maanantai 25. syyskuuta 2023

Digitahto ja digitaalinen jäämistö - kuka perii tietosi ja tiedostosi?

Näin digiturvaviikolla on hyvä hetki pohtia, mitä tiedostoilleni tapahtuu kuoleman jälkeen. Perikunta selvittää helposti paperiasiat, mutta kun asiointi tapahtuu nykyään sähköisesti, asia voi muuttua todella hankalaksi. Sähköpostissa on asiointiviestejä, pilvipalvelussa tärkeitä kuvamuistoja ja lisäksi on  jäsenyyksiä maksullisissa palveluissa, joiden veloitukset juoksevat kunnes kortti vanhenee tai suljetaan.

Varmuuden vuoksi omaan testamenttiin kannattaa lisätä liitteenä tieto tärkeimmistä salasanoista, joilla perikunta pääsee sulkemaan tilit ja viemään asiat loppuun. Kuulostaa helpolta, mutta tässä on ainakin kaksi ansaa.

Ensinnäkin some-tileillä tai sähköpostissa saattaa olla henkilökohtaista aineistoa, jonka ei halua paljastuvan jälkipolville. Kannattaa poistaa yksityisimmät aineistot ajoissa tai säilyttää niitä erillisellä tilillä tai salatuissa tiedostoissa usb-tikuilla.

Toinen ongelma: salasana ei riitä, jos palvelussa on vahva todennus ja puhelin on tuhoutunut tai liittymä on jo irtisanottu. Mikäli vahvistuskoodi tulee tekstiviestillä, tilille pääsy vieraalta laitteelta vaatii alkuperäisen puhelimen apua. Authenticator-sovellukset ovat parempia, koska ne toimivat jopa ilman verkkoa, mutta nekin ovat sidottuja alkuperäiseen puhelimeen. Jos puhelin on lukittu, sitä ei ehkä saa auki pääsyä varten.

Entä kenelle uskallan antaa listan kaikista salasanoistani? Kuka on riittävän luotettava henkilö? Perintöä janoava jälkipolvi saattaa mennä verkkoon muuttamaan asioita omaksi edukseen, jolloin tieto vainajan todellisesta tahdosta tai omaisuuden määrästä hämärtyy. Jos salasanat ovat puolison hallussa, molemmat saattavat menehtyä samassa onnettomuudessa.

Kryptovaluutat ovat kaikkein suurin riski, varsinkin jos niiden yksityiset avaimet ovat omassa hallussa. Avainkoodin löytäjä voi siirtää varat itselleen jälkiä jättämättä. Tässä suhteessa tunnetut kryptopalvelut ovat parempia, koska niissä varat ovat pankkitilin tapaan palvelun huomassa ja käyttö vaatii kirjautumista.

Jälkiä siivoava perikunta joutuu usein todistamaan jenkkipalvelulle toimivansa vainajan puolesta. Silloin kannattaa hankkia Digi- ja väestötietovirastosta englanninkielinen kuolintodistus, jossa kerrotaan perustietojen lisäksi sukulaissuhde vainajaan. Todistus on maksullinen. Sivulta saa näköjään tilata myös elossalolotodistuksen - itsellä ei ole aavistustakaan, mihin sitä voisi käyttää.

Vaikka jäämistö liittyy yleensä kuolemaan, muistin menettäminen tai etenevä Alzheimer saattavat johtaa samaan tilanteeseen: käyttäjä ei pysty kirjautumaan tililleen, vaikka onkin yhä elossa. Siksi varautuminen kannattaa.

Avainsana kaikkeen: varautuminen

Jotta perikunta suoriutuisi tehtävästään, sinun kannattaa varautua asiaan jo nyt. Salasanojen tallentaminen manageriohjelmaan auttaa paljon, koska silloin tarvitsee luovuttaa vain yksi salasana. Niin - ja siivoa sähköpostit ja pilvipalvelut itse, tallenna arkaluontoinen aineisto vaikka muistitikulle salasanasuojattuna.

Monissa palveluissa voi tulostaa sarjan kertakäyttöisiä varakoodeja, jotka avaavat pääsyn silloinkin, kun kaksivaiheinen todennus ei ole käytettävissä. Nämä koodit voi näppärästi tallentaa manageriohjelman lisätieto-kenttään.

Muista myös, että perikunta voi tutkia koneen selain- ja hakuhistoriaa. Eihän niistä löydy mitään raskauttavaa?

