Huawei on vain Kiina-ilmiön jäävuoren huippu

Huawei on noussut uudenlaisen Kiina-ilmiön keihäänkärjeksi. Yhdysvallat varoittaa länsimaita hankkimasta Huawein verkkolaitteita ja tukiasemia, koska epäilee yhtiön olevan maan johdon määräysvallassa. Asia ei ole uusi, mutta nyt siitä on noussut kansainvälinen kohu. Huawein perustajan tyttären pidättäminen Kanadassa Iranin vientikiellon rikkomisesta on nostanut kiistan uudelle, poliittiselle tasolle.

Uskon, että Yhdysvalloilla on tiedustelutietoa, jonka perusteella varoitukset on annettu. Tätä tukee se, että maan läheisimmät kumppanit ovat ryhtyneet konkreettisiin tekoihin Huawein torppaamiseksi. British Telecom purkaa verkostaan Huawein 4G-laitteita, Norjassa Huaweitä ei päästetty 5G-kilpailuun; Kanada harkitsee samaa. Suomeen näin salainen tiedustelutieto päätyy viimeisenä, joten meillä operaattorit joutuvat luottamaan kiinalaisyhtiöiden vakuutteluihin. Operaattoreilla on lainmukainen velvollisuus huolehtia verkkojensa turvallisuudesta, mutta vaatimus ei voi kattaa salaista tiedustelutietoa.

Julkista näyttöä kiinalaisten epäreilusta toiminnasta ei ole. Tiedetään kuitenkin, että Kiina paaluttaa asemiaan tulevaisuuden markkinoista päättäväisesti ja keinoja kaihtamatta mm. Afrikan luonnovaroista kilpaillessaan. Se voi veljeillä vapaasti diktaattorien kanssa ja lahjoa päättäjiä kaivossopimusten saamiseksi, koska kotimaan kansalaismielipiteestä ei tarvitse välittää.

Yhdysvalloilla on tähän asti ollut etulyöntiasema teknologisen kehityksen veturina ja internetin ykkösmaana. Laitteisto on kiinalaisten salainen ase: 90 % tietotekniikasta valmistetaan Kiinan tehtaissa. Olisi vain loogista käyttää strategista kilpailuetua hyödyksi ja painostaa laitevalmistajat lisäämään emolevyille sekä prosessoreihin piilotettuja toimintoja. Niitä voitaisiin käyttää tietoliikenteen salakuunteluun tai mahdollisen kriisin hetkellä tiedon sabotointiin. Laitetasolle upotettuja takaovia tai vakoilutoimintoja on mahdotonta havaita ohjelmallisesti.

Yhdysvalloilla on pitkä kokemus vastaavasta toiminnasta. Se on hyödyntänyt laitetoimituksia ja nettipalveluita omien etujensa ajamiseen. Siksi se tietää muita paremmin, mitä vaaroja Kiinan kehitykseen liittyy. Yhdysvallat pelkää joutuvansa pian maistamaan omaa lääkettään.

Huawei on pelkkä jäävuoren huippu. Se on nostettu tikun nokkaan, koska juuri nyt operaattorit tekevät suuria investointeja 5G-verkkoihin, ja Huawein tarjooma on erittäin kilpailukykyistä. Laitteet ovat teknisesti edistyksellisiä ja (ilmeisesti Kiinan valtion rahoituksella) myös edullisia. Nyt tehdyt hankintapäätökset vaikuttavat mobiiliverkkojen turvallisuuteen ainakin kymmenen vuoden ajan.

Yhdysvallat pelkää Kiinan teknovakoilua monella muullakin rintamalla. Joitakin valvontakameroita on kielletty ja viranomisten käyttämien DJI:n lennokkien on epäilty vakoilevan kriittistä infrastruktuuria. Muutama vuosi sitten Lenovon tietokoneet olivat epäiltyjen listalla ja niiden hankinta valtionhallintoon kiellettiin. Ja kun Motorola myi 2010 verkkoliiketoimintansa, kaupat tehtiin Nokian kanssa, vaikka Huawei tarjosi 100 miljoonaa dollaria enemmän.

Samaan sarjaan kytkeytyy viimekesäinen episodi, jossa EU julisti Yhdysvalloilta saamiensa tietojen perusteella Kaspersky Labin tietoturvaohjelmat "haitallisiksi". Lännessä pelätään Kiinan lisäksi myös Venäjän urkintaa. Taaskaan meille ei kerrota perusteluita eikä näytetä todisteita. Olemme pimennossa.

Onko meillä mitään todisteita Kiinan epäreilusta pelistä? Viime lokakuussa Bloomberg pudotti uutispommin väittämällä, että Supermicron valmistamista emolevyistä olisi löytynyt vakoilusiruja. Supermicro on taiwanilaisten perustama yritys, jonka pääkonttori on Piilaaksossa ja tehtaat Kiinassa. Yhtiön emolevyjä käytetään erityisesti datakeskuksissa, mm. Amazonilla ja Applella sekä valtion omissa yksiköissä aina CIA:ta myöten. Vakoilusirulla näissä laitteissa olisi järisyttäviä seurauksia.

Apple, Amazon, Supermicro sekä kansallisen turvallisuuden virasto tutkivat asiaa, mutta eivät löytäneet mitään todisteita. Eri asia on, kertoisivatko ne löydöistään siinäkään tapauksessa, että vakoilulaitteita löytyisi. Bloomberg ei ole vetänyt uutistaan takaisin, mutta ei myöskään esittänyt omia todisteita sen tueksi. Kaikki perustuu luottamuksellisiin lähteisiin.

Sen sijaan Bloomberg julkaisi toisen uutisen, jonka mukaan Kiinan tiedustelu oli velvoittanut alihankkijat asentamaan vakoilulaitteita SuperMicron alihankkijoiltaan tilaamiin emolevyihin. Tiedot olivat peräisin israelilaiselta tutkijalta. Ilmeisesti vakoiluosa oli emolevyjen Ethernet-portissa eikä Supermicro ollut ainoa valmistaja, jonka laitteisiin tällaisia lisäyksiä oli tehty. Bloombergin mukaan Yhdysvaltojen NSA oli käyttänyt itse samanlaista tekniikkaa.

Jotain on selvästi tekeillä ja kyse on todella isoista asioista: vakoilusta, kybersotaan valmistautumisesta sekä kansallisesta turvallisuudesta. Meille suomalaisille epäluulo on hyväksi, sillä se parantaa Nokian ja Ericssonin asemia 5G-laitekilpailussa.

Yksittäisen kansalaisen ei tarvitse olla huolissaan Huawei- tai Honor-älypuhelimestaan. Sen vakoilu ei ketään kiinnosta. Mutta kun kyse on valtiotason asioista tai yritysten tuotekehityksestä, kannattaa lähteä siihen, ettei mobiililaitteisiin voi aukottomasti luottaa. Kannattaa käyttää vahvoja salaustekniikoita (ei niitäkään amerikkalaisilla ohjelmilla) ja pyrkiä käsittelemään salaista tietoa perinteisin menetelmin, ilman verkkoja.

Olemme astuneet uuteen aikakauteen, jossa teknologia liittyy oleellisesti Yhdysvaltojen ja Kiinan väliseen kamppailuun talousmahdista ja vaikutusvallasta.

