Kannan huolta pankkihuijauksista, koska kyse ei ole yksinomaan pankeista vaan koko suomalaisen verkkoasioinnin tulevaisuudesta. Siihen liittyvä kolumnini Tivi-lehdestä. 

Digiturva horjuu – Tämä taho voisi pelastaa suomalaisten luottamuksen

Suomalaiset ovat luottavaista kansaa. Luotamme viranomaisiin, painettuun sanaan ja toisiin suomalaisiin. Mutta edes suomalainen luottamus ei kanna loputtomiin.

Digi- ja väestötietovirasto teettää vuosittain Digibarometri-kyselyn, joka mittaa kansalaisten asenteita tietoturvaan ja verkkoasiointiin.

Tämän syksyn tulosten perusteella 38 prosenttia vastaajista kokee luottamuksensa digitaaliseen turvallisuuteen heikentyneen, kun viime vuonna näin tunsi 36 ja sitä edellisenä ainoastaan 28 prosenttia.

Luottamuksen rapistuminen on huolestuttava trendi, sillä ensi vuoden alusta viranomaiset alkavat viestiä kansalaisiin päin ensisijaisesti sähköisesti. Paperiposteista ja lomakkeista halutaan eroon.

Miten sähköinen kanava voi toimia, jos kansalaiset eivät luota verkkoasiointiin? Moni ei uskalla enää avata edes sähköposteja eikä vierailla nettisivuilla pelätessään, ettei erota niitä huijauksista.

On oikeastaan ihme, että luottamus on näinkin korkealla tasolla, sillä turvallisuuden tunne on psykologiaa. Uutiset huijareista ja digitaalisista pankkirosvoista huolestuttavat kokenuttakin nettikäyttäjää.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Digibarometrin mukaan 11 prosenttia kokee luottamuksensa jopa vahvistuneen, kun vastaava luku vuosi sitten oli kymmenen ja kaksi vuotta sitten vain yhdeksän prosenttia.

Kaikkialla yleistyvä polarisaatio jakaa käyttäjiä voittajiin ja häviäjiin myös turvallisuudessa. Vuoteen 2023 verrattuna voittajien määrä on kasvanut kaksi prosenttiyksikköä, häviäjien kymmenen prosenttiyksikköä. Entistä harvemman luottamus säilyy ennallaan.

Voittajia ovat ne, jotka jaksavat seurata asioita ja kehittää omaa osaamistaan. Huijauksista uutisointi ja tapausten avaaminen julkisuuteen auttavat välttämään niitä omalla kohdalla.

Häviäjät nostavat kädet pysytyn ja ripustavat hiiren naulaan. He katsovat pudonneensa kelkasta ja asioivat verkossa vain, kun on pakko.

Jotta yhä useampi saataisiin häviäjistä voittajien puolelle, tarvitaan uusia toimia.

Medialla on keskeinen rooli turvallisuuden tunteen luomisessa. Moni kyberhyökkäystä tai hybridivaikuttamista hehkuttanut uutinen on myöhemmin paljastunut tavalliseksi rikollisuudeksi tai tahattomaksi tekniseksi ongelmaksi.

Ei ole viisasta, että teemme hybridiuhkien uutisoinnista itse hybridiuhkan.

Kriittisin sähköisen asioinnin kohde on oma pankki. Uutiset tilien tyhjentämisestä pelottavat enemmän kuin vanhan ajan pankkiryöstöt. Niissä vahinko jäi pankin tappioksi, kun taas digirosvon uhri joutuu nuolemaan haavansa itse.

Tähän asti pankkien ulospäin näkyvät toimet luottamuksen vahvistamiseksi ovat jääneet vähäisiksi, mutta jatkossa voi olla toisin.

Korkein oikeus otti äskettäin käsittelyyn pankkiasiakkaan törkeän huolimattomuuden arvioinnin. Huijaukset ovat yhä kehittyneempiä, joten huolellinenkin asiakas voi joutua uhriksi. KKO:n linjaus toivottavasti selkeyttää tilannetta ja lisää painetta pankkien suuntaan.

Yksi luottamusta lisäävä tekijä ovat rangaistukset. Välillä tuntui, että verkkorikollinen pääsee aina kuin koira veräjästä. Viime aikoina poliisi on kuitenkin pystynyt selvittämään muutamia isoja tapauksia, kuten Vastaamon tietomurron, S-pankin tilien tyhjennykset sekä laajan huijaussoittojen verkoston.

Jokainen yritys voi osaltaan lisätä luottamusta huolellisella viestinnällä. Koneellisesti käännetyt nettisivut ja tekoälyn kirjoittamat sähköpostit vievät turhaan uskottavuutta.

Jos luottamuksen laskevaa trendiä ei saada käännettyä, Suomi ajautuu vaikeuksiin. Lisääntyvä vanhusväestö pitäisi tavalla tai toisella saada mukaan sähköiseen itsepalveluun.

Yksi toimija voisi olla keskeisessä roolissa: Yleisradio. Ikääntyvät ihmiset ovat television suurkuluttajia. Ylen ajankohtaisohjelmat paukuttavat heille joka ilta samaa virttä talouden vaikeuksista, Venäjän uhkasta ja Gazan sodasta.

Etäisten uhkien sijaan Yle voisi pyörittää joka ilta tietoiskuja, joissa varoitettaisiin yleisistä huijauksista ja opastettaisiin digiajan vaaroihin. Riittävällä toistolla tieto uppoaisi myös alkavasta muistisairaudesta kärsivään mökin mummoon.

Kansalaisten sivistäminen digiaikaan jos mikä olisi Yleisradion lakisääteistä julkista palvelua ja hyödyttäisi koko suomalaista yhteiskuntaa.