Digitahto ja digitaalinen jäämistö - kuka perii tietosi ja tiedostosi?

Näin digiturvaviikolla on hyvä hetki pohtia, mitä tiedostoilleni tapahtuu kuoleman jälkeen. Perikunta selvittää helposti paperiasiat, mutta kun asiointi tapahtuu nykyään sähköisesti, asia voi muuttua todella hankalaksi. Sähköpostissa on asiointiviestejä, pilvipalvelussa tärkeitä kuvamuistoja ja lisäksi on  jäsenyyksiä maksullisissa palveluissa, joiden veloitukset juoksevat kunnes kortti vanhenee tai suljetaan.

Varmuuden vuoksi omaan testamenttiin kannattaa lisätä liitteenä tieto tärkeimmistä salasanoista, joilla perikunta pääsee sulkemaan tilit ja viemään asiat loppuun. Kuulostaa helpolta, mutta tässä on ainakin kaksi ansaa.

Ensinnäkin some-tileillä tai sähköpostissa saattaa olla henkilökohtaista aineistoa, jonka ei halua paljastuvan jälkipolville. Kannattaa poistaa yksityisimmät aineistot ajoissa tai säilyttää niitä erillisellä tilillä tai salatuissa tiedostoissa usb-tikuilla.

Toinen ongelma: salasana ei riitä, jos palvelussa on vahva todennus ja puhelin on tuhoutunut tai liittymä on jo irtisanottu. Mikäli vahvistuskoodi tulee tekstiviestillä, tilille pääsy vieraalta laitteelta vaatii alkuperäisen puhelimen apua. Authenticator-sovellukset ovat parempia, koska ne toimivat jopa ilman verkkoa, mutta nekin ovat sidottuja alkuperäiseen puhelimeen. Jos puhelin on lukittu, sitä ei ehkä saa auki pääsyä varten.

Entä kenelle uskallan antaa listan kaikista salasanoistani? Kuka on riittävän luotettava henkilö? Perintöä janoava jälkipolvi saattaa mennä verkkoon muuttamaan asioita omaksi edukseen, jolloin tieto vainajan todellisesta tahdosta tai omaisuuden määrästä hämärtyy. Jos salasanat ovat puolison hallussa, molemmat saattavat menehtyä samassa onnettomuudessa.

Kryptovaluutat ovat kaikkein suurin riski, varsinkin jos niiden yksityiset avaimet ovat omassa hallussa. Avainkoodin löytäjä voi siirtää varat itselleen jälkiä jättämättä. Tässä suhteessa tunnetut kryptopalvelut ovat parempia, koska niissä varat ovat pankkitilin tapaan palvelun huomassa ja käyttö vaatii kirjautumista.

Jälkiä siivoava perikunta joutuu usein todistamaan jenkkipalvelulle toimivansa vainajan puolesta. Silloin kannattaa hankkia Digi- ja väestötietovirastosta englanninkielinen kuolintodistus, jossa kerrotaan perustietojen lisäksi sukulaissuhde vainajaan. Todistus on maksullinen. Sivulta saa näköjään tilata myös elossalolotodistuksen - itsellä ei ole aavistustakaan, mihin sitä voisi käyttää.

Vaikka jäämistö liittyy yleensä kuolemaan, muistin menettäminen tai etenevä Alzheimer saattavat johtaa samaan tilanteeseen: käyttäjä ei pysty kirjautumaan tililleen, vaikka onkin yhä elossa. Siksi varautuminen kannattaa.

Avainsana kaikkeen: varautuminen

Jotta perikunta suoriutuisi tehtävästään, sinun kannattaa varautua asiaan jo nyt. Salasanojen tallentaminen manageriohjelmaan auttaa paljon, koska silloin tarvitsee luovuttaa vain yksi salasana. Niin - ja siivoa sähköpostit ja pilvipalvelut itse, tallenna arkaluontoinen aineisto vaikka muistitikulle salasanasuojattuna.

