James Bond 007 Spy who loved me ja kadonneiden soundtrack -levyjen arvoitus

Yle on esittänyt kaksiosaista ohjelmaa, joka kertoo Roger Mooren elämästä. Mies näytti syntyneen onnellisten tähtien alla, mutta olleen itsekin huumorimiehiä. 

Elokuvasta 007 Rakastettuni (Spy who loved me, 1977) tuli käännekohta niin Mooren omassa elämässä kuin Bond-leffojen sarjassakin. Hänen kolmen elokuvan sopimuksensa oli katkolla ja edellinen Golden gun oli epäonnistunut. Jos kolmaskin elokuva olisi pettänyt odotukset, koko sarjan tulevaisuus olisi ollut vaakalaudalla.

Mutta se ei pettänyt, vaan elokuvasta tuli jättimenestys. Tunnarista "Nobody does it better" tuli hitti ja se käännettiin myös suomeksi ("Enkelit heittää arpaa, kaikki on vain sattumaa..."), kuten silloin tapana oli.

Ostin aikanaan elokuvan soundtrackin LP-levynä (35 markkaa, jos muistan oikein), mutta annoin sen jonnekin. Applen iTunesista raidat sai ostettua omalle koneelle, muistaakseni myös Spotify tarjosi ne kaikki. Jossain vaiheessa soundtrackista jäi Spotifyhin vain tunnari, loput raidat näkyivät harmaina. 

Viime vuonna en löytänyt enää muuta kuin jonkun käyttäjän tekemän "rekonstruktion" soundtrackista. Tarkkana saa olla, sillä monet hakutulokset ovat käyttäjien itsensä tekemiä soittolistoja, eivät alkuperäisiä soundtrack-levyjä.

Spotifystä löytyi vain muutama raita.

Yllätys oli suuri, kun tänään katsoessani koko soundtrack-levy oli jälleen saatavilla. 

Nyt tarjolla on taas koko levy: Original Motion Picture Soundtrack.

En tiedä, mitä lisenssikysymyksiä asiassa vaikuttaa, mutta oletettavasti oikeudet ovat monimutkainen asia. Uteliaana kokeilin etsiä muidenkin Bond-elokuvien soundtrackeja. Yllättäen vanhoja leffoja ei löydy lainkaan, monia uusia kyllä. Ainakaan niitä ei löydy Spotifystä, Apple Musicista tai Tidalista saattaa löytyä paremmin.

Spotifyn listalta esimerkiksi Casino Royale (2006 versio), Goldeneye (1995), Skyfall (2012) ja Spectre (2015) löytyvät, mutta Quantum of Solace (2008) näyttää vain viimeisen biisin, muut ovat harmaita. Tunnarit löytyvät tietenkin artistien omilta kokoelmalevyiltä, Youtubesta ja muista lähteistä, mutta se ei ole sama asia kuin elokuvan alkuperäinen soundtrack. Esimerkiksi Skyfall-levyllä ei ole sen tunnaria, Adelen suurta saman nimistä hittiä.

Spotifyn levyistä vain Goldeneye sisältää varsinaisen tunnarin, muiden musiikki on lähinnä elokuvan inspiroimaa tai korkeintaan taustamusiikkina käytettyä. Siksi levyjen puuttuminen Spotifystä ei ole kovin suuri menetys. Spy who loved me on tässäkin suhteessa poikkeus, koska sen musiikki todella soi elokuvassa ja vieläpä tärkeissä kohtauksissa.

Bond soundtrack -albumeita LP-muodossa.

Olen varmuuden vuoksi kerännyt vanhojen Bondien soundtrackeja LP-levyinä. Niissä on ainakin komea kansitaide, yleensä suoraan elokuvan julisteesta kopioituna.

PS. Jos jollain on tallella alkuperäinen, Suomessa myyty Spy who loved me LP-levy, olen kiinnostunut ostamaan. Ulkoisesti se ei poikkea kuvassa keskellä näkyvästä levystä.

Isosisko rintataskussa – Orwellin 1984-klassikko toteutui eri tavalla kuin odotettiin (kolumni)

Isosisko rintataskussa – Orwellin 1984-klassikko toteutui eri tavalla kuin odotettiin

Yhden valvovan isoveljen sijaan meitä tarkkailee itse ostettujen digilaitteiden armeija, Petteri Järvinen kirjoittaa.

Hankin syyskauden alussa uuden sihteerin. Se seuraa minua kaikkialle ja tekee väsymättömästi muistiinpanoja keskusteluista. Sille voi sanella mieleen tulleita ideoita missä ja milloin tahansa.

Luvan saatuaan se voisi hoitaa myös kalenterimerkintäni, mutta niin paljoa en sihteeriini vielä luota. Palveluistaan se pyytää ainoastaan 400 euroa vuodessa. Ei paha.

Sihteeri on uuden sukupolven tekoälylaite nimeltään Limitless.ai. Se näyttää kahdelta kolikolta, jotka on yhdistetty saranalla toisiinsa. Toisessa kolikossa on mikrofoni ja pieni merkkivalo, kyljessä sammutuspainike.

Tarkoitus on, että laitetta pidetään rintataskussa, jolloin sen mikrofoni kuulee keskustelut. Kokemukseni mukaan povitasku kelpaa yhtä hyvin, eikä laitteesta näy silloin mitään merkkiä ulospäin.

Laite käyttää sisäisesti ChatGPT:tä ja ymmärtää mainiosti suomea. Se muuntaa kuulemansa puheen tekstiksi ja haluttaessa säilyttää myös äänitiedoston. Suoraviivaisen litteroinnin lisäksi se otsikoi ja jäsentelee kuulemansa niin, että haluttu aihe löytyy nopeammin.

Digisihteerin työsuhde ei alkanut hyvin. Hetken kuunneltuaan se moitti minua lyhytsanaisuudesta ja neuvoi parempaan vuorovaikutukseen kahvilanpitäjän kanssa. Selkeä tilaus ja kiitos olivat sen mielestä tylyä.

Uuden työntekijän ei kannata heti aluksi kritisoida esihenkilöään, etenkään kun se itse ei keitä kahvia eikä ole järin käytännöllinen. Pieni akku vaatii toistuvaa latausta ja irrallinen laite unohtuu helposti väärän takin taskuun.

Tärkeintä on kuitenkin idea, ja se on huolestuttava. Poliisit kantavat haalareissaan bodycam-kameroita, jotka kuvaavat kaikki työtehtävät. Jatkossa meistä kaikista tulee oman elämämme poliiseja.

Kaikkea, mitä sanomme, voidaan käyttää meitä vastaan – mutta myös meidän eduksemme.

Mitä esihenkilö lupasikaan rekryhaastattelussa, ne ison talon edut? Mihin aikaan sovimmekaan tapaamisen? Mistä risteyksestä asiakas neuvoi kääntymään? Digisihteeri muistaa kaiken.

Limitless on vain yksi laite ja tuskin edes kovin pitkäikäinen. Ennen pitkää vastaava toiminnallisuus löytyy älykelloista ja langattomista kuulokkeista. Silloin astumme ihan uuteen aikakauteen. Kannattaa todellakin varoa, mitä sanoo, sillä korvia on kaikkialla ja puhe voi tallentua ikuisesti.

Voit itse kieltäytyä tallentimista, mutta et voi koskaan tietää, onko jollain toisella kokoukseen tai tapaamiseen osallistuvalla sellainen. Kuka tahansa voi olla mikitetty kuten vasikat poliisielokuvissa tai entisen Itä-Saksan kansalaiset, joita Stasi valvoi.

Orwellin 1984-klassikko on toteutunut eri tavalla kuin odotettiin. Yhden valvovan isoveljen sijaan meitä tarkkailee itse ostettujen digilaitteiden armeija.

Jokainen tietää, ettei digitaalisten jälkien kertyminen laitteisiin ja ulkomaisiin pilvipalveluihin ole hyvä asia, mutta niistä on paljon apua arjessa. Lyhyen tähtäimet hyödyt saavat unohtamaan pitkän tähtäimen riskit.

Valvonnasta on tullut niin arkipäiväistä, että unohdamme sen täysin. Digiaikaan syntyneet nuoret kuvaavat jopa omat rikoksensa, jolloin poliisin puhelimesta löytämät videot ovat kiistaton todiste heitä itseään vastaan.

On kiinnostavaa nähdä, millainen sosiaalinen käytäntö laitteista muodostuu. Pitääkö laitteen käyttäjien esimerkiksi ilmoittaa muille käyttävänsä tallenninta tai kertoa siitä rintapielessä olevalla pinssillä? Onko soveliasta pitää sellaista mukana treffeillä?

Millainen todistusvoima salaa tehdyillä tallenteilla on rikostutkinnassa? Voiko epäilty kieltäytyä luovuttamasta omia keskusteluitaan?

It-näkökulmasta huolestuttaa varsinkin tietoturva. Voiko joku ulkopuolinen päästä käsiksi tallenteisiin ja litteroituihin keskusteluihin? Käytetäänkö niitä tekoälyn kouluttamiseen?

Yrityssalaisuuksien kannalta uhka on suorastaan kriittinen. Tähän asti työntekijöitä on kielletty laittamasta luottamuksellisia tietoja tekoälypalveluihin. Jatkossa kiellettyä on myös niistä keskusteleminen firman käytävällä.

Ja sellaista ei voi valvoa, ellei yritys muutu isoveljeksi itsekin.

Julkaistu Tivi-lehdessä lokakuussa 2025. 

Itä-Suomen poliisi näyttää mallia paljastaessaan verkkohuijarien koko kirjon, ja se on kauhistuttava

Itä-Suomen poliisilaitos on taas ollut kiitettävän avoin ja julkaissut kuvauksen joistakin lokakuun 2025 aikana sen tietoon tulleista nettihuijauksista. Lista on pitkä ja tapahtumainkuvaukset saavat ihmettelemään sekä rikollisten röyhkeyttä että kekseliäisyyttä. Poliisin mukaan "nämä ovat vain poimintoja paljon isommasta juttumassasta", joten todellinen tilanne on vielä synkempi.

Pieni pätkä huijauskuvauksista Hesarin uutisesta.

Esiin nousevat varsinkin turvatili- ja kryptovaluuttahuijaukset. Uhreina ovat enimmäkseen vanhemmat ihmiset, mutta kryptohuijauksissa on myös keski-ikäisiä. Jos tässä on pieni lista yhden poliisipiirin alueella yhdessä kuussa jätetyistä rikosilmoituksista, miten synkkä mahtaakaan olla koko Suomen tilanne?