Nokian visio oli kahdeksan vuotta edellä aikaansa - vai oliko sittenkään?

Toimistolla siivotessa käsiin osui Wired-lehden kansi, jonka olen joskus repinyt talteen. Ja hyvästä syystä: tämä kansi kuvaa Suomen historian loisteliainta aikaa:

Wired-lehti syyskuussa 1999.

"Netti taskuun", lupaa Nokian Jorma Ollila teknologialehden kannessa. "Kuinka Nokia katkaisee langat maailmasta", kertoo alaotsikko.

Valitettavasti lehti ei ole tallella, enkä voi tarkistaa, miten Nokia maailman tuolloin näki. Joka tapauksessa ajatus internetin tuomisesta taskuun oli 1990-luvulla huima visio, olivathan GSM-matkapuhelimet uusinta uutta ja vasta harvassa kodissa oli nettiyhteys -- sekin yleensä langallisen puhelinverkon kautta modeemilla soittaen.

Nokian visiosta tuli totta vasta vuonna 2007, kun Apple julkisti iPhonen. Se toi netin palveluineen kirjaimellisesti taskuun, vaikka siinä olikin aluksi vain 2G-yhteys (ja juuri sen vuoksi Nokian insinöörit eivät osanneet ottaa sitä vakavasti).

Nokian visio oli aivan oikea, mutta yhtiö ei pystynyt toteuttamaan sitä. Ja näin jälkikäteen on vaikea sanoa, mikä visio tuossa vaiheessa edes oli. Vuosituhannen vaihteessa Nokia panosti wap-palveluihin, jotka lienevät kaikilta jo armeliaasti unohtuneet. Niissä oli kyse tekstimuotoisesta, karsitusta internetistä, johon mentiin välipalvelinten kautta.

Nokia ymmärsi paremmin operaattoreita kuin internetiä. Se halusi pitää käyttäjät operaattorien ohjauksessa ja laskutuksessa. Elettiin aikaa, jolloin operaattorit vuolivat kultaa kalleilla datamaksuilla ja tekstiviesteillä (joiden kate oli noin 99 %). Nokian visiona oli luultavasti tämän maailman jatkaminen. Sama virhe tehtiin 2005, kun uskottiin videopalvelujen tulevan laitteeseen tekniikka edellä, ei puhtaana datasiirtona.

Paradoksaalisesti voi sanoa, että Nokian visio toteutui vastoin sen omia yrityksiä. Siksi maailman mullistaminen onnistui Applelta, joka lähti puhtaalta pöydältä ilman vanhaa painolastia.

Ja kiitos Applen, meillä kaikilla on tänään todellakin internet taskussa.

PS. Dow Jones -indeksi oli loppuvuonna 1999 noin 11 000 pistettä. Tänään se on 18 454. Kurssikehityksen ennustaminen on yhtä vaikeaa kuin tekniikan ennustaminen. 

Entä jos mobiilidatan hinta tuplaantuu?

Me suomalaiset olemme tottuneet edullisiin mobiilihintoihin. Kuka enää suostuisi käyttämään älypuhelintaan ilman rajoittamatonta, kiinteähintaista kuukausimaksua? Volyymiperusteisella laskutuksella ahkera älypuhelimen käyttäjä tuottaisi kuukaudessa puhelimen hinnan kokoisen laskun.

Vaan mitä tapahtuisi, jos kuukausimaksut tuplaantuisivat tai kiinteähintaisten liittymien myynti loppuisi kokonaan? Yhdysvalloissa suurimmat operaattorit ovat jo luopuneet rajoittamattomista liittymistä.

Myös Suomen hinnoissa on nousupaineita, sillä älypuhelimet yleistyvät nopeasti ja dataliikenteen määrä kaksinkertaistuu vuosittain.

Tekniikan kehittyminen on tähän asti riittänyt laskemaan datasiirron kustannuksia. Lankaverkon puolella kuluttajille on vuosi vuodelta myyty nopeampia liittymiä, joiden kuukausihinta on pysynyt samana. Miksei sama kehitys toistuisi mobiilidatassa?

Vaikka kotien laajakaistojen nopeudet ovat nousseet, kyse on osittain tilastoharhasta. Itselleni on myyty 24 megan liittymä, jonka todellinen huippunopeus rajoittuu siirtoetäisyyden vuoksi noin puoleen tästä. Mikään operaattori ei kestäisi sitä, että asiakkaat alkaisivat täysimääräisesti hyödyntää ostamaansa kaistaa.

Todelliset ongelmat ovat kuitenkin muualla. Tähän asti matkapuhelinoperaattorit ovat ansainneet helppoa rahaa puheluista, tekstiviesteistä ja roaming-maksuista. Niillä on voitu rahoittaa 3G-verkkojen rakentamista ja tukiasemien pystyttämistä.

Nyt tulot ovat hitaasti mutta vääjäämättömästi putoamassa pelkän mobiilidatan varaan. Roaming-maksut ovat EU:n silmätikkuna ja älypuhelin siirtää tekstarit, puheen ja jopa videopuhelun täysin ilmaiseksi ip-verkon kautta. Parhaimmillaan tämä on niin helppoa, ettei käyttäjä edes huomaa koko asiaa. Esimerkiksi iPhone-puhelinten väliset tekstiviestit menevät automaattisesti Applen oman palvelimen kautta eivätkä maksa mitään.

Skype, Whatsapp ja muut sovellukset kaappaavat suomalaisten operaattorien tuottoisan bisneksen amerikkalaisille yrityksille. Tähän asti muutos on ollut hidasta, koska molemmat osapuolet tarvitsevat älypuhelimen, mutta jatkossa kehitys on kiihtyvää. Esimerkiksi Whatsapp on jo hyvin suosittu nuorten keskuudessa -- ja perinteisesti juuri he ovat olleet innokkaimpia tekstaajia.

Jos suomalaiset operaattorit jäävät pelkiksi bittiputkiksi, niiden on perittävä putkistaan hinta, joka riittää putkien ylläpitoon ja uusien rakentamiseen. Kehityksessä on myös kansallinen näkökulma: kotimainen osaaminen ja palvelutuotanto kärsii, kun jenkkifirmat ottavat asiakkuudet itselleen. Bittiputkimiehet eivät innovoi tulevaisuuden matkapuhelinratkaisuja.

Langallista laajakaistaa on helppo rakentaa vetämällä kuituja maahan. Kapasiteettia voi kasvattaa lähes rajattomasti ja se skaalautuu lineaarisesti kustannusten mukana. Langaton datasiirto on erilaista. Taajuuksien määrä on rajoitettu, joten kapasiteetin lisääminen vaatii koko ajan uusien tekniikoiden käyttöönottoa. Tukiasemia ja päätelaitteita on vaihdettava uusiin. Lopulta vastaan tulevat fysikaaliset ja teoreettiset rajat: taajuuskaistalle mahtuu vain tietty määrä informaatiota, olipa koodaus tehty miten kehittyneesti tahansa.

