torstai 16. toukokuuta 2019

Moby Dick ja Google Translator eivät korvaa kääntäjää

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi vuonna 1851 ilmestynyt Moby Dick nauttii Yhdysvalloissa lähes samaa asemaa kuin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä Suomessa. Moby Dick on kuitenkin jenkkiklassikko, johon koulussa tutustuaan, vaikka siinä on hulppeat 600+ sivua ja kirjan valaanpyyntiaihe tuntuu kovin vanhentuneelta. Kirjan merkitystä kuvastaa Wikipedia-artikkeli, joka on pitkä kuin nälkävuosi.

En ole lukenut tätä klassikkoa, joten mikäpä minä olen sanomaan. Sen tiedän, että tarina kertoo valkoista kaskelottia maanisesti jahtaavasta kapteeni Ahabista, joka vie laivansa ja miehistönsä tuhoon saadakseen haluamansa. Vain kirjan kertojaminä jää henkiin, ja hän aloittaa kirjan kuuluisalla avausrepliikillä "Call me Ishmail".

Herman Melville ei koskaan nähnyt kirjansa menestystä. Se floppasi pahasti ja teoksen arvo tunnustettiin vasta 1900-luvulla. Kirja on paitsi polveileva seikkailutarina ja valaanpyynnin ajankuva, myös vertauskuvallinen kertomus elämän tarkoituksen etsimisestä. Sitä on verrattu jopa Shakespearen tuotantoon.

Mielenkiintoni heräsi, kun näin Twitterissä Anssi Tapion viestin. Hän oli tilannut Moby Dickin suomennetun laitoksen Adlibris-kirjakaupasta ja saanut täyttä kuraa: kirjan, joka oli kaikesta päätellen "käännetty" suomeksi Google Translatorilla.

Kävin itsekin tilaamassa kirjan (22,90 euroa + 2,90 toimituskulut), mutta nettipalaute oli ilmeisesti mennyt perille ja Adlibris peruutti jo maksamani tilauksen. Tapio myi kuitenkin oman kappaleensa minulle, jolloin pääsin tutustumaan lähemmin tähän kirjalliseen raiskaukseen.

Ja totta se on -- jo tekstin alku panee lukijalle jauhot suuhun ja nostaa huimauksen pintaan:
Soita minulle ismaeliksi. Joitakin vuosia sitten - älä pidä mielessä, kuinka kauan tarkalleen ottaen - on vähän tai ei lainkaan rahaa minun kukkarossani, eikä mikään erityinen kiinnostaa minua rannalla, ajattelin purjehtia noin vähän ja nähdä maailman vesipitoisen osan. Se on tapa, jolla voin ajaa pois pernasta ja säätää verenkiertoa. Aina kun löydän itseni kasvavaksi synkiksi suusta; kun se on kostea, drizzly marraskuu sieluni; aina kun löydän itseni tahattomasti taukoa ennen arkkivarastoja, ja tuon jokaisen hautajaisen takana; ja varsinkin silloin, kun hypossi saa sellaisen ylemmän käden, että se vaatii voimakasta moraalista periaatetta estääkseni minua tarkoituksellisesti astumasta kadulle ja taputtamalla menetelmällisesti ihmisten hattuja pois - sitten otan sen, että minulla on korkea aika päästä mereen heti kuten voin.
Eihän tällaista roskaa voi lukea!
Tyrmäävä aloitus - ja loppu on sitä samaa.
Ilmeisesti Google Translator on parantunut sitten tämän julkaisun, sillä nykyinen versio kääntää kirjan alun hieman eri tavalla:
Soita minulle Ismaeliksi. Joitakin vuosia sitten - koskaan miettimään, kuinka kauan tarkalleen ottaen - on vähän tai ei lainkaan rahaa minun kukkarossani, eikä mikään erityinen kiinnostaa minua rannalla, ajattelin purjehtia noin vähän ja nähdä vesipitoisen maailmanosan. Se on tapa, jolla minun täytyy ajaa perna ja säätää verenkiertoa. Aina kun löydän itseni kasvavaksi synkiksi suusta; aina kun se on kostea, drizzly marraskuussa sieluni; aina kun pidän itseni tahattomasti taukoa ennen arkkivarastoja ja kasvatan jokaisen hautajaisen takana; ja varsinkin silloin, kun hyppyni saavat niin ylhäältä käsin, että se vaatii voimakasta moraalista periaatetta estääkseni minua tietoisesti astumasta kadulle ja taputtamalla menetelmällisesti ihmisten hatut pois - otan sen huomioon, että on aika ottaa merelle mahdollisimman pian kuten voin.
Alkuperäinen englanninkielinen Moby Dick löytyy netistä Gutenberg-projektin sivulta. Siinä teksti menee näin:
Call me Ishmael. Some years ago—never mind how long precisely—having little or no money in my purse, and nothing particular to interest me on shore, I thought I would sail about a little and see the watery part of the world. It is a way I have of driving off the spleen and regulating the circulation. Whenever I find myself growing grim about the mouth; whenever it is a damp, drizzly November in my soul; whenever I find myself involuntarily pausing before coffin warehouses, and bringing up the rear of every funeral I meet; and especially whenever my hypos get such an upper hand of me, that it requires a strong moral principle to prevent me from deliberately stepping into the street, and methodically knocking people’s hats off—then, I account it high time to get to sea as soon as I can.
Suomenkielisissä versioissa on pieniä eroja, mutta teksti ei ole yhtään ymmärrettävämpää. Jostain syystä drizzly jää kääntämättä, vaikka yksittäisenä sanana Translator osaa helposti kääntää sen sanaksi tihkuinen.

Tähän pitäisi nyt laittaa pätkä oikeasta suomenkielisestä käännöksestä, mutta en löytänyt kirjaa Helsingin keskuskirjasto Oodista, en Akateemisesta kirjakaupasta enkä Elisa Kirjasta. Helmet-palvelun perusteella kirjasta on pääkaupunkiseudun kirjastossa useampia kappaleita, mutta kaikki olivat lainassa.

Vaikka Translator kääntää suuria maailmankieliä (espanja, saksa, ranska, englanti) toisiinsa hyvin, sen suomen kielen taito on asiatekstissäkin puutteellinen ja kaunokirjallisuudessa kerrassaan kehno. Tekoälystä huolimatta kääntäjät saavat siis pitää työnsä vielä jatkossakin.

Mollusca Press esittää: vain kirjan ja tekijän nimet ovat oikein. 
Adlibriksen myymä "kirja" on mielenkiintoinen. Sen nimenä on vain VALAS, mikä oli myös alkuperäisen laitoksen englanninkielinen nimi. Moby Dick otettiin käyttöön markkinointisyistä vasta myöhemmin. "Kirjan" alkulehdillä ei mainita kääntäjää, ei painovuotta, ei edes kustantajaa - ei kerrassaan mitään. "Kirjassa" ei ole edes sivunumeroita.

Takakannesta löytyy sentään ISBN-numero 9788734992648. Google-haku löytää kirjan vielä Book Depositorystä ja antaa ymmärtää, että samalla tavalla tuotettuja kirjoja on muitakin (Dickens Joululaulu, Wells Aikakone sekä Orczy Punainen pimpernel). Moby Dickin julkaisupäiväksi ilmoitetaan 5.1.2019 ja kustantajaksi Mollusca press. Nilviäistä tarkoittava latinankielinen sana kuvaakin kustantajan toimintaa erinomaisesti!

Mutta palataan vielä siihen käännökseen. Maailmankirjat-sivulta löytyy lainaus oikeasta suomennoksesta:
Ahab kumartui selvittämään sitä ja sai sen taas juoksemaan, mutta ohitse sujahtava lenkki tarttui hänen kaulaansa, ja Ahab sinkoutui veneestä ennen kuin miehet ehtivät huomata mitään, yhtä ääneti kuin turkkilaisen mykän narulla kuristama uhri. Seuraavassa hetkessä köysi oli juossut saavista loppuun ja sen pään painava silmäpujos heitti yhden soutajista kumoon, iskeytyi veteen ja katosi syvyyksiin.
"Kirjassa" kyseinen kohta menee näin:
Ahab kumartui selvittämään sen; hän selvitti sen; mutta lentävä vuoro sai hänet kaulan ympärille ja äänettömästi, kun turkki mykistää uhrinsa, hänet ammuttiin pois veneestä, mutta miehistö tiesi, että hän oli poissa. Seuraavana päivänä köyden loppupään raskas silmukka lensi karkeasta tyhjästä ammeesta, pudotti hevosen, ja hymyili mereen, kadonnut sen syvyyksiin.
Mitäpä tuohon enää lisäämään! Mutta jos jollakin on oikea suomennos, voisi naputella kommentteihin alun oikeasta kirjasta.

maanantai 6. toukokuuta 2019

Onecoin sulkee jäsentensä suut

Rujan veljen pidätys Yhdysvalloissa on aiheuttanut säpinää suomalaisissa onecoinisteissa. Ex-maajohtaja Tommi Vuorinen saa tehdä hartiavoimin töitä selittääkseen tapahtumat parhain päin vielä jäljellä oleville jäsenille.

Varmuuden vuoksi Vuorinen poistaa kaikki kriittiset kirjoitukset Onecoinin suomalaisesta Facebook-ryhmästä (vain jäsenille) ja uhkaa niitä, jotka aikovat puhua medialle tai poliisille, Onecoin-tilin jäädyttämisellä.

Jäsenyys verkostossa, mahdolliset rikossyytteet ja veropetokset sekä tilin sulkemisuhka, joka sammuttaisi viimeisenkin toivon saada rahojaan koskaan takaisin, sulkevat uhrien suut tehokkaasti.

Joitakin uhreja on huijattu vuosien ajan ilman, että viranomaiset ovat millään tavalla puuttuneet asiaan. Se on hämmästyttävää, enkä olisi helmikuussa 2015 osannut kuvitellakaan, että kuvio sinnittelee yhä vain uusien lupausten varassa vielä neljä vuotta myöhemmin.

Kerään edelleen aineistoa ja uhrien kokemuksia. Voit kertoa tarinasi vaikka sähköpostilla. Kaikki yhteydenpidot pysyvät luottamuksellisina.

Paljon on vuosien varrella tapahtunut! Kävin läpi vanhoja kommentteja ja löysin mm. osuvaa nimimerkkiä Ponzitiivari käyttäneen henkilön kirjoituksen 6.11.2015 klo 17.07:

Myynnin ammattilaisena olen sitä mieltä ja usein työssäni myös sen todennut, että suomalaisissa on joukko ihmisiä joiden elämää hallitsee suuri skeptisyys, pessimismi sekä negatiivisuuden kautta asioihin suhtautuminen. 

Jos olet oikeasssa ikiaikaisen härmäläisen skeptisyytesi sekä toistaiseksi vielä mustamaalaukseksi luokittelemani Blogisi kanssa. LUPAAN että tulevana Onecoin sijoittajana tulen 2-4 vuoden kuluttua kirjoittamaan tänne suuret kiitokset sinulle että säästit monien ihmisten "lomakassan". 