Pikanttina yksityiskohtana on tapaus, jossa soittaja kertoi uhrin puhelimessa olevan niin pahan viruksen, että pankin turva-asiantuntija tulee hakemaan sen puhdistettavaksi. Saatuaan puhelimen "turva-asiantuntija" oli ilmeisesti puhdistanut myös tilin. 

Tapausselostukset ovat opettavaista luettavaa. Niistä kannattaa varoittaa omia vanhempia ja isovanhempia. Edelleen ihmettelen, miksei Yleisradio ota koppia asiasta ja lähetä televisiossa iltaisin tietoiskuja huijausten välttämiseen. Televisio tavoittaisi hyvin kaikkein haavoittuvimman kohderyhmän ja toisto saisi asian menemään perille. 

Mutta ei. Samoja keskusteluja turvallisuuspolitiikasta ja Venäjän uhkasta illasta toiseen. 

Itä-Suomen poliisilaitos tuntuu olevan ainoa taho, joka edes yrittää tehdä asialle jotain. Muille viran- ja asianomaisille nettirikolliset vaikuttavat olevan niin hankala pala, ettei konkreettisia toimia saada aikaan. Edes muut poliisilaitokset eivät julkaise vastaavaa listaa. Terveisiä ja kiitokset sinne Kuopioon!

Muilla toimijoilla ei ole resursseja, ei kuulu meidän vastuulle, olisi tehotonta, pitäisi keksiä jotain uutta... helpompaa jatkaa entiseen malliin. Tekemisen tahtotila ja kunnianhimo puuttuvat. Ilahduttavana poikkeuksena ovat Traficomin puheluestot ja sms-rekisteröinti, vaikka puheluestojakin pidettiin aluksi mahdottomina toteuttaa. Kun on tahtoa, tie yleensä löytyy.

Pankit korostavat tekevänsä paljonkin, vaikka teot eivät näy julkisuuteen. Tämän listan perusteella työtä riittää vielä. Odotan kiinnostuneena koko vuoden tilastoja. Jos huijauksissa menetettyjen rahojen määrä on edelleen kasvanut, pankkien strategia ei selvästikään riitä.

Sitä odotellessa yksikään pankki ei halua livetä ruodusta ja tehdä turvallisuudesta pankkipalvelujen kilpailutekijää, koska se aiheuttaisi kustannuksia ja pakottaisi muut toimimaan samoin.

Vielä yksi ajatus: miksi nettirikollisuus saa rehottaa näin vapaasti? Jos kyse olisi väkivallasta, rasismista, raiskauksista, lapsen oikeuksista tai melkein mistä tahansa muusta rikoslajista, jokin viranomainen tai uhreja edustava järjestö olisi jo nostanut metelin asiasta. 

Nettirikollisuuden uhrit jäävät yksin ja saavat nuolla haavansa itse. Oma vikansa, kun menivät halpaan.

Lisäys: Puhelimen noutava huijari olikin jäänyt jo kiinni, eikä kyse ollut yksittäisestä tapauksesta: Huijauspuhelun jälkeen rikollinen tulee hakemaan pankkikortin ovelta – Uskomaton rikossarja käynnissä pitkin Suomea

MacBook Air akun vaihto kestäisi viikon

Ostin viime vuoden syyskuussa kolmannen MacBook Air -koneen. Olen huomannut, että kalliin hintansa vastapainoksi ne ovat mekaanisesti kestäviä ja sopivat hyvin keikkakäyttöön. Porttien karsiminen on ongelma, joten pakko pitää aina mukana hdmi-adapteria. Siinä on myös koneesta poistettu sd-korttipaikka, joten matkalla otetut kuvat saa talteen.

Olin oikein tyytyväinen MacBook Air M3-malliin, vaikka Apple rahastaakin tolkuttomasti 256 Gt pienestä ssd-levystä ja 16 gigan muistista. Vastapainoksi saa koneen, joka on teknisesti tyylikäs, erittäin ohut mutta silti jämäkkä, ja jonka näppäimistö on jopa parempi kuin edellisissä malleissa.

M3-prosessorin vuoksi akku kestää pitkään eikä koneessa ole tuuletinta. Raw-kuvien selailu saa pohjan kyllä lämpenemään, mutta ei häiritsevästi. 

"Akun kapasiteetti on heikentynyt huomattavasti..."

Viime viikolla mieleni muuttui. Kone alkoi varoittaa akun kapasiteetin heikkenemisestä ja suositteli huoltoa. Aluksi kapasiteetista oli silloin jäljellä 73 %, tänään enää 69 %. Tällä heikkenemisen vauhdilla akkukäyttö loppuu kohta kokonaan. Akun pitäisi olla vielä täydessä terässä, sillä lataussyklejä on vasta 74. 

Latausjaksoja 74, mutta kapasiteetista jäljellä enää 69 %.

Apple on hoitanut huollonkin tyylikkäästi. Laitteen oma diagnostiikkaohjelma näyttää suoraan lähellä olevat huoltopisteet ja niiden vapaat ajat. Tein siis varauksen ja pari tuntia myöhemmin olin jo viemässä konetta tutkittavaksi. 

Myyjä vahvisti omalla diagnostiikkaohjelmallaan akun heikenneen odottamattoman paljon. Vuoden takuu oli ehtinyt umpeutua, joten akun vaihto maksaisi 295 euroa.

Se on paljon, kun konekin oli kallis, mutta todellinen pommi tuli tässä: akkuja ei voi tilata lentorahtina, vaan ne tulevat Keski-Euroopasta maakuljetuksella, joka kestää viikon. Ja kone pitää jättää jo huoltotilausta tehtäessä. Olisin siis viikon ilman keskeistä työkalua!

Sellaiseen diiliin en voinut ryhtyä. Nyt sitten vain odotellaan, milloin akku hajoaa lopullisesti. Sen jälkeen keikkakoneeksi hankittua läppäriä voi käyttää vain verkkovirralla.

Yksittäistapaus ehkä, mutta viikon huolto on prosessiongelma ja huonoa PR:ää Applelle. Pitää vielä varmistaa, olisiko jollain Apple-huollolla akkuja valmiina tai muuten järkevämpi prosessi korjausta varten.

Kiinnostaisi myös tietää, onko muilla kokemuksia näin nopeasta takun heikkenemisestä. Ja miksei läppäreissä ole 80/85/90/95 % latausrajaa siten kuin iPhone-puhelimissa? Turha aina ladata akkua piripintaan asti, kun vähempikin riittäisi päivän töihin. 

Lisäys: Jep, akun voisi vaihtaa myös itse, aiempaan malliin olen niin tehnytkin (hinnaksi tuli 70 euroa). M3-mallin kuoria en uskaltaisi avata ja kun kone on vasta vuoden ikäinen, jätän tehtävän ammattilaisille. Mac hankitaan juuri siksi, että se toimii. Nörtti- ja DIY-jutut ovat pc-puolen heiniä.

No nythän se Zorin (Linux) toimii, mutta kynnys on asentamisessa

Nyt alkaa olla lähellä kynnys, joka liittyy peruskäyttäjän vaihtamiseen Windowsista Linuxiin. Sitä ei nimittäin juuri enää ole. Ensimmäistä kertaa Linux alkaa olla niin toimiva, että käyttö onnistuu muultakin kuin nörtiltä. Ulkoasu on kloonattu Windowsista ja nettijutut toimivat ongelmitta. 

Vain Office-sovellukset ovat yhä kompastuskivenä. Niitä ei saa järkevästi toimimaan, eikä Libre Office riitä vaihtoehdoksi. Mutta lähellä ollaan! Jos Microsoft erehtyisi julkaisemaan Officesta Linux-version, monet padot murtuisivat. 

Kerroin ongelmasta, joka syntyi Zorin-Linuxin asentamisesta v. 2011 käyttöönotettuun Dell-pöytäkoneeseen. Kaikki näytti menevän hyvin, mutta heti ensimmäinen selaimen (Brave) käynnistys hyydyttää koneen täysin, joka ikinen kerta. Ajuriongelma selvästikin, mutta hankala juttu ratkaista.

Sen jälkeen olen asentanut Zorinin moneen muuhunkin vanhaan Windows 10 -koneeseen ja ongelmaksi on noussut ihan toinen asia: koneet ovat liian uusia. Niissä on secure boot, joka sallii kyllä asentamisen usb-tikulta, mutta käynnistyksessä kiintolevyä ei enää löydy. Se näyttää täysin hävinneen.

Monien kokeilujen jälkeen onnistuin saamaan Zorinin toimintaan muutamassa vanhassa HP:n läppärissä ja HP:n pöytäkoneessa. Ja pakko myöntää, että ne toimivat hyvin! Kaikki tuntuu jotenkin nopeammalta kuin Windowsissa ja päivitykset sujuvat automaattisesti. Jossain vaiheessa nekin loppuvat, mutta hiljaa hiipumalla eikä sellaisella mediarumballa pakotettuna kuin Windows 10:ssä tapahtui.

Työpöytä kuin Windows.

Yksi asia on edelleen Linuxin Akilleen kantapää: ohjelmien asennukset. Sudo apt install näyttää toimivan hyvin, se jopa tunnistaa ellei haluttua ohjelmaa ole saatavilla ja ehdottaa toista asennuspaikkaa. On flatpakia ja vaikka mitä. Pitääkö valita deb vai ubuntu-versio? Versionumeroita on loputtomasti. Haiskahtaa nörtiltä. 

Toisaalta hieno juttu on siinä, että asentamani sovellukset ovat menneet automaattisesti jopa oikeille paikoille suomenkielisessä käynnistysvalikossa. Chrome, Spotify ja kaikki ilmestyivät koneeseen muutamalla komentorivillä. Hämmästyttävää.

Muutama Windowsissa hyväksi havaittu käytäntö ainakin Zorinista puuttuu, kuten tiedostojen vienti hiiren kakkospainikkeella ja sen jälkeen kopiointi/siirto-valinta. Ykköspainikkeen tehostaminen shiftillä (Vaihto-näppäin) näyttää kuitenkin tekevän siirron, muuten tuloksena on aina kopiointi. Windowsissa ja Macissä tämä on tietenkin eri tavalla.

Outo juttu on myös tiedostohallinnan kyvyttömyys tunnistaa numeronäppäimistön nuolinäppäimiä, vaikka ne toimivat kaikkialla muualla.

