Canon 5Dm3 -kokemuksia

Olen nyt ehtinyt kuvata Canon 5Dm3 -kameralla runsaan kuukauden. Seuraavassa muutamia havaintoja.

Akkukesto on mainio. Kamera jaksaa akulla paljon pidempään kuin Canon 7D, vaikka molemmat käyttävät samaa akkua. USA-matkalla koko päivän kuvausten jälkeen kortilla oli 627 otosta, osa niistä 70-200 IS -putkella (jonka kuvanvakain kuluttaa akkua), ja silti varausta oli jäljellä yli 40 prosenttia. Hyvä suoritus.

Yhdellä latauksella saa otettua noin tuhat kuvaa.

Herkkä laukaisin. Laukaisinpainike on kovin herkkä. Vielä 1,5 kuukauden totuttelun jälkeenkin tulee helposti laukaistua kamera liian aikaisin. Sarjakuvausasennossa on vaikea saada otetuksi vain yhtä kuvaa, yleensä tulee kaksi. No, ehkä parempi näin päin.

Hiljainen suljinääni tervetullut. Hiljaisessa kuvausmoodissa sulkimen ääni on merkittävästi normaalia vaimeampi, mikä on tervetullut ominaisuus.

Kaksi muistikorttia voi tuottaa yllätyksen. Jos on kuvattu toiselle kortille ja se poistetaan kamerasta kuvien siirtämiseksi tietokoneelle (ja palautetaan takaisin kameraan), aktiivinen kortti vaihtuu automaattisesti. Olisi loogisempaa, että tallennus jatkuu samalle kortille, vaikka se olisi välillä hetkeksi poistettu. Lisäksi vaihtoehdoista puuttuu mahdollisuus tallentaa videot toiselle ja still-kuvat toiselle kortille.

Kohina on pieni pettymys. Kohinan suhteen 5Dm3 on pienoinen pettymys. Olettaisi, että reunattomat mikrolinssit ja kolme vuoden kehitystyö olisivat parantaneet kennon herkkyyttä, mutta kennon kohinataso on käytännössä sama kuin edeltävässä mallissa. Korkeiden ISO-tasojen jpeg-kuvat näyttävät aiempaa paremmilta, mutta kyse on kohinanpoistoalgoritmin parantumisesta.

Kohina käy ilmi seuraavasta nopeasti tehdystä vertailusta. Kuvasin vaaleaa seinää 5Dm2- ja 5Dm3-kameroilla eri ISO-arvoilla raw-kuvia ilman ohjelmallista kohinanpoistoa. Objektiivina oli 17-40 mm F4, jonka zoom-rengas pääsi hieman liikkumaan kameraa vaihdettaessa (17 vs. 19 mm). Tulokset eivät siten ole teknisen tarkkoja, mutta antavat käsityksen asiasta.

Raw-kuvien kohinoissa ei juuri ole eroa 5Dm2:n ja 5Dm3:n välillä. 

5Dm3:n kuvissa näkyy jopa enemmän kohinaa, mutta se johtuu kameran tavasta valottaa kuva tummemmaksi (lyhyempi valotusaika).

Erot 5Dm2:n ja 5Dm3:n kuvanlaadussa ovat minimaaliset. Vanhan 5Dm2:n saa nyt edullisesti, joten täyskennoista kaipaavalle harrastajalle se on mainio valinta.

Tarkennus toimii vihdoin. Vihdoinkin 5D:ssä on kunnollinen automaattitarkennus! Se on tuttu 7D:n käyttäjälle, uutta ovat vain tarkennusparametrien säätömahdollisuudet. Niillä voi vaikuttaa siihen, miten helposti kamera vaihtaa tarkennuspistettä ja miten herkästi se seuraa kohteen liikkumista. Tarkennuksessa riittää säädettävää ja opiskeltavaa pitkäksi aikaa.

