Voiko Twitterin sananvapauden ostaa ja myydä?

SpaceX-raketilla ja Tesla-autoillaan maailman rikkaimmaksi noussut Elon Musk on monelle melkeinpä sankari. Mies, jolla on kanttia sanoa mitä ajattelee ja toimia viranomaisista piittaamatta. Liekinheittimen kaltaisia outoja, jännittäviä tempauksia. Ihmisen kaltainen robotti Optimus, jonka pitäisi tulla kauppoihin jo ensi vuonna. Itsestään ajava auto, jonka Musk lupasi viisi vuotta sitten.

Monet Muskin tempaukset olisivat ainoastaan huvittavia, ellei kyseessä olisi maailman rikkain ihminen, jolla on oikeasti varaa tehdä mitä lystää. Musk on kuin Trump, mutta oikeasti miljardööri, joka voi tuhlata rahojaan vapaasti. Toisia tämä huvittaa, toisia pelottaa.

Tuorein episodi alkoi huhtikuussa, kun Elon Musk osti 2,9 miljardilla dollarilla 9,2 % osuuden Twitter-yhtiön osakkeista. Sillä hinnalla hänestä tuli suurin yksittäinen osakkeenomistaja. Osto aiheutti kuhinaa Twitterin nykyisessä hallituksessa ja lopulta Musk ilmoitti, ettei hän halua hallitukseen, koska se rajoittaisi hänen osakeomistuksensa enintään 14,9 prosenttiin yhtiöstä. 

Elon Musk ja hänen Twitter-profiilinsa.

Sen sijaan hän teki elonmuskmaisen tempun ja ilmoitti haluavansa ostaa koko yhtiön 41,39 miljardilla dollarilla. Rahoitus tulisi häneltä itseltään ja muilta samanmielisiltä rahamiehiltä. Osake ampaisi nousuun ja hallitus joutui hankalaan tilanteeseen. Sen lakisääteinen velvoite on ajatella osakkeenomistajien, ei käyttäjien tai kansakunnan etua. Mutta mikä lopulta on osakkeenomistajien etu pitkällä tähtäimellä?

Musk sanoo olevansa huolissaan Twitterin sananvapaudesta. Viime vuonna hänen kyselyynsä vastasi miljoona käyttäjää, joista 70 % väitti, ettei palvelu toteuta sananvapautta riittävästi. Musk on ilmoituksensa mukaan "sananvapausabsolutisti", joka ei hyväksy mitään rajoituksia. Ilmeisesti Muskin mielestä esim. Venäjän pitäisi saada levittää vapaasti valheitaan Ukrainan sodasta sananvapauden nimissä, samoin QAnonin ja tieteen vastustajien.

Muskin tarjous ostaa Twitter pois markkinoilta, käytännössä hänen omaksi leikkikalukseen, on huolestuttava. Musk tekisi sen, mistä Trump vain unelmoi: hän pääsisi hallitsemaan maailmanlaajuista viestintäalustaa. Jos Trump olisi kiltisti, Musk voisi integroida mukaan Trumpin huonosti aloittaneen Truth-palvelun.

Mahtaisiko Musk esimerkiksi poistaa häntä ärsyttäneen tilin @ElonJet, joka twiittasi tietoja hänen yksityisen suihkukoneensa lennoista? Rahalla saa yksityisyyttä ja vallan määrätä muiden sananvapaudesta. Musk yritti ostaa nuoren miehen ulos Twitteristä 5000 dollarilla, koska katsoi lennoista tiedottamisen vaarantavan oman turvallisuutensa. Mihin nyt unohtui ElonJetin sananvapaus?

Jos länsimaassa ökyrikkaat miljardöörit voivat ostaa sananvapauden ja määrätä siitä mielensä mukaan, olemmeko enää parempia kuin diktatuurit, joissa yksinvaltias päättää samoista asioista? Länsimaissa sananvapaudella on rajansa, mutta niihin on hyvä syy ja niistä on päätetty demokraattisella prosessilla.

Hintatarjous 54,20 dollaria osakkeelta on viittaus marijuanaan. Maailman rikkaimmalla miehellä on varaa leikkiä miljardeillaan, samalla kun Ukrainassa soditaan ja omassa maassakin riittäisi korjaamista. Äärimmäinen markkinatalous on ajanut itsensä tasolle, jossa vastareaktiot ovat väistämättömiä - ja suorastaan tarpeellisia. 

Aluksi näytti siltä, että Twitterin hallitus torjuu ostoyrityksen ja tarvittaessa työntekijät äänestävät jaloillaan. Nyt kuitenkin tiedot kertovat, että hallitus harkitsisi myyntiä (Twitter alkaa lämmetä Elon Muskin ostotarjoukselle, neuvottelut alkoivat). Rahan houkutusta on vaikea vastustaa. 

Haluaako Musk toteuttaa ajatuksen täydellisestä sananvapaudesta Twitterissä? Arvaamattoman omistajan hallinnassa Twitterin tulevaisuus voisi kääntyä yllättävään suuntaan. Tiedetään, että EU haluaa lisätä somejättien vastuuta ja kiristää sääntelyä. Zuckerberg uhkaili vetää Facebookin pois EU-alueelta, mutta Musk voisi oikeasti sen tehdäkin. Miten sitten toteutuu suomalaisten sananvapaus Twitterissä, jos sinne ei ole enää pääsyä?

Yksityisessä omistuksessa Twitter olisi paitsi Muskin leikkikalu, myös alttiimpi painostukselle ja manipuloinnille kuin pörssiyhtiönä. Kaikki on yhden henkilön ja hänen intressiensä varassa. Entä jos Muskille tapahtuu jotain? Entä jos Musk alkaa toteuttaa omaa käsitystään sananvapaudesta? Entä jos Kiina alkaa painostaa Muskia Teslan kautta?

Muskin aiempi toiminta osoittaa, ettei hän ymmärrä sananvapauden käsitettä. Se ei suinkaan oikeuta sanomaan mitä tahansa. 

Muutama vuosi sitten Musk twiittasi harkitsevansa Teslan ostamista pois pörssistä 420 dollarin (taas tuo marijuana-hinta) osakekohtaisella hinnalla, vaikka hänellä ilmeisesti ei ollut mitään todellista suunnitelmaa. Paikallinen Finanssivalvonta SEC langetti 20 miljoonan dollarin sakot ja Muskin oli jätettävä paikkansa Teslan hallituksessa. 

Pörssitiedolla ei ole leikkimistä. Siinä ei ole sananvapautta. Ei edes sen jälkeen, vaikka Musk ostaisi koko palvelun kiukustuttuaan sen ylläpidolle.

Lisäys klo 20: Twitterissä tuli vastaan ajatus, jota en itse tullut ajatelleeksi. Todennäköisesti Twitterin uusien omistajien joukossa on Muskin itsensä lisäksi superrikkaiden republikaanien rahoja, jotka haluavat ostaa Donald Trumpin takaisin sosiaaliseen mediaan sopivasti vaalien alla, ja sitä kautta uudelleen presidentiksi. Tämäkö on sitä sananvapautta, jota Musk aikoo edistää? Sananvapautta, jossa valta voidaan ostaa rahalla. Lisäys: 26.4.22 klo 5: Trump itse kiistää palaavansa Twitteriin. 

Lisäys 26.4.22: Twitterin hallitus hyväksyi ostotarjouksen. Lain vuoksi sillä tuskin oli muuta mahdollisuutta, sillä 38 % preemio ennen tarjousta vallinneeseen kurssitasoon on huima, eikä kilpailevia tarjouksia tullut. Hallituksen on ajettava osakkeenomistajien etua. Sananvapaus myytiin Elon Muskille.

Facebook heitti vihdoin Infowarsin ulos palvelustaan

Facebook, Youtube, Apple ja Spotify heittivät vihdoin Infowarsin ulos palvelustaan, kertoo Foxin uutinen. Vuonna 1999 aloittanut Infowars henkilöityy Alex Jonesiin, joka on omissa kanavissaan mm. sitkeästi väittänyt, että Sandy Hookin joukkosurmassa kuolleet lapset olivat näyttelijöitä ja että koko tapaus oli lavastus, jolla hallinto pyrkii keräämään aseet pois kansalaisilta.