4K-näytöllä tekstit menivät liian pieniksi, mutta 2x-skaalaus asetuksista korjaa asian. Windows taitaa tehdän saman asetuksetn automaattisesti.

Pikkujuttuja sinänsä. Suosittelen kaikkia kiinnostuneita kokeilemaan vaikka juuri Zorinia tai jotain muuta Linux-versiota ("jakelua" eli "distroa") - kunhan vain joku tulee asentamaan sen. Hyvin vanhat koneet ovat tässä suhteessa helpompia kuin uudehkot.

Ehkä ne Office-sovelluksetkin voi ajaa selaimen kautta web-versioina, kunhan omistaa maksullisen lisenssin. Virtuaalikone olisi toinen vaihtoehto, mutta sitten ollaan taas naimisissa Windowsin kanssa ja sitä oli tarkoitus välttää.

Jatkossa aihe menee niin tekniseksi, että kommentoin niitä Bittimittari-blogissani. Ensimmäinen blogipostaus onkin Komentorivin lumo.

Vaalien tiedot Amazonin pilvessä Tukholmassa - mikä on riski?

Viime viikolla kerrottiin, että seuraavien vaalien tietojärjestelmä siirtyy TietoEvryn konesalista Amazonin Tukholmassa sijaitsevaan AWS-pilveen. Ilmoitus herätti huolestuneita kysymyksiä vaalien tietoturvasta. Voimmeko luottaa amerikkalaiseen pilveen? Tuoreessa muistissa olivat AWS-pilven käyttökatkot, jotka pimensivät monia suosittuja palveluita kuten Reddit ja Snapchat.

Mitä varsinaisesti on se "vaalidata", joka vuoden 2027 vaaleissa viedään ensi kertaa Suomen ulkopuolella? Selvittelin vähän asiaa, jotta pääsin uutisotsikoiden taakse.

Vaalidata tarkoittaa tietoja, joiden varassa vaalit toteutetaan. Niihin kuuuluvat esimerkiksi äänestyspaikat osoitteineen sekä tiedot vaalipiireistä, toimitsijoista ja ehdokkaista (nimi, ammatti, HETU, kotikunta). 

Kriittisin osa on tiedot kaikista äänioikeutetuista henkilötunnuksineen sekä tieto siitä, milloin kyseinen henkilö on ennakkoäänestänyt (jos on). Tämän lisäksi tulevat tietenkin normaalit tietojärjestelmän osat, kuten käyttöoikeuksien hallinta, tuloslaskenta sekä tilastointi.

Voi vain kuvitella, millainen kuhina pilvessä käy vaali-iltana, kun vaalipiirit syöttävät eri puolilla Suomea valmiiksi saamiaan tuloksia pilveen. Lyhyt kuormituspiikki hyötyy pilviratkaisusta, sillä se skaalautuu tarpeen mukaan.

Vaalidata EI sisällä tietoa kansalaisten äänestämisestä, eikä edes varsinaisena vaalipäivänä äänestäneiden tietoja. Vaalihuoneistoissa käytetyt listat ovat manuaalisia ja tulostetaan ennen vaalipäivää ennakkoäänestystietojen perusteella. Jos haluat, ettei tieto siitä, että käytit äänioikeuttasi päädy pilveen, äänestä vasta varsinaisena vaalipäivänä.

Käänteinen ei pidä paikkaansa. Jos nimeäsi ei löydy ennakkoäänestäneistä, pilvi ei tiedä äänestitkö lainkaan vai nukuitko. 

Tässä on muuten kiinnostava yksityiskohta: vaalisalaisuuteen kuuluu tieto siitä, KETÄ äänestit. Salaista ei ole se, ketä ET äänestänyt - eikä sekään, äänestitkö lainkaan. Sen tiedon näkevät paikalliset vaalivirkailijat, ja usein myös uteliaat samalla sukunimellä varustetut.

Vaalien ohjelmisto on kotimaassa tehty. Lähin AWS-konesali on Tukholmassa, joten ajo tapahtuu siellä. Amazon on suunnitellut omaa konesalia myös Suomeen, mutta se tuskin ehtii toteutua ennen 2027 vaaleja.

Vaalidataa pyöritetään siis Tukholmassa, jenkkiyhtiön omistamassa pilvessä. Mitä riskejä tässä siis on?

Voi ajatella, että CIA/NSA tai jokin muu salainen koneisto saa halutessaan tietoja pilvestä. Nimi ja HETU ovat tietenkin GDPR:n suojaamia tietoja, mutta jos kansallinen intressi löytyy, sopimukset eivät paljon paina. 

Äänioikeutettujen luettelo tuskin kiinnostaa amerikkalaisia, ei edes se, kuka äänesti ennakkoon. Korkeintaan voisivat ottaa oppia siitä, miten Suomessa ennakkoäänestys osataan järjestää luotettavasti, kun eivät itse siihen pysty.

Tuloslaskennan aikana pilveen menevät vain vaalipiireissä lasketut äänten kokonaismäärät, jotka palvelu sitten summaa yhteen. Samat piirikohtaiset tiedot julkaistaan lehdessä ja vaalien tulospalvelussa netissä.

Jos AWS-pilveen osuisi paha toimintahäiriö juuri vaalipäivänä, tulosten saaminen voisi viivästyä. Itse äänestyslipukkeet säilyvät Suomessa ja ne tarkistuslasketaan joka tapauksessa.

Suurimpana riskinä lienee se, että tekninen häiriö osuisi juuri vaalipäivään. Toisaalta Amazon pystyy turvaamaan pilven toiminnan paremmin kuin moni pienempi yritys. Muistissa on vielä tammikuu 2024, jolloin Akira-kiristysohjelma pääsi TietoEvryn konesaliin Tukholmassa. Isku oli niin laaja, että jopa asiakasyritysten varmuuskopioitakin menetettiin. Rustan verkkokauppa oli pitkään pois netistä.

Vaalien kannalta ei riitä, että tulokset ovat oikein - niihin on voitava myös luottaa. Kyse on mielikuvista, ei teknisistä ratkaisuista. Siksi on tärkeää, että tuloslaskenta paitsi toimii, se myös näyttää turvalliselta.

Moni ajattelee, että maan rajojen sisällä tapahtuva laskenta olisi parempi vaihtoehto. AWS:n käyttö lupaa kuitenkin usean miljoonan euron kustannussäästön, ja siitä valtion on nykyisessä taloustilanteessa vaikea kieltäytyä.

Tyylikäs arkkitehtuurinen elämys vai keskeneräinen väylä juna-asemalle?

Lähijuna alkoi kulkea Helsinki-Vantaan lentokentälle kymmenkunta vuotta sitten. Reitti ylös asemalle kulki ensin vanhan kotimaan terminaalin luota, mutta siirtyi laajennusosan avaamisen myötä nykyiselle paikalleen tuloaulan eteen.

Olen aina kuvitellut, että rakentaminen on jäänyt kesken. Eihän voi olla tarkoitus, että Suomeen juuri saapunut turisti näkee rullaportailta pelkkää paljasta betonia matkallaan alas juna-asemalle ja edelleen pääkaupunkiin - eihän?

Isossa maailmassa pinnat olisi täytetty mainosjulisteilla. Ehkä sekin olisi parempi kuin pelkän betonipinnan harmaus. Vielä parempi olisi maalata seiniin suomalaista kauneutta tai peittää seinät jättimäisillä, kauniilla valokuvilla. Niissä vaikka vihreää luontoa, sinistä taivasta ja valkoista tunturimaisemaa. Ah.

Betonikuilun valkokankaalla tanssii hahmoja.

Betonikuilun puolivälissä on valkokangas, jossa lauletaan oopperaa tai näytetään balettia. Se on nimenomaan valkokangas, johon kaukana oleva videotykki heijastaa hailakan kuvan. AV-tekniikka tuo mieleen 1990-luvun ja saa Suomen näyttämään teknologian takapajulalta.

Modernia olisi näyttää videot valoa tuottavalla ulkonäytöllä, jonka kuva on niin kirkas, että se erottuu hyvin jopa kirkkaassa auringonpaisteessa. Betonikäytävässä riittäisi murto-osa valotehosta.

Äänentoisto on sentään kohtalainen, sillä valkokankaan alla on kaksi eteenpäin suunnattua kaiutinta. Paljaista seinistä ääni heijastuu juhlavasti kaikuen.

Tanssijat hyppivät kankaalla, mutta en nähnyt videoissa mitään tekstejä. Ei teosten nimiä, ei esiintyjiä, ei mainintaa teatterista. Kankaan alapuolella on tosin kyltti "Kulttuurinäyttämö", jota en aluksi huomannut lainkaan. Sen mukaan kysessä on Finavian ja Kansallisoopperan yhteinen hanke.

Ei tätä ainakaan piilomarkkinoinnista voi syyttää. Kansallisoopperan mainosta olisi, jos sen ja teosten nimi näkyisivät videossa. Pätkä suomeksi lauletusta Madetojan Pohjalaisia-oopperasta tuskin avautuisi ohi liukuvalle turistille edes teksteillä varustettuna. Nyt näky luultavasti vain hämmentää. Mistä oikein oli kyse?

Näkymä betoniholvin toiseen suuntaan hisseille.

Olen usein kummastellut järjestelyä ja odottanut, että jonain päivänä se vielä valmistuu. Kun herätin aiheesta keskustelua sosiaalisessa mediassa yllätyin. Joidenkin mielestä paljas betonikuilu on valmis ja hieno juuri tällaisena. Ainakin se erottuu maailman muista lentokentistä! Joku vertasi tunnelmaa jopa kirkkoon.

Mitä mieltä itse olet - hieno vai ankea? Entä jos katsoisit asiaa maahan ensi kertaa saapuvan turistin silmin?

Kannan huolta pankkihuijauksista, koska kyse ei ole yksinomaan pankeista vaan koko suomalaisen verkkoasioinnin tulevaisuudesta. Siihen liittyvä kolumnini Tivi-lehdestä. 

Digiturva horjuu – Tämä taho voisi pelastaa suomalaisten luottamuksen

Suomalaiset ovat luottavaista kansaa. Luotamme viranomaisiin, painettuun sanaan ja toisiin suomalaisiin. Mutta edes suomalainen luottamus ei kanna loputtomiin.

Digi- ja väestötietovirasto teettää vuosittain Digibarometri-kyselyn, joka mittaa kansalaisten asenteita tietoturvaan ja verkkoasiointiin.