Kapasiteettia voidaan lisätä myös tukiasemien määrää lisäämällä. Antennipaikkojen vuokrat kallistuvat koko ajan eivätkä terveysuhkien pelottamat asukkaat halua antenneja oman talonsa seinään.

Suomessa taajuudet annettiin ennen kauneuskilpailun perusteella, nyt ne myydään huutokaupalla eniten tarjoavalle. On selvää, että nämäkin kustannukset valuvat lopulta asiakashintoihin.

Mobiililaitteista on tulossa uusia matkatelevisioita. Yhä useampi katsoo tv-ohjelmia, Youtubea ja tilausvideoita kännykästä tai tabletista. Mobiilitekniikka alkaa kilpailla vanhan antennibroadcastin kanssa, mutta kilpailutilanne on erikoinen.

Jos jenkkiläinen tv-yhtiö haluaa perustaa Suomeen tv-kanavan, sen pitää maksaa itse antennijakelun kustannukset. Mobiilitekniikassa ulkomainen tv-yhtiö (Netflix ym.) maksaa ip-jakelusta vain oman maansa osuuden (runkoverkossa, halpaa), kun taas paikallinen jakelu Suomessa (langattomasti, kallista) jää matkapuhelinoperaattorin kustannukseksi, ja valuu lopulta sekin asiakkaan nettiyhteyden hintaan.

Kaikki eivät ole älypuhelinten tehokäyttäjiä eivätkä jatkossakaan katso puhelimestaan videoita. Kiinteä kuukausihinta pakottaa heidät kuitenkin maksamaan muiden kustannuksia. Tämän epäsuhdan korjaaminen vaatisi joko datarajoituksia tai selvää eroa perus- ja teholiittymän välille.

Muutoksia nykyiseen mobiililaajakaistaan on väistämättä tulossa. Ne voivat vaikuttaa tapaan, jolla käytämme nettipalveluita, ja lisätä valokuidun suosiota maaseutujen ja kesämökkien verkottajana.

Lisäys 13.6.2013: Vuoden 2012 jälkipuoliskolla matkapuhelinminuutit kääntyivät ensi kertaa lievään laskuun. 

Jolla, älypuhelin made in Finland

Jolla julkisti tänään älypuhelimensa ja alkoi ottaa vastaan tilauksia. Toimitusten pitäisi käynnistyä vielä tämän vuoden puolella. Olisiko liikaa toivoa Jollaa jo pukinkonttiin?

Jolla on suomalaisen nörtin vastaisku älypuhelinmarkkinoille. Pari vuotta sitten moni nokialainen oli sydämistynyt, kun Nokia hylkäsi Meego-alustan ja hyppäsi Microsoftin kelkkaan. Nyt he ovat ex-nokialaisia ja pääsevät näyttämään Jollassa, mihin Meegon rahkeet riittävät.

Meegosta on tosin matkan varrella tullut Sailfish OS ja älypuhelinten markkinat ovat muutenkin räjähtäneet. Pieni suomalainen valmistaja voi vain uneksia markkinaosuuksista alalla, josta Microsoft ja Nokia ovat yhteisillä ponnistuksilla saaneet vain kolme prosenttia.

Kilpailu julkisuudesta on raakaa. Jolla aikoo hyödyntää nettiä, yhteisöllisyyttä ja fanikulttuuria levittäessään tietoa itsestään. Testissä on paitsi Jollan insinööriosaaminen, myös viraalimarkkinoinnin toimivuus.

Teknisesti Jollan tänään esittelemä malli on tavanomainen. Erikoisuutena on laitteen jakaminen kahtia, jolloin toinen puoli voi tuoda valmista sisältöä, uusia teknisiä ominaisuuksia tai vaikkapa lisää virtaa akkuun. Idea on rohkea, mutta hieman... hmmm, epätavallinen. On vielä vaikea nähdä, mitä todellista hyötyä tästä on. Kuinka moni haluaa kaksinkertaistaa puhelimensa paksuuden?

Ilmassa on paljon muitakin kysymyksiä. Uuden käyttöjärjestelmän ekosysteemin rakentaminen alkaa nollasta. Miten Jolla aikoo voittaa kehittäjät puolelleen, kun se on ollut vaikeaa Microsoftillekin? Mikä saisi Instagramin tekemään appsistaan Sailfish-version, kun Windows Phone -versiota on odotettu turhaan jo vuosi?

Ennakkotietojen mukaan puhelimessa voi ajaa myös Android-sovelluksia, mutta jos niitä ei voi ladata suoraan Googlen omasta Play-kaupasta, virittely jää nörttien puuhailuksi.

Päivän esittelyissä kehuttiin puhelimen moniajoa. Se on hyvin kehittynyttä, mutta kuinka moni oikeasti kaipaa tausta-ajossa pyöriviä videoita? Ja miten paljon tehokas moniajo syökään akkua, kun muissa puhelimissa virta ei tahdo riittää edes heikompaan moniajoon?

Onkin vaarana, että entiset nokialaiset luottavat nyt liikaa tekniikan voimaan. Päivän kommenteissa vanhasta menestyksestä kumpuava itseluottamus oli muutenkin lähes jenkkitasoa: me keksimme älypuhelimen jo 1990-luvulla, me suomalaiset osaamme tämän alan ja niin edelleen.

Varmasti, mutta markkinat ja ostajien odotukset ovat nyt ihan toisenlaiset kuin Nokian loiston päivinä.

Ainakin yhteen asiaan pitää kiinnittää huomiota: päivän demot olivat niin sekavia, ettei tavallinen katsoja ymmärtänyt niistä mitään. Nopeat vaihdot sovelluksesta toiseen, katoava verkkoyhteys ja moniajon suitsuttaminen joka käänteessä saivat kenen tahansa pään pyörälle.

Puhelimen suunnitellut insinööri ei ole paras henkilö esittelemään sitä suurelle yleisölle. Applen Jobs oli demojen mestari, joten Jollan markkinointiväen kannattaa katsoa vanhat julkistustilaisuudet vaikkapa Youtubesta.

Nörttien suosiosta kilpailevat juuri markkinoille tulleet Firefox OS -puhelimet, jotka ovat täysin avoimia, ja joihin ei edes tarvita omaa ekosysteemiä. Html5 toimii niin web-sivuina kuin sovelluksinakin.

Jolla on sekä hyvässä että pahassa suomalaisen osaamisen koetinkivi. Pienellä toimijalla on aina mahdollisuus yllättää ja reagoida tilanteisiin, joihin jätit eivät pysty. Emme vielä edes tiedä, mitä nämä tilanteet tulevat olemaan.

Toivon Jollalle kaikkea hyvää -- enkä ainoastaan toivo, vaan pistin tilauksen tänään sisään ja maksoin 100 euroa etumaksua. Edistäköön se osaltaan Jollan matkaa myrskyisille vesille.

Käyttökokemuksia luvassa blogiin heti, kun saan puhelimen hyppysiini. Mitä pikemmin se tapahtuu, sen parempi.