MUTTA jos olet väärässä niin LUPAAN että sijoitan osan Onecoineistani aukeaman kokoiseen palstaan helsingin sanomissa jossa käsittelen tätä blogiasi, sekä sitä kuinka paljon haaveita ja asioita ihmisiltä jäi toteutumatta sinunkaltaisen jarrumiehen toimesta.

Skeptistä loppuvuotta ja antoisia mustamaalaushetkiä vuodelle 2016 Petteri.

Nimim. Ponzitiivari

Kirjoittaja lupasi palata asiaan 2-4 vuoden kuluttua ja kiittää suomalaisten uhrien rahojen pelastamisesta. Toinen vaihtoehto oli aukeaman kokoinen kirjoitus Helsingin Sanomissa, missä allekirjoittanutta olisi syytetty suomalaisten haaveiden romuttamisesta.

Olisiko nyt sopiva hetki kirjoitukseen, Ponzitiivari? Jos julkinen sanoista vastaaminen tuntuu pahalta, voit lähestyä minua suoraan ja kertoa tarinasi, luottamuksellisesti tietenkin.

Ja no hard feelings, pääasia että ainakin joidenkin suomalaisten uhrien rahat säästyivät.

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Rasistista ja vihapuhujasta kansanedustajaksi - mitä tapaus Hussein al-Taee kertoo

Hussein al-Taee on joutunut somekohun silmään. Tai ei, kyse ei ole somekohusta vaan laajasta, jopa kansainvälisestä mediakohusta. Ja toisin kuin somekohuissa yleensä, tällä kertaa uhri saa syyttää vain itseään. Valehdeltuaan kysyjille, ettei ole kirjoittanut vanhoja rasistisia ja herjaavia tekstejä, hän joutui lopulta (viestintäkonsulttien avustuksella?), sopivasti vaalien jälkeen, tekemään täyskäännöksen ja myöntämään kirjoitukset aidoiksi.

Olisi helppoa yhtyä mukaan pilkkaajien kuoroon. Hussein sanoo, ettei tunnista itseään vanhoista kirjoituksista. Entä tunnistaako hän itsensä siitä valehtelijasta, joka vielä viikko takaperin väitti syytöksiä vääriksi?

Muita lyöjiä löytyy ihan tarpeeksi, joten tarkastelen asiaa muista näkökulmista. Mitä tästä voi oppia?

Ensinnäkin CMI teki pahan virheen, kun se asettui suojelemaan työntekijäänsä ja uskoi sokeasti tämän version tapahtumista. Virheen CMI teki myös siinä, että se palkkasi al-Taeen rauhansovittelijaksi selvittämättä miehen taustoja ja some-kirjoittelua. Ehkä työnantaja ei saisi niin tehdä, mutta kansainvälinen ura ja asema vaatii joskus oikomaan mutkia. Nyt myös CMI:n oma maine on uhattuna.

Toinen opetus on siinä, että al-Taee melkein onnistui luistamaan vanhoista mielipiteistään. Oli kaiketi sattumaa, että joku oli ottanut vanhoja tekstejä talteen ja toimitti ne medialle henkilön lähdettyä mukaan politiikkaan. Jos al-Taee olisi tyytynyt tv-kommentaattorin ja rauhanvälittäjän rooliin, vanhat hölmöydet olisivat painuneet unholaan.

Tai ei niin kovin vanhat. Husseinin viittaukset illuminaatiin, Israelin ja Isisin rinnastaminen, saudikuninkaan herjaaminen ym. näyttävät olevan alle 10 vuoden takaa. Hussein on ollut ne kirjoittaessaan 27-28-vuotias, ei siis mikään teiniangstinen koulupoika.

Väitetään, ettei netti unohda mitään, ja että vanhat hölmöydet palaavat aina kummittelemaan. Se ei selvästikään pidä paikkaansa. Tässäkin tapauksessa menneisyyden haamut olivat vähällä unohtua. Kuka tietää, monellako muulla nykyisellä vaikuttajalla on takanaan vihainen ja rasistinen historia? Mutta onko sillä edes väliä, jos kukaan ei huomaa? Joko asenteet ovat aidosti muuttuneet tai sitten ne pystyy pitämään omana tietonaan niin, etteivät ne haitaa työtä.

Jos Hussein olisi ollut tavallinen suomalaismies, olisiko hänestä tullut samanlaista julkkista? Media halusi tehdä al-Taeesta esimerkin, miten irakilainen pakolainen voi menestyä Suomessa. Ulkonäköään myöten al-Taee soveltui median lemmikiksi, jolloin toimittajien oma kriittisyys unohtui.

Viimeinen asia saa itseni aidosti mietteliääksi. Olen tähän asti ohittanut sosiaalisen median vihapuheviestit ja kuitannut mielessäni niiden kirjoittajat hölmöiksi. Monet viestit tihkuvat patoutunutta vihaa, tyytymättömyyttä ja humalatilaa. Mutta ovatko niiden kirjoittajat yksinomaan pahoja ihmisiä?

Ehkä tuomioni on ollut liian jyrkkä. Jos al-Taee pärjäsi vain muutama vuosi purkaustensa jälkeen televisiossa, kansainvälisessä tehtävässä ja pääsi lopulta eduskuntaan asti -- edes myöntämättä ja katumatta viestejään ajoissa -- niin eihän sitä koskaan voi tietää, millainen tulevaisuuden vaikuttaja nykyisten vihaviestien takaa tulevaisuudessa paljastuu.

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Yle, näytä esimerkkiä! (Ilmastonmuutos)

Yle on ottanut tehtäväkseen kasvattaa suomalaisia ilmastotietoisuuteen. Tuskin on iltaa, jolloin jossain Ylen ohjelmassa ei muistutettaisi ilmastonmuutoksen uhkasta ja kannustettaisi pieniin ilmastotekoihin: vähemmän autoilua, vähemmän lihansyöntiä, vähemmän lentomatkailua. Jokaisen meistä pitää tehdä osuutemme! Vaikka Suomi on pieni maa, meidän pitää toimia esimerkkinä muille. Välillä ilmaston mukaan ymppääminen saa erikoisia piirteitä tai tuottaa kummallisia tutkimuksia ("samat ihmiset epäilevät ilmastonmuutosta ja vastustavat maahanmuuttoa", Yle 24.4.2019).

Miten olisi, Yle, jos näyttäisitte itse esimerkkiä ja eläisitte kuten opetatte?

Ensimmäisenä tulee mieleen urheilu-uutiset. Tuskin on ilmaston kannalta haitallisempaa ja muutenkaan turhempaa lajia kuin ralliautoilu (voiko sitä edes urheiluksi kutsua?). Autoja huoltojoukkoineen lennätetään kaukaisiin maihin ajamaan kilpaa yleisillä teillä. Touhussa ei ole mitään järkeä. Autot kiitävät eksoottisissa maisemissa pölyä lennättäen ja hullunrohkeita katsojia väistellen. Argentiinassa näkyi tielle päässyt koira, jonka auto hädin tuskin ehti väistää.

Äskettäin Yle lähetti toimittajansa seuraamaan Meksikon rallia, viikonloppuna oli Argentiinan rallin vuoro. Jos oikein näin, toimittaja oli lentänyt myös Argentiinaan haastattelemaan suomalaiskuljettajia. Ralliuutisista ei totisesti ole puutetta.

Onko tällainen toiminta linjassa Ylen ilmastouutisoinnin kanssa? Entä jos Yle näyttäisi esimerkkiä maailman uutistoimituksille ja lopettaisi toimittajiensa lähettämisen kaukaisiin maihin?

Ralli olisi sopiva laji aloittaa. Aluksi uutisoinnin voisi hoitaa kansainvälisen kuvamateriaalin pohjalta, myöhemmin riittäisi tulosten kertominen, lopulta koko lajin saisi unohtaa. Eihän meillä uutisoida enää kukkotappeluista eikä härkätaisteluistakaan. Aika ja arvot ovat ajaneet niistä ohi.

Moni kokee ahdistuvansa suomalaisen median ilmastouutisoinnista, eikä mikään ihme. Näitä ihmisiä kehotan katsomaan illan urheilu-uutiset. Siellä ei olla köyhiä eikä kipeitä, mitä tulee matkailuun tai co2-päästöihin. On kisoja, eksoottisia harjoittelupaikkoja, suomalaisia kisaturisteja ja ihailevia juttuja ultrajuoksijasta, joka egoilee itsensä voittamista Chilen autiomaassa ja etelämantereella.

Näin räikeä kaksoisstandardi ärsyttää katsojia ja saa monet kääntämään selkänsä koko ilmastonmuutoksen uhkalle. Mitä jos Yle alkaisi elää kuten se opettaa meitä katsojia? Ole se muutos, jonka haluat muissakin nähdä.

Kaksoisstandardi ei tietenkään rajoitu Yleen. Kaupallisissa medioissa pistää silmään urheilun lisäksi eksoottisten matkailujuttujen ja -mainosten määrä. Kaupalliset mediat elävät kuitenkin mainostuloista, toisin kuin Yle. Siksi Yle voisi olla se esikuva, jota se haluaa meidän suomalaisten olevan.

Ylellä olisi suorastaan velvollisuus toimia ilmastouutisoinnin pioneerina, niin kotimaassa kuin kansainvälisesti.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Ilmastopaniikki ja sen hoito-opas

Toimittaja Matti Virtanen julkaisi maaliskuussa kirjan Ilmastopaniikki ja antoi sille kuvaavan alaotsikon: hoito-opas. Koska aihe on herkkä enkä ole asiantuntija, en lähde arvioimaan ilmaston lämpenemistä sinänsä. Virtasen kirja on kuitenkin mainio, sillä se antaa erilaisen näkökulman nykyiseen ilmastovouhotukseen ja siihen paniikkiin, johon meitä suomalaisia yllytetään.

Ilmastopaniikki, hoito-opas suomalaiselle lukijalle.
Paniikista ei ole koskaan hyötyä, ei liioin hätiköidyistä toimista. Mitä tahansa ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehdäänkin, sen täytyy olla rationaalista ja perusteltua. Arjen pienet teot eivät paljon auta, eivät edes koko Suomen isot teot.

Tiedemiehet ovat liki yksimielisiä siitä, että ilmasto lämpenee. Kehityksen nopeus ja ihmisen osuus nousussa on paljon mutkikkaampia asioita. Virtanen on haastatellut lukuisia tukijoita niin Suomesta kuin lähimaistakin, joiden mielestä ihmisen vaikutusta on liioiteltu, eikä tulevaa lämpenemistä osata ennustaa.