Foxin uutinen aiheesta.

Somepalveluita on vaadittu rajoittamaan valeuutisten, vihapuheen ja roskan levittämistä. Ne ovat itse siihen haluttomia eivätkä halua ryhtyä päättämään, mikä sisältö on riittävän väärää.

Somejäteille mikä tahansa sisältö kelpaa, kunhan se houkuttelee käyttäjiä ja saa heidät viettämään aikaa sivuilla. Tällainen ajattelu on vastuutonta. Aivan kuten yrityksetkään eivät voi loputtomasti saastuttaa ympäristöään, Facebookin kaltaiset yhtiöt eivät voi kasvattaa voittojaan millä tahansa keinoilla. Ne ovat jo nyt tarkkoja sisällöstä, silloin kun suodatus sopii niille itselleen. Esimerkiksi Youtube ei hyväksy omatekoisia videoita, joissa on tekijänoikeuden alaista musiikkia.

Salaliitto- ja huuhaa-aiheilla ratsastava Infowars edustaa oikeistolaista äärilaitaa ja vaalikampanjan aikana Donald Trump kehui häntä julkisesti. Infowars on vain jäävuoren huippu, siksi sen kohtaloa somekanavissa seurataan mielenkiinnolla ja asia herättää USA:ssa poliittisia intohimoja. Onko oikein, että Kalifornian liberaalit nettipalvelut voivat rajoittaa koko maan oikeistolaista viestintää?

Apple ja Spotify poistivat Infowarsin podcastin jakelustaan, Youtube ja Facebook kanavat sivuiltaan. Facebookin perusteluna oli sen omien sääntöjen rikkominen: "glorifying violence, which violates our graphic violence policy, and using dehumanizing language to describe people who are transgender, Muslims and immigrants, which violates our hate speech policies."

Moni suomalainen nettisoturi näyttää uskovan, että poistot ovat sananvapauden rajoittamisesta. Ei ole. Sananvapaus on valtion käsite, ei yrityksen. Yrityksenä Facebookilla ja Googlella on oikeus valita asiakkaansa eikä niiden tarvitse välittää sananvapaudesta.

Yrityksiä sitoo laki, jonka nojalla niiden tavoitteena pitää olla voiton tuottaminen osakkeenomistajille, ts. yritysten pitää ajatella omistajien parasta (lain sallimissa rajoissa tietenkin). Yrityksen brändin tahraaminen roskalla on osakkeenomistajien edun vastaista. 

Facebookilla ei ole velvollisuutta antaa tilaa Infowarsin valheille, vaan päinvastoin velvollisuus lopettaa niiden levittäminen. Mutta kumpikaan ei johdu sananvapaudesta.

Infowars on itsekin yritys. Alex Jones on tehnyt ison bisneksen roskasisällöstä eikä varmaan itsekään usko väitteitä, joita sivuilla ja radio-ohjelmassaan levittää. Mutta ne tuovat rahaa. Entä jos Infowarsia vaadittaisiin sananvapauden nimissä julkaisemaan myös vasemmistolaisia näkemyksiä? Onko sillä oikeus itse päättää, mitä palvelussa saa julkaista?

Joitakin näyttää ärsyttävän se, että rajoittaminen kohdistuu juuri äärioikeiston sisältöön. Miksei yhtä lailla äärivasemmistoon? Ilmeisesti sillä ei nähdä yhtä suurta vaikutusta. Jos äärivasemmisto tai jokin muu ääriajattelu alkaa tahrata yrityksen brändiä, osakkeenomistajat velvoittavat johdon toimimaan. Kuinka monta amerikkalaista äärivasemmistolaista infowarsia osaat itse luetella?

Asia ei silti ole helppo. Viime kuussa Zuckerberg aiheutti myrskyn kieltäytymällä poistamasta holokaustiin liittyviä sivuja sanoen, että joskus ihmiset vain ymmärtävät asiat väärin. Holokaustin kieltäminen voi meistä tuntua pieneltä asialta, mutta esimerkiksi Saksassa sen kieltäminen on lailla kriminalisoitu ja myös Facebook joutuu noudattamaan lakia Saksan alueella. Zuckerberg on itse juutalainen. 

Someyhtiöt eivät ole hyväntekijöitä eivätkä sananvapaustaistelijoita. Ne ovat pelkkiä yrityksiä, mikä tahtoo usein unohtua. Niillä on kuitenkin valtaa, eikä yrityksille kertynyt valta koskaan ole ongelmatonta. Tähän asti valta on näkynyt taloudellisena valtana. Facebook ja Google vievät jonkin tiedon mukaan puolet Suomen nettimainonnan kakusta ja keräävät asiakkaistaan kaiken tiedon bisneksen pönkittämiseksi. 

Nyt tämä valta on saanut uuden ilmentymän. Yhtiöt käyttävät valtaansa sisällön poistamiseen. Vaikka päätökset eivät ole suoranaisesti poliittisia, niissä törmää länsirannikon liberaali kulttuuri äärioikeiston ja Trumpin lietsomaan pelkoon ja muiden halveksuntaan.

Tästä tulee vielä iso asia Yhdysvaltojen sisällä ja se koskettaa meitä suomalaisiakin.

Muuten, Pinterest näyttää liittyneen joukkoon: https://www.infowars.com/pinterest-removes-infowars-account-amid-mass-censorship-purge, samoin Linked-in.

Republikaaniehdokas syyttää Facebookia poliittisesta syrjinnästä, kun yhtiö ei hyväksynyt Kambodžan kansanmurhasta kuvattua videopätkää. Ehkä päätös ei kuitenkaan liity poliittiseen kantaan?

Lisäys 8.8.2018: Tässä 30.12.2017 julkaistussa Interceptin jutussa kerrotaan Facebookin sulkeneen palestiinalaisten tilejä Israelin ja USA:n viranomaisten käskystä. Perusteluna oli rikokseen yllyttäminen (incitement). Jos FB ei olisi sulkenut tilejä, Israel olisi velvoittanut siihen kansallisen lakinsa nojalla. Juuri siinä on yrityksen ja valtion ero.

Twitter ei poista Infowarsin tunnuksia, koska toiminta ei ole rikkonut sen omia sääntöjä (ei viittaustakaan sananvapauteen). Twitter kuitenkin seuraa tilannetta.

Facebook voi olla alusta, mutta se ei vapauta vastuusta

Facebookilla arvioidaan olevan yli kaksi miljardia käyttäjää kaikkialla maailmassa. Se on siten suurempi kuin yksikään valtio. Tämän virtuaalivaltion diktaattorina toimii nuori Mark Zuckerberg.

Facebook on valtava rahakone, joka tuottaa miljardivoittoja. Silti Zuckerberg ei halua yhtiönsä ottavan vastuuta mistään. Hänen mielestään Facebook on vain alusta, joka mahdollistaa käyttäjien välisen toiminnan ja on käyttäjien oma asia, mitä he palvelussa tekevät.

Aiemmin ajattelin, ettei nettikirjoittelulla ole vaikutusta. Kyllä nettiin mielipiteitä mahtuu. Mutta nykyään tilanne on toinen: monelle ihmiselle netistä on tullut tärkein viestintäkanava, joillekin jopa uutislähde. Puheet ja mielipiteet eivät ole yhdentekeviä, sillä miljoonaan kertaan vahvistettuna ne muuttuvat tosiksi ja kanavoituvat teoiksi. Some ei ole enää keskustelukanava vaan yhteiskunnallinen voima, jolla voi olla pelottavia seurauksia.

Tuore uutinen kertoo, että Facebookilla oli suuri rooli Myanmarin kansanmurhan syntymisessä. Nationalistisen liikkeen kannattajat käyttivät hyödykseen ihmisten tietämättömyyttä ja masinoivat sekä valeuutisilla että vihapuheella joukkoja liikkeelle.

Zuckerberg on myöntänyt Myanmarin ongelmat todellisiksi ja sanoo yhtiön suhtautuvan asiaan vakavasti. Myanmar liittyy siten Venäjän vaalivaikuttamisen ja Trumpin Cambridge Analytica -yhteistyön jatkoksi. Vaikutamme, mutta emme ota vastuuta. Kuitenkin Facebook tulee Myanmarissa älypuhelimissa valmiiksi asennettuna (ilmeisesti diili operaattorin kanssa) ja on paikallisille internetin synonyymi.

