Kesäleluksi Nokian painajainen

Ostin viime viikolla uuden älypuhelimen: Huawei 8800, jota Elisa myi tarjoushintaan 199 euroa (Ideos X5). Hinta ei edellyttänyt liittymän ostamista, joten kuka tahansa saattoi kävellä kadulta sisään ja lähteä ulos halpa älypuhelin taskussaan.

Alle 200 euron Android-älypuhelin oli niin halpa, että ostin sen melkeinpä kesäleluksi. Huaweillä on mukava testailla Android-sovellusten valtavaa valikoimaa. Puhelin ei tietenkään ole täydellinen, mutta siinä on iso näyttö ja käypä prosessori. Kamera on heikkotasoinen ja akkukesto voisi olla parempi. Eniten itseäni harmittaa FM-radion puuttuminen, sillä kuuntelen usein radiota puhelimella. Huawein kanssa on tyytyminen nettiradioon.

No, tällä hinnalla ei voi saada kaikkea. Vielä viime kesänä vastaavantasoisesta älypuhelimesta olisi saanut maksaa 500 euroa. Ja juuri tässä on Nokian painajainen.

Etsittäessä syitä Nokian nykyisiin ongelmiin monet (kuten Helsingin Sanomien pääkirjoitus tänään sunnuntaina 12.6.2011) syyttävät Applen iPhonea. Niin olen itsekin tehnyt. Vähättelyn ja itsevarmuuden sijaan Nokian olisi pitänyt huomata, miten aika oli ajanut Symbianin ohi. Valikkorakenne, painikkeet ja joystick, jotka vielä 1990-luvulla olivat näppäriä ja edistyksellisiä, vanhenivat 2000-luvulla suunnittelijoiden käsiin. Nokia ei joko nähnyt tätä tai ainakaan se ei kyennyt reagoimaan muutokseen.

iPhone ei ole ainoa syyllinen Nokian romahdukseen, vaikka onkin saanut eniten julkisuutta. Sen pelin Apple -- ja amerikkalaiset yleensäkin -- kyllä osaavat. Jenkkifilosofialla kehitetty iPhone herätti valtavan innostuksen kotimarkkinoilla, mutta Apple ei olisi koskaan uhannut Nokiaa.

Apple ei halunnut valloittaa maailmaa erityyppisten puhelinten kirjolla, vaan keskittyä muutamaan high-end-malliin. Apple halusi mieluummin säilyttää iPhonen premium-tuotteena ja tehdä rahaa musiikilla, sovelluksilla sekä palveluilla. Siihenkin bisnekseen Nokia havahtui aivan liian myöhään.

Varsinainen Nokian kaataja oli kuitenkin Android. Googlen käytännössä ilmainen Android muutti koko toimialan logiikan. Entinen, hyväkatteinen puhelinbisnes muuttui nopeasti pc-bisnekseksi, jossa ratkaisevaa on vain hinta -- mahdollisimman alhainen sellainen.

Halpabisneksessä kiinalaiset ovat ylivoimaisia. Ensi kesänä hyviä Android-älypuhelimia saa jo alle sadalla eurolla ja nyt ostamani puhelin vaikuttaa kalliilta. Kiinalaismalleissa ei ehkä ole viimeisintä kameraa eikä parasta akkua, mutta halpa hinta ja valtava sovellustarjonta ratkaisevat asiakkaiden lompakon äänestäessä. Näin kävi pc-maailmassa, ja niin tulee käymään myös älypuhelimissa. Älypuhelin on kaikin tavoin tulevaisuuden pc. Ollila itse sanoi niin jo kymmenen vuotta sitten, Nokian loiston päivinä.

Oleellista on, ettei Androidin kanssa voi kilpailla, koska Googlella ei ole matkapuhelinmarkkinoilla mitään hävittävää eikä mitään voitettavaa. Sille on samantekevää, vaikkei Android ikinä tuottaisi taalaakaan. Google haluaa vain lisää käyttäjiä omille netti- ja mobiilipalveluilleen. Miljardien käyttäjien tietovirtojen ohjailu ja heille mainostaminen on parempi bisnes kuin puhelinten tai käyttöjärjestelmien valmistaminen ikinä. Google kilpailee aivan eri markkinoilla kuin Nokia. Siksi kilpailutilanne näiden kahden välillä on alusta lähtien mahdoton.

Viikon takainen Business Weekin artikkeli kertoi, miten Nokian johto havahtui vasta 3.1.2011 huomaamaan Meegon ongelmat (kts. myös Guardian-lehden artikkeli). Tuolloin kävi ilmi, että tuotantosuunnitelmien mukaan yhtiö saisi valmiiksi vain kolme Meego-puhelinmallia vuoteen 2014 mennessä. Siis kolme! Vaikka kyse oli Symbianin seuraajasta, joka puolestaan oli keskeinen tuote koko yhtiön tulevaisuuden kannalta.