Applen iOS 6 on pettymys

Apple esitteli pari päivää sitten tulevaa iOS 6 -käyttöjärjestelmää. Amerikkalaiset fanit ovat innoissaan, mutta  täällä Suomessa jalat pysyvät maassa. iOS 6 on todellinen pettymys.

iOS 6:ssa Apple parantaa Siri-puheentunnistusta (ei hyötyä suomenkielisille), helpottaa iPhonen kytkemistä auton järjestelmiin, kytkee Facebookin ja Yelpin (joka viime viikolla aloitti myös Suomessa) osaksi käyttöjärjestelmää sekä tarjoaa uuden Passbook-sovelluksen, johon voi tallentaa matka- tai konserttilippuja sekä sähköisiä lahjakortteja.

Apple hylkää Googlen kartat, mahdollisesti siksi että Google alkoi vaatia niistä rahaa. Uudessa kartassa on mahdollisuus 3d-ylilentoihin. Miten tämä kuulostaakin niin tutulta? Ai niin, Nokialla on ollut sama jo pitkään. Toivottavasti Grönlanti löytää oikean paikkansa julkaisuajankohtaan mennessä.

Applen karttaohjelma antaa myös ajo-ohjeita. How cool is that! Nokia on osannut saman jo vuosia.

Ja todella huippua Applelta: videopuheluita voi nyt soittaa myös 3G-verkossa! Vautsi, on siinä amerikkalaisilla ihmettelemistä. Nokian puhelimissa sama on toiminut jo ainakin kuusi vuotta. Muistan itse soittaneeni ensimmäisen videopuhelun N73:lla joskus 2006 tienoilla.

Applelle on annettava tunnustus siitä, miten hyvin sinänsä jo vanhat ominaisuudet on toteutettu. Facetime-kuvapuheluita oikeasti soitetaan, mutta kuinka moni nokialaisen omistaja on näinä vuosina soittanut kertaakaan 3G-kuvapuhelua? Teknisestä edelläkävijyydestä ei ole iloa, jos ominaisuuksia ei käytetä.

Ennakkotiedoista päätellen Apple ei tee mitään iOS:n kaikkein heikoimmalle osalle: käyttöliittymälle. Sovellusten näkyminen staattisina kuvakkeina on 20 vuotta vanhaa ajattelua. iPhonessa ratkaisu näyttää vain kömpelöiltä, mutta iPadin isolla ja tarkalla retina-näytöllä kerrassaan säälittävä.

No, ehkä sitten iOS 7:ssa? Tai kasissa. Tai...

Mutta hei, kuutosessa on sentään awesome kallistusefekti! Sitä ei Androidista eikä nokialaisesta löydy.

Ilmeisesti kuutonen ei paranna millään tavalla tekstin automaattista korjausta, joka alkaa sekin näyttää kömpelöltä Androidin ja Windows Phonen rinnalla. Apple ehkä laskee puheentunnistuksen vähentävän kirjoittamisen tarvetta, mutta se on laiha lohtu meille suomalaisille.

Vielä yksi outo juttu: iOS 6 luvataan toimivan iPhone 3GS-puhelimessa, joka kolme vuotta vanhaa tekniikkaa. Tuettujen listalta puuttuu kuitenkin alkuperäinen iPad, vaikka se on vasta pari vuotta vanha. Itse käytän yhä alkuperäistä iPadiä, koska en ole nähnyt mitään syytä vaihtaa uudempaan malliin. 

Matkalippu kuvana kännykkään

Lentäminen ei ole koskaan ollut niin halpaa kuin nyt -- eikä niin vaikeaa. Palvelua tai henkilökuntaa ei ole, kaiken joutuu tekemään itse. Kenties jo piankin matkaajalla on pakko olla älypuhelin, jotta hän voi hoitaa liput, lähtöselvityksen ja saada tiedotteet muutoksista sen kautta.

Lentokenttien wlan-verkot ovat yleensä maksullisia, usein suorastaan kalliita. Sähköpostilla tulleen boarding cardin näyttäminen suoraan puhelimesta voi tulla kalliiksi.

Olen ratkaissut asian ottamalla lipusta ruutukuvan. Sen jälkeen nettiyhteyttä ei enää tarvita, pelkkä kuva riittää. Nettiyhteys on aina epävarma, mutta kuva näkyy takuulla (kunhan vain puhelimessa riittää virtaa!):

Joskus virkailija haluaa vierittää näyttöä alaspäin, mikä ei tietenkään onnistu pelkästä kuvasta. Siksi kannattaa ottaa myös toinen kuva alempaa:

Vasta alemmasta kuvasta näkyy istuinpaikan ja sähköisen matkalipun numero.

iPhonessa niksi toimii hyvin, koska näytöstä saa helposti ruutukuvan, ja kuvat tallentuvat samaan hakemistoon valokuvien kanssa. Androidissa ruutukuvan ottaminen vaatii erillisen apuohjelman ja 2.3-versioon asti myös root-oikeudet. Windows Phoneen ruutukuvausta ei saa edes erillisenä ohjelmana. Se on kuitenkin luvattu seuraavaan käyttöjärjestelmäversioon vakio-ominaisuutena.

Jostain syystä vain Apple on oivaltanut, miten hyödyllinen ominaisuus kaikkialla toimiva ruutukaappaus puhelimen näytöstä on!

Onneksi Muhammedilla ei ollut autoa

Olen käynyt kahtena talvena Dubaissa, mikä on Arabiemiraateista kenties modernein ja länsimaalaisin. Dubai on uskomaton paikka: mielikuvitukselliset, toinen toistaan ihmeellisemmät pilvenpiirtäjät antavat aavistuksen siitä loistosta, jota aikalaiset tunsivat sata vuotta sitten Manhattanilla. Ja aivan kuten silloin, taloudellista voimaa pitää julistaa rakentamalla maailman korkein torni. Dubain Burj Khalifa on lähes tuplasti Empire State Buildingin korkuinen. Ja kauppakeskus -- Dubai Mall -- on sekin tietysti maailman suurin. Aivan kuten USAssa sen loiston päivinä.

Suomalaisten kuva islamista on synkkä ja perinteinen. Dubaissa näkee toisenlaisen islamin, joka on sallivampi ja länsimaalaisempi. Kadut ovat täynnä englanninkielisiä kylttejä ja tuttuja yrityksiä: McDonalds, Starbucks, Kentucky Fried Chicken. Ellei päivän sanomalehdessä kerrottaisi kuuden rukoushetken kellonaikoja voisi kuvitella olevansa missä tahansa länsimaassa.

Rukoileminen on tarkkaa puuhaa.

Paikalliset naiset onnistuvat näyttämään tyylikkäiltä ja kauniilta kaavuissa, joka on käytännöllinen asuste hiekkamyrskyssä tai 40 asteen helteellä.

Jokin kuitenkin pistää silmään: kieltoja on paljon. Uimarannalla kielletään valokuvaaminen (ei sinänsä poikkeuksellista Suomessakaan: HS 13.7.2010 "Uimastadionilla ja Kumpulan maauimalassa on rajoitettu valokuvaamista jo muutama vuosi pedofiilien takia"):

Kuvaaminen rannalla kielletty.

