Nokian legendaarisia puhelimia

Kaivoin kokoelmastani muutamia legendaarisia Nokian puhelinmalleja, jotka 1990-luvulla ja 2000-luvun alkuvuosina olivat maailmanluokan julkistuksia.

Nokia 1011.

Nokia 1011 oli yhtiön ensimmäinen GSM-malli ja se julkistettiin 10.11.1992. Puhelin oli iso ja kömpelö. Ensimmäisillä versioilla pystyi vain vastaanottamaan tekstiviestejä, joita siihen aikaan ajateltiin operaattorien tiedotuskanavaksi. Näitä puhelimia on nykyisin vaikea löytää, tämä on ainoa löytämäni kappale. Todellista Nokia-historiaa, siis. Vuonna 1996 julkistettu 1610 näyttää samanlaiselta, mutta on selvästi pienempi ja kaikin puolin eri laite. Alkuperäisen 1011:n tunnistaa 45 asteen kulmassa olevista kaiutinaukon ritilästä. 

Nokia 2110, 1011 ja Communicator 9000.

Nokia 2110 (vasemmalla, 1994) oli monen ensimmäinen GSM-puhelin. Ryhmäkuvassa 1011 ja Nokia Communicator 9000 (1996), ns. kenkäpuhelin. Communicator oli aikanaan mullistava laite, sillä se yhdisti 386-tietokoneen ja puhelimen samoihin kuoriin.

Nokia 7110 (Wap-malli).

WAP-tekniikan piti tuoda ns. lisäarvopalvelut puhelimiin. Maksullisten palvelujen kautta pystyi lataamaan esimerkiksi taustakuvia ja soittoääniä. WAP oli kuitenkin kömpelö ja aika ajoi nopeasti sen ohi nettiyhteyksien tullessa puhelimiin. Kuvan Nokia 7110 -puhelin (1999) oli omassa käytössäni vuosituhannen vaihteessa. Samantapainen malli esiintyy myös Matrix-elokuvassa, mutta kyse on ns. elokuvapuhelimesta, joka ei koskaan ollut tuotantomalli. 

Nokia 7650

Tänään kamera puhelimessa on itsestäänselvyys, mutta aikoinaan niin ei ollut. Nokia 7650 oli valmistajan ensimmäinen kamerapuhelin vuodelta 2002.

Nokia N-Gage ja N-Gage QD pelipuhelimet.

Nokia näki mobiilipelien merkityksen jo 2003 julkistaessaan ensimmäisen pelipuhelimen. N-Gage tuli sanasta "engage". Pelit asennettiin rom-moduleina puhelimen sisään. Mikrofoni ja kaiutin olivat laitteen reunassa, joten sillä piti puhua poikittaisessa asennossa, mikä herätti aikoinaan suurta hilpeyttä ("side talking"). Ylärivissä kaksi alkuperäistä N-Gagea, toinen niistä omani, jonka ostin vuonna 2005 poistomyynnistä. Se oli silloin halvin älypuhelin, johon pystyi lataamaan sovelluksia. Uudempi QD-malli (2004) paransi alkuperäistä ideaa. Nokia oli aikaansa edellä, mutta myyntimenestyksiä ei tullut kummastakaan. 

Nokia E71, E72, E63 ja E5.

Nokian perus-bisnesmalleja olivat E71 ja E72, joissa numeronäppäimistö oli upotettu muun näppäimistön keskelle. Käyttö vaati sorminnäppäryyttä. Vasemmalla oleva E71 palveli pitkään omassa käytössäni. 

Nokia 7280, 7380 ja 7600.

Nokian erikoisimmat mallit samassa kuvassa. Nokia 7280 (2004) oli art deco -sarjan ns. huulipunamalli, josta haluttiin tehdä tyylitietoisen muotivalinta. Puhelimen käyttöliittymä perustuu pyöritettävään kiekkoon - ei kovin käytännöllistä! Siinä on myös kamera, jonka objektiivi tulee esiin kun laitetta vedetään auki. Kokeilun jälkeen on pakko uskoa, että kyllä se toimii. Puhelimen näyttö toimii myös peilinä, josta huulipunan kohennusta on helppo seurata. Olisiko moinen design tänään seksististä vai saisiko se kehuja? Mene ja tiedä.

Nokia 7380 (2005) oli parannettu versio. Nokia 7600 oli ihan oma lukunsa. Erikoinen muotoilu sopii hyvin kämmenelle, mutta numeroiden valinta näytön ympäriltä oli vaikeaa.

Kaikki ovat suhteellisen harvinaisia, mutta olen onnistunut löytämään kolme toimivaa 7600-mallia ja myös toimivat 7280- ja 7380-mallit.

Nokia 3650 ja 3660.

Toinen muotoilukokeilu oli Nokia 3650 (2003) pyöreä näppäimistö, joka ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia ostajia. Seuraavassa Nokia 3660 (2003) pyöreys säilyi, mutta näppäinjärjestys oli taas perinteinen.

Nokia 7610.

Tyylikkääseen 7-alkuiseen design-sarjaan kuuluivat myös nämä 7610-mallit (2004).

Nokia 7210 ja Nokia 7250.

Lisää tyylikästä 7-sarjaa: Nokia 7210 (2002) ja Nokia 7250 (2003). 

Nokia 5110.

Vuonna 1998 julkistettu Nokia 5110 oli suosittu peruspuhelin vuosituhannen vaihteessa. Sitä myytiin yli 30 miljoonaa kappaletta. Puhelin oli saatavilla monen eri värisenä.

Nokia 6500C, 5310 XpressMusic ja 6700S.

Applen iPod löi läpi mp3-soittimena, joten Nokia kehitti monia vastaavia malleja. Ne olivat kauniita kuin korut ja toimivat tietenkin myös puhelimina.

Nokia Communicator -malleja

Communicatorista tuli useita malleja.

Nokia N93

Nokia N93 (2006) herätti aikoinaan huomiota innovatiivisella muotoilullaan. Näytön pystyi kääntämään eri asentoihin ja se toimi myös pystymallisena videokamerana. Siinä oli jopa kolminkertainen optinen zoomi. 

Nokia 8810 Limited Edition ns. Zippo.

Yksi ikonisista malleista on 8810 (1998), joka pienenä ja metallisena muistutti tunnettua Zippo-sytytintä. Kirkas metalli oli kaunis, mutta sormenjäljet ja naarmut näkyivät turhan hyvin.  

8810 ja takakanteen kiinnitetty akku.

Tämä on vieläkin haluttu laite, etenkin jos akku toimii. Se onkin ongelma, sillä 8810:ssa akku on kiinni takakannessa, eikä uusia taida enää saada mistään.

Näppäinsuoja avattuna.

Seuraava 8850-malli oli samanlainen, mutta harmaapintainen. Se pysyi pystyssä ja värinähälytyksen ollessa käytössä se pyöri pöydällä pystyakselinsa ympäri. Siihen eivät nykypuhelimet pysty.

Pienistä puhelimesta puheenollen - valitetaan, että nykypuhelimet ovat liian isoja ja suunniteltu miehen isoon käteen. Pieniäkin malleja on ollut, mutta ne eivät enää mene kaupaksi.

Nokia 8210 oli aikansa minipuhelin.

Pariisilaisessa muotinäytöksessä vuonna 1999 esitelty Nokia 8210 oli aikansa pienin puhelin, paino vain 79 grammaa. Vaihdettavien värikuorten ansiosta se sopi arkeen ja juhlaan, aina asusteen mukaan.

Nokian hienoimmat mallit: Arte 8800.

Oi, nämä olivat Nokian hienoimpia malleja. Arte 8800 luksus-sarjassa oli useita puhelimia, tässä kuvassa Gold (2009) ja 8900. Puhelimet edustivat aikansa hienointa tekniikkaa. Näppäimistö on liukukannen alla, joka liikkuu laakereiden varassa. Puhelin painaa paljon ja on kädessä vaikuttavan oloinen. Arte 8800 -sarjan malleista maksetaan vieläkin satoja euroja.

Nokia E7.

