Näytetään tekstit, joissa on tunniste vihapuhe. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vihapuhe. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Rasistista ja vihapuhujasta kansanedustajaksi - mitä tapaus Hussein al-Taee kertoo

Hussein al-Taee on joutunut somekohun silmään. Tai ei, kyse ei ole somekohusta vaan laajasta, jopa kansainvälisestä mediakohusta. Ja toisin kuin somekohuissa yleensä, tällä kertaa uhri saa syyttää vain itseään. Valehdeltuaan kysyjille, ettei ole kirjoittanut vanhoja rasistisia ja herjaavia tekstejä, hän joutui lopulta (viestintäkonsulttien avustuksella?), sopivasti vaalien jälkeen, tekemään täyskäännöksen ja myöntämään kirjoitukset aidoiksi.

Olisi helppoa yhtyä mukaan pilkkaajien kuoroon. Hussein sanoo, ettei tunnista itseään vanhoista kirjoituksista. Entä tunnistaako hän itsensä siitä valehtelijasta, joka vielä viikko takaperin väitti syytöksiä vääriksi?

Muita lyöjiä löytyy ihan tarpeeksi, joten tarkastelen asiaa muista näkökulmista. Mitä tästä voi oppia?

Ensinnäkin CMI teki pahan virheen, kun se asettui suojelemaan työntekijäänsä ja uskoi sokeasti tämän version tapahtumista. Virheen CMI teki myös siinä, että se palkkasi al-Taeen rauhansovittelijaksi selvittämättä miehen taustoja ja some-kirjoittelua. Ehkä työnantaja ei saisi niin tehdä, mutta kansainvälinen ura ja asema vaatii joskus oikomaan mutkia. Nyt myös CMI:n oma maine on uhattuna.

Toinen opetus on siinä, että al-Taee melkein onnistui luistamaan vanhoista mielipiteistään. Oli kaiketi sattumaa, että joku oli ottanut vanhoja tekstejä talteen ja toimitti ne medialle henkilön lähdettyä mukaan politiikkaan. Jos al-Taee olisi tyytynyt tv-kommentaattorin ja rauhanvälittäjän rooliin, vanhat hölmöydet olisivat painuneet unholaan.

Tai ei niin kovin vanhat. Husseinin viittaukset illuminaatiin, Israelin ja Isisin rinnastaminen, saudikuninkaan herjaaminen ym. näyttävät olevan alle 10 vuoden takaa. Hussein on ollut ne kirjoittaessaan 27-28-vuotias, ei siis mikään teiniangstinen koulupoika.

Väitetään, ettei netti unohda mitään, ja että vanhat hölmöydet palaavat aina kummittelemaan. Se ei selvästikään pidä paikkaansa. Tässäkin tapauksessa menneisyyden haamut olivat vähällä unohtua. Kuka tietää, monellako muulla nykyisellä vaikuttajalla on takanaan vihainen ja rasistinen historia? Mutta onko sillä edes väliä, jos kukaan ei huomaa? Joko asenteet ovat aidosti muuttuneet tai sitten ne pystyy pitämään omana tietonaan niin, etteivät ne haitaa työtä.

Jos Hussein olisi ollut tavallinen suomalaismies, olisiko hänestä tullut samanlaista julkkista? Media halusi tehdä al-Taeesta esimerkin, miten irakilainen pakolainen voi menestyä Suomessa. Ulkonäköään myöten al-Taee soveltui median lemmikiksi, jolloin toimittajien oma kriittisyys unohtui.

Viimeinen asia saa itseni aidosti mietteliääksi. Olen tähän asti ohittanut sosiaalisen median vihapuheviestit ja kuitannut mielessäni niiden kirjoittajat hölmöiksi. Monet viestit tihkuvat patoutunutta vihaa, tyytymättömyyttä ja humalatilaa. Mutta ovatko niiden kirjoittajat yksinomaan pahoja ihmisiä?

