieni on kaunista -- varsinkin silloin, kun se toimii.

Pieni esimerkki eiliseltä: olin menossa Diacoriin lääkäriin. Olin varannut ajan www-lomakkeella ja pyytänyt tekstiviestimuistutuksen puolta tuntia ennen aikaa (vanha juttu). Varttia ennen aikaa tuli tekstiviesti joka kysyi, halusinko hoitaa ilmoittautumisen saman tien:

Vastasin lähettämällä A-kirjaimen ja sain puhelimeen ohjeet, mistä vastaanottohuone 208 löytyi.

Sovellus oli yksinkertainen, suorastaan triviaali. Se ei vaatinut edes älypuhelinta, vaan toimi vanhanaikaisilla tekstiviesteillä. Asiakas välttyi jonottamasta vastaanottoon (jota Helsingin keskustan Diacorin kyltissä kutsuttiin aseman itsensä keksimällä nimellä Reseptio, hetken jo luulin että sieltä haetaan reseptejä :-).

Lääkäri oli tietenkin hieman myöhässä, joten miten olisi kehitysidea seuraavaan versioon: asiakas saisi samalla tekstiviestillä tiedon siitä, paljonko lääkäri on myöhässä.

Siinä odottaessa oli aikaa räplätä älypuhelinta. Huomasin, että joku oli jättänyt FourSquareen vinkin lääkärivalintaa varten:

Piti oikein googlata, kun ei ole tullut luetuksi juorulehtiä. Entinen suhde jääkiekkoilijaan, pitihän se arvata. Mikä niissä kiekkoilijoissa oikein kiehtoo fiksujakin naisia?

Matkapuhelin Blu-ray-soittimen kaukosäätimenä

Ostin itselleni isänpäivälahjaksi Sonyn BDP-S580 Blu-ray-soittimen. Katuhinta on noin 200 euroa. Halvempikin malli (S480) löytyy, mutta siinä ei ole sisäänrakennettua wlan-yhteyttä.

Syy Sonyn valintaan oli sen tuki iPhone- ja Android-puhelimille. Toki soittimessa on kaikki modernit tekniset hienoudet, mutta älypuhelimen käyttö kaukosäätimenä oli se varsinainen juju.

Laite itsessään on juuri niin mitätön ja muovinen kuin alle 200 euron AV-laitteelta voi odottaakin, mutta tekniikka on kohdallaan ja Media Remote -kaukosäädinsovellus toimii kuten pitää.

Ajatus matkapuhelimesta kaukosäätimenä ei ole uusi, mutta vasta nyt se toimii kunnolla. Ensimmäisissä toteutuksissa ohjausta yritettiin Irda-portin kautta infrapunalla, mikä oli yksisuuntaista ja kömpelöä. AV-laitteen nettiyhteys mahdollistaa kaksisuuntaisen tiedonsiirron ja silloin homma rokkaa.

Älypuhelimen käytöstä kaukosäätimenä on monia etuja. Toisin kuin perinteinen kaukosäädin, puhelin ei ole hukassa eikä paristot lopussa. Siirtyminen laitekohtaisista kapuloista yhteen älypuhelimeen on kaikin puolin tervetullut. Ja kun ohjaus tapahtuu kodin wlan-verkon läpi, edes näköyhteyttä ei tarvita, vaan musiikin voi hiljentää mistä tahansa huoneesta tai jopa parvekkeelta. Kaksisuuntaisuus ja linkit sosiaaliseen mediaan avaavat ihan uusia mahdollisuuksia, samoin ohjaus usealta puhelimelta samanaikaisesti.

Kaukosäädinohjelmassa on neljä näyttöä, joista Full remote -sivu näyttää tältä:

Ohjelman Android-versio on melkeinpä identtinen:

Käyttäjä voi valita toiminnon, joka aktivoituu puhelinta ravistettaessa. Valitsin siirtymisen seuraavalle raidalle. iPhonessa voi valita myös sen, mitä tapahtuu kun puhelin käännetään pöydällä ylösalaisin (jostain syystä tätä vaihtoehtoa ei ole Androidissa). Valitsin tähän kohtaan pause-toiminnon.

