Havaintoja Lumia 900 -puhelimesta

Sain Lumia 900 -puhelimen testikäyttöön pari viikkoa sitten. Laina-aika jäi muutamaan päivään, mutta ehdin silti ottaa tuntumaa puhelimeen. Vertailukohtana on iPhone 4, mikä on jo pari vuotta vanha malli.

Lumia 900:n näyttö on teknisesti hyvälaatuinen ja isokokoinen. Tekstit ovat niin suurta fonttia, että keski-ikäinenkin erottaa ne ilman silmälaseja. Monissa muissa älypuhelimissa näytön erotuskyky on suurempi, mutta näyttö fyysisesti pienempi. Silloin käyttöön tarvitaan nuoret silmät tai puhtaat silmälasit.

Infotiiliin perustuva aloitusnäyttö on jotain Androidin ja iPhonen välimaastosta -- ei vastaa Androidin widgettejä, mutta hakkaa mennen tullen Applen käynnistyskuvakkeet. Tuleva Windows-versio hyödyntää näytön pinta-alan vielä paremmin, jolloin ero Androidiin kutistuu. iPhoneen verrattuna Lumian kosketusnäytössä on pieni viive, mikä tuntuu välillä kiusalliselta.

Lukitus- ja aloitusnäytöt.

Käyttöliittymä hyödyntää pyöreitä toimintapainikkeita, joiden merkitys ei aina avaudu pelkistetystä kuvasta. Painikkeiden alle saa näkyviin aivan pienet tekstit painamalla kolmea pistettä. Fyysinen suurennuslasi-painike käynnistää aina nettihaun. Olisi loogisempaa, jos haku kytkeytyisi avoinna olevaan sovellukseen.

Isosta näytöstä on hyötyä varsinkin navigoinnissa -- etenkin kun sovellus on selkeä ja näyttää ajo-ohjeet sekä etäisyyden risteykseen vähintään erillisen TomTomin havainnollisuudella. Toisaalta Nokian vakiosovellus on pelkistetty myös ominaisuuksiltaan, eikä tunne esimerkiksi kaistaopastusta. Maamerkit näkyvät hauskasti 3D-kuvina.

Navigointi toimii hyvin isolla näytöllä.

Kun karttadata on olemassa ja navigointi yksi puhelimen keskeisistä myyntivalteista herää kysymys, miksei Nokia ole monen vuoden työstä huolimatta viimeistellyt navigointisovellusta loppuun asti niin, että siitä tulisi kunnollinen vaihtoehto erillisille navigaattoreille?

Lumian mukana tulee myös eri maiden joukkoliikenteen käyttöön tarkoitettu apuohjelma, joka tunsi myös pääkaupunkiseudun yhteydet.

Julkisen liikenteen käyttäjille on valmis sovellus.

Speksien mukaan puhelimessa on tuki venäläiselle Glonass-paikannukselle (kuten myös uusimmassa iPhone 4S:ssä), mutta en löytänyt yhtään ohjelmaa, joka olisi näyttänyt mitä satelliitteja paikannus käytti. Vakionavigointi ei näytä satelliittitietoja lainkaan.

Nokian musiikkiohjelma muistuttaa USAssa suosittua satelliittiradiota. Tarkkaan määriteltyjä musiikkikanavia on lukuisia, myös kotimaiselle ja klassiselle musiikille. Turha verrata ohjelmaa Spotifyihin, mutta omassa luokassaan se on aivan mainio.

Mix Radio on kuin satelliittiradion mobiiliversio: musiikkia löytyy joka makuun.

Kamera on Nokialle tyypilliseen tapaan aivan liian tekninen. Kuka haluaa säätää kännykkäkameran valotusaikaa, valkotasapainoa tai kikkailla kuva-asetuksilla? iPhonen kamerasovellus on äärimmäisen yksinkertainen, ja juuri sellainen riittää kameraan mainiosti. Vasta Pureview-kamerassa säädöillä on aidosti merkitystä.

Kamerasovellus on insinöörimallia. Säädöt ovat turhia.

Valokuvan lähettämisessä eteenpäin sähköpostilla iPhone tarjoaa useita eri kokovaihtoehtoja, Lumia ei. Kuvien siirto tietokoneelle usb-kaapelin kautta vaatii 100 megatavun Zune-ohjelman asentamisen. Onneksi Windows sentään tunnistaa puhelimen ja lataa ajurit sekä sovelluksen automaattisesti. Silti iPhonen tapa näyttää kameran kuvahakemisto suoraan Windowsille on toimivampi.

Sd-korttipaikkaa ei ole, koska nykyinen Windows-versio ei sitä tue. Akku on kiinteä, kuten iPhonessa, mikä ei ole ainakaan käyttäjän etu.

Sähköpostisovellus on mainio. iPhonessa sähköposti on vanhentunut ja kömpelö, eikä viestejä voi edes kirjoittaa offline-tilassa.

Sähköpostisovellus on mainio. Selain on tuttu Internet Explorer.