Ehkä tuomioni on ollut liian jyrkkä. Jos al-Taee pärjäsi vain muutama vuosi purkaustensa jälkeen televisiossa, kansainvälisessä tehtävässä ja pääsi lopulta eduskuntaan asti -- edes myöntämättä ja katumatta viestejään ajoissa -- niin eihän sitä koskaan voi tietää, millainen tulevaisuuden vaikuttaja nykyisten vihaviestien takaa tulevaisuudessa paljastuu.

perjantai 17. elokuuta 2018

Sananvapaus ja kivapuhe

Twitterin Keijo Kaarisade -parodiatili, joka nimittää itseään vihapuhepoliisiksi, myönsi allekirjoittaneelle toissa viikolla "palkinnon", joka saa suun hymyyn:

Parodiatilin "palkinto".
Taustalla oli Sanna Ukkolan twiitti, jossa kysyttiin, olivatko vastaajat koskaan muuttaneet mieltään nettikeskustelujen seurauksena. Itse löysin yhden asian: aiemmin ajattelin, että kyllä nettiin hölmöjä mielipiteitä mahtuu eikä niistä kannata kenenkään välittää, mutta olen muuttanut mieltäni:


Sanatarkasti siis: Ennen uskoin, ettei nettikirjoittelua tarvitse rajoittaa - kyllä nettiin hölmöjä mielipiteitä mahtuu. Olen muuttanut kantaani. Kaikkea kirjoittamista ei tarvitse sallia sananvapauden nimissä, teksteilläkin voi olla vaikutusta tekoihin.

Parodiatili tulkitsi tätä oman agendansa mukaisesti ja katsoi sen palkinnon arvoiseksi. 

Ennen sosiaalista mediaa nettikeskustelut olivat pienen piirin juttu, eikä höyryjen päästäminen niillä ollut kovin vaarallista. Nyt tilanne on toinen. Kun kaikki ovat netissä, omasta mielestä väärin ajattelevia rankaistaan henkilökohtaisella uhkailuilla, pelottelulla ja häirinnällä. Usein kirjoittaja on vielä niin pelkuri, että piiloutuu somen valetilien taakse. Sellainen ei missään tapauksessa ole hyväksyttävää. 

Ylen tämän päivän uutinen kuvaa hyvin, millaiseksi touhu on mennyt. Toisten häirintä tekee pilkkaa sananvapaudesta: häiritsijät väittävät puolustavansa sananvapautta rankaisemalla toisia sen käytöstä.

Joillekin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, mistä sananvapaudessa on kyse. Epäilen, että ymmärtämättömyys on tahallista, sillä ei tämä vaikeaa ole. 

Sananvapaus on perusoikeus, mutta se ei ole absoluuttinen tai ehdoton, kuten ei mikään muukaan perusoikeus. "Sananvapaus joko on tai sitä ei ole", on ihan puppua. 

On paljon asioita, joita ei saa sanoa ääneen sananvapaudesta huolimatta -- tai ainakin siitä seuraa rangaistus, koska ennakkosensuuria ei Suomessa juurikaan ole. Esimerkiksi toisen henkilön terveystietojen, salasanan tai yksityisyyttä loukkaavien tietojen julkinen levittäminen on kiellettyä, samoin yritys- ja sotilassalaisuuksien.

Myös toisten henkilöiden uhkailu, pelottelu ja kunnian loukkaaminen on kiellettyä. Ja niin pitääkin olla. 

Sananvapaus liittyy kuitenkin mielipiteen vapauteen. Jokaisella on oikeus olla eri mieltä abortista, tasa-arvosta, kansalaistottelemattomuudesta -- sekä tietenkin maahanmuutosta, joka tuntuu olevan monelle se kipein asia. 

En keksi asiaa, josta Suomessa ei saisi sanoa mielipidettään. Kyse on siitä, miten mielipide sanotaan. Näiden välillä on iso ero. 

