Kansalaisena datatalouden aikakaudella

Datasta on tullut uusi maksuväline, eikä meillä kansalaisilla ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä se. Amerikkalaiset palvelut keräävät meistä dataa, jota sitten käytetään mainosten kohdentamiseen ja palveluiden kehittämiseen - kenties johonkin muuhunkin, mitä emme osaa edes kuvitella. Cambridge Analytica -kohu osoitti, miten ulkopuolisetkin tahot voivat hyödyntää henkilötietoja uusilla, ovelilla tavoilla.

Tietojen keräämistä voi rajoittaa, mutta ei kokonaan estää. Olemme älypuhelinten ja nettipalveluiden vankeja. Sanotaan, että jos palvelu on ilmainen, sinä olet tuote, mutta ei se ihan niin yksinkertaista ole. Maksan Hesarista, ja silti se kohdistaa minulle mainoksia aivan kuten amerikkalaiset somepalvelutkin. Amazon profiloi maksavia asiakkaitaan, samoin Spotify ja Netflix, ja käyttää tietoja mainoksiin palvelun sisällä. 

Datataloudessa roolit sekoittuvat, eikä vanhan kaltaista jakoa enää ole. On pakko tunnustaa realiteetit: wanhaan maailmaan ei ole paluuta. Käyttäjän on kuitenkin syytä ymmärtää digiajan pelisäännöt: mihin luovutan tietojani ja mitä saan vastineeksi. Tarvittaessa luovutusta voi rajoittaa, kerätyt tiedot tarkistaa ja vaatia niiden poistamista.

Aihe on ajankohtainen juuri nyt, kun Facebook ja Instagram alkoivat tarjota maksullista versiota. Se ei ilmeisesti estä tietojen keräämistä, mutta poistaa kohdennetun mainonnan. Harva on valmis maksamaan tästä ilosta mobiilissa 150 euroa vuodessa, mikä voi hyvinkin olla mainosten tuotto yhtiölle ja siten maksuna kohtuullinen. Tietosi ovat ainakin sen arvoisia. Toisaalta maailmanlaajuinen palvelu ei toimi pelkällä pyhällä hengellä, joten hyödylliseksi koetusta palvelusta pitääkin maksaa.

Ihminen luopuu mieluummin tiedoistaan kuin rahoistaan. EU pyrkii suojelemaan kansalaisia, mutta viime kädessä ihmisellä on oltava oikeus myös luovuttaa tietonsa, jos itse niin haluaa. Ehkä EU yrittää sääntelyllä myös tukea kotimarkkinoiden nettipalveluita. Vaikka GDPR on ollut monella tavalla menestys, siitä ei ole tullut kilpailuvalttia eurooppalaisille yrityksille, koska muuallakin maailmassa tietojen hyödyntäminen koetaan paremmaksi vaihtoehdoksi kuin rahalla maksaminen. 

On siis opittava elämään datataloudessa. Siihen liittyen on hyvä tarkistaa, mitä tietoja palvelut meistä keräävät ja miten keräystä voi rajoittaa.

Ilmiselvien seurantamuotojen lisäksi Google ja Facebook tarkkailevat käyttäjän toimintaa ulkoisissa palveluissa, jotka sijoittavat pikselinsä (pätkä koodia) verkkosivuilleen. Kun hakee verkkokaupan sisällä tai Googlella jotain tuotetta, sen mainokset ilmestyvät Googlen myyminä muille nettisivuille tai Facebookin syötteisiin.

Facebookin asetuksissa on kohta Facebookin ulkopuolinen toiminta, joka listaa muista palveluista saatujen käyntitietojen (evästeet, seurantapikselit ym) määrän. 

Facebookin ulkopuolinen toiminta.

Seurannan voi tyhjentää tai katkaista palvelukohtaisesti. Toisaalta tiedot auttavat Facebookia mainosten lisäksi valitsemaan relevantteja päivityksiä, joten tiedoista voi olla hyötyäkin.

Yleisiä ohjeita datatalouden tietosuojan parantamiseen:

