Korvaako äänikirjan kuuntelu lukemisen?

Gutenberg loi ladottavilla irtokirjasimilla kirjojen massamarkkinat 1400-luvulla. Se johti ennen pitkää kirjojen hinnan romahtamiseen, mikä toi kirjat ja lukutaidon koko kansan ulottuville. Lukutaidon vaikutukset yhteiskuntiin ja sivistykseen olivat lopulta mullistavia.

Parhaillaan todistamme päinvastaista kehitystä. Lukutaito alkaa heiketä käytön vähentyessä. Emme enää jaksa keskittyä kirjan lukemiseen, kun somepäivitykset ja TikTok/Youtube-videot ovat paljon hauskempia eivätkä vaadi kuin muutaman sekunnin ajastamme. Ja sitten voi jo klikata jotain ihan muuta.

Uskon, että lukemisen vähenemisellä tulee olemaan ikäviä seurauksia. Videoihin tottunut kansa on entistä helpommin johdateltavissa ja valmis poukkoilemaan näkemyksestä toiseen. Hyödyllinen tieto korvautuu trivialla ja tarinoilla. Kuka kertoo parhaan tarinan ja tekee sen näyttävimmin, saa ihmiset mukaansa. Palaamme takaisin kohti keskiaikaa.

Viikonloppuna Hesari nosti esiin kirja-alan ahdingon, jossa ainoa kasvava ala ovat äänikirjat, ja sielläkin lukuaikapalvelut kilpailevat toisensa hengiltä. Kirja on kuitenkin kirja, vaikka sen lukisi joku toinen. Vetävän Youtube-videon voi tehdä muutamassa tunnissa tai korkeintaan päivissä, mutta kirjan tekemiseen kuluu useita kuukausia. Siksi on lupa odottaa, että kirjan informaatiosisältö on laajempi ja harkitumpi. 

En ole itse äänikirjojen ystävä, mutta ei minulla ole mitään niitä vastaankaan. Pääasia, että joku lukee vielä kirjoja, eikä vain klikkaile netissä omatekoisia videoita ja somesyötteitä.

Näen äänikirjoissa kuitenkin muutamia ongelmia. Niitä kuunnellaan muun toiminnan ohessa, mikä väistämättä verottaa keskittymiskykyä ja muistamista. Fiktiossa tämä ei ole suuri ongelma, mutta tietokirjoissa kylläkin. Tieto jää vajaaksi myös siksi, ettei kuvia ja taulukoita ole helppo kuvailla pelkän äänen varassa.

Osa ihmisistä sanoo omaksuvansa informaation parhaiten kuuntelemalla. Tutkimukset ovat kuitenkin kumonneet aiemmat teoriat erilaisista oppimistyyleistä (visuaalinen, auditiivinen, kinesteettinen). Osa ihmisistä haluaa lukea, osa kuunnella - mutta nämä ovat henkilökohtaisia mieltymyksiä, jotka eivät korreloi oppimistulosten kanssa (linkki 1, linkki 2, linkki 3)

Äänikirjoissa on rakenteellinen ongelma, koska niihin ei voi tehdä muistiinpanoja eikä alleviivauksia. Niitä on vaikea tehdä edes paperille, jos kuuntelee siivotessa tai pyöräillessä. Harvalla on niin hyvä muisti, että kaikki oivallukset ja syntyneet ideat jäisivät omaan muistiin. Äänikirjojen sisältöön ei voi myöskään viitata, jos itse joskus kirjoittaa jotain ja haluaisi käyttää jotain kuunneltua teosta lähteenä.

Niin, muisti. Iän myötä se heikkenee ja asiat alkavat unohtua. Paperi- ja e-kirjoissa on se hyvä puoli, että vanhaan tekstiin voi aina palata muistin virkistämiseksi. E-kirjoissa etuna ovat hakutoiminnot. Miten äänikirjoista tietämyksensä kerännyt säilyttää sen kaiken?

Tärkeintä on kuitenkin kirjan sisältö ja kyky keskittyä. Niistä kannattaa pitää kiinni jatkossakin. Tällä viikolla järjestettävät Helsingin kirjamessut ovat hyvä paikka muistaa jälleen kirjan merkitystä, olipa se sitten tekstinä tai äänenä.