Puhelin näyttää viimeksi kuunnellut levyt ja katsotut elokuvat:

Nuolipainike avaa näytön, jossa raidan tai elokuvan nimi, laulajat, näyttelijät ym. toimivat linkkeinä erilaisiin hakupalveluihin.

Esimerkin elokuva on Adjustment Bureau, jonka Gracenote jostain syystä tunnistaa saksalaiseksi versioksi. Blu-ray-levyjen tietokanta on vielä kovin vaatimaton.

Mistä tahansa kentästä voi hakea helposti lisätietoja netin kautta:

Kumma kyllä, cd-levyn sisältämien kappaleiden nimiä ei saa näkymään puhelimessa, vaikka ne näkyvätkin televisiossa. Blu-ray-soitin hakee automaattisesti raitojen nimet ja kansikuvan Gracenote-palvelusta. Musiikin kuuntelu ja elokuvien katselu hyödyntää yhä enemmän netin mahdollisuuksia. Jatkossa kaikissa AV-laitteissa on nettiliitäntä, joko langallinen tai langaton. Sonyn soittimessa on molemmat.

Lisäksi soittimella voi streamata musiikkia ja videoita kodin lähiverkon palvelimelta DLNA-tekniikalla. Sitä varten ei ole omia painikkeita, mutta kaukosäätimen ensimmäinen näyttö toimii kosketusherkkänä alustana.

Blu-ray-soittimessa on myös nettiselain ja Facebook. Niiden käyttö on kuitenkin kömpelöä, sillä selain on hidas eikä matkapuhelimen käyttöä näppäimistönä ole toteutettu kunnolla. Samoin kaukosäädinohjelman viimeinen välilehti on vielä tekemättä. Tältä osin jäämme odottamaan seuraavaa softapäivitystä.

Älypuhelinohjaus löytyy myös joistakin uusista tv- ja AV-vahvistinmalleista. Pioneerin järeämmille AV-vahvistimille on jopa iPad-versio, jossa toistokäyriä ym. voi säätää graafisesti isolta näytöltä.

Kun kaikki laitteet tukevat älyohjausta, sohvapöydän voi vihdoin vapauttaa kapulavarastosta parempaan käyttöön.

Tätä on odotettu: suomenkielinen puheentunnistus

Vihdoinkin se on totta: ohjelma, joka tunnistaa suomenkielistä puhetta suoraan sanelusta. Ja mikä parasta, ohjelma toimii matkapuhelimessa! Aluksi tosin vain Applen iPhonessa, mutta myöhemmin on luvassa myös Android ja ilmeisesti myös Windows Phone -versiot.

Ohjelma on Nuance Communicationsin Dragon Dictation. Yritys ei ehkä kuulosta tutulta, mutta sen teknologiaa käytetään useimmissa puheentunnistusjärjestelmissä. Jopa Applen Siri-tekoälyn puheentunnistus perustuu Nuancen teknologiaan. Kaikessa hiljaisuudessa Nuance on ostanut lähes kaikki vanhat puheteknologiaa kehittäneet yritykset.

Dragon Dictation pilkkoo puheen osiin jo matkapuhelimessa. Tulos lähetetään datayhteydellä palvelimelle, joka suorittaa varsinaisen tunnistuksen. Muutaman sekunnin kuluttua valmis teksti palautetaan puhelimeen.

Käyttöliittymä on yksinkertainen: siinä on vain punainen nappi:

Kun nappia painetaan, ohjelma avaa puhelimen mikrofonin ja tallentaa sanelun:

Sanelu lopetetaan painamalla Valmis. Asetuksista voi valita myös automatiikan, joka lopettaa äänityksen ja aloittaa tulkinnan automaattisesti, kun puheeseen tulee sopiva tauko.

Lopuksi ohjelma näyttää sanelun muutettuna tekstiksi:

Jos jokin kohta on tulkittu väärin, sen voi merkitä sormella tökkäämällä ja korvata uudella sanelulla. Alareunan painikkeilla sanelu siirtyy tekstiviestiksi, sähköpostiksi, leikepöydälle tai Twitter/Facebook-päivitykseksi (näissä oli kokeillessani jokin tilapäinen ongelma).