Ihmisellä on sisäänrakennettu usko maailman loppumiseen. Pelkoa on helppo lisätä ja näin mediavallan aikana se on myös taloudellisesti houkuttelevaa. Onkin huvittavaa katsoa Youtubesta, miten kasvihuoneilmiötä pelättiin jo 1984. Siinä luvattiin maailmalle "synkää tulevaisuutta", koska kasvihuoneilmiön vuoksi suurkaupungit hukkuvat ja miljoonat ihmiset kuolevat. Sadassa vuodessa lämpötila nousee viisi astetta, napa-alueilla vieläkin enemmän. Vaikutukset alkavat näkyä jo 1980-luvulla eikä mitään ole tehtävissä. Uutinen menisi täydestä vielä näin 35 vuotta myöhemmin.

Virtasen argumentti on ylittämätön: miten ilmastomallit voisivat ennustaa tulevaa kehitystä, kun ne eivät pysty ennustamaan edes aikaa taaksepäin? Keskiajan lämmin kausi (980-1250) jätti talvet lumettomiksi Keski-Suomea myöten. Pieni jääkausi (1450-1850) kylmensi ilmaa ja katovuodet 1695-1697 aiheuttivat Suomessa suurta nälänhätää. Puhumattakaan jääkaudesta (päättyi noin 11 000 vuotta sitten), jolloin Suomen peitti parin kilometrin jääkerros. Nykyiset ilmastomallit eivät pysty selittämään, mistä tällaiset vaihtelut johtuvat.

Toimittajataustansa nojalla Virtanen kritisoi voimakkaasti medioita, joiden asenne ilmastonmuutokseen on voimakkaan alarmistinen. Erityisesti Yle julkaisee toistuvasti juttuja ilmastonmuutoksen uhkaavuudesta (ja heti perään glorifioivia juttuja turismin tai urheilun nimissä maailmaa kiertävistä suomalaisista). Maikkarin uutisten mukaan ilmastonmuutos lisää lapsiavioliittoja ja tyttöjen kohtaamaa väkivaltaa ja CNN pelottelee syntyvyyden laskulla. On vaikea löytää aihetta, johon ilmastonmuutos ei median mukaan vaikuttaisi kielteisesti.

Hesarin käyttämä professori väitti löytäneensä kirjasta kymmenittäin vääristäviä tai virheellisiä väittämiä. Niitä ei tietääkseni vieläkään ole yksilöity. Jos virheitä on, niitä ei voi laittaa Virtasen piikkiin, koska hän lähinnä siteeraa ja haastattelee alan tunnettuja tutkijoita. Tässä on kirjan sekä vahvuus että heikkous: se ei yritä selittää ilmastonmuutosta pois eikä kieltää kehitystä, vaan osoittaa millaisia epävarmuuksia nykyisiin tieteellisiin teorioihin liittyy. Tämä tekee kirjasta toisaalta hieman sekavan, mutta toisaalta erityisen kiinnostavan.

Luonnontieteissä havaintoja voidaan tulkita monella tavalla. Jos keksitään ideoita, jotka sopivat paremmin havaintoihin ja ennustavat paremmin tulevaisuutta, teoriaa on korjattava. Tästä on tuore esimerkki Hesarin jutussa, jossa kerrottiin tutkijoiden havainneen aivosolujen uusiutuvan jopa 97-vuotiailla. Tähän asti on ajateltu, etteivät aivosolut enää lisäänny aikuisuuden saavuttamisen jälkeen. Uusi tutkimus kyseenalaistaa käsityksen. Varmoja ei silti olla: "...on kiistanalaista, missä määrin uusia soluja syntyy aivoissa. Eri tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia esimerkiksi aivonäytteiden säilömistavasta johtuen".

Jos ihmisen, jonka solut voidaan asettaa mikroskoopin alle ja kokeet toistaa rajattoman monta kertaa, tutkiminen on näin vaikeaa, mitä sitten onkaan koko maapallon kaltaisen järjestelmän mallintaminen teorioiksi? Tieteen on oltava nöyrä. Media ei ole.

Jotkut ovat kyseenalaistaneet toimittaja Matti Virtasen asiantuntemuksen ilmastoasioista. Hän on opiskellut maantiedettä yliopistossa ja lähtökohtaisesti paremmin perillä teorioista kuin 90 % arvostelijoista. Kirjassa Virtanen ei yritä selittää asioita itse, vaan antaa puheenvuoron valtavirrasta poikkeaville tutkijoille.

Itse kyseenalaistaisin ne nuoret kansalaisjärjestöjen henkilöt, jotka esiintyvät esim. WWF:n ja Fingon virallisina "ilmastoasiantuntijoina" ja osallistuvat siinä roolissa Ylen tv-ohjelmien keskusteluihin. He ovat lukeneet IPCC:n raportit ja käyneet ilmastokokouksissa, mutta antaako se tarvittavan pätevyyden?

Tutkijat ja tiedemiehet kehittävät koko ajan uusia malleja ilmastonmuutoksen ymmärtämiseksi. Mittausdataa on muokattu jälkikäteen. Keskiajan lämmin kausi oli joidenkin mielestä globaali, toisten mielestä euroopanlaajuinen ilmiö. Jos näin tärkeistä kysymyksistä ei ole tieteellistä varmuutta, kaikki havainnot ja johtopäätökset voidaan kyseenalaistaa loputtomasti.

Siksi tarvitaan maalaisjärkeä paniikin sijaan. Maailma ei lopu ilmastonmuutokseen ja Suomella on läheisempiäkin ongelmia. Jokaisen tulee kantaa vastuu ympäristöstä ja yhteisestä tulevaisuudesta. Siinä kehityksessä ilmastonmuutos on vain yksi osa.

Kielen osalta kirja on huolellista työtä ja sujuvaa tekstiä on ilo lukea. Alun vuosiluku on lipsahtanut 2018 puolelle, mikä on inhimillistä, koska kyseinen kohta on kirjoitettu alkuvuodesta 2019. Kirjoitusvirheitä ei osunut silmään, mikä yli 400-sivuisessa teoksessa on poikkeuksellista. Lopun liitteissä on tosin pari lipsahdusta.

PS. Suosittelen katsomaan Suomalainen ilmastotodellisuus -luentopäivän, jonka tiivistelmä on Youtubessa osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=V310FslxVfg. Siitä saa hyvän kuvan ilmastodatan tulkinnasta ja ennustamisen vaikeudesta.

PS 2: Vihdoinkin suoraa puhetta ilmastonmuutoksesta! Aamulattesta luopumisella ei ole merkitystä, toimet pitää kohdistaa sinne, missä niillä on eniten vaikutusta. Kyytiä saavat niin tiedostavan eliitin joogaretriitit kuin Hesarin omat matkailumainokset (rohkea veto lehdeltä, muuten). "Maailman rikkain kymmenen prosenttia tuottaa puolet kasvihuonekaasuista. Jos heidän päästönsä laskisivat edes keskimääräisen eurooppalaisen tasolle, niin globaaleista päästöistä kolmasosa poistuisi saman tien" ja "Ihmiskunnalla on ilmastonmuutoksen lisäksi käsissä koko joukko toisiinsa kytkeytyviä kestävyyshaasteita. Kaikkien juurisyy on liiallinen kulutus. Tällä hetkellä pahinta on, että elonkirjo supistuu supistumistaan ja ravinnekierron epätasapaino pahenee." -- kyse ei todellakaan ole pelkistä CO2-arvoista. Mutta miksi tämä Hesarin juttu on auto-osastolla? https://www.hs.fi/autot/art-2000006082762.html

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Ilmastonmuutos - miksi ette panikoi?

Helsingissä 6.4.2019 järjestetty marssi ilmastonmuutosta vastaan oli vaikuttava näky. Tuhannet ihmiset vaativat nopeita toimia ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Osa kehotti suoraan kansalaisia panikoimaan, koska tilanne on niin vakava.

Miksi ette panikoi?
Tuhansien ihmisten kulkue vaikutti varmasti kansanedustajiin ja vaalitulokseen, jossa eduskuntaan valittiin 17 vihreää naista. Liikkeellä ovat selvästi isot voimat. Asiaa ei ole turhaan verrattu uskontoon.

Eilen Ylen pääuutisissa höristin korviani. Kirsti Jylhän tutkimuksen mukaan "ihmiset, jotka hyväksyvät epätasa-arvoisuuden, kieltävät useammin myös ilmastonmuutoksen".

Ylen juttu avaa tutkimusta hieman enemmän, mutta silti epätasa-arvon ja ilmastonmuutoksen rinnastaminen tuntuu hurjalta. Tutkimuksen mukaan ilmastouskosta on tulossa poliittinen voimatekijä, joka jakaa kansaa jo ajatuksen tasolla. Yhdysvalloissa demokraatit uskovat ilmastonmuutokseen, republikaanit eivät. Meillä Suomessa rajalinjat ovat paljon sameammat: vain perussuomalaiset eroavat joukosta, eivätkä he hyväksy kansallista epätasa-arvoisuutta -- kansainvälisen kylläkin.

Samaisen uutisen mukaan "ilmastonmuutoksen kieltäminen on yhdistetty myös rasistisiin ja maahanmuuttovastaisiin asenteisiin". Tämä tuntuu käsittämättömältä. Mitä tekemistä rasismilla on ilmastonmuutoksen kanssa?

"Jylhän mukaan kyseessä on asennekokonaisuus, jossa ilmastonmuutos on maahanmuuton tavoin globaali ongelma. Monet voivat kokea, että rikkaiden maiden pitäisi muuttaa käytöstään kehitysmaiden vuoksi." - Eikö tämä ole pikemminkin päinvastoin? Kriitikot vaativat, että suurten saastuttajien (kuten Kiina ja Intia) on muutettava käytöstään.

Suomi voi pienuutensa vuoksi toimia asiassa vain moraalisena esikuvana. Suomi pyrkii kalliisti eroon hiilivoimasta samalla, kun Intiassa rakennetaan 1600 megawatin hiilivoimalaa. Uutisen mukaan hiilen osuus Bangladeshin sähköntuotannosta on nyt kolme prosenttia, mutta maa aikoo nostaa sen 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Onko tämän faktan toteaminen ilmastodenialismia, oikeistolaisuutta vai rasismia? Nähdäkseni ei mitään niistä.

Joskus tuntuu, että ilmastopaniikin lietsominen on suorastaan teollisuuden salajuoni. Kun julkinen huomio kiinnittyy ilmastoon, mikromuovien ja luonnon monimuotoisuuden uhkat jäävät piiloon. Itseäni hirvittää erityisesti kertakäyttökulttuuri ja tavarapaljous. Bisnes ja taloudellinen hyvinvointi on kytketty siihen, että ostamme turhia tavaroita, käytämme niitä kerran tai pari, ja heitämme pois. Lapset totutetaan tavoille jo pienestä pitäen hankkimalla heille vuoren verran Kiinassa valmistettua halpatavaraa. Eivätkä aikuiset ole paljon parempia.

Kun seuraavan kerran kävelet suuressa tavaratalossa mieti, mihin kaikki hyllyillä näkyvät tavarat lopulta päätyvät. Vastaus on yksinkertainen: kaatopaikalle tai luontoon. Elämäntapamme ei yksinkertaisesti ole kestävä, mutta ilmastovouhotus auttaa unohtamaan sen ja keskittymään vain co2-päästöihin.