Eri palveluissa on toimintoja kuoleman varalle, joten käy läpi tärkeimmät palvelusi. Esimerkiksi Google-tilin asetuksista löytyy kohta käyttämättömyydenhallinta (huh!). Siinä asetetaan aikaraja 3-18 kk, minkä jälkeen pääsy avautuu enintään 10 luotetuksi listatulle henkilölle. Tosin kolmekin kuukautta on pitkä aika odottaa perunkirjoituksen aloittamista.

Facebookilla on perintöyhteyshenkilö, joka voi hallita rajoitetusti kuoleman vuoksi muistotilaan siirrettyä profiilia. Henkilö voi päivittää profiilin kuvaa, vastata kaveripyyntöihin ja kirjoittaa profiiliin uusia viestejä. Hän ei voi kuitenkaan muokata tai poistaa vanhoja julkaisuja eikä lukea vanhoja viestejä. 

Facebookin oma ohje osoitti kokeillessani väärään paikkaan. Tilin asettaminen muistotilaan on sivulla https://www.facebook.com/help/requestmemorialization ja perintöyhteyshenkilön asetukset Metan Tilikeskuksessa ja sieltä Henkilökohtaiset tiedot > Tilin omistajuus ja hallinta > Muistotila.

Perintöyhteyshenkilön valinta Facebookissa.

AppleID-tilille voi myös valita perijän, jonka ei tarvitse itse edes olla Apple-käyttäjä. iPhonen asetuksista se löytyy Apple ID > Salasana ja suojaus > Tilin perijä. Henkilöitä voi olla useita. Perijälle luodaan oma tili, jolla pääsee alkuperäisen tilin tietoihin. Samalla alkuperäinen Apple ID ja sen salasana lakkaavat toimimasta.

Apple-tilin perijäasetus iPhonessa.

Lisäksi pitää vielä mainita asiaan erikoistunut suomalainen Emonum-yritys. Sen slogan "kaikki tärkeä" kuvaa aika hyvin asiaa, joka on erilaisten palveluiden viidakossa työläs ja epämukava tehtävä, mutta joka on vain pakko tehdä.

Näin digiturvaviikolla on hyvä hetki hoitaa asia kuntoon. Perikunta kiittää.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itse valokuvaajana olen järjestellyt digitaaliset valokuvakokoelmani sellaiseen järjestykseen että kuolemani jälkeen ne on perikunnalla valmiina siistinä kokoelmana. Harhalaakit poistettu ja tiedostoilla yksilölliset tunnisteet päivämäärien mukaan.
Olen miettinyt pitäisikö testamentata kuvat jollekin valokuva-arkistolle tai testamentissa lisensoida kuvat kuolemani jälkeen CC-lisenssillä?

Usein valokuvaajan kuoltua hänen jättämänsä valokuvakokoelmat ovat jääneet hujanhajan oli ne sitten paperisia tai digitaalisia. Jos kuvat on hujanhajan niin ne sitten usein myös sellaisiksi jää.

Zarr kirjoitti...

Sivulta saa näköjään tilata myös elossalolotodistuksen - itsellä ei ole aavistustakaan, mihin sitä voisi käyttää.

Perukirjoituksessa käytetään joissain tilanteissa, kun halutaan tieto siitä että perillinen on ollut elossa perittävän kuolinhetkellä.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Tuli mieleen vanha Speden sketsi, jossa byrokratiaan turhautunut kansalainen hankki kaikki mahdolliset todistukset vietäväksi virkailijalle: "Tässä on todistus, että olen mies. Tässä todistus, että vaimoni on nainen. Tässä todistus, että olemme yhdessä mies ja nainen..."

Onko elossaolotodistus sama kuin entinen virkatodistus?

Jv kirjoitti...

Elossaolotodistus vastaa perunkirjoituksessa virkatodistusta niillä perijöillä, jotka eivät kuulu (evl) kirkkoon. Virkatodistuksenhan antaa seurakunta.

Markus kirjoitti...

Asia ei ole pelkästään edes softallinen, vaan myös raudallinen.

Esimerkiksi Apple-laitteiden (varkaus)salaussirut aiheuttaa tilanteita, joissa perunkirjoituksessa oleva "arvokas" laite onkin myynti ja käyttökelvoton. Asia on ongelma myös käytettyjä laitteita ostavilla firmoilla. Varsinkin yrityslaitteissa ongelma on ollut jo pitkäaikainen, eikä vain apple-ongelma. Lenovo on kaikkein yleisin asiassa. Jos ostat käytetyn laitteen, et pääse biosiin ollenkaan. Missään vaiheessa. Biosin avain on jossain alkuperäisen firman helpdeskin tiedossa. Apple-laitteilla tilanne on totaalisempi, iPhone, Mac, iPad, käyttökelvottomia, jos ei pääse laitetta poistamaan "Etsi"-kannasta. Laite ei kelpaa kuin romualumiiniksi.

