Vaalien tiedot Amazonin pilvessä Tukholmassa - mikä on riski?

Viime viikolla kerrottiin, että seuraavien vaalien tietojärjestelmä siirtyy TietoEvryn konesalista Amazonin Tukholmassa sijaitsevaan AWS-pilveen. Ilmoitus herätti huolestuneita kysymyksiä vaalien tietoturvasta. Voimmeko luottaa amerikkalaiseen pilveen? Tuoreessa muistissa olivat AWS-pilven käyttökatkot, jotka pimensivät monia suosittuja palveluita kuten Reddit ja Snapchat.

Mitä varsinaisesti on se "vaalidata", joka vuoden 2027 vaaleissa viedään ensi kertaa Suomen ulkopuolella? Selvittelin vähän asiaa, jotta pääsin uutisotsikoiden taakse.

Vaalidata tarkoittaa tietoja, joiden varassa vaalit toteutetaan. Niihin kuuuluvat esimerkiksi äänestyspaikat osoitteineen sekä tiedot vaalipiireistä, toimitsijoista ja ehdokkaista (nimi, ammatti, HETU, kotikunta). 

Kriittisin osa on tiedot kaikista äänioikeutetuista henkilötunnuksineen sekä tieto siitä, milloin kyseinen henkilö on ennakkoäänestänyt (jos on). Tämän lisäksi tulevat tietenkin normaalit tietojärjestelmän osat, kuten käyttöoikeuksien hallinta, tuloslaskenta sekä tilastointi.

Voi vain kuvitella, millainen kuhina pilvessä käy vaali-iltana, kun vaalipiirit syöttävät eri puolilla Suomea valmiiksi saamiaan tuloksia pilveen. Lyhyt kuormituspiikki hyötyy pilviratkaisusta, sillä se skaalautuu tarpeen mukaan.

Vaalidata EI sisällä tietoa kansalaisten äänestämisestä, eikä edes varsinaisena vaalipäivänä äänestäneiden tietoja. Vaalihuoneistoissa käytetyt listat ovat manuaalisia ja tulostetaan ennen vaalipäivää ennakkoäänestystietojen perusteella. Jos haluat, ettei tieto siitä, että käytit äänioikeuttasi päädy pilveen, äänestä vasta varsinaisena vaalipäivänä.

Käänteinen ei pidä paikkaansa. Jos nimeäsi ei löydy ennakkoäänestäneistä, pilvi ei tiedä äänestitkö lainkaan vai nukuitko. 

Tässä on muuten kiinnostava yksityiskohta: vaalisalaisuuteen kuuluu tieto siitä, KETÄ äänestit. Salaista ei ole se, ketä ET äänestänyt - eikä sekään, äänestitkö lainkaan. Sen tiedon näkevät paikalliset vaalivirkailijat, ja usein myös uteliaat samalla sukunimellä varustetut.

Vaalien ohjelmisto on kotimaassa tehty. Lähin AWS-konesali on Tukholmassa, joten ajo tapahtuu siellä. Amazon on suunnitellut omaa konesalia myös Suomeen, mutta se tuskin ehtii toteutua ennen 2027 vaaleja.

Vaalidataa pyöritetään siis Tukholmassa, jenkkiyhtiön omistamassa pilvessä. Mitä riskejä tässä siis on?

Voi ajatella, että CIA/NSA tai jokin muu salainen koneisto saa halutessaan tietoja pilvestä. Nimi ja HETU ovat tietenkin GDPR:n suojaamia tietoja, mutta jos kansallinen intressi löytyy, sopimukset eivät paljon paina. 

Äänioikeutettujen luettelo tuskin kiinnostaa amerikkalaisia, ei edes se, kuka äänesti ennakkoon. Korkeintaan voisivat ottaa oppia siitä, miten Suomessa ennakkoäänestys osataan järjestää luotettavasti, kun eivät itse siihen pysty.

Tuloslaskennan aikana pilveen menevät vain vaalipiireissä lasketut äänten kokonaismäärät, jotka palvelu sitten summaa yhteen. Samat piirikohtaiset tiedot julkaistaan lehdessä ja vaalien tulospalvelussa netissä.

Jos AWS-pilveen osuisi paha toimintahäiriö juuri vaalipäivänä, tulosten saaminen voisi viivästyä. Itse äänestyslipukkeet säilyvät Suomessa ja ne tarkistuslasketaan joka tapauksessa.

Suurimpana riskinä lienee se, että tekninen häiriö osuisi juuri vaalipäivään. Toisaalta Amazon pystyy turvaamaan pilven toiminnan paremmin kuin moni pienempi yritys. Muistissa on vielä tammikuu 2024, jolloin Akira-kiristysohjelma pääsi TietoEvryn konesaliin Tukholmassa. Isku oli niin laaja, että jopa asiakasyritysten varmuuskopioitakin menetettiin. Rustan verkkokauppa oli pitkään pois netistä.

Vaalien kannalta ei riitä, että tulokset ovat oikein - niihin on voitava myös luottaa. Kyse on mielikuvista, ei teknisistä ratkaisuista. Siksi on tärkeää, että tuloslaskenta paitsi toimii, se myös näyttää turvalliselta.

Moni ajattelee, että maan rajojen sisällä tapahtuva laskenta olisi parempi vaihtoehto. AWS:n käyttö lupaa kuitenkin usean miljoonan euron kustannussäästön, ja siitä valtion on nykyisessä taloustilanteessa vaikea kieltäytyä.

Lisäys 27.11.2025: Pilvipalvelun kustannukset voivat jäädä jopa kymmenesosaan perinteiseen konesaliin verrattuna. (Yle uutinen)

Trump palaa presidentiksi

Jälleen kerran suomalaiset ovat hämmästyneitä Yhdysvaltojen presidentinvaalien tuloksesta. Miten huijari, valehtelija ja rikoksesta tuomittu Donald Trump voi palata valtaan, vaikka hän kuuluisi pikemminkin ihan muualle?

Seurasin Capitol-kukkulan valtausta 6.1.2021 livenä televisiosta. Näytelmä oli kuin jostain banaanitasavallasta. Pidin varmana, että Trumpin ura olisi ohi ja hän viettäisi vuosia vankilassa. Aivan hämmästyttävällä sitkeydellä ja kikkailulla hän kuitenkin raivasi tiensä republikaanien esivaalien voittajaksi, onnistui lykkäämään oikeudenkäyntejä ja tuomioita vaalien jälkeiseen aikaan, ja lopulta voitti selvästi Kamala Harrisin.

Tammikuussa 2024 katselin Trumpin ensimmäisiä puheita esivaalien alkaessa. Tajusin, että hän on aivan suvereeni ehdokas. Hän tarttui kaikkiin niihin ilmiöihin ja ongelmiin, jotka amerikkalaisia vaivasivat, ja teki sen elokuvatähtimäisellä sujuvuudella. Olin varma, että hän voittaa myös marraskuun vaalit.

Sitten demokraatit tekivät oman maalin. Bidenin heikkous oli kaikkien nähtävissä, mutta puolue ei pystynyt syrjäyttämään häntä. Kun ulospääsyä ei enää ollut, turvauduttiin hätäratkaisuun: koko neljän vuoden ajan Bidenin varjossa täysin näkymättömänä ollut Kamala Harris vaihdettiin ehdokkaaksi, ja hetken näytti siltä, että tästä tulee sentään oikea kamppailu. 

