Kohu Yango -taksisovelluksesta on täynnä kysymyksiä

Helsingin Sanomat uutisoi toissapäivänä, miten venäläisen Yandexin taksisovellus haluaa tavallista enemmän oikeuksia käyttäjän älypuhelimeen. Vaikka yhtiön kotipaikka on Hollannissa, on mahdollista (suorastaan luultavaa) että henkilötietoja päätyy Venäjälle.

MTV pisti vielä paremmaksi. Sen uutisessa siteerattiin Liettuan varapuolustusministeriä, jonka mukaan valtavat määrät henkilötietoja siirtyy hyvin kryptattuna Venäjälle jonnekin Jekaterinburgin lähistölle. Ohjelma myös jatkaa GPS-tietojen lähettämistä senkin jälkeen, kun käyttö on lopetettu.

"Vaikka käyttäjä lopettaisi Yandex-taksisovelluksen, se pysyy aktiivisena".

Tämä kaikki herättää kysymyksiä. On täysin mahdollista, että venäläinen taksisovellus urkkii käyttäjien älypuhelimia ja välittää tietoja Venäjälle ties mihin tarkoituksiin.

Tiedetään, että Uber-sovellus on urkkinut puhelimista tietoja, joiden perusteella matkan hintaa on nostettu esimerkiksi niin, että kun akku on lähes lopussa, Uber näyttää kyydille kalliimman hinnan, koska silloin asiakas on silloin valmis maksamaan enemmän saadakseen auton heti.

Muutama vuosi sitten Uberin sovellus keräsi niin paljon tietoa, että koodiin perehtynyt tutkija kutsui sitä haittaohjelmaksi. Uber "soitti kotiin" ja välitti tietoja, joihin se ei ollut pyytänyt edes lupaa: soittohistorian, käytetyt wifi-tukiasemat, sijainnit, laite-id:t, jopa lähistöllä kuuluneet wlan-verkot tunnuksineen ja taajuuksineen. Sitten hakkeri murtautui Uberiin, varasti 57 miljoonan käyttäjän tiedot ja kiristi niillä rahaa. Uber maksoi hakkerin hiljaiseksi ja pimitti tapahtuneen, kunnes se vuoti julkisuuteen 2017 ja johti mm. toimitusjohtajan potkuihin.

Uutisen esittämillä tiedoilla vastaava johtopäätös Yangosta on kuitenkin ennenaikainen.

Uutistekstin mukaan Yangon taksisovellus "ottaa haltuunsa valtavan määrän käyttäjädataa". Ilmeisesti tällä tarkoitetaan, että sovellus pyytää oikeuksia mm. osoitekirjaan, sosiaaliseen mediaan ja tekstiviesteihin. Uutinen ei kerro toimiiko sovellus, jos oikeuksia ei anna. Joillekin oikeuksille löytyy perusteluita, esimerkiksi sijaintitieto on tarpeellinen ja matkan voi ehkä jakaa sosiaalisen median kautta ystäville. Vanhemmissa Android-versioissa oikeuksien luokittelu on epätarkkaa, jolloin lupakysymys näyttää epätarkalta.

Uutisen mukaan sovellus jatkoi aktiivisena lopettamisen jälkeenkin ja lähetti "erittäin hyvin kryptattua dataa jonnekin EU:n ulkopuolelle". Toisaalta "todellisuudessa käyttäjädataa siirrettiin kryptattuna Venäjälle". Jos data oli kryptattua, mistä tiedettiin sen olevan käyttäjädataa? Monet sovellukset keräävät ns. telemetriatietoa sovellusten käytöstä, tunnetuimpana Windows 10:stä noussut kohu.

On myös epäselvää, mitä sovelluksen lopettaminen tässä tarkoittaa. Mobiilisovelluksia ei yleensä tarvitse lopettaa, vaan ne jäävät tausta-ajoon ja käyttöjärjestelmä huolehtii niiden hallinnasta itse. Joissakin sovelluksissa on erityinen lopetuskomento. Jos Yango näyttää loppuvan, mutta jättää silti itsensä taustalle, toiminta herättää epäilyksiä.