Nähdäkseni konkreettisin uhka Suomen lähitulevaisuudelle on kuitenkin muualla. Se on väestön ikääntyminen ja syntyvyyden romahtaminen. Koko Suomen kannalta luvut näyttävät pahalta, mutta maakuntakohtaisesti tilanne on suorastaan hälyttävä. Vain suuret kaupungit pärjäävät enää taloudellisesti. Kuntien talous romahtaa, kun vähätkin nuoret muuttavat pois ja jäljelle jäävät vain nopeasti paisuvat sosiaalimenot. Mikään sote-ratkaisu ei auta kuntia selviämään lakisääteisistä velvollisuuksistaan.

Kaupunkilaisesta asia voi tuntua kaukaiselta, mutta mietipä tätä: kuka maksaa takaisin 100 miljardin euron velan, jonka Suomi on ottanut tähänastisen hyvinvoinnin rakentamiseen? Millä vastaava hyvinvointi taataan seuraaville sukupolville? Mitä asuntojen arvon romahtaminen taantuvissa kunnissa merkitsee kaupunkilaisille? Kuka hoitaa nopeasti kasvavan vanhusten määrän? Miten käy nykyiselle asevelvollisuusjärjestelmälle? Uhkia uhkien perään.

Jos ratkaisua haetaan maahanmuutosta, millainen kansallinen epäsopu syntyykään ulkomaisista tulijoista, kun jo nykyinen määrä aiheutti ongelmia? Kuinka pian maahanmuuttajat pystyvät tuottamaan enemmän lisäarvoa kuin he kuluttavat? Miten suomalaisuuden käy tällaisissa muutoksissa? Helppoja ratkaisuja ei ole.

Nämä kysymykset ovat Suomen kannalta polttavampia kuin ilmastopaniikki. Lisäksi niiden ratkaisu on täysin omissa käsissämme. Kuvaavaa on, että vaalitenteissä käsiteltiin kyllä ilmastonmuutosta, mutta Suomen muutoksesta kysyttiin erittäin vähän.

Minäkin panikoin, mutta en Suomen ilmastotulevaisuudesta.

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Ehdokkaat eivät osaa mainostaa Facebookissa

Vaalikampanjointi huipentuu ensi viikolla ja ehdokkaat markkinoivat itseään sosiaalisessa mediassa. Taidoissa tuntuu kuitenkin olevan pahoja puutteita. Mainoksia kohdennetaan väärille ihmisille eikä Facebookin pelättyä mikrokohdentamista hyödynnetä.

Katselin muutamia Facebook-feedini mainoksia ja klikkasin oikeasta ylänurkasta avautuvaa valikkoa:

Miksi näen tämän mainoksen?
Sen jälkeen Facebook näyttää perustelut mainoksen valinnalle:

Mainosnäytön perustelut.
Kauppakeskuksen tapauksessa ikähaarukka 18-64 ja asuinpaikka Helsingin lähellä kuulostavat sopivilta. Vaikka kauppakeskus sijaitsee Espoossa, sinne on helppo tulla myös Helsingistä metrolla. Ikärajoitus herättää silti ihmetystä, alle 18-vuotiaat notkuvat kauppakeskuksissa ehkä liikaakin, mutta ovatko 65-vuotiaat jo liian vanhoja, jotta he kiinnostaisivat edes mainostajia?

Vaalikampanjoista löytyy varmaan tarkempaa kohdistamista. Tai niinhän sitä voisi luulla.

Ennen testiä kävin eri puolueiden Facebook-sivuilla antaakseni vinkin, että minulle voisi mainostaa. En ole tietoisesti klikannut yhdenkään ehdokkaan mainosta, mutta ilmeisesti kaveripiirin vuoksi FB näyttää paljon kokoomusehdokkaiden mainoksia.

Ensimmäisenä Liike Nyt -yleismainos:

Liike Nyt kalastelee kokoomuslaisia
Liike Nyt yleismainos on kohdistettu Kokoomuksesta "kiinnostuneille" (mitä se sitten tarkoittaakaan) ja 18-60-vuotiaille, jotka asuvat tai ovat äskettäin olleet lähellä Helsinkiä. Yläikäraja herättää tässäkin kummastusta. Eikö Liike Nyt usko agendansa kiinnostavan yli 60-vuotiaita?

Ben Zyskowicz
Ben Zyskowicz kohdistaa mainoksensa yli 40-vuotiaille, jotka asuvat lähellä Helsinkiä. Tässä tulee vastaan Facebookin rajoitus: mainosta ei ilmeisesti voi kohdistaa pelkästään helsinkiläisille (jossa Ben on ehdokkaana), vaan se näytetään myös lähiseudun kunnissa (säde halutun kaupungin ympäriltä) -- siten myös itselleni espoolaisena.

Mia Nygård
Mia Nygårdin mainos alkaa "Rakas Stadilainen!" (iso alkukirjain kieliopillisesti väärin, #typonipo), mutta mainos näytetään vähintään 23-vuotiaille, jotka asuvat tai ovat äskettäin olleet lähellä Helsinkiä. Kukapa ei olisi käynyt lähellä Helsinkiä? Itsekin olin viikolla seminaarissa Finlandia-talossa, jossa oli 1200 ihmistä eri puolilta Suomea. Nyt he kaikki saattavat nähdä Mian mainoksen, ja ihan turhaan, koska eivät voi äänestää häntä.

Pirkka-Pekka Petelius
Pirkka-Pekka Petelius ei ole turhan tarkka kohdentamaan sanomaansa: kuka tahansa äänestysikäinen uusimaalainen kelpaa.

Keskusta mainostaa yli 49-vuotiaille.
Keskusta mainostaa itseään kaikille yli 49-vuotiaille suomalaisille: "Hoiva, työ ja sivistys. Näistä on Suomen arvoiset teot tehty". Hätäinen johtopäätös on, että Keskusta tavoittelee vain kypsiä äänestäjiä. Tässä kuitenkin näkyy mikrokohdentamisen ansa: en voi tietää, näytetäänkö alle 50-vuotiaille toisenlainen mainos, jossa puolue käyttää ihan muita sloganeita.

Stadilainen Timo Huhtamäki kalastelee kokoomuslaisia vihreisiin.
Helsingissä ehdolla oleva vihreiden ehdokas Timo Huhtamäki mainostaa itseään mm. Kokoomuksesta kiinnostuneille. Pelkkä käynti Helsingissä riittää mainoksen näyttämiseen.

Mahdollisuus mainostaa kilpailevasta puolueesta kiinnostuneille on jotain uutta. Aiemmin toisen puolueen kannattajia on voinut tavoittaa korkeintaan puoluelehteen laitettavalla ilmoituksella, mikä olisi herättänyt kiusallista huomiota ja päätoimittaja olisi saattanut hylätä sen.

Erikoisin kriteeri on Liike Nytin Pekka Rantasella:

Harrastus?
Facebook näyttää kriteeriksi vain sanan harrastus yksilöimättä, mikä harrastus mahdollisesti on ollut mainosnäytön laukaisijana.

Risto E. J. Penttilä haluaa tavoittaa ihmisiä, joiden kaverit tykkäävät heidän sivuistaan:

Kaverit ratkaisevat.
Kyse ei siis ole kohteista, joita olet itse klikannut, vaan joista kaverisi ovat kiinnostuneita.

Selkein targetointi on Wille Rydmanilla:

Wille Rydman mainostaa täysi-ikäisille helsinkiläisille miehille
Wille haluaa näyttää mainosvideonsa vain täysi-ikäisille, Helsingissä (tai lähiseudulla) asuville miehille. Herää kysymys, onko hänellä erilainen mainosvideo naisille? Juuri tässä on mikrokohdennetun täsmämarkkinoinnin petollisuus: ei voi tietää, millä lupauksilla ehdokas kehuu itseään toisille katsojille.

Kun mainonta personoituu eikä ole enää julkista, mainoksissa voidaan luvata mitä tahansa ilman, että siitä jää kiinni.

Tämän lyhyen vertailun perusteella vaikuttaa siltä, ettei Facebook tarjoa kovinkaan kehittyneitä työkaluja mainosten kohdentamiseen -- eivätkä ehdokkaat osaa hyödyntää niitäkään kunnolla.

On sitten ihan toinen juttu kuinka paljon Facebook itse tietää meistä. Mainostajille näytettävät valinnat ovat vain jäävuoren huippu. Pinnan alla tapahtuu paljon sellaista, mitä emme näe. Kun ehdokas on valinnut kohderyhmän, Facebook käyttää piiloon jääviä lisäkriteereitä valitakseen, keille kohdeyleisöstä mainokset näytetään. Siksi Tietoja-ikkunassa lukee epämääräisesti "...ovat kiinnostuneita kohteesta... määräytyy mm. sivuista tykkäämisen ja mainosten klikkaamisen kaltaisen toiminnan perusteella".

Olen ottanut käyttöön myös Vaalivahti lisäohjelman, joka selaimessa tarkkailee vaalimainoksia puolueittain.

Vaalivahti tuloksia.
Kyse on vain yhden koneen tuloksista, joten ne eivät edusta kaikkia näkemiäni mainoksia, mutta osoittavat ainakin sen, että Facebook valitsee mainoksia koko puoluekirjolta. Myös SDP:n ehdokkaan mainos on näytetty, mutta koneella, jossa ei ole vaalivahtia.

Lopuksi vielä havainto, jonka mukaan Facebook mainostaa itsenäisesti (ja ilmeisesti maksutta?) ennakkoäänestystä.

Facebook mainostaa ennakkoäänestystä.
Yhdysvalloissa havaittiin, että Facebookin äänestyskehotuksella oli oikeasti vaikutusta äänestysaktiivisuuteen.

Minkälaisia mainoksia sinä olet nähnyt? Onko joukossa kekseliästä kohdentamista tai selviä huteja?

PS. Kun olin aikani katsellut mainostajien tietoja, Facebook antoi varoituksen:

"Sinut on väliaikaisesti estetty"
"Vaikuttaa siltä, että käytit tätä toimintoa väärin etenemällä liian nopeasti..." - täh?? Mutta Facebookin päätöksistä ei voi valittaa, eikä niitä liioin perustella mitenkään. On pakko alistua FB:n oikkuihin.

Seuraavana aamuna toiminto oli taas käytettävissä.

(Tekstiä muokattu 12.4.2019, Risto E.J. Penttilän mainos lisätty)

torstai 4. huhtikuuta 2019

Ylen uutiset varoittaa ilmastonmuutoksesta

Nuori kosmologi Syksy Räsänen vieraili kuluneella viikolla Ylen Puoli seitsemän -ohjelman vieraana. Yllätyin nähdessäni Ylen uutisen ko. vierailusta.

Kosmologin kanta ilmastonmuutokseen.
Syksyn kanta ilmastonmuutokseen tuli esille aivan haastattelun lopussa, lähes vahingossa. Toimittajat eivät edes kysyneet aiheesta, vaan tarttuivat siihen lennossa. Kuitenkin juuri tämä lausahdus oli nostettu uutisen kärjeksi ja peräti otsikkoon asti. Leipätekstissä oli sentään substanssia, kun Syksy kritisoi koulun fysiikanopetusta.