Harris ei kuitenkaan pystynyt tekemään selvää pesäeroa Bideniin eikä hänellä tuntunut olevan omaa ohjelmaa lainkaan. Hän lupasi lähinnä kaiken jatkuvan entisellään. Mikään Suomen medioista ei siteerannut hänen puheitaan, ei kertonut hänen aloitteistaan tai vaalilupauksistaan. Ilmeisesti niitä ei ollut.

Trump sen sijaan lupasi kaikkea kaikille. Äänestäjät tiesivät, että lupaukset olivat mahdottomia, mutta positiivisuus ja itseluottamus antoivat uskoa tulevaan. Inflaatio on kurittanut kaikkia muita paitsi superrikkaita. Kansanomaisesti esiintynyt, poliitikkoihin pesäeroa tehnyt Trump oli helppo valinta. Valehtelu ei haittaa, koska some on totuttanut ihmiset hyväksymään valheita, ja koska USA on aina arvostanut itseluottamusta enemmän kuin osaamista. Juuri se teki Bill Gatesin softayrityksestä maailman suurimman alallaan. Fake it 'till you make it.

Osavaltioiden värit kartalla kertovat tuttua kieltä: itä- ja länsirannikko suosivat demokraatteja, kaikki siltä väliltä republikaaneja. Suomalaiset tuntevat Yhdysvalloista vain New Yorkin, Floridan ja Los Angelesin. Niillä alueilla ajatellaan kuten Euroopassa, mutta ne eivät edusta läheskään koko Amerikkaa. Siksi vaalitulos tulee melkein aina meille yllätyksenä. 

Elon Musk totisesti yllätti. Vielä pari vuotta sitten hän yritti kiemurrella eroon Twitter-ostosta, mutta joutui lopulta hyväksymään sen. Hän löysi äkkiä "woke-viruksen" aiheuttamat vaarat ja ryhtyi poliitikoksi, mihin Twitter antoi hänelle valmiin kanavan. Musk yllytti, pelotteli, maanitteli ja varoitteli mitä tapahtuisi, jos "kommunisti" Harris valittaisiin. Hän itse lupasi ryhtyä DOGE-ministeriksi (Department Of Government Efficiency) ja kutistaa hallinnon murto-osaan. Musk tuskin ajatteli, mitä se merkitsisi: luopumista omista yhtiöistään, ainakin tilapäisesti. Mutta ehkä tätäkään ei pidä ottaa lupauksena, Muskin mieli muuttuu kuin tuuliviiri. 

En yllättynyt Trumpin uudelleenvalinnasta, mutta pari asiaa ihmetyttää. Miksi ennusteet menivät taas niin pahasti pieleen? Tällä hetkellä on epäselvää, voittaako Harris edes popular votesia, mitä pidettiin etukäteen niin selvänä, että Aki Pyysing kertoi lyöneensä asiasta 30 000 euroa vetoa. 

Toinen ihmetys liittyy republikaaneihin, joista on äkkiä tullut rauhanpuolue. Trumpia kehuttiin siitä, ettei USA hänen aikakaudellaan käynnistänyt uusia sotia. Mihin unohtuivat Vietnamin sota ja hyökkäys Irakiin sekä Afganistaniin, sota terrorismia vastaan, jotka olivat nimenomaan republikaanipresidenttien tekosia? Yhdysvaltalaisia ei ole muutenkaan kuollut enää vuosiin ulkomaisissa sodissa.

Jos republikaanit ovat nyt rauhan asialla odotan kiinnostuneena, miten paljon he leikkaavat käsittämättömän suurta puolustusbudjettiaan.

Ennen vaaleja Musk pelotteli maanisesti riskeistä, joita henkilöllisyystodistusten puuttuminen aiheutti tuloksen vääristämiselle. Trumpin voiton jälkeen ongelma tuntuu unohtuneen, joten sitä tuskin korjataan Trumpin kaudellakaan.

Edessä ovat neljä jännittävää vuotta. Vaikka Trump on melkoinen ihmemies, hänkään ei pysty nostamaan tulleja, taltuttamaan inflaatiota ja säilyttämään Yhdysvaltojen kansainvälistä asemaa. Hänellä ei ole aikakonetta, jolla palauttaa maailma takaisin kultaiselle 70-luvulle, jolla USA vielä oli maailman napa ja MAGA-aate kukoisti. Oletan, että presidentin suosio tulee laskemaan nopeasti kun arki taas alkaa.

Kannattajakortteihin perustuva presidenttiehdokkuus on kömpelö jäänne menneisyydestä

Suomi mainostaa vaalejaan erityisen luotettavina, mutta presidenttiehdokkaaksi vaadittava kannatuskorttijärjestelmä on nimeään myöten (kortti?!) kömpelö jäänne menneisyydestä. 

Puolueen ulkopuolisen ehdokkaan on kerättävä vähintään 20 000 kannattajakorttia, jossa tukija ilmoittaa nimensä, syntymäaikansa ja osoitteensa. Nämä kortit pitää lähettää etanapostissa, verkossa kortteja ei voi täyttää. Joku sitten tarkistaa, ettei korteissa ole keksittyjä nimiä ja että oikeat henkilöt eivät ole täyttäneet usean eri ehdokkaan kannattajakorttia. Jokainen voi kannattaa vain yhtä ehdokasta.

Aiemmin kortit piti kerätä joulukuun alkuun mennessä, nyt raja on joulukuun puolivälissä. Tarkastajilla on siis vain muutama päivä aikaa tarkistaa käsin kirjoitettujen korttien tiedot ja poistaa duplikaatit. Tänä vuonna kortteja tulee ennätysmäärä, sillä nimekkäätkin ehdokkaat ovat irtautuneet puolueista ja pyrkivät keräämään nimet itse. Tarkistettavana voi siis olla 5x20k eli 100 000 käsin kirjoitettua korttia. Kuulostaa mahdottomalta urakalta.

Kannattajakortti täytetään tekstaamalla. 

Miten tarkistus voitaisiin tehdä? Jonkun pitää poimia korteista nimi, osoite, syntymäaika, päivämäärä ja ehdokkaan nimi tiedostoon. Sen jälkeen lista ehkä lajitellaan aakkosjärjestykseen ja peräkkäiset samat nimet ja syntymäajat diskataan, mikäli ne kohdistuvat eri ehdokkaaseen. 

Menetelmä on kömpelö ja altis virheille, mutta toisin kuin ääntenlaskennassa, tässä ei pyritäkään absoluuttiseen tarkkuuteen ja ainoastaan varmistamaan, että ehdokkaalla on laajempaa kannatusta. Onko nimiä 18 000 vai 22 000 ei ole ratkaisevan tärkeää. Silti kömpelö manuaalinen prosessi antaa oudon kuvan modernista Suomesta. Mahdollisesti korteista tehdään vain pistotarkistuksia.

Järjestelmä on monin tavoin altis väärinkäytöksille. Keksittyjen nimien lisäksi vaikkapa puolison tai sukulaisen antama kannattajakortti voidaan mitätöidä jättämällä toinen kortti samalla nimellä, mutta eri ehdokkaalle. Osoite ja syntymäaika ovat helppoja selvittää. Silloin alkuperäinen kortti mitätöidään, eikä sen jättäjä ilmeisesti saa edes tietää tapahtuneesta.