Tämän syksyn tulosten perusteella 38 prosenttia vastaajista kokee luottamuksensa digitaaliseen turvallisuuteen heikentyneen, kun viime vuonna näin tunsi 36 ja sitä edellisenä ainoastaan 28 prosenttia.

Luottamuksen rapistuminen on huolestuttava trendi, sillä ensi vuoden alusta viranomaiset alkavat viestiä kansalaisiin päin ensisijaisesti sähköisesti. Paperiposteista ja lomakkeista halutaan eroon.

Miten sähköinen kanava voi toimia, jos kansalaiset eivät luota verkkoasiointiin? Moni ei uskalla enää avata edes sähköposteja eikä vierailla nettisivuilla pelätessään, ettei erota niitä huijauksista.

On oikeastaan ihme, että luottamus on näinkin korkealla tasolla, sillä turvallisuuden tunne on psykologiaa. Uutiset huijareista ja digitaalisista pankkirosvoista huolestuttavat kokenuttakin nettikäyttäjää.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Digibarometrin mukaan 11 prosenttia kokee luottamuksensa jopa vahvistuneen, kun vastaava luku vuosi sitten oli kymmenen ja kaksi vuotta sitten vain yhdeksän prosenttia.

Kaikkialla yleistyvä polarisaatio jakaa käyttäjiä voittajiin ja häviäjiin myös turvallisuudessa. Vuoteen 2023 verrattuna voittajien määrä on kasvanut kaksi prosenttiyksikköä, häviäjien kymmenen prosenttiyksikköä. Entistä harvemman luottamus säilyy ennallaan.

Voittajia ovat ne, jotka jaksavat seurata asioita ja kehittää omaa osaamistaan. Huijauksista uutisointi ja tapausten avaaminen julkisuuteen auttavat välttämään niitä omalla kohdalla.

Häviäjät nostavat kädet pysytyn ja ripustavat hiiren naulaan. He katsovat pudonneensa kelkasta ja asioivat verkossa vain, kun on pakko.

Jotta yhä useampi saataisiin häviäjistä voittajien puolelle, tarvitaan uusia toimia.

Medialla on keskeinen rooli turvallisuuden tunteen luomisessa. Moni kyberhyökkäystä tai hybridivaikuttamista hehkuttanut uutinen on myöhemmin paljastunut tavalliseksi rikollisuudeksi tai tahattomaksi tekniseksi ongelmaksi.

Ei ole viisasta, että teemme hybridiuhkien uutisoinnista itse hybridiuhkan.

Kriittisin sähköisen asioinnin kohde on oma pankki. Uutiset tilien tyhjentämisestä pelottavat enemmän kuin vanhan ajan pankkiryöstöt. Niissä vahinko jäi pankin tappioksi, kun taas digirosvon uhri joutuu nuolemaan haavansa itse.

Tähän asti pankkien ulospäin näkyvät toimet luottamuksen vahvistamiseksi ovat jääneet vähäisiksi, mutta jatkossa voi olla toisin.

Korkein oikeus otti äskettäin käsittelyyn pankkiasiakkaan törkeän huolimattomuuden arvioinnin. Huijaukset ovat yhä kehittyneempiä, joten huolellinenkin asiakas voi joutua uhriksi. KKO:n linjaus toivottavasti selkeyttää tilannetta ja lisää painetta pankkien suuntaan.

Yksi luottamusta lisäävä tekijä ovat rangaistukset. Välillä tuntui, että verkkorikollinen pääsee aina kuin koira veräjästä. Viime aikoina poliisi on kuitenkin pystynyt selvittämään muutamia isoja tapauksia, kuten Vastaamon tietomurron, S-pankin tilien tyhjennykset sekä laajan huijaussoittojen verkoston.

Jokainen yritys voi osaltaan lisätä luottamusta huolellisella viestinnällä. Koneellisesti käännetyt nettisivut ja tekoälyn kirjoittamat sähköpostit vievät turhaan uskottavuutta.

Jos luottamuksen laskevaa trendiä ei saada käännettyä, Suomi ajautuu vaikeuksiin. Lisääntyvä vanhusväestö pitäisi tavalla tai toisella saada mukaan sähköiseen itsepalveluun.

Yksi toimija voisi olla keskeisessä roolissa: Yleisradio. Ikääntyvät ihmiset ovat television suurkuluttajia. Ylen ajankohtaisohjelmat paukuttavat heille joka ilta samaa virttä talouden vaikeuksista, Venäjän uhkasta ja Gazan sodasta.

Etäisten uhkien sijaan Yle voisi pyörittää joka ilta tietoiskuja, joissa varoitettaisiin yleisistä huijauksista ja opastettaisiin digiajan vaaroihin. Riittävällä toistolla tieto uppoaisi myös alkavasta muistisairaudesta kärsivään mökin mummoon.

Kansalaisten sivistäminen digiaikaan jos mikä olisi Yleisradion lakisääteistä julkista palvelua ja hyödyttäisi koko suomalaista yhteiskuntaa.

Tietoturvakoulutuksen perusvirhe on loputon uhkakuvien maalailu

Helsingin Sanomissa 4.11.2025 (printtiversio) julkaistu mielipidekirjoitukseni.

Tietoturvakoulutuksen perusvirhe on loputon uhkakuvien maalailu

Tietoturvan pitäisi mahdollistaa työn tekeminen, ei haitata sitä.

Tietoturva ja siitä uutisointi on jokaisen arkea, silti tietoturvaviestinnästä on keskusteltu hämmästyttävän vähän. Mika Pöyliön (HS Mielipide 28.10.) ja Susanna Haaviston (HS Mielipide 30.10.) kirjoitukset nostivatkin esiin hyviä pointteja.

Tietoturvakoulutuksen perusvirhe on loputon uhkakuvien maalailu ja pelottelu, joka lähinnä ahdistaa kuulijaa. Myönteiset asiat unohdetaan, kun uusia uhkia ilmestyy koko ajan, ja epätoivo saa varomaan jokaista klikkausta.

Kuitenkin tietoturvassa on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä. Esimerkiksi virukset ovat käytännössä hävinneet, ja lähimaksu on osoittautunut paitsi helpoksi ja nopeaksi myös erittäin turvalliseksi.

Toinen virhe on siinä, että tietoturvasta puhuvat yleensä tekniikan alan ihmiset. Heidän käyttämänsä jargon ja uhkapuhe eivät kosketa tavallista ihmistä, joka haluaa vain hoitaa työnsä ja asioida verkossa.

Tekniselle turvallisuudelle on paikkansa, mutta arjen tietoturva ei ole tekniikkaa vaan psykologiaa. Tarvitaan uudenlaista, positiivista lähestymistä, joka huomioi ihmisen omat lähtökohdat.

Vertailukohtana voi käyttää terveysvalistusta. Jokainen tietää, että rasva, tupakointi ja alkoholi ovat vaaraksi terveydelle, mutta silti ihmiset kuluttavat juuri niitä. Vaikka tiedottamista epäterveiden elintapojen vaarallisuudesta yhä vielä lisättäisiin, se ei saisi ihmisiä muuttumaan.

Yrityksissä työntekijät ovat fiksuja ja haluavat toimia oikein. Jos it-järjestelmät ovat vanhanaikaisia, ohjeet epäkäytännöllisiä ja kiire pakottaa rikkomaan sääntöjä, on yrityksen tietohallinnon aika katsoa peiliin.

Tietoturvan pitäisi mahdollistaa työn tekeminen, ei haitata sitä. Valitettavan usein tietojärjestelmät ovat hankalia käyttää ja ohjeet ristiriidassa työn vaatimusten kanssa. Kuinka monella työpaikalla vieläkin pakotetaan vaihtamaan salasanaa säännöllisesti, vaikka proaktiivisuuden on jo vuosia sitten todettu lähinnä heikentävän tietoturvaa?

Käytän itse mallia, jossa tietoturva on kaikkien yhteinen asia ja ihminen itse sen tärkein lenkki. Toimimalla oikein ja huolellisesti meistä jokainen suojaa paitsi itseään ja lähipiiriään myös työnantajaa ja koko Suomen kansallista turvallisuutta. Sen parempaa motivaatiota tuskin voi kuvitella.

Petteri Järvinen

diplomi-insinööri

Espoo

Hätätilassa riko lasi ja soita 020 333

Edellisessä kirjoituksessa iäkäs uhri teki virheen, kun lähti keskipäivällä vanhasta muistista pankkiin selvittämään huijausepäilyä. Hänen tapauksessaan konttori ei ollut auki, mutta useimmille käynti konttorissa ei ole edes mahdollinen, koska niitä ei käytännössä ole. Lisäksi huijarit iskevät usein iltaisin, etenkin perjantai-iltaisin, koska tietävät, että asian selvittely pankissa alkaa vasta viikonlopun jälkeen.

Seitsemällä pankilla on kuitenkin yhteinen sulkunumero 020 333, johon soittamalla pystyy sulkemaan sekä luotto/pankkikortit että verkkopankkitunnukset. Jos siis epäilee haksahtaneensa huijaukseen, nopea soitto numeroon voi vielä pelastaa tilanteen. Numero kannattaa ohjelmoida puhelimeen valmiiksi kansainvälisessä muodossa +358 20 333, jotta se toimii myös vahingon sattuessa ulkomailla.

Kyse on vanhasta luottokorttien sulkunumerosta, joten se päivystää 24/7. Jostain syystä pankit eivät ole pahemmin mainostaneet, että Netsin (entinen Luottokunta) hoitama numero pystyy sulkemaan myös verkkopankin.

Järjestelmässä ovat mukana S-pankki, Nordea, Säästöpankki, OmaSP, POP, Ålandsbanken ja Hypoteekkiyhdistys. OP:lla on oma numero 0100 0555 ja Danskella 0200 2585.

Kannattaa selvittää jo etukäteen, mikä on oman sekä (iso)vanhempien pankin numero. Paniikissa ja kiireessä, ehkä illalla viinilasinkin jälkeen sitä on myöhäistä kaivaa esiin. Yhteisnumeron muistamista helpottaa sääntö "kolme kolmosta".

Kiitos pikamaksun tilisiirrot liikkuvat kaikkialla EU-alueella 10 sekunnissa maasta toiseen. Jos huijari iskee, on todella kiire toimia. 

Älä epäröi tarvittaessa vaikka rikkoa lasia, kunhan soitat heti!