Syksy on tutkinut kosmologiaa eikä hän ole varsinainen ilmastotutkija. Jutun kirjoittanut toimittaja oli tehnyt helpon valinnan ja nostanut kärjeksi ilmastopelottelun, vaikka siitä ei todellakaan ole puutetta missään mediassa.

Jos Syksy olisi todennut, ettei usko ilmastonmuutokseen, olisiko se nostettu otsikkoon? Tuskinpa, vaikka juuri se olisi ollut jonkinlainen uutinen. Mikäli Syksy olisi ollut kriittinen, hänen viestinsä olisi helppo leimata "maallikon mielipiteeksi" ja siten arvottomaksi. Koska mielipide oli valtavirtaa, vähän lisää dramatisoituna toki, se kelpasi Ylen uutiseksi. No, eihän se varsinainen uutinen ole, mutta kuten kuvasta näkyy, se on uutissivustolla muiden joukossa.

Ilmastonmuutoksesta vallitsee laaja konsensus, joten ilmastokannan nostaminen otsikkoon tuntuu toimittajan omalta yritykseltä vaikuttaa asioihin ohi toimittajalta vaadittavan objektiivisuuden. Aivan kuin tarvittaisiin yhä lisää pelottelua niiden muutamien pään kääntämiseksi, jotka eivät vielä ymmärrä kehityksen tuhoisuutta.

Yle on ottanut itselleen ilmastovalistuksessa aktiivisen vaikuttajan roolin, joka näkyy urheilujuttuja lukuunottamatta uutistyössä. Tällainen on huonoa journalismia.

Tiedemiehenä Syksy on epäilemättä kriittinen lähteidensä suhteen. Hän mainitsi ilmastonmuutoksen tuottaneen satojatuhansia uhreja, mutta ei täsmentänyt mistä tieto oli peräisin. Päinvastainen tilasto kuitenkin löytyy: [linkki poistettu epäluotettavana, parempaa tietoa odottaen].

Haastattelun alussa Syksy mainitsi myös kosmologian tieteenalan virtauksista. Tiede ei ole absoluuttista, vaan siinä on omat trendinsä ja teorioiden suosio vaihtelee, kunnes ne kenties jonain päivänä saadaan vahvistettua todeksi.

Ja lopuksi tuttu disclaimer: koska aihe on niin herkkä korostan, etten tällä kirjoituksella ota mitään kantaa itse ilmastonmuutokseen -- käsittelen vain siitä uutisointia.

Lisäys 4.4.2019: Kuten kommentoija huomautti, yllä linkitetty tilasto ei ole tieteellinen fakta. Ilmastoaiheisia sivustoja riittää pilvin pimein ja jokainen voi valita kantaansa tukevat sivustot. Vinkkejä tieteellisistä arvioista otetaan vastaan.

Tätä kirjoittaessani silmiin osui USA Todayn twiitti, joka kertoo USA:n länsirannikolle ennustettujen ja havaittujen pyörremyrskyjen määrän 2005-2019 (linkki juttuun). Selvää trendiä en pylväistä löydä, ajanjakso on tosin lyhyt ja tilasto vain yhdeltä alueelta.

USA:n pyörremyrskytilasto 2005-2018 ja ennuste 2019.
Väestön lisääntyessä on luonnollista, että myös pyörremyrskyjen uhrien määrä nousee, mikä vaikeuttaa tilastointia.

"Ilmastonmuutos tappaa seksihalut"
Ja heti perään osui silmiin CNN:ltä videoleike uutisesta, jonka mukaan ilmastonmuutos vähentää seksiä ja sen seurauksena USA:ssa 100 000 lasta jää syntymättä.

Kaiken takana on... ei enää nainen, vaan ilmastonmuutos.

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Maailman parhaat vaalit?

Valtioneuvoston kanslia, oikeusministeriö ja Turvallisuuskomitea käynnistivät viikko sitten 25.3.2019 kampanjan, jonka tavoitteena on kannustaa ihmisiä äänestämään ja muistuttaa mediakriittisyyden merkityksestä. Slogan on "Suomessa on maailman parhaat vaalit - mieti miksi" ja hashtag #maailmanparhaatvaalit.

Kampanjan alkua edeltäneenä viikonloppuna tuli uutisia ehdokkaiden häirinnästä, Timo Soinin päälle yritettiin käydä. Ajoitus olisi voinut olla parempikin. Suomen vaalijärjestelmä ei ehkä olekaan enää maailman paras. Maailmalla tunnetut kielteiset ilmiöt ovat tulleet meillekin.

Vaalihäirintää Suomessa vm. 2019.
Oli suorastaan ironista nähdä valtion itsekehumainos Hesarin uutisen keskellä:
Mainosta ympäröivä uutinen mitätöi kehun maailman parhaista vaaleista.
Viikonloppuna Yle Areenaan tehty päivitys sotki vanhoja tallenteita. Uhriksi joutui mm. Halla-ahon vaalitentti, joka oli poissa palvelusta kolmen tunnin ajan. Halla-aho käytti tilaisuutta heti hyväkseen:

Halla-aho masinoi kannattajansa nopeasti somen barrikaadeille.
Halla-aho oli riittävän fiksu, ettei väittänyt twiitissään teon olevan tahallinen. Julkinen kannanotto ja epäilyksen luominen riittivät. Kannattajat hukuttivat somen valituksiin ja ajoivat Ylen puolustuskannalle. Mikään selitys teknisestä häiriöstä ei tuntunut kelpaavan kannattajille. He epäilivät Ylen poistaneen Halla-ahon torstai-iltaisen vaalitentin tahallisesti, kenties perjantain gallupin hyvän tuloksen pelästyttäminä.

Miten hölmö Ylen pitäisi olla, jotta se poistaisi tahallaan kiistanalaisen puheenjohtajan vaalitentin ja hämäyksen vuoksi myös tukun muita tallenteita? Miten vainoharhaisia kannattajien pitää olla, jotta levittävät ja uskovat tällaista?

Joidenkin mielestä kyse oli yksittäisen yleläisen protestista, joku tekniikan väestä oli sabotoinut Halla-ahoa tahallisesti. Todellisuudessa Halla-aho sai erityiskohtelun, sillä hänen haastattelunsa palautettiin ennen kaikkia muita ja puolue sai roppakaupalla ilmaista julkisuutta. Uhriutuminen tehoaa aina.

Maailman parhaat vaalit? Tokkopa vain. Persut käänsivät Areenan ongelmat näppärästi omaksi propagandaksi.

Suomen vahvuus on tähän asti ollut sisäisessä luottamuksessa. Halla-ahon tapaus osoittaa luottamuksen rapistuvan vauhdilla, ja sillä on huolestuttavia seurauksia. Tätä luottamusta ei kurota umpeen valtion itsekehua pursuavilla viestintäkampanjoilla.

Kampanja muistuttaa myös lippuäänestyksen turvallisuudesta: "Vaalien järjestäminen ja toimittaminen nojaavat edelleenkin varmaan menetelmään, joka on kynä, paperi ja äänestyskoppi. Nämä luotettavat, toimintavarmat ja tietoturvalliset välineet ovat edelleenkin odottamassa äänestäjiä ennakkoäänestyksessä ja vaalipäivänä."

"Äänestystapamme on varma" - mutta se ei ole koko jutun pointti!
Myös paperilehdet ovat talven aikana kehuneet lippuäänestystä, mikä on varsin kummallista. Tietääkseni kukaan ei ole vaatinut sähköistä äänestystä Suomeen. Miksi äänestystavan turvallisuutta pitää erikseen korostaa? Onko se vain vastaus Virolle, jossa äskettäin puolet kansasta äänesti sähköisesti ilman mitään ongelmia tai epäluottamusta?

Lippuäänestyksen omahyväinen korostaminen tekee karhunpalveluksen, sillä se tuudittaa suomalaiset väärään turvallisuudentunteeseen. Vaalihäirintää ei tehdä enää äänestyspäivänä eikä laskentaa sotkemalla, vaan sitä ennen, vaalikampanjoiden aikana.

Ratkaisevaa ei ole se, mitä tapahtuu äänestyskopissa vaan se, mitä tapahtuu edeltävinä viikkoina. Persujen lietsoma epäluuloisuus ja salaliittoteoriat nakertavat Suomea enemmän kuin pelko vieraan valtion vaalivaikuttamisesta.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Nuoret eivät ymmärrä tekijänoikeusbisnestä

Kun koululaiset pari viikkoa sitten lakkoilivat painostaakseen päättäjiä toimiin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, media ja poliitikot kehuivat nuorten aktiivisuutta. Jos nuoria ei kuunnella, miten voidaan olettaa heidän kiinnostuvan politiikasta?

Eilen EU-parlamentti hyväksyi kiistellyn tekijänoikeusdirektiivin äänin 348-274. Nuoret vastustivat tekijänoikeuksien laajentamista, koska se tietää palveluiden heikentymistä ja herättää epäilyksiä sananvapauden kaventumisesta.

Nuoret kampanjoivat netissä aktiivisesti ja osoittivat mieltään kiristyksiä vastaan. Se ei kuitenkaan auttanut.

Saksalainen meppi Axel Voss syytti internetjättejä paskamyrskyjen hallitsemisesta, joilla pyritään vaikuttamaan julkiseen mielipiteeseen ja käyttämään nuoria mielipiteenmuodostuksen välineniä.

Hesari siteerasi ruotsalaista vihreää meppiä Max Anderssonia, joka sanoi "haluaisin lyödä Googlea ja Facebookia sellaiseen kohtaan, mihin niitä sattuu eniten".

Nuoret eivät halua, he pitävät molemmista palveluista ja käyttävät niitä aktiivisesti.

Mutta mitäpä nuoret tekijänoikeusbisneksestä ymmärtäisivät, ovathan he tässä asiassa vain paskamyrskyjn uhreja.

Antaa lobbarien ja järjestöjen päättää asiat jatkossakin nuoria kuulematta.

LISÄYS 27.3.19: Direktiivin puolesta äänestäneet poliitikot vetoavat siihen, ettei direktiivi velvoita nettiyhtiöitä sensuuriin. Tämä on melkeinpä sumutusta. Totta -- direktiivi ei velvoita filtterien asentamiseen tai sensuuriin, vaan jättää yhtiöille vapaat kädet direktiivin toteuttamiseen. Käytännössä muita keinoja kuin filtterit ja "sensuuri" ei kuitenkaan ole, joten lopputulos on sama, ja poliitikot tietävät sen itsekin.

Esimerkkejä nettiyhtiöiden reagoinnista saatiin vuosi sitten GDPR:n tultua voimaan. Jenkkiyrityksille oli helpompaa estää EU-käyttäjien pääsy sivuilleen kuin ottaa juridinen riski sanktioista.