Tiedonsiirto oli "jäljitetty" jonnekin Jekaterinburgin ja Moskovan tienoille. Heikkoa on venäläisten osaaminen, jos eivät pysty tämän paremmin siirron kohdetta piilottamaan. Siihen riittäisi datan kierrättäminen vaikka Mäntsälän datakeskuksen kautta. Tai sitten Latvia oli saanut tiedusteluapua esimerkiksi NSA:lta, jota se ei voinut julkisesti kertoa.

Epämääräiset väitteet herättävät kysymyksiä. Liettuan varapuolustusministeri kehottaa Suomen kyberturvallisuuskeskusta ottamaan yhteyttä, jotta he voivat jakaa tietonsa suomalaisille. On hyvin erikoista, että viranomaisten välinen yhteydenpito tapahtuu tv-uutisten kautta, mutta toivottavasti Suomen viranomaiset tarttuvat pyyntöön ja selvittävät asian.

"Ottakaa yhteyttä meidän kuberturvallisuuskeskukseemme".

Ehkä kyseessä on Venäjän salakavala urkintasovellus, ehkä uutisankka. Suomalaisilla on oikeus tietää. Sitä edellyttää myös kansallinen tavoite kyberturvallisuuden vahvistamisesta ja GDPR-lain valvonta.

Kyberturvallisuuskeskus vetoaa siihen, ettei heillä ole resursseja yksittäisen sovelluksen tutkimiseen. Ei varmaan olekaan, mutta F-Securen toimisto on Salmisaaressa ja Nixu muutaman kilometrin päässä Otaniemessä. Ennen Kyberturvallisuuskeskus oli kivenheiton päässä näistä, mutta muutti äskettäin toiselle puolelle Helsinkiä Kumpulaan. Muitakin alan yrityksiä löytyy. Eikö heiltä voi ostaa konsultointia asiassa?

PS. Suuri Yandexin datakeskusta työllistää Suomessa vain 17 henkilöä. Ei Suomen kannata lisätä hiilidioksidipäästöjä ja alentaa sähköveroa ainakaan työllisyyssyistä. Mukana voi tulla myös yllättäviä seurauksia, kuten nyt kiista siitä, pitääkö tietosuoja-asiaa selvittää yhtiön pääkonttorin vai datakeskuksen sijaintimaassa. Jatkossa datan sijaintiin voi liittyä myös kansallisen turvallisuuden ja juridiikan kysymyksiä.

Muokattu 14.11.2018

Lisäys 22.11.2018: Tietoturvatutkijan mukaan Yangossa on sisäänrakennettu puheentunnistusominaisuus, joka lähettää dataa Venäjälle. Kiinnostavaa. Kuuntelisiko ohjelma salaa puhelimen ympärillä tapahtuvia keskusteluja? 

Uber-kilpailu synnytti Valopilkun

Kilpailu on tunnetusti hyvä asia -- etenkin taksialalla, joka ehti urautua täysin omiin kuvioihinsa, ilman mitään tarvetta uudistua oma-aloitteisesti. Mutta sitten tuli Uber ja pakotti taksitkin digiaikaan.

Nyt tarjolla on näppärä Valopilkku-sovellus (Googlen Play-kaupassa), josta voi tilata taksin kuin Uberista ikään. Siis näin helposti:

Taksin tilaaminen: paikka ja aika.

Jatka tilaamaan kysyy ensin varmistuksen ja lähettää sitten kyselyn taksille. Vastauksena tulee tieto taksin sijainnista ja arvioidusta saapumisajasta:

Arvioitu saapumisaika 9.15

Auton numero, joka puhelintilausta tehtäessä tahtoo aina unohtua, näkyy selvästi näytöllä. Oma auto on helppo bongata ruuhkankin keskellä. Sen jälkeen matka alkaa normaalin taksin tavoin.

Toisin kuin Uber, Valopilkku ei tiedä, mihin asiakas haluaa mennä, joten se ei näytä arviota matkan kestosta eikä se myöskään hoida maksua. Kuljettaja tosin kertoi, että Helsingin taksilla on oma sovelluksensa, joka hoitaa myös yritystilaajien laskutuksen.

Valopilkku on taksien kaivattu vastaus digitalisaation tarpeisiin. Se olisi pitänyt saada aikaan omin voimin, mutta hyvä että edes Uberin painostus tehosi. Käsittääkseni Valopilkku toimii useimmilla Suomen paikkakunnilla.