Tietenkin Facebookilla on vaikutusta, sen mainoksilla ja kirjoituksilla myös. Eivät yhtiöt muuten käyttäisi sitä markkinointiin ja maksaisi siitä hyvästä miljardeja.

Itse asiassa somepalvelut ottavat paljonkin vastuuta. Youtube ei anna edes ladata videoita, joiden taustalla kuuluu kaupallista musiikkia. Tekijänoikeusloukkaukset poistetaan nopeasti. Kuulemma Facebook ja Youtube reagoivat välittömästi myös eläinten huonoon kohteluun. Ja itsekin olen saanut vuorokauden käyttökiellon, kun laitoin Facebookiin kuvan vanhan Hymy-lehden kannesta. Yhtiö ei suvaitse yhtään paljasta pintaa. Se loukkaa moraalia ja yhteisönormeja, joista jälkimmäiset eivät tietenkään ole mitään yhteisönormeja vaan Zuckerbergin joukkojen itsensä päättämiä asioita.

Facebook ja Youtube suojelevat kyllä Hollywoodin taloudellisia etuja, mutta eivät haluaisi puuttua toimintaan, joka vaarantaa ihmishenkiä, vaalituloksia tai yhteiskuntarauhaa.

Toki valeuutisten ja vihapuheen tunnistaminen on vaikeampaa kuin piraattisisällön, mutta onko Facebook tosissaan edes yrittänyt? Käyttäjämäärän maksimointi on sen etu, ihan sama mitä puuhaavat. Tekoäly toimii kyllä mainiosti mainoksia valitessaan ja ystäviä suositellessaan, mutta nostaa kädet pystyyn kaiken kielteisen edessä. Niinkö?

Ja viime kädessä kyseessä on Facebookin oma ongelma. Jos se ei pysty estämään lain ja hyvin tapojen vastaista toimintaa, palvelu ei voi jatkaa nykyisellään.

Facebookissa vallitsee diktaattorin oma laki, eikä yhtiö liiemmin piittaa kansallisista laeista maissa, joista se kerää rahojaan. CA-kohu sai Zuckerbergin esittämään julkisen pahoittelun eri lehdissä (hah, printtimediassa!), mutta se johtui vain pörssikurssin laskusta. Lähes 100 miljardia haihtui yhtiön arvosta. Se on puhetta, jota Zuckerberg kuuntelee.

Somekanavista äänitorven itselleen löytäneet vetoavat sananvapauteen. Taustalla on kummallinen käsitys, että Facebookilla tai Twitterillä olisi jotain tekemistä sananvapauden kanssa. Somepalvelut ovat kaupallisia yrityksiä, joilla on oikeus valita asiakkaansa ja tehdä palvelulla mitä lystäävät. Zuckerberg on tässäkin suhteessa diktaattori. Facebook voi aivan hyvin poistaa väkivaltaa lietsovan myanmarilaisen militanttimunkin tilin. Jos se ei näin tee, yhtiö on joko vaarallisen välinpitämätön tai sitten se osoittaa hyväksyvänsä munkin toiminnan. Militanttimunkin tilin säilyttäminen ei johdu sananvapaudesta vaan on yhtiölle bisnespäätös.

Käsitys sananvapaudesta tuntuu muutenkin vääristyneeltä. Perusoikeudet eivät koskaan ole absoluuttisia. Sananvapaus ei oikeuta rikkomaan lakeja ja sisältää myös vastuun sanomisistaan.

Piilaakson kulttuurissa elää näkemys, että startupit ovat melkeinpä lakien yläpuolella. Rakenteiden rikkominen ja sääntöjen kiertäminen on vain disruptiota. Nettimaailman ei tarvitse välittää vanhasta, uusi aika tuo uudet säännöt.

Ei se niin mene. Jos somepalvelut eivät pysty ratkaisemaan ongelmiaan, viranomaisten on tehtävä se. Elleivät asialliset käyttäjät ole jo sitä ennen äänestäneet jaloillaan.

Sananvapaus rajoittaa sananvapautta

Olen osallistunut verkkokeskusteluihin 1980-luvulta lähtien ja tiedän, että tunteet kuumenevat helposti. Ensin väiteltiin harrastajien purkeissa (BBS), sitten Internetin (siihen aikaan vielä isolla alkukirjaimella) Usenet-alueilla. Kasvottomissa väittelyissä kuppi meni helposti nurin, jolloin syntyivät mm. termit flaming, flamewar, flamebait ja trolli (joka nyttemmin on väännetty tarkoittamaan valtion tukemaa informaatiovaikuttamista, mutta joka alunperin viittasi tahalliseen muiden keskustelijoiden ärsyttämiseen).

Ärhäkkäät nettikeskustelut eivät siis ole mikään uusi asia. Mutta kun netissä aikoinaan fleimattiin käyttöjärjestelmien tai koneiden paremmuudesta, kaikki tiesivät rajansa. Keskustelijoiden puhelinnumerot (BBS) tai käyttäjätunnukset (yliopistojen nettiyhteydet) olivat tiedossa, joten toisen haukkuminen idiootiksi oli suunnilleen pahinta, mitä keskusteluissa näki.

Nykyisessä verkossa, jota ei enää voi kutsua netiksi, tilanne on paljon pahempi. Mitään rajoja ei näytä olevan. Poliisi ja palveluiden ylläpitäjät ovat voimattomia puuttumaan laittomiin kunnianloukkaukseen ja avoimeen vihapuheeseen. Kun puhe saa jatkua, siitä tulee yleisesti hyväksyttyä, eivätkä ihmiset arastele rikkoa lakia edes omalla nimellään Facebookissa.

Televisiossa, lehdistössä ja netissä esitetyistä vääristä mielipiteistä rangaistaan julkisella paskamyrskyllä, joka käyttää kaikkia keinoja väärinajattelevan vaientamiseen. Sähköpostilla lähetetään tappouhkauksia, kotiin soitellaan ja henkilötietoja levitetään netissä. Naispuoliset tutkijat ja poliitikot saavat kuulla huorittelua.

Joukko ihmisiä on ottanut itselleen sensuurin tehtävät. He katsovat oikeudekseen päättää, mitkä mielipiteet ovat sallittuja ja mitkä asiat tosia. Täydellinen anonymiteetti helpottaa piiloutumista ja toisten sananvapauden rajoittamista.

Lopputulos on ymmärrettävä: kukaan ei halua joutua hyökkäyksen uhriksi yhä uudelleen ja uudelleen, helpommalla pääsee kun vaikenee ja pitää mielipiteet omana tietonaan. Olemme palanneet Neuvostoliiton ja suljettujen Aasian maiden aikaan. Vääristä mielipiteistä seuraa rangaistus, jonka pelko tukkii jo etukäteen ihmisten suut.

Paradoksaalista kyllä, rajaton sananvapaus on johtanut sananvapauden rajoittamiseen. Olen itsekin jättänyt muutamia kommentteja ja blogitekstejä kirjoittamatta tietäen, ettei niistä seuraisi mitään hyvää.

Erityisen arka aihe on maahanmuutto ja islam, mutta hyökkäyksen kohteeksi voi joutua muistakin tunteita herättävistä aiheista. Tuore esimerkki on Mikko Kärnän turkismielipiteistä saamat uhkaukset.

Kun vihapuhe nousee otsikoihin, sen harjoittajat alkavat esittää tyhmää ja kysyvät, mistä voi tietää mikä on vihapuhetta? Entä jos kyse on vain vastaanottajan kannalta epämiellyttävistä mielipiteistä? Minähän käytän vain sananvapauttani.

Kaikkia asioita tulee voida kritisoida. Oleellista on, että oma kirjoitus kohdistuu itse asiaan eikä sen esittäneeseen henkilöön. Lisäksi jokainen voi kysyä itseltään: olisinko valmis sanomaan tämän henkilölle kasvokkain, julkisesti ja omalla nimelläni? Jos vastaus on kyllä, kyse on luultavasti kritiikistä. Ei-vastaus viittaa vahvasti vihapuheeseen.