Tuore esimerkki on Googlen yllättävä päätös lopettaa vaalimainosten esittäminen juuri eduskuntavaalien alla muilta kuin varmennetuilta mainostajilta. Kielto ei koske yksin Suomea, vaan on Googlen oma päätös suojata itse itseään. Yhtiö ei katso pystyvänsä muuten noudattamaan paikallisia lakeja vaalimainonnan taustojen tarkistamisesta ja kiellettyjen keinojen käytöstä. On pienempi juridinen riski rajoittaa mainontaa. Googlella on varaa kieltäytyä.

Tuliko tämä yllätyksenä? Niin saattavat tulla tekijänoikeusdirektiivin vaikutuksetkin.

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Twitter on rikki - olisiko seuraajamäärän filtteristä apua?

Twitter on kuin kommunismi: hyvä idea, joka ei kuitenkaan toimi käytännössä. Ajatus siitä, että kaikkien kommentoijien viestit näkyvät alkuperäiselle twiittaajalle ja tämän seuraajille, on demokraattinen mutta ei enää toimi. Periaate antaa hörhöille ja boteille liikaa näkyvyyttä. Tunnetun poliitikon twiittejä kommentoivat usein kirjoittajat, joiten epäasialliset ja suorastaan lainvastaiset viestit saavat liian paljon näkyvyyttä.

Nykyisellään Twitter on kuin se parjattu Yleisradion ajankohtaisohjelma, johon pitää journalististen periaatteiden vuoksi ottaa mukaan joku päinvastaista kantaa edustava marginaalihenkilö tai kokemusasiantuntija.

Sitkeän uskomuksen mukaan jokainen mielipide on yhtä arvokas. Ei ole. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta sitä ei tarvitse tuoda julki eikä tuputtaa sitä muille. Henkilö, joka on perehtynyt asiaan ja kirjoittaa siitä harkitusti, on some-keskustelulle arvokkaampi kuin se, joka heittää vahvan mielipiteensä lonkalta muutaman kaljan jälkeen.

Miksei Twitterissä voisi olla suodatinta, jolla voisi rajoittaa kommenttien näkyvyyttä kirjoittajan omien seuraajien määrän perusteella? Voisi esimerkiksi valita, että alle 100 seuraajan vastaukset eivät näy joko lainkaan tai ainakaan omille seuraajille. Vielä parempi, jos raja olisi säädettävä.

Twitterin seuraajamäärä on eräänlainen sosiaalisen pääoman mittari. Mitä enemmän seuraajia, sitä uskottavampi ja merkittävämpi käyttäjä. Niin, sehän on vähän kuin Kiinassa käyttöön otettu kansalaisten arviointijärjestelmä.

Muutamat aamun Twitter-virrasta poimitut esimerkit kuvaavat tilannetta:

Kyseenalaisia kommentoijia.
Millainen on kirjoittaja, joka on twiitannut 3050 kertaa, mutta saanut vain yhden seuraajan? Joko mielipiteet eivät ole saaneet vastakaikua keneltäkään tai kyseessä on botti, joka levittää eteenpäin muiden twiittejä ja ajatuksia.

Twitterin ongelma on, että nykyisellään molempien kirjoitukset näkyvät samalla tavalla ja yhtä arvokkaina. Seuraajien määrään perustuva filtteri olisi yksinkertainen tapa vähentää ongelmaa. Rajoitus voisi liittyä myös profiilikuvaan, sillä sen puuttuminen on tyypillistä häiriköille.

Toki tällaiset rajoitukset nostaisivat Twitterin jo ennestään korkeaa aloituskynnystä uusille käyttäjille, mutta käyttäjiä on jo riittävästi. Aloittelijoita varten filtteri voisi perustua twiittien määrä/seuraajien määrä -suhteeseen.

Twitterin ongelmana ei ole käyttäjien määrä vaan häiriköt ja hörhöt, jotka pilaavat keskustelun ja mustaavat koko somen maineen. Muutamat aktiivit ovat jo niin kyllästyneet häiriköintiin, että ovat sulkeneet some-tilinsä. Tarvitaan jokin keino tilanteen rauhoittamiseksi.

Twitterin työkalu häiriköiden hiljentämiseen on tilikohtainen esto, mutta siitä ei ole paljon hyötyä, sillä uusien tilien avaaminen on helppoa.

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Gem4me - huijaus vai aito yritys menestyä pikaviestinmarkkinoilla?

Minulta kysyttiin mielipidettä mahdollisuudesta vaurastua Gem4me-pikaviestiohjelman osakkeita ostamalla. Onko kyseessä huijaus vai tuleva menestystarina, johon kannattaa osallistua? Katsotaanpa, saako tästä jotain irti.

Gem4me mainostaa olevansa uuden sukupolven pikaviestiohjelma. Siitä on versiot Androidille, iOS-laitteille ja selainkäyttöön. Pikaisesti katsoen sovellus näyttää todelliselta. Käyttäjämäärän kehutaan olevan seitsemän miljoonaa, mikä kuulostaa kohtuulliselta määrältä. Lähin vertailukohta lienee Viber, jolla on satoja miljoonia käyttäjiä.

Ohjelmalla on Google Playssa 30 872 latausta, mikä tuntuu vähältä. Toisaalta asennuksia on yli viisi miljoonaa ja tiedetään, ettei Google Play toimi kaikilla markkinoilla. Kotisivut ovat englannin lisäksi venäjäksi, espanjaksi ja puolaksi, mikä kertoo sovelluksen markkina-alueesta. Varsinaisen koodauksen tekee valkovenäläinen, Minskissä sijaitseva Synesis. Ilmeisesti kyseessä on sama yritys kuin Moskovassa sijaitseva www.synesis.ru. Sivuissa on yhdenmukaisuutta, mutta molemmilla on eri yhteystiedot ja eri asiakasreferenssit. Venäjän Synesis työskentelee mm. maan puolustusvoimille, Valkovenäjän version asiakaslistalla mainitaan startup-yhteistyö Gem4me kanssa.

Sovelluksen taustalla oleva yhtiö Gem4me Holdings Ltd on rekisteröity Maltalle. Esittelysivujen mukaan sovellus vaikuttaa tavanomaiselta pikaviestimeltä. Nykyisin keskeinen ominaisuus on turvallisuus. Siihen liittyvä päästä päähän -salaus on luvattu vasta ensi kesänä. Mikään läntinen media tai uutispalvelu ei näytä testanneen tai kirjoittaneen ohjelmasta.

Erikoiseksi yhtiön tekee Gem4me Investments, joka myy yhtiön osakkeita. Ilmeisesti 51 % on varattu sijoitusyhtiölle, loput 49 % myydään ulos. Sivulta voi ostaa suoraan paketteja, joissa on 2-54 osaketta. Pakettien hinnat ovat 121,50 - 2916 euroa.

Jos sovellus nousee raskaaseen sarjaan ja onnistuu hankkimaan satoja miljoonia käyttäjiä, jokin iso teleoperaattori tai nettiyhtiö mahdollisesti ostaa sen. Japanilainen Rakuten osti vastaavan israelilaisen Viber Messengerin vuonna 2014 ja maksoi neljä vuotta vanhasta yhtiöstä 900 miljoonaa dollaria. Latvialaisen auditoijan mukaan Gem4me:n arvo on nyt 157 miljoonaa dollaria. Jos tieto 7 miljoonasta käyttäjästä pitää paikkansa, jokaisen arvoksi tulisi 29 euroa. Tällainen arvonmääritys on tietysti yhtä tyhjän kanssa.

Google Playn mukaan Viberillä on nyt 12,7 miljoonaa latausta ja yli 500 miljoonaa asennusta. Taustayhtiö on rekisteröity Luxemburgiin, mikä on selvästi Maltaa vakuuttavampi paikka.

Nähdäkseni Gem4me:n osakkeilla ei ole jälkimarkkinoita, joten sijoittaja saa rahansa takaisin vasta mahdollisen exitin (yrityskauppa) tapahtuessa. Vaikka yritys (ei pelkästään bisneksenä vaan tavoitteena) olisi aitokin, riski on suuri.

Lisää epävarmuutta tuo se, ettei yhtiön sivuilla kerrota johdon nimiä tai muitakaan oleellisia tietoja. Synesisin yhteistyö Venäjän puolustusvoimien kanssa herättää monissa epäluuloja. Eikä sovelluskaan ole vielä valmis, jos kunnon salaus puuttuu.

Kuten Q:n tapauksessa, julkisilla tiedoilla on mahdotonta päätellä, onko kyseessä huijaus vai aito startup. Jälkimmäisistä vain murto-osa menestyy ja pikaviestinten markkina on kovin kilpailtu. Myös suoranaisia huijauksia ja vedätyksiä on netissä loputtomasti.

Jos kaveri suosittelee Gem4me:hen sijoittamista, herää helposti epäily pyramidipelistä tai muusta epäasiallisesta markkinoinnista. Jokaisen pitää toimia faktojen ja omien johtopäätösten perusteella. Kaverien sijoitusvinkit ovat yleensä aina epäilyttäviä. Jos löytää hyvän sijoituskohteen, siitä ei ole tapana huudella eikä edes houkutella kavereita mukaan. Kell' onni on... ja niin edelleen.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Vaalivaikuttaminen epätodennäköistä, mutta tarkkana kannattaa olla

Eduskuntavaaleihin on kuukauden verran aikaa. Jos ulkomaiset tahot haluavat vaikuttaa tulokseen, pian olisi aika toimia. Mutta toimiiko kukaan?

Virossa käytiin juuri vaalit, joissa sähköisten äänestäjien määrä (274 000) oli suurempi kuin koskaan. Lähes puolet äänesti sähköisesti, eikä mitään ongelmia havaittu varoittelusta huolimatta. Tekniikka toimi eikä kukaan kyseenalaistanut tulosta, vaikka se yllätyksellinen olikin.

Suomen pelko vaalihäirinnästä liittyy lähinnä Yhdysvaltojen kokemuksiin vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Keväällä 2017 Ranskan vaaleissa vuodettiin tekaistuja asiakirjoja, mutta tapauksen taustat jäivät arvoitukseksi. Saman vuoden Saksan vaaleissa ei nähty mitään häirintää, mikä herätti suorastaan ihmetystä New York Timesissa ("Saksan vaalimysteeri: miksi Venäjä ei sekaantunut?")

Vaalitulokseen vaikuttaminen perustuu pitkälti yllätykseen. Nyt yllätysmomenttia ei ole, joten laajamittainen häirintä kääntyisi helposti tekijäänsä vastaan. Sitä paitsi Suomen vaalit ovat niin tylsät ja merkityksettömät, että ne tuskin kiinnostavat ulkovaltoja. Tulipa sitten sote-, vanhus-, maahanmuutto- tai ilmastovaalit, ulkovalloilla tuskin on intressiä sörkkiä asiaa.

Tilanne olisi eri, jos tekisimme samalla turvallisuuspoliittisia valintoja tai muita ratkaisevia päätöksiä. Uskon, että tällä kertaa suomalaiset saavat pestä sote- ja maahanmuuttopyykkinsä ihan itse.