Rannalla kielletään monia asioita (tosin vastaavia kieltotauluja löytyy myös Yhdysvaltojen uimarannoilta, joka sekin on kieltojen luvattu maa):

On kiellettyä, on kiellettyä... (tv-sarjasta Muumi ja laineilla lipuva teatteri)

Tupakoinnin ja alkoholin kielto on OK, mutta hellyydenosoitusten kieltäminen kauppakeskuksessa herättää länsimaalaisessa ihmetystä:

Paikallisen ostoskeskuksen kiellot

Sama kielto hieman toisin sanoin ("No overt public display of affection"):

Ei haleja - olemme muslimeita.

Ja sitten vielä pallopelien, skeittauksen ja lemmikkieläinten kielto. Lemmikkejä Dubaissa onkin lähinnä vain vierastyöntekijöillä, paikalliset eivät niitä harrasta:

Ei myöskään lemmikkejä, kiitos.

Uskonnosta ja perinteistä johtuen elämä tuntuu olevan tarkkaan säädeltyä ja muodollista. Voi vain kuvitella, miten hankalaa tässä yhteiskunnassa on nuorella, joka huomaa kuuluvansa seksuaaliseen vähemmistöön. Netti -- joka sekin kulkee valtion palomuurin läpi eikä salli yhteyksiä anonyymiproxyihin tai aikuisviihdesivuille -- on todennäköisesti mullistanut yhteiskuntaa ja arabinuorten elämää vielä paljon enemmän kuin meillä länsimaissa.

Nuorten miesten huvitukset tuntuvat keskittyvän moottorien ympärille. Onneksi Muhammedin aikoina ei ollut autoja, muuten hän olisi varmaan kieltänyt nekin. Ja mikä on ajellessa, kun bensa maksaa noin puoli euroa litra! Edes Monacossa ei näe niin paljon Ferrareita, Audi R8:ia, Porscheja, ja AMG Mersuja. Jostain syystä pienet Lamborghinit tuntuvat olevan erityisen suosittuja.

Dubaissa autot ovat nähtävyys. Vastaavaa loistoautojen kokoelmaa ei näe missään muualla.

Iltaisin nuoret ajelevat pitkin rantabulevardia autoilla ja moottoripyörillään. Näistä on kuvia galleriassani. Istuminen rannalle pysäköidyssä autossa auringonlaskua katsellen näyttää olevan suosittu ajanviete. Jotain kertoo sekin että Saudi-Arabia, maista kaikkein pysähtynein, salli vasta äskettäin (Reutersin uutinen 22.4.2012) miesten vierailla ostoskeskuksissa ilman seuralaista. Uudistuksesta ilmoitettiin sen jälkeen kun miehet olivat valittaneet, ettei heillä ole tarpeeksi tekemistä vapaa-aikanaan.

Kulttuurieroista huolimatta ihmisten perustarpeet ovat kaikkialla samanlaisia. Paikalliset nuoret ja vähän vanhemmatkin kulkevat Dubain kaduilla katse älypuhelimeen nauliutuneena. Mobiilitekniikasta on tullut niin suosittua, että tämän päivän paikallislehti 7 Days in Dubai kertoo nuorison suoranaisesta riippuvuudesta. Se haittaa opiskelua ja on jopa terveydelle vaarallista.

Facebook ja älypuhelimet ovat mullistaneet yhteydenpidon, jota ennen rajoitettiin kielloilla ja sosiaalisilla normeilla. Uusi tekniikka mullistaa elämää sielläkin, missä se ei aiheuta arabikevään kaltaisia mellakoita.

Nokian virheet tehtiin vuosia sitten

Nokian alamäen myötä toimitusjohtaja Stephen Elop on joutunut kovan arvostelun kohteeksi. Taloussanomien haastettelussa nimettömäksi jäänyt operaattorijohtaja sanoi, että Nokian olisi pitänyt valita Android: "Elop saattoi löydä vetoa vain kerran ja hän teki sen väärin".

Toisen jutun mukaan jokaista Elopin ansaitsemaa euroa kohden on sijoittajien omaisuudesta kadonnut noin 1800 euroa. Kyse on tietenkin vain pörssiarvosta, joka on lähinnä virtuaalista omaisuutta. Television uutisissa haastateltu piensijoittaja kaipasi jo entistä johtoa takaisin.

Elopia suomalaisen lehdistön kritiikki tuskin heilauttaa. Vain kansainvälisen median kommenteilla on merkitystä. Elop tiesi jo tehtävään tullessaan, ettei ison yrityksen suunnan muuttaminen tule olemaan helppoa. Ja miljoonien eurojen palkkiot lieventävät kummasti terävintäkin kritiikkiä.

On kohtuutonta syyttää Elopia Nokian kurssiromahduksesta. Hänet palkattiin nimenomaisesti korjaamaan niitä virheitä, joita vanha johto ja yhtiön hallitus tekivät 2000-luvun lihavina vuosina. Nokia sortui samaan ylimielisyyteen kuin lukuisat muut yhtiöt sitä ennen. Kun markkinat muuttuvat, iso yritys ei havaitse muutosta eikä pysty sopeutumaan siihen ajoissa.

Nokian virhe oli roikkua sinnikkäästi vanhassa Symbian-maailmassa, vaikka markkinat ajoivat niiden ohi. Nokian vanha johto vähätteli iPhonea eikä pitänyt Applea edes kilpailijana. Se oli kardinaalivirhe ja tapahtui paljon ennen Elopia.

Sattumoisin kaivoin viime viikolla laatikosta vanhan E71-puhelimeni, joka oli Nokian menestysmalli vuonna 2008. Miten antiikkiselta se nyt tuntuukaan! Vielä neljä vuotta sitten asiakkaat eivät osanneet vaatia parempaa, vaikka iPhone oli ollut markkinoilla jo vuoden. Nokian olisi pitänyt nähdä kehitys ja toimia ennen kuin asiakkaat äänestivät jaloillaan. Mutta on toki myönnettävä, että sellaiseen pystyy vain harva yritys.

Nettikeskusteluissa hämmästyttää, miten moni pitää yhteistyötä Microsoftin kanssa virheenä juuri Microsoftin itsensä vuoksi. Yhtiötä inhotaan edelleen tunnepohjaisista syistä. Mikä tahansa muu kävisi, mutta ei Microsoft!

Suomalaisten omat sympatiat ovat Meegon puolella. "Nokian olisi pitänyt rakentaa puhelin Meegon varaan, koska siinä on paras käyttöjärjestelmä." Tällainen insinööriajattelu unohtaa, ettei käyttöjärjestelmän tekniikalla ole enää merkitystä. Suosion määrittää ekosysteemi -- ei se, kenellä on nopein prosessori tai hienoin käyttöjärjestelmä. Asiakkaat valitsevat leirinsä ihan muiden tekijöiden perusteella.

Jenkkiasiakkaista moni jättää Windows Phonen hyllyyn, koska sille on saatavissa "vain" 100 000 sovellusta iPhonen ja Androidin useiden satojen tuhansien sijaan. Esimerkiksi nyt kovasti pinnalla olevaa Instagramia ei saa Windows Phonelle.

Sovellusten lisäksi puhelimen täytyy tarjota sähköposti, kuvagalleria, musiikkipalvelu, sovelluskauppa ja paljon muuta. Miten Nokia olisi pystynyt luomaan Meegon ympärille tämän kaiken, kun se ei näytä pystyvän siihen edes Microsoftin valmiiden palveluiden tuella?

