Google-hakutulosten päivämuutos jopa 18 prosenttia

Googlen hakutulokset voivat vaihtua merkittävästi yhdessä vuorokaudessa. Testasin suomenkielisten numerosanojen osumat sunnuntaina 16.2.2020 ja uudelleen maanantaina 17.2.2020. Tuloksissa oli yllättävän suuria eroja.

Osumien muutos yhdessä vuorokaudessa (suomi).

Numero "yksi" näyttää pysyneen liki vakiona, mutta "neljä" on yleistynyt 42,9 miljoonasta 51,6 miljoonaan. Vielä suurempi muutos on sanojen "kuusi" ja "kymmenen" kohdalla, jossa muutokset ovat -18 % ja +22 %. Yllättäen sanojen kokonaismäärä muuttui vain vähän 457,10 miljoonasta 458,1 miljoonaan.

Miksi Google löysi sunnuntaina 21,4 miljoonaa sanaa "kymmenen", mutta maanantaina jo 26,1 miljoonaa? Kukaan ulkopuolinen ei tiedä. Todennäköisin selitys on, että eri päivinä ja eri kellonaikoina haut kohdistuvat eri palvelimille, joiden hakutietokannat ovat eri vaiheissa.

Myös englanninkielissä sanoissa on suurta vaihtelua:

Osumien muutos yhdessä vuorokaudessa (englanti).

Nyt suurin muutos on sanan "nine" kohdalla, noin -11 % (2060 miljoonasta 1840 miljoonaan). Sanojen kokonaismäärä on muuttunut peräti kuusi prosenttia (64710 miljoonasta 60770 miljoonaan).

Kiinnostavaa on, että aiempaan mittaukseen verrattuna sanan "one" määrä on laskenut selvästi.

Tulosten seuranta muistuttaa siitä, ettei Google ole suinkaan täydellinen hakukone. Siksi sen tuloksiinkaan ei kannata suhtautua kritiikittömästi. Mitähän luvut huomenna ovat? "Arvotaan tiistain lukemat..."

Mikä englanninkielinen numerosana on yleisin netissä?

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin suomea, joten nyt on englannin vuoro. Mikä numerosanoista one, two, three, four, five, six, seven, eight, nine, ten mahtaa olla yleisin? (Juuri nyt kaikille tuli yksi osuma lisää).

Tämä on helppo arvata ja joulukuun tilaston voittaja on ylivoimainen: ONE.

Neljä on kolmas ja kolme on neljäs.

One on itseoikeutettu ykkönen, sen jälkeen numerot laskevat tasaisesti, kunnes ten nousee tuplaksi edeltäjäänsä verrattuna.

Mutta mikä selittää sen, että kolmonen ja nelonen ovat "väärässä" järjestyksessä? Miksi neljä on selvästi yleisempi kuin kolme? Englannissa sanat ovat lähes yhtä lyhyitä, joten kirjoitamisen vaikeuden ei pitäisi näkyä yleisyydessä. Vai olisiko neljäkirjaimen FOUR ratkaisevasti helpompi kuin viisikirjaiminen THREE?

Määrät ovat mielenkiintoisia. One-sanoille Google löytää 25 270 miljoonaa osumaa. Hakuindeksissä on siis ainakin näin monta sivua -- vaikuttavaa.

"Four" oli joulukuussa 118 kertaa yleisempi kuin "neljä". Voisi olettaa, että englanninkielisen sisällön määrä netissä on enemmän kuin 118-kertainen suomalaiseen sisältöön verrattuna, joten voisiko tästä päätellä ettei ettei Googlen hakukone kata kuitenkaan kaikkea sisältöä?

Numeroissa 1-3 on suomea loivempaa kuukausivaihtelua:

One, two, three touko-joulukuussa.

Kesäkuun kuoppa näkyy varsinkin one-sanan kohdalla. Toisaalta määrät ovat pysyneet yllättävän samoina.

Suorastaan epäilyttävän samoina, sillä one-sanan osumamäärä pysyy täsmälleen samana (25 270) kesä-, elo-, marras- ja joulukuussa. Syyskuussa tulos oli vain hieman alempi (25 260). Vaikuttaa siltä, että 25 270 000 000 on Googlessa jonkinlainen maksimiarvo.

Kokonaisuutena tulosten määrä on pysynyt lähes vakiona toukokuusta joulukuuhun:

Numerosanojen kokonaismäärät.

Kaikissa numerosanoissa englanninkielisiä on kuukaudesta riippuen 108 - 153 kertaa enemmän kuin vastaavia suomenkielisiä.