Vielä varoituksen sana: taksin voi tilata "tänne" (hyvä apu, kun ei vieraassa kaupungissa tiedä, missä on), mutta osoite kannattaa tarkistaa huolella. Esimerkiksi Ylen radiotalolta lähtiessäni ohjelma tilasi auton pari talon numeroa pienempään osoitteeseen, mikä tiesi rivakkaa kävelyä toisen talon pihaan saapuneen taksin perään.

Tarkista osoite huolella!

Siksi kadun nimi ja talon numero kannattaa tarkistaa huolella, eikä luottaa pelkkään karttanäyttöön. Sama pätee tietenkin myös Uberiin. 

Suomalaisilla on pinna kireällä

Juhannuspäivän aamuna ajoin taksilla lentokentälle. Kuljettaja kertoi ajavansa pelkkiä yövuoroja ja panneensa merkille, miten vihaisia suomalaiset nykyään ovat. Taksikuski joutui usein ukkosenjohdattimeksi, johon asiakkaat purkivat pahaa oloaan. Osa pyysi myöhemmin anteeksi. Varsinkin johtajat vetosivat siihen, että "töissä on vähän paineita".

Monella pinnaa kiristää epävarma taloustilanne. Pitkä ura tai akateeminen koulutus ei enää takaa pysyvää työpaikkaa. Kuka tahansa voi pudota hyvästäkin asemasta lähes köyhyysrajalle, jos esimerkiksi perheen molemmat vanhemmat irtisanotaan.

Verotietojen julkistaminen keskellä ankeinta Suomea, kun edes lumi ei pehmennä kylmää ja pimeää maisemaa, on suomalaisen itseruoskinnan korkein huipennus. Nyt meillä on hyvä syy kadehtia tv-juontajia, viihdetähtiä ja urheilijoita sadoista tuhansista euroista. Ovatko he niin paljon minua parempia ihmisiä, että ovat ansainneet kymmenkertaiset tulonsa?

Poliitikkojen huipputulot saavat kysymään, miten suomalainen arki mahtaa pysyä mielessä ministerillä, jonka oma tilipussi ylittää 200 000 euroa vuodessa? On helpompaa tehdä päätöksiä arvonlisäveron korottamisesta, energiaverojen nostosta ja ruuhkamaksuista kun tietää, etteivät ne koske omaa taloutta. Jonkinlaista ironiaa on siinäkin, että kovatuloisin ministeri vastaa juuri työttömyyden hoidosta.

Entä sitten yritysjohtajat, jotka vaativat alaisiltaan säästöjä ja irtisanovat heitä, samalla kun itse nostavat huippupalkkoja ja suoritusbonuksia? Miten yritys voi vaatia työntekijöiltään sitoutumista, kun se itse toimii täsmälleen päinvastoin?

Työelämä rasittaa siellä vielä olevia. Isojen asuntolainojen turvin perheille on hankittu talo kaukana työpaikasta, jolloin muutama tunti päivässä kuluu ruuhkissa ja koko ajan nouseva liikkumisen hinta ahdistaa taloutta.

Valkokaulusammateissa on jatkuva kiire, projekteja käynnistetään ja kokouksissa istutaan, mutta mikään ei koskaan tule valmiiksi. Tai sitten työ tehdään puolihuolimattomasti loppuun, jotta päästään aloittamaan taas jotain uutta. Moni joutuu oikean työnsä ohella tuottamaan sisältöä yrityksen intranetiin, www-sivuille ja hoitamaan vasemmalla kädellä organisaation some-näkyvyyttä. Pitäisi blogata, tviitata ja suunnitella appsia, kun kaikilla kilpailijoilla on jo omansa.

Pinnaa kiristää myös internet. Moni seuraa netin uutissivuja Pavlovin koiran lailla. Uutiset ovat yleensä ikäviä: väkivaltaa, sotaa, avioeroja, mokia, tulvia, kolareita. Todellista, merkittävää tietoa on vähän, turhaa ahdistusta ja kohinaa aivan liikaa. Vain huonot uutiset ovat uutisia. Netin ansiosta niitä on ensi kertaa rajattomasti.

Informaatiotulva ahdistaa. Joka puolelta tulee työhön liittyviä linkkejä ja dokumentteja, jotka pitäisi lukea, koska kaikki muut ovat jo tehneet niin. Digiboksin levylle kertyy yhä enemmän kiinnostavia ohjelmia ja elokuvia, joita ei koskaan ehdi katselemaan. Riittämättömyyden tunne on pysyvä olotila.