Jos on eri mieltä maahanmuutosta, sitä voi kritisoida perustelluilla mielipiteillä. Tässä suhteessa Ylen TV-uutiset teki taannoin karhunpalveluksen, sillä sen uutisointi maahanmuutosta oli kovin valikoivaa. Ylen tehtävänä on monikulttuurisuuden tukeminen, mutta uutisoinnin tulisi säilyttää puolueettomuutensa kaikissa oloissa.

Vääräksi koettua vaikuttamista ei vaienneta vihapuheella vaan levittämällä itse oikeaa tietoa.

Toinen vihapuhujien puolustelu on se, että julkisuuden henkilöiden pitääkin olla paksunahkaisia eikä rajukaan kirjoittelu ole todellinen uhka. Totta, esimerkiksi poliitikkojen pitää kestää vastakkaisia mielipiteitä ja olla valmis keskustelemaan kaikkien kanssa. Mutta kunniaan, henkeen tai terveyteen liittyvät uhkailut ovat yksinkertaisesti laittomia, eikä kenenkään tarvitse sietää niitä. Sanoilla on ennen pitkää taipumus muuttua teoiksi. Vihapuhe luo lisää vihaa.

Rajaton vapaus johtaa toisten ihmisen vapauksien ja oikeuksien rajoittamiseen. Ajatellaan vaikka liikkumisen vapautta: jos se olisi täydellistä, ihmiset voivat tulla toisten koteihin ja rikkoa kotirauhaa sekä yksityisyyttä. Jos yrittämisen vapaus olisi täydellistä, yritykset voisivat maksimoida voittonsa asiakkaiden terveyden kustannuksella ja huijata minkä ehtivät. Ja niin edelleen.

Yhteiskunta takaa kansalaisille joukon vapauksia ja perusoikeuksia -- kuten sananvapauden -- mutta asettaa niille aina myös rajoituksia. Mikään vapaus ei ole täydellistä, koska absoluuttinen vapaus turmelee aina kaiken.

Sananvapauden vallankumous syö lapsiaan

Helsingissä on osoitettu mieltä nettivihaa vastaan. Aiemmin mieltä on osoitettu lähinnä sananvapauden puolesta ja nettirajoitusten torjumiseksi; sellaisella marsilla olen ollut itsekin. Mutta ilmeisesti jokin rajapyykki ohitettiin tänään.

Keskustelu maahanmuuton ongelmista leimahti netissä joitakin vuosia sitten. Avoin keskustelu olikin tarpeen, sillä aihe oli vaiettu perinteisessä mediassa lähes kuoliaaksi. Kritiikki oli tervetullutta ja se herätti myös poliitikot, mikä puolestaan johti lainsäädännön sekä käytäntöjen muuttamiseen.

Kun sananvapaus oli näin tehnyt tehtävänsä ja paineet purettu, keskustelun olisi pitänyt rauhoittua. Mutta niin ei näytä käyneen. Päinvastoin, pieni aktiivien joukko on muuttanut maahanmuuttokeskustelun asiattomaksi ja ottanut maalitaulukseen alan päättäjät ja asiantuntijat.

Ne, jotka omaan sananvapauteensa vetoamalla saivat mielipiteensä julki, haluavat nyt uhkailemalla rajoittaa muiden sananvapautta. Kuten usein ennenkin, vallankumous on syömässä lapsiaan.

Nettivihan lietsonnan metodi on ilmeisesti osoittautunut niin tehokkaaksi, että pelottelun ja kiusaamisen kohteeksi ovat äskettäin joutuneet myös ruotsin kielen puolestapuhujat. Mikä mahtaa olla seuraava ryhmä, jonka nimettömyyden taakse piiloutuvat häiriköt valisevat maalitaulukseen?

Olen aina ollut netin avoimuuden ja sananvapauden kannattaja. Nähtyäni, mihin se johtaa, en voi enää olla varma asiasta. Yllyttävätkö nettikeskustelut yhä jyrkempiin sanoihin ja lopulta tekoihin? Eivätkö oman oikeassaolonsa sokeuttamat ihmiset ole valmiita kunnioittamaan muiden sananvapautta ja hyväksymään siihen liittyvää vastuuta? Tuleeko ongelmien ratkaisuun tarkoitetusta keskustelusta itsestään ongelma -- lääke, joka on lopulta pahempi kuin itse tauti?

Ja olivatko viranomaiset sittenkin oikeassa halutessaan rajoittaa netin keskustelualueita sekä vaatiessaan, että jokaisen pitää esiintyä omalla nimellään?

En haluaisi uskoa, että näin on.

Nyt meillä jokaisella on tilaisuus osoittaa, että olemme sananvapauden vallankumouksen arvoisia. Muutoin saatamme menettää sekä netin että sananvapauden.

Netin sananvapaudet omat rajat

Islamin pilkkaamisesta alkanut keskustelu osoitti, millainen sananvapaus netissä vallitsee. Saat sanoa mitä vain, kunhan olet herkistä aiheista (sananvapaus, maahanmuutto, islam, aseet) ns. oikeaa mieltä. Jos erehdyt etsimään rajoja sananvapaudelle, puolustamaan maahanmuuttoa tai islamia, tai kannattamaan aseiden rajoittamista, nettiaktiivien äänekäs joukko ryhtyy vastahyökkäykseen. Vääriin mielipiteisiin eksynyt kirjoittaja leimataan typeräksi kukkahattutädiksi, hänelle vastataan alatyylisillä vertauksilla ja hänen nimissään avataan pilaprofiileita sosiaaliseen mediaan.

Aidon mielipiteenvapauden sijaan netissä vallitsee samanlainen vääriä mielipiteitä karsiva kulttuuri kuin mistä äänekkäät syyttävät viranomaisia tai perinteistä mediaa. Netin sananvapaus on sitä, että saat vapaasti olla samaa mieltä kuin me. Eikä "me" tässäkään ole enemmistö vaan ryhmä aktiivisia, jotka ovat anastaneet vallan itselleen.

Ilmapiirin ollessa tällainen viranomaiset tai tutkijat eivät ymmärrettävästi halua osallistua nettikeskusteluihin. Kukaan ei halua tulla ehdoin tahdoin loukatuksi siitä, että ilmaisee mielipiteensä, havaintonsa tai tutkimustuloksen, johon vilpittömästi uskoo.

Vähemmistö on ottanut vallan itselleen, koska nettikeskustelut eivät edusta koko kansaa. Harvalla työssä käyvällä on aikaa tai mahdollisuutta roikkua keskustelupalstoilla päivisin ja illalla on muutakin tekemistä. Harva haluaa esiintyä omalla nimellään, koska pelkää leimautuvansa johonkin asiaan tai mielipiteeseen. Anonymiteetti ratkaisee osan ongelmasta, mutta kuinka moni jaksaa nähdä vaivaa nimimerkkien rekisteröinnistä ja ylläpidosta? Äh, olkoon.

Itselläni on hyvä tilanne. Voin esiintyä aina omalla nimelläni. Olen riippumaton, joten voin olla juuri sitä mieltä kuin haluan, ja kertoa sen avoimesti. Voin hallita ajankäyttöäni ja roikkua vaikka koko työpäivän netissä, jos katson sen aiheelliseksi (harvoin katson). Toisaalta minulla ei myöskään ole mitään tarvetta lyödä päätäni seinään asioissa, jotka eivät siitä muutu miksikään, ja jotka eivät kosketa omaa elämääni.

Tämä olkoon vastauksena niille, jotka ihmettelivät äskettäin, miksi tietokirjailijana otan kantaa muihin kuin oman alani ilmiöihin. Insinöörien, koodarien, juristien, virkamiesten, lääkärien ja kaikkien muidenkin oman alojensa ammattilaisten tulisi katsoa maailmaa ja työtään laajemmasta perspektiivistä. Omalla työllä ja tekemisillä on aina laajempia vaikutuksia kuin vain työ itse.