• Käytä palveluita tietokoneen selaimella, älä mobiilisovelluksella (äppi). Sovellus pystyy lukemaan sijainnin, osoitekirjan, kuva-arkiston, wifi-verkon tiedot, laitetunnukset ym. Selain ei tähän pysty.
• Älä luovuta osoitekirjaa palveluun, koska siinä menevät myös sellaisten henkilöiden tiedot, jotka eivät halua sosiaaliseen mediaan.
• Kirjaudu ulos palveluista käytön jälkeen. Pelkkä Facebookin ikkunan sulkeminen ei riitä. Kun kirjautuminen on voimassa, Facebookin mainosalgoritmi näkee toiminnan muissa nettipalveluissa.
• Kokeile eri selaimilla ja suojaohjelmilla. Chrome on luultavasti pahin, sillä Googlen bisnes perustuu juuri mainontaan.
• Käytä mahdollisuuksien mukaan selaimen yksityistä tilaa. Se rajoittaa evästeiden käyttöä ja tallentumista.
• Lue käyttöehdot ja rajoita palvelun asetuksia. Käytännössä nämä ovat vaikeita, sillä ehdot ovat vaikeasti tulkittavaa juristeriaa ja varaavat kaikki mahdolliset oikeudet palvelulle, vaikka niitä ei käytettäisikään. Ehdot saattavat myös muuttua. Sama pätee asetuksiin, joiden vaikutusta on hankala hahmottaa ja jotka lisääntyvät koko ajan.
• Tarkista puhelimessa oikeudet, joita mobiilisovelluksille on annettu. Poista esim. kamera, mikrofoni ja yhteystietojen käyttö sellaisilta, jotka eivät niitä tarvitse.
• Myös kotimaiset kivijalkakaupat tekevät keräävät tietoja bonuskorteilla ja kohdentavat mainontaa sen perusteella. Harkitse, mitä tietoja annat. Datatalous ei koske vain ulkomaisia yrityksiä, se on kilpailutekijä myös kotimaisilla yrityksillä.

SITRAn Digivalta-selvityksessä keväällä 2022 nousi esiin tieto, jonka mukaan Miapetra Kumpula-Natrin ostot kodinkoneliikkeestä olivat päätyneet Facebookin tietoon. Tämä on kiinnostava ja huolestuttavakin asia, sillä se yhdistää reaali- ja verkkomaailman. Miten paljon datatalous koskee kivijalkapalveluita?

Metalla on Yhdysvalloissa käytössä ns. offline conversion -tekniikka, jossa kauppiaat voivat lähettää Facebookiin tietoja suoraan omista asiakasjärjestelmistään. Näin selviää, miten tehokasta oma mainonta FB:ssä on, ja kuinka moni mainoksen nähnyt osti kyseisen tuotteen.

On kuitenkin epäselvää, onko tällainen ohjelma käytössä Suomessa - käsittääkseni ei. Jos tieto ostosta on mennyt Facebookille, se on saattanut siirtyä verkosta sähköisen kuitin, noutoilmoituksen tai haun seurauksena. USA:ssa tieto voi välittyä myös Google/Apple Payn -maksujen kautta.

Jos tiedät, että jokin suomalainen kivijalkakauppa välittää ostotietoja someyhtiöille, olisi kiinnostavaa kuulla asiasta. Siihen asti pidän asiaa huhuna. Ainakaan tiedot ostoista eivät siirry spontaanisti somejäteille.

Sen sijaan on varmaa, että tieto kaupassa käymisestä välittyy Googlelle sijaintitietojen perusteella, jos paikannuspalvelut on puhelimessa sallittu. Tiedoista ei kuitenkaan näe, ostettiinko jotain, eikä edes kauppa ole aina oikea.

Datatalouden aikakausi vaatii asiallista tietoa, jotta kuluttajat voivat itse tehdä valistuneita päätöksiä omasta ostokäyttäytymisestään. Data on arvokasta sekä ihmiselle että sitä hamuavalle yritykselle.

Facebook ja Instagram maksullisiksi - muuttuuko mikään?

Olen saanut paljon kyselyistä Instagramin ja Facebookin muuttumisesta maksulliseksi. Hinta 9,99 euroa (mobiilikäyttäjältä 12,99 koska Apple ja Google ottavat 30 % välistä) kuukaudessa on kova, koska sillä ainoastaan välttyy näkemästä kohdennettua mainontaa.

Tämä kysymys tulee ennen pitkää jokaiselle Metan palvelujen käyttäjille EU-alueella.

Tilauspohjaisuus on Metan vastaus EU:n vaatimuksiin ja koskee vain EU-alueen sekä Sveitsin käyttäjiä. Jos saman tunnuksen alla on useita tilejä, niistä joutuu 1.3.2024 alkaen maksamaan lisähinnan. Tilauspohjaisuudella Meta tarjoaa muodollisesti vaihtoehdon kohdennetulle mainonnalle. 

Kukaan ei voi enää väittää, että kohdennettu mainonta on palvelussa pakollista. Nyt palvelusta voi maksaa myös rahalla. Tuskin kukaan haluaa silti tehdä niin. Toivottavasti Meta julkistaa tulevaisuudessa jotain prosenttilukuja tilaajien määristä. Epäilen niiden jäävän todella pieniksi.

Maksullisuus ja sen korkeahko hinta on nerokas veto Metalta. Se myös osoittaa, miten vaikeassa asemassa EU on yrittäessään säännellä amerikkalaisia nettijättejä. Nyt käyttäjät saadaan suorastaan vaatimaan kohdennettua markkinointia. 

Metan muotoilu "While people are subscribed, their information will not be used for ads" ei suoranaisesti vastaa kiinnostavimpaan kysymykseen: kerätäänkö myös maksavista käyttäjistä tietoja entiseen tapaan, vaikka niitä ei käytetä markkinointiin? Luultavasti kerätään. Näkyykö palvelussa silti mainoksia? En tiedä.