Netin keskustelualueilla kukoistaa negatiivinen viestintä. Purnataan, valitetaan ja käsitellään todellisia tai kuviteltuja epäkohtia. Koska olet viimeksi nähnyt jonkun kirjoittavan myönteisestä asiasta? Koska joku kehui, miten hyvin jokin asia on Suomessa tai koko maailmassa? Netissä purettu paha olo on terapiaa itselle, mutta se tarttuu.

Sosiaalinen media toimii päinvastoin: siellä ihmiset kertovat vain hienoista asioista. Jos mahdollista, se kiristää pinnaa vielä enemmän. Ihmiset kehuskelevat saavutuksillaan, lomamatkoillaan sekä lastensa ja puolisonsa tekemisillä. Muutamista päivityksistä paistaa läpi narsismi, osa on pelkkää teatteria.

Kun Facebookissa näkee viestejä muiden elämän (todellisista tai kuvitelluista) huippukohdista, oma elämä tuntuu entistäkin kurjemmalta ja synkemmältä. Kenenkään elämä ei ole sellaista juhlaa kuin Facebookista voisi kuvitella.

Jos tunnistit edeltä itsesi, toimi näin: jätä verotiedot lukematta ja sulje sosiaalinen media. Keskity työssä (mikäli sellainen vielä on) oleelliseen ja lopeta hörhöily. Mieti, kannattaisiko elintasoa laskea, jos se toisi rauhallisemman elämän. Älä pura pahaa oloasi muille -- edes taksikuskeille. Ei ole heidän vikansa, ettei autoja riitä juhannuksen tai pikkujoulukauden öinä kaikille.

Ja muista, että ensi kuun jälkeen on jo vuosi 2013. 

Taksilla Helsingistä Jyväskylään

Taksinkuljettaja kertoi eilisestä työpäivästään: aamupäivällä ajo Helsingistä Jyväskylään ja iltapäivällä takaisin, yhteensä lähes 800 kilometriä. Eikä kyyditettävistäkään ollut vaivaa, sillä he matkustivat tavaratilassa.

Kyyditettävinä oli kaksi venttiiliä, joita tarvittiin pikaisesti Jyväskylässä. Kun kallis kone (ja sen mukana ehkä koko tuotantolinja) seisoo, jokainen tunti on arvokas. Siksi varaosat kannattaa lähettää vaikka taksilla.

Edestakaisen matkan hinnaksi tuli 400 euroa, mikä ei kuulostanut edes paljolta, sillä Finnair myy edestakaista lentoa Jyväskylään 217 eurolla. Kun siihen lisää taksihinnat molemmissa päissä, ero on yllättävän pieni. Lentomatka on tietty nopeampi, mutta sidottu Finnairin aikatauluihin.


Toinen juttu takseista: löytyisikö alalta sen verran yhteishenkeä, että nettiin saataisiin taksiportaali? Yritäpä löytää paikallisen taksin tilausnumero netistä - ei ole helppo tehtävä, varsinkaan jos on kiire. Ensimmäisenä mieleen tuleva osoite www.taksi.fi vie Turun tilataksikeskukseen. Ihan kiva, että ovat ehtineet varata parhaan osoitteen itselleen, mutta mahtaako siitä olla paljon iloa? Suurin osa sivulla kävijöistä tulee sinne tahattomasti eikä ilahdu löytämästään.

Paikallisia taksikeskuksia löytyy mm. osoitteilla www.vantaantaksi.fi, www.taksitampere.fi, www.taksilahti.com ja - yllätys, yllätys - www.lahitaksi.fi (Espoo). Saisiko ala luotua yhteisen sivuston, jonka kansisivulla olisi linkit eri kaupunkien paikallisiin tilausnumeroihin? Olisi mainio ja tarpeellinen palvelu kaikille taksin käyttäjille.

Entä milloin tulee mahdolliseksi tilata taksi www-sivulta? Tekstiviestitilaus onnistuu, mutta sekin vain Helsingissä (numero 13170).

Kalliista gps-järjestelmistä, kameravalvonnasta ja tilauskeskuksista huolimatta taksien asiakkaille näkyvä puoli toimii yhä 1970-luvun tapaan puhelintilausten kautta. Olisiko aika modernisoida tätäkin puolta?