Kirja nro 36 Tekoäly ja minä ilmestyy elokuussa

Blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle, koska kaikki ylimääräinen aika (ja vähän enemmänkin) on mennyt 36. kirjani tekemiseen. Nyt käsikirjoitus on lähtemässä kustantajalle ja se julkaistaan elokuussa 2023. Jatkossa on taas enemmän aikaa myös blogin päivittämiseen.

Olen jo 15 vuoden ajan puhunut esityksissäni ihmisen kyvystä oppia uutta ja toisaalta urautumisen helppoudesta. Olen saanut ajatuksistani hyvää palautetta, joten viime vuonna päätin koota ne kirjaksi. Siihen tuli vähän muutakin, mutta nyt Tekoäly ja minä on vihdoin valmis. 

Tekoäly ja minä Tammen syksyn 2023 kirjaluettelossa.

Kuten nimikin vihjaa, kyse ei ole niinkään tekoälyn tekniikasta ja sen mahdollisuuksista. Sivuan kyllä niitäkin kirjassa, mutta enemmän tilaa saavat aiheet, joilla ihminen pystyy säilyttämään oman kilpailukykynsä tekoälyn rinnalla. Ja tietenkin pohdin kirjassa myös tulevaisuuden tekoälyn rajoja ja uhkakuvia. Ne kuuluvat pakostakin kirjaan, vaikka tekoälyn ammattilaiset inhoavat Skynet-rinnastuksia.

Avainsana on oppiminen. Kun nykyisin puhutaan tekoälystä, puhutaan yleensä koneoppimisesta. Olemme saaneet yhteiskunnalta lahjaksi maksuttoman koulutuksen, nyt on meidän vuoromme antaa takaisin pitämällä huolta omasta oppimisesta. Kone oppii yhä nopeammin ja tehokkaammin, meidän ihmisten on pyrittävä samaan.

Kirjan tavoitteena on myös antaa toivoa. Uusinkaan generatiivinen tekoäly ei tuhoa työpaikkoja pysyvästi. Maailmanlopun ennusteet ovat aina ennenkin osoittautuneet turhiksi. Ihmistä tarvitaan uudesta tekniikasta huolimatta. Tekoäly on työkalu, ei ihmisen korvaaja. Ammatit muuttuvat, mutta työ säilyy. Työ luo työtä. Ihmistä tarvitaan aina! 

Kehotan kaikkia laventamaan omaa ajatteluaan ja välttämään urautumista. Kirjassa noudatan omia neuvojani, sen verran kirja poikkeaa aiemmista teoksistani. Mukavuusalueilta poistuminen on teettänyt runsaasti työtä, mikä on ollut erittäin mielenkiintoista. Olen päässyt perehtymään uusiin aiheisiin ja hankkinut lukuisia lähdeteoksia.

Lähdeteoksia kirjani aiheista.

Kirjapino kuvastaa eroa vanhan ja uuden maailman välillä. Perinteinen tapa hankkia tietoa ja levittää sitä on lukea ja kirjoittaa kirjoja. Se on pahuksen työlästä ja hidasta. Omaan projektiini kului 15 kuukautta. 

Toinen tapa on panna älypuhelin jalustalle ja alkaa puhua videolle. Ennakkovalmisteluksi riittää muutaman Youtube-videon katselu ja vahva usko "do your own research!" -ajatteluun. Näin syntyvät videot vaikuttavat ihmisten ajatteluun ja ohjaavat heitä salaliittoteorioihin. Tämä on tietenkin ääriesimerkki - Youtubessa on paljon korkeatasoisia luentoja ja opetusvideoita, joita olen itsekin hyödyntänyt. Nyt kuitenkin trendinä tuntuu olevan se, että tietoa haetaan videoita katsomalla ja lukeminen tuntuu kovin vanhanaikaiselta.

Se ei pidä paikkaansa. Video on vahva viestintäväline, mutta sillä on myös helppo valehdella. Videolla oleviin asioihin ei voi tehdä omia muistiinpanoja eikä niihin voi viitata jälkikäteen. Kuten kuvassakin näkyy, olen merkinnyt joihinkin kirjoihin tärkeitä kohtia post-it-lapuilla, jotta tieto löytyy myöhemminkin helposti.