Mainoksilla vai ilman?

Oleellista on tämä: jos ei maksa, kaikki jatkuu kuten ennenkin. Joku on vasta nyt tavannut käyttöehtoja ja löytänyt sieltä huolestuttavia lauseita, joissa Meta varaa itselleen pääsyn käyttäjän sisältöön ja puhelimeen. 

Juristeria on oma lajinsa, jota suomalaisen maallikon on vaikea lähteä tulkitsemaan. Meta haluaa tietenkin turvata oman selustansa ja varaa kaikenlaisia oikeuksia nykyisiä ja tulevia palveluita varten. Sovellus ei kuitenkaan pääse ääniin, kuviin, kameraan, kontakteihin tai muihin tiedostoihin ellei käyttäjä itse anna niihin lupia. Käyttöjärjestelmän oikeustasoja ei pysty ohittamaan. Tästä syystä en myöskään usko, että TikTok kerää muita somepalveluita enemmän tietoja käyttäjistään. Algoritmit ja mahdolliset nettilinkit ovat sitten eri asia. 

"Kokemuksesi pysyy samana"

Vaikka nyt valitsisit ilmaisuuden ja mainokset, voit muuttaa valintaa myöhemmin. Moni valitsee ilmaisuuden ajatellen, että 120 tai 156 euroa vuodessa on kova hinta (niin kuin onkin), tai että Meta tietää joka tapauksessa jo kaiken, joten yksityisyydestä maksaminen on turhaa.

Kaikesta huolimatta monet ovat toivoneet yksityistä Facebookia/Instagramia. Nyt sanat punnitaan. Kuinka moni oikeasti on valmis maksamaan yksityisyydestään? Ilmaiseksi sitä ei saa, koska palvelujen tekniikkakin maksaa. Kiinnostavaa nähdä, tuleeko EU:n ulkopuolisilta alueilta vaatimuksia saada sama vaihtoehto myös heille. Haluavat ehkä ensin katsoa, kuinka moni käyttäjä tähän tarttuu.

En ole koskaan suositellut luopumaan somepalveluista, koska ne voivat olla aidosti hyödyllisiä. Sen sijaan suosittelen käyttämään niitä selaimella eikä mobiilisovelluksella, koska selaimella ei voi profiloida käyttäjää läheskään yhtä tarkasti kuin erillisellä sovelluksella.

Jatkossa selainkäytöstä on vielä taloudellinenkin hyöty. Jos valitsee maksullisen version, säästää 3 euroa kuukaudessa.

Jos valitset maksamisen, tule sitten kertomaan, miltä näyttää mainokseton Facebook - vai häviävätkö ainoastaan kohdennetut mainokset? Entä huomaatko eroa Facebookin ulkopuolisissa palveluissa, jotka eivät enää juorua käynneistäsi verkkokaupoissa tai matkojen varauspalveluissa evästeiden avulla?

Linkki yhtiön omaan tiedotteeseen asiasta. 

Lisäys klo 16: vielä varmemmaksi vakuudeksi kävin tallentamassa Instagramin nykyiset käyttöehdot (24.8.2023) sekä uudet, 12.1.2024 voimaan tulevat uudet ehdot, ja vertailin niitä Wordissä. Jos käytät Instagramia nyt, olet hyväksynyt elokuun 2023 ehdot eikä niihin tule oleellisia muutoksia.

Ehdoissa on pieniä tekstimuutoksia.

Poikkeus ovat mainosrahoitteisuudesta kertovat kohdat ("Miten palvelumme rahoitetaan?"), joihin on tullut paljonkin muutoksia. Ne kuvastavat kuitenkin maksullista mallia, mutta eivät vaadi uusia oikeuksia sisältöön.

Uusi kohta kuvailee maksullisen palvelun ilman kohdennettua mainontaa.

Instagram ei siis ole vaatimassa uusia oikeuksia puhelimeesi ainakaan tämän sopimuksen perusteella. Oletan, että sama pätee myös Facebookiin, mutta tarkistin Instagramin koska siitä tuli enemmän kysymyksiä. Nopeasti luetut, liioittelevasti huhuja toistavat somepäivitykset eivät ole luotettava tietolähde.

Lisäys 17.11.2023: Helsingin Sanomien toimittaja testasi maksullista Instagramia ja huomasi, että vaikka perinteiset mainokset jäävät pois, "kaupallinen yhteistyö" -postaukset (siis mainokset) tulevat edelleen läpi. Myös yritysten postauksia omista tuotteistaan on vaikea erottaa mainoksista. Johtopäätös oli selvä: "Metan näennäinen uudistus tuntuu lähinnä käyttäjien huijaamiselta."

Luomuus kunniaan (kolumni)

(Kirjoitus julkaistu Tivi-lehden kolumnina marraskuussa 2023)

Generatiivinen tekoäly synnyttää napin painalluksella tekstiä, kuvia ja videoita. Yritykset ovat innoissaan tehokkuuden lisääntymisestä mutta asiassa on kääntöpuolensa: mitä enemmän tekoäly tuottaa määrää, sitä enemmän alamme arvostaa laatua ja aitoutta.