Yksinkertainen vertailukohta on rikastuminen: Suomessa ei ole kiellettyä rikastua, kunhan se tapahtuu laillisin keinoin eikä esim. varastamalla tai veroja kiertämällä. Vastaavalla tavalla saa sanoa, ettei halua Suomeen lisää maahanmuuttajia tai muistuttaa, että raiskaustilastoissa ulkomaalaisilla on huomattava yliedustus (joka tosin kutistuu, kun huomioidaan maahanmuuttajien vinoutunut ikäjakauma).

"Tapa ittes!" tai "Senkin suvakkihuora!" eivät ole sananvapautta vaan vihapuhetta ja täyttävät kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Ne rikkovat lakia.

Tämän ei pitäisi olla millään tavalla vaikeaa. Suositaan siis kivapuhetta vihapuheen sijaan!

tiistai 7. elokuuta 2018

Facebook heitti vihdoin Infowarsin ulos palvelustaan

Facebook, Youtube, Apple ja Spotify heittivät vihdoin Infowarsin ulos palvelustaan, kertoo Foxin uutinen. Vuonna 1999 aloittanut Infowars henkilöityy Alex Jonesiin, joka on omissa kanavissaan mm. sitkeästi väittänyt, että Sandy Hookin joukkosurmassa kuolleet lapset olivat näyttelijöitä ja että koko tapaus oli lavastus, jolla hallinto pyrkii keräämään aseet pois kansalaisilta.

Foxin uutinen aiheesta.
Somepalveluita on vaadittu rajoittamaan valeuutisten, vihapuheen ja roskan levittämistä. Ne ovat itse siihen haluttomia eivätkä halua ryhtyä päättämään, mikä sisältö on riittävän väärää.

Somejäteille mikä tahansa sisältö kelpaa, kunhan se houkuttelee käyttäjiä ja saa heidät viettämään aikaa sivuilla. Tällainen ajattelu on vastuutonta. Aivan kuten yrityksetkään eivät voi loputtomasti saastuttaa ympäristöään, Facebookin kaltaiset yhtiöt eivät voi kasvattaa voittojaan millä tahansa keinoilla. Ne ovat jo nyt tarkkoja sisällöstä, silloin kun suodatus sopii niille itselleen. Esimerkiksi Youtube ei hyväksy omatekoisia videoita, joissa on tekijänoikeuden alaista musiikkia.

Salaliitto- ja huuhaa-aiheilla ratsastava Infowars edustaa oikeistolaista äärilaitaa ja vaalikampanjan aikana Donald Trump kehui häntä julkisesti. Infowars on vain jäävuoren huippu, siksi sen kohtaloa somekanavissa seurataan mielenkiinnolla ja asia herättää USA:ssa poliittisia intohimoja. Onko oikein, että Kalifornian liberaalit nettipalvelut voivat rajoittaa koko maan oikeistolaista viestintää?

Apple ja Spotify poistivat Infowarsin podcastin jakelustaan, Youtube ja Facebook kanavat sivuiltaan. Facebookin perusteluna oli sen omien sääntöjen rikkominen: "glorifying violence, which violates our graphic violence policy, and using dehumanizing language to describe people who are transgender, Muslims and immigrants, which violates our hate speech policies."

Moni suomalainen nettisoturi näyttää uskovan, että poistot ovat sananvapauden rajoittamisesta. Ei ole. Sananvapaus on valtion käsite, ei yrityksen. Yrityksenä Facebookilla ja Googlella on oikeus valita asiakkaansa eikä niiden tarvitse välittää sananvapaudesta.

Yrityksiä sitoo laki, jonka nojalla niiden tavoitteena pitää olla voiton tuottaminen osakkeenomistajille, ts. yritysten pitää ajatella omistajien parasta (lain sallimissa rajoissa tietenkin). Yrityksen brändin tahraaminen roskalla on osakkeenomistajien edun vastaista. 

Facebookilla ei ole velvollisuutta antaa tilaa Infowarsin valheille, vaan päinvastoin velvollisuus lopettaa niiden levittäminen. Mutta kumpikaan ei johdu sananvapaudesta.