Uskon myös, että siitä huolimatta media etsii innokkaasti merkkejä vaalivaikuttamisesta. Viime vuoden presidentinvaaleissa epäiltiin jo twitterbottien hyökkäystä, kunnes Haaviston seuraajamäärän äkillinen kasvu (Pekka Haaviston Twitter-tili hyökkäyksen kohteena, Supolle ilmoitettu) paljastuikin harmittomaksi. Tammikuussa 2019 saksalaisten poliitikkojen salasanavuodon taustalta paljastui teinipoika.

Aina voi spekuloida, millaista vaalivaikuttaminen olisi. Ehkä tehokkainta olisi julkaista jokin tietovuoto tai syytös, vaikka sitten perätönkin, juuri ennen vaalipäivää. Tosin, kuten Halla-ahon tapauksessa nähtiin, edes puolueen puheenjohtajavaalien alla paljastettu avioton lapsi ei vaikuttanut äänestäjien käyttäytymiseen. Suomalaisilta puolueilta tuskin löytyy salaisuuksia, joita voisi vuotaa vaalien aattona.

Pahempi vaihtoehto on, että vaikuttaminen tapahtuu niin hienovaraisesti, ettemme edes huomaa sitä. Siksi jokaisen kansalaisen on syytä olla valppaana jo nyt ja miettiä, miksi jokin tietty mainos näkyy ja kuka sen takana mahtaa olla. Miksi algoritmit poimivat somesta juuri tietynlaisia päivityksiä?

Kiinnostavin ja vaikein kysymys on, räätälöidäänkö meille sosiaalisessa mediassa näkyviä mainoksia epäasiallisella tavalla. Tätä on vaikea osoittaa ja juuri se kertoo uudesta tilanteesta. Mainokset lehdissä, televisioissa ja jopa verkkosivuilla ovat näkyneet kaikille samanlaisina, ja ne on kohdistettu profiiliin itse ilmoitettujen tietojen perusteella.

Nyt on syytä pelätä, että joku kerää dataa meidän nettikäyttäytymisestämme ja tietää asioita, joita emme itse edes tunnista itsestämme, tai joita ei voi ostaa miltään perinteiseltä mainoskanavalta. Mainosten kohdistaminen salattujen paheiden, pelkojen ja toiveiden perusteella voisi olla vaarallista; etenkin kun mainokset ovat henkilökohtaisia emmekä tiedä, miten ne näkyvät muille. Sama ehdokas voi mainostaa eri katsojille täysin vastakkaisilla argumenteilla.

Kyse ei ole yksin Facebookista tai Googlesta. Myös esim. suomalaiset mediayhtiöt keräävät tietoja meistä ja voivat päätellä paljon siitä, millaisia juttuja nettilehdistä luemme. Sanoma mainostaa avoimesti itseään "datakarhuna".

Hesari mainosti omaa "datakarhuaan" 25.1.2019.
On esitetty, ettei täsmäkohdentamista saisi lainkaan käyttää vaalimainonnassa. Olen eri mieltä. Tuotteita ja palveluita on jo pitkään mainostettu samalla tekniikalla. Oleellista on, että ihmiset tietävät asiasta ja että toiminta on mahdollisimman avointa. Mikäli kampanjassa käytetään kohdennettua mainontaa, sen algoritmit, datalähteet ja käytetyt tekniikat pitäisi ilmoittaa muiden kampanjatietojen mukana.

Facebook on ilmoittanut perustavansa eurovaaleja varten mainoskirjaston, josta vaalimainoksia voi selata vielä seitsemän vuotta vaalien jälkeenkin. Mainostajan pitää todentaa henkilöllisyytensä ja vaalimainoksissa pitää näkyä tieto maksajasta.

Jo nyt Facebookissa voi jokaisen mainoksen kohdalla tarkistaa, miksi juuri tämä mainos näkyy:

Facebook Miksi näen tämän mainoksen?
Avautuva ikkuna kertoo, millä kriteereillä mainostaja on halunnut valita vastaanottajat. Ne voivat poliittisten mainosten kohdalla olla kiinnostavia, tässä kokkikoulu Espan tapauksessa ei niinkään.

Tietoja tästä Facebook-mainoksesta.
Facebook ei tarjoa sellaisia kriteereitä, joita salakavala vaalimainonta voisi hyödyntää. Niinpä FB-markkinointi lienee suhteellisen vaaratonta. Netti on kuitenkin täynnä mainospaikkoja, joiden taustoista ja datamääristä emme tiedä mitään.

Mitä avoimempi vaalimainonta, sitä vähemmän pelkoa epäasiallisesta vaikuttamisesta. Nyt vain pää kylmänä seuraavat pari kuukautta!

Lisäys 13.3.2019: Twitterin puolelta muistutettiin vaalikoneista. Totta, ne ovat suomalainen erikoisuus, johon hakkerointiyritykset kannattaisi kohdentaa. Se olisi juuri sellaista odottamatonta ja yllättävää vaikuttamista, johon emme osaa varautua. Toivottavasti vaalikoneiden ylläpitäjät ovat suojanneet koneensa hyvin! Myös vaalikoneiden käyttäjien kannattaa pohtia, miksi kone ehdottaa juuri tiettyä ehdokasta. Onko tulos looginen vai voisiko se olla manipuloinnin tulosta?

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Lentokoneiden lentotiedot Suomessa laittomia?

Lentokoneonnettomuuksien ja vaaratilanteiden uutisoinnin yhteydessä näytetään usein kuva ruotsalaisesta Flightradar24-palvelusta, joka kertoo koneen lentämän reitin ja muuta teknistä tietoa. Näin kävi myös eilen, kun tuli tieto etiopialaisen matkustajakoneen maahansyöksystä. Hesarin jutussa oli oheinen kuva:

Flightradar24 näyttää miten lentokone on lentänyt. Mutta onko tieto luottamuksellista?
Tiukan tulkinnan mukaan sijaintitietojen vastaanottaminen ja edelleen levittäminen on laitonta. Siten myös tätä uutiskuvaa voitaisiin pitää lainvastaisena.

Tuskin yllättää ketään, että Suomen viranomainen noudattaa asiassa juuri sitä tiukkaa tulkintaa. Tiedustelin asiaa viime kesänä ja sain Viestintävirastosta (nykyisin Traficom) vastauksena viittauksen radiotaajuuksista ja telelaitteista säädettyyn lakiin, jonka 37. pykälä kieltää luottamukselliseksi tarkoitetun radioliikenteen tietojen levittämisen. Luottamuksellista on kaikki sellainen, joka ei ole erikseen määritelty julkiseksi.

Kyseinen laki on tosin kumottu jo vuosia sitten, mutta vastaavat säädökset löytyvät tietoyhteiskuntakaaresta (nykyisin nimellä Laki sähköisen viestinnän palveluista, pykälä 136).

Flightradar24:n tiedot perustuvat ilmailussa käytettäviin ADS-B-lähettimiin, joiden vastaanotto onnistuu halvoilla kotilaitteilla. Sellaisen voi rakentaa jopa itse. Flightradar24 jakaa valmiita laitepaketteja seurantaverkon laajentamiseksi. Suomen viranomaisten tulkinta kuitenkin on, että salaamattoman signaalin vastaanotto on sallittua, mutta tietoja ei saa jakaa eteenpäin.

ADS-lähetteitä ei ole laissa erikseen mainittu, mikä jättää tilaa tulkinnalle. Ovatko paikka- ja nopeustiedot, jotka koneen transponderi lähettää koneellisesti ja automaattisesti, ja jotka on tarkoitettu muulle ilmaliikenteelle ja lennonjohdolle mm. yhteentörmäysten välttämiseksi, todella lain tarkoittamaa "luottamuksellista radioviestintää"?

Itse näkisin päinvastoin, että tiedot ovat julkisia, jolloin niiden laaja saatavuus parantaa yleistä turvallisuutta.

Virasto lupasi syksyllä tarkentaa kantaansa asiaan, mutta viimeksi kysyessäni asia oli yhä kesken. Kysyin myös tämän suositun nettipalvelun kantaa asiaan sähköpostilla, mutta en ole saanut vastausta. Luulisi, että sähköisen radioviestinnän luottamuksellisuutta koskevat Ruotsissa samanlaiset periaatteet kuin Suomessakin. Tietääkseni palvelun lainmukaisuus ei ole noussut missään muualla keskusteluun.

Palaan aiheeseen, jos Traficom täsmentää kantaansa. Toistaiseksi palvelun käyttö ja ruutukuvien julkaisu lentokoneiden reiteistä on Suomessa harmaata aluetta, ehkä jopa lainvastaista.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Ruja Ignatovan veli pidätetty

Onecoinin perustajan veli Konstantin Ignatov pidätettiin 6.3.2019 Los Angelesin lentokentällä (virallinen tiedote). Taustalla on Yhdysvaltojen viranomaisten tutkimustyö, joka alkoi floridalaisen juristin (Mark S. Scott) pidättämisellä alkusyksystä 2018. Häntä syytetään rahanpesusta, jossa liikkui 400 miljoonan dollarin arvosta Onecoin-pyramidihuijauksen tuottamia rahoja.

Konstantin Ignatovin vankitiedot. Joskus on hyvä, ettei USA:ssa ole juurikaan tietosuojaa.
Konstantin Ignatov on johtanut Onecoinia siitä lähtien, kun hänen siskonsa Ruja Ignatova painui ilmeisesti maan alle lokakuussa 2017. Epäilemättä veli tietää, missä sisko piileskelee.

Muutama kuukausi sitten Thaimaan poliisi luovutti Sebastian Greenwoodin Yhdysvaltojen viranomaisille. Hämärissä verkostokuvioissa liikkuneen Greenwoodin uskotaan konsultoineen Rujaa Onecoinia luotaessa. Todellinen avainhenkilö siis! Ignatovin, Greenwoodin ja juristin kuulusteluista sekä tietokoneiden ja puhelinten datasta FBI on koostanut syytteen, joka kuvailee Onecoin-huijausta juuri siten kuin tässä blogissa on esitetty jo yli neljän vuoden ajan.

FBI:n paljastamista otteista käy ilmi, miten Ruja on kutsunut verkostoon liittyviä idioooteiksi ja sanonut, ettei verkostoa syntyisi jos ihmiset olisivat älykkäitä. No news here.

Rahamäärän suuruus yllättää. Huijaus oli 30.9.2016 mennessä kerännyt 3,4 miljardia euroa. Sen jälkeen määrä lienee vielä tuplaantunut, koska varsinkin Aasiasta on haalittu lukuisia uusia uhreja. Osa rahoista lienee palautunut verkostolle, koska voiton määräksi on laskettu "vain" 2,32 miljardia euroa.

On pakko ihailla Yhdysvaltojen oikeuslaitosta. Siinä, missä eurooppalaiset virastot ovat tutkineet asiaa parin vuoden ajan saamatta mitään konkreettista aikaan, Yhdysvallat on toiminut tehokkaasti ja julkaissut vielä tuloksetkin.