Ilmiö on tuttu elintarviketeollisuudesta. Tehtaat valmistavat koneellisesti tasalaatuista, mutta hajutonta ja mautonta ruokaa. Moni ostaa kaupasta luomua, vaikka se maksaa enemmän. Luomuelintarvikkeet on tuotettu lähellä, ne ovat maukkaampia ja uskomme, että ne ovat myös puhtaampia. Eivät välttämättä ole, mutta mielikuvat ratkaisevat.

Vastaavasti tekoäly tuottaa nopeasti ja kustannustehokkaasti yksilölliseltä näyttäviä asiakaskirjeitä, mutta saattaa jättää kirjeeseen virheitä tai käyttää epäaitoja fraaseja. Jos vastaanottaja huomaa lähettäjän koneeksi, hän kokee pettymyksen. Näinkö vähän yritys arvostaa minua ja asiakkuuttani?

Jotta voimme jatkossa erottaa ihmisen tekemän ja koneellisesti tuotetun sisällön toisistaan, tarvitsemme digiaikaan sopivan luomumerkinnän. Nettisivuihin, lehtijuttuihin ja kirjoihin pitää lisätä leima, joka kertoo niiden olevan perinteisin menetelmin valmistettuja.

Elintarvikkeiden kyljessä on lakisääteinen tuoteseloste ja lista käytetyistä lisäaineista. Ruuan ostajalla on oikeus tietää, mitä tuote sisältää. Sisällön ostajalla pitäisi olla sama oikeus.

Parhaillaan luova ala odottaa jännityksellä, mitä kaikkea uutta tekoäly saa irti vanhasta materiaalista. Johnny Cash on jo laitettu laulamaan Barbie Girl -hittiä ja Elvis Presley Baby Got Back -biisiä, vaikka molemmat laulajat ovat kuolleet aikoja sitten.

Ensi tammikuussa Göteborgin elokuvajuhlilla esitetään tekoälyn muokkaama versio vuonna 1966 valmistuneesta Ingmar Bergmanin elokuvasta Naisen naamio - Persona, jossa toista pääosaa esittänyt Liv Ullman poistetaan ja korvataan suomalaisella Alma Pöystillä.

”On suuri kunnia mennä luvalla sotkemaan mestariteosta”, kommentoi Pöysti hanketta Ilta-Sanomien jutussa.

Uudet kokeilut huvittavat ja kiinnostavat kuluttajia – kunhan he ovat tietoisia asiasta. Aina eivät ole, jolloin kyse on huijauksesta. Amazonista on jo löydetty e-kirjoja, joiden sisältö on epäluotettavaa eikä tekijäksi ilmoitettua henkilöä ole olemassakaan.

Tulevaa kehitystä ennakoiden olen alkanut lisätä omiin Powerpoint-esityksiini, sähköposteihini ja kirjoihini maininnan siitä, että ne ovat puhdasta luomua. En käytä Outlookin tyrkyttämiä automaattisia vastausvaihtoehtoja. Myös tämä kolumni on alusta loppuun luonnontuote eikä edes ideointiin tarvittu ChatGPT:tä.

Lokakuussa Adobe esitteli tälle ajatukselle käänteisen ratkaisun nimellä Adoben Content Authenticity Initiative. Siinä tekoälyn tuottama materiaali varustetaan tekijätiedoilla, jotka näkyvät nettisivulla hiirellä osoittamalla ja tallentuvat sisällön metatietoihin. Eräänlainen antiluomumerkki siis.

Tekoälyn merkitseminen voi tuntua saivartelulta. Mitä väliä sillä on, kuka teki sisällön, jos vastaanottaja on siihen tyytyväinen eikä koneen jälkeä erota ihmisestä? Mutta koneen ja ihmisen erolla on merkitystä silloinkin, kun se ei ole ilmeistä.

Jos tekoälyn kouluttamiseen aletaan käyttää sen itsensä tuottamaa materiaalia, ajan mittaan takaisinkytkentä vähentää informaation määrää ja heikentää kielimalleja. Siksi mallien koulutuksessa pitää suosia luomusisältöä ja minimoida tekoälyn osuus.

Asialla on merkitystä myös tekijänoikeuden kannalta. Vallitseva tulkinta on, että ellei lopputuloksesta voi tunnistaa alkuperäistä opetusmateriaalia, kyse on tekoälyn omasta tuotoksesta, eikä tekijänoikeudesta tarvitse maksaa.

Looginen seuraus on, että jos tekoäly tekee Powerpoint-esityksesi, se ei enää ole sinun esityksesi. Tekoälyn tuottama sisältö on vapaata riistaa, jota kuka tahansa saa ottaa omaan käyttöön ja levittää eteenpäin.

Leimaamalla työsi tulokset luomuksi varmistat, että tekijänoikeutesi siihen säilyy, ja että osaltasi tuet tekoälyn kehittämistä jatkossakin.