Eräs pankkihuijaus avattuna - nämä opit varoitukseksi kaikille

Pankkihuijauksissa pankeilla on tiedollinen ylivoima. Ne vetoavat pankkisalaisuuteen eivätkä kerro tarkemmin, miten huijaus onnistui. Se on tavallaan ymmärrettävää, koska silloin wanna-be huijarit eivät saa turhaan opetusta. Toisaalta tapausten avaaminen auttaisi muita suojautumaan ja arvioimaan, ovatko pankkien omat ohjeet ja suojaustoimet riittäviä. Nyt tässäkin kaikki valta on pankeilla itsellään.

Pahinta on, etteivät uhrit itsekään saa kaikkia tietoja. Moni ihmettelee, miten kummassa eläkesäästöni vietiin, vaikka en antanut tunnustani mihinkään. Kafkamainen tilanne. Uhrit uskovat, että puhelimessa (tai jopa pankin järjestelmässä) on täytynyt olla haittaohjelma.

Pankit vaikenevat, mutta Vakuutus- ja rahoitusneuvonta FINE avaa päätöksissään tapahtumien taustoja. Esimerkiksi elokuussa annettu lautakunnan ratkaisu FINE-72843-D4F5P4 käsittelee kahden vuoden takaista tapahtumia. Tapahtumainkuvaus vaikuttaa hyvin samanlaiselta kuin eräässä tämän kevään tapahtumassa. Siinäkin uhri on ymmällään mitä hänelle oikein tapahtui.

FINEn ratkaisu on pitkä, joten yritän tiivistää siitä avainkohdat. Uhri oli saanut pankilta tekstiviestin, jonka mukaan verkkopankki ja pankkikortti on jäädytetty epätavallisen toiminnan vuoksi. Viestissä oli linkki pankkia muistuttavaan com-loppuiseen osoitteeseen, jonka luvattiin palauttavan käyttöoikeuden. 

Uhri meni halpaan ja syötti valesivulle pankkitunnuksensa. Sen jälkeen alkoi tapahtua.

Pankki lähetti englanninkielisen (!) tekstiviestin "Read carefully!..." jossa kerrottiin pankkitunnusohjelman asentamisesta uuteen puhelimeen ja annettiin koodi 03705, joka piti syöttää pankin mobiilisovellukseen.

Saatuaan uhrin tilin näin haltuunsa rosvot siirsivät kolmella Visa-kortin pankkisiirrolla 36 500 euroa, luottokortilta 1258 euroa Revolut-pankkiin ja ottivat vielä 15 000 euron täsmäluoton. Kaikki menivät läpi pankin järjestelmistä, vaikka tunnistusvälineen aktivointi juuri siirtoja ennen uudessa laitteessa oli selkeä hälytysmerkki.

Ensimmäinen tekstiviesti tuli maanantaina 24.7.2023 klo 11.03 irlantilaisesta numerosta. Yli 70-vuotias uhri lähti välittömästi selvittämään asiaa pankin konttoriin, mutta havaitsi konttorin olevan suljettu.

Samaan aikaan rosvot hakivat uhrin operaattorilta eSIM-kortin ja siirsivät uhrin puhelinnumeron itselleen, jolloin uhrin soitto pankin turvallisuusnumeroon katkesi kesken puhelun. Uhri soitti uudelleen vaimonsa puhelimella ja sai pankkitunnukset kuoletettua. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut. Kokonaisuutena tapahtumiin kului 2 tuntia 10 minuuttia. Tästä varsinaiset siirrot ja sulku toteutuivat 37 minuutin sisällä.

FINE-lautakunnan neljän jäsenen yksimielinen kanta on, että uhri oli toiminut törkeän huolimattomasti eikä se suosita korvauksia. Koko tappio jää uhrin itsensä maksettavaksi, ellei hän lähde käräjöimään asiasta oikeuteen ja onnistu vakuuttamaan tuomaria. Siinä vielä kukaan ei ole onnistunut.

Tapaus herättää lukuisia kysymyksiä, joiden reiluutta jokainen voi mielessään arvioida. Avainkohtia ovat nähdäkseni seuraavat:

• Uhri ei tiedä, miten rosvot pääsivät hänen tililleen. Uhrin mielestä mobiilipankkiohjelmassa oli tuolloin mahdollisuus liittää pankkikortti Google Pay-järjestelmään ilman pankkikortin tietoja, eikä liittäminen vaatinut erillistä vahvistamista.
• Uhrin mielestä Android-selaimessa on ollut päällä automaattinen tekstiviestin vahvistuskoodi, joka on syöttänyt pankin lähettämän turvakoodin automaattisesti. Uhri ei ollut tietoinen tästä automatiikasta (olisitko itse ollut?) eikä huomannut sitä. Pankit eivät ole varoittaneet tästä ominaisuudesta (ei tullut itsellekään mieleen, vaikka olen seurannut useita tapauksia).
• Tekstiviesti on tullut englanniksi, eikä uhri ole täysin ymmärtänyt sen sisältöä. Rosvot olivat vaihtaneet nettipankin kielen englanniksi hämätäkseen uhria.
• Kuin kirsikkana kakun päällä pankki on vielä klo 16 lähettänyt uhrille tekstiviestillä linkin palautekyselyyn (ilmeisesti luokkaa "kuinka hyvin palvelumme tänään onnistui?").
• FINEn ratkaisukäytännön perusteella tunnusten ja avainlukulistan koodin syöttäminen valesivulle ei vielä ollut törkeän huolimatonta, mutta uhrin reagointi mobiilisovelluksen asentamiseen liittyvään englanninkieliseen viestiin oli.
• Pankin mielestä korttitietoja ei voi saada pankin nettipalvelusta, vaan uhrin on täytynyt kirjoittaa tiedot ja antaa aktivointikoodi. Uhri itse kiistää tämän.
• Vastineessaan pankki pahoittelee asian selvittämiseen liittyvää viestinnän epäselvyyttä reklamaatioprosessin aikana; viestintä uhrin suuntaan kärsi, koska tietopyyntöjä selvitettiin usean eri tahon toimesta eikä tieto kulkenut luotettavalla tavalla. Pankki tulkitsi aikajanaa aluksi väärin ja korvasi 96 euron tilisiirron vasta yli vuosi tapahtumien jälkeen.

Jos ilmoitus olisi ollut suomeksi, uhri olisi varmaankin reagoinut siihen paremmin. Tältä osin ratkaisu toteaa seuraavaa: "lautakunta on katsonut, että pankin vastuulla puolestaan on, että pankin asiakkaalle lähettämät viestit ovat sisällöltään ymmärrettäviä... Pankkilautakunta on ratkaisukäytännössään (kuten FINE-057082, annettu 6.6.2024) katsonut, että mikäli asiakas ei kielimuurin vuoksi ymmärrä tai voi olla varma, mihin esimerkiksi pankin tekstiviestitse toimittama koodi on tarkoitettu, tulisi hänen huolellisesti toimiessaan keskeyttää asiointinsa ja olla esimerkiksi yhteydessä pankkiinsa varmistuakseen menettelyn tarkoituksesta ja asianmukaisuudesta. Pankkilautakunta katsoo tässäkin tapauksessa, että asiakkaan olisi vetoamastaan kielimuurista huolimatta ja myös kielimuurista johtuen tullut ymmärtää keskeyttää asiointinsa, koska hän ei ole voinut varmistua pankilta tekstiviestitse saamansa koodin käyttötarkoituksesta."

Toisin sanoen pankeilla on velvollisuus viestiä asiakkaille ymmärrettävästi, mutta jos viestit tulevat vieraalla kielellä, vastuu siirtyy uhrille. Tämä on aika kova linjaus.

Miksi ihmeessä pankit sallivat asiointikielen vaihdon, jolla huijataan uhreja? Kuinka moni asiakas haluaa oikeasti kesken pankkiasioinnin vaihtaa palvelun kielen suomesta englanniksi?

Pankki tai lautakunta eivät pysty kertomaan tarkasti, minkä virheen uhri on tehnyt, mutta päättelevät hänen toimineen väärin, koska muutakaan selitystä ei ole. Säästönsä menettäneen uhrin kannalta tämä on tylyä. Pitäisikö pankin järjestelmien olla sellaisia, että niissä jäisi riittävä ja myös käyttäjän ymmärtämä jälki kaikesta tapahtuneesta?

Pankeilla on aina ollut tekninen ja juridinen tiedon ylivoima. Miksei niiden järjestelmä havainnut selkeää rosvousta ja estänyt sitä? Pankin olisi pitänyt soittaa asiakkaalle eikä päinvastoin.

OP-pankin selkeä ilmoitus uuden puhelimen aktivoinnista (ei liity tähän tapaukseen).

Ei ole oikein, että pankkitunnuksilla voi sulkea tai siirtää uhrin puhelinliittymän, jolloin kaikki uudet vahvistuskoodit ja varoitukset tulevat rosvon puhelimeen. Yksikin virhe voi siis johtaa koko tilin hallinnan menettämiseen. Tilille asetetuilla siirto- tai maksurajoituksilla ei ole merkitystä, koska rosvo poistaa ne. Yllä olevan kuvan varoitus on siis äärimmäisen tärkeä lukea ja ymmärtää! 

Tämä asetus kannattaa tarkistaa Android-puhelimissa.

Onko automaattinen tekstiviestikoodin syöttö vielä käytössä sivustoilla? Ilmeisesti kyse on tästä ominaisuudesta, joka voi olla vaarallinen. Kannattaa tarkistaa Asetukset > Google > Kaikki palvelut > Vahvistuskoodit tekstiviestillä.

Kun lautakunta kerran avaa tapahtumat näinkin selvästi, mikseivät pankit itse voi tehdä samaa? Tässä on paljon opittavaa kaikille.

Nähdäkseni pankit eivät ole myöskään mainostaneet tarpeeksi pankkitunnusten sulkunumeroa. 

Tekstiä täydennetty 3.11.2025

Huonon käytettävyyden ennätys: Selectan kahviautomaatti

Huono käyttöliittymän suunnittelu on aiheuttanut lukuisia lento-onnettomuuksia, monista pienemmistä harmeista puhumattakaan. Siksi aihetta on tutkittu ja opetettu jo vuosikymmeniä. Itsekin suoritin käytettävyyden peruskurssin Tampereen teknillisessä korkeakoulussa 2000-luvun alussa. Luulisi, että kaikki suunnittelijat osaavat edes alkeet. 

Valitettavasti ihmeellisiä käytettävyyskukkasia tulee vastaan harva se päivä. Usein ulkonäkö ajaa käytettävyyden edelle, mutta joskus kyse on ihan muusta.