Nokian näytöt Ovi-palvelusta eivät juuri herättäneet markkinoilla luottamusta. Ovi toimi aina kankeasti eikä PC Suite yltänyt edes Mikkisoftan tasolle. Nokia oli insinöörifirma, joka ei olisi pystynyt rakentamaan ekosysteemiä ainakaan vanhan johdon alaisuudessa. Maemo-sekoilut nakersivat entisestään uskoa Meegoon.

Microsoftin tuella Nokia pyrkii nyt kolmanneksi ekosysteemiksi. Jos Nokia olisi valinnut Meegon, se joutuisi rakentamaan tyhjästä neljättä ekosysteemiä Microsoftin, Androidin ja Applen rinnalle. Vaikka Microsoft onkin vaikeuksissa, älypuhelinten markkinat ovat sille niin tärkeät, ettei yhtiö luovuta koskaan.

Nokia olisi voinut valita Androidin ja yrittää profiloitua premium-Androidien valmistajaksi. Se paikka oli kuitenkin jo Samsungin hallussa. Eikä aseman säilyttäminen ole helppoa, sillä Android toteuttaa älypuhelinpuolella pc-maailmasta tutun kehityksen. Kun käyttöjärjestelmä standardoituu, kiinalaiset halpavalmistajat omivat markkinat.

Nokian vanha johto ei pystynyt kääntämään yhtiötä uuteen suuntaan, mutta ulkopuolisena Elopilla on siihen sentään jonkinlaiset mahdollisuudet. Jos hyvin käy, yhtiöstä tulee vielä merkittävä peluri, mutta entiseksi markkinajohtajaksi se ei koskaan enää nouse. Toimiala on nykyään täysin toisenlainen kuin Nokian loiston päivinä.

Ainoa, mistä Elopia voi kritisoida, on viime vuoden helmikuun dramaattinen puhe palavasta alustasta, jolta Nokian oli pakko pelastautua. Tätä on yleisesti pidetty virheenä, koska se söi markkinoiden uskon Symbian-puhelimiin, mistä seurasi myynnin romahtaminen.

Jos Elop valitsi tiedotuslinjan itse, hänen toimintaansa voi kritisoida. Mutta ehkä kyse oli vain siitä, että ulkopuolisena Elop näki Nokian ongelmat kaikessa karmeudessaan. Tilanne oli todella katastrofaalinen. Symbian olisi tuskin lentänyt yhtään pidempään, vaikka Elop olisi luvannut sille vahvaa tukea jatkossakin. Symbian-myyntiä ei tappanut Elopin puhe vaan älypuhelinten kulttuurin muuttuminen.

Elopin ahdistelun sijaan media voisi tivata vanhalta johdolta ja hallitukselta selityksiä siihen, miksei laivaa käännetty ajoissa. 

Kammottavan kryptaajan salaisuus (YLE tv-uutiset)

YLEn uutiset kertoi eilen älypuhelinten vaaroista. Juttu on nähtävissä ja luettavissa (Älypuhelimet raportoivat salaista tietoa ties minne) verkossa.

Aihe on tärkeä, mutta rikosuutisiin erikoistunut toimittaja Ari Mölsä dramatisoi juttuaan epäasiallisesti.

Uutistenlukijan johdanto väittää, että puhelimet seuraavat käyttäjän sijaintia ja raportoivat niistä "salaisille tahoille". Keitä nämä tahot siis ovat? Mistä tiedetään, että tiedot ovat salaisia?

Itse jutussa on yhdistetty kaksi eri asiaa, joilla ei ole juurikaan tekemistä keskenään. Varjo-IT eli se, että ihmiset kokevat työnantajan puhelimen omakseen ja vaativat oikeutta asentaa siihen mitä haluavat, olisi ollut oman uutisen aihe. Viestintäviraston Erka Koivunen kommentoi tätä puolta asiallisesti.

Mutta sitten toimittaja Mölsältä karkaa näppis lapasesta ja hän hyppää ihan toiseen näkökulmaan: "Älypuhelimen rakentaja on viekas. Salaista paikannusdataa suhisee Suomestakin maailmalle yhtenä soittona." Tietosuojavaltuutetulta tivataan kauhuskenaariota.

Mölsä on ennenkin kunnostautunut värikkäillä kielikuvilla. Uutisen www-version väliotsikoita ovat "Missä se mörkö asuu?" ja "Vetääkö kryptaaja kuluttajaa nenästä?". Vastauksiin on laitettu sanoja, joita ainakaan tv-haastattelussa ei kuulla, kuten "huippusensoreilla". Reijo Aarnion vastauksiin on lisätty sanoja kuten "karmiva", ja "viisas" on vaihdettu "ovelaksi". Toimittaja on väkisin tehnyt jutusta pelottavan.

Arveluttavaa journalismia on sekin, että tv-haastattelussa vastauksesta leikataan keskeltä pätkä pois.

Liioitteleva ja sensaatiohakuinen tyyli ei sovi uutisiin, ei varsinkaan julkisen palvelun kanavalla. VR:n lippusotku on vain yksi esimerkki puutteellisesta tietoyhteiskunnan osaamisesta. Jos uutisointi on tätä tasoa, mitä voimme odottaa kansalaisilta?

Windows 7 -puhelin ei vielä vakuuta

Minulla oli tilaisuus kokeilla muutaman päivän ajan Samsungin uutta Windows 7 -puhelinta. Siis tällaista. Kiinnostavaksi puhelimen tekee se, että kyseessä on eräs ensimmäisistä Windows 7 -puhelimista. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, vuoden lopussa Nokian pitäisi julkistaa ensimmäinen oma Windows-mallinsa.

Samsungin puhelin on ohut ja ulkoisesti tyylikäs. Amoled-näyttö on kirkas ja terävä. Näytön alareunassa on kolme painiketta aivan kuten Android-luureissa: peruutus, koti ja haku. Windows-puhelimessa haku avaa tietenkin Bing-sivun, Android-malleissa Googlen. Windows-puhelin on yhdistetty Hotmail-sähköpostiin, Android Gmailiin. Molemmilla on omat kartta- ja sovelluskauppapalvelunsa. Windowsin Marketplace-kauppa on vielä vaatimaton ja toimii vain valitsemalla käyttömaaksi Iso-Britannian.

Kaikesta näkee, että Microsoftilla on vielä paljon kehitettävää, ennen kuin se tavoittaa Androidin - juuri siksi se ryhtyikin yhteistyöhön Nokian kanssa.

Puhelimen aloitusnäyttö koostuu neliöistä ja laatikoista, joissa sovellukset voivat näyttää tietojaan: puhelut, tekstiviestit, sähköpostit ja niin edelleen. Aloitusnäytöstä poistuttaessa laatikot "kääntyvät" animoituina, mikä näyttää pari kertaa hauskalta, mutta alkaa sen jälkeen kyllästyttää. Androidin useat räätälöitävät aloitussivut on selvästi parempi ratkaisu.

Hauska yksityiskohta on rullattavien valikkojen lievä painuminen kasaan kun niiden alku tai loppu saavutetaan. iPhonessa tätä vastaa listan pomppaaminen.