Monella heistä olisi paljon fiksumpia mielipiteitä kuin itselläni. On vahinko, etteivät he pysty (tai halua) em. syiden vuoksi osallistua, vaan mieluummin vaikenevat. Näiltä osin areena on pienen piirin hallussa ja antaa värittyneen kuvan siitä, minkä on kansan yleinen mielipide.

Netin sananvapaudella on rajansa, mutta ne eivät tule yksin laista.

Länsimaiset arvot ovat tuoretta tekoa

Muut kuin länsimaat ovat melkoisen takapajuloita. Kansalaisilla ei ole sananvapautta, ei tasa-arvoa, ei oikeuksia. Lännessä kaikki on paremmin, mutta meilläkin kehitys on hämmästyttävän nuorta. Muutama esimerkki Suomesta:

- Vielä 1960-luvun naiset pääsivät iltaisin ravintolaan vain miehen seurassa.

- Naiset saivat äänioikeuden jo 1906, mutta USAssa vasta 1920 ja Sveitsissä 1971.

- Homous oli rikos vuoteen 1971 ja sairaus vuoteen 1981 asti.

- Jumalanpilkka on ollut rangaistavaa (kuolemanrangaistus vuoteen 1823 asti, poistettiin vasta 1889), kun taas lasten ja vaimon kurittaminen vähintäänkin hyväksyttyä ellei jopa suositeltavaa ("joka vitsaa säästää se lastaan vihaa").

Näin tuoretta on kehitys lännessä, missä on sentään satojen vuosien demokratian perinne. Ei kannata odottaa, että rakenteet ja arvot muuttuisivat hetkessä muuallakaan. Edes vaurastuminen ei takaa arvojen muuttumista; tuore uutinen kertoo miten Japanissa lapsipornon hallussapito on yhä sallittua ja miten sen tuotanto jopa kasvussa.

Kaikki on niin suhteellista. Siksi olen itse varovainen muita tuomitessani. Asiat näyttävät aivan toisilta, kun vaihdamme osia.

Kristinuskoa on viety Afrikkaan ja Aasiaan. Moni on maksanut lähetyskäskyn toteuttamiseksi kirkollisveroa tai laittanut rahaa kolehtiin. Emme kuitenkaan halua, että muut tulevat levittämään uskontoaan Eurooppaan.

Terroristit ovat kamalia, mutta kun USA hyökkäsi (toisen kerran) Irakiin (noin 100 000 siviiliuhria), se johtui vain väärästä tiedustelutiedosta, eikä hyökkääjiä rangaistu. Kansaa sortavista diktaattoreista pitää päästä eroon, jos ne eivät myy meille öljyä.

Eilen radiossa kuultu vertaus: muslimit eivät pysty elämään sovussa vaan taistelevat aina keskenään. Eurooppa (joka piirsi Lähi-Idän valtioiden rajat viivottimella ja loi siinä pohjan monille konflikteille) on itse käynyt kaksi maailmansotaa ja tuottanut mm. keskitysleirit, Hitlerin, Stalinin sekä Mussolinin. Tunnemme tapahtumat vain historiankirjoista, mutta niistä on yllättävän vähän aikaa. Leirien rauniot ovat avoinna turisteille Saksassa ja Puolassa, ja sodan kokeneet isovanhempamme elossa.

Sotilasvallankaappausten seurauksena Kreikka ja Portugali olivat sotilaiden hallussa 1970-luvulle asti, osin myös Espanja kenraali Francon kautta. Helposti unohtuu, millainen rauhanprojekti EU on ollut. Euroopan rauha ja demokratia on todella nuorta. Ehkä tekniikan nopea kehittyminen hämärtää aikakäsitystämme -- alamme odottaa, että kaikki muukin muuttuisi yhtä nopeasti.

Tuorein muutosvoima liittyy internetiin ja taivaskanaviin. Voi vain kuvitella, millaisen paineen nämä lännessä kehitetyt järjestelmät aiheuttavat eri maiden omille tuhatvuotisille perinteille ja arvoille. Porno, homous, jumalan- ja kuninkaanpilkka, vapaa tiedonvälitys ja länsimaiden maalliset ajatukset ovat äkkiä tulleet kaiken kansan saataville. Tilanne on varmasti tulenarka ilman länsimaisia pilkkavideoitakin.

Entä jos vastaavat vaikuttamisen välineet olisi keksitty Kiinassa? Nyt ne tuputtaisivat kiinankielistä sisältöä ja kiinalaisia arvoja kaikille suomalaisille, uhaten meidän omia perinteitä ja ajattelutapoja. Miten suhtautuisimme asiaan -- vaikea kuvitella vai? Odotetaan 10-20 vuotta, niin internetin seuraaja saattaa tulla Kiinasta. Kiinalaiset omistavat jo nyt suomalaisia radioasemia ja tuottavat maastaan kertovia myönteisiä ohjelmia. Huhu kertoo, että vanhan ja arvokkaan WSOY:n talon käytävillä Helsingin Bulevardilla liikkuu kiinalaisia ostajia.

Henkinen valta seuraa aina taloudellista valtaa. Ja rahaa Kiinalla riittää.

Parasta alkaa valmistautua. Tsai tsien!

Muhammed-pilkka ei ole sananvapautta

Mohammed-pilkkavideo saa tänään Helsingin Sanomien päätoimittajan ottamaan kantaa asiaan. Mikael Pentikäinen tasapainoilee sananvapauden ja loukkaamisen ohuella nuoralla, mutta päätyy lopulta rajoittamisen kannalle: Oli­sin kal­lis­tu­nut tu­ke­maan nä­ke­mys­tä, jon­ka mu­kaan Goog­len oli­si pi­tä­nyt pois­taa ko­hu­vi­deo You­tu­bes­ta.

Google ei poista loukkauksia, mutta poistaa kyllä kotivideot, joihin on eksynyt kaupallista musiikkia. Money talks. Googlen perimmäisenä arvona ei ole sananvapaus vaan raha. Jos Muhammed-elokuvan taustalla olisi käytetty musiikkia luvatta, sen poistaminen olisi ollut rutiinijuttu.

Hivenen yllättävästi Hesarin oma älykköraati tyrmäsi rajoittamisen ylivoimaisella enemmistöllä. Älymystö pitää sananvapautta pyhänä (heh!) arvona, vaikka perustuslaissakin sanotaan, ettei sananvapaus ole absoluuttista. Sen käyttöä säädellään muissa laeissa.

Moni suomalainen kokee, että uskontojen pilkkaaminen tulee sallia, koska emme itsekään siitä pahastu. Tämä ilmentää juuri sitä länsimaista ylivalta-ajattelua, jota vastaan muualla nyt mellakoidaan. Aivan kuin lännellä olisi yksinoikeus määritellä, mikä maailmassa on oikein ja mitkä ovat hyviä tai huonoja arvoja. Länsimainen ajattelu ei kunnioita erilaisuutta (sen enempää kuin muidenkaan alueiden ajattelut).

On erotettava toisistaan sananvapaus ja tahallinen loukkaaminen. Muhammed-pilkkavideon tekijä on Hesarin tietojen mukaan Yhdysvalloissa asuva pikkurikollinen, joka on kaikin tavoin yrittänyt salata henkilöllisyytensä. Hänen ainoana tarkoituksenaan on ollut uskonnollisten ihmisten loukkaaminen. Siksi pilkkavideota ei voi rinnastaa palkitun kirjailijan Salman Rushdien Saatanallisiin säkeisiin tai Yleisradion afrikkalaiseen Mannerheim-elokuvaan, vaikka näitäkin on nettikeskusteluissa nostettu esiin. Näissä tapauksissa loukkaaminen ei ole tekijän perimmäinen tavoite. Lisäksi tekijä esiintyy omalla nimellään ja kantaa sananvapaudesta seuraavan vastuun.

Kaikissa maissa ja kansoissa on omat kipupisteensä. Joillekin on pyhää uskonto, toisille koti, kolmansille isänmaa, joillekin kuuluminen seksuaaliseen vähemmistöön. Ei tarvitse mennä kuin Puolaan, niin uskonnon asema ihmisten arjessa on jo ihan toinen. Uskonto ei ole naurun tai pilkan asia, vaikka se maallistuneista pohjoismaalaisista näyttääkin vähäpätöiseltä. Yhtä vaikeaa on ymmärtää, miksi Thaimaassa kuningasperhe on kaiken arvostelun yläpuolella. Mutta se ei estä suomalaisia matkustamasta maahan tuhatmäärin.