Vuoden 2018 vaaleista löytyy myös kiintoisa uutinen, jonka mukaan tarkistuksen jälkeen kannattajakorttien tiedot ovat julkisia. Kuka tahansa voi siis tarkistaa, kenen ehdokkuutta puoliso tai sukulainen on tukenut. Uutisen mukaan listasta ei kuitenkaan saa laatia henkilörekisteriä (miten tämä sitten tulkitaankaan).

Toivottavasti julkiselle listalle päätyvät vain nimet, ei syntymäaikoja ja osoitteita. Ao. vaaleissa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ilmoitti tarkistavansa kaikki kilpailevan puolueen ehdokkaan kannattajat ja erottavansa heidät omasta puolueestaan.

Pohjimmiltaan taustalla on sama problematiikka kuin nettiadresseissa tai kuntalaisaloitteissa. Kannatusta voidaan mitata avoimella nimilistalla, joka täytetään netissä tai kirjoitetaan kadulla, ilman mitään tarkistuksia. Toinen vaihtoehto on tarkistaa henkilöllisyys vahvasti verkossa tai vaatia sitä kadulla nimensä kirjoittavalta, jolloin sitä koskevat kaikki GDPR-vaatimukset. Mitään välimuotoa ei ole. 

Molemmissa ääripäissä on omat ongelmansa. Vahvan todennuksen vaihtoehdossa ongelmaksi nousevat kustannukset (jokainen vahva tunnistus maksaa) sekä ne, joilla ei ole nettiä tai halua käyttää sitä.

PS. Nettikeskusteluista päätellen monelle tulee yllätyksenä, ettei voi kannattaa kuin yhtä ehdokkuutta. Useamman kortin jättäneeltä hylätään kaikki kannatukset. Siksi korttien tarkistaminen on tällä kertaa hyvinkin tarpeellista, vaikka kortteja kertynee ennätyksellinen määrä.

Lisäys 21.8.2023: Ilta-Sanomat selvitti kannattajakorttien tarkistusta. Tarkistukselle on tavallista enemmän tarvetta, sillä Ano Turtiainen tähtää eduskuntaan myös valitsijayhdistyksen ehdokkaana ja on pyytänyt Venäjää avuksi korttien keräämiseen. 

Ehdokkaat eivät osaa mainostaa Facebookissa

Vaalikampanjointi huipentuu ensi viikolla ja ehdokkaat markkinoivat itseään sosiaalisessa mediassa. Taidoissa tuntuu kuitenkin olevan pahoja puutteita. Mainoksia kohdennetaan väärille ihmisille eikä Facebookin pelättyä mikrokohdentamista hyödynnetä.

Katselin muutamia Facebook-feedini mainoksia ja klikkasin oikeasta ylänurkasta avautuvaa valikkoa:

Miksi näen tämän mainoksen?

Sen jälkeen Facebook näyttää perustelut mainoksen valinnalle:

Mainosnäytön perustelut.

Kauppakeskuksen tapauksessa ikähaarukka 18-64 ja asuinpaikka Helsingin lähellä kuulostavat sopivilta. Vaikka kauppakeskus sijaitsee Espoossa, sinne on helppo tulla myös Helsingistä metrolla. Ikärajoitus herättää silti ihmetystä, alle 18-vuotiaat notkuvat kauppakeskuksissa ehkä liikaakin, mutta ovatko 65-vuotiaat jo liian vanhoja, jotta he kiinnostaisivat edes mainostajia?

Vaalikampanjoista löytyy varmaan tarkempaa kohdistamista. Tai niinhän sitä voisi luulla.

Ennen testiä kävin eri puolueiden Facebook-sivuilla antaakseni vinkin, että minulle voisi mainostaa. En ole tietoisesti klikannut yhdenkään ehdokkaan mainosta, mutta ilmeisesti kaveripiirin vuoksi FB näyttää paljon kokoomusehdokkaiden mainoksia.

Ensimmäisenä Liike Nyt -yleismainos:

Liike Nyt kalastelee kokoomuslaisia

Liike Nyt yleismainos on kohdistettu Kokoomuksesta "kiinnostuneille" (mitä se sitten tarkoittaakaan) ja 18-60-vuotiaille, jotka asuvat tai ovat äskettäin olleet lähellä Helsinkiä. Yläikäraja herättää tässäkin kummastusta. Eikö Liike Nyt usko agendansa kiinnostavan yli 60-vuotiaita?

Ben Zyskowicz

Ben Zyskowicz kohdistaa mainoksensa yli 40-vuotiaille, jotka asuvat lähellä Helsinkiä. Tässä tulee vastaan Facebookin rajoitus: mainosta ei ilmeisesti voi kohdistaa pelkästään helsinkiläisille (jossa Ben on ehdokkaana), vaan se näytetään myös lähiseudun kunnissa (säde halutun kaupungin ympäriltä) -- siten myös itselleni espoolaisena.

Mia Nygård

Mia Nygårdin mainos alkaa "Rakas Stadilainen!" (iso alkukirjain kieliopillisesti väärin, #typonipo), mutta mainos näytetään vähintään 23-vuotiaille, jotka asuvat tai ovat äskettäin olleet lähellä Helsinkiä. Kukapa ei olisi käynyt lähellä Helsinkiä? Itsekin olin viikolla seminaarissa Finlandia-talossa, jossa oli 1200 ihmistä eri puolilta Suomea. Nyt he kaikki saattavat nähdä Mian mainoksen, ja ihan turhaan, koska eivät voi äänestää häntä.

Pirkka-Pekka Petelius

Pirkka-Pekka Petelius ei ole turhan tarkka kohdentamaan sanomaansa: kuka tahansa äänestysikäinen uusimaalainen kelpaa.

Keskusta mainostaa yli 49-vuotiaille.

Keskusta mainostaa itseään kaikille yli 49-vuotiaille suomalaisille: "Hoiva, työ ja sivistys. Näistä on Suomen arvoiset teot tehty". Hätäinen johtopäätös on, että Keskusta tavoittelee vain kypsiä äänestäjiä. Tässä kuitenkin näkyy mikrokohdentamisen ansa: en voi tietää, näytetäänkö alle 50-vuotiaille toisenlainen mainos, jossa puolue käyttää ihan muita sloganeita.

Stadilainen Timo Huhtamäki kalastelee kokoomuslaisia vihreisiin.

Helsingissä ehdolla oleva vihreiden ehdokas Timo Huhtamäki mainostaa itseään mm. Kokoomuksesta kiinnostuneille. Pelkkä käynti Helsingissä riittää mainoksen näyttämiseen.

Mahdollisuus mainostaa kilpailevasta puolueesta kiinnostuneille on jotain uutta. Aiemmin toisen puolueen kannattajia on voinut tavoittaa korkeintaan puoluelehteen laitettavalla ilmoituksella, mikä olisi herättänyt kiusallista huomiota ja päätoimittaja olisi saattanut hylätä sen.

Erikoisin kriteeri on Liike Nytin Pekka Rantasella:

Harrastus?

Facebook näyttää kriteeriksi vain sanan harrastus yksilöimättä, mikä harrastus mahdollisesti on ollut mainosnäytön laukaisijana.

Risto E. J. Penttilä haluaa tavoittaa ihmisiä, joiden kaverit tykkäävät heidän sivuistaan:

Kaverit ratkaisevat.

Kyse ei siis ole kohteista, joita olet itse klikannut, vaan joista kaverisi ovat kiinnostuneita.