Tänään Helsingin hovioikeudessa Vastaamo-oikeudenkäynnin tauolla seurasin Selectan tilaan toimittaman kahviautomaatin toimintaa. Kaikilla, jotka halusivat laitteesta kahvia, oli ongelmia sen kanssa. Eikä mikään ihme - laite on malliesimerkki siitä, miten käyttöliittymää ei pitäisi toteuttaa. 

On mahdoton käydä läpi ostoprosessia järjestyksessä, koska järjestystä ei ole. Ihmiset vain kokeilivat eri painikkeita ja vaihtoehtoja, kunnes lopulta saivat kahvinsa. Itselläni aikaa kului vielä enemmän kuin muilla. Ehkä se johtui insinöörimielestä ja siitä, että yritin seurata virheellisiä ohjeita. Huono strategia.

Ensimmäinen pohdinnan aihe on kahvikupin saaminen. Automaatin vieressä on pino pahvimukeja, pitäisikö sellainen laittaa annostelijan alle? Missään ei lue ohjetta, mutta vastaus on, ettei tarvitse. Mukit on tarkoitettu vain vesihanan käyttäjille ja tämä automaatti antaa itse mukin. Pieni lappunen auttaisi kummasti vierasta.

"Valitse ja käynnistä"

Automaatin ohje on lupaava ja saa homman kuulostamaan helpolta: Ensimmäinen vaihe on "Push to start" isoilla kirjaimilla. Mitään painiketta ei kuitenkaan ole. Keltaisen rasian näytöllä on vain painikkeen kuva. Vaikka sitä tökkää sormella, mitään palautetta (ääni, animaatio, haptinen) ei tule eikä mitään näytä myöskään tapahtuvan.

Toinen kohta: "Valitse juoma ja käynnistä". Siis käynnistä mikä? Ei aavistustakaan, mikä pitäisi käynnistää, kun mikään ei käynnisty.

Kolmas kohta: "Maksa juoma lähimaksulla". Sentään ymmärrettävä ohje, mutta automaatti ei lue korttia, koska mitään tilaustakaan ei ole vielä tehty. 

Neljäs kohta: "Odota juoman valmistumista". Kunpa pääsisikin niin pitkälle. 

Numeronäppäimistö?

Ohje näyttää, että tuote valitaan syöttämällä sen koodi. Mitään painikkeita ei ole, sillä laitteessa on vain iso kosketusnäyttö, jossa juomat ovat kuvina. 

Näytä kortti uudelleen, miksi?

Jostain syystä kortti pitää näyttää lukijalle kahteen kertaan, oston aluksi ja lopuksi. Tämä ei siis ole  lukuvirhe, vaan se toimii näin joka kerta. Miksi ihmeessä?

Arvo 5 euroa?

Jos on päässyt kahviin asti ja painaa maitoa, sen arvona näkyy 5 euroa. Miksi ihmeessä? Kahvin hinta on 1,50 euroa valitsi siihen maitoa tai ei.

Käytä seuraavalla kerralla numerovalintaa 0756, häh?

Jos onnistuu saamaan laitteesta ulos kahvin maidolla, näyttö muistuttaa seuraavalla kerralla käyttämään numerovalintaa 0756. Mitä kummaa, kun ei numeropainikkeita edes ole?

Ahaa, pikavalinta!

Jossain vaiheessa itselleni tuli oivallus: alariville ilmestynyt vihreä painike liittyy jotenkin asiaan! Ohje ei mainitse siitä mitään, mutta sitä tökkäämällä näytölle tuli kuin tulikin numeronäppäimistö. Ilmeisesti ensi kerralla saisin saman kahvin muistamalla nämä neljä numeroa. Pitää kokeilla torstaina, jolloin on vielä Kivimäen puolustuksen loppulausunto.

Vieressä on toinen myyntiautomaatti, joka toimii kuin ajatus. Siinä on selvät painikkeet eikä käyttöön tarvita virheellisiä ohjeita saati kosketusnäyttöä. Selvästi Selecta osaa tarjota toimiviakin automaatteja, kun vain haluaa.

Hah, tätä sentään osaa käyttää!

Mutta mikä ihme on mennyt pieleen kahviautomaatissa? Helsingin hovioikeus ei ole ainoa paikka, jossa asiakkaita kiusataan tällä mystisellä härvelillä. Vastaava on Espoon käräjäoikeudessa, mutta siellä toimintoja on hieman vähemmän ja siksi käyttö ainakin hieman helpompaa. 

En keksi kuin yhden selityksen. Ilmeisesti keltainen rasia on lisätty automaattiin jälkikäteen korvaamaan kolikkoja, koska niitä kenelläkään ei enää ole. Laitteessa on siten kaksi keskenään kilpailevaa käyttöliittymää, eivätkä ohjeet liity niistä kumpaakaan. Selecta ja Pelican Rouge kiusaavat turhaan käyttäjiä ja automaatin kahvista jää paha maku suuhun.

Zorin OS Linux, vaihtoehto Windowsille?

Windows 10 -tuen loppuminen sai monet etsimään vaihtoehtoja uuden koneen hankkimiselle. Entä jos vaihtaisi ilmaiseen Linuxiin? Sekin kyllä vanhenee lopulta ja päivitykset loppuvat, mutta pääsisi ainakin eroon Microsoftin rahastuksesta. 

Hesarin jutussa "Ihan tavallinen Jaana Palmunoksa, 62" asensi itse Linuxin koneeseensa ja hyvin meni. Olisiko Linux riittävän valmis taviskäyttäjälle?

Olen kokeillut eri Linux-variantteja vuosien varrella, mutta aina niiden kanssa on tullut jotain ongelmia ja säätämistä, jonka vain Linux-osaaja hallitsee. Tekoäly ja verkon tukiryhmät auttavat mielellään, mutta Windowsiin verrattuna se on työlästä.

Harmi kyllä Hesarin juttu tuntuu jääneen kesken. Siinä ei avata tarkemmin, millaisia kokemuksia Jaanalla uudesta Linuxistaan oli. Edes distroa ei tarkemmin mainita (vain "Ubuntu"). 

Kokeilin hyvin tuotteistettua Zorin OS -järjestelmää, joka sekin perustuu Ubuntuun. Sen perusversio on ilmainen. Sivuilla luvataan Zorinin toimivan "jopa 15 vuotta vanhoilla" koneilla, mikä ei itse asiassa ole kovin paljon. Tarjolla on "Windows App Support" -kerros, joka ajaa Winen avulla joitakin Windows-sovelluksia, mutta sen varaan ei kannata laskea liikoja. Zorinin voi yhdistää Android-puhelimeen, mutta ei iPhoneen.  

Ihan pelkkää hyväntekeväisyyttä Zorin ei harrasta. Se pyrkii myymään kaupallisen Pro-version, jonka hinta on 47,99 euroa. Perusversio "Core" on kuitenkin ilmainen. Kouluja varten on oma lisenssinsä. Taustayhtiö on irlantilainen, joten Zorin sopisi hyvin EU:n pyrkimyksiin kasvattaa omaa kybersuvereniteettia. (Zorin Industries, anyone?)

Otin vanhan i7-koneen, jossa oli 12 gigatavua muistia ja 500-gigainen SSD-levy. Ensimmäinen ongelma oli saada kone buuttaamaan usb-tikulta. Se ei ollut ihan triviaalia, mutta onnistui kuitenkin. Asennusohjelma oli helppo ja asennus sujuva. Ääkköset toimivat. Lisäpisteitä siitä, että salasanan voi ohittaa. Miksi kotikäyttäjällä pitäisi olla salasana omalle koneelleen?

Zorin muistuttaa hyvin paljon Windowsia. Kaikki eivät edes huomaisi eroa niiden välillä. Toimistopakettina on tietenkin LibreOffice, sähköpostina/kalenterina Evolution. Google, Microsoft- ym. tunnuksia pystyy yhdistämään ohjelmiin, joten käytön pitäisi sujua helposti. Evolution tukee speksien mukaan jopa Microsoftin Exchangea.

Havaintoja parin tunnin kokeilun jälkeen: toiminta sujuvaa, Gnome-tyyppiset ikkunat vähän askeettisia Windowsiin tottuneille, mutta ihan OK. Pääte avaa terminaali-ikkunan ja osaajia varten aito shell on käytettävissä. Tiedostohallinta löysi NAS-aseman ja sen levyjaot automaattisesti. Etätyöpöytä Remmina avasi Windows-koneen työpöydän omaan ikkunaan (tämä ei peruskäyttäjää kiinnosta, mutta itseä kyllä).

Erityisen positiivinen kokemus Canon MP560-tulostimesta, jota Windows 11 ei tukenut enää lainkaan. Zorin OS tunnisti ja asensi sen automaattisesti. Tulostus toimii, skannaus tuskin.

Aivan kuin Windowsissa olisi.

Mutta sitten. 

Olen tottunut käyttämään hiiren kakkospainiketta tiedostojen siirtoon ja valitsemaan sen jälkeen siirron tai kopioinnin, mutta tätä ominaisuutta ei ole mukana. 

Yritys avata tiedostohallinnassa näkynyt älylaite sai kyseisen ikkunan jumiin, peru-painike ei tehnyt mitään. Piti avata kokonaan uusi ikkuna.

Jossain vilahtaa englanninkielisiä sanoja, mutta ne ovat pelkkä kauneuspilkku. Sen sijaan Tiedostohallinnan punaiset huutomerkit ovat jotain muuta. 

Punaiset huutomerkit hämmentävät (mustat reunat johtuvat jpeg-tallennuksesta).

Alapalkin säätiedotusta varten voi valita monia eksoottisiakin paikkoja, mutta Espoo puuttuu listalta. Tampere ja Helsinki kyllä löytyvät (erikseen vielä Helsinki-Vantaa).

NAS-asemallani on paljon Canonin raw-valokuvia mutta niissä Zorinin esikatselu ei toimi, vaan se ehdottaa kolmea editoriohjelmaa (kaksi niistä näkyy listassa kahteen kertaan). Kuvat saa auki, mutta se oleellisin eli kuvien selaus kansioissa ei onnistu.

Lopuksi kaikkein fataalein asia. Ilmeisesti kaupallisista syistä Zorinissa on valmiina VAIN harvinainen Brave-selain, ei Google Chromea. Jokainen yritys klikata internet-linkkiä käynnistää automaattisesti Braven, mikä taas jäädyttää koneen. On pakko katkaista virrat. Ei virheilmoitusta, ei Windowsin blue screeniä, ei mitään. Vain vanhanaikainen jäätyminen, jota tapahtui Windowsissa joskus 30 vuotta sitten Windows 3.1:lla.