Lisää englantia Suomen kaupunkeihin

Ylen kolumnistipaikalla kirjoittava Janne Saarikivi kritisoi englanninkielen näkyvää roolia Helsingin opasteissa ja muissa julkisissa teksteissä. Olen toista mieltä: englantia pitäisi olla nykyistä enemmän.

Kävin kesällä sekä Bulgariassa että Ukrainassa. Molemmissa käytetään kyrillisiä kirjaimia, joista länsimaalaisen on vaikea saada selvää. Tututkin sanat näyttävät oudoilta. Onneksi EU:n vaikutuksesta Bulgariassa tekstit olivat lähes kaikkialla myös englanniksi, Ukrainassa tuskin lainkaan. Ero vieraan näkökulmasta oli valtava.

Kokemuksen jälkeen aloin katsella Helsinkiä uusin silmin. Suomen kielen sanat ovat usein eri vartalosta kuin valtakielien sanat, joten länsimaisen turistin on vaikea tunnistaa niitä (kuten yliopisto, joka melkein kaikissa muissa kielissä on jotain sellaista kuin university tai universitetet).

Historiallisista syistä osa Helsingin teksteistä on myös ruotsiksi, mutta se hyödyttää vain harvoja turisteja. Miksi pitää kiinni ruotsista, kun lähes kaikki turistit (ja ruotsinkieliset) osaavat englantia? Miksei kaikkia tekstejä ilmoiteta käytännön syistä suomeksi ja englanniksi?

Janne Saarikivi vertaa Helsinkiä Pariisiin, Moskovaan ja Berliiniin. Ei sielläkään käytetä englantia, vaan ihan omalla kielellä tekstitetään. Mutta ranska, venäjä ja saksa ovatkin maailmankieliä, joita opiskellaan muuallakin maailmassa. Eivätkä nämä maat ole kaksikielisiä kuten Suomi.

Saarikiven mukaan Suomeen on tullut paljon maahanmuuttajia, jotka ovat eivät osaa englantia eivätkä suomea. Voi olla, mutta länsimaiset aakkoset on opittava joka tapauksessa ja oletan, että motiivi englannin opiskeluun saattaa olla jopa suurempi kuin suomen opiskeluun.

Lisäksi englantia tukee vielä yksi seikka: sanakirjat ja konekäännökset toimivat parhaiten englannin ja oman kielen välillä. Googlen älypuhelinkääntäjä on optimoitu kääntämään englantia, sen suomen taidot ovat kovin vaatimattomat.

Englanti on yleiskieli, lingua franca, jonka käyttöä varsinkin pääkaupunkiseudulla pitäisi lisätä, ei vähentää. On meidän suomalaisten oma tehtävä pitää huolta suomen kielen elinvoimasta, sen käytöstä kirjallisuudessa ja verkossa. Mutta turistin, konferenssivieraan tai pakolaisen kannalta englanti on oikea valinta.

Katseltuani aikani Helsinkiä turistin silmin aloin ottaa kuvia teksteistä. Englanti on huomioitu monissa paikoissa, vain liikenneopasteet ovat (kaiketi lain vaatimuksesta) vain suomi/ruotsi-muodossa. Esimerkiksi lähijunassa kuulutetaan (ja näytetään valotaululla) ruotsin jälkeen myös "Helsinki Railwaystation" ja "Aalto university". Raitiovaunussa taululla englantia en kuitenkaan huomannut.

Vaikka englantia onkin paljon, eksoottisemmat kielet ovat harvinaisia. Venäläisiä ja aasialaisia turisteja varten kielivalikoimaa pitäisi laajentaa. Omilla aakkosilla olevat tekstit tekevät suuren, myönteisen vaikutelman, jota meidän suomalaisten on vaikea ymmärtää omassa maassamme.

Paljon on vielä suomalaisilla parantamista. Pienellä kielialueella englannin suosiminen on kuitenkin viime kädessä oma etumme.

Ruokkiminen kielletty vain suomeksi ja ruotsiksi.

Lippuohjeet vain suomeksi ja ruotsiksi - ei hyvä.

Fazerin kahvilan tekstit.

Ravitsemusliikkeen hygieniatodistus voisi kiinnostaa turistejakin. Miksi se muuten on ikkunassa?

Stockmannilla kassa on helppo löytää.

Esplanadin muotikaupan ikkunassa on englannin lisäksi venäjää ja japania.

Tämä taitaa olla se bloggaajille vuokrattava edustusasunto Töölönrannassa?