Infowars on itsekin yritys. Alex Jones on tehnyt ison bisneksen roskasisällöstä eikä varmaan itsekään usko väitteitä, joita sivuilla ja radio-ohjelmassaan levittää. Mutta ne tuovat rahaa. Entä jos Infowarsia vaadittaisiin sananvapauden nimissä julkaisemaan myös vasemmistolaisia näkemyksiä? Onko sillä oikeus itse päättää, mitä palvelussa saa julkaista?

Joitakin näyttää ärsyttävän se, että rajoittaminen kohdistuu juuri äärioikeiston sisältöön. Miksei yhtä lailla äärivasemmistoon? Ilmeisesti sillä ei nähdä yhtä suurta vaikutusta. Jos äärivasemmisto tai jokin muu ääriajattelu alkaa tahrata yrityksen brändiä, osakkeenomistajat velvoittavat johdon toimimaan. Kuinka monta amerikkalaista äärivasemmistolaista infowarsia osaat itse luetella?

Asia ei silti ole helppo. Viime kuussa Zuckerberg aiheutti myrskyn kieltäytymällä poistamasta holokaustiin liittyviä sivuja sanoen, että joskus ihmiset vain ymmärtävät asiat väärin. Holokaustin kieltäminen voi meistä tuntua pieneltä asialta, mutta esimerkiksi Saksassa sen kieltäminen on lailla kriminalisoitu ja myös Facebook joutuu noudattamaan lakia Saksan alueella. Zuckerberg on itse juutalainen. 

Someyhtiöt eivät ole hyväntekijöitä eivätkä sananvapaustaistelijoita. Ne ovat pelkkiä yrityksiä, mikä tahtoo usein unohtua. Niillä on kuitenkin valtaa, eikä yrityksille kertynyt valta koskaan ole ongelmatonta. Tähän asti valta on näkynyt taloudellisena valtana. Facebook ja Google vievät jonkin tiedon mukaan puolet Suomen nettimainonnan kakusta ja keräävät asiakkaistaan kaiken tiedon bisneksen pönkittämiseksi. 

Nyt tämä valta on saanut uuden ilmentymän. Yhtiöt käyttävät valtaansa sisällön poistamiseen. Vaikka päätökset eivät ole suoranaisesti poliittisia, niissä törmää länsirannikon liberaali kulttuuri äärioikeiston ja Trumpin lietsomaan pelkoon ja muiden halveksuntaan.

Tästä tulee vielä iso asia Yhdysvaltojen sisällä ja se koskettaa meitä suomalaisiakin.

Muuten, Pinterest näyttää liittyneen joukkoon: https://www.infowars.com/pinterest-removes-infowars-account-amid-mass-censorship-purge, samoin Linked-in.

Republikaaniehdokas syyttää Facebookia poliittisesta syrjinnästä, kun yhtiö ei hyväksynyt Kambodžan kansanmurhasta kuvattua videopätkää. Ehkä päätös ei kuitenkaan liity poliittiseen kantaan?

Lisäys 8.8.2018: Tässä 30.12.2017 julkaistussa Interceptin jutussa kerrotaan Facebookin sulkeneen palestiinalaisten tilejä Israelin ja USA:n viranomaisten käskystä. Perusteluna oli rikokseen yllyttäminen (incitement). Jos FB ei olisi sulkenut tilejä, Israel olisi velvoittanut siihen kansallisen lakinsa nojalla. Juuri siinä on yrityksen ja valtion ero.

Twitter ei poista Infowarsin tunnuksia, koska toiminta ei ole rikkonut sen omia sääntöjä (ei viittaustakaan sananvapauteen). Twitter kuitenkin seuraa tilannetta.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Facebook voi olla alusta, mutta se ei vapauta vastuusta

Facebookilla arvioidaan olevan yli kaksi miljardia käyttäjää kaikkialla maailmassa. Se on siten suurempi kuin yksikään valtio. Tämän virtuaalivaltion diktaattorina toimii nuori Mark Zuckerberg.