Syksyllä 2010 esitelty Nokia E7 oli konseptina mainio. Tavanomainen pystypuhelin kääntyi vaakaan ja paljasti oikean näppäimistön. 

Nokia E7 näppäimistö avattuna.

Tällainen konsepti tuntuisi voittajalta vielä tänäkin päivänä, harmi ettei mikään tunnettu Android-valmistaja ole hoksannut samaa.

Nokia N9 ja Lumia 830.

Nokia N9 (2011) oli ainoaksi jäänyt Meego-malli. Sen piti pelastaa Nokia Symbianin jälkeiseen aikaan, mutta oli jo myöhäistä. Nokia ei enää pystynyt luomaan uutta ekosysteemiä, koska iPhone ja Android olivat jo niin vahvoja. Taustalla näkyvä Lumia 830 (2014) on ulkoisesti liki identtinen N9:n kanssa, mutta käyttöjärjestelmänä oli jo epäonninen Windows Phone.

Nokia oli matkapuhelinyhtiö - puhelimet in memoriam

Olli-Pekka Kallasvuo julkaisi syksyllä kirjan Nokia-ajastaan nimellä "Puhelin soi öisin". Tv-haastattelussa hän tiivisti yhtiön vaikeudet matkapuhelimissa yksinkertaiseen lauseeseen: Nokia oli matkapuhelinyhtiö. En voisi olla enemmän samaa mieltä. Nokia huomasi, että uudet puhelimet myivät aina, joten se julkisti vähän toisistaan poikkeavia malleja koko ajan. Niiden tukeminen ja softien ylläpito kävi painajaiseksi, eikä lopulta mikään toiminut hyvin. Applella on myynnissä kerralla seitsemän erilaista puhelinta, mikä tekee tuoteperheen hallinnasta oleellisesti helpompaa. 

Jorma Ollila selitti muistelmissaan epäonnistumista sillä, ettei Suomessa ja Nokialla ollut riittävästi ohjelmisto-osaamista, ja että Suomi oli kaukana Piilaaksossa, jossa Google ja Apple kehittivät omat älypuhelimensa. Osaamista ei ollut, koska sitä ei hankittu ajoissa. Nokialla oli konttori myös Piilaaksossa ja maailman johtavana valmistajana se olisi voinut houkutella ketä tahansa osaajia palvelukseensa. 

Mutta kun kyseessä oli matkapuhelinyhtiö se ei nähnyt, mihin kehitys oli menossa. Luurien sijaan tärkeäksi nousivat sovellukset ja palvelut. Niissä Nokian Ovi-viritys oli kerrassaan surkea eikä toiminut kunnolla valtavassa laitevalikoimassa. Olisi pitänyt nähdä, sillä Nokia itse laneerasi ajatuksen älypuhelimesta ja puhelimesta tietoyhteiskunnan palvelujen päätelaitteena.

Nokia ei nähnyt edes laitepuolen tulevaa kehitystä. "Jossain vaiheessa ihmiset tajuavat, että erittäin suurella näytöllä varustettu puhelin on yksinkertaisesti tyhmä asia", sanoi Nokian matkapuhelinjohtaja Niklas Savander vuonna 2012. 

Huippuvuosista alkaa olla niin pitkä aika, etteivät nuoret tiedä ajasta, jolloin Symbian oli aikansa iPhone ja Nokia aikansa Apple, ihailtu ja kunnioitettu globaali markkinajohtaja. Toimittajat ympäri maailman lensivät Suomeen katsomaan maata, jossa lapsillakin oli oma puhelin ja jossa ostoksia saattoi maksaa automaatista tekstiviesteillä.

Olen kerännyt Nokian klassisia puhelimia ymmärtääkseni paremmin, mikä Nokiassa meni pieleen, ja säilyttääkseni jälkipolville tämän uskomattoman ajan Suomen teollisuuden historiassa.

Nokian ja muidenkin puhelimia.

Alemmalla hyllyllä on vasemmalla pino Lumia-malleja, Apple iPhone 2, 3 ja 4, Jollan ensimmäinen malli sekä oikeassa reunassa MyOrigo ja Nokian Vertu-replika. 

Toisella hyllyllä ovat mm. Communicatorit ja vanhimmat käsipuhelimet.

Lisää Nokiaa.

Olen kerännyt vain tärkeimmät mallit ja jättänyt suosiolla vanhat peruspuhelimet pois. Varsinkin 2000-luvun ensimmäisinä vuosina Nokia julkaisi suorastaan ällistyttävän määrän puhelimia. 

Voi vain ihailla sitä rohkeuden ja innovoinnin määrää, joka näihin puhelimiin on mennyt. Osa ideoista oli suorastaan hulluja, kuten "huulipunamallit", pyöreä numeronäppäimistö ja erikoisesti muotoiltu 7600, missä näppäimet olivat näytön ympärillä. Mutta silloin Nokialla oli varaa ja halua kokeilla.

Keräilyssä olen huomannut, että vaikka Nokiaa pidettiin helppokäyttöisinä ja kestävinä, älypuhelimet olivat usein kaikkea muuta. Joissakin malleissa on tyyppivikoja, joiden vuoksi ehjiä yksilöitä on liki mahdotonta löytää. 3650-puhelinten näppäimistä lähtee valkoinen väri, 9300 Communicatorin nurkat kuluvat puhki ja N95:n takakannen kiinnitys rikkoutuu helposti. 

Osa puhelimista on täysin kuolleita, eikä edes uusi akku tai suora kytkentä virtalähteeseen saa niitä heräämään. Ilmeisesti piirilevyn elektroniikka on pettänyt. N95 sai jo tuoreeltaan kritiikkiä kotimaan lehdistössä. Vikoja oli myös softassa. N97 julkaistiin niin bugisena, että se vahingoitti yhtiön mainetta vielä pitkään, eikä päivitetty N97 mini ollut juuri parempi.

Käytettävyys onnistui välillä, toisinaan taas ei. Virtakytkintä saa etsiä, samoin sim-kortin paikka vaihtui joka mallissa. 7650-mallista en löytänyt sim-paikkaa ennen kuin etsin netistä sen käyttöohjeen. 

Ehkä tuotekehityksen ongelmien, ehkä kaupallisten syiden vuoksi Nokia rampautti puhelimia omilla valinnoillaan. Communicatoreissa ei ollut kameraa eikä kaikissa edes wifiä, 6210 Navigator-mallissa oli gps mutta ei wifiä. Vuonna 2006 julkistettu XpressMusic-mallissa oli vain 2G-yhteys, ei 3G:tä eikä wifiä. Nokia halusi suojella operaattoriasiakkaitaan ja vähätteli pitkään tarkoituksella langattoman lähiverkon merkitystä.

Entinen nokialainen kertoi viestissään, miten yhtiö halusi säästää tekniikan kuluissa, jotta kate maksimoitiin. Puhelimiin käytettiin vanhoja cpu- ja gpu-piirejä, jolloin työaika kului softan optimointiin. Itse softaa ei arvostettu, eri alustoille jouduttiin kehittämään rinnakkaisia sovelluksia, mikä söi tuotekehityksen resursseja ja johti yhteensopivuusongelmiin. 

Jossain vaiheessa Nokia omaksui erikoisen käytännön: se alkoi piilottaa puhelinten tyyppimerkintöjä. Tämän seurauksena nettikirppiksillä myydään puhelimia väärillä numeroilla. Joskus tyypin selvittäminen vaatii salapoliisityötä. Akun alta löytyvä RM-numero auttaa googlaamaan, mistä mallista oikein on kyse.

Nokialaisissa oli myös ominaisuuksia, joita kaipaa yhä vieläkin: erillinen kamerapainike, linssin eteen siirtyvä suojaläppä, mahdollisuus puhelun nauhoittamiseen (varoituspiippauksen kera) ja oikea näppäimistö, joka kääntyi esiin näytön alta. Varsinkin E7 on tästä syystä suosikkini. Communicator-malleilla olisi vieläkin kysyntää, jos jokin valmistaja tekisi ajanmukaisen Android-laitteen samalla idealla. Jarkko Sipilä kertoi kirjoittaneensa 9210 Communicatorilla jopa novellin. "Ei tarvinnut paljoa edes käsitellä, kun naputtelu oli niin hidasta. Syntyi heti hyvää tekstiä", hän kommentoi.