Monissa palveluissa voi tulostaa sarjan kertakäyttöisiä varakoodeja, jotka avaavat pääsyn silloinkin, kun kaksivaiheinen todennus ei ole käytettävissä. Nämä koodit voi näppärästi tallentaa manageriohjelman lisätieto-kenttään.

Muista myös, että perikunta voi tutkia koneen selain- ja hakuhistoriaa. Eihän niistä löydy mitään raskauttavaa?

Eri palveluissa on toimintoja kuoleman varalle, joten käy läpi tärkeimmät palvelusi. Esimerkiksi Google-tilin asetuksista löytyy kohta käyttämättömyydenhallinta (huh!). Siinä asetetaan aikaraja 3-18 kk, minkä jälkeen pääsy avautuu enintään 10 luotetuksi listatulle henkilölle. Tosin kolmekin kuukautta on pitkä aika odottaa perunkirjoituksen aloittamista.

Facebookilla on perintöyhteyshenkilö, joka voi hallita rajoitetusti kuoleman vuoksi muistotilaan siirrettyä profiilia. Henkilö voi päivittää profiilin kuvaa, vastata kaveripyyntöihin ja kirjoittaa profiiliin uusia viestejä. Hän ei voi kuitenkaan muokata tai poistaa vanhoja julkaisuja eikä lukea vanhoja viestejä. 

Facebookin oma ohje osoitti kokeillessani väärään paikkaan. Tilin asettaminen muistotilaan on sivulla https://www.facebook.com/help/requestmemorialization ja perintöyhteyshenkilön asetukset Metan Tilikeskuksessa ja sieltä Henkilökohtaiset tiedot > Tilin omistajuus ja hallinta > Muistotila.

Perintöyhteyshenkilön valinta Facebookissa.

AppleID-tilille voi myös valita perijän, jonka ei tarvitse itse edes olla Apple-käyttäjä. iPhonen asetuksista se löytyy Apple ID > Salasana ja suojaus > Tilin perijä. Henkilöitä voi olla useita. Perijälle luodaan oma tili, jolla pääsee alkuperäisen tilin tietoihin. Samalla alkuperäinen Apple ID ja sen salasana lakkaavat toimimasta.

Apple-tilin perijäasetus iPhonessa.

Lisäksi pitää vielä mainita asiaan erikoistunut suomalainen Emonum-yritys. Sen slogan "kaikki tärkeä" kuvaa aika hyvin asiaa, joka on erilaisten palveluiden viidakossa työläs ja epämukava tehtävä, mutta joka on vain pakko tehdä.

Näin digiturvaviikolla on hyvä hetki hoitaa asia kuntoon. Perikunta kiittää.

Perikunta lukee sähköpostisi ja tekstiviestisi

3T-lehden mukaan Vainajien salaisuudet paljastuvat, kun perikunta pääsee käsiksi edesmenneen henkilön sähköiseen viestintään. Linjaus lopettaa vanhan kiistelyn siitä, loppuuko luottamuksellisen viestinnän suoja kuolemaan vai onko se käytännössä ikuinen. Aiemmin Viestintävirasto ja LVM ovat tulkinneet lakia eri tavoin ja operaattorit ovat joutuneet toimimaan oman harkintansa mukaan tässä vaikeassa ja herkässä asiassa.

Moni varmaankin kauhistuu linjauksen seurauksista. Nythän puoliso, lapset ja ehkä muutkin sukulaiset pääsevät lukemaan viestejä, jotka olivat luottamuksellisia ja tarkoitettuja vain minulle!

Periaatteessa asiassa ei ole mitään uutta. Vanhoja rakkauskirjeitä, varsinkin sodanaikaisia sellaisia, on luettu sukupolvesta toiseen. Niiden välittämä ajankuva on realistinen ja kaunistelematon. Osa kirjeistä jäi kirjoittajiensa viimeiseksi. Miksi sähköpostit olisivat jotenkin erilaisia?