Muutama kuva kohti juoksevasta koirasta 70-200 F2,8 II -objektiivilla osoittaa tarkennuksen toimivan mallikkaasti:

1/1250 s F4

1/1250 s F5

1/2500 F5

1/3200 F4

Rajaus edellisestä. Juoksevan koiran viiksikarvat ovat täysin teräviä.

Näitä kuvia ei 5Dm2:lla olisi saanut!

Tarkennuksen rajat tulevat vastaan 2x-telejatkeella, jonka tarkennus reunapisteillä ei välttämättä onnistu. Vähäkontrastisissa kohteissa keskimmäinenkin tarkennuspiste on vaikeuksissa.

Myös valotus toimii aiempaa paremmin, eikä yksittäinen kirkas kohta enää pimennä koko kuvaa.

HDR-kuvaus. Parhaimmillaan HDR auttaa tallentamaan kuvat, jotka muuten jäisivät joko yli- tai alivalottuneiksi. Olen saanut parhaat tulokset Art standard-asetuksella, mutta eri asetusten kokeileminen kannattaa. Kokeilunhalua hillitsee hieman se, että HDR-kuvissa suljin kuluu kolme kertaa tavallista nopeammin.

Esimerkiksi Tupolevin yliäänikoneen ohjaamo onnistui vaikeista valaistusolosuhteista huolimatta varsin hyvin HDR:n ansiosta:

Kameran sisäinen HDR-kuvaus yhdistää kolme eri tavoin valotettua otosta yhdeksi jpeg-kuvaksi.

Lisää 5Dm3:lla otettuja kuvia Saksan-matkalta on galleriassani.

GPS-lisäke on näppärä. Ostin kameraan gps-lisäkkeen, joka on hieman turhan iso ja estää salaman käytön. Muutoin lisäke toimii kuten pitääkin. Herkkyys on normaalia gps-tasoa ja yksi pieni sormiparisto (tai akku) riittää koko päivän kuvauksiin. Tarkempi analyysi lisäkkeestä myöhemmin.

Kuvien katselu. Katselu-painike toimii hitaasti, kamera ikään kuin "buuttaa" muutaman sekunnin. Tarkennuspisteen kohta zoomautuu pikselitasolle yhdellä painikkeella, mutta zoomaus sisään ja ulos tehdään pyörittämällä rullaa mikä tuntuu kömpelömmältä kuin entiset + ja - painikkeet. Ja LCD-näytön taustavalon voimakkuus käyttäytyy oudosti, joskus kuvat näkyvät liian pimeinä. Katselun lopettaminen ja uusi käynnistys palauttaa valoisuuden oikealle tasolle. LCD-näyttö itsessään on loistava: ensi kertaa kuvat näyttävä jopa paremmalta kameran omalla näytöllä kuin tietokoneella katsottuna!

Havaintoja Lumia 900 -puhelimesta

Sain Lumia 900 -puhelimen testikäyttöön pari viikkoa sitten. Laina-aika jäi muutamaan päivään, mutta ehdin silti ottaa tuntumaa puhelimeen. Vertailukohtana on iPhone 4, mikä on jo pari vuotta vanha malli.

Lumia 900:n näyttö on teknisesti hyvälaatuinen ja isokokoinen. Tekstit ovat niin suurta fonttia, että keski-ikäinenkin erottaa ne ilman silmälaseja. Monissa muissa älypuhelimissa näytön erotuskyky on suurempi, mutta näyttö fyysisesti pienempi. Silloin käyttöön tarvitaan nuoret silmät tai puhtaat silmälasit.

Infotiiliin perustuva aloitusnäyttö on jotain Androidin ja iPhonen välimaastosta -- ei vastaa Androidin widgettejä, mutta hakkaa mennen tullen Applen käynnistyskuvakkeet. Tuleva Windows-versio hyödyntää näytön pinta-alan vielä paremmin, jolloin ero Androidiin kutistuu. iPhoneen verrattuna Lumian kosketusnäytössä on pieni viive, mikä tuntuu välillä kiusalliselta.