Selkein targetointi on Wille Rydmanilla:

Wille Rydman mainostaa täysi-ikäisille helsinkiläisille miehille

Wille haluaa näyttää mainosvideonsa vain täysi-ikäisille, Helsingissä (tai lähiseudulla) asuville miehille. Herää kysymys, onko hänellä erilainen mainosvideo naisille? Juuri tässä on mikrokohdennetun täsmämarkkinoinnin petollisuus: ei voi tietää, millä lupauksilla ehdokas kehuu itseään toisille katsojille.

Kun mainonta personoituu eikä ole enää julkista, mainoksissa voidaan luvata mitä tahansa ilman, että siitä jää kiinni.

Tämän lyhyen vertailun perusteella vaikuttaa siltä, ettei Facebook tarjoa kovinkaan kehittyneitä työkaluja mainosten kohdentamiseen -- eivätkä ehdokkaat osaa hyödyntää niitäkään kunnolla.

On sitten ihan toinen juttu kuinka paljon Facebook itse tietää meistä. Mainostajille näytettävät valinnat ovat vain jäävuoren huippu. Pinnan alla tapahtuu paljon sellaista, mitä emme näe. Kun ehdokas on valinnut kohderyhmän, Facebook käyttää piiloon jääviä lisäkriteereitä valitakseen, keille kohdeyleisöstä mainokset näytetään. Siksi Tietoja-ikkunassa lukee epämääräisesti "...ovat kiinnostuneita kohteesta... määräytyy mm. sivuista tykkäämisen ja mainosten klikkaamisen kaltaisen toiminnan perusteella".

Olen ottanut käyttöön myös Vaalivahti lisäohjelman, joka selaimessa tarkkailee vaalimainoksia puolueittain.

Vaalivahti tuloksia.

Kyse on vain yhden koneen tuloksista, joten ne eivät edusta kaikkia näkemiäni mainoksia, mutta osoittavat ainakin sen, että Facebook valitsee mainoksia koko puoluekirjolta. Myös SDP:n ehdokkaan mainos on näytetty, mutta koneella, jossa ei ole vaalivahtia.

Lopuksi vielä havainto, jonka mukaan Facebook mainostaa itsenäisesti (ja ilmeisesti maksutta?) ennakkoäänestystä.

Facebook mainostaa ennakkoäänestystä.

Yhdysvalloissa havaittiin, että Facebookin äänestyskehotuksella oli oikeasti vaikutusta äänestysaktiivisuuteen.

Minkälaisia mainoksia sinä olet nähnyt? Onko joukossa kekseliästä kohdentamista tai selviä huteja?

PS. Kun olin aikani katsellut mainostajien tietoja, Facebook antoi varoituksen:

"Sinut on väliaikaisesti estetty"

"Vaikuttaa siltä, että käytit tätä toimintoa väärin etenemällä liian nopeasti..." - täh?? Mutta Facebookin päätöksistä ei voi valittaa, eikä niitä liioin perustella mitenkään. On pakko alistua FB:n oikkuihin.

Seuraavana aamuna toiminto oli taas käytettävissä.

(Tekstiä muokattu 12.4.2019, Risto E.J. Penttilän mainos lisätty)

Vaalivaikuttaminen epätodennäköistä, mutta tarkkana kannattaa olla

Eduskuntavaaleihin on kuukauden verran aikaa. Jos ulkomaiset tahot haluavat vaikuttaa tulokseen, pian olisi aika toimia. Mutta toimiiko kukaan?

Virossa käytiin juuri vaalit, joissa sähköisten äänestäjien määrä (274 000) oli suurempi kuin koskaan. Lähes puolet äänesti sähköisesti, eikä mitään ongelmia havaittu varoittelusta huolimatta. Tekniikka toimi eikä kukaan kyseenalaistanut tulosta, vaikka se yllätyksellinen olikin.

Suomen pelko vaalihäirinnästä liittyy lähinnä Yhdysvaltojen kokemuksiin vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Keväällä 2017 Ranskan vaaleissa vuodettiin tekaistuja asiakirjoja, mutta tapauksen taustat jäivät arvoitukseksi. Saman vuoden Saksan vaaleissa ei nähty mitään häirintää, mikä herätti suorastaan ihmetystä New York Timesissa ("Saksan vaalimysteeri: miksi Venäjä ei sekaantunut?")

Vaalitulokseen vaikuttaminen perustuu pitkälti yllätykseen. Nyt yllätysmomenttia ei ole, joten laajamittainen häirintä kääntyisi helposti tekijäänsä vastaan. Sitä paitsi Suomen vaalit ovat niin tylsät ja merkityksettömät, että ne tuskin kiinnostavat ulkovaltoja. Tulipa sitten sote-, vanhus-, maahanmuutto- tai ilmastovaalit, ulkovalloilla tuskin on intressiä sörkkiä asiaa.

Tilanne olisi eri, jos tekisimme samalla turvallisuuspoliittisia valintoja tai muita ratkaisevia päätöksiä. Uskon, että tällä kertaa suomalaiset saavat pestä sote- ja maahanmuuttopyykkinsä ihan itse.

Uskon myös, että siitä huolimatta media etsii innokkaasti merkkejä vaalivaikuttamisesta. Viime vuoden presidentinvaaleissa epäiltiin jo twitterbottien hyökkäystä, kunnes Haaviston seuraajamäärän äkillinen kasvu (Pekka Haaviston Twitter-tili hyökkäyksen kohteena, Supolle ilmoitettu) paljastuikin harmittomaksi. Tammikuussa 2019 saksalaisten poliitikkojen salasanavuodon taustalta paljastui teinipoika.

Aina voi spekuloida, millaista vaalivaikuttaminen olisi. Ehkä tehokkainta olisi julkaista jokin tietovuoto tai syytös, vaikka sitten perätönkin, juuri ennen vaalipäivää. Tosin, kuten Halla-ahon tapauksessa nähtiin, edes puolueen puheenjohtajavaalien alla paljastettu avioton lapsi ei vaikuttanut äänestäjien käyttäytymiseen. Suomalaisilta puolueilta tuskin löytyy salaisuuksia, joita voisi vuotaa vaalien aattona.

Pahempi vaihtoehto on, että vaikuttaminen tapahtuu niin hienovaraisesti, ettemme edes huomaa sitä. Siksi jokaisen kansalaisen on syytä olla valppaana jo nyt ja miettiä, miksi jokin tietty mainos näkyy ja kuka sen takana mahtaa olla. Miksi algoritmit poimivat somesta juuri tietynlaisia päivityksiä?

Kiinnostavin ja vaikein kysymys on, räätälöidäänkö meille sosiaalisessa mediassa näkyviä mainoksia epäasiallisella tavalla. Tätä on vaikea osoittaa ja juuri se kertoo uudesta tilanteesta. Mainokset lehdissä, televisioissa ja jopa verkkosivuilla ovat näkyneet kaikille samanlaisina, ja ne on kohdistettu profiiliin itse ilmoitettujen tietojen perusteella.

Nyt on syytä pelätä, että joku kerää dataa meidän nettikäyttäytymisestämme ja tietää asioita, joita emme itse edes tunnista itsestämme, tai joita ei voi ostaa miltään perinteiseltä mainoskanavalta. Mainosten kohdistaminen salattujen paheiden, pelkojen ja toiveiden perusteella voisi olla vaarallista; etenkin kun mainokset ovat henkilökohtaisia emmekä tiedä, miten ne näkyvät muille. Sama ehdokas voi mainostaa eri katsojille täysin vastakkaisilla argumenteilla.