Ongelmallinen näytönohjain: AMD RV370 (tämä kuva alkuperäinen PNG).

Todennäköisesti kyse on näytönajurin bugista, mutta se tieto ei paljoa lämmitä. Koska Brave on ainoa keino päästä nettiin, Chromea ei voi edes hakea nettisivulta (nörtti hakee sen APTilla jostain, mutta tässä on kyse peruskäyttäjästä). Miksei Chromea tai edes Firefoxia ole asennettu valmiiksi, niin kuin muissa distroissa? Varmaan kaupallisten sopimusten vuoksi. Rahaa ei pääse pakoon.

Lupaavasti alkanut Zorin-kokeiluni on nyt tauolla. Jokaisen kannattaa tehdä omat kokeilunsa, mikäli vain kiinnostusta riittää. Myös moni organisaatio etsii vapauttavaa vaihtoehtoa Windowsille. 

Peruskäyttöön Zorin OS on varmasti soiva peli, kunhan sen saa asennettua ja kaikki itselle tärkeät ohjelmat löytyvät. Päivitystä ei silti pääse pakoon: Zorin OS 18 -tuen luvataan jatkuvan "ainakin kesäkuuhun 2029 asti". No, onhan sinne sentään neljä vuotta. 

Sitä odotellessa voi hankkia ideoita vaikka täältä. 

Lisäys 29.10.2025: Päätteessä annettu merkkipohjainen komento sudo apt install firefox käynnisti Firefoxin asennuksen ja loppu sujui graafisesti, selain jopa toimii eikä jäädytä konetta kuten Brave tekee vielä päivityksen jälkeenkin. Jatkossa käsittelen Zorin-asioita Bittimittari-blogissani, ovat sen verran nörttimäisiä juttuja.

Päivitä Windows 11, joudut vaihtamaan myös tulostimen

Tietokoneen vaihto uuteen Windows 11 -päivityksen vuoksi voi olla perusteltua, koska uudet koneet ovat joka tapauksessa turvallisempia ja parempia kuin vanhat. Ennen pitkää levy hajoaa, olipa se sitten mekaaninen tai ssd-levy.

Pahempi ongelma on, että Windows 11 -päivitys saattaa pakottaa vaihtamaan myös tulostimen uuteen, vaikka vanha toimisi ihan hyvin. Itselle kävi juuri näin, sillä hankin n. 15 vuotta sitten mustesuihkun ja skannerin yhdistelmän Canon Pixma MP560. Se oli edullinen ja on palvellut vähäisiä tulostustarpeitani ihan hyvin.

Tulostin tuli markkinoille vuonna 2009, joten se ei ole erityisen vanha. Uuden Windows 11 -koneen hankinta tuotti kuitenkin yllätyksen: tulostinta ei enää tueta. Windows 11 kyllä löytää sen normaalisti:

Windows 11 löytää ja tunnistaa MP560-tulostimen...

Asennus ei kuitenkaan onnistu:

... mutta sitä ei voi käyttää.

Sinänsä erikoista, että skannerin vuoksi laite näyttää asentuneen ja kaikki asetukset toimivat. Silti laitetta ei voi käyttää.

Aivan kuin se toimisi... vaan ei.

Ajuria ei löydy myöskään Canonin sivulta, koska niin ikään valmistaja on lopettanut vanhan mallin tukemisen ja haluaa myydä uuden.

Tuetut käyttöjärjestelmät.

Tässä suhteessa Mac ei ole yhtään parempi, sillä viimeinen tuettu Mac-versio on Yosemite, joka ilmestyi 2014 (viimeinen päivitys 2017). Aika on samaa luokkaa Windows 10:n kanssa (julkaistu 2015, viimeinen iso päivitys 2022).

En ole hankkinut uutta tulostinta, koska käyttö on niin vähäistä. Toimistollani on vielä useita Windows 10 -koneita, joista olen hoitanut muutaman paperin skannauksen ja tulostuksen.

Tiedän myös, että pienellä kikkailulla laitteen saisi toimimaan ainakin tulostimena. Windows 11:stä löytyisi varmasti jokin tuettu rinnakkaismalli, joka menisi täydestä. Tavallinen käyttäjä ei tällaiseen puuhaan kuitenkaan lähde ja niinpä aivan hyvin toimiva monitoimitulostin saattaa päätyä kierrätykseen.

Tässä kyseisessä tapauksessa vielä helpommalla pääsee lataamalla Canonin tukisivulta Windows 10-ajurin exe-tiedostona ja ajamalla sen. Tulostin asentuu ja toimii normaalisti. Herää vain kysymys, miksi Windows 11 noudattaa orjallisesti Canonin ilmoitusta tuen loppumisesta eikä suostu asentamaan täysin toimivaa ajuria. Miksi Canon lopettaa keinotekoisesti tulostimensa toiminnan Windows 11 -siirtymän yhteydessä?

MP560 muistuttaa siitä, ettei käyttöjärjestelmän päivittäminen ole aina niin sujuvaa kuin mainokset lupaavat. Tietokoneen vaihdon lisäksi hankintalistalle saattaa joutua myös oheislaitteita - ainakin, ellei osaa googlata eikä ole nörttihenkeä.

Windows 10 tuki loppuu, miten käy tietoturvan?

(Tekstiä päivitetty 13.10.2025 mm. uusilla ruutukuvilla)

Ensi viikolla Microsoft lopettaa virallisesti Windows 10:n tukemisen. Sille ei enää ilmesty päivityksiä, jotka korjaisivat mahdollisia turva-aukkoja. Siksi Microsoft painostaa kaikkia siirtymään Windows 11 -käyttäjiksi, vaikka se tietää monelle toimivan koneen korvaamista uudella. 

Tämä ilmoitus on tullut tutuksi Windows 10 -käyttäjille.

Näinä ankeina talouden aikoina mikään investointi ei ole läpihuutojuttu. Eikä kyse ole edes rahasta, vaan vaivasta. Windows-koneen vaihtaminen uuteen on pahuksen työläs operaatio, jossa aina katoaa jotain ja asetusten tekemiseen saa kulumaan illan jos toisenkin.

Virallinen kanta on selvä: jokaisen kannattaa siirtyä Windows 11:een, sillä päivittämätön Windows 10 muodostuu ennen pitkää tietoturvaongelmaksi.

Sitten se epävirallinen kanta. Yrityksissä koneiden vaihto uusiin on rutiinia, normaali vaihtoväli on muutenkin 3-5 vuotta, joten valtaosa toimiston ja etätyöntekijöiden koneista uusiutuu joka tapauksessa. Windows 11 -päivitys vanhaan koneeseen ei välttämättä ole läpihuutojuttu, mutta ei mennä nyt siihen.

Microsoftin halu säästää omia kustannuksiaan Windows 10 -tuen lopettamisella on ymmärrettävä, mutta tietoturvapelottelu ei ole asiallista. Apple on hoitanut asian paremmin. Ei sekään tue loputtomiin vanhoja laitteita, mutta käyttöjärjestelmät vain lakkaavat päivittymästä eikä niihin enää ilmesty uusia ominaisuuksia. Itse huomasin tämän konkreettisesti, kun sinällään ihan hyvin toimiva Macbook Air piti vaihtaa uuteen, sillä raw-kuvaformaatin tuki ei enää päivittynyt Canonin uusia kameroita varten.

Mitä siis ensi viikolla tapahtuu? Aiemmat siirtymät, kuten Windows XP:n (8.4.2014) ja Windows 7:n (14.1.2020) tuen lopettaminen, eivät tue pelkoa tietoturvakatastrofista. Pelottelusta huolimatta turvaongelmissa ei havaittu mitään piikkiä. XP-tuen loppumisen jälkeen Microsoft julkaisi vielä yhden päivityksen estämään WannaCry-haittaohjelman leviämistä, koska tilanne oli akuutti.

Jos kyse on kotona käytettävästä läppäristä tai pöytäkoneesta, sitä voi mielestäni käyttää jatkossakin Windows 10:llä. Kone on wifi-verkon ja Windowsin oman palomuurin takana, joten verkosta ei suoraan pääse koneelle, vaikka siinä olisikin aukkoja. Suurin vaara on liitetiedostoissa, joiden suhteen kannattaa olla korostetun varovainen.

Myös nettisivut voivat olla riski, mutta jos antaa Chrome-selaimen päivittää itsensä automaattisesti, ongelmia tuskin tulee. Microsoftin omasta Edge-selaimesta en sano mitään, Microsoft saattaa lopettaa tarkoituksella senkin päivitykset, mutta Google jatkaa omia päivityksiään vielä vuosia. Sitten kun selaimen päivitykset loppuvat, on viimeinen hetki vaihtaa käyttöjärjestelmää.

Riskitaso nousee, jos Windows 10 -läppäriä kuljettaa töissä tai koulussa ja sitä kytkee vieraisiin wifi-verkkoihin. Niissä voi toimia ihmisiä tai ohjelmia, jotka etsivät haavoittuvia 10-koneita.

Ja suuresta armosta Microsoft taipui myöntämään EU-käyttäjille vuoden lisäaikaa, kunhan käyttää kirjautumiseen Microsoft-tunnusta. Sen ansiosta ikävää päivitystyötä voi lykätä vuodella eteenpäin.

Usein päivitys jää kiinni siitä, ettei koneessa ole TPM 2.0-turvapiiriä vaan vanhempi 1.2-versio. Ellei kone oli yli 10 vuotta vanha, siinä todennäköisesti on 2.0-piiri, jota ei vain ole otettu käyttöön. Tällöin vierailu BIOSissa ja 2.0-asetuksen tekeminen muuttaa koneen päivityskelpoiseksi.

Toinen pullonkaula on prosessori. Intel-koneissa Windows 11 vaatii vähintään 8. sukupolven prosessorin. Kahdeksannen sukupolven mallisto julkaistiin syksyllä 2017 (ns. "Coffee Lake"). 

AMD-prosessoreissa tilanne on sekavampi, sillä lähtökohtaisesti vaaditaan vähintään toisen sukupolven Ryzen, mutta myös jotkut Athlon- ja EPYC-mallit kelpaavat. Käytännössä ensimmäiset yhteensopivat AMD-prosessorit ilmestyivät 2018. 