Sanelun pituudella ei ilmeisesti ole teknistä ylärajaa. Pitkä teksti kannattaa sanella osissa, jolloin uusi tunnistus jatkaa tekstiä aina vanhan perään. Ohjelma toimii myös iPadeissä.

Ohjelma on pelkkä iPhone-sovellus, joten Apple ei salli sen integroimista käyttöliittymään. Siksi ohjelmalla ei voi ohjata puhelinta eikä esimerkiksi komentaa puhelinta aloittamaan sanelua tai viestin kirjoittamista. Edes saapuneeseen sms- tai sähköpostiviestiin ei voi vastata, vaikka juuri niissä tilanteissa sanelulle olisi eniten käyttöä.

Ja sitten se tärkein kysymys: miten luotettavasti tunnistus toimii? Hämmästyttävän hyvin. Rauhallisesti puhutun perustekstin tunnistus onnistui itseltäni ainakin 95-prosenttisesti. Valmistaja kertoi, että tunnistus oppii vielä paremmaksi käytön myötä. Muisti on laitekohtainen.

Mikään ohjelma ei voi tuntea kaikkia suomen sanoja. Valmistajan mukaan tietokannassa on ainakin 300 000 suomenkielistä sanaa. Virheitä näytti tulevan jonkin verran sanojen sija- ja aikamuodoissa (sanelen/sanelin), mikä on hieman outoa, koska nämä kuulostavat selvästi erilaisilta. Aivan kuin haku tietokannasta ei suomen kielen loputtomien sijamuotojen vuoksi olisi aivan tarkka.

Sen sijaan ohjelman kyky erotella sanat toisistaan on ällistyttävä. Puhetta ei tarvitse painottaa luonnottomasti eikä tauottaa keinotekoisesti. Toiminta riippuu myös oman puheen selkeydestä, joten lopullinen toimivuus selviää vasta itse kokeilemalla. Tv-juontajan puheentunnistus ei onnistunut, mutta se saattoi johtua myös kaiuttimesta.

Tunnistus toimii yllättävän hyvin myös autossa tai taustahälinässä. Ohjelma onkin omiaan tekstiviestien tai sähköpostien saneluun.

Paketin toinen ohjelma on Dragon Search, joka etsii puhutut sanat Googlesta, Wikipediasta, Youtubesta ym. Hausta voi olla hyötyä autoilijalle, joka etsii esimerkiksi yrityksen osoitetta tai haluaa selvittää mihin asti tavaratalo on avoinna.

Puheentunnistus ei ole täydellistä, mutta lopputulos on vähintään yhtä hyvä kuin iPhonen näppäimistöltä kirjoitettaessa. Silloin puhelin vaihtelee itse sanoja toiseksi. Jos "oikeinkirjoitus" on kytketty pois päältä, tekstiin jää lyöntivirheitä.

Yksi ongelma on kuitenkin jäljellä: lyhyt tekstiviesti tai FB-päivitys on helppo sanella, mutta jo sähköpostiviesti tai muu pidempi teksti vaatii ennakkosuunnittelua. Harva pystyy miettimään tekstin päässään niin valmiiksi, että sen voi syöttää sanelemalla. Vaikka tunnistus onnistuisi 100-prosenttisesti, lopullista tekstiä pitää muokata asian saamiseksi ymmärrettävään muotoon. Puheentunnistus on hyvä väline tekstin syöttöön, mutta editoinnissa tarvitaan näppäimistöä.

Itse olen ällistynyt toimivasta puheentunnistuksesta. Muistan ensimmäiset 1980-luvun hardware-lisäkortit, joilla pc yritettiin saada tunnistamaan muutamia englanninkielisiä avainsanoja. Ne eivät koskaan toimineet kunnolla. Testasin myös 1990-luvulla useita IBM Viavoicen ja Dragonin ohjelmia, jotka vaativat parin tunnin harjoittelun ja erillisen headsetin. Lopputuloksena oli auttavasti toimiva englanninkielen sanelu.