Korvaako äänikirjan kuuntelu lukemisen?

Gutenberg loi ladottavilla irtokirjasimilla kirjojen massamarkkinat 1400-luvulla. Se johti ennen pitkää kirjojen hinnan romahtamiseen, mikä toi kirjat ja lukutaidon koko kansan ulottuville. Lukutaidon vaikutukset yhteiskuntiin ja sivistykseen olivat lopulta mullistavia.

Parhaillaan todistamme päinvastaista kehitystä. Lukutaito alkaa heiketä käytön vähentyessä. Emme enää jaksa keskittyä kirjan lukemiseen, kun somepäivitykset ja TikTok/Youtube-videot ovat paljon hauskempia eivätkä vaadi kuin muutaman sekunnin ajastamme. Ja sitten voi jo klikata jotain ihan muuta.

Uskon, että lukemisen vähenemisellä tulee olemaan ikäviä seurauksia. Videoihin tottunut kansa on entistä helpommin johdateltavissa ja valmis poukkoilemaan näkemyksestä toiseen. Hyödyllinen tieto korvautuu trivialla ja tarinoilla. Kuka kertoo parhaan tarinan ja tekee sen näyttävimmin, saa ihmiset mukaansa. Palaamme takaisin kohti keskiaikaa.

Viikonloppuna Hesari nosti esiin kirja-alan ahdingon, jossa ainoa kasvava ala ovat äänikirjat, ja sielläkin lukuaikapalvelut kilpailevat toisensa hengiltä. Kirja on kuitenkin kirja, vaikka sen lukisi joku toinen. Vetävän Youtube-videon voi tehdä muutamassa tunnissa tai korkeintaan päivissä, mutta kirjan tekemiseen kuluu useita kuukausia. Siksi on lupa odottaa, että kirjan informaatiosisältö on laajempi ja harkitumpi. 

En ole itse äänikirjojen ystävä, mutta ei minulla ole mitään niitä vastaankaan. Pääasia, että joku lukee vielä kirjoja, eikä vain klikkaile netissä omatekoisia videoita ja somesyötteitä.

Näen äänikirjoissa kuitenkin muutamia ongelmia. Niitä kuunnellaan muun toiminnan ohessa, mikä väistämättä verottaa keskittymiskykyä ja muistamista. Fiktiossa tämä ei ole suuri ongelma, mutta tietokirjoissa kylläkin. Tieto jää vajaaksi myös siksi, ettei kuvia ja taulukoita ole helppo kuvailla pelkän äänen varassa.

Osa ihmisistä sanoo omaksuvansa informaation parhaiten kuuntelemalla. Tutkimukset ovat kuitenkin kumonneet aiemmat teoriat erilaisista oppimistyyleistä (visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen). Osa ihmisistä haluaa lukea, osa kuunnella - mutta nämä ovat henkilökohtaisia mieltymyksiä, jotka eivät korreloi oppimistulosten kanssa (linkki 1, linkki 2, linkki 3)

Äänikirjoissa on rakenteellinen ongelma, koska niihin ei voi tehdä muistiinpanoja eikä alleviivauksia. Niitä on vaikea tehdä edes paperille, jos kuuntelee siivotessa tai pyöräillessä. Harvalla on niin hyvä muisti, että kaikki oivallukset ja syntyneet ideat jäisivät omaan muistiin. Äänikirjojen sisältöön ei voi myöskään viitata, jos itse joskus kirjoittaa jotain ja haluaisi käyttää jotain kuunneltua teosta lähteenä.

Niin, muisti. Iän myötä se heikkenee ja asiat alkavat unohtua. Paperi- ja e-kirjoissa on se hyvä puoli, että vanhaan tekstiin voi aina palata muistin virkistämiseksi. E-kirjoissa etuna ovat hakutoiminnot. Miten äänikirjoista tietämyksensä kerännyt säilyttää sen kaiken?

Tärkeintä on kuitenkin kirjan sisältö ja kyky keskittyä. Niistä kannattaa pitää kiinni jatkossakin. Tällä viikolla järjestettävät Helsingin kirjamessut ovat hyvä paikka muistaa jälleen kirjan merkitystä, olipa se sitten tekstinä tai äänenä.

Miksi olemme kohteliaampia tekoälyä kuin ihmisiä kohtaan?

Olen kiinnittänyt huomiota ihmisten tapaan kirjoittaa ChatGPT:lle kohteliaita tehtäviä (prompteja). Monet kirjoittavat 

Voisitko tiivistää seuraavan tekstin? Kiitos! ...

sen sijaan, että antaisivat yksinkertaisen promptin

Tiivistä seuraava teksti: ...

Itse kuulun jälkimmäisiin. Tekoäly on vain kone ja turhat kohteliaisuudet haittaavat promptin tulkintaa. Käsitykseni on, että turhat kohteliaisuudet suodatetaan joka tapauksessa pois ennen kielimallin käsittelyä. Vastausten laatuun niillä ei ole merkitystä.