Jos kone on näitä vuosilukuja (2017 ja 2018) vanhempi, se ei ainakaan päivity Windows 11:een. Valitettavasti paljon uudempikin kone saattaa olla yhteensopimaton, sillä varsinkin halvimpia kotikoneita on rakennettu vanhoilla prosessoreilla ja ne ovat saattaneet seistä jälleenmyyjän varastossa vuosiakin.

Oman koneen prosessoritieto on helppo tarkistaa. Sukupolvi selviää Windows 10:n kohdasta Asetukset > Tietoja. 

Prosessori 6. sukupolvea, ei kelpaa.

Tässä koneessa prosessorina on Intel Core, jonka tyyppi on i7 (tehokkaampi kuin i5 ja varsinkin i3), mutta perässä tuleva numero 6700 kertoo, että prosessori on 6. sukupolvea eikä siten riitä.

Windowsin päivitystoiminnon apuohjelma tarkistaa kelpoisuusvaatimukset vielä selkeämmin:

TPM 1.2 ja 6. sukupolvi - eivät riitä Windows 11:een.

Ruutukuva on elokuulta 2025, joten tarkistusohjelma neuvoo vielä jatkamaan Windows 10:llä, mutta nyt elokuussa teksti on jo toinen.

Tekoäly tekee CSAM-aloitteesta entistä pelottavamman

Viime vuonna torpattiin Unkarin ajama CSAM-aloite, joka velvoittaisi operaattorit seuraamaan asiakkaidensa keskinäistä viestintää ja tunnistamaan sieltä lapsipornoa. Lopulta EU-aloite kaatui, mutta nyt Tanska ajaa sitä jälleen Uutuutena mukaan on tullut tekoäly. Sen pitäisi tunnistaa niitäkin kuvia, mitä yksinkertainen kuvasta laskettu tiivistefunktio ei tavoita.

Aloite on edelleen järjetön ja valheellinen. Se ei vaikuta lainkaan aineiston levittämiseen pimeästä verkosta, kuten Tor-verkosta. En tiedä, kuinka paljon ihmiset lähettävät laittomia kuvia tai videoita toisilleen, mutta epäilen, ettei se ole suurin ongelma.

Lisäksi valvontaa olisi helppo kiertää. Kuvia ja videoita voi helposti pakata uudelleen, jolloin mikään tiivistelista ei pysy perässä. Lisäksi operaattorien pitäisi purkaa jokainen pakattu tiedosto varmistaakseen, mitä sen sisällä on. 

Aiheuttaisi hurjan kuormituksen palvelimille ja olisi täysin turhaa, sillä tiedostoja voi myös salata, ja silloin mikään operaattorin seula ei tartu niihin. Ainoa keino EU:lta olisi kieltää kaikkien salausohjelmien käyttö, mikä on tietenkin mahdoton tie.

Tekoälyä pidetään jonkinlaisena taikasanana, joka ratkaisee kaikki it-ongelmat. Todellisuus on ihan muuta. Tekoäly ei pysty massiivisessa mittakaavassa erottamaan laillisia kuvia ja videoita laittomista. Hyviä esimerkkejä saa vaikka Facebookista, joka vähän väliä blokkaa ja poistaa käyttäjätilejä, koska tekoäly on virheellisesti arvioinut niiden loukkaavan yhteisönormeja. Laittomia huijausmainoksia mikään tekoäly ei näytä torjuvan.

On ihmeellistä, että EU jälleen kerran edes harkitsee monta kertaa torjuttua CSAMia. Todellinen motiivi lieneekin voida jatkossa tunnistaa terroristeja ja ehkä muitakin rikollisia heidän viestintänsä perusteella. Tällä hetkellä ei ole tarvetta ryhtyä näin äärimmäisiin toimiin. 

Voi myös miettiä, miten hyvin GDPR toteutui. Valtava hallinnollinen taakka ja isoja sakkoja. Tietosuoja on epäilemättä parantunut, mutta kansalaiset käyttävät edelleen amerikkalaisia palveluita eikä tietosuojasta ole tullut kilpailuetua eurooppalaisille yrityksille. Syy korostaa kybersuvereniteettia liittyy kansalliseen turvallisuuteen, ei tietosuojaan.

GDPR:n oheisvahinkona saimme myös ärsyttävät ja itseään vastaan kääntyvät evästekyselyt jokaisella nettisivulla. Mitähän vastaavaa CSAM-tunnistus tuottaisi, jos EU erehtyisi hyväksymään sen?

Videoiden digitointi herättää muistot eloon

Olen vuosien aikana käyttänyt melkein kaikkia videoformaatteja, halunnut aina olla kehityksen kärjessä ja kuvata arkea mahdollisimman hyvällä tekniikalla. Erilaisia videokasetteja on kertynyt monta laatikkoa: ensin analoginen Video 8, sitten sen S-versio Hi8, sitten digitaalinen DV ja sen HD-versio HDV, kunnes nyt sitten viime vuosina lähinnä puhelimilla kuvattuja HD- ja 4K-videotiedostoja. Unohtamatta tietenkään VHS-kasetteja, joille aikoinaan nauhoitettiin televisiosta sarjoja ja elokuvia.

Suurimman osan videoista olen digitoinut tietokoneen levylle jo aiemmin, eikä se koskaan ole sujunut ihan helposti. Jos haluaa päästä vähällä, vie koko laatikon valokuvausliikkeeseen ja odottaa, kunnes he palauttavat videot USB-tikulla. Hyvälaatuisen digitoinnin tekeminen vaatii kuitenkin hyvät laitteet, analogisilla nauhoilla mielellään myös keinotekoista kuvan parantamista. Hinta voi olla 30-50 euroa/kasetti tai enemmänkin.

Tuorein projektini oli loppujen DV-kasettien siirtäminen. DV oli käytössä vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Se on kiitollinen digitoitava, sillä kuva on jo valmiiksi digimuodossa, ruutu kerrallaan pakattuna. Säästin aikoinaan yhden pöytäkoneen, jossa oli Firewire-kortti. Kaikeksi onneksi DV-kamera toimi vielä. Ohjelma komentaa kameraa ja kuva siirtyy DV-koodekilla pakatuksi AVI-videotiedostoksi. 

Sen verran aikaa oli jo kulunut, että piti katsoa omasta kirjastani, miten siirto tehdään. Ja sehän oli helpompaa kuin muistinkaan, sillä Windowsin MovieMaker hoitaa homman melkein automaattisesti. 

Tunnin kasetista tulee n. 13 gigatavun tiedosto. Aikoinaan hurja luku, nykylaitteille pelkkä suupala. Mutta kun kasetteja on paljon, tuloksena on satojen gigatavujen verran tiedostoja, joiden käsittely ja varmuuskopiointi vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Itse luen kasetit ensin alkuperäisinä DV-koodattuina tiedostoina ja pakkaan ne sitten uudelleen h.264-koodekilla MP4-tiedostoiksi, jotka näkyvät kaikilla katseluohjelmilla.

Moderneja pakkausmenetelmiä on käytännössä kolme: h.264, h.265 ja h.266. Kokeilussa huomasin, että h.264 pudottaa oletusarvoilla tiedoston koon noin 500 megatavuun eli 1/25 alkuperäisestä. H.265 tiivistää noin 1/35 ja H.266 noin 1/40. Pakkaus on kuitenkin huomattavasti hitaampaa ja tiedostot huonommin yhteensopivia. 

Käytännön vinkki: kelaa kasetti ensin alusta loppuun ja sitten takaisin. Näin nauha pääsee kulkemaan vapaammin ja analogisessa tallennuksessa signaalin kopioituminen kerrokselta toiselle vähenee. 

Vaikka kasetit olivat seisseet 25 vuotta hyllyssä, niiden sisältö oli täysin luettavissa ja vain siellä täällä oli muutama häiriökohta. Digikuva ei haalistu pitkässäkään säilytyksessä.

Youtube-ohjeissa neuvottiin käyttämään usb-porttiin liitettävää analogista Elgato-laitetta, arvo noin sata euroa. Suora lukeminen Firewirellä antaa paremman kuvan, ja ohjelma pystyy ohjaamaan kameran toistoa.

Paremmuus on suhteellista. Videoiden kanssa huomaa, miten valtavasti tekniikka on kehittynyt. Video 8 on ihan kuraa verrattuna DV-tasoon, joka sekin näyttää säälittävältä nykyisillä 4K-monitoreilla. Elävän kuvan näkeminen kuitenkin palauttaa omat muistot ja siksi huonompikin laatu riittää.

Seuraavat kuvat on kaapattu VLC-katseluohjelmalla. Kuvanlaatua on vaikea vertailla, sillä myös valaistus vaikuttaa kohinaan ja suljinaikaan. Pysäytyskuva on armoton, koska se paljastaa myös lomituksen ja suljinajan vaikutuksen.

Video 8 (1991).

Hi8 (1993, Valkoinen talo).

DV (2004).

HDV (2006, Boston).

AVCHD HD-tarkkuus (2012).

AVCHD 4K-tarkkuus (2024, Toulousen ilmailumuseo).

Heikkolaatuisesta kuvasta näkee, että tapahtumat ovat vanhoja. Miten mahtaa käydä nykyisillä 4K-videoilla, joita tulevaisuuden lapset katsovat? Niiden laatu on niin hyvä, ettei eroa todellisuuteen ole helppo havaita. Menneisyys sulautuu nykyhetkeen. 

Sikäli kun nykyiset puhelinvideot edes säilyvät. Paradoksaalista kyllä, vanhat kasetit olivat helpompia säilyttää ja kasetille mahtui koko joulu tai kesäloma. Nykyisillä välineillä jokaisesta otoksesta syntyy itsenäinen tiedosto, joka monella unohtuu puhelimeen ja häviää sen mukana. Jos maksaa pilvestä, tiedostot säilyvät paremmin, mutta sielläkin alustat vaihtuvat eikä videoita ole helppo löytää kaiken muun datan keskeltä.

Lapsen kasvu, juhlapyhät, kesälomat ja syntymäpäivät ovat videoinnin pakkopullaa. Niitä on tylsää katsoa vuosien jälkeen. Itse pidän tavallista arkea paljon kiinnostavampana. Miltä esineet, koti ja naapurusto näyttivät? Miltä autot ja ihmiset, liikennejärjestelyt ja tiet?

Kannattaa kuvata huippuhetkien lisäksi myös tavallista arkea. Se on niin tavallista, että huomaamme arvon vasta vuosien päästä.