Seuraavassa postauksessa kuvia ja muistoja Nokian legendaarisista malleista. 

Puhelin on ihmisille uusi Windows, eikä kukaan auta

Olen saanut viime aikoina yhä enemmän kyselyistä oudoista puheluista ja niihin liittyvistä huijauksista. Tässä esimerkki Hesarin yleisönosastolta: Iäkäs äitini joutui huijauksen uhriksi ja menetti kaikki säästönsä.

Ulkomailta tulevat huijauspuhelut ovat yksi selkeä ongelma, mutta eivät suinkaan ainoa. On huijausviestejä, oudoista numeroista tulevia tyhjiä soittoja, puhelimen näyttämiä ilmoituksia (ehkä jotain operaattorien omia turvajuttuja?) ja muuta epämääräistä. 

Puhelimista näyttää tulleen ihmisille uusi riesa ja tietoturvauhka, aivan kuin 2020-luvun Windows. Viime syksynä sain puhelun vanhemmalta rouvalta, joka ihmetteli, miksi hänen tuttunsa soittaessa USA:sta maan suuntanumero näkyy joskus ihan väärin. Mediassa oli juuri varoitettu ulkomaisista soittohuijareista, joten nainen oli syystäkin huolissaan.

En osannut antaa varmaa vastausta, pystyin vain arvelemaan. Toisin kuin avoin internet, puhelinverkko on suljettu, operaattorien keskinäinen verkko. Sen ilmiöt ovat vain operaattorien tiedossa ja ratkaistavissa. Näyttää siltä, että ongelmat lisääntyvät paljon nopeammin kuin operaattorin kyky ja halu ratkaista niitä. Operaattoreita kiinnostaa enemmän nopea datasiirto, 5G ja maksulliset lisäpalvelut.

Liittymäasiakkaat ovat ongelmien edessä ihmeissään ja kansainvälisten huijarien armoilla. 

Minulle soittanut nainen huokaisi puhelimessa: "Olit ensimmäinen, joka edes kuunteli ongelmaani". 

Näin ei saa jatkua. Operaattorien pitää ryhdistäytyä ja palauttaa puhelinverkon luotettavuus. Eikö valvova viranomainen pysty painostamaan mobiilioperaattoreita, kun kaupallinen paine ei näytä riittävän?

Televero oli lama-Suomen verokummajainen

Vanhoja papereita siivotessa osui käsiini Helsingin puhelin Oy:n lasku 19.7.1994: hinta yhteensä 243,70 markkaa (noin 41 euroa). Siinä mukana 16,49 markkaa (vajaat 3 euroa) ylimääräistä televeroa valtiolle:

Ylimääräinen televero valtiolle vuonna 1994.

Hetken muistelun jälkeen asia palasi mieleen. Todellakin, syvän laman aikana 1990-luvun alussa valtio etsi kuumeisesti uusia verotuskohteita. Sellaiseksi valittiin puhelin, jota pidettiin ylellisyystarvikkeena ruokaan, asumiseen ja vaatteisiin verrattuna. Faksit olivat levinneet kuluttajakäyttöön, NMT-matkapuhelimia näki autoissa, ensimmäiset GSM-puhelimet tulivat myyntiin ja internet otti ensimmäisiä askeleitaan. Kyllähän niitä saattoi verottaa! Mutta läpihuutojuttuna vero ei sentään mennyt.

Aluksi televeron suuruudeksi piti tulla 15 % laskun loppusummasta ja tuotoksi arvioitiin 500 miljoonaa markkaa (vajaat 100 miljoonaa euroa). Puhelinyhtiöt olivat jyrkästi uutta kulutusveroa vastaan. "Vero romuttaisi kuluttajien odotuksia halpenevista puheluista", epäili Posti- ja telelaitoksen johtaja Mikko Pirinen. Hän harmitteli myös televeron vievän pohjaa laskelmilta, joiden mukaan hintojen halpeneminen toisi puhelinpalveluille lisää käyttöä (HS 17.8.1993).

Veroa oli suunniteltu jo vuonna 1990, mutta silloinen veroministeri Ulla Puolanne vakuutti julkisuudessa, ettei veroa tule. "Telepalvelut ovat nytkin poikkeuksellisesti liikevaihtoverollisia palveluita. Televero olisi ollut taka-askel verojärjestelmän yleisessä kehittämisessä ja turha lisärasitus verohallinnolle pienen tuottotavoitteen nimissä" (HS 2.11.1990).

Syksyllä 1993 liikenneministeri Ole Norrback esitti televeron korvaamista matkaviestinverolla, joka kohdistuisi vain auto- ja käsipuhelimiin. Niistä olisi peritty 22 % vero. Se ei toteutunut, mutta 15 % suuruiseksi kaavailtu televero laskettiin 9 prosenttiin.

Veroa perittiin vain vuosina 1994 ja 1995. Vuoden 1996 alusta poistui myös mustavalkotelevisioiden (!) lupamaksu. Sattumaa tai ei, mutta sen jälkeen teleala lähti huimaan nousuun Nokian ja internetin vauhdittamana.

Kuvan lasku kertoo Suomen muuttumisesta 22 vuodessa. Markka on vaihtunut euroksi, suuntanumerot käännetty päinvastoin (90 tilalla on nyt 09), Helsingin Puhelimesta on tullut Elisa ja KOP, SYP sekä SKOP ovat kadonneet (niin myös SHOP ja PSP-PSB, jotka esiintyvät laskun oikeassa reunassa, mutta jäivät kuvan ulkopuolelle).

Televero jäi lyhytaikaiseksi, mutta sen mukana käyttöön tuli toinenkin tilapäiseksi tarkoitettu lisävero: auton käyttömaksu. Televerosta poiketen lupaukset kuitenkin petettiin ja maksu jäi pysyväksi. Maksamme sitä vielä tänäkin päivänä.

Nokia-kauppa riskitön Microsoftille

Pitäisi säätää laki, joka velvoittaisi julkistamaan kaikki suuret uutiset aamukuudelta. Näin ihmiset ja mediaväki saisi riittävästi aikaa tapahtumien sulatteluun ja pörssipeluritkin ehtisivät hioa strategioitaan ennen Helsingin ja New Yorkin pörssien avautumista. Kiitos Nokian ja Microsoftin, näin kävi tänään.

Pitkästä päivästä johtuen melkein kaikki on jo ehditty sanoa. Muutama hajahuomio silti.

Nokian ostaminen oli Microsoftille riskitön juttu -- sillä ei ollut enää vaihtoehtoja. Microsoftin on pakko päästä mukaan mobiilibisnekseen ja Nokia on siihen ainoa, joskaan ei helppo tie. Microsoft varmasti pettyi Nokian jäädessä käytännössä ainoaksi WP-puhelinten valmistajaksi. Jos Nokia olisi luovuttanut tai vaihtanut vaikka nnn (insert your choice here: Android, Sailfish, Firefox...) -alustaan, Microsoftin tulevaisuus olisi romahtanut.

Nokialla sen sijaan oli vaihtoehtoja. Se olisi voinut odottaa vaikka tuoreiden Lumia-mallien myyntilukuja. Kaupan ajoitus on outo, sillä juuri nyt Lumia on ensi kertaa saamassa uskottavuutta. Ehkä Nokian kassatilanne ei kestänyt pidempää odottelua? Tai taustalla on jotain muita ongelmia, mistä emme tiedä.

Ikävä havaita, miten moni pitää Elopia Nokian tuhoajana. Meillä on halu uskoa, että kaikki paha tulee ulkomailta. "Ollila loi firman ja Elop tuhosi sen" ei todellakaan pidä paikkaansa. Ollila pysytteli sitkeästi yhtiön johdossa, vaikka miehiä olisi pitänyt vaihtaa jo vuosia sitten. Ollilan päätöksillä kaivettiin kuoppa, jota täyttämään Elop värvättiin. Yhtiön hallitus päätti valita Windows Phone -alustan ja sama hallitus päätti palkata Microsoftin miehen. Hallitusta johti Jorma Ollila. Elop ei valinnut Windows-alustaa, Ollila valitsi.