HS-raadin älymystön sallivuus liittyy ilmeisesti vain uskonnon loukkaamiseen -- tuskin hekään sallisivat homojen, maahanmuuttajien tai vammaisten pilkkaamista samalla tavalla? Sallisiko HS-raati pornon ja väkivallan näyttämisen primetime-aikaan, vai loukkaako naisen esineellistäminen heidän arvojaan?

Euroopassa on paljon rajoituksia sananvapaudelle. Holokaustin kiistäminen on kiellettyä mm. Ranskassa, Saksassa, Itävallassa ja Saksassa. Ranska hyväksyi vastaavan lain myös Armenian kansanmurhasta. Miksi mielipiteen -- tyhmänkin -- esittäminen on näissä tapauksissa kiellettyä? Olisi kiinnostavaa kuulla HS-raadin kanta holokaustin kiistämiseen ja sen kriminalisointiin EU-maissa.

Joillakin tahoilla tuntuu olevan intressi luoda uusi jakolinja lännen ja islaminuskoisten välille. Poliitikot pakotetaan ottamaan kantaa asiaan sananvapauden nimissä, jolloin kukaan ei halua leimautua pyhän sananvapauden rajoittajaksi. Kenellä on intressi tämän vastakkainasettelun kärjistämiseksi? Miksi on niin vaikeaa kunnioittaa toisten arvoja vaikka ne poikkeavat omista?

Meidän ei tule tuomita Muhammed-pilkkavideota siksi, että sen aiheuttamissa mellakoissa kuolee ihmisiä vaan siksi, että tahallinen loukkaaminen ilman muuta tarkoitusta on väärin. Yhtä väärin on tietenkin mellakointi ja ihmisten tappaminen, mutta sen me kaikki tuomitsemme jo nyt.

Asiallinen kritiikki on sallittua mistä tahansa aiheesta, myös uskonnoista. Tahallinen loukkaaminen sananvapauden nimissä on arvokkaan asian väärinkäyttöä.

Teloitusvideoista ehdollista vankeutta

Viime viikolla kolmikymppinen mies tuomittiin 40 päivän ehdolliseen vankeuteen hänen pidettyään www-sivullaan islamistien ääriryhmien teloitusvideoita. Mies itse kiisti syyllistyneensä mihinkään rikokseen ja sanoi halunneensa kyseenalaistaa videoilla valtioiden ja terroristien käyttämää väkivaltaa.

Olen yleensä nettivapauden kannalla, mutta silti jossain kulkee raja. Tässä tapauksessa tuo raja ylittyi. Vetoaminen sananvapauteen ei toimi. Ei sananvapautta ole siksi laadittu, että sen nimissä voisi levittää mitä tahansa.

Joidenkin verkkokeskustelijoiden mielestä tuomiolla haluttiin estää totuuden kertomista äärimuslimeista ja täten vaientaa kriittistä keskustelua. Mutta ei se näin mene. Teloituksista saa kertoa, mutta niitä ei tarvitse näyttää. Näyttäminen rikkoo Suomen lakeja. Kertomisen kieltäminen rikkoisi todennäköisesti sananvapautta.

Tuomio ei tullut herjauksesta eikä kunnianloukkauksesta vaan väkivaltakuvauksen levittämisestä. Television uutisvideoissakin esiintyy väkivaltaa, mutta Suomessa pahimmat kohdat jätetään näyttämättä. Espanjan televisiossa ei olla yhtä tarkkoja - keväällä osui silmiini ihmisen ampuminen Lähi-idässä. Vaikka kyse oli uutisesta, sen katsominen tuntui pahalta, eikä ollut mitenkään tarpeen asian kertomiseksi. Pari vuotta sitten netissä levisi Saddam Husseinin hirttämisestä kuvattu kännykkävideo. Netin uutissivustot aina CNN:ää myöten näyttivät siitä vain alun.

Tv-kanavat ainakin yrittävät porrastaa ohjelmiaan niin, että alle 15-vuotiailta kiellettyjä ohjelmia esitetään vasta klo 21 jälkeen ja K-18-ohjelmat säästetään alkamaan aikaisintaan klo 23. Nettilevityksessä ongelmana on, ettei jakelija kontrolloi mitenkään esitysaikaa eikä yleisöä. Ja tuskin www-sivun pitäjällä on edes julkisen esittämisen edellyttämää lupaa tekijöiltä.

Jos joku erityisesti haluaa, hän löytää samat videot ulkomailta. Sille Suomen lainsäädäntö ei voi mitään - eikä tarvitsekaan voida. Meillä on omat lakimme ja arvomme, muilla omansa.

JSN:n puheenjohtaja esittää netille uutta valvontaelintä

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen esitti tänään puheessaan uutta valvontaelintä: nettivaltuutetun toimistoa. Sen tehtävänä olisi (suora lainaus uutisesta) karsia verkkokeskustelujen räikeimpiä ylilyöntejä. Niin ikään nettivaltuutetun johdolla laadittaisiin hyvän nettitavan ohjeet ja käytännöt. Ihmiset voisivat tehdä valtuutetulle kanteluita, kun he kokevat jonkin kirjoituksen tai muun nettimateriaalin rikkovan hyviä nettitapoja. Ja koska pelkkä paheksunta tuskin vaikuttaisi asioihin, Hyvärinen pohtii voisiko valtuutetulla olla oikeus määrätä taloudellisia rangaistuksia tai ainakin velvoittaa julkaisemaan oikaisu. Niin ikään hän toisti aiemman ajatuksensa siitä, että nettiin pitäisi voida kirjoittaa vain omalla nimellä ja nimimerkin käyttö tulisi sallia vain poikkeustapauksissa.

Ehdotus herättää kysymyksiä:

- Mitä räikeitä ylilyöntejä Hyvärinen mahtaa tarkoittaa? Ruususeen kohdistuneita herjauksia? Rasistisia sivuja? Vai jotain muita? Ovatko ne oikeasti niin iso ongelma, että tarvitaan uusi nettivaltuutetun toimisto?

- Ovatko räikeät ylilyönnit niin yleisiä ja vakavia, että nimimerkkien käyttöä tulisi rajoittaa? Se merkitsisi kotimaisten keskustelualueiden lähes täydellistä kuihtumista. Pitäisikö tämä hyväksyä hintana ylilyöntien karsimisesta? Etenkin kun huomioidaan seuraava kohta:

- Nettivaltuutettu voisi puuttua vain Suomessa ylläpidettäviin sivuihin. Ulkomailta toimivat palvelimet (kuten vaikkapa keskustelua herättänyt Halla-aho blogi) voisivat jatkaa toimintaansa entiseen tapaan.

- Montako henkeä toimistoon palkattaisiin? Suomalaisissa palvelimissa on varmasti kymmeniä tuhansia sivuja, jotka loukkaavat jonkun mielestä hyviä nettitapoja. Valitusten käsittely työllistäisi kymmeniä ellei satoja ihmisiä.

Hyvärisen mielestä netti tarvitsee sääntelyä. Siitä on helppo olla samaa mieltä, kunhan sääntely ottaa huomioon netin erityispiirteet ja on linjassa muiden medioiden sääntelyn kanssa. Julkisuuden henkilöä keskustelupalstalla loukkaavaa, keskellä yötä kännipäissä kirjoitettua viestiä ei voida rinnastaa siihen, että sama teksti julkaistaisiin aamun sanomalehdessä. Medioiden erityisluonne ja yleinen vaikuttavuus on otettava huomioon esimerkiksi herjausta arvioitaessa. Netissä on kyse ihmisten välisistä verkkokeskusteluista, ei tiedonvälityksestä sanan perinteisessä merkityksessä.

Hyvärisen ajatteluun (suora lainaus taas) ei mahdu, että netin fantastisia mahdollisuuksia tärvätään herjauksiin, vihapropagandaan, pornografiaan, terrorismiin, väkivaltaan sekä lasten ja nuorten elämää tuhoaviin aineistoihin. Oh-hoh! Poistaisiko nettivaltuutettu väkivallan, terrorismin ja pornon Suomen netistä? Tuhoavatko nämä aineistot todella lasten ja nuorten elämän?