Kluuvin muumikahvila kertoo aikataulusta poikkeavasta sulkemisajasta englanniksi.

"Bodde här, asui täällä". Tove Janssonin kotia ei mainosteta. Aasialaisia voisi kiinnostaa?

Tove Janssonin alakerrassa pitäisi olla muumiaiheinen myymälä. Nyt ikkunat eivät herätä mitään reaktiota.

Järvenpään Ainoassa kuvauskielto on suomeksi ja englanniksi.

Ainolan historiadokumentissa ei ole edes englanninkielistä tekstitystä.

Englannin kieli voi tuottaa myös ikäviä yllätyksiä. Esimerkiksi Helsinki-Vantaan lentokentällä ja pk-seudulla on paikkoja, joissa asiakaspalvelua hoitavat vierasmaalaiset ihmiset, eivätkä he ymmärrä suomea lainkaan. Kyse ei ole entiseen tapaan virolaisista, jotka ainakin ymmärsivät ja usein puhuivatkin kieltä, vaan aivan muualta tulleista keikka- ym. työntekijöistä.

Sellaiselle, joka ei ole tottunut käyttämään englantia, vaatimus asioida kotimaassa vieraalla kielellä tulee ikävänä yllätyksenä. Samoin lääkärikunta, jonka suomi on enintään tyydyttävää. Terveysasioissa väärinkäsitykset voivat olla kohtalokkaita. 

Vielä yhden yllätyksen koin soittaessani äsken Finnairin asiakaspalveluun. Jonotuksen suomalaiseen numeroon katkaisi ilmoitus, jonka mukaan englanninkielisillä linjoilla olisi tilaa. Jos pystyisin hoitamaan asiani englanniksi, saisin sen nopeammin hoidettua.

Kieli syynä Nokian ongelmiin?

Syksyllä 2006 olin HETKYn (Helsingin tietojenkäsittely-yhdistys) tilaisuudessa, jossa puhui eräs Nokian silloisista johtajista. Hän kertoi, että neljällä miljardilla ihmisellä on hammasharja ja kahdella miljardilla matkapuhelin. Olisi vain ajan kysymys, milloin jälkimmäinen luku ohittaa ensimmäisen, ja Nokialla tulisi olemaan kehityksessä suuri rooli: siitä tulisi tärkein ihmisiä nettiin yhdistävä yritys.

Tähän asti kaikki oli ymmärrettävää ja kiinnostavaa. Mutta sitten puhe muuttui tekniseksi mongerrukseksi, joka varasti huomion itse asialta. Ehkä kyse oli tietoisesta valinnasta, ehkä sanoja ei pitänytkään ymmärtää. Puhuja, joka haluaa peittää todellisen sanomansa tai korostaa omaa asemaansa, siirtyy käyttämään vaikeita termejä ja tyhjiä fraaseja.

Aloin kirjoittaa ylös puhujan käyttämiä termejä: konnektiviteetti, teknologia, kolmegeen ensimmäinen evoluutio, pakettioptimoitu arkkitehtuuri, speksinopeus 100 Mbit alas 50 ylös, latenssi, ip-teknologia, realiteetti, high-end multimedialaite, seuraava evoluutio, ei-kompleksisella, broadcasting-maailma, proksimiti-maailma, pystytään konnektoitumaan, tulee hirveesti kompleksiteettia, kaikkia kyvykkyyksiä käytetään rikkaasti, konvergenssi, bisnesmalli, mitä uutta internet-ekspirienssiin voi tulla, tuodaan uudet kokemukset puhumisen lisäksi, käytetään selluverkkojen yli, puheapplikaatio yrityksille ihan erilaisilla arkkitehtuureilla, mobiilialustojen kyvykkyys kehittyy, klaienttisoftat meidän puhelimiin, ne teistä jotka ovat siirtyneet jo tähän paradigmaan, horisontaalisia platformisovelluksia, ajatellaan kollaboraatioplatformia, konvergenssi tuo uusia mahdollisuuksia, erilaisen access-teknologian yli, käyttäjäkokemuksen rikkauden lisäämistä, ne käyttäjäkokemukset jotka ovat heille relevantteja, meillä on ollut yksi tällainen initiatiivi, meillä on kyvykkyys laittaa sensoreita, muutamia breakthrougheja pystytään tekemään, tuotteiden kautta syntyvillä loppukokemuksilla, se ei ole pääparadigma jota me ajetaan eteenpäin, vähän operaattorisentrisiä, minkälaisten kyvykkyyksien ulostuomiseen...