Nokian kohtaloksi koitui puhelinten muuttuminen laitteista ekosysteemeiksi. Pelkkänä laitteina puhelimet pärjäsivät hyvin, mutta softa- tai palvelupuolella Nokia ei koskaan pärjännyt. Ovi oli Appleen tai Googleen verrattuna onneton viritys.

Toinen kohtalokas tekijä oli kosketusnäyttöjen yleistyminen. Nokia missasi alan tärkeimmän trendin, koska se oli niin täynnä omaa osaamistaan ja vanhoja Ollilan kavereita, jotka eivät nähneet maailman muuttumista. Loppu on historiaa. Tänään nimenomaan historiaa.

Nokialle jäi verkot, kartat ja patentteja -- sekä valtava tukku rahaa. Jälkimmäisestä on hyötyä vain, mikäli se osataan investoida uuteen kasvualaan. Sellaista ei kuitenkaan ole helppo löytää, kaikki ilmeiset kohteet ovat jonkin ekosysteemin paloja. Nokian pitäisi keksiä jotain ihan uutta.

Voisiko Ollilan puuhailu gps-tiemaksun kanssa olla yritys uuden bisneksen löytämiseksi? Vaikka harvaanasutussa ja lähes ruuhkattomassa Suomessa onnistuttaisiin kehittämään maailman paras autojen seurantalaite, saataisiinko se myytyä koko EU-alueelle? Voisiko siitä tulla miljardien liiketoimintaa?

Matkapuhelimista tuli Nokialle riippa, joka vei enemmän rahaa kuin tuotti. Taloudellisesti puhelimista eroon pääseminen on hyvä ratkaisu, mutta meihin suomalaisiin se sattuu. Jokaisella on muistoja tärkeistä puheluista ja tärkeistä puhelimista. Itse kaivoin juuri laatikoistani kuusi eri puhelinta, joita käytin vuosina 1995-2010. Sniff. Nokia on ollut osa elämääni, meidän kaikkien elämää.

Aluksi Microsoftin puhelinkehitys jatkuu suomalaisvoimin. On vaikea kuvitella, että ratkaisu olisi pysyvä. Jos mobiiliala on niin tärkeä Microsoftille kuin nyt näyttää, se tullaan hiljalleen siirtämään joko Piilaaksoon (missä Apple ja Google jo ovat) tai Redmondiin. Kymmenen tunnin aikaero ja suorien lentojen puuttuminen tekee tuotekehityksen yhteistyöstä liian hankalaa kahdella eri mantereella, etenkin kun valmistus on vielä kolmannella.

Katkerinta olisi, jos Lumiasta Microsoftin helmassa tulisi nyt suuri menestys. Silloin tämän päivän myyjiä tullaan haukkumaan virheestään vielä vuosienkin päästä. Toisaalta huono menestys olisi sekin pahasta, se nopeuttaisi osaamisen siirtoa USA:han ja jättäisi markkinat Applen/Googlen kaksintaisteluksi.

Varmaa on vain, ettei tulevaisuus voi olla ainakaan Microsoftin tablet-myyntiä huonompi.

Arkistojen aarteita: nainenkin voi tarvita kännykkää

Penkoessani lehtileikkeiden arkistoani löysin hauskoja uutisia, kuten tämän 9.9.1996 Ilta-Sanomista leikkaamani pätkän:

Niin totta.

Helsinkiin oli avattu ensimmäinen naisille suunnattu kännykkämyymälä Aribom Lady. Tekstissä Nokian yksinkertaista Ringo-puhelinta nimitetään naisten Bimbo-malliksi ja matkapuhelinyrittäjä Ari Karttunen kommentoi: "Varmaan leideille on yhtä helppo ostaa matkapuhelinta kuin minun mennä naisten alusvaateliikkeeseen".

Uutinen otsikko oli aikaansa edellä: nykyään naiset tuskin pärjäisivät ilman kännykkää (eivät sen puoleen miehetkään).

Jolla, älypuhelin made in Finland

Jolla julkisti tänään älypuhelimensa ja alkoi ottaa vastaan tilauksia. Toimitusten pitäisi käynnistyä vielä tämän vuoden puolella. Olisiko liikaa toivoa Jollaa jo pukinkonttiin?

Jolla on suomalaisen nörtin vastaisku älypuhelinmarkkinoille. Pari vuotta sitten moni nokialainen oli sydämistynyt, kun Nokia hylkäsi Meego-alustan ja hyppäsi Microsoftin kelkkaan. Nyt he ovat ex-nokialaisia ja pääsevät näyttämään Jollassa, mihin Meegon rahkeet riittävät.

Meegosta on tosin matkan varrella tullut Sailfish OS ja älypuhelinten markkinat ovat muutenkin räjähtäneet. Pieni suomalainen valmistaja voi vain uneksia markkinaosuuksista alalla, josta Microsoft ja Nokia ovat yhteisillä ponnistuksilla saaneet vain kolme prosenttia.

Kilpailu julkisuudesta on raakaa. Jolla aikoo hyödyntää nettiä, yhteisöllisyyttä ja fanikulttuuria levittäessään tietoa itsestään. Testissä on paitsi Jollan insinööriosaaminen, myös viraalimarkkinoinnin toimivuus.

Teknisesti Jollan tänään esittelemä malli on tavanomainen. Erikoisuutena on laitteen jakaminen kahtia, jolloin toinen puoli voi tuoda valmista sisältöä, uusia teknisiä ominaisuuksia tai vaikkapa lisää virtaa akkuun. Idea on rohkea, mutta hieman... hmmm, epätavallinen. On vielä vaikea nähdä, mitä todellista hyötyä tästä on. Kuinka moni haluaa kaksinkertaistaa puhelimensa paksuuden?

Ilmassa on paljon muitakin kysymyksiä. Uuden käyttöjärjestelmän ekosysteemin rakentaminen alkaa nollasta. Miten Jolla aikoo voittaa kehittäjät puolelleen, kun se on ollut vaikeaa Microsoftillekin? Mikä saisi Instagramin tekemään appsistaan Sailfish-version, kun Windows Phone -versiota on odotettu turhaan jo vuosi?

Ennakkotietojen mukaan puhelimessa voi ajaa myös Android-sovelluksia, mutta jos niitä ei voi ladata suoraan Googlen omasta Play-kaupasta, virittely jää nörttien puuhailuksi.

Päivän esittelyissä kehuttiin puhelimen moniajoa. Se on hyvin kehittynyttä, mutta kuinka moni oikeasti kaipaa tausta-ajossa pyöriviä videoita? Ja miten paljon tehokas moniajo syökään akkua, kun muissa puhelimissa virta ei tahdo riittää edes heikompaan moniajoon?

Onkin vaarana, että entiset nokialaiset luottavat nyt liikaa tekniikan voimaan. Päivän kommenteissa vanhasta menestyksestä kumpuava itseluottamus oli muutenkin lähes jenkkitasoa: me keksimme älypuhelimen jo 1990-luvulla, me suomalaiset osaamme tämän alan ja niin edelleen.

Varmasti, mutta markkinat ja ostajien odotukset ovat nyt ihan toisenlaiset kuin Nokian loiston päivinä.

Ainakin yhteen asiaan pitää kiinnittää huomiota: päivän demot olivat niin sekavia, ettei tavallinen katsoja ymmärtänyt niistä mitään. Nopeat vaihdot sovelluksesta toiseen, katoava verkkoyhteys ja moniajon suitsuttaminen joka käänteessä saivat kenen tahansa pään pyörälle.

Puhelimen suunnitellut insinööri ei ole paras henkilö esittelemään sitä suurelle yleisölle. Applen Jobs oli demojen mestari, joten Jollan markkinointiväen kannattaa katsoa vanhat julkistustilaisuudet vaikkapa Youtubesta.