Ohjelmavalikon lista on yllättävän lyhyt. FM-radio löytyy vasta etsimisen jälkeen: se on piilotettu musiikki- ja videolistaan. Facebook- tai Twitter-sovelluksia ei ole valmiina, mutta kuvien jako-ohjelma tukee mm. Facebookia, Picasaa ja Flickeriä. Yhteystietoja ja sisältöä voi hakea sosiaalisen median palveluista.

Samsungin puhelimessa on viiden megapikselin kamera, mutta kuvat ovat suttuisia kaikissa valaistusolosuhteissa. Nokian kameraosaamiselle on todella kysyntää. Mutta miten kuvat saa pois kamerasta, sillä sd-muistikorttia ei ole? Ainoa tapa on ladata ja asentaa pc:lle 115 megatavun kokoinen Zune-ohjelmisto, joka synkronoi musiikit, kuvat ja muun sisällön puhelimesta kiintolevylle. Tässä suhteessa Android on paljon kätevämpi, koska sen muisti näkyy suoraan ulkoisena levyasemana.

Valitettavasti ainoa tapa ottaa ruutukuvia puhelimen näytöstä on asentaa ohjelmointiympäristö ja napata kuvat emulaattorista. Edes Marketplace-kaupasta ei löydy ainuttakaan kuvankaappausohjelmaa. Androidiin niitä saa useita erilaisia, samoin Symbianiin. Applen iPhonessa ei tarvita edes ohjelmaa, ruutukaappaus onnistuu suoraan painikkeilla.

Luonnollisesti puhelimessa on Office-sovellusten mobiiliversiot. Niistä on iloa lähinnä tiedostoja katseltaessa. Uuden dokumentin tai laskentamallin luomisen pienellä näytöllä ja softanäppäimistöllä saa unohtaa.

Windows 7 on huima parannus edelliseen 6.5-versioon. Käyttökokemusta on viety lähemmäksi Androidia, mutta lyhyen kokeilun perusteella Android on silti mukavampi. Johtopäätöstä ei pidä yleistää, sillä Windows 7 kehittyy koko ajan ja aikoinaan Nokian mukana toimitettava versio on varmasti parempi.

Lopuksi yksi ällistyttävä bugi, jollaista puhelimessa ei todellakaan saisi olla. Ihmettelin aluksi, mikseivät Photo sharing -toiminnolla jaetut ja nettiin lähetetyt valokuvat näkyneet Facebookissani. Selvisi, että ne menivät puhelimen ensimmäisen testaajan omalle sivulle, vaikka hän oli puhelinta luovuttaessaan tyhjentänyt sen muistin.

Kokeilin asiaa vielä uudelleen ja uskomatonta kyllä: tehdasasetusten palauttaminen saa puhelimen näyttämään siltä, kuin se olisi juuri paketista otettu. Se kysyy maan, käyttökielen, muut perustiedot ja näyttää aivan tyhjältä. Siitä huolimatta ensimmäisen käyttäjän Facebook-kirjautumisen tiedot ovat edelleen laitteen muistissa ja ainakin kuvien jakosovellus käyttää niitä mitään kyselemättä.

Ilmeisesti Photo Sharing on Samsungin oma sovellus eikä osa Windowsia, mutta silti sen salasanojen pitäisi tyhjentyä tehdasasetukset palauttamalla. Uh, mitähän muita tietoja puhelimen syövereihin jää?

Jenkit pelasivat voiton kotiin - haluatko ruton, koleran vai syövän?

GSM oli 1990-luvulla huikea menestystarina. Kaikkialla Euroopassa toimiva digitaalinen matkapuhelinjärjestelmä antoi lentävän lähdön Nokialle, Ericssonille ja muille, nyt jo luovuttaneille. valmistajille. Kun tähän vielä yhdistyi teletoimialan vapautuminen valtion sääntelystä (deregulointi), syntyi eurooppalainen menestystarina.

Muistan, miten nauroimme vuosituhannen vaihteessa amerikkalaisille. Heillä oli yhdessä taskussa PDA, toisessa hakulaite ja kolmannessa isokokoinen, analoginen matkapuhelin. Sen numeroa ei saanut kertoa kenellekään, koska jenkkikäytännön mukaan vastaanottaja maksoi koko puhelulaskun -- ja matkapuhelimeen vastaaminen oli kallista.

Me suomalaiset näimme jo numerosta kuka soittaa, lähetimme tekstiviestejä ja personoimme puhelimia lataamalla niihin soittoääniä. Toimittajat saapuivat Suomeen ihmettelemään koululaisia, joilla oli repussa kännykkä ja kouluja, joissa käytettiin metallinpaljastimia kännyköiden paljastamiseen. Amerikassa samoilla laitteilla etsittiin käsiaseita. Kerrankin vanha Eurooppa oli pessyt teknologiassa uuden mantereen. Näytti siltä, etteivät amerikkalaiset saa ikinä eurooppalaisten etumatkaa kiinni. Vain Japani ja Korea haastoivat Euroopan.

Tänään kaikki näyttää aivan toiselta. Kukapa olisi uskonut, että 2010-luvun alkaessa amerikkalaiset ovat omineet koko mobiilibisneksen itselleen? Kaikki kolme isoa mobiilialustaa ovat nyt amerikkalaisten hallussa: Applen iPhone, Googlen Android ja jatkossa myös Microsoftin Nokia. Kaikki uudet mobiilijutut tulevat nyt USA:sta.

Ei tässä näin pitänyt käydä.

Eurooppa kehitti tekniikan, mutta se ei riittänyt. Oli osattava myös brändi, markkinointi, globaali yhteistyö ja sisältötuotanto. Piti hallita koko ekosysteemi. Kun matkapuhelin kasvoi pelkästä puhelimesta tietokoneeksi, amerikkalaiset ottivat kentän haltuunsa ja pelasivat voiton kotiin.

Eikä kyse ole pelkästä bisneksestä vaan jostain paljon suuremmasta. Applen iPhone ja Googlen Android ovat infrastruktuuri, jonka varassa muu bisnes jatkossa toimii. Mobiilipalveluiden kautta Apple ja Google pystyvät seuraamaan, markkinoimaan, ohjaamaan ja rahastamaan kaikkia tuleviakin bisnesmahdollisuuksia.

Harva on vielä havahtunut tämän kehityksen seurauksiin. Mainos-, haku-, sijainti- ja sähköpostipalvelut ovat kaiken tulevan toiminnan perusta. Joka hallitsee niitä, pystyy seuraamaan tietovirtoja, viestintää ja ihmisten fyysistä liikkumista. Apple ja Google hallitsevat mainontaa ja tietävät, mitä sovelluksia ostamme. Ne voivat napata osuutensa kaikista mobiileista rahavirroista. Applen tapauksessa yrityksellä on jopa valta päättää, kuka saa sisältönsä globaaliin jakeluun ja kuka ei. Valtiota kiinnostavan urkinnan ja kansallisen tietoturvan mahdollisuudet ovat niin ikään huikeat.