Facebook on valtava rahakone, joka tuottaa miljardivoittoja. Silti Zuckerberg ei halua yhtiönsä ottavan vastuuta mistään. Hänen mielestään Facebook on vain alusta, joka mahdollistaa käyttäjien välisen toiminnan ja on käyttäjien oma asia, mitä he palvelussa tekevät.

Aiemmin ajattelin, ettei nettikirjoittelulla ole vaikutusta. Kyllä nettiin mielipiteitä mahtuu. Mutta nykyään tilanne on toinen: monelle ihmiselle netistä on tullut tärkein viestintäkanava, joillekin jopa uutislähde. Puheet ja mielipiteet eivät ole yhdentekeviä, sillä miljoonaan kertaan vahvistettuna ne muuttuvat tosiksi ja kanavoituvat teoiksi. Some ei ole enää keskustelukanava vaan yhteiskunnallinen voima, jolla voi olla pelottavia seurauksia.

Tuore uutinen kertoo, että Facebookilla oli suuri rooli Myanmarin kansanmurhan syntymisessä. Nationalistisen liikkeen kannattajat käyttivät hyödykseen ihmisten tietämättömyyttä ja masinoivat sekä valeuutisilla että vihapuheella joukkoja liikkeelle.

Zuckerberg on myöntänyt Myanmarin ongelmat todellisiksi ja sanoo yhtiön suhtautuvan asiaan vakavasti. Myanmar liittyy siten Venäjän vaalivaikuttamisen ja Trumpin Cambridge Analytica -yhteistyön jatkoksi. Vaikutamme, mutta emme ota vastuuta. Kuitenkin Facebook tulee Myanmarissa älypuhelimissa valmiiksi asennettuna (ilmeisesti diili operaattorin kanssa) ja on paikallisille internetin synonyymi.

Tietenkin Facebookilla on vaikutusta, sen mainoksilla ja kirjoituksilla myös. Eivät yhtiöt muuten käyttäisi sitä markkinointiin ja maksaisi siitä hyvästä miljardeja.

Itse asiassa somepalvelut ottavat paljonkin vastuuta. Youtube ei anna edes ladata videoita, joiden taustalla kuuluu kaupallista musiikkia. Tekijänoikeusloukkaukset poistetaan nopeasti. Kuulemma Facebook ja Youtube reagoivat välittömästi myös eläinten huonoon kohteluun. Ja itsekin olen saanut vuorokauden käyttökiellon, kun laitoin Facebookiin kuvan vanhan Hymy-lehden kannesta. Yhtiö ei suvaitse yhtään paljasta pintaa. Se loukkaa moraalia ja yhteisönormeja, joista jälkimmäiset eivät tietenkään ole mitään yhteisönormeja vaan Zuckerbergin joukkojen itsensä päättämiä asioita.

Facebook ja Youtube suojelevat kyllä Hollywoodin taloudellisia etuja, mutta eivät haluaisi puuttua toimintaan, joka vaarantaa ihmishenkiä, vaalituloksia tai yhteiskuntarauhaa.

Toki valeuutisten ja vihapuheen tunnistaminen on vaikeampaa kuin piraattisisällön, mutta onko Facebook tosissaan edes yrittänyt? Käyttäjämäärän maksimointi on sen etu, ihan sama mitä puuhaavat. Tekoäly toimii kyllä mainiosti mainoksia valitessaan ja ystäviä suositellessaan, mutta nostaa kädet pystyyn kaiken kielteisen edessä. Niinkö?

Ja viime kädessä kyseessä on Facebookin oma ongelma. Jos se ei pysty estämään lain ja hyvin tapojen vastaista toimintaa, palvelu ei voi jatkaa nykyisellään.

Facebookissa vallitsee diktaattorin oma laki, eikä yhtiö liiemmin piittaa kansallisista laeista maissa, joista se kerää rahojaan. CA-kohu sai Zuckerbergin esittämään julkisen pahoittelun eri lehdissä (hah, printtimediassa!), mutta se johtui vain pörssikurssin laskusta. Lähes 100 miljardia haihtui yhtiön arvosta. Se on puhetta, jota Zuckerberg kuuntelee.