Nörttien suosiosta kilpailevat juuri markkinoille tulleet Firefox OS -puhelimet, jotka ovat täysin avoimia, ja joihin ei edes tarvita omaa ekosysteemiä. Html5 toimii niin web-sivuina kuin sovelluksinakin.

Jolla on sekä hyvässä että pahassa suomalaisen osaamisen koetinkivi. Pienellä toimijalla on aina mahdollisuus yllättää ja reagoida tilanteisiin, joihin jätit eivät pysty. Emme vielä edes tiedä, mitä nämä tilanteet tulevat olemaan.

Toivon Jollalle kaikkea hyvää -- enkä ainoastaan toivo, vaan pistin tilauksen tänään sisään ja maksoin 100 euroa etumaksua. Edistäköön se osaltaan Jollan matkaa myrskyisille vesille.

Käyttökokemuksia luvassa blogiin heti, kun saan puhelimen hyppysiini. Mitä pikemmin se tapahtuu, sen parempi.

Havaintoja Lumia 900 -puhelimesta

Sain Lumia 900 -puhelimen testikäyttöön pari viikkoa sitten. Laina-aika jäi muutamaan päivään, mutta ehdin silti ottaa tuntumaa puhelimeen. Vertailukohtana on iPhone 4, mikä on jo pari vuotta vanha malli.

Lumia 900:n näyttö on teknisesti hyvälaatuinen ja isokokoinen. Tekstit ovat niin suurta fonttia, että keski-ikäinenkin erottaa ne ilman silmälaseja. Monissa muissa älypuhelimissa näytön erotuskyky on suurempi, mutta näyttö fyysisesti pienempi. Silloin käyttöön tarvitaan nuoret silmät tai puhtaat silmälasit.

Infotiiliin perustuva aloitusnäyttö on jotain Androidin ja iPhonen välimaastosta -- ei vastaa Androidin widgettejä, mutta hakkaa mennen tullen Applen käynnistyskuvakkeet. Tuleva Windows-versio hyödyntää näytön pinta-alan vielä paremmin, jolloin ero Androidiin kutistuu. iPhoneen verrattuna Lumian kosketusnäytössä on pieni viive, mikä tuntuu välillä kiusalliselta.

Lukitus- ja aloitusnäytöt.

Käyttöliittymä hyödyntää pyöreitä toimintapainikkeita, joiden merkitys ei aina avaudu pelkistetystä kuvasta. Painikkeiden alle saa näkyviin aivan pienet tekstit painamalla kolmea pistettä. Fyysinen suurennuslasi-painike käynnistää aina nettihaun. Olisi loogisempaa, jos haku kytkeytyisi avoinna olevaan sovellukseen.

Isosta näytöstä on hyötyä varsinkin navigoinnissa -- etenkin kun sovellus on selkeä ja näyttää ajo-ohjeet sekä etäisyyden risteykseen vähintään erillisen TomTomin havainnollisuudella. Toisaalta Nokian vakiosovellus on pelkistetty myös ominaisuuksiltaan, eikä tunne esimerkiksi kaistaopastusta. Maamerkit näkyvät hauskasti 3D-kuvina.

Navigointi toimii hyvin isolla näytöllä.

Kun karttadata on olemassa ja navigointi yksi puhelimen keskeisistä myyntivalteista herää kysymys, miksei Nokia ole monen vuoden työstä huolimatta viimeistellyt navigointisovellusta loppuun asti niin, että siitä tulisi kunnollinen vaihtoehto erillisille navigaattoreille?

Lumian mukana tulee myös eri maiden joukkoliikenteen käyttöön tarkoitettu apuohjelma, joka tunsi myös pääkaupunkiseudun yhteydet.

Julkisen liikenteen käyttäjille on valmis sovellus.

Speksien mukaan puhelimessa on tuki venäläiselle Glonass-paikannukselle (kuten myös uusimmassa iPhone 4S:ssä), mutta en löytänyt yhtään ohjelmaa, joka olisi näyttänyt mitä satelliitteja paikannus käytti. Vakionavigointi ei näytä satelliittitietoja lainkaan.

Nokian musiikkiohjelma muistuttaa USAssa suosittua satelliittiradiota. Tarkkaan määriteltyjä musiikkikanavia on lukuisia, myös kotimaiselle ja klassiselle musiikille. Turha verrata ohjelmaa Spotifyihin, mutta omassa luokassaan se on aivan mainio.

Mix Radio on kuin satelliittiradion mobiiliversio: musiikkia löytyy joka makuun.

Kamera on Nokialle tyypilliseen tapaan aivan liian tekninen. Kuka haluaa säätää kännykkäkameran valotusaikaa, valkotasapainoa tai kikkailla kuva-asetuksilla? iPhonen kamerasovellus on äärimmäisen yksinkertainen, ja juuri sellainen riittää kameraan mainiosti. Vasta Pureview-kamerassa säädöillä on aidosti merkitystä.

Kamerasovellus on insinöörimallia. Säädöt ovat turhia.

Valokuvan lähettämisessä eteenpäin sähköpostilla iPhone tarjoaa useita eri kokovaihtoehtoja, Lumia ei. Kuvien siirto tietokoneelle usb-kaapelin kautta vaatii 100 megatavun Zune-ohjelman asentamisen. Onneksi Windows sentään tunnistaa puhelimen ja lataa ajurit sekä sovelluksen automaattisesti. Silti iPhonen tapa näyttää kameran kuvahakemisto suoraan Windowsille on toimivampi.

Sd-korttipaikkaa ei ole, koska nykyinen Windows-versio ei sitä tue. Akku on kiinteä, kuten iPhonessa, mikä ei ole ainakaan käyttäjän etu.

Sähköpostisovellus on mainio. iPhonessa sähköposti on vanhentunut ja kömpelö, eikä viestejä voi edes kirjoittaa offline-tilassa.

Sähköpostisovellus on mainio. Selain on tuttu Internet Explorer.

Twitter, Facebook ja Microsoftin omat palvelut on niputettu yhteen sovellukseen. Joku pitää ratkaisua hyvänä, joku huonona. Onko järkevää pitää sosiaalisen median palveluita erillisinä vai onko kyse yleiskäsitteestä? Filosofiakysymys. Microsoftin kannalta ratkaisu on hyvä, sillä se nostaa kuin varkain Microsoftin omat palvelut Twitterin ja Facebookin rinnalle.

Sosiaalisen median palvelut näkyvät yhdessä sovelluksessa.

Itse hämmästelin kalenteriini ilmestyneitä uusia tapaamisia ennen kuin selvisi, että puhelin oli imuroinut ne Facebookista. Integraatio oli siis turhankin täydellinen.

Suurin kompastuskivi on edelleen sovellustarjonta. Määrällisesti laskien niitä on valtavasti, mutta jokin on silti vialla. Ilmaissovelluksia näyttää olevan vähemmän kuin Androidille tai iPhonelle. Hinnat näkyvät puntina (täsmennys: Live-tilini on vanha ja rekisteröity aikoinaan Englantiin), mikä vaikeuttaa vertailua. Musiikin ja sovellusten kytkeminen samaan hakuun on hämäävää, vaikka haun voikin kohdistaa vain jompaan kumpaan. Hauska yksityiskohta on, että Microsoft päästää kauppaansa myös kilpailevaa Android-alustaa seuraavan sovelluksen. Apple ei vastaavaa hyväksynyt.

Windows Marketin ohjelmien hinnat näkyvät puntina.

Toisesta alustasta siirtyvää ei lohduta, että sovelluksia on yli sata tuhatta, jos juuri se oma puuttuu. Moni kaipaa esimerkiksi Instagramia. Itse petyin huomatessani, ettei Runkeeper-ohjelmasta ole Windows-versiota.

Ongelman ydin on siinä, että käyttäjä sitoutuu sovelluksiin enemmän kuin alustaan. Voin vaihtaa puhelinta helpostikin, mutta jos olen kerännyt oman liikuntahistoriani Runkeeperiin tai kerännyt satoja kuvia Instagram-tililleni, en halua menettää niitä. Ei auta, vaikka tarjolla olisi lukuisia vaihtoehtoisia sovelluksia -- tarvitsen juuri sen tietyn. Käyttäjä on tietojensa vanki.