Kirja on hidas tuottaa ja hidas lukea - juuri siksi se on arvokasta ja luotettavaa. Siksi kirja säilyy jatkossakin, vaikka juuri nyt tietokirjojen myyntiluvut ovat selvässä laskussa.

Monet kuuntelevat kirjoja kuulokkeilla. Myös Tekoäly ja minä julkaistaan äänikirjana ja e-kirjana.

Vanhat tietoverkko-kirjat pdf-muodossa ovat kiinnostavaa luettavaa

Olen jatkanut vanhojen kirjojeni digitalisointiprojektia. Tuloksena on kaksi tietoliikenne-aiheista kirjaa vuosilta 1994-1995. Niiden selaaminen tänään, neljännesvuosisata myöhemmin, avaa näkökulmia alan kehitykseen. 

Tietoverkko-oppia 1990-luvun tapaan.

Tietoverkot - opas tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan ilmestyi syksyllä 1994. Se oli aikaa, jolloin Al Goren aloitteesta Yhdysvalloissa puhuttiin Information Superhighway -hankkeesta, joka käynnistäisi digitaalisen talouden ja toisi kuluttajille sähköisiä palveluita.

Siihen asti kuluttajien tietoliikenne oli tarkoittanut modeemia ja puhelinverkkoa, joilla asioitiin lähinnä purkeissa (BBS), ja joita käyttivät lähinnä harrastajat. Eikä ihme: kun kirjaa lukee suorastaan hämmästyy sitä tekniikan määrää, joka yhteyteen tarvittiin. Piti olla puhelinlinja, josta maksettiin yleensä minuuttiveloitusta, modeemi, sopiva kaapeli, tietokone, pääteyhteysohjelma... piti osata AT-komentoja modeemin ohjaamiseksi, säätää merkkimuunnostaulukkoa ääkkösten näkemiseksi ja kärsiä linjavirheistä, jotka ilman virheenkorjaavaa modeemia tuottivat näytölle satunnaisia merkkejä. Tiedostosiirtoja varten piti valita protokolla, jota sekä lähettäjä että vastaanottava pääteohjelma tukivat.

Voi pojat (ja tytöt), jos tällaista olisi vieläkin! Voisi ainakin laittaa pahennusta herättäneen twiitin linjavirheiden piikkiin. Toisaalta on selvä, ettei tuona aikana sosiaalista mediaa olisi voinut syntyäkään. 

Toisaalta purkit olivat kuin internet pienoiskoossa. Niissä käytiin keskusteluja, ladattiin tiedostojaa, chattailtiin reaaliajassa toisen linjalla olevan kanssa (joissakin purkeissa oli useita soittolinjoja)... joskus niistä pystyi jopa lähettämään sähköpostia internetin puolelle. 

Niin, internet. Se löydettiin kuin varkain toteuttamaan Information Superhighwayn tavoitteet. Vielä 1994 Suomenkin operaattoreilla oli omat tietoverkkopalvelunsa (Infotel, Telesampo), joista sai korkeaan minuuttihintaan pörssikursseja, sähköpostia ja sääennusteita. Ei ollut lainkaan varmaa, että Internet (silloin vielä isolla kirjoitettuna) syrjäyttäisi kaikki muut, olihan se hidas ja siellä oli kaikkea haitallista (pommiohjeita, pornoa ja anonyymipalvelin).

Mutta niin vain Internetin ilmaiset palvelut syrjäyttivät muut ja teknisiä puutteita korjailtiin matkan varrella. Tämän vuosituhannen alussa yhteydet muuttuivat kiinteiksi ja nettikäyttö nousi aivan toiselle tasolle. Ilmaisten palvelujen merkitystä netin kuluttajistumisen alkuvuosina ei pidä aliarvioida. Nykyään maksamme siitä hintaa urkintana ja mainoksilla. 

Jos haluat tietää, millaista nettikäyttö olisi ilman urkintaa ja mainoksia, katso kirjasta miten esim. maksullinen Compuserve toimi ja millaisia palveluita se tarjosi. Eiköhän jokainen ottaisi mieluummin nykytilan?

Huvittavana yksityiskohtana pistää silmään maininta, miten Valkoiseen taloon ja Bill Gatesille voi lähettää sähköpostia. Kukaan ei osannut kuvitella, että 25 vuotta myöhemmi Valkoisen talon isäntä itse sinkoaisi nettiin lyhyitä viestejä aktiviisesti ja välillä niin alatyylisesti, että omatkin kannattajat toivovat hänen lopettavan. Mitä meillä mahtaakaan olla 25 vuoden kuluttua vuonna 2045?