Jorma Ollila sanoi jo kymmenen vuotta sitten, että tulevaisuuden tietoyhteiskunta rakentuu mobiililaitteiden varaan. Ilmeisesti Nokia (tai ainakin joku siellä) oli ensimmäinen, joka ymmärsi mihin kehitys tulee lopulta johtamaan. Pelkästä tiedosta ei kuitenkaan ollut apua, ja hiljalleen asia valkeni myös amerikkalaisille.

Microsoft uhkasi missata kokonaan tämän kehityksen. Nokia oli sen viimeinen oljenkorsi päästä Googlen ja Applen rinnalle hallitsemaan tulevaisuuden megamarkkinoita. Microsoftilla ei tosin vielä ole Googlen tai Applen kaltaista seuranta- ja hallintakoneistoa, mutta sen luominen jatkossa on helppoa nyt, kun vaikein osa on hoidettu. Hotmail, Bing ja Live-palvelut ovat hyvä alku.
Käyttäjille Nokian lipuminen Microsoftin hallintaan on erittäin valitettavaa. Nokian myötä häviää viimeinen mahdollisuus käyttää eurooppalaista palvelua, jossa tietosuoja-asiat olivat kunnossa, ja johon paikallinen käyttäjä saattoi luottaa.

Jatkossa joudumme valitsemaan joko Applen, Googlen tai Microsoftin. Jokainen saa tietomme ja näkee tekomme. Emmekä me voi sille enää mitään.

Haluatko ruton, koleran vai syövän?

Android on pahuksen hyvä

Viime vuoden lopussa mobiilimarkkinoilla tapahtui jotain hyvin merkittävää: Android-käyttöjärjestelmällä varustettujen puhelinten myynti ylitti ensi kertaa Symbian-järjestelmän myynnin. Symbian -- nykyään käytännössä Nokia -- oli pitänyt paalupaikkaa kymmenen vuoden ajan.

Meille suomalaisille Nokian putoaminen ykkössijalta kakkoseksi on iso asia. Millään toisella yrityksellä ei ole kotimaassa niin suurta taloudellista ja symbolista merkitystä kuin Nokialla on Suomessa. Nokian menestys tietää menestystä koko Suomelle, ja tietenkin myös päinvastoin.

Googlen kehittämä Android nousi suosituimmaksi mobiilialustaksi nopeasti ja lähes varkain. Mediassa päähuomion on varastanut Applen iPhone. Se kuvaa hyvin Applen ällistyttävää mediahallintaa ja Steve Jobsin todellisuutta vääristävää voimakenttää. Mitä tahansa Apple tekeekin, media jumaloi sitä.

Media ei ole edes huomannut, miten nopeasti iPhone on vanhentunut. Se, mikä neljä vuotta sitten oli uutta ja ällistyttävää, on nyt kömpelöä ja vanhanaikaista. iPhonen staattiset kuvakkeet, kömpelö puhelujen hallinta, muistikorttituen puuttuminen ja monet muut yksityiskohdat kalpenevat vertailussa uusien Android-mallien kanssa. Android on vuoden 2011 iPhone.

Androidin menestys on avointen markkinoiden ansiota. Kun kehittäjille annetaan vapaat kädet, vauhti on huimaa. Applen strategia on tyystin toinen: se haluaa pitää kaiken Jobsin käsissä. Sinänsä hyödyllisiä ominaisuuksia (kuten mp3-tiedoston käyttö soittoäänenä) estetään, jotta ne eivät pilaisi bisnestä.

Suljetun maailman etu on tietoturvassa. Hyväksymällä sovellukset itse Apple pystyy varmistamaan puhelinten turvallisuuden. Androidin avoimmuus voi tulevina vuosina kostautua haittaohjelmina -- aivan kuten kävi pc-maailmassa (tosin ensimmäiset tietokonevirukset tehtiin Mac-koneisiin, mikä kaikilta on jo unohtunut).

Jos iPhone vaikuttaakin vanhalta, Symbian on suorastaan antiikkinen. Uusi Symbian^3 on toivoton yritys tekohengittää jo koomassa olevaa ympäristöä. Uuden toimitusjohtajan tehtäväksi jää Symbianin saattohoito. Aiheesta kuullaan lisää ensi viikolla, kun Nokia julkistaa uuden strategiansa 11.2.2011. Päivästä tulee taatusti mielenkiintoinen ja sillä on kauaskantoisia vaikutuksia koko Suomelle.

Monet toivovat, että Nokia liittyisi Android-valmistajien joukkoon. Se olisi epäilemättä käyttäjien etu, mutta laitevalmistajan kannalta tilanne on ihan toinen. Markkinoilla olevat Android-luurit ovat ulkoisesti erilaisia, mutta sisäisesti lähes identtisiä eivätkä siksi tarjoa valmistajille riittävästi mahdollisuuksia erottua toisistaan. Myös Androidin tiukka kytkeytyminen Googlen palveluihin on ongelmallista. Aiheesta on puhuttu vielä kovin vähän, vaikka kyseessä on mitä ilmeisin tietosuojariski.

Kiinalainen halpa-Android palvelee käyttäjää yhtä hyvin kuin eurooppalainen merkki-Android. Miksi siis maksaa moninkertainen hinta? Androidin myötä mobiilimaailmassa toteutuu pc:stä tuttu kehitys. Kun Microsoft käytännössä standardoi ensin Dosilla ja myöhemmin Windowsilla pc-markkinat, tietokoneiden hinta romahti ja valmistajat joutuivat armottomaan hintakilpailuun. Vain muutama valmistaja jäi jäljelle, nekin toimivat nollakatteilla. Androidin valinta voisi olla käyttäjien voitto, mutta Nokian tappio.

Nokian toinen vaihtoehto on liittoutuminen Microsoftin kanssa. Sen Windows Phone 7 -järjestelmä julkistettiin viime lokakuussa ja muutama valmistaja onkin jo tuonut markkinoille uusia Windows-puhelimia.

Microsoft ei ole säästellyt aikaa eikä rahaa yrittäessään valloittaa asemia mobiilimarkkinoilla. Tulokset ovat kuitenkin jääneet laihoiksi, mikä on jossain määrin yllättävää. Microsoftilla on osaamista ja valtava rahamäärä käytettävissään, mutta mikään ei näytä auttavan. iPhone on saanut julkisuuden, Google avoimet kehittäjät ja Symbian markkinaosuuden. Microsofitlle on jäänyt ikuisen mobiilimokaajan maine.

Microsoftille liittoutuminen Nokian kanssa olisi epäilemättä tervetullut vaihtoehto. Me suomalaiset emme välttämättä näe asiaa samoin. Nokian tarrautuminen mobiilialan krooniseen epäonnistujaan voi koitua kohtalokkaaksi molemmille.

Suo siellä, vetelä täällä. Tuoreella toimitusjohtajalla on käsissään päätös, joka tulee jäämään suomalaiseen teollisuushistoriaan aivan kuten Soneran ilmakaupat Saksasta. Nyt panoksissa vain on nolla tai kaksi lisää.

Me käyttäjät -- ei, suomalaiset -- voimme vain pitää peukkuja viisaiden päätösten puolesta.

iPhone 4 ja Android (HTC) rinnakkain. Näytöt ovat fyysisesti lähes samankokoisia, mutta koska iPhonen tarkkuus on paljon suurempi, sen kuvaa on pienennetty.