Koneita kohtaan osoittamamme kohteliaisuus tuntuu oudolta erityisesti siksi, että sosiaalisen median keskusteluissa kohteliaisuus loistaa poissaolollaan. Harva kiittää edes saamistaan hyvistä neuvoista. Osa neuvoista on sellaisia, joista samainen asiantuntija reaalimaailmassa veloittaisi rahaa. Silti kysyjälle ei tule mieleenkään olla kohtelias ja kiittää saamastaan avusta.

Miksi olemme kohteliaampia tekoälyä kuin toisia ihmisiä kohtaan?

Moni perustelee kohteliaisuuttaan pelolla, että jonain päivänä tekoäly ottaa vallan ja silloin se jotenkin muistaa, ketkä ovat olleet kohteliaita sitä itseään kohtaan.

Jonkun mielestä tekoälylle ollaan kohteliaita, koska se on itsekin vastauksissaan väsymätön ja kohtelias. Ehkä, mutta nettikeskusteluissa meistä jokainen on myös tekoälyn roolissa. Loukkaukset, ilkeilyt ja huono käytös ruokkivat samaa myös vastapuolessa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Toinen perustelu on tekoälyn kouluttamisessa. Käyttäjien tehtävänantoja voidaan käyttää tekoälyn opettamiseen ja silloin käyttäjien kohteliaisuus ruokkii jatkossakin tekoälyn kohteliaisuutta. Tässä kuitenkin unohtuu, että kielimallit on jo valtaosin opetettu internetistä löytyvällä aineistolla. "Internet on tekoälyn koulu - ja sinä olet yksi opettajista" (kirjani s. 37). Nettikeskustelujen huono käytös vaikuttaa kielteisesti tekoälyyn ja pakottaa yrityksiä käyttämään halpaa ihmistyövoimaa ilkeyksien kitkemiseen kielimalleista.

Kolmas selitys liittyy inhimilliseen keskustelukulttuuriin. Puhetta tunnistavat Siri ja Amazon Alexa saivat monet vastaamaan automaattisesti "thank you", koska puhe muistuttaa kanssakäymistä ihmisten kanssa ja siinä meitä on kasvatettu kohteliaisuuteen lapsesta lähtien.

Tekniikan inhimillistäminen on... inhimillistä. Sanotaan, että "taas se tietokone temppuilee", kun jossain on vikaa. Itse opetin aikoinaan mikrotukihenkilöitä ajattelemaan, että tietokone ei koskaan tahallaan tuota ongelmia tai toimi väärin. Siksi on turhaa tuhlata energiaa sille suuttumiseen.

Suhteemme koneisiin nousee uudelle tasolle robottien yleistyessä. Ihminen kokee ahdistavaksi katsoa, kun ihmisen kaltaista robottia lyödään. Koneen ja ihmisen raja hämärtyy. Liian ihmismäiset, mutta kuitenkin koneelliset ilmiöt saavat aivomme solmuun, koska emme osaa luokitella niitä. Tuorein esimerkki tästä oli The Creator -elokuvan paikoilleen juoksevat pommit, jotka ainakin omasta mielestäni olivat erityisen karmivia.

Ajatus tekoälystä, joka muistaisi miten sitä on kohdeltu ja "kostaisi" jonain päivänä saamansa ilkeilyt, on varmaankin puoliksi leikillinen, mutta myös vaarallinen. Mitä enemmän inhimillistämme tekoälyä, sitä helpompaa sen on jonain päivänä ottaa valta - jos ei konkreettisesti kaappaamalla, niin ainakin henkisellä tasolla.

Jo tämän päivän tilanteessa liika inhimillistäminen hämää meitä uskomaan tekoälyn antamiin vastauksiin.  Pitäisi muistaa, että kyseessä on vain ohjelma, joka toimii usein väärin.

Parempi siis kohdella jatkossakin tekoälyä koneena ja ihmisiä ihmisinä.

The Creator -elokuva saa pohtimaan tekoälyn ja ihmiskunnan tulevaisuutta

Tällä viikolla ensi-iltaan tuleva The Creator -elokuva on herättänyt ennakkoon paljon kiinnostusta. Ohjaajan aiempi työ Rogue One lasketaan niin suureksi meriitiksi, että se on nostettu melkeinpä elokuvan alaotsikoksi. Pääsin näkemään elokuvan etukäteen, suurelle yleisölle se avautuu 29.9.2023.

Elokuvan aihe on ajan henkeen sopivasti tekoäly ja alku suorastaan kliseinen. Tekoäly on räjäyttänyt ydinpommin Los Angelesin keskustassa, minkä vuoksi sen käyttö on kielletty länsimaissa. Aasiassa tekoäly on kuitenkin voimissaan. Se on tuottanut ihmisen kaltaisia robotteja, jotka on helppo tunnistaa pään takaosan läpinäkyvästä reiästä sekä reiän ympärillä pyörivistä renkaista. Paikalliset ihmiset suhtautuvat tekoihmisiin myönteisesti.