Lukitus- ja aloitusnäytöt.

Käyttöliittymä hyödyntää pyöreitä toimintapainikkeita, joiden merkitys ei aina avaudu pelkistetystä kuvasta. Painikkeiden alle saa näkyviin aivan pienet tekstit painamalla kolmea pistettä. Fyysinen suurennuslasi-painike käynnistää aina nettihaun. Olisi loogisempaa, jos haku kytkeytyisi avoinna olevaan sovellukseen.

Isosta näytöstä on hyötyä varsinkin navigoinnissa -- etenkin kun sovellus on selkeä ja näyttää ajo-ohjeet sekä etäisyyden risteykseen vähintään erillisen TomTomin havainnollisuudella. Toisaalta Nokian vakiosovellus on pelkistetty myös ominaisuuksiltaan, eikä tunne esimerkiksi kaistaopastusta. Maamerkit näkyvät hauskasti 3D-kuvina.

Navigointi toimii hyvin isolla näytöllä.

Kun karttadata on olemassa ja navigointi yksi puhelimen keskeisistä myyntivalteista herää kysymys, miksei Nokia ole monen vuoden työstä huolimatta viimeistellyt navigointisovellusta loppuun asti niin, että siitä tulisi kunnollinen vaihtoehto erillisille navigaattoreille?

Lumian mukana tulee myös eri maiden joukkoliikenteen käyttöön tarkoitettu apuohjelma, joka tunsi myös pääkaupunkiseudun yhteydet.

Julkisen liikenteen käyttäjille on valmis sovellus.

Speksien mukaan puhelimessa on tuki venäläiselle Glonass-paikannukselle (kuten myös uusimmassa iPhone 4S:ssä), mutta en löytänyt yhtään ohjelmaa, joka olisi näyttänyt mitä satelliitteja paikannus käytti. Vakionavigointi ei näytä satelliittitietoja lainkaan.

Nokian musiikkiohjelma muistuttaa USAssa suosittua satelliittiradiota. Tarkkaan määriteltyjä musiikkikanavia on lukuisia, myös kotimaiselle ja klassiselle musiikille. Turha verrata ohjelmaa Spotifyihin, mutta omassa luokassaan se on aivan mainio.

Mix Radio on kuin satelliittiradion mobiiliversio: musiikkia löytyy joka makuun.

Kamera on Nokialle tyypilliseen tapaan aivan liian tekninen. Kuka haluaa säätää kännykkäkameran valotusaikaa, valkotasapainoa tai kikkailla kuva-asetuksilla? iPhonen kamerasovellus on äärimmäisen yksinkertainen, ja juuri sellainen riittää kameraan mainiosti. Vasta Pureview-kamerassa säädöillä on aidosti merkitystä.

Kamerasovellus on insinöörimallia. Säädöt ovat turhia.

Valokuvan lähettämisessä eteenpäin sähköpostilla iPhone tarjoaa useita eri kokovaihtoehtoja, Lumia ei. Kuvien siirto tietokoneelle usb-kaapelin kautta vaatii 100 megatavun Zune-ohjelman asentamisen. Onneksi Windows sentään tunnistaa puhelimen ja lataa ajurit sekä sovelluksen automaattisesti. Silti iPhonen tapa näyttää kameran kuvahakemisto suoraan Windowsille on toimivampi.

Sd-korttipaikkaa ei ole, koska nykyinen Windows-versio ei sitä tue. Akku on kiinteä, kuten iPhonessa, mikä ei ole ainakaan käyttäjän etu.

Sähköpostisovellus on mainio. iPhonessa sähköposti on vanhentunut ja kömpelö, eikä viestejä voi edes kirjoittaa offline-tilassa.

Sähköpostisovellus on mainio. Selain on tuttu Internet Explorer.

Twitter, Facebook ja Microsoftin omat palvelut on niputettu yhteen sovellukseen. Joku pitää ratkaisua hyvänä, joku huonona. Onko järkevää pitää sosiaalisen median palveluita erillisinä vai onko kyse yleiskäsitteestä? Filosofiakysymys. Microsoftin kannalta ratkaisu on hyvä, sillä se nostaa kuin varkain Microsoftin omat palvelut Twitterin ja Facebookin rinnalle.

Sosiaalisen median palvelut näkyvät yhdessä sovelluksessa.

Itse hämmästelin kalenteriini ilmestyneitä uusia tapaamisia ennen kuin selvisi, että puhelin oli imuroinut ne Facebookista. Integraatio oli siis turhankin täydellinen.

Suurin kompastuskivi on edelleen sovellustarjonta. Määrällisesti laskien niitä on valtavasti, mutta jokin on silti vialla. Ilmaissovelluksia näyttää olevan vähemmän kuin Androidille tai iPhonelle. Hinnat näkyvät puntina (täsmennys: Live-tilini on vanha ja rekisteröity aikoinaan Englantiin), mikä vaikeuttaa vertailua. Musiikin ja sovellusten kytkeminen samaan hakuun on hämäävää, vaikka haun voikin kohdistaa vain jompaan kumpaan. Hauska yksityiskohta on, että Microsoft päästää kauppaansa myös kilpailevaa Android-alustaa seuraavan sovelluksen. Apple ei vastaavaa hyväksynyt.

Windows Marketin ohjelmien hinnat näkyvät puntina.

Toisesta alustasta siirtyvää ei lohduta, että sovelluksia on yli sata tuhatta, jos juuri se oma puuttuu. Moni kaipaa esimerkiksi Instagramia. Itse petyin huomatessani, ettei Runkeeper-ohjelmasta ole Windows-versiota.

Ongelman ydin on siinä, että käyttäjä sitoutuu sovelluksiin enemmän kuin alustaan. Voin vaihtaa puhelinta helpostikin, mutta jos olen kerännyt oman liikuntahistoriani Runkeeperiin tai kerännyt satoja kuvia Instagram-tililleni, en halua menettää niitä. Ei auta, vaikka tarjolla olisi lukuisia vaihtoehtoisia sovelluksia -- tarvitsen juuri sen tietyn. Käyttäjä on tietojensa vanki.

Sovellusten tuominen uudelle alustalle on helppoa, jos yksinkertainen käännös riittää. Esimerkiksi Flightradar24 näyttää samanlaiselta sekä Androidissa, iPhonessa että Windows Phonessa. Elisaviihde-sovellus näyttää Windows Phonessa suorastaan huonolta verrattuna havainnolliseen iPhone-versioon.

Flightradar24 ei noudata Windows-ulkoasua, mutta Foursquare on nähnyt enemmän vaivaa.

Foursquaren koodaajat ovat nähneet paljon enemmän vaivaa ja sovittaneet palvelunsa ulkoasun Windows-tyyliseksi. Siksi Foursquare onkin havainnollisempi ja hienompi kuin iPhone-versiona.

Lopuksi vielä kolme kamerakuvaa Lumia 900:sta ja iPhone 4:stä. Ne on otettu aurinkoisena aamuna Kauppatorilla eli lähes optimaalisissa olosuhteissa. Kuvat kertovat lähinnä sen, että vaikka Lumian kamera onkin ihan OK, se ei vastaa Nokian huippumalliin kohdistuvia odotuksia.

Jäämme siis odottamaan Nokian ensimmäistä Windows 8 -puhelinta.

Lumia 900 (8 megapikseliä)

iPhone 4 (5 megapikseliä)

Lumia 900

iPhone 4

Lumia 900

iPhone 4

Muokattu 3.7.2012 klo 21.10, lisätty viimeinen kuvapari.