Nyt kaikki toimii puhujariippumattomasti, ilman harjoittelua, matkapuhelimessa - ja vieläpä suomeksi! Se on vähintäänkin hämmästyttävää. Tätä päivää en uskonut näkeväni.

Kehitysmahdollisuudet ovat huimat. Dragonin ohjelma tekee pelkän tunnistuksen, mutta siihen olisi helppoa yhdistää myös käännös. Muutaman vuoden kuluttua ikiaikainen unelma vieraan kielen simultaanitulkista muuttuu todeksi. Jo nyt Google Translate (ja erityisesti sen Conversation mode) toteuttaa tästä suuren osan.

Dragon Dictate tulee ilmaisena latauksena iTunesiin 23.11.2011. Ohjelma löytyy helpoiten hakutoiminnolla, hakusanaksi Nuance.

Mikäs kone se siellä lentää?

Jokaisella on omat suosikkinsa älypuhelimiin ladattavista sovelluksista. Itselläni yksi suosikeista on FlightRadar24, joka näyttää lentokoneiden sijainnin reaaliajassa kartalla.

Palvelu toimii myös webin kautta osoitteessa www.flightradar24.com. Näyttöä on mielenkiintoista seurata sillä se kertoo, miten ruuhkainen Euroopan ilmatila todella onkaan. Suomen yllä lentää vain muutamia koneita, joista osa on ylilennolla Aasiaan ja loput lähdössä tai nousussa Vantaalta:

Saksassa ilmatila on ihan toisen näköinen:

Kun jotain koneista napsautetaan hiirellä, sen tiedot ja usein myös valokuva ilmestyvät selaimen ikkunaan:

Tässä näyttää menevän Finnairin lento Vantaalta Lissaboniin.

Tiedot ovat reaaliaikaisia. Esimerkiksi kevään 2010 Islannin tuhkapilven aikaan Euroopan taivas näytti todella tyhjältä. FlightRadar24 kattaa Euroopan sekä alueita USA:sta ja muualta maailmasta. (Sivumennen sanoen, seurasin marraskuussa 2001 vastaavasta palvelusta amerikkalaisia lentoja ja kun tuli tieto lento 587:n putoamisesta, kyseisen lennon nopeus ja korkeustiedot näyttivät nollaa -- tiedot olivat siis aitoja ja todellisia, eivät pelkästään lentosuunnitelmasta laskettuja).

Vanhemmista matkustajakoneista sekä yksityiskoneista ADS-B-transponderi yleensä puuttuu, joten ne eivät näy tiedoissa. Ilmeisesti myös osa rahtikoneista kuuluu tähän ryhmään.

Palvelun iPhone- ja Android-appsit näyttävät tiedot älypuhelimelle optimoidusti:

Maksullinen versio tunnistaa koneen puhelimen sijainnista ja suunnasta, mihin kamera osoittaa taivaalla:

Kun siis seuraavan kerran katsot taivaalle ja näet korkealla lentävän koneen tiivistysvanan, ei tarvitse enää arvailla mistä se on tulossa ja mihin menossa. Tai kun odotat sukulaisia takaisin matkalta, ei tarvitse seurata teksti-tv:stä tai Finavian sivulta onko lento ajoissa, vaan voit seurata sen etenemistä reaaliajassa!

Jatkossa, kun yhä useampi lentoyhtiö alkaa tarjota matkustajille wlan-yhteyttä (esim. Norwegian tarjoaa jo nyt), voit seurata lennon etenemistä myös koneen sisältä läppärin tai älypuhelimen avulla. Näppärää!

Ja merenkulusta kiinnostuneille tiedoksi, että vastaava palvelu löytyy osoitteesta www.marinetraffic.com. Siitä voi seurata vaikkapa Helsingin edustan meriliikennettä:

Marine Trafficista ei taida olla mobiili-appsia, vaikka siitä olisikin iloa Ruotsiin ja Tallinnaan suuntautuvilla laivamatkoilla.

Korjaus: Marine Trafficista on sekä iPhone/iPad- että Android-versiot.