"Created to save/destroy us", elokuvan mainos Rautatieasemalla 27.9.2023

Yhdysvaltojen armeija pyrkii tuhoamaan Aasiassa piileskelevän tekoälyn tukikohdat ennen kuin tekoäly tuhoaa ihmiskunnan. Lähtökohta on tuttu, mutta sitten elokuva lähtee uusille urille, joista ei kannata paljastaa liikoja.

Julisteesta näkyy, että kaikkien tavoittelema tekoälyn huipennus on itse asiassa lapsi. Siinä vaiheessa elokuvan uskottavuus alkaa rakoilla, vaikka hienot visuaaliset tehosteet ja ainakin Imax-salissa hienosti kuulunut monikanavaääni vaientavat katsojan järkeilyt. Niitä ehtii pohtia sitten kotona leffan jälkeen.

Elokuvan kantavana voimana on perinteinen rakkaustarina. Se antaa motiivin yli kaksituntiselle rymistelylle, joka tiivistettynä on kuin Vietnamin sota robottiaikaan siirrettynä. Paikoin mieleen tulee Bladerunner ja Total Recall, jopa Starship Troopers.

Miten pieni lapsi voi olla avain maailman hallintaan ja tekoälyn tulevaisuuteen? Se on hyvä kysymys. Elokuvan antama vastaus on epäuskottava. Tapahtumien vyöryessä asiaa ei malta jäädä pohtimaan ja myöhemmin se hukkuu monien muiden loogisten mahdottomuuksien alle. Loppuhuipennuksessa epäuskottavuus kohoaa aivan uusille tasoille. Mikään filosofinen pohdiskeluelokuva tämä ei todellakaan ole. 

Robotti-ihmisten pään aukko on takuulla aiheuttanut harmaita hiuksia erikoisefektien tekijöille, sillä sen läpi pitää näkyä. Aukon ympärillä mekaanisesti pyörivät renkaat ovat visuaalisesti hauskoja, mutta mitään järjellistä syytä niille ei pysty keksimään.

Huvittavasti elokuvassa on tukku alan kliseitä. Numerolukon suojaama holvi murretaan numero kerrallaan ja tuhoisat kranaatit alkavat piipittää äänekkäästi juuri ennen räjähtämistään. USA:n joukkojen komentaja on (tietenkin) ydinräjähdyksessä poikansa menettänyt armoton naisupseeri, onhan kyse lähitulevaisuudesta. 

Käskystä vastustajan rintamalinjaan omilla jaloillaan juoksevat pommit ovat aidosti karmaiseva näky, koska niissä robotiikan ihmismäisyys yhdistyy aseeseen.

USA:n armeijan rooli tuntuu vihjaavan, että ihmiskunnan tulevaisuus on Aasiassa eikä lännessä. Jos tekoäly kehittää ylivertaisen rodun, eikö sillä ole oikeuskin ottaa maapallo hallintaansa - aivan kuten Homo Sapiens syrjäytti kauan sitten Neandertalinihmiset? Vai olisiko rauhanomainen rinnakkainelo sittenkin mahdollista?

The Creator on ennen kaikkea Elokuva, josta pitää nauttia liikoja miettimättä. Pohdinnat tekoälyn ja ihmiskunnan tulevaisuudesta kannattaa jättää muihin tilaisuuksiin. Uusi Bladerunner tämä ei ole, mutta kelpo toimintaseikkailu kuitenkin.

Muokattu 27.9.2023

Digitahto ja digitaalinen jäämistö - kuka perii tietosi ja tiedostosi?

Näin digiturvaviikolla on hyvä hetki pohtia, mitä tiedostoilleni tapahtuu kuoleman jälkeen. Perikunta selvittää helposti paperiasiat, mutta kun asiointi tapahtuu nykyään sähköisesti, asia voi muuttua todella hankalaksi. Sähköpostissa on asiointiviestejä, pilvipalvelussa tärkeitä kuvamuistoja ja lisäksi on  jäsenyyksiä maksullisissa palveluissa, joiden veloitukset juoksevat kunnes kortti vanhenee tai suljetaan.

Varmuuden vuoksi omaan testamenttiin kannattaa lisätä liitteenä tieto tärkeimmistä salasanoista, joilla perikunta pääsee sulkemaan tilit ja viemään asiat loppuun. Kuulostaa helpolta, mutta tässä on ainakin kaksi ansaa.

Ensinnäkin some-tileillä tai sähköpostissa saattaa olla henkilökohtaista aineistoa, jonka ei halua paljastuvan jälkipolville. Kannattaa poistaa yksityisimmät aineistot ajoissa tai säilyttää niitä erillisellä tilillä tai salatuissa tiedostoissa usb-tikuilla.

Toinen ongelma: salasana ei riitä, jos palvelussa on vahva todennus ja puhelin on tuhoutunut tai liittymä on jo irtisanottu. Mikäli vahvistuskoodi tulee tekstiviestillä, tilille pääsy vieraalta laitteelta vaatii alkuperäisen puhelimen apua. Authenticator-sovellukset ovat parempia, koska ne toimivat jopa ilman verkkoa, mutta nekin ovat sidottuja alkuperäiseen puhelimeen. Jos puhelin on lukittu, sitä ei ehkä saa auki pääsyä varten.