Vai olisiko syytä tottua ajatukseen, että netin myötä vapaa, ilmainen ja globaali viestintä on tullut kaikkien ulottuville, eikä mikään enää palaa entiselleen?

Keskustelu nettikeskusteluista lämmittää sydäntä

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen ehdotti pari päivää sitten Savon Sanomien haastattelussa, että netin keskustelupalstoille kirjoittajilta tulisi vaatia oikean nimen julkaisemista. Asiasta on virinnyt keskustelu, jonka seuraaminen lämmittää sydäntä.

Vielä syksyllä 2002 oli toisin. Kun Myyrmannissa räjähti pommi ja selvisi, että sen rakentanut Petri Gerdt oli osallistunut aktiivisesti räjähdyskemiaa käsitteleviin nettikeskusteluihin, nettifoorumeille vaadittiin valvontaa ja sensuuria. Samaan aikaan osui myös joukkoviestinnän vastuukysymyksiä määrittelevän lain uudistustyö. Nettikeskustelujen tulevaisuus näytti olevan vaakalaudalla. Jouduin puolustelemaan niiden merkitystä monissa haastatteluissa.

Onneksi tilanne purkautui ja sen jälkeinen kehitys on ollut nopeaa. Nettikeskusteluista on tullut kansanhuvia. Ne ovat tärkeitä myös lehdille ja tv-kanaville, sillä vuorovaikutteisuus ja osallistuminen ovat päivän trendejä. Nettimainoksista puhumattakaan.

Niinpä tämän päivän tilanteessa lehtien päätoimittajat ovat lähes yksimielisesti tyrmänneet vaatimukset nettikeskustelujen etukäteismoderoinnista ja oman nimen käyttöpakosta. "Spontaanisuus kuuluu nettiin" muistuttaa Kaleva. Lehden kannalta on palvelua, että lukijat voivat nimettömästi ottaa kantaa asioihin ja kysyä muilta neuvoa arkipäiväisiin pulmiin. "Moni tuskin haluaa tuoda tietämättömyytensä julki koko lukijakunnalle, eikä se ole tarpeenkaan. Palstojen kuihtuminen olisi tappio sekä lukijoille että tiedotusvälineille."

Hyvin sanottu. Siihen ei ole mitään lisättävää.

Paitsi että keskustelu epäilemättä jatkuu. Kaikkialla maailmassa tuntuu olevan liikkeellä voimia, jotka haluavat eri syistä rajoittaa nettiviestintää.

Mikä blogeissa pelottaa viranomaisia?

Suora lainaus Tekniikka ja talous -lehden uutisesta:

Euroopan parlamentin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan hyväksymä mietintö suosittelee blogeille kirjoittajan rekisteröintiä, luokittelua sekä sisältöä koskevaa laatumerkintää, joiden hallinnoinnista vastaisi erityinen media-asiamies.

Mikä ihmeen rekisteröinti? Mikä luokittelu? Laatumerkintä?! Puhumattakaan "erityisestä media-asiamiehestä".

On vaikea ymmärtää, miksi EU haluaa säädellä blogeja lähes sensuurinkaltaisella tavalla. Mikä blogeissa on viranomaisten mielestä niin pelottavaa? Kyllä nettiin kirjoituksia mahtuu ja lukijat osaavat suhteuttaa lukemansa oikeaan yhteyteen. Blogeille ei voida asettaa samoja vaatimuksia kuin paperilehdille, koska niiden tuotantotapa, painoarvo ja yleinen uskottavuus on jotain ihan muuta kuin perinteisessä lehtibisneksessä.

Mietinnön kirjoittanut virolainen eurokansanedustaja Marianne Mikko sanoo, että "netissä on liikaa roskaa, väärää informaatiota ja pahantahtoisia aikeita. Tarvitsemme laatumerkinnän ja tiedon siitä, mistä syystä kirjoittaja pitää blogiaan."

Ei, emme tarvitse. Blogien pitäminen on vapaata, samoin niiden lukeminen. Ei meidän tarvitse tietää, miksi joku kirjoittaa kuten kirjoittaa - lukija päätelköön sen itse. Paljon enemmän meitä kiinnostaisi tietää eurokansanedustajien taustoista, motiiveista ja rahoituksesta. Niillä, toisin kuin blogeilla, on oikeasti merkitystä.

Marianne Mikko puhdistakoon "roskan, väärän informaation ja pahantahtoiset aikeet" aluksi vaikka EU-parlamentista.

Suomesta Euroopan turvallisin maa v. 2015 mennessä

Löytyihän se lopulta. YLEn eilinen uutinen viittasi ilmeisesti Sisäasiainministeriön 31.3.2008 päivättyyn dokumenttiin nimeltä Esitys sisäisen turvallisuuden ohjelmaksi. Hrrr... en varmaan ole ainoa, jolle sanaparista sisäinen ja turvallisuus tulee kylmiä väristyksiä. Kohta ollaan Stasissa tai Homeland securityssä terroristeja jahtaamassa.

Onneksi olemme Suomessa. Ministeriön ohjelmalla on maanläheinen, joskin kunnianhimoinen tavoite: Suomesta pitäisi tehdä vuoteen 2015 mennessä Euroopan turvallisin maa. Ottaen huomioon ikääntyvän väestön (koti on vaarallinen paikka: v. 2006 koti- ja vapaa-ajan tapaturmissa kuoli 2 710 ihmistä), parisuhdeväkivallan, aseiden suuren määrän ja humalahakuisen juomakulttuurin, olisi ollut helpompi tavoitella vaikka suomalaista tukikohtaa kuuhun tai jalkapallon MM-voittoa.

Kuten ohjelma itsekin toteaa (kohta 4.4 Väkivalta): "Tahallisia henkirikoksia tehdään Suomessa vuosittain asukasta kohden edelleen noin kaksinkertainen määrä Euroopan unionin jäsenmaiden keskiarvoon verrattuna. Vain Baltian maissa, Romaniassa, Bulgariassa ja Unkarissa rikollisuustaso on Suomea korkeampi." No, tavoitteita pitää toki olla. Mitä korkeampia, sen parempi.

Eilinen YLEn uutinen liittyi rasistisiin rikoksiin netissä, mutta sen kytkentä päivän tapahtumiin oli hieman outo. Uutisen taustalla oli Tampereella alkanut oikeudenkäynti, jossa syytetty oli tehtaillut pila- ja herjaussivuja tunnetuista julkisuuden henkilöistä aina presidenttiä ja pääministeriä myöten.

Tämän päivän lehtiuutinen kertoo näin: "Miehelle luettiin maanantaina Tampereen käräjäoikeudessa vakavat syytteet lukuisista törkeistä kunnianloukkauksista, joiden kohteena on kansanedustajia, syyttäjiä, käräjätuomari ja rikoskomisario." Miten radiouutiset olikin vääntänyt tämän osoittamaan, että rasistiset rikokset yleistyvät netissä?

Väkivalta-, onnettomuus-, alkoholi- ym. uhkien jälkeen raportissa on kohta 6.2 Maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen turvallisuuden parantaminen. Siitä muutama lainaus (ilman omia kommentteja):

• "Suomalaisten asenteet etnisiä vähemmistöjä kohtaan ovat hitaasti kehittyneet positiivisimmiksi. Positiivisesta kehityksestä huolimatta suhtautuminen etnisiin vähemmistöihin jakaa edelleen suomalaisia."
• "Joidenkin selvitysten mukaan maahanmuuttajien arvioidaan joutuvan väkivallan uhriksi jopa kaksi kertaa useammin kuin valtaväestön edustajien."
• "Suomessa asuvat ulkomaan kansalaiset ovat vuosittain olleet rikoksista epäiltyinä väestöosuuteensa nähden noin 1,3 - 1,5 kertaa useammin kuin suomalaiset. Tilastolliset erot johtunevat osaltaan siitä, että. maahanmuuttajaväestössä ovat suhteellisesti yliedustettuina suurissa asutuskeskuksissa asuvat nuoret miehet, jotka syyllistyvät rikoksiin useimmiten myös valtaväestön joukossa. On myös arvioitu, että maahanmuuttajataustaisten henkilöiden tekemät rikokset tulevat valtaväestön tekemiä rikoksia helpommin viranomaisten tietoon."