Internet - verkkojen verkko ilmestyi keväällä 1995. Sen myötä netin voittokulku alkoi jo olla varmaa. Kirjassa esiteltiin netin tuon ajan keskeiset palvelut: sähköposti, html-kieli, selain, Archie, Gopher, Veronica, WAIS, CU-SeeMe, Finger... ai, etkö ole kuullutkaan jälkimmäisistä? Ei ihme. Etkä kuulekaan enää koskaan, sillä nettiyhtiöt poistivat niiden tarpeen tarjoamalla hakukoneita, hienoja selaimia ja videopalveluita. Ei tarvitse enää virittää Winsock-rajapintaa eikä asentaa erillisiä sovelluksia, kaikki hoituu selaimella.

On mielenkiintoista katsoa liitteestä 1 esimerkkejä tuon ajan nettipalveluista. Lisäsin ne kirjaan viime metreillä tammikuun alussa ja muistan, että niiden etsiminen ja kuvailu oli työlästä. Nyt on kuitenkin hauska katsoa, millaisilta näyttivät mm. Microsoftin, Valkoisen talon ja CIA:n ensimmäiset nettisivut. Kotimaiset toimijat, kuten Helsingin Sanomat, MTV ja Finnair, tulivat verkkoon vasta myöhemmin vuoden 1995 aikana. Harmi vain, että tulostinajuri muuttaa kuvat mustavalkoisiksi, vaikka alkuperäisessä tiedostossa ne ovat värillisiä.

Kyseinen vuosi 1995 oli netin kannalta niin tärkeä, että sitä voi pitää kuluttajanetin syntyvuotena. Niinpä netti täyttää tänä vuonna 25 vuotta.

Kirjojen kaivaminen vanhoilta Ami Pro -tiedostoilta vaati työtä, koska ohjelma toimi vain Windows 3.1-versiossa. Olikin ihan unohtunut, miten Windows 3:ssa edes muistin määrä ei auttanut, mikäli järjestelmäresurssit pääsivät loppumaan. Niin kävi helposti, ja tuloksena oli ärsyttävä virheilmoitus:

"Järjestelmäresurssit ovat lopussa."

Yleensä ainoa tapa jatkaa oli sulkea sovellus, palata DOSiin ja käynnistää Windows uudelleen. Kuulostaa työläältä, mutta vanhassa PC/Windows-ympäristössä kaikki kävi nopeasti. Windows käynnistyi muutamassa sekunnissa.

Pahinta oli, ettei järjestelmäresurssien loppuminen aina paljastunut ajoissa. Muutaman kerran tuloksena oli Postscript-tiedosto, josta puuttuivat ylätunnisteet tai jotain muuta erikoista, ja sen huomasi vasta jälkikäteen. Jouduin tekemään tulostuksen useaan kertaan ja pienissä paloissa, ennen kuin kirjan pdf-versio alkoi näyttää likipitäen samalta kuin paperiversio. Pieniä eroja saattoi silti jäädä.

Toinen ongelma tuli fonteista. Olin käyttänyt taitossa muutamia lisäfontteja, joita ei ollutkaan enää tallella. Niitä piti metsästää netistä, onneksi kaikki kuitenkin lopulta löytyivät. Ilman oikeita fontteja teksti näyttää hieman eri näköiseltä, mutta pahinta on, että sivurajat lähtevät juoksemaan ja kuvien kanssa koko taitto menee sekaisin.

Lisää wanhoja it-kirjoja tulossa pdf-versioiksi mikäli aikaa riittää.

Latauslinkit:

Tietoverkot - opas tulevaisuuden tietoyhteiskuntaan (1994)

Internet - verkkojen verkko (1995)

PC-käyttäjän käsikirja DOS 6.2 (1993)

Windows 3.1 -käyttäjän käsikirja (1993)

Lisäys 29.9.2020:

Tietokonevirukset (1990)

Lisäys 6.10.2020:

PC-käyttäjän niksikirja (1993)

Windows-käyttäjän niksikirja (1993) (värilliset ruutukuvat)