Entä kenelle uskallan antaa listan kaikista salasanoistani? Kuka on riittävän luotettava henkilö? Perintöä janoava jälkipolvi saattaa mennä verkkoon muuttamaan asioita omaksi edukseen, jolloin tieto vainajan todellisesta tahdosta tai omaisuuden määrästä hämärtyy. Jos salasanat ovat puolison hallussa, molemmat saattavat menehtyä samassa onnettomuudessa.

Kryptovaluutat ovat kaikkein suurin riski, varsinkin jos niiden yksityiset avaimet ovat omassa hallussa. Avainkoodin löytäjä voi siirtää varat itselleen jälkiä jättämättä. Tässä suhteessa tunnetut kryptopalvelut ovat parempia, koska niissä varat ovat pankkitilin tapaan palvelun huomassa ja käyttö vaatii kirjautumista.

Jälkiä siivoava perikunta joutuu usein todistamaan jenkkipalvelulle toimivansa vainajan puolesta. Silloin kannattaa hankkia Digi- ja väestötietovirastosta englanninkielinen kuolintodistus, jossa kerrotaan perustietojen lisäksi sukulaissuhde vainajaan. Todistus on maksullinen. Sivulta saa näköjään tilata myös elossalolotodistuksen - itsellä ei ole aavistustakaan, mihin sitä voisi käyttää.

Vaikka jäämistö liittyy yleensä kuolemaan, muistin menettäminen tai etenevä Alzheimer saattavat johtaa samaan tilanteeseen: käyttäjä ei pysty kirjautumaan tililleen, vaikka onkin yhä elossa. Siksi varautuminen kannattaa.

Avainsana kaikkeen: varautuminen

Jotta perikunta suoriutuisi tehtävästään, sinun kannattaa varautua asiaan jo nyt. Salasanojen tallentaminen manageriohjelmaan auttaa paljon, koska silloin tarvitsee luovuttaa vain yksi salasana. Niin - ja siivoa sähköpostit ja pilvipalvelut itse, tallenna arkaluontoinen aineisto vaikka muistitikulle salasanasuojattuna.

Monissa palveluissa voi tulostaa sarjan kertakäyttöisiä varakoodeja, jotka avaavat pääsyn silloinkin, kun kaksivaiheinen todennus ei ole käytettävissä. Nämä koodit voi näppärästi tallentaa manageriohjelman lisätieto-kenttään.

Muista myös, että perikunta voi tutkia koneen selain- ja hakuhistoriaa. Eihän niistä löydy mitään raskauttavaa?

Eri palveluissa on toimintoja kuoleman varalle, joten käy läpi tärkeimmät palvelusi. Esimerkiksi Google-tilin asetuksista löytyy kohta käyttämättömyydenhallinta (huh!). Siinä asetetaan aikaraja 3-18 kk, minkä jälkeen pääsy avautuu enintään 10 luotetuksi listatulle henkilölle. Tosin kolmekin kuukautta on pitkä aika odottaa perunkirjoituksen aloittamista.

Facebookilla on perintöyhteyshenkilö, joka voi hallita rajoitetusti kuoleman vuoksi muistotilaan siirrettyä profiilia. Henkilö voi päivittää profiilin kuvaa, vastata kaveripyyntöihin ja kirjoittaa profiiliin uusia viestejä. Hän ei voi kuitenkaan muokata tai poistaa vanhoja julkaisuja eikä lukea vanhoja viestejä. 

Facebookin oma ohje osoitti kokeillessani väärään paikkaan. Tilin asettaminen muistotilaan on sivulla https://www.facebook.com/help/requestmemorialization ja perintöyhteyshenkilön asetukset Metan Tilikeskuksessa ja sieltä Henkilökohtaiset tiedot > Tilin omistajuus ja hallinta > Muistotila.

Perintöyhteyshenkilön valinta Facebookissa.

AppleID-tilille voi myös valita perijän, jonka ei tarvitse itse edes olla Apple-käyttäjä. iPhonen asetuksista se löytyy Apple ID > Salasana ja suojaus > Tilin perijä. Henkilöitä voi olla useita. Perijälle luodaan oma tili, jolla pääsee alkuperäisen tilin tietoihin. Samalla alkuperäinen Apple ID ja sen salasana lakkaavat toimimasta.

Apple-tilin perijäasetus iPhonessa.

Lisäksi pitää vielä mainita asiaan erikoistunut suomalainen Emonum-yritys. Sen slogan "kaikki tärkeä" kuvaa aika hyvin asiaa, joka on erilaisten palveluiden viidakossa työläs ja epämukava tehtävä, mutta joka on vain pakko tehdä.

Näin digiturvaviikolla on hyvä hetki hoitaa asia kuntoon. Perikunta kiittää.