Kansalaisaloitteet ja GDPR-tietosuoja

Hesari teki jutun siitä, miten tunnetut yritysjohtajat ja muut valikoidut henkilöt ovat kannattaneet erilaisia kansalaisaloitteita. Tutkivaa journalismia, kyllä, mutta hieman ehkä osoittelevaa ja yksipuolista. Se ei ole kuitenkaan minun arvioitavissa.

Kansalaisaloitepalvelun nettisivu.

Sen sijaan kiinnitän huomiota tietosuojaan. Moni tuntuu hämmästyneen, miten Hesari sai nimilistat aloitteiden kannattajista. Eikö vahvan todennuksen pitänyt turvata tietosuoja, vähän kuten äänestyksissä?

Tässä on ilmeisesti sellainen ajatusvirhe, että pankkitunnusten tai mobiilivarmenteen käyttö yhdistyy mielessä luottamukselliseen toimintaan, kuten pankkipalveluihin tai sähköiseen asiointiin Omakannassa, Kelassa tms. Mutta niin ei ole. Vahva tunnistus varmistaa henkilöllisyyden, mutta sen jälkeen tehtävien toimien luottamuksellisuus on ihan eri juttu.

Kansalaisaloitteen oma tietosuojasivu sanoo näin: 

Kun käyttäjä tunnistautuu ja täyttää kannatusilmoituksen sähköisesti, järjestelmä tallentaa allekirjoittajasta seuraavat kansalaisaloitelain mukaiset tiedot:

• Koko nimi
• Syntymäaika
• Kotikunta
• Vakuutus siitä, että henkilö on äänioikeutettu Suomen kansalainen ja kannattanut kyseistä aloitetta vain kerran

Järjestelmä ei tallenna kannatusilmoituksen allekirjoittajan henkilötunnusta.

Henkilötunnuksesta lasketaan tiiviste, jolla varmistetaan, ettei sama henkilö anna kannatustaan useita kertoja. Tiivisteestä ei voi päätellä henkilöllisyyttä. Ilmeisesti HETUn perään liitetään vielä aloitekohtainen lisätunnus ennen tiivisteen laskemista, jotta ei voida tutkia mitä kaikkia aloitteita jokin tietty henkilö on allekirjoittanut.

Vähän myöhemmin todetaan, että "Kansalaisaloitteen vastuutahot voivat luovuttaa tietoja kannatusilmoitusten allekirjoittajista vain Digi- ja väestötietovirastolle. Mikäli Digi- ja väestötietovirasto vahvistaa, että kansalaisaloite on kerännyt vähintään 50 000 kannatusilmoitusta, voi Digi- ja väestötietovirasto antaa kannatusilmoituksista tietoja eli sen hallussa olevat tiedot ovat julkisia."

Jos aloite ylittää kynnyksen, DVV voi tehdä tiedoista julkisia. Silloinkaan aloitteen vastuuhenkilöt eivät saa julkistaa allekirjoittajien nimiä. Oletan, että kuka tahansa kiinnostunut voi kuitenkin tehdä kyselyitä nimistä DVV:lle. Tämän lisäksi journalistisiin tarkoituksiin on eri säädöksissä poikkeuksia, joten Hesarin toiminnassa ei pitäisi olla mitään oikeudellista ongelmaa.

Hieman yllättävää, että niin moni on pitänyt kannatusilmoituksia salaisina. Kaduilla pyydetään joskus allekirjoituksia erilaisiin tarkoituksiin. Listat ovat avoimesti näkyvissä ja avoimuus on osa demokraattista prosessia. Muutenhan laatijat voisivat itse tehtailla kannatusilmoituksia. Puolueiden ja ehdokkaiden kohdalla tästä on joskus herännyt epäilyksiä.

Ennen kansalaisaloitteen virallistamista oli tapana kerätä nimiä nettiadresseilla. Siellä kaikki nimet olivat näkyvissä, ja ovat vieläkin. Esimerkiksi tämä adressi Carea Koulun säästäminen Kouvolan Kuusankoskella.

Mitä me tästä opimme? Kannattaa lukea käyttäjäsopimus (EULA) ja yksityisyyslauseke myös kotimaisissa palveluissa, niin ei tule vääriä oletuksia. Ja tietenkin kannattaa kannattaa (heh) vain sellaisia aloitteita, joiden takana on valmis seisomaan omalla nimellään. Muutkin kansalaisvaikuttamisen muodot, kuten mielenosoitukset, ovat varsin julkisia.

Facebook ja Instagram maksullisiksi - muuttuuko mikään?

Olen saanut paljon kyselyistä Instagramin ja Facebookin muuttumisesta maksulliseksi. Hinta 9,99 euroa (mobiilikäyttäjältä 12,99 koska Apple ja Google ottavat 30 % välistä) kuukaudessa on kova, koska sillä ainoastaan välttyy näkemästä kohdennettua mainontaa.

Tämä kysymys tulee ennen pitkää jokaiselle Metan palvelujen käyttäjille EU-alueella.

Tilauspohjaisuus on Metan vastaus EU:n vaatimuksiin ja koskee vain EU-alueen sekä Sveitsin käyttäjiä. Jos saman tunnuksen alla on useita tilejä, niistä joutuu 1.3.2024 alkaen maksamaan lisähinnan. Tilauspohjaisuudella Meta tarjoaa muodollisesti vaihtoehdon kohdennetulle mainonnalle. 

Kukaan ei voi enää väittää, että kohdennettu mainonta on palvelussa pakollista. Nyt palvelusta voi maksaa myös rahalla. Tuskin kukaan haluaa silti tehdä niin. Toivottavasti Meta julkistaa tulevaisuudessa jotain prosenttilukuja tilaajien määristä. Epäilen niiden jäävän todella pieniksi.

Maksullisuus ja sen korkeahko hinta on nerokas veto Metalta. Se myös osoittaa, miten vaikeassa asemassa EU on yrittäessään säännellä amerikkalaisia nettijättejä. Nyt käyttäjät saadaan suorastaan vaatimaan kohdennettua markkinointia. 

Metan muotoilu "While people are subscribed, their information will not be used for ads" ei suoranaisesti vastaa kiinnostavimpaan kysymykseen: kerätäänkö myös maksavista käyttäjistä tietoja entiseen tapaan, vaikka niitä ei käytetä markkinointiin? Luultavasti kerätään. Näkyykö palvelussa silti mainoksia? En tiedä.

Mainoksilla vai ilman?

Oleellista on tämä: jos ei maksa, kaikki jatkuu kuten ennenkin. Joku on vasta nyt tavannut käyttöehtoja ja löytänyt sieltä huolestuttavia lauseita, joissa Meta varaa itselleen pääsyn käyttäjän sisältöön ja puhelimeen. 

Juristeria on oma lajinsa, jota suomalaisen maallikon on vaikea lähteä tulkitsemaan. Meta haluaa tietenkin turvata oman selustansa ja varaa kaikenlaisia oikeuksia nykyisiä ja