Ongelmiin halutaan puuttua toimenpiteillä, joista kohdassa viisi mainitaan myös internet (ja tätä on pakko kommentoida itsekin):

• "Varmistetaan, että lainsäädännön ja oikeusjärjestelmän avulla voidaan tehokkaasti puuttua rasistisiin rikoksiin ja internetissä esiintyviin rasistisiin viesteihin rikosoikeudellisin keinoin. Arvioidaan tarve säätää internet-sivustojen ylläpitäjille erityinen rasistisen rikoksen tunnusmerkistön täyttävän aineiston seuranta- ja poistamisvelvollisuus."

Tätäkö uutisessa pidettiin huolestuttavana, arjen turvallisuutta uhkaavana kehityksenä?

Kaikki yritykset säätää internet-sivustojen ylläpitäjille valvontavelvollisuus muiden kirjoittamiin viesteihin herättävät minussa huolta. Jo nykyisen lain nojalla jokainen vastaa itse viestiensä lainmukaisuudesta. Laki, joka siirtäisi vastuuta verkkopalvelujen ylläpidolle, olisi karhunpalvelus suomalaiselle nettikulttuurille ja siirtäisi häiriköt ulkomaisille areenoille. Niiden suhteen poliisi on voimaton.

Eilen alkaneessa oikeudenkäynnissä tamperelaista miestä syytetään ilmeisesti Suomen räikeimmistä herjauksista. "On vaikea kuvitella tekomuodoltaan tämän törkeämpää kunnianloukkausrikosta" sanoo lehtiuutinen. Siitä huolimatta herjaussivut ovat edelleen kaikkien nähtävissä Blogspotissa, sillä Suomen poliisi ei pysty sulkemaan amerikkalaisessa palvelimessa olevia sivuja. Miten kotimaisten lakien kiristäminen olisi vaikuttanut tähän tapaukseen? Ei mitenkään.

Ja miksi juuri rasististen sivujen pitäisi saada laissa erityiskohtelu? Onko maahanmuuttajien herjaaminen vakavampi rikos kuin presidentin, pääministerin tai kansanedustajan herjaaminen?

Internetistä on tullut ääriliikkeiden tukikohta myös Suomessa

Otsikko on lainattu Yleltä, joka lähetti aiheesta aamulla pitkän radiouutisen. Asian teki ajankohtaiseksi Tampereella alkanut oikeudenkäynti, jossa 45-vuotiasta miestä syytettiin julkisuuden henkilöitä loukkaavien kotisivujen tekemisestä.

Kuten uutisessa todettiin, reaalimaailman ilmiöt ovat siirtyneet nettiin -- niin hyvässä kuin pahassakin. Uutisen mukaan valtionsyyttäjä Mika Illman pitää tarpeellisena saada Suomeen Ruotsin tapaan laki, joka velvoittaa sivuston ylläpitäjän valvomaan nettisivuilla käytävää julkista keskustelua. Lähes tarkalleen vuosi sitten samainen Illman kohahdutti nettimaailmaa vaatimalla keskustelualueille pakollisia valvojia. Ei siis mitään uutta.

Sen sijaan tämä kohta uutisessa särähti korvaani jo aamulla radiosta kuultuna: "Netin muukalaisviha koetaan vakavana uhkana myös siksi, että maahanmuuton odotetaan jatkossa lisääntyvän."

Olen samaa mieltä muukalaisvihasta. Sitä ei pidä hyväksyä eikä sallia edes netissä. Mutta missä kulkee muukalaisvihan ja asiallisen kritiikin raja? Toinen suora lainaus Ylen uutisesta:

"Euroopasta on jo esimerkkejä siitä, kuinka maahanmuuttajien ja kantaväestön arkistetkin kärhämät voivat kärjistyä polttoiskuiksi ja mellakoiksi.- Pitäisin tärkeänä, ettei tilannetta päästetä sellaiseksi kuin se on eräissä muissa maissa, Ruotsissa ja Länsi-Euroopassa, valtionsyyttäjä Illman sanoo."

Onko tosiaan niin, että muukalaisvastaisuus on seurausta nettikirjoittelusta? Vai olisiko niin, että kansan mielipiteet purkautuvat netissä, koska todelliset ongelmat ovat muualla ja aihe valtamedialle kovin hankala? Mikä on syy ja mikä seuraus? Tilannetta ei tosiaan pidä päästää sellaiseksi, kuin eräissä muissa maissa. Juuri se lienee myös nettikirjoittajien tavoite.

Jos maahanmuutto lisääntyy jatkossa, kuten uutisessa ennakoidaan, siitä aiheutuu varmasti kitkaa. Niin on käynyt kaikissa muissakin maissa, eivätkä suomalaiset ole tässä suhteessa mikään poikkeus. Kitkaa ei poisteta sillä, että ongelmista puhuminen kielletään ja perusmyönteisestä asenteesta tehdään ainoa virallisesti sallittu.

Viime viikolla vietettiin sananvapauden päivää. Netti on sananvapauden viimeinen linnake, jossa jokainen saa purkaa sydäntään ja kertoa ajatuksistaan. Asiattomuutta ja tarkoituksellista propagandaa ei pidä sallia, mutta kritiikille ja valtavirrasta poikkeaville näkemyksille on netissä aina tilaa.

A-Talk ja Mannerheim julkisen palvelun ytimessä

Katsellessani tämän illan A-Talkia muistin taas, miksi maksan tyytyväisenä tv-maksuni. Lähes kolme varttia ohjelmaa, jossa neljä henkilöä keskustelee ajankohtaisesta asiasta toimittajan johdolla - voisiko tällaista ylellisyyttä (sic!) ikinä nähdä kaupallisella tv-kanavalla? Ei varmasti.

Kaupalliset kanavat voivat tuottaa asiaohjelmia (kuten Maikkarin 45 minuuttia) tai esittää ulkomailta ostettuja dokumentteja, mutta pitkiin keskusteluohjelmiin prime time -aikaan ne eivät pysty. Eikä tarvitsekaan. Se on Ylen ominta aluetta. Se on julkista palvelua parhaimmillaan.

Sinänsä Mannerheimin seksuaalinen suuntautuneisuus tai hänen asemansa kansallisena sankarihahmona eivät minua kiinnostaneet, mutta värikkään keskustelun seuraaminen oli kiehtovaa. Osallistujat eivät puhuneet vain työnsä tai asemansa vuoksi, vaan asiat olivat heille aidosti tärkeitä. Lopussa keskustelijoiden kannat lähenivät toisiaan jo niin paljon, että helpotus välittyi ruudun tällekin puolelle.

Yhdellä tavalla asia tuli lähelle: asuin itse Tampereen Pispalassa lapsuuteni ja nuoruuteni aina 23-vuotiaaksi asti. Pispalan punaisuus ja Tampereen rooli kansalaissodassa olivat siten hyvinkin tuttuja.

Ohjelman alkupuolella keskustelu pyöri taiteellisen vapauden ympärillä. Bjarne Kallis toisti moneen kertaan syytöksen siitä, että Mannerheim-animaation tekijä Katariina Lillqvist oli tarkoituksella loukannut suuren kansanryhmän tunteita. Niin ei sovi tehdä.

Kalliksen vaatimus kuulosti kovin tutulta: aivan samalla tavalla Muhammed-pilakuvat loukkasivat muslimien tunteita. Silti Suomessakin vaadittiin niiden julkaisemista - vaikka sitten pelkästään sen vuoksi, että meillä länsimaissa taiteilijoilla on sananvapaus, jota kukaan ei saa rajoittaa. Jos joku loukkaantuu pelkistä kuvista, syyttäköön vain itseään.

Sananvapaus on monitahoinen juttu, se nähtiin jo nettisensuurin yhteydessä. Sen sijaan on selvä, että toisten tunteiden tarkoituksellinen loukkaaminen ei ole koskaan viisasta.