Viimeistään nyt on Euroopan aika herätä. Se koskee myös Suomen KRP:tä, joka on nukkunut asiassa herättely-yrityksistä huolimatta. Osa verkoston avainhenkilöistä on suomalaisia, joten KRP:n on vastattava ulkomailta tuleviin virka-apupyyntöihin.

Onecoin ei virallisesti toiminut Yhdysvalloissa. Ilmeisesti riskit maan viranomaisten puuttumisesta laittomuuksiin nähtiin liian suureksi. Euroopan, Aasian ja Etelä-Amerikan viranomaiset ovatkin osoittaneet hampaattomuutensa ja kyvyttömyytensä.

Ahneus ei silti tunne rajoja. Konstantin oli menossa Las Vegasiin Onecoin-tilaisuuteen, vaikka hänen piti tietää riskit.

Tyhmyys ulottuu pyramidin huipulle asti. Ennen pitkää siitä joutuu maksmaaan.

Toivottavasti johdon pidättäminen saa verkostossa vielä uskon varassa roikkuvat ymmärtämään asemansa ja tekemään rikosilmoituksia. Ja Tommi, tule selittämään!

Ilmastonmuutos ei ole sukupolvikysymys

Herättelin Twitterissä keskustelua edellisen blogitekstini pohjalta ja reaktio oli selvä: nuoret pitävät vanhempiaan ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun esteenä. Tämä oli myös 15-vuotiaan Greta Thunbergin viesti. Miksi aikuiset vain puhuvat eivätkä muuta elämäntapaansa niin, että ilmastonmuutos pysähtyisi?

Nuoret kokevat taistelevansa oman tulevaisuutensa puolesta. Keski-ikäiset ovat toimillaan pilanneet ympäristön ja järjestäneet itselleen mukavan elintason, jota ympäristö ei kestä.

Jokainen sukupolvi on pitänyt omia vanhempiaan muutoksen ja kehityksen tukkeena. Heitä vastaan kapinoitiin jo 1960-luvulla. Suomessa kapinan huippu taisi olla Vanhan ylioppilastalon valtaus 25.11.1968. Pariisissa meno oli paljon villimpää (ns. hullu kesä 1968). Seuraavalla vuosikymmenellä ihailtiin edistyksellistä Neuvostoliittoa, mitä taantumukselliset vanhemmat eivät voineet ymmärtää.

Nyt nuoret syyttävät vanhempiaan ilmastonmuutoksesta. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? He rakensivat Suomesta maan, jonka tiet ja rakennukset jäävät perinnöksi lapsille. He ostivat lapsilleen leluja, jotka olivat kylläkin turhaa muoviroskaa, ja totuttivat heidät epäterveellisiin hampurilaisiin, joista lapset pitivät. He veivät lapsia ulkomaille ja talvella etelän lämpöön. He ajattelivat lastensa parasta ja tekivät kuten lapset halusivat.

Nuoret ovat tottuneet materiaaliseen hyvinvointiin, jota edellisillä sukupolvilla ei ollut, ja siksi sille ei nähdä enää samanlaista arvoa. Moni nuori ei hanki ajokorttia eikä tavoittele vanhempiensa kaltaista työuraa. Kaupungistumisen ansiosta pyöräily ja jakamistalous ovat arvossaan. Pienet asunnot ovat haluttuja.

Toistaalta nuoret ovat tottuneet internetiin, ilmaisiin palveluihin, halpoihin lentoihin kaikkialle maailmaan, valtavaan valikoimaan kaikenlaisia tuotteita, verkkokaupan mukavuuteen, rajattomaan ja helppoon tiedonsaantiin, Netflixiin ja Googleen.

Olisi melkoinen isku palata 1970-luvun maailmaan, jossa ulkomaanmatkat olivat harvojen ylellisyyttä, ajettiin Ladoilla, Saabeilla ja Volvoilla, tv-kanavia oli vain kaksi, tieto piti etsiä kirjastosta eikä älypuhelimia saati koko nettiä ollut. Omassa kodissani ei ollut edes lankapuhelinta eikä televisiota.

Jos tämä olisi ilmastonmuutoksen pysäyttämisen hinta, kuinka moni nuori olisi valmis palaamaan vanhempiensa elintasoon? Pystyvätkö nuoret luomaan maailman, jossa tämä kaikki pyörii entiseen tapaan, mutta ilmastoa lämmittämättä? Siinä on tulevaisuuden keskeinen kysymys.

On väärin yleistää, että kaikki vanhemmat olisivat ilmastokysymysten jarruja. Moni vanhempi on aidosti huolissaan maailmasta, joka jää lapsille ja lastenlapsille. Pirkka-Pekka Petelius, 65, ilmoitti lähteneensä vihreiden ehdokkaaksi juuri ilmastonmuutoksen vuoksi.

Yhtä suuri yleistys on luulla, että kaikki nuoret olisivat ympäristötietoisia tai valmiita muuttamaan kulutustottumuksiaan ilmastosyistä.
Yliopiston kirjaston roskis pursuaa kertakäyttöisiä kahvimukeja.
Todellinen uhka ilmastolle eivät ole keski-ikäiset ihmiset vaan toiset nuoret. Kiinassa ja Intiassa elää satoja miljoonia nuoria, jotka haluavat saman elintason kuin teollistuneissa maissa. Aikoinaan meille sanottiin, ettei maapallo kestäisi, mikäli miljardi kiinalaista hankkisi jääkaapin. Nyt heillä on jääkaappi ja älypuhelin. Seuraavaksi he haluavat auton, kauniita vaatteita ja mahdollisuuden matkustaa ympäri maapalloa, kuten mekin olemme tehneet.

Heidän valintansa ja arvonsa ratkaisevat sekä maapallon että ilmastonmuutoksen kohtalon.

torstai 7. maaliskuuta 2019

Me setämiehet pelastimme jo kerran maailman

Ilmastonmuutos ja ilmastoahdistus ovat nousseet tasolle, jossa maalaisjärki ja journalistiset periaatteet saavat väistyä. Eilen Greenpeacen aktivisteja nousi eduskunnan pylväisiin vaatimaan, että Suomi pelastaa maailman ilmastonmuutokselta.

Ilmastonmuutoksen lapsitähdeksi on noussut ruotsalainen 15-vuotias Greta Thunberg, jonka koululakko ilmastonmuutosta vastaan muuttui kansainväliseksi mediatapahtumaksi. Vanhempien kirja aiheesta ilmestyy syksyllä suomeksi Tammen kustantamana.

Some-keskustelussa nuoret syyllistävät vanhempiaan siitä, etteivät nämä osallistu riittävästi ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun. Mutta hei, me "setämiehet" ja "tätinaiset" pelastimme maailman omassa nuoruudessamme useitakin kertoja.

Onnistuimme pysäyttämään otsonikadon ja happosateet sekä lopettamaan jätevesien laskemisen järviin. Marssimme keskimatkan ydinohjuksia vastaan ja onnistuimme poistamaan ne Euroopasta. Päällämme roikkui alituinen ydinsodan uhka, mutta onnistuimme torjumaan senkin.

Pysäytimme kommunismin leviämisen Euroopassa ja torjuimme taistolaisuuden nousun Suomessa, vaikka sen tehneitä kutsuttiin noihin aikoihin mitään ymmärtämättömiksi taantumuksellisiksi. Lopulta kaadoimme Berliinin muurin ja yhdensimme Euroopan -- saavutus, jonka osa nykyisistä nuorista haluaa tosin perua.

Yhden virheen taisimme tehdä. Monet meistä marssivat ydinvoimaa vastaan, vaikka nyt siitä odotetaan pelastajaa ilmastonmuutokselle.

Me setämiehet ja tätinaiset teimme maailmasta ja Suomesta paremman paikan lapsillemme, jotta he voisivat elintason ja matkailun tukemina kantaa oman osansa tulevaisuuden rakentamisesta. Vastaavasti mekään emme olleet kiitollisia omille vanhemmillemme, jotka pelastivat Suomen itsenäisyyden ja rakensivat köyhästä maatalousvaltiosta huikean pohjoismaisen menestystarinan.

Tuskin he sitä odottivatkaan. Eivät odota nykyisetkään setämiehet ja tätinaiset. Mutta maalaisjärkeä toivoisimme kaikilta.

torstai 28. helmikuuta 2019

Ennen oli kaikki huonommin - ja paremmin

Hesarin pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio oli valinnut kolumnikseen helpon aiheen: Oliko Suomi muka parempi paikka 1970-luvulla? Aiheesta on helppo kirjoittaa, koska jälkiviisaus on helppoa eikä absoluuttista totuutta ole.

Rautio todisteli, miten 1970-luvulla Suomessa ei ollut todellista demokratiaa. Ihmisiä lähti töiden perässä Ruotsiin, ja moni jäi sille tielle. Suomi oli Neuvostoliiton vaikutuspiirissä eikä naisten tasa-arvosta ollut tietoakaan. Vain vähän aikaisemmin naiset eivät päässeet edes ravintolaan tai hotelliin yksinään, ilman miestä. Homoseksuaalisuus oli ensin rikos, sitten vain sairaus.

Tämän päivän nuoren on mahdoton edes kuvitella, millainen maa Suomi oli 1960- ja 1970-luvuilla.

Raution listasta puuttui joukko klassikoita, kuten se, että televisiossa oli vain kaksi kanavaa ja uutiset tulivat molemmilta yhtä aikaa. Elokuvia näki kerran tai pari viikossa. Ei ollut pizzerioita, ei videovuokraamoita, ei kännyköitä eikä tietenkään nettiä. Asuntolainojen korko oli hulppea ja lainaa sai ylipäätään vasta pitkän asiakkuuden jälkeen. Ulkomailla käyminen oli harvojen herkkua.

Vastakkainen näkökulma on yhtä perusteltu. Kun emme tienneet älypuhelimista tai netistä, emme osanneet kaivata niitä. Ulkomaista sai käsityksen lukemalla kirjoja tai käymällä elokuvissa. Asuntolainaa saa helposti ja korot ovat alhaalla, mutta juuri niiden seurauksena asuntojen hinnat ovat karanneet pilviin.

Entinen niukkuus on kääntynyt ylitarjonnaksi, joka ei välttämättä ole sen parempi. Ainakaan se ei lisää onnellisuutta.

Elintasoa tai valinnanvapautta tärkeämpi asia on turvallisuuden ja onnellisuuden tunne. Se ei ole läheskään kaikilla lisääntynyt. Tulo- ja näkemyserot ovat moninkertaistuneet. Suomi ei ole enää maa, jossa on kotoisasti pelkkiä suomalaisia, ja kaikilla yhteinen eetos.

Ennen kaikki oli paremmin -- tai huonommin. Kumpikin näkökulma on yhtä oikea.

Yksi asia on kiistaton fakta: 20 vuotta sitten olimme kaikki 20 vuotta nuorempia. Ja se vaikuttaa enemmän kuin ympäristön muuttuminen.