Ainakin yksi ero on selvä: sodasta kotiin kirjoittava tiesi, että paperit säilyvät ja niillä voi olla useita lukijoita (kuten sotasensuuri, joka avasi kirjeet jo ennen niiden toimittamista perille). Tieto ohjasi kirjoittamista.

Ylipäätään täydellisen luottamuksellinen viestintä on vasta sähköisellä ajalla syntynyt käsite. Nyt sitä pidetään niin itsestäänselvänä, että harva tulee edes ajatelleeksi koko asiaa (vaikka pitäisi, sillä nykyajan sotasensuuria vastaavat eri valtioiden tietokoneet, jotka seulovat liikennettä vähintäänkin koneellisesti).

Lisäksi unohtuu, että viestintäsalaisuudessa on kaksi osapuolta: lähettäjä ja vastaanottaja. Toisen heistä kuoltua jäljelle jääneellä on yhä oikeus viestintänsä luottamuksellisuuteen.

Suomalainen käytäntö ohjeistaisi operaattorit luovuttamaan kännyköiden puk-koodit ja sähköpostien salasanat perikunnalle näiden sitä pyytäessä. Tekstiviesteissä ja sähköposteissa voi olla testamenttiin, talousasioihin ja tehtyihin sopimuksiin liittyviä tietoja, joten tiedot saattavat olla hyvinkin tärkeitä.

Vanhempana ihminen osaa jo varautua väistämättömään. Moni eläkeläinen jakaa kaikki tiedot puolisonsa kanssa -- kaiken varalta. Salaisuuksia ei ole, tai ainakin ne ovat yhteisiä. Mutta jos elämänlanka katkeaa parhaassa työiässä äkilliseen onnettomuuteen, sähköpostista voi paljastua sellaista, mitä henkilö itse ei olisi halunnut kenenkään tietävän: salaisia paheita, rinnakkaissuhteita, aviottomia lapsia tai rikoksia.

Jos siis itselläsi on salaisuuksia, joiden et halua koskaan paljastuvan, varaudu asiaan hyvissä ajoin salaamalla valokuvat, tiedostot ja viestit muulla kuin palvelun omalla avaimella. Näissä tapauksissa pilvipalvelu ei tosiaankaan ole paras säilytyspaikka. Usb-tikku (tai pari) ovat kova sana salaisuuksia varjeltaessa.

Huomaa, että linjaus koskee vain kotimaisia palveluita. Twitter, Facebook, Yahoo, Hotmail ja monet muut amerikkalaiset palvelut noudattavat omia sääntöjään, jotka vaihtelevat palvelusta toiseen. Joistakin tiedot saa lähettämällä tarpeelliset dokumentit skannattuina, toisista saa ainoastaan suljettua tilin, mutta tiedot jäävät.

Lisäys: Twitter-keskustelussa tuli esiin vielä pari näkökulmaa. Joku ehkä ajattelee, ettei salaisuuksien paljastumisella kuoleman jälkeen ole merkitystä. Ei itselle, mutta harvat salaisuudet koskevat vain itseä. Yleensä niissä on mukana muita ihmisiä ja heille paljastuminen voi olla hyvinkin ikävää.

Toinen näkökulma liittyy sähköisen viestinnän luonteeseen. Se on niin helppoa ja vaivatonta, että salaisuudet liikkuvat melkeinpä vahingossa. Aiemmin tällaista kanavaa ei ollut, joten salaisuudet kerrottiin suullisesti kahden kesken. Nyt salaisuudet tallentuvat melkeinpä itsestään. Niin -- ja juuri verkon kautta voi tehdä helposti sellaisia salattavia asioita, jotka ennen olivat tyystin mahdottomia. Joillakin on aivan oma virtuaalinen maailmansa, josta edes lähipiiri ei tiedä mitään.