Kyse ei ole yksin Facebookista tai Googlesta. Myös esim. suomalaiset mediayhtiöt keräävät tietoja meistä ja voivat päätellä paljon siitä, millaisia juttuja nettilehdistä luemme. Sanoma mainostaa avoimesti itseään "datakarhuna".

Hesari mainosti omaa "datakarhuaan" 25.1.2019.

On esitetty, ettei täsmäkohdentamista saisi lainkaan käyttää vaalimainonnassa. Olen eri mieltä. Tuotteita ja palveluita on jo pitkään mainostettu samalla tekniikalla. Oleellista on, että ihmiset tietävät asiasta ja että toiminta on mahdollisimman avointa. Mikäli kampanjassa käytetään kohdennettua mainontaa, sen algoritmit, datalähteet ja käytetyt tekniikat pitäisi ilmoittaa muiden kampanjatietojen mukana.

Facebook on ilmoittanut perustavansa eurovaaleja varten mainoskirjaston, josta vaalimainoksia voi selata vielä seitsemän vuotta vaalien jälkeenkin. Mainostajan pitää todentaa henkilöllisyytensä ja vaalimainoksissa pitää näkyä tieto maksajasta.

Jo nyt Facebookissa voi jokaisen mainoksen kohdalla tarkistaa, miksi juuri tämä mainos näkyy:

Facebook Miksi näen tämän mainoksen?

Avautuva ikkuna kertoo, millä kriteereillä mainostaja on halunnut valita vastaanottajat. Ne voivat poliittisten mainosten kohdalla olla kiinnostavia, tässä kokkikoulu Espan tapauksessa ei niinkään.

Tietoja tästä Facebook-mainoksesta.

Facebook ei tarjoa sellaisia kriteereitä, joita salakavala vaalimainonta voisi hyödyntää. Niinpä FB-markkinointi lienee suhteellisen vaaratonta. Netti on kuitenkin täynnä mainospaikkoja, joiden taustoista ja datamääristä emme tiedä mitään.

Mitä avoimempi vaalimainonta, sitä vähemmän pelkoa epäasiallisesta vaikuttamisesta. Nyt vain pää kylmänä seuraavat pari kuukautta!

Lisäys 13.3.2019: Twitterin puolelta muistutettiin vaalikoneista. Totta, ne ovat suomalainen erikoisuus, johon hakkerointiyritykset kannattaisi kohdentaa. Se olisi juuri sellaista odottamatonta ja yllättävää vaikuttamista, johon emme osaa varautua. Toivottavasti vaalikoneiden ylläpitäjät ovat suojanneet koneensa hyvin! Myös vaalikoneiden käyttäjien kannattaa pohtia, miksi kone ehdottaa juuri tiettyä ehdokasta. Onko tulos looginen vai voisiko se olla manipuloinnin tulosta?

Sähköinen äänestäminen ei ole se suurin ongelma

Suomessa vallitsee kiitettävä yksimielisyys siitä, että vaalit pitää toimittaa lippuäänestyksenä. Sähköinen äänestys olisi liian kyberturvatonta ja mahdollistaisi ääntenlaskennan manipuloinnin. Virolaisia tämä seikka ei tosin haittaa ja verkkoäänestys on toiminut useissa vaaleissa ongelmitta.

Tiedän hyvin sähköisen äänestämisen riskit. Käsittelin niitä Kyberuhkia ja somesotaa -kirjassani monen sivun edestä. Kiinnostavin havainto oli, miten paljon virheitä perinteinen lippuäänestys on aiheuttanut. Ruotsin paikallisvaaleissa ulkopuoliset voivat helposti nähdä, mille puolueelle ääni on mennyt, eikä tätä pidetä maassa ongelmana. Turvallisuus on tunne ja tottumiskysymys, ei eksaktia tiedettä.

Lippuäänestyksen ongelmat eivät tietenkään ole argumentti sähköisen äänestyksen puolesta. Virheitä tuottavan järjestelmän korvaaminen vielä enemmän virheitä ja riskejä tuottavalla ei ole mikään perustelu.

Olen samaa mieltä: aika ei ole kypsä sähköiselle äänestykselle.

Mutta asiaan liittyy ajatusharha, jota käsittelen kirjassakin. Liiallinen huomion kiinnityminen sähköisen äänestyksen riskeihin johtaa siihen, että unohdamme kokonaiskuvan. Olipa äänestys sitten lipuilla tai netissä, tulos on oikea vain, mikäli koko vaalia edeltänyt ketju on aukottoman turvallinen.

Niin ei selvästikään ole. Yhdysvalloissa Trumpin voittoon vaikuttivat Venäjän somemainonta ja DNC-tietomurto sekä Cambridge Analyticalta ostettu mikrokohdentaminen. Jos kampanjointi ja vaalimainonta eivät toimi reilusti, on melko sama äänestetäänkö lipuilla, netissä vai huutoäänestyksellä.

Tämä ei ole pelkkä USA:n ongelma.Kirjaan ei mahtunut mielenkiintoinen case kolumbialaisesta hakkerista nimeltä Andres Sepulveda, joka maksua vastaan vääristi vaalikampanjointia useissa eteläamerikkalaisissa valtioissa lähes kymmenen vuoden ajan ennen kiinnijäämistään. Nyt hän istuu vankeustuomiotaan. Lue vaikka Bloombergin juttu How to Hack an Election niin saat perspektiiviä vaalivaikuttamiseen.

Suomessa on ensi vuonna useammat vaalit. Sen sijaan, että korostamme vaalien olevan luotettavat, koska ne perustuvat vanhaan lippuäänestykseen, meidän pitää kiinnittää paljon enemmän huomiota kaikkeen siihen, mitä tapahtuu ennen äänestystä.

Ja se on paljon vaikeampi tehtävä. Osaammeko edes kuvitella, millä kaikilla tavoilla vaalityötä vääristellään ja mikä on kykymme huomata tällaiset manipulointiyritykset?

Vaalit ovat isoja puolueita varten

Sähköinen äänestys on herättänyt huolta vaalien luotettavuudesta. Voiko sähköinen äänestäminen ikinä toteutua, kun hakkerit saattavat iskeä ja vääristää tuloksen? Ilman luottamusta ääntenlaskentaan ja tuloksen oikeellisuuteen ei ole vaaleja eikä liioin demokratiaa.

Vaalit ovat perinteisesti olleet Suomen ylpeydenaihe, mutta eilisissä vaaleissa tietotekniikka aiheutti ongelmia, vaikkei sitä edes käytetty. Sähköinen vaaliluettelo petti 11 kunnassa, kun tietokone väitti henkilön jo äänestäneen. Syynä oli inhimillinen erehdys: harjoituksissa oli käytetty oikeiden ihmisten henkilötunnuksia, joita ei muistettu poistaa ennen vaalien alkamista. Kerrassaan alkeellinen moka. Ääntenlaskenta hidasteli ja Vantaalla tulos selvisi vasta kello kolme aamuyöllä.

Nettiäänestyksen näkökulmasta kokemukset olivat ristiriitaisia: toisaalta nopeampi laskenta olisi tervetullut, toisaalta inhimillinen erehdys saa tekniikan takkuamaan silloinkin, kun äänestys tehdään paperilapuilla. Miten monta sähläystä mahtuisikaan aitoon sähköiseen äänestämiseen?

Nettiäänestys sopii Virolle, koska se osaa nämä hommat. Kansa luottaa tulokseen eikä pelkää hakkereita.

Vaalituloksia katsellessa herää kysymys, pääsivätkö hakkerit sittenkin sotkemaan vaalituloksia. Miten on mahdollista, että USA:ssa Trump valittiin presidentiksi, vaikka Hillary Clinton sai 2 868 519 ääntä enemmän? Liittovaltion vaalitapa selittää epäsuhdan, mutta ainakin minun mieleeni nousee kysymys: miten voimme sanoa hakkerien sotkevan vaaleja, jos emme osaa määritellä oikeaa tulosta?

Jos vähemmillä äänillä tulee valituksi, eikö järjestelmä ole silloin "rigged", kuten Trump väitti? Miten "oikeita" ovat paperivaalien tulokset? Kuvastavatko ne todella kansan tahtoa vai ovatko ne vain nykyisen, vääristyneen järjestelmän tuottama lopputulos, jota pidämme oikeana by definition?

Jos paperinen vaalijärjestelmä toimii näin, olisiko sähköinen äänestys yhtään sen huonompi?

Eilisissä kuntavaaleissa kokoomus sai 530 398 ääntä, demarit 497 204 ja keskusta 450 294 ääntä. Silti keskusta sai valtuustoissa 2823 paikkaa, demarit 1696 ja kokoomus 1492 paikkaa. Mitä järjestelmästä kertoo se, että kolmanneksi eniten ääniä saanut saa eniten paikkoja ja päinvastoin?

Tekninen selitys on selvä. Suomessa käytetään suhteellista vaalitapaa ja äänestykset ovat kuntakohtaisia. Jaoin puolueiden äänimäärät valtuustopaikkojen määrällä ja huomasin, miten suuria erot ovat.

Feministisen puolueen ainoa edustaja tarvitsi 6852 ääntä tullakseen valituksi, piraattipuolueen edustajat 4535 ja kommunistit 3792. Sitten tulee suuri hyppäys: itsenäisyyspuolue 920 ääntä, liberaalit 816, vihreät 596, kokoomus 355, vasemmistoliitto 342, kristillisdemokraatit 335, perussuomalaiset 295, sosiaalidemokraatit 293, RKP 266 ja keskusta on omassa luokassaan -- vain 160 ääntä.

Feministien ja keskustan ero on peräti 43-kertainen.

Ehkä meidän pitäisi sähköisen äänestyksen kauhistelun sijaan miettiä, kaipaisiko vaalijärjestelmä muita parannuksia? Miksi edes laskea puolueiden prosenttiosuuksia äänistä valtuutettujen sijaan?

Vielä yksi johtopäätös on selvä: feministien ja piraattien kannattaa jatkossakin edistää asiaansa sosiaalisessa mediassa ja muissa ei-parlamentaarisissa kanavissa. Vaalijärjestelmä syrjii heitä ja suosii isoja puolueita.

Trump vs. Clinton kyberturvallisuudesta

Katsoin Trumpin ja Clintonin kohtaamisen livenä Yle 1 -kanavalla, vaikka se alkoikin kello neljä aamulla. Joku kuulemma herää aamuyöllä keihään karsinnan tai formula-kisan vuoksi. Tämä oli niitä paljon merkittävämpi. Ei tosin niin merkittävä kuin se olisi voinut olla, jos Clinton olisi pyörtynyt tai Trump heittänyt puheenjohtajaa vesilasilla. Jälkimmäinen ei varmaan ollut kaukana.

Oli vaikea uskoa, että lavalla väitteli kaksi seitsemänkymppistä. Kumpikaan ei näytä ikäiseltään (miltä nykyisen seitsemänkymppisten edes pitäisi näyttää?) ja pitkästä taistelusta huolimatta molemmat olivat energisiä ja aktiivisia. Clinton ja Trump osoittavat, ettei ikärasismille ole mitään perusteita.

Muutama havainto IT-näkökulmasta. Ensinnäkin Trump maalasi Yhdysvalloista lohduttoman kuvan: kaikki menee päin helvettiä, sääntelyä on ihan liikaa ja työpaikat valuvat kiinalaisille. Hei - nämähän ovat meidän suomalaisten repliikkejä!

Me näemme USA:n valtavana menestyksenä, jossa sääntely on olematonta ja innovaatiot kukoistavat tuottaen koko ajan uusia hight tech -yrityksiä. USA on digitalisaation suurin voittaja. Maan pitäisi olla tyytyväinen, eikä valittaa.

Livenä Yle 1 -kanavalla klo 4.12 aamulla.

Yhdysvalloissa on sama ongelma kuin Suomessakin: talouskasvu ei enää hyödytä kaikkia. Digitalisaatio jakaa maan kahtia voittajiin ja häviäjiin. Jälkimmäisiä on paljon, ja juuri heille Trump lupaa parannusta.

Suomalaisittain on vaikea käsittää, miten työväenluokan tai pienipalkkaisten ahdinko voisi kiinnostaa miljardööriä, mutta amerikkalaisen unelman kääntöpuolella mikä tahansa lupaus muutoksesta on nyt tervetullut.

Kokopunainen Clinton.

Trump heitti aika pahasti hakkereista: he makaavat sängyissään 200-kiloisina. Poliittiset stereotypiat liittyvät yleensä rotuun tai jopa sukupuoleen; ensi kertaa kuulen tällaista hakkereista. Piilaakso ei varmaan ilahtunut.

Puheenjohtaja otti esille kyberturvallisuuden: ...we want to start with a twenty first century war happening every day in this country. Our institutions are under cyber attack, and our secrets are being stolen. So my question is, who's behind it?

Vaikea kuvitella, että suomalaisissa presidentinvaaleissa edes sivuttaisiin aihetta. Toki USA on hieman keskeisemmässä roolissa kuin Suomi, mutta Venäjän naapurina asia on meillekin tärkeä. Ja erityisesti siksi, että olemme havahtuneet uhkiin vasta muiden perässä.

We need to make it very clear, whether it’s Russia, China, Iran or anybody else, the United States has much greater capacity, Clinton sanoi. Se on varmasti totta.

Clinton sanoi myös: We don't want to engage in a different kind of warfare, but we will defend the citizens of this country And the Russians need to understand that. Tässä hän jätti kertomatta, että Yhdysvaltojen yhdessä Israelin kanssa tekemää Stuxnet-iskua pidetään ensimmäisenä todellisena kyberhyökkäyksenä. USA ampui siis itse ensimmäiset kybersodan laukaukset, eivätkä ne varmasti jää viimeisiksi.

Kaksi väittelyä on vielä tulossa. Kertoo jotain maailmasta, että USA:n vaaliväittelyt ja lopputulos vaikuttavat enemmän Suomen tulevaisuuteen kuin oman presidenttimme valinta.

Kiinnostavaa muuten, miten sen jälkeen kun Clintonin vastaehdokkaaksi valikoitui Trump, sukupuolikysymys hävisi jonnekin taustalle. Clintonin naiseus ei näytä enää kiinnostavan ketään. Mikä onkin ihan oikein. 

Miksi niin harva äänesti?

Kunnallisvaalien äänestysprosentti jäi 58,2:aan, mikä on kolme prosenttiyksikköä vähemmän kuin edellisissä vaaleissa (61,3 %) ja kaukana 1980-luvun lukemista (jopa 78,5 %). Tällä menolla vuoden 2020 vaaleissa äänestää alle puolet äänioikeutetuista. Äänestyspäivän sää oli loistava, joten tällä kerralla edes huono sää -kortti ei auta.

Demokratian kannalta hiipuva kiinnostus on tietenkin huolestuttavaa. Pääministeri Katainen ehti jo kutsua tulosta "todella katastrofaaliseksi".

Mutta voiko asialle tehdä mitään? Ja onko kyseessä edes todellinen ongelma? Poliitikkojen mielestä laskeva trendi kertoo kansalaisten pahoinvoinnista ja syrjäytymisestä, mutta niin he sanovat kaikista ikävistä ilmiöistä. Äänestyslaiskuus voi kertoa monesta muustakin asiasta.

Kuten vaikkapa vaaliväsymyksestä. Vuonna 2011 oli eduskuntavaalit, alkuvuonna presidentinvaalit ja nyt kuntavaalit. Vuoden 2000 vastaavassa vaaliputkessa kunnallisvaalien äänestysprosentti jäi vielä alhaisemmaksi (55,8 %), vaikka Suomella meni loistavasti. Talous kukoisti, markka oli käytössä ja alkanut uusi vuosituhat näytti kaikin puolin lupaavalta.

Television lukuisat vaaliohjelmat eivät varsinaisesti lisää kiinnostusta. Samat puoluejohtajat istuvat ilta toisensa jälkeen eri kanavilla ja sanomalehtien nettivideoilla teennäisen hauskoissa tenteissä, joissa heiltä kysytään samoja keinotekoisia kysymyksiä. Heidät laitetaan leikkimään, kaksintaistelemaan keskenään ja ottamaan kantaa asioihin, jotka eivät millään tavalla ole edes vaalien aiheena (kuten kotimaan politiikka presidentinvaaleissa tai EU-asiat kuntavaaleissa). Raati arvioi puheenjohtajia Idols-tuomariston tapaan ja studioyleisö saa osoittaa suosiotaan.

Vaalitenteistä on tullut huonoa viihdettä. Kuka jaksaa katsoa sitä, kun parempaakin on tarjolla 14 muulla tv-kanavalla (muusta netistä puhumattakaan)?

Uurnille vaivautui lähinnä vanhempi väki, jolle äänestäminen on kansalaisvelvollisuus ja vuodesta toiseen toistuva rutiini. Nuorilla vastaavaa rutiinia ei ole. He ovat tottuneet välittömään vaikuttamiseen ja tykkäämiseen sosiaalisessa mediassa. Numeron kirjoittaminen paperilapulle muutaman vuoden välein ei vastaa heidän käsitystään vaikuttamisesta eikä edes oikeasta demokratiasta.

Fakta vain on, että muutamalla hyvällä Facebook- tai Twitter-päivityksellä voi vaikuttaa enemmän kuin äänestämällä -- ainakin, jos päivitys on niin hyvä, että se lähtee leviämään sosiaalisessa mediassa eteenpäin. Päivitykset vaikuttavat muihin äänestäjiin sekä kansanedustajiin ja kuntapäättäjiin.

Sähköinen äänestäminen voisi korjata tilannetta, mutta sekään ei poista itse perusongelmaa. Kun suora demokratia yleistyy koko ajan, miten paljon epäsuoraa demokratiaa jatkossa tarvitaan? Jääkö se vanhempien ihmisten kanavaksi? Käykö siis niin, että nettiaikana vain (sosiaalisesta mediasta) syrjäytyneet äänestävät?

Ehkä nuoria eivät edes kiinnosta entiseen tapaan elämän perustarpeet kuten asuminen, työ ja koulutus. Niitä pidetään itsestäänselvyyksinä. Kiihkeimmät keskustelut käydään tekijänoikeuksista, maahanmuutosta -- jopa potilastietojärjestelmistä. Ei ole sattumaa, että uusista pienpuolueista vaikuttavin on piraattipuolue.

Nuoret marssivat tekijänoikeuslakia (2005), nettisensuuria ja lapsipornosuodatusta (2008), Lex Nokiaa (2009) ja liian kallista potilastietojärjestelmää (2012) vastaan. Äänestetään ensi kerralla näistä, niin nuorten prosentit saadaan nousuun. Maailmanrauha, keskimatkan ohjukset tai työttömyys? Äh, faijan ja mutsin aikaisia juttuja. Kyllä ne joku hoitaa.

Lisätty YLE-uutinen 30.10.2012: http://yle.fi/uutiset/tutkija_laskeva_aanestaminen_kertoo_eriarvoistumisesta/6357460 -- niinpä tietysti. 

Vaalisalaisuus ei ole entisensä

Eilen illalla Ylen TV-uutisissa seurattiin Pekka Haaviston vaalitilaisuutta Rovaniemellä. Toimittaja haastatteli yleisöä ja kysyi jokaiselta, aikoiko tämä äänestää Haavistoa. Kaikki kertoivat kantansa. Eräältä henkilöltä kysyttiin jopa edellisen kierroksen äänestämisestä (Väyrystä, tietenkin).

Voi olla, että toimittaja oli leikannut juttuunsa vain ne, jotka suostuivat paljastamaan äänestyskäyttäytymisensä. Oleellista kuitenkin on että toimittaja ylipäätään kysyi asiaa. Vielä 20 vuotta sitten ei olisi tullut mieleenkään, että televisiossa kysyttäisiin tavallisilta ihmisiltä keitä he olivat äänestäneet. Sehän olisi ollut vaalisalaisuuden rikkomista!

Kiitos tosi-tv:n ja internetin, äänestämiseen ei enää liity suurta draamaa. Äänestämme euroviisuissa, Idolseissa, Big Brotherissa -- niin, ja presidentinvaaleissa. Joten mitä välii?

Jos paljastaa Facebookissa henkilökohtaiset tietonsa, valokuvansa, ilonsa ja surunsa, ei ole tarvetta salata myöskään äänen saanutta henkilöä tai puoluetta. Elämme avoimuuden ja läpinäkyvyyden aikaa.

Ne, jotka ovat aktiivisia sosiaalisessa mediassa, ovat muuttuneet äänestäjistä melkeinpä vaalityöntekijöiksi. Facebookissa ihmiset kertovat ketä äänestivät ja markkinoivat valintaansa muillekin. Näkyvä liputtaminen ehdokkaan puolesta on paikoin herättänyt kiusallista huomiota ja epäilyjä henkilön puolueettomuudesta työssään.

Moni nettiaktiivi miettii parhaillaan, käydäkö lainkaan äänestämässä. Yhden uurnaan pudotetun numeron merkitys on vähäinen. Netin kautta pystyy (ehkä) vaikuttamaan useisiin muihin ihmisiin ja heidän äänestämiseensä, mikä moninkertaistaa vaikutuksen. Mekanismi ei tietenkään ole näin suora, mutta toisin kuin numeron kirjoittaminen lipukkeeseen, nettivaikuttaminen ainakin tuntuu välittömältä ja tehokkaalta.

Vaalitulokseen voi nykyään vaikuttaa muutenkin kuin äänestämällä. Siksi väite, jonka mukaan "jos et äänestä, et voi myöskään valittaa" ei enää päde.

Tätä taustaa vasten olisi tärkeää jatkaa sähköisen äänestämisen kehittämistä. Vaikka siinä on omat ongelmansa, perinteinen lippuäänestys alkaa kohta vaikuttaa yhtä kömpelöltä ja epämukavalta kuin laskujen maksaminen pankin tiskillä. Ja se näkyy myös äänestysvilkkaudessa.

Sosiaalinen media ei ratkaissut vaaleja

Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saivat Sauli Niinistö (1 131 127) ja Pekka Haavisto (573 872). He olivat myös aktiivisimpia sosiaalisessa mediassa. Virallinen vaaliorganisaatio sekä yksittäiset kannattajat tekivät näkyvää vaalityötä Facebookissa, Twitterissä ja blogeissa.

Kiinnostavaa kyllä, perussuomalaisten menestystä vuoden takaisissa eduskuntavaaleissa selitettiin juuri netin tehokkaalla hyödyntämisellä. Nyt Soini jäi selvästi kärkikolmikon taakse eikä nettijytkyä tullut. Näytti siltä, etteivät perussuomalaiset edes kampanjoineet näkyvästi sosiaalisessa mediassa. Joko media ei olekaan heille niin luonteva kuin on väitetty, tai sitten he eivät halunneetkaan voittaa näitä vaaleja.

Niinistö ja Haavisto halusivat. Heidän tapauksessaan vaalimenestys ja aktiivisuus sosiaalisessa mediassa ei varmaankaan ollut puhdasta sattumaa. Asioiden välillä oli korrelaatio, mutta ei välttämättä kausaliteettia.

Vaalien lopputulos ratkaistiin pitkälti pääkaupunkiseudulla ja sen kehyskunnissa. Näillä alueilla sekä netin käyttö että toiselle kierrokselle valittujen ehdokkaiden arvot ovat ylikorostuneita koko maahan verrattuna. Niinistöllä ja Haavistolla oli eniten voitettavaa netissä.

Paavo Väyryseltä jäi puuttumaan 37 141 ääntä. En usko, että hän olisi saanut haalittua niitä sosiaalisesta mediasta, vaikka olisi ollut äänessä joka päivä. Väyrysen kannattajat eivät vain ole sosiaalisessa mediassa -- ja vaikka olisivatkin, ehdokasta ei vaihdeta jonkin nettisivun tai tykkää-painikkeen perusteella. Arvot kumpuavat paljon syvemmältä.

Toisaalta Haavisto saattoi hyvinkin saada Väyrysen lyömiseen tarvitsemansa lisä-äänet juuri netin ansiosta. Silloin sosiaalinen media kyllä ratkaisi tuloksen, mutta vain tässä yksittäisessä kohdassa.

Sivumennen sanoen näytti siltä, että Väyrynen sai eniten ääniä puolessa Suomen kunnista. Jos kunnat olisivat osavaltioita ja noudattaisimme USA:n äänestysperiaatetta, Väyrynen olisi mennyt kirkkaasti toiselle kierrokselle -- ehkä jopa tullut suoraan valituksi. Väyrysestä olisi tullut USA:n presidentti.

Vaalien toisesta kierroksesta tulee erityisen mielenkiintoinen, sillä vastakkain on nyt kaksi nettiajan ehdokasta. Tästä eteenpäin sosiaalisella medialla tulee olemaan merkittävä rooli kampanjoinnissa.

Rooli ei välttämättä ole kovin miellyttävä. Jo eilen, ensimmäisenä kampanjointipäivänä, netissä levisi toista ehdokasta halventavia tekstejä ja kuvia. Sosiaalinen media on tuonut meillekin jenkkityylisen negatiivisen kampanjoinnin.

Idealisti uskoo, että sosiaalisen median kautta saamme paremman ja aidomman kuvan ehdokkaista kuin television tai virallisten vaalimainosten kautta. En olisi ihan varma asiasta. Netissä leviävät tehokkaimmin huhut, vitsit ja disinformaatio, kunhan ne vain on puettu näyttävään tai hauskaan kaapuun. Youtube-videot ja kuvamanipuloinnit ovat tehokkaita silloinkin, kun niissä ei ole mitään totta.

Eduskuntaan 2011

Viime viikolla varmistui, että olen ensi kevään eduskuntavaaleissa Kokoomuksen ehdokkaana Uudellamaalla.

En ole aiemmin ollut mukana politiikassa. Ensi kevään vaaleissa on mainio tilaisuus aloittaa uusi vaihe elämässä, sillä kaikenlaisten skandaalien jälkeen uusille tekijöille on kysyntää. Eduskunnassa tarvitaan jatkossa internetin, sähköisen viestinnän, tietoturvan, tietosuojan ja tekijänoikeuksien osaamista. Lisäksi minulla on henkilökohtaisia kiinnostuksen kohteita, kuten valokuvaajien ja autoilijoiden oikeudet. Pakkoruotsi, maahanmuutto, talous ja yrittäjyys ovat asioita, joihin jokainen ehdokas joutuu ottamaan kantaa.

Suomalaiset ovat paljon yhtenäisempi kansa kuin vielä 50 tai edes 30 vuotta sitten. Se näkyy myös puolueissa, joista ei löydy hakemallakaan suuria linjaeroja. Kyse on painotuksista. Olen edennyt vaatimattomasta kodista kovalla työllä, jota olen tehnyt säännöllisesti 19-vuotiaasta lähtien. Olen työllistänyt itseni ja toiminut yrittäjänä. Tätä taustaa vasten Kokoomus oli helppo valinta.

Ja töitä näköjään riittää! Ei tarvitse kuin katsoa uutisia muutaman viime päivän ajalta:

1. Viime viikolla Korkein hallinto-oikeus päätti, että internetin lapsipornon suodatuslistalle joutumisesta voi sittenkin valittaa. Koko laki oli niin hölmö ja epäonnistunut, ettei sen olisi koskaan pitänyt lähteä eduskunnasta. Laki kuitenkin hyväksyttiin lähes ilman keskustelua. Tällaisen ei pitäisi enää toistua.

2. Peltipoliisit tuottavat valtiolle useita kymmeniä miljoonia euroja rahaa. Muutamassa vuodessa sakkojen määrä on kolminkertaistunut. Liikenneturvallisuuden parantaminen on yhteinen etumme, mutta mikä on alati lisääntyvän kameravalvonnan todellinen hyöty? Kuka pystyisi arvioimaan asiaa puolueettomasti? Vaarana on, että resurssit kohdistetaan sinne, missä ne tuottavat eniten tuloja eikä sinne, missä ne parantaisivat eniten turvallisuutta.

3. Tv-maksua aiotaan korottaa kuudella prosentilla, mikä on täysin kohtuutonta. Yleisradion pitäisi keskittyä ydinosaamiseensa ja julkiselle palvelulle määritellä selvät tehtävät. Nykyinen "kaikkea kaikelle, kansa maksaa" ei enää toimi 2000-luvun viestintämaailmassa. Mikä etuoikeus Ylellä on kerätä joka vuosi enemmän rahaa kansalaisilta, samalla kun koko muu mediakenttä (ehkä Big Brotheria lukuunottamatta) kamppailee selviämisestään ilmaisuuden ja globaalin sisältökilpailun kanssa?

Vaaleissa tavataan - ja sitä ennenkin, erityisesti netissä.