Twitter, Facebook ja Microsoftin omat palvelut on niputettu yhteen sovellukseen. Joku pitää ratkaisua hyvänä, joku huonona. Onko järkevää pitää sosiaalisen median palveluita erillisinä vai onko kyse yleiskäsitteestä? Filosofiakysymys. Microsoftin kannalta ratkaisu on hyvä, sillä se nostaa kuin varkain Microsoftin omat palvelut Twitterin ja Facebookin rinnalle.

Sosiaalisen median palvelut näkyvät yhdessä sovelluksessa.

Itse hämmästelin kalenteriini ilmestyneitä uusia tapaamisia ennen kuin selvisi, että puhelin oli imuroinut ne Facebookista. Integraatio oli siis turhankin täydellinen.

Suurin kompastuskivi on edelleen sovellustarjonta. Määrällisesti laskien niitä on valtavasti, mutta jokin on silti vialla. Ilmaissovelluksia näyttää olevan vähemmän kuin Androidille tai iPhonelle. Hinnat näkyvät puntina (täsmennys: Live-tilini on vanha ja rekisteröity aikoinaan Englantiin), mikä vaikeuttaa vertailua. Musiikin ja sovellusten kytkeminen samaan hakuun on hämäävää, vaikka haun voikin kohdistaa vain jompaan kumpaan. Hauska yksityiskohta on, että Microsoft päästää kauppaansa myös kilpailevaa Android-alustaa seuraavan sovelluksen. Apple ei vastaavaa hyväksynyt.

Windows Marketin ohjelmien hinnat näkyvät puntina.

Toisesta alustasta siirtyvää ei lohduta, että sovelluksia on yli sata tuhatta, jos juuri se oma puuttuu. Moni kaipaa esimerkiksi Instagramia. Itse petyin huomatessani, ettei Runkeeper-ohjelmasta ole Windows-versiota.

Ongelman ydin on siinä, että käyttäjä sitoutuu sovelluksiin enemmän kuin alustaan. Voin vaihtaa puhelinta helpostikin, mutta jos olen kerännyt oman liikuntahistoriani Runkeeperiin tai kerännyt satoja kuvia Instagram-tililleni, en halua menettää niitä. Ei auta, vaikka tarjolla olisi lukuisia vaihtoehtoisia sovelluksia -- tarvitsen juuri sen tietyn. Käyttäjä on tietojensa vanki.

Sovellusten tuominen uudelle alustalle on helppoa, jos yksinkertainen käännös riittää. Esimerkiksi Flightradar24 näyttää samanlaiselta sekä Androidissa, iPhonessa että Windows Phonessa. Elisaviihde-sovellus näyttää Windows Phonessa suorastaan huonolta verrattuna havainnolliseen iPhone-versioon.

Flightradar24 ei noudata Windows-ulkoasua, mutta Foursquare on nähnyt enemmän vaivaa.

Foursquaren koodaajat ovat nähneet paljon enemmän vaivaa ja sovittaneet palvelunsa ulkoasun Windows-tyyliseksi. Siksi Foursquare onkin havainnollisempi ja hienompi kuin iPhone-versiona.

Lopuksi vielä kolme kamerakuvaa Lumia 900:sta ja iPhone 4:stä. Ne on otettu aurinkoisena aamuna Kauppatorilla eli lähes optimaalisissa olosuhteissa. Kuvat kertovat lähinnä sen, että vaikka Lumian kamera onkin ihan OK, se ei vastaa Nokian huippumalliin kohdistuvia odotuksia.

Jäämme siis odottamaan Nokian ensimmäistä Windows 8 -puhelinta.

Lumia 900 (8 megapikseliä)

iPhone 4 (5 megapikseliä)

Lumia 900

iPhone 4

Lumia 900

iPhone 4

Muokattu 3.7.2012 klo 21.10, lisätty viimeinen kuvapari.

Näin Foursquare paljastaa tietosi

Foursquare on jatkuvaa tasapainoilua yksityisyyden äärirajoilla. Tieto siitä, että henkilö X on juuri kirjautunut kilpailevan yrityksen pääkonttoriin, voi olla hyvinkin kiusallinen työnantajalle. Tieto siitä, että henkilö Y on juuri nyt rautatieasemalla tai ulkomailla voi antaa vinkin siitä, että koti on tyhjillään. Ja niin edelleen.

Asiasta on noussut jo useita kohuja, tuorein niistä oli lähistöllä olevien tyttöjen henkilötiedot näyttävä Girls around me -sovellus iPhonelle. Apple poisti sovelluksen Appstoresta, vaikkei se tehnytkään mitään laitonta: se vain yhdisteli julkisista lähteistä keräämiään tietoja.

Mutta miten tietojen kerääminen on mahdollista? Foursquare näyttää henkilötiedot vain palveluun hyväksytyille kavereille. Muut näkevät paikkaan kirjautuneista vain kasvokuvan (jos henkilö on lisännyt sen profiiliinsa) sekä etunimen ja sukunimen ensimmäisen kirjaimen.

Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentällä oli eilen tällaisia henkilöitä:

Tästä listasta on vaikea bongata muita kuin oikeasti tuttuja ihmisiä. Mutta mutta... Suomen Kuvalehti kokeili, miten helppoa henkilötietojen kaivaminen on. Foursquaressa on ohjelmointirajapinta, jonka kautta voi kysellä muitakin kuin mobiilisovelluksessa näkyviä tietoja. Palvelun www-versio näyttää sekin hieman eri tietoja.

Otetaan esimerkiksi Helsingin rautatieasema, johon oli siellä toissailtana käydessäni kirjautuneena 23 ihmistä:

Osa heistä on jättänyt vinkkejä muille matkaajille:

Paikan pormestari näyttää olevan Kätlin L., jonka nimen kohdalta avautuu profiilisivu:

Nyt tiedämme, että Kätlin L. asuu Espoossa ja näemme hänestä myös kuvan. Lisäksi nimen alla on kohta Contacts, jonka alle Kätlin on lisännyt Facebook-profiilinsa linkin. Linkistä aukeava Facebook-profiili näyttää koko sukunimen:

Jos FB-profiili on avoin, kaikki sen tiedot voi lukea saman tien. Osa on rajoittanut profiilinsa näkyvyyttä vain ystäville, mutta joillakin on toisaalta yhteystiedoissa myös Twitter-nimi. Siitä voi lukea heidän kirjoittamansa twiitit ja twiitata hänelle. Twitter-tili paljastaa sukunimen siinä missä Facebookin.

Yksityisyydestään huolehtivilla Foursquare-käyttäjillä ei ole kuvan lisäksi muita yhteystietoja:

Ilmeisesti iPhone-sovelluksessa ei ole keinoa edetä tämän pidemmälle (en ole ainakaan keksinyt, miten se tapahtuisi), mutta www-palvelu kertoo enemmän. Aluksi se näyttää vain samat tiedot kuin mobiiliversio (etunimi ja kuva), mutta tietojen jälkeen on vielä taulukko henkilön ystävistä -- ja kas, heidän koko nimensä näkyy kun kuvaa osoitetaan hiirellä:

Eli kun halutaan tietää henkilön A oikea nimi, klikataan hiirellä jotain hänen kavereistaan, jolloin nähdään kaverin oikea nimi ja avataan hänen tietonsa. Kaveruus on yleensä kaksipuolista, joten uudella sivulla näkyy vastaavasti alkuperäisen henkilön nimi kokonaisuudessaan!

Jos Kätlin ei olisi linkittänyt Facebook-profiiliaan, hänen koko nimensä näkyisi katsomalla Kätlinin kaveriksi merkityn Petteri P. -nimisen henkilön kaverilistausta www-sivulla (jolta yllä oleva kuva on).

Tarinan opetus: ei kannata luottaa siihen, mitä mobiilisovelluksesta näkyy. Pinnan alla on piilossa enemmän tietoa, jonka saa näkyviin kikkailemalla tai tekemällä Suomen Kuvalehden tapaan ohjelman, joka selvittää asian.

Kannattaa olla varovainen sijaintitietojensa jakamisessa! Sosiaalisessa mediassa on petollista juuri se, että sinänsä tavanomaiset tiedot saattavat näkyä yllättävissä paikoissa ja niitä yhdistelemällä voi paljastua ihan uusiakin asioita.

(Tekstiä editoitu selkeämmäksi klo 15).

Foursquaren paikkapalvelut

Amerikkalainen Foursquare on suosittu sijainnin jakamiseen perustuva some-palvelu. Käyttäjät voivat kertoa kavereilleen sijaintinsa sekä jättää paikkoihin liittyviä suosituksia. Hänestä, joka kirjautuu paikkaan muita useammin, tulee paikan pormestari ("Mayor"), mikä luo pientä kilpailuhenkeä käyttäjiin.

Paikkapalvelut olivat suosittuja pari vuotta sitten, jolloin niitä syntyi kuin sieniä sateella. Yksi ensimmäisiä oli Googlen oma Latitude. Facebook lisäsi paikkatiedon kaikkiin status-päivityksiin. Foursquaren tärkein kilpailija oli Gowalla, joka pisti juuri pillit pussiin. Tiettävästi myös Instagramin perustajat harkitsivat yhtenä vaihtoehtona sijaintipalveluihin ryhtymistä, mutta valitsivat onnekseen toisin.

Paikkapalvelut liittyvät oikeisiin kohteisiin ja kauppoihin, joten niissä on selvä ansaintalogiikka. Esimerkiksi K-Market Musta Pekka saa ilmaista mainosta tyytyväisten asiakkaiden kommenteista ja valokuvista.

Foursquare voisi toimia myös sähköisenä kanta-asiakaskorttina. Se tietää, kuka asiakkaista on oikeasti kantasellainen. Hesburgerin vitriinissä onkin palvelun merkki:

Kirjautumalla Hesburgerissa Foursquareen voi saada näytölle digitaalisen tarjouksen:

Mobiilitarjoukset voivat olla sidottuja aikaan, paikkaan ja jopa yksittäiseen käyttäjään.

Viime aikoina on epäilty, ettei paikkatiedoista ehkä sittenkään tule odotetunkaltaista isoa bisnestä. Myös huoli tietosuojasta on lisääntynyt, eikä syyttä.