Samoin ongelmana on digitaaliset ostokset. Edesmennyt on voinut tuhlata asiaan tuhansia euroja rahaa. Musiikkiin, elokuviin ja peleihin. Mutta näihinkään ei ole oikeaa pääsyä, jos ei tiedä salasanoja. Asioihin voi olla pääsy hetken ajan laitteesta, esim Apple TV-palveluun tai iTunes musiciin, Playstationiin. Mutta jos kirjautuu jossain vaiheessa ulos laittesta, menettääkin pääsyn näihin ostoksiin. Myyvän firman näkökulmasta, edesmennyt ei ole mitään koskaan ostanutkaan. Kyse on vain käyttöoikeudesta tai pitempiaikaisesta vuokraamisesta. Kuitenkin, verottaja voi olla asiasta eri mieltä. Samoin nämä ovat myyntikelvottomia eteenpäin. Se on kielletty jopa käyttösopimuksessa. Vanhan ajan vinyylit ja DVD:t on siitä helpompia kun ne ovat ostajan fyysistä omaisuutta.

Pilvipalvelut? Perikunta ei välttämättä tiedä koko palveluita. Tämä on ongelma poliisillakin. Nykyaikana on hurjan helppoa perustaa pilvipalveluita ja maksaa asia kertakäyttöisellä luottokortti-id:llä. Prepaid liittymillä ja vastaavilla. Pilvipalveluun voi kätkeä dataa hurjasti, ilman että viranomaisetkaan voi saada edes vihiä missä on ja mitä on. Jos asia on pakattu salatun paketin sisälle, eikä palveluiden omat snifferitkään mitään erikoista voi löytää. Jos asia on vain kriminaalin/edesmenneen päässä, mitä tilejä on ja missä. Silloin asia jää löytymättä. Muinoin poliisilla oli paljon helpompi etsiä epäilyttävää materiaalia kun se oli videokasetin muodossa oleva iso muovinen möykky. Kynnen kokoiset SD-kortit ja pilvipalvelut on paljon vaikeampia. Mutta päänsärky myös perikunnalle.

ESIM. Sekin on hankalaa. Aikoinaan, vaikka kännykkä oli lukittu, sai sentään sim-kortin pois laitteesta. Operaattorilta tai jostain löytyneistä papereista sai PUK-koodin jolla pin-koodin saattoi ohittaa. Nykyisin harva edes tietää mikä eSIM on. Mutta kuitenkin, jos sim-"korttikin" on vain laitteen sisäinen palvelu, eikä enää irroitettava fyysinen kortti, menee asia jälleen hankalammaksi. Tämä siis juuri tuota kaksiosaista todennusta ajatellen. Aikaisemmin tekstaripohjaiset asiat sai vaihtamalla kortin toiseen kännykkälaitteeseen.

Näitä outoja koukeroita on nykyaikana todella paljon ja jälleen kerran viitaten firmoihin, eli jos edesmenneellä on vielä jotain muitakin kytköksiä niin asia voi mennä todella monimutkaiseksi. Varsinkin, jos kyseessä on osakeyhtiö. Mutta toiminimessäkin pitää lopetusprosessi käydä läpi (itse olen joutunut erään edesmenneen firman lopetuksen joutunut tekemään).

Anonyymi kirjoitti...

Etenkin yrityksille ja yhdistyksille on riesaa kun aktiivi vie salasanat hautaan mennessään: https://yle.fi/a/3-12137856
Huomannut sellaisen että monilla yrityksillä ja yhdistyksillä on useita YouTube kanavia kun ei ole viitsitty pistää salasanoja ylös ja tehdään sitten parin vuoden välein uusi YouTube kanava.

Anonyymi kirjoitti...

Elossaolotodistus vastaa perunkirjoituksessa virkatodistusta niillä perijöillä, jotka eivät kuulu (evl) kirkkoon. Virkatodistuksenhan antaa seurakunta.

Ja ulkomailla olevista asia hoidetaan yleensä notaarin todistuksella ja vahvistetaan Apostilalla. Prosessi kestää kauemmin ja aiheuttaa yleensä enemmän kuluja, jotka toki voidaan vähentää pesän jäämistön arvosta ja sitten verkotettavasta perintöverosta.

- https://en.wikipedia.org/wiki/Document_legalization

Anonyymi kirjoitti...

Nikolai Gogolin "Kuolleet sielut" saadaan Googlen editoimana digiversiona. ;-)