Somekanavista äänitorven itselleen löytäneet vetoavat sananvapauteen. Taustalla on kummallinen käsitys, että Facebookilla tai Twitterillä olisi jotain tekemistä sananvapauden kanssa. Somepalvelut ovat kaupallisia yrityksiä, joilla on oikeus valita asiakkaansa ja tehdä palvelulla mitä lystäävät. Zuckerberg on tässäkin suhteessa diktaattori. Facebook voi aivan hyvin poistaa väkivaltaa lietsovan myanmarilaisen militanttimunkin tilin. Jos se ei näin tee, yhtiö on joko vaarallisen välinpitämätön tai sitten se osoittaa hyväksyvänsä munkin toiminnan. Militanttimunkin tilin säilyttäminen ei johdu sananvapaudesta vaan on yhtiölle bisnespäätös.

Käsitys sananvapaudesta tuntuu muutenkin vääristyneeltä. Perusoikeudet eivät koskaan ole absoluuttisia. Sananvapaus ei oikeuta rikkomaan lakeja ja sisältää myös vastuun sanomisistaan.

Piilaakson kulttuurissa elää näkemys, että startupit ovat melkeinpä lakien yläpuolella. Rakenteiden rikkominen ja sääntöjen kiertäminen on vain disruptiota. Nettimaailman ei tarvitse välittää vanhasta, uusi aika tuo uudet säännöt.

Ei se niin mene. Jos somepalvelut eivät pysty ratkaisemaan ongelmiaan, viranomaisten on tehtävä se. Elleivät asialliset käyttäjät ole jo sitä ennen äänestäneet jaloillaan.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Sananvapaus rajoittaa sananvapautta

Olen osallistunut verkkokeskusteluihin 1980-luvulta lähtien ja tiedän, että tunteet kuumenevat helposti. Ensin väiteltiin harrastajien purkeissa (BBS), sitten Internetin (siihen aikaan vielä isolla alkukirjaimella) Usenet-alueilla. Kasvottomissa väittelyissä kuppi meni helposti nurin, jolloin syntyivät mm. termit flaming, flamewar, flamebait ja trolli (joka nyttemmin on väännetty tarkoittamaan valtion tukemaa informaatiovaikuttamista, mutta joka alunperin viittasi tahalliseen muiden keskustelijoiden ärsyttämiseen).

Ärhäkkäät nettikeskustelut eivät siis ole mikään uusi asia. Mutta kun netissä aikoinaan fleimattiin käyttöjärjestelmien tai koneiden paremmuudesta, kaikki tiesivät rajansa. Keskustelijoiden puhelinnumerot (BBS) tai käyttäjätunnukset (yliopistojen nettiyhteydet) olivat tiedossa, joten toisen haukkuminen idiootiksi oli suunnilleen pahinta, mitä keskusteluissa näki.

Nykyisessä verkossa, jota ei enää voi kutsua netiksi, tilanne on paljon pahempi. Mitään rajoja ei näytä olevan. Poliisi ja palveluiden ylläpitäjät ovat voimattomia puuttumaan laittomiin kunnianloukkaukseen ja avoimeen vihapuheeseen. Kun puhe saa jatkua, siitä tulee yleisesti hyväksyttyä, eivätkä ihmiset arastele rikkoa lakia edes omalla nimellään Facebookissa.

Televisiossa, lehdistössä ja netissä esitetyistä vääristä mielipiteistä rangaistaan julkisella paskamyrskyllä, joka käyttää kaikkia keinoja väärinajattelevan vaientamiseen. Sähköpostilla lähetetään tappouhkauksia, kotiin soitellaan ja henkilötietoja levitetään netissä. Naispuoliset tutkijat ja poliitikot saavat kuulla huorittelua.