Vanha esitys palasi mieleeni, kun kuuntelin podcastina Tuomas Enbusken mainion keskusteluohjelman otsikolla Mitä Nokian ja Microsoftin yhteistyö käytännössä tarkoittaa? (YLEn Areenassa, varustettu merkinnällä "esitysaikaa ei rajoitettu").

Ohjelmassa Nokian entinen head of user experience -johtaja Juhani Risku perusteli nokiakieltä sillä, että kun joka toinen sana oli kryptattu (salattu) englanniksi, puhe voitiin helposti vaihtaa kokonaan englanniksi, mikäli huoneeseen astui suomea taitamaton henkilö.

Riskun toinen väite oli mielenkiintoinen: englanti on suomalaiselle alistumisen kieli. Lappeenrannassa tai Oulussa opiskelleet insinöörit mieluummin vaikenivat, kun sisäisten palaverien kieli vaihtui englanniksi. Natiivisti englanninkielinen henkilö otti 2-0 voiton alistuvasta suomalaisesta.

Voisiko se olla totta? Hävisikö suomalainen osaaminen Nokian sisäisissä kamppailuissa siksi, ettei rohjennut väittää vastaan vieraalla kielellä?

Toinen suora lainaus ohjelmasta antaa ymmärtää, että kielellä on vaikutusta myös jatkossa: [Microsoft on] niin kova firma että joka ikinen kerta kun nokialla on neuvottelutilanteessa heikompi esim. kouluttamaton henkilö - mitä heillä on todella paljon tällä hetkellä johdossa - niin neuvottelussa Microsoft joka ikinen kerta voittaa sen kaks nolla sen keskustelun.

Kieli on vallankäytön väline. Elleivät työntekijät pysty tai halua viestiä ymmärrettävästi keskenään, valta siirtyy niille, jotka saavat suunsa auki ja tekevät itsensä kuulluksi.

Ja ellei yritys pysty tai halua kertoa ymmärrettävästi tuotteistaan ja niiden erinomaisuudesta, miten asiakkaiden odotetaan tekevän ostopäätöksiä? Hukkuivatko Nokian konnektiviteetit, kyvykkyydet ja evoluutiot Applen helppokäyttöisyyden ja tyylikkyyden alle?

Tarkkaile naapuriasi - raportoi poikkeavuuksista

Englannissa terrorismin pelko on saamassa huolestuttavia mittasuhteita. Poliisin terrorismin vastaisen yksikön (paikallinen CTU) julistekampanja on kuin sivu jostain pilailulehdestä. Nauraisin, elleivät hiukseni olisi juuri nousseet pystyyn.

Yksi julisteista kehottaa kansalaisia tarkkailemaan naapureitaan ja ilmoittamaan kaikesta epäilyttävästä poliisille. "Let experienced officers decide what action to take".

Valokuvaajana itseäni huolestuttaa varsinkin toinen juliste: "Thousands of people take photos every day. What if one of them seems odd?" Kuinka helposti satunnainen turisti joutuu epäilyksenalaiseksi, jos sattuu kaivamaan kameran esiin väärässä paikassa? Mitä tarvitaan, jotta turisti alkaa näyttää "oudolta"? Kuinka hyvin "kokeneet poliisit" osaavat erottaa turistin ja terroristin? Kesällä 2005 Lontoon poliisi ampui brasilialaisen sähkömiehen luullen häntä terroristiksi. Ilmeisesti ei kovin hyvin.

Ei kannata myöskään kuljettaa mukana kahta puhelinta eikä vaihtaa sim-korttia julkisella paikalla - kolmannen julisteen mukaan nämä voivat olla merkkejä terroristista. "If you're suspicious of the number of phones someone has, we need to know".

Valokuvauksen tarkkailua perustellaan sillä, että terroristit suorittavat etukäteen tiedustelua ja selvittävät valvontakameroiden sijainnin (ja niitähän Englannissa on tunnetusti eniten koko maailmassa).

Ajatus terroristeista valvontakameroita kuvaamassa tuntuu kaukaa haetulta. Tietääkseni yksikään terroristi ei ole jäänyt kiinni valokuvia ottaessaan, eivätkä Al-qaidan iskujen tekijät ole edes olleet kiinnostuneita valvontakameroista. Kun kyse on itsemurhaiskuista, jälkeen jäävillä valokuvilla ei ole tekijöiden kannalta merkitystä.

Mitä tapahtui Churchillin iskulauseelle: ainoa, mitä meidän tulee pelätä, on pelko itse?