Sovellusten tuominen uudelle alustalle on helppoa, jos yksinkertainen käännös riittää. Esimerkiksi Flightradar24 näyttää samanlaiselta sekä Androidissa, iPhonessa että Windows Phonessa. Elisaviihde-sovellus näyttää Windows Phonessa suorastaan huonolta verrattuna havainnolliseen iPhone-versioon.

Flightradar24 ei noudata Windows-ulkoasua, mutta Foursquare on nähnyt enemmän vaivaa.

Foursquaren koodaajat ovat nähneet paljon enemmän vaivaa ja sovittaneet palvelunsa ulkoasun Windows-tyyliseksi. Siksi Foursquare onkin havainnollisempi ja hienompi kuin iPhone-versiona.

Lopuksi vielä kolme kamerakuvaa Lumia 900:sta ja iPhone 4:stä. Ne on otettu aurinkoisena aamuna Kauppatorilla eli lähes optimaalisissa olosuhteissa. Kuvat kertovat lähinnä sen, että vaikka Lumian kamera onkin ihan OK, se ei vastaa Nokian huippumalliin kohdistuvia odotuksia.

Jäämme siis odottamaan Nokian ensimmäistä Windows 8 -puhelinta.

Lumia 900 (8 megapikseliä)

iPhone 4 (5 megapikseliä)

Lumia 900

iPhone 4

Lumia 900

iPhone 4

Muokattu 3.7.2012 klo 21.10, lisätty viimeinen kuvapari.

Suojaako peltipurkki tai alumiinifolio teollisuusvakoilulta?

Hesari kertoo, miten saksalaiset suojautuvat teollisuusvakoilulta laittamalla kännykän peltipurkkiin tärkeiden neuvottelujen ajaksi.

Yksinkertaisempaa olisi ottaa puhelimesta akku irti, mutta sepä ei enää nykymalleissa onnistukaan. Nokia on seurannut Applen esimerkkiä ja siirtynyt kiinteän akun käyttöön. Miten siis varmistaa, ettei kukaan pääse salakuuntelemaan tärkeitä keskusteluja?

Puhelimen sammuttaminen on melko turvallinen tapa, mutta niin kauan kuin laite saa virtaa ei ole mitään tapaa varmistaa ovatko kaikki sen prosessit todella sammuneet. Kaikki puhelimet eivät pimene edes virtakytkimestä: nokialaisten herätyskello soi, vaikka puhelimen olisi illalla laittanut off-asentoon. Se osoittaa, että jotain prosesseja jää pyörimään puhelimen muistiin. iPhonen omistajan täytyy olla huolellisempi -- jos sen sammuttaa illalla, nukkuu aamulla pommiin (onko muita kuin Nokian puhelimia, joiden herätyskello toimii puhelin sammutettuna?).

Mutta riittääkö metallipurkki mykistämään puhelimen? Insinöörin mieli on utelias, joten kokeilin asiaa. Testilaitteina olivat vanha Nokian E71 ja iPhone 4.

Keittiön kaapista löytyi testiä varten vanha metallinen kahvipurkki:

Molemmat puhelimet soivat purkissa, joten saksalainen niksi oli äkkiä murskattu. Purkkien välillä voi toki olla eroja. Ehkä Saksassa purkit ovat paksumpaa peltiä?

Ajatus kännykän mykistymisestä perustuu Faradayn häkkiin, josta on lyhyt selvitys suomenkielisessä Wikipediassa (parempi englanninkielisessä versiossa). Selvästikään metallipurkki ei toimi oikean häkin tavoin. Hyvä niin, sillä muutenhan kännykkä mykistyisi myös hississä, autossa ja junassa, joissa soittaja on metallin ympäröimässä tilassa.

Entä mikroaaltouuni? Lämmitystilaa ympäröi metallinen verkko juuri siksi, että ruuan kuumentamiseen käytetty 2,4 GHz sähkömagneettinen kenttä ei vuotaisi ulos ja aiheuttaisi terveysvaaraa.

Oma mikroaaltouuni ei hiljentänyt kumpaakaan kännykkää. Joko uuni on niin vanha (20 v.) että sen suojaus vuotaa tai sitten verkko ei toimi tehokkaasti puhelimen käyttämällä alemmalla taajuudella.

Seuraavaksi kokeilin folioitua kahvipussia:

Ei toiminut sekään -- molemmat puhelimet soivat.

Entä foliopaperi? Kännykät folion sisään ja kokeilemaan:

Molemmat kännykät soivat edelleen, jopa folioon käärittynä.

Mutta sitten tärppäsi! Folion pitää muodostaa riittävän tiivis paketti puhelimen ympärille jotta laitteen ja folion väliin ei jää ilmarakoja. Tämä paketti mykisti vihdoin sekä E71:n että iPhone 4:n:

Foliotemppu on hyvä tietää, sillä sama kikka pimentää myös ns. ruuhkamaksun myötä autoihin pakolliseksi tulevat vastaanottimet. Ehkä folion myynti talouskaupoissa tulisi kieltää?

Helpoiten salakuuntelulta suojautuu käyttämällä vanhaa puhelinta, josta akun saa irti. Toinen keino on kytkeä puhelin lentokonetilaan, jossa se sammuttaa radiotaajuiset osat. Sammutuksen pitää olla luotettava, koska sitä käytetään myös lentokoneissa.

Toki on mahdollista, että puhelimeen on ujutettu vakoiluohjelma, joka tallentaa ensin monta tuntia keskusteluja mikrofonilla ja lähettää ne eteenpäin vasta kun nettiyhteys avautuu. Silloin ei auta muu kuin jättää puhelin viereiseen huoneeseen tai autoon neuvottelujen ajaksi.

Yksinkertaista ja toimii aina.

Lisäys 10.12.2019: Faradayn pussi tekee saman elegantimmin.

Pornopuheluiden kuluttajansuoja

Kun puhelinlaskussa on satojen euron lisämaksu soitoista pornonumeroihin, kuluttajasuoja joutuu koetukselle. Vasta eilen huomasin katsoa YLEn Areenasta viikkoa aiemmin 24.10. esiteyn ohjelman "MOT: Pornopuheluiden mysteeri". Nyt ohjelma on jo poistunut Areenasta, joten siihen on myöhäistä linkittää, mutta onneksi ohjelman käsikirjoitus löytyy yhä www-sivulta http://ohjelmat.yle.fi/mot/mot_24_10/kasikirjoitus.

Ilmiö ei ole uusi. Jo 1990-luvulla perheissä ihmeteltiin lankapuhelimista soitettuja palvelunumeroita. Yleensä soittajaksi paljastuivat perheen lapset tai vieraat, mutta kaikkia tapauksia ei pystytty selvittämään.

MOTin kuvaama tapaus tuntuu erityisen vakuuttavalta. Liittymän käyttäjä oli 85-vuotias mies, joka vannoi kaksi sormea Raamatulla ettei ole soittanut yli kahden tuhannen euron arvoisia seksipuheluita. Puhelin oli Nokian perusmalli, joten haittaohjelmaakaan ei voinut epäillä.

Toimitus oli pyytänyt selvitystä Viestintävirastolta. Sen edustaja tutki DNA:n laskutusta varten keräämät lokitiedot. Niiden perusteella puhelin oli oikea (IMEI-koodi), liittymä oli oikea (IMSI-koodi) ja puhelin oli tukiasematietojen perusteella ollut oikeassa paikassa. Kaikki täsmäsi.

Mutta kuka oli tuottanut eläkeläiselle yli 2000 euron laskut? Se jäi lopulta selvittämättä, vaikka MOT teki parhaansa ja kysyi neuvoa monilta asiantuntijoilta. Kukaan ei pystynyt selittämään asiaa.

Näissä tilanteissa asiakas on niin heikoilla, ettei varsinaista kuluttajansuojaa ole. Operaattorien laskutustietoja pidetään täysin luotettavina. Ellei ellei asiakas pysty todistamaan toisin, hän joutuu maksamaan laskut.

Lopussa selvisi, että vastaavia tapauksia oli poliisitutkinnassa muuallakin Suomessa. Olen itsekin saanut yhteydenottoja ihmisiltä, joiden puhelimet ovat käyttäytyneet oudosti. Onko sittenkin jokin tekninen keino, jolla seksipalveluyrittäjä pystyy huijaamaan järjestelmää ja tuottamaan itselleen puheluita muiden piikkiin?

Kun vastassa on uusi tekniikka ja yrityksen lokit, asiakas on mahdottomassa tilanteessa. Tällaisia ongelmia tulee jatkossa yhä lisää, kun asiointi siirtyy nettiin ja tapahtuu teknisten laitteiden välityksellä.

Yksi aikapommi kytee verkkopankeissa. Millaista huolellisuutta pankki voi edellyttää asiakkaaltaan? Miten todennetaan, ovatko virustorjunta, palomuuri ja päivitykset olleet ajan tasalla? Jos tili tyhjennetään, pitääkö pankin todistaa asiakkaan huolimattomuus vai asiakkaan oma huolellisuutensa? Miten se voisi tapahtua?

MOTin kuvaama kiista syntyi peruspuhelimella. Mitä kaikkea tapahtuukaan sitten, kun kaikilla on älypuhelimet, joihin voi ladata haittaohjelmia?

Kysymys liittyy myös ajankohtaiseen keskusteluun ruuhkamaksuista. Laskutusepäselvyyksien varalta jokainen ajo on tallennettava niin, että sen veloitusperusteet voidaan tarkistaa. Tallennuksen on oltava reaaliaikaista ja niin turvallista, ettei mikään ulkopuolinen taho voi manipuloida sitä.

Tämä voi nähdäkseni toteutua vain siten, että ajotiedot kerätään ja tallennetaan reaaliajassa viranomaisen järjestelmään. Ja silti on varmaa, että niistä syntyy riitaa.

Onko itselläsi kokemuksia virheellisistä puheluveloituksista? Tai teoriaa siitä, mikä voisi selittää yli 2000 euron haamusoitot?

Nokian julkistukset odotetunlaisia

Tänään oli se päivä, jota helmikuun alusta lähtien on odotettu: Nokia julkisti virallisesti ensimmäiset Windows-puhelimensa. Lumia 800 ja Lumia 710 eivät aiheuttaneet suuria väristyksiä, koska tekniset tiedot kuvien kanssa oli vuodettu julkisuuteen (ilmeisen tarkoituksellisesti) jo etukäteen.

Wow-efektiä ei tullut, mutta ei tarvinnutkaan. Tärkeintä oli, että Nokia osoitti olevansa jälleen mukana älypuhelinkilpailussa. Navigointi ja erinomainen kamera ovat sen kilpailuvaltteja. Ruutuihin perustuva käyttöliittymä on valovuoden edellä iPhonea, joskin sen paremmuus Androidiin verrattuna on mielipidekysymys.

Lontoon tilaisuudessa Suomi sai paljon näkyvyyttä. Mainittiin Alvar Aalto, sauna ja Tampere. Live-kuva Salon tehtailta oli varmasti mannaa paikkakuntalaisille kaiken epävarmuuden ja huonojen uutisten jälkeen. Tuskin Elop silti on Suomeen ihastunut. Suomi-kortilla pelaaminen voi olla fiksua, sillä länsimaissa pelätään aasialaisten brändien valtaavan myös puhelinmarkkinat.

Moni puhujista piikitteli Applea ja iPhonea. Muotoilun merkitystä korostettiin. Esityksiin oli pyritty lataamaan jenkkityylistä show'ta ja innostusta. Mutta Nokia ei ole Apple eikä yksikään puhujista yltänyt Jobsin karismaan. Hetkittäin tuntui jopa vaivaantuneelta, kun vitseiksi tarkoitetut heitot eivät saaneetkaan yleisöä nauramaan tai puhkeamaan suosionosoituksiin.

Nokian puhelimet ovat iPhonea edullisempia. Muutoinkin kilpailijana pitäisi nähdä Android, ei iPhonea. Jälkimmäisellä on oma, fanaattinen käyttäjäkuntansa, joka ei hevillä vaihda merkkiä. Sen sijaan Androidin käyttäjät ovat liikkuvampia ja monelta on vielä ostamatta se ensimmäinenkin älypuhelin. Tässä mielessä edullisen rinnakkaismallin julkistaminen oli todella fiksu veto.

Kumma kyllä, puhelimessa ei ole etukameraa. Ja kuka on päättänyt, että värien pitää olla kuin suoraan painotalosta: musta, magenta ja syaani? Kehittyvien markkinoiden Asha-puhelinten värivalikoima oli paljon miellyttävämpi.

Laitan omani tilaukseen heti kun niitä saa. Androidin ja iPhonen rinnalle mahtuu vielä Windows-puhelin. Jos Suomi olisi oikeasti tärkeä Nokialle, maa olisi listattu päämarkkinoiden joukossa. Nyt joudumme ilmeisesti odottamaan laitteita ensi vuoden puolelle asti. Toivottavasti hyvää kannattaa odottaa.

Miten N97-puhelimen saa kytkettyä päälle?

Nokian brändi ja pörssikurssi ovat saaneet viimeisen puolen vuoden aikana kovia kolhuja. Ulkopuolisin silmin Nokia tuntuu langenneen samaan ansaan kuin lukemattomat menestyneet yritykset ennen sitä.

Nokian matkapuhelinbisnes lähti nousuun 1990-luvun puolivälissä. Nokia oli tekninen edelläkävijä, joka oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yrityksen sisällä oli vahva tekemisen ja näyttämisen halu, ja tulosta syntyi. Innovaatiot seurasivat toistaan ja koko Suomi nousi maailmankartalle uuden tekniikan osaajana.

Tällä vuosituhannella tilanne alkoi muuttua. Puhelinvalmistuksen tietotaito levisi myös aasialaisille yrityksille, joilla oli pitkä kokemus kuluttajaelektroniikasta. Pelkkä tekniikka ei enää riittänyt, sillä asiakkaat alkoivat kaivata palveluita ja käytettävyyttä.

Jotain muuttui myös Nokian yrityskulttuurissa. Kasvun myötä yritys alkoi tuijottaa pelkkiä talouslukuja, jolloin alkuperäinen innostus hiipui. Kuten Jobs on osoittanut, tämän alan yritystä ei johdeta pelkällä Excelillä. Nyt kulut on minimoitu, katteet maksimoitu -- mutta silti kurssi on pohjamudissa ja sijoittajat tyytymättömiä.

iPhone-julkistuksen olisi pitänyt soittaa kelloja Nokian pääkonttorissa, mutta ilmeisesti mitään ei tapahtunut. Isoilla yrityksillä on tapana jäädä menneisyyden ja oman menestyksensä vangeiksi, niin etteivät ne pysty reagoimaan markkinoiden muutoksiin.

Ja sitten otsikossa mainittuihin N97-kokemuksiin.

Lainasin taannoin N97 Mini-puhelinta navigaattorikokeiluita varten. Ensimmäinen ongelma oli keksiä, miten sen saa kytkettyä päälle. Sivulla oli iso, houkutteleva vipu, joka ei kuitenkaan tehnyt mitään. Lopulta keksin, että virtakytkin on se pieni, hädin tuskin erottuva painike laitteen päällä.

On turha kuvitella, että käyttäjä selaa ensitöikseen käyttöohjeen läpi. Jos puhelinta ei saa avattua ilman manuaalin apua, käytettävyystestauksessa on mennyt jotain pahasti pieleen.

Kun puhelin oli vihdoin käynnistynyt, tuli toinen ongelma: PIN-koodi. Syötin koodin ja painoin vihreää luuria. "Vain hätäpuhelut sallittuja". Mitä ihmettä? Kokeilin monta kertaa, aina sama juttu.

Tässä vaiheessa puhelin oli tuhonnut täydellisesti ensivaikutelmansa. Markkinoijat korostavat OOBEn merkitystä (out of the box experience): asiakastyytyväisyyden kannalta on tärkeää, että juuri ostettu laite antaa hyvän ensivaikutelman ja on helppo ottaa käyttöön. Nokian tapauksessa tästä ei ollut puhettakaan. Monta Nokian puhelinta omistaneena ja insinöörikoulutuksesta huolimatta en saanut puhelinta edes avattua. Jos puhelin olisi ollut omani, olisin lähtenyt palauttamaan sitä takaisin kauppaan.

Lopulta oivalsin, että PIN-koodin jälkeen ei pidä painaa luuria, vaan risuaitaa. Olisi kohtuullista odottaa, että vaatimuksesta muistutetaan näytöllä, mutta ei.

Tuskin olen ainoa, joka on törmännyt näihin ongelmiin. Luultavasti muut eivät vain ole kehdanneet antaa palautetta asiasta pelätessään vaikuttavansa tyhmiltä. Mutta ei, asiakas ei ole tyhmä, vaan aina oikeassa.

Niin ikään on käsittämätöntä, että vielä N97-mallissakin puhelimen tekstejä on katkaistu (Käynnistett. ja suljett. ja Multim.viesti), vaikka näytöllä olisi runsaasti tilaa. Jos vika on Symbian-alustassa, siitä olisi pitänyt luopua jo ajat sitten. Markkinajohtajan ei pidä rakentaa älypuhelimiaan 1990-luvun alustalle -- ei ainakaan jos haluaa pysyä markkinajohtajana.

Vielä yksi valitus käytettävyydestä: kun Nokian puhelimella surffaa ssl-suojatulle sivulle, selain kysyy "Avataan suojattu yhteys. Kukaan muu ei näe sisältöä. Jatketaanko?". Mikä ihmeen merkitys tällä ilmoituksella on? Käyttäjä ei voi vaikuttaa ssl-salauksen päällekytkeytymiseen, koska siitä päättää palvelin. Ilmoitus on täysin turha ja vaatii ylimääräisen kuittauksen. Miksi kukaan haluaisi keskeyttää surffauksen sen vuoksi, että yhteys muuttuu salatuksi?

Mallista toiseen pysyvät samat käytettävyysongelmat osoittavat, ettei Nokia välitä näin pienistä asioista. Ehkä tekniikka ja katelaskelmat varastavat kaiken huomion?

Nokia E71 radio pelkkää kohinaa - missä vika?

Kuuntelen usein radiota matkapuhelimella. Vaikka Applen iPhone on erinomainen ja innovatiivinen laite, siitä puuttuu radio. Voimme vain arvailla miksi. Amerikan kotimarkkinoilla radiolla ei liene suurta merkitystä, koska niin harva kuuntelee sitä. Uusissa autoissa on satelliittiradiot, jotka suoltavat juuri halutunlaista musiikkia 24 tuntia vuorokaudessa.

Toisen selityksen mukaan Apple ei halua ihmisten kuuntelevan radiota, vaan ostavan mieluummin musiikkia iTunesista. Mutta hei, ainakin meillä Suomessa radion parasta antia ei ole musiikki vaan sivistävät puheohjelmat. Jenkeissä ei ole kuin National Public Radio. Eivät tiedä, mitä menettävät.

Kaikissa Nokian uusissa puhelimissa on FM-radio. Nokian kehittämä Visual Radio -tekniikka näyttää yhä roikkuvan mukana, vaikka sen idea floppasi. Digiradio (DAB) kuoli eikä Visual Radiosta tullut mitään. Vanha kunnon analoginen radio siis rulettaa.

Olin hämmentynyt, kun E71-mallin radio mykistyi pari päivää laitteen ostamisen jälkeen. Pikavalintoihin viritetyt radiokanavat lähes peittyivät kohinaan ja kuuluivat hädin tuskin. Antennin virkaa toimittava kuuloke oli kiinni. Mitä ihmettä? Joko se nyt hajosi?

Puhelin teki saman pari päivää sitten, joten ilmeisesti vika on yleinen. Välitän siis eteenpäin joltain nettifoorumilta lukemani vinkin, jos siitä olisi iloa muillekin E71-kuuntelijoille.

Radion saa toimimaan, kun sammuttaa Bluetoothin ja kytkee sen sitten takaisin päälle. Ihme juttu, sillä Bluetoothilla ei pitäisi olla mitään tekemistä radion kanssa. Mutta näyttää vain olevan.

Bluetoothin saa muuten näppärästi päälle ja pois pitämällä u-näppäintä hetken aikaa pohjassa. Ei siis tarvitse mennä valikkojen kautta asetuksiin asti.

Jos joku tietää, mistä radion toimimattomuus ja sen yhteys Bluetoothiin johtuu, olisi mielenkiintoista kuulla.

Ruudun vangit, osa 4: matkapuhelin aiheuttaa riippuvuuden

Yle on esittänyt ohjelmasarjaa Ruudun vangit, jossa joukko suomalaisia luopuu muutamaksi viikoksi televisiosta, internetistä ja matkapuhelimista. Sattumalta silmiini osui sarjan neljäs jakso, jossa koehenkilöiltä vietiin kännykkä.

Ei siis koko puhelinta, vaan pelkkä kännykkä. Osallistujat saivat tilalle vanhan lankapuhelimen, jolla pystyivät edelleen soittamaan tuttavilleen. Mutta siitä ei ollut paljon iloa, koska ihmiset eivät muistaneet kenenkään numeroita. Kaikki oli tallennettu pois otetun kännykän muistiin. Lisäksi ongelmia syntyi siitä, etteivät kaverit voineet soitella muutoin kuin henkilön ollessa kotona.

Jaksoa katsellessani tunsin itseni todella vanhaksi. Vielä 15 vuotta sitten kaikki hoitivat asiansa lankapuhelimella. Ellei jotain ihmistä saanut kiinni, niin ei sitten. Seuraavana päivänä soitettiin uudelleen.

Yksi koehenkilöistä, nuori mies nimeltä Alex Winstén, jätti tässä vaiheessa kokeen kesken: ”Mä en aio jatkaa täss’ näin, koska tää pilaa mun yksityiselämän. Se että muijaa rasittaa tää niin paljon, et mä en haluu sille pahaa. Tää pilaa mun yksityiselämän. Piste.”

Nuori nainen nimeltä Karoliina kertoi videopäiväkirjassaan, ettei kyse ollut pelkästä puhelimesta -- mutta kun sen mukana meni myös kello! Tilalle annetusta viisarikellosta ei ollut paljon iloa, sillä sen osoittimia oli vaikea tulkita:

”Torstaiaamu, eilen lähti puhelin, jossa oli mun kello. Kun mulla on tällainen kello käytössä [näyttää pientä viisarikelloa kameralle] ... Ihan vain huomiona tässä välissä et mä oon vittu ihan sekaisin mun aamurutiineista ja aikatauluista, koska mun pitää katsoa kelloa TÄSTÄ näin, TÄSTÄ. En mä osaa kattoa tämmöisiä viisareita, en mä jotenkin hahmota ollenkaan. Et ku mä näin kännykästä, että mä avaan sen kliks näin, siinä lukee 820 niin mä tajusin et kello on 8:20 ja seuraavaks mun pitää tehdä nää asiat. Näin. Nyt mä katson tästä et kello on ... 18 yli 8 niin mä joudun oikein hahmottaa ja kattooo... Mä tulen myöhästymään tänään varmaan koulusta koska niinku mä en saa yhtää... mulla on Hesarikin vielä ihan kesken ja mun pitäs lähtee... jossain vaiheessa koht tai siis... aikataulut ihan päin vittua.”

Hmm... näyttää siltä, että tämän päivän nuoret ovat todella riippuvaisia tekniikasta eivätkä enää pystyisi elämään ilman moderneja viestintälaitteita. Olen iloinen operaattorien ja koko ict-alan puolesta -- sehän takaa, että bisnestä riittää -- mutta myös huolissani ihmisistä.

Pitäisikö kännyköiden kylkeen vaatia varoitustarrat: "Matkapuhelin voi vaarantaa terveytesi ja aiheuttaa riippuvuuden"?