Joukko ihmisiä on ottanut itselleen sensuurin tehtävät. He katsovat oikeudekseen päättää, mitkä mielipiteet ovat sallittuja ja mitkä asiat tosia. Täydellinen anonymiteetti helpottaa piiloutumista ja toisten sananvapauden rajoittamista.

Lopputulos on ymmärrettävä: kukaan ei halua joutua hyökkäyksen uhriksi yhä uudelleen ja uudelleen, helpommalla pääsee kun vaikenee ja pitää mielipiteet omana tietonaan. Olemme palanneet Neuvostoliiton ja suljettujen Aasian maiden aikaan. Vääristä mielipiteistä seuraa rangaistus, jonka pelko tukkii jo etukäteen ihmisten suut.

Paradoksaalista kyllä, rajaton sananvapaus on johtanut sananvapauden rajoittamiseen. Olen itsekin jättänyt muutamia kommentteja ja blogitekstejä kirjoittamatta tietäen, ettei niistä seuraisi mitään hyvää.

Erityisen arka aihe on maahanmuutto ja islam, mutta hyökkäyksen kohteeksi voi joutua muistakin tunteita herättävistä aiheista. Tuore esimerkki on Mikko Kärnän turkismielipiteistä saamat uhkaukset.

Kun vihapuhe nousee otsikoihin, sen harjoittajat alkavat esittää tyhmää ja kysyvät, mistä voi tietää mikä on vihapuhetta? Entä jos kyse on vain vastaanottajan kannalta epämiellyttävistä mielipiteistä? Minähän käytän vain sananvapauttani.

Kaikkia asioita tulee voida kritisoida. Oleellista on, että oma kirjoitus kohdistuu itse asiaan eikä sen esittäneeseen henkilöön. Lisäksi jokainen voi kysyä itseltään: olisinko valmis sanomaan tämän henkilölle kasvokkain, julkisesti ja omalla nimelläni? Jos vastaus on kyllä, kyse on luultavasti kritiikistä. Ei-vastaus viittaa vahvasti vihapuheeseen.

Jos on eri mieltä maahanmuutosta, sitä voi kritisoida perustelluilla mielipiteillä. Tässä suhteessa Ylen TV-uutiset teki taannoin karhunpalveluksen, sillä sen uutisointi maahanmuutosta oli kovin valikoivaa. Ylen tehtävänä on monikulttuurisuuden tukeminen, mutta uutisoinnin tulisi säilyttää puolueettomuutensa kaikissa oloissa.

Vääräksi koettua vaikuttamista ei vaienneta vihapuheella vaan levittämällä itse oikeaa tietoa.

Toinen vihapuhujien puolustelu on se, että julkisuuden henkilöiden pitääkin olla paksunahkaisia eikä rajukaan kirjoittelu ole todellinen uhka. Totta, esimerkiksi poliitikkojen pitää kestää vastakkaisia mielipiteitä ja olla valmis keskustelemaan kaikkien kanssa. Mutta kunniaan, henkeen tai terveyteen liittyvät uhkailut ovat yksinkertaisesti laittomia, eikä kenenkään tarvitse sietää niitä. Sanoilla on ennen pitkää taipumus muuttua teoiksi. Vihapuhe luo lisää vihaa.

Rajaton vapaus johtaa toisten ihmisen vapauksien ja oikeuksien rajoittamiseen. Ajatellaan vaikka liikkumisen vapautta: jos se olisi täydellistä, ihmiset voivat tulla toisten koteihin ja rikkoa kotirauhaa sekä yksityisyyttä. Jos yrittämisen vapaus olisi täydellistä, yritykset voisivat maksimoida voittonsa asiakkaiden terveyden kustannuksella ja huijata minkä ehtivät. Ja niin edelleen.

Yhteiskunta takaa kansalaisille joukon vapauksia ja perusoikeuksia -- kuten sananvapauden -- mutta asettaa niille aina myös rajoituksia. Mikään vapaus ei ole täydellistä, koska absoluuttinen vapaus turmelee aina kaiken.