Jos tieto tosiaan pitää paikkansa, se on ällistyttävä ja paljastaa vielä yhden syyn Nokian romahdukseen. Eikö kukaan seurannut Meego-kehityksen etenemistä tämän tarkemmin? Miten johdolle voi tulla yllätyksenä, ettei strateginen tuote valmistu likimainkaan ajoissa? Miten yhtiön hallitus voi katsoa peiliin tällaisen jälkeen?

Jotain oli todella pahasti pielessä Nokian sisällä. Elop ei tuhonnutkaan Nokiaa vaan pelasti sen, mitä pelastettavissa vielä oli. Todelliset virheet oli tehty paljon ennen häntä, ja virheitä oli monta.

Applen iPhone oli tässä keitoksessa vain rikka rokassa.

Näkemiin E71, tervetuloa iPhone 4

Vaihdoin viime viikolla Nokian E71-puhelimesta iPhone 4:ään. Ostin 2,5 vuotta sitten iPod Touchin ja jäin odottamaan, milloin operaattorivapaa iPhone tulisi Suomeen. Kun Elisa alkoi myydä laitteita 30.9.2010, laitoin tilaukseni heti sisään. Puolitoista vuotta palvelleen E71:n akku oli tullut sopivasti tiensä päähän viikkoa aikaisemmin.

Netti on pullollaan vertailuja ja käyttäjäkokemuksia, joten ihan lyhyesti vain pari asiaa. Puolentoista vuoden ajalta muistan vain yhden asian, joka E71:ssä yllätti iloisesti: käyntikorttien ja 2D-viivakoodien skannaus. Muutoin puhelin oli äärimmäisen tylsä ja mekaaninen. Se oli konstailematon työkalu, vähän kuin rautakanki.

Parasta E71:ssä oli akkukesto ja näppäimistö. Toisaalta käyttöliittymä oli niin kömpelö, että lähes nolotti. Miksi herätyskello oli Toimisto-valikossa ja uudet sovellukset menivät Asennus-nimisen kuvakkeen taakse? Miksi tekstejä oli rumasti lyhennetty? Edellinen puhelimeni oli N73 ja siinä kuvakkeet olivat kolmiulotteisia ja värikkäitä. Ehkä Nokialla ajateltiin, että koska E71 on bisnespuhelin, askeettiset kuvakkeet saavat riittää. Se oli virhe. Myös työkalun tulee olla inspiroiva ja silmää miellyttävä.

N8:ssa olisi mainio kamera, mutta sen käyttöliittymä on edelleen vanhaa Symbiania. Ja pitkät tekstit on vieläkin katkaistu pisteellä. Ihan oikeasti hei nokialaiset: 2010-luvun älypuhelimessa sellaista ei voi mitenkään pitää hyväksyttävänä.

Kaikki, mikä nokialaisessa on hyvää, on iPhonessa huonoa ja kääntäen. E71 oli avoin ja synkronoi tietonsa näppärästi Bluetoothilla pöytäkoneeseen. Mikään vastaava ei tietenkään toimi iPhonessa. E71 oli rautakanki, mutta iPhone 4 on koru, joka on liukas ja kiiltävä käsissä. Hintaan pitäisi ehdottomasti kuulua suojakuoret. Korussa ei ole paikkaa edes rannelenkille! Harmittelen kovasti myös FM-radion puuttumista sekä onnetonta akkukestoa.

iPhone 4 on puhelimena huono, mutta sillä on yksi tärkeä etu: tämän hetken kiinnostavimmat mobiilisovellukset tulevat jenkeistä ja tukevat iPhonea ja Androidia. Osa tukee myös Windows Mobilea ja Blackberryä. Valitettavasti Symbian-puhelimen käyttäjä jää ilman Foursquarea (ok, sen saa kiertotien kautta http://www.binbert.com/blog/2010/08/download-foursquare-symbian-client-for-smart-phones/), Evernotea, Dropboxia, Layaria ja monia muita uusia juttuja.

Oli puhelimen tekniikka miten hyvää tahansa, vasta sovellukset tekevät siitä älypuhelimen. Siksi Nokian pitäisi ehdottomasti saada kehittäjät taas innostumaan Symbianista.

Sanon E71:lle vain näkemiin, en hyvästejä. Käytän nimittäin sovellusta, joka lukee gps-koordinaatit ja lähettää ne kameralle Bluetoothilla. Olkoon vaan iPhone sovelluskehittäjien lemmikki, mutta vastaavaa sovellusta en ole vielä löytänyt. Ja jos sellainen olisikin, se todennäköisesti tyhjentäisi akun tunnissa. E71 toimii BT-gps:nä koko päivän.

Miten N97-puhelimen saa kytkettyä päälle?

Nokian brändi ja pörssikurssi ovat saaneet viimeisen puolen vuoden aikana kovia kolhuja. Ulkopuolisin silmin Nokia tuntuu langenneen samaan ansaan kuin lukemattomat menestyneet yritykset ennen sitä.

Nokian matkapuhelinbisnes lähti nousuun 1990-luvun puolivälissä. Nokia oli tekninen edelläkävijä, joka oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yrityksen sisällä oli vahva tekemisen ja näyttämisen halu, ja tulosta syntyi. Innovaatiot seurasivat toistaan ja koko Suomi nousi maailmankartalle uuden tekniikan osaajana.

Tällä vuosituhannella tilanne alkoi muuttua. Puhelinvalmistuksen tietotaito levisi myös aasialaisille yrityksille, joilla oli pitkä kokemus kuluttajaelektroniikasta. Pelkkä tekniikka ei enää riittänyt, sillä asiakkaat alkoivat kaivata palveluita ja käytettävyyttä.

Jotain muuttui myös Nokian yrityskulttuurissa. Kasvun myötä yritys alkoi tuijottaa pelkkiä talouslukuja, jolloin alkuperäinen innostus hiipui. Kuten Jobs on osoittanut, tämän alan yritystä ei johdeta pelkällä Excelillä. Nyt kulut on minimoitu, katteet maksimoitu -- mutta silti kurssi on pohjamudissa ja sijoittajat tyytymättömiä.

iPhone-julkistuksen olisi pitänyt soittaa kelloja Nokian pääkonttorissa, mutta ilmeisesti mitään ei tapahtunut. Isoilla yrityksillä on tapana jäädä menneisyyden ja oman menestyksensä vangeiksi, niin etteivät ne pysty reagoimaan markkinoiden muutoksiin.

Ja sitten otsikossa mainittuihin N97-kokemuksiin.

Lainasin taannoin N97 Mini-puhelinta navigaattorikokeiluita varten. Ensimmäinen ongelma oli keksiä, miten sen saa kytkettyä päälle. Sivulla oli iso, houkutteleva vipu, joka ei kuitenkaan tehnyt mitään. Lopulta keksin, että virtakytkin on se pieni, hädin tuskin erottuva painike laitteen päällä.

On turha kuvitella, että käyttäjä selaa ensitöikseen käyttöohjeen läpi. Jos puhelinta ei saa avattua ilman manuaalin apua, käytettävyystestauksessa on mennyt jotain pahasti pieleen.

Kun puhelin oli vihdoin käynnistynyt, tuli toinen ongelma: PIN-koodi. Syötin koodin ja painoin vihreää luuria. "Vain hätäpuhelut sallittuja". Mitä ihmettä? Kokeilin monta kertaa, aina sama juttu.

Tässä vaiheessa puhelin oli tuhonnut täydellisesti ensivaikutelmansa. Markkinoijat korostavat OOBEn merkitystä (out of the box experience): asiakastyytyväisyyden kannalta on tärkeää, että juuri ostettu laite antaa hyvän ensivaikutelman ja on helppo ottaa käyttöön. Nokian tapauksessa tästä ei ollut puhettakaan. Monta Nokian puhelinta omistaneena ja insinöörikoulutuksesta huolimatta en saanut puhelinta edes avattua. Jos puhelin olisi ollut omani, olisin lähtenyt palauttamaan sitä takaisin kauppaan.

Lopulta oivalsin, että PIN-koodin jälkeen ei pidä painaa luuria, vaan risuaitaa. Olisi kohtuullista odottaa, että vaatimuksesta muistutetaan näytöllä, mutta ei.

Tuskin olen ainoa, joka on törmännyt näihin ongelmiin. Luultavasti muut eivät vain ole kehdanneet antaa palautetta asiasta pelätessään vaikuttavansa tyhmiltä. Mutta ei, asiakas ei ole tyhmä, vaan aina oikeassa.

Niin ikään on käsittämätöntä, että vielä N97-mallissakin puhelimen tekstejä on katkaistu (Käynnistett. ja suljett. ja Multim.viesti), vaikka näytöllä olisi runsaasti tilaa. Jos vika on Symbian-alustassa, siitä olisi pitänyt luopua jo ajat sitten. Markkinajohtajan ei pidä rakentaa älypuhelimiaan 1990-luvun alustalle -- ei ainakaan jos haluaa pysyä markkinajohtajana.

Vielä yksi valitus käytettävyydestä: kun Nokian puhelimella surffaa ssl-suojatulle sivulle, selain kysyy "Avataan suojattu yhteys. Kukaan muu ei näe sisältöä. Jatketaanko?". Mikä ihmeen merkitys tällä ilmoituksella on? Käyttäjä ei voi vaikuttaa ssl-salauksen päällekytkeytymiseen, koska siitä päättää palvelin. Ilmoitus on täysin turha ja vaatii ylimääräisen kuittauksen. Miksi kukaan haluaisi keskeyttää surffauksen sen vuoksi, että yhteys muuttuu salatuksi?

Mallista toiseen pysyvät samat käytettävyysongelmat osoittavat, ettei Nokia välitä näin pienistä asioista. Ehkä tekniikka ja katelaskelmat varastavat kaiken huomion?