No nythän se Zorin (Linux) toimii, mutta kynnys on asentamisessa

Nyt alkaa olla lähellä kynnys, joka liittyy peruskäyttäjän vaihtamiseen Windowsista Linuxiin. Sitä ei nimittäin juuri enää ole. Ensimmäistä kertaa Linux alkaa olla niin toimiva, että käyttö onnistuu muultakin kuin nörtiltä. Ulkoasu on kloonattu Windowsista ja nettijutut toimivat ongelmitta. 

Vain Office-sovellukset ovat yhä kompastuskivenä. Niitä ei saa järkevästi toimimaan, eikä Libre Office riitä vaihtoehdoksi. Mutta lähellä ollaan! Jos Microsoft erehtyisi julkaisemaan Officesta Linux-version, monet padot murtuisivat. 

Kerroin ongelmasta, joka syntyi Zorin-Linuxin asentamisesta v. 2011 käyttöönotettuun Dell-pöytäkoneeseen. Kaikki näytti menevän hyvin, mutta heti ensimmäinen selaimen (Brave) käynnistys hyydyttää koneen täysin, joka ikinen kerta. Ajuriongelma selvästikin, mutta hankala juttu ratkaista.

Sen jälkeen olen asentanut Zorinin moneen muuhunkin vanhaan Windows 10 -koneeseen ja ongelmaksi on noussut ihan toinen asia: koneet ovat liian uusia. Niissä on secure boot, joka sallii kyllä asentamisen usb-tikulta, mutta käynnistyksessä kiintolevyä ei enää löydy. Se näyttää täysin hävinneen.

Monien kokeilujen jälkeen onnistuin saamaan Zorinin toimintaan muutamassa vanhassa HP:n läppärissä ja HP:n pöytäkoneessa. Ja pakko myöntää, että ne toimivat hyvin! Kaikki tuntuu jotenkin nopeammalta kuin Windowsissa ja päivitykset sujuvat automaattisesti. Jossain vaiheessa nekin loppuvat, mutta hiljaa hiipumalla eikä sellaisella mediarumballa pakotettuna kuin Windows 10:ssä tapahtui.

Firefoxin asennus: näyttää pahalta, mutta tapahtuu kuin itsestään.

Yksi asia on edelleen Linuxin Akilleen kantapää: ohjelmien asennukset. Sudo apt install näyttää toimivan hyvin, se jopa tunnistaa ellei haluttua ohjelmaa ole saatavilla ja ehdottaa toista asennuspaikkaa. On flatpakia ja vaikka mitä. Pitääkö valita deb vai ubuntu-versio? Versionumeroita on loputtomasti. Haiskahtaa nörtiltä. 

Toisaalta hieno juttu on siinä, että asentamani sovellukset ovat menneet automaattisesti jopa oikeille paikoille suomenkielisessä käynnistysvalikossa. Chrome, Spotify ja kaikki ilmestyivät koneeseen muutamalla komentorivillä. Hämmästyttävää.

Muutama Windowsissa hyväksi havaittu käytäntö ainakin Zorinista puuttuu, kuten tiedostojen vienti hiiren kakkospainikkeella ja sen jälkeen kopiointi/siirto-valinta. Ykköspainikkeen tehostaminen shiftillä (Vaihto-näppäin) näyttää kuitenkin tekevän siirron, muuten tuloksena on aina kopiointi. Windowsissa ja Macissä tämä on tietenkin eri tavalla.

Outo juttu on myös tiedostohallinnan kyvyttömyys tunnistaa numeronäppäimistön nuolinäppäimiä, vaikka ne toimivat kaikkialla muualla. 

Pikkujuttuja sinänsä. Suosittelen kaikkia kiinnostuneita kokeilemaan vaikka juuri Zorinia tai jotain muuta Linux-versiota ("jakelua" eli "distroa") - kunhan vain joku tulee asentamaan sen. Hyvin vanhat koneet ovat tässä suhteessa helpompia kuin uudehkot.

Ehkä ne Office-sovelluksetkin voi ajaa selaimen kautta web-versioina, kunhan omistaa maksullisen lisenssin. Virtuaalikone olisi toinen vaihtoehto, mutta sitten ollaan taas naimisissa Windowsin kanssa ja sitä oli tarkoitus välttää.

Jatkossa aihe menee niin tekniseksi, että kommentoin niitä Bittimittari-blogissani. Ensimmäinen blogipostaus onkin Komentorivin lumo.