Tietoturvakoulutuksen perusvirhe on loputon uhkakuvien maalailu

Helsingin Sanomissa 4.11.2025 (printtiversio) julkaistu mielipidekirjoitukseni.

Tietoturvakoulutuksen perusvirhe on loputon uhkakuvien maalailu

Tietoturvan pitäisi mahdollistaa työn tekeminen, ei haitata sitä.

Tietoturva ja siitä uutisointi on jokaisen arkea, silti tietoturvaviestinnästä on keskusteltu hämmästyttävän vähän. Mika Pöyliön (HS Mielipide 28.10.) ja Susanna Haaviston (HS Mielipide 30.10.) kirjoitukset nostivatkin esiin hyviä pointteja.

Tietoturvakoulutuksen perusvirhe on loputon uhkakuvien maalailu ja pelottelu, joka lähinnä ahdistaa kuulijaa. Myönteiset asiat unohdetaan, kun uusia uhkia ilmestyy koko ajan, ja epätoivo saa varomaan jokaista klikkausta.

Kuitenkin tietoturvassa on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä. Esimerkiksi virukset ovat käytännössä hävinneet, ja lähimaksu on osoittautunut paitsi helpoksi ja nopeaksi myös erittäin turvalliseksi.

Toinen virhe on siinä, että tietoturvasta puhuvat yleensä tekniikan alan ihmiset. Heidän käyttämänsä jargon ja uhkapuhe eivät kosketa tavallista ihmistä, joka haluaa vain hoitaa työnsä ja asioida verkossa.

Tekniselle turvallisuudelle on paikkansa, mutta arjen tietoturva ei ole tekniikkaa vaan psykologiaa. Tarvitaan uudenlaista, positiivista lähestymistä, joka huomioi ihmisen omat lähtökohdat.

Vertailukohtana voi käyttää terveysvalistusta. Jokainen tietää, että rasva, tupakointi ja alkoholi ovat vaaraksi terveydelle, mutta silti ihmiset kuluttavat juuri niitä. Vaikka tiedottamista epäterveiden elintapojen vaarallisuudesta yhä vielä lisättäisiin, se ei saisi ihmisiä muuttumaan.

Yrityksissä työntekijät ovat fiksuja ja haluavat toimia oikein. Jos it-järjestelmät ovat vanhanaikaisia, ohjeet epäkäytännöllisiä ja kiire pakottaa rikkomaan sääntöjä, on yrityksen tietohallinnon aika katsoa peiliin.

Tietoturvan pitäisi mahdollistaa työn tekeminen, ei haitata sitä. Valitettavan usein tietojärjestelmät ovat hankalia käyttää ja ohjeet ristiriidassa työn vaatimusten kanssa. Kuinka monella työpaikalla vieläkin pakotetaan vaihtamaan salasanaa säännöllisesti, vaikka proaktiivisuuden on jo vuosia sitten todettu lähinnä heikentävän tietoturvaa?

Käytän itse mallia, jossa tietoturva on kaikkien yhteinen asia ja ihminen itse sen tärkein lenkki. Toimimalla oikein ja huolellisesti meistä jokainen suojaa paitsi itseään ja lähipiiriään myös työnantajaa ja koko Suomen kansallista turvallisuutta. Sen parempaa motivaatiota tuskin voi kuvitella.

Petteri Järvinen

diplomi-insinööri

Espoo

Tehdään tylsistä koulutusvideoista hauskoja

Lentokoneiden turvakuulutukset ovat usein lentävälle pakkopullaa, jota ei jaksa kuunnella edes puolella korvalla. Turvavyön kiinnittäminen ja soljen avaaminen ovat varmasti tuttuja kaikille, mutta esimerkiksi lähimmän hätäuloskäynnin selvittäminen voi pahassa tilanteessa pelastaa hengen.

Joitakin vuosia sitten lentoyhtiöt keksivät uuden jipon: tehdäänpä turvavideoista niin hauskoja, että ihmiset katsovat niitä mielellään. Loistava ajatus. Pakkopullan sijaan videoista tulikin kiinnostavia, jolloin asiat jäävät mieleen kuin itsestään.

Ensimmäinen taisi olla Air New Zealand, joka yhdisti videoonsa Taru Sormusten Herrasta -tyylisen matkailuvideon ja turvakoulutuksen. Tuloksena on "Most Epic Safety Video Ever Made", jota ihmiset katsovat innokkaasti Youtubesta.

Vähän erilainen turvavideo.

Muut lentoyhtiöt seurasivat perässä. Deltalla on useitakin videoita, kuten tämä, joka kertoo tavalliset turva-asiat hauskan asiallisesti. Ja tässä vielä asiallisempi American Airlinesin video.

Viimeksi näin Air Francen videon, joka on hyvin... omaperäinen. Viisi kaunista naista esittelee turva-asiat piirretyissä kulisseissa. Joku voi pitää videota seksistisenä, jonkun mielestä se on vain ranskalaisittain "tres chic".

Turvavideo ranskalaisittain.

Kaikki videot ovat loistavia, koska ne kiinnittävät huomion muuten tylsään ja tuttuun asiaan. Enää ei riitä, että koulutuksen faktasisältö on kohdallaan -- asia täytyy myös esittää niin, että se kiinnostaa nopeatempoiseen ja visuaaliseen viestintään tottunutta katsojaa.

Voisiko tätä periaatetta soveltaa myös tietoturvakoulutuksissa? Täytyykö tietoturvasta pelottelun ja varoittelun olla aina niin tylsää?

Ja bonuksena vielä: minkälaisen turvavideon tekisitte Finnairille? Voisiko päähenkilönä olla joulupukki tai muumit? Olisipa hauska nähdä muumitettu versio esimerkiksi Air New Zealandin videosta.

Lisäys 23.7.2017: Uudella British Airwaysin turvavideolla mm. Rowan Atkinson. 

Steve Jobsin opetukset: pitää tehdä sitä, mitä rakastaa

Tämän päivän Kauppalehdessä on Mirjami Saarisen kiinnostava kommentti Steve Jobsia käsittelevästä kirjasta The Innovation Secrets of Steve Jobs. Mirjamin mukaan kirjan opetus on, että pitää aina tehdä sitä mitä rakastaa. Kiinnostus ohjaa ihmisen automaattisesti oikeille jäljille.

Jobs itse teki totisesti juuri näin. Hän opiskeli kalligrafiaa, mutta jätti koulun kesken, asui kommuunissa ja kierteli reppu selässä Intiassa. Kiinnostus kalligrafiaan oli myöhemmin hyödyksi, kun hän osallistui Macintosh-tietokoneen kehitystyöhön. Ja loppu onkin sitten historiaa.

Missä viipyvät suomalaiset Jobsit? Mirjami kritisoi Elinkeinoelämän Keskusliiton koulutusselvitystä, jonka mukaan nuoria koulutetaan väärille aloille. Kulttuuri- ja media-alat ovat opiskelijoiden suosiossa ja aloituspaikkoja on paljon, vaikka työllistymismahdollisuudet ovat huonot. Vastaavasti tietotekniikan osaajia koulutetaan liian vähän. Jobsin esimerkin perusteella tiukka, päämäärätietoinen opiskelu alalle, jolla juuri silloin sattuu olemaan kysyntää, ei välttämättä ole paras ratkaisu sen paremmin opiskelijan kuin yhteiskunnankaan kannalta.

Mirjami on sekä oikeassa että väärässä. Oikeassa hän on siinä, että nykyisin kaivataan paitsi oman alan syvällistä osaamista, myös poikkitieteellisyyttä. Ellei insinöörillä itsellään ole taiteellisia lahjoja (sellaisiakin on!) tai kaupallista kiinnostusta, hänen on työskenneltävä yhdessä eri alojen ammattilaisten kanssa. Tässä mielessä Aalto-yliopiston ajatus yhdistää talous, tekniikka ja design yhdeksi kokonaisuudeksi on enemmän kuin oikea. Opiskelijalla tulisi myös olla aikaa etsiä itseään ja ominta alaansa, vaikka opetuksen tehokkuusvaatimukset tekevätkin sen vaikeaksi.

Mirjami on myös väärässä, sillä hän lankeaa tyypilliseen menestyjän ansaan. Aina, kun analysoimme menestykseen johtaneita tekijöitä, käytämme esimerkkeinä niitä, jotka ovat menestyneet -- emme koskaan epäonnistujia. Voihan olla, ettei Jobs menestynytkään siksi, että hän laiskotteli koulussa, etsi elämyksiä Intiasta ja opiskeli kalligrafiaa, vaan siitä huolimatta. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka ovat nuorena etsineet itseään ja päätyneet jollekin eksoottiselle alalle, eivätkä siitä huolimatta ole löytäneet elämänsä tarkoitusta tai menestystä. Ehkä Jobsilla vain kävi uskomaton tuuri, kun hän osui yksiin Wozniakin kanssa ja löysi myöhemmin käyttöä kalligrafialle. Jälkikäteen onnekkaista sattumista on helppo etsiä suunniteltua menestystä.

Menestyneiden ihmisten elämäkerroista voi oppia paljon, mutta vielä hyödyllisempiä olisivat luuserien elämänkerrat -- niitä vain ei koskaan julkaista. Henkilöt, jotka uskoivat asiaansa ja ponnistelivat valtavasti, mutta eivät silti koskaan saaneet nimeään historian lehdeille, voisivat opettaa meille paljon.

Menestys on tietenkin kiistanalainen käsite. Kauppalehdessä esitelty kirja käsittelee aihetta amerikkalaisesta näkökulmasta, jossa menestys korreloi suoraan omaisuuden, palkan ja julkisuuden kanssa. Omaan asiaansa uskova ja itselleen rakkaaseen asiaan panostava menestyy joka tapauksessa omalla tavallaan. On upeaa saada tehdä sitä, mistä nauttii ja mitä pitää mielekkäänä.

Tulee mieleen vanha elämänohje: Ota selvää, mitä haluat tehdä, ja tee se muiden mielipiteistä piittaamatta. Näin takaat itsellesi mielenkiintoisen, joskin vaikean elämän.

Rakkaan asian tekeminen ei koskaan ole huono valinta.

-- seuraa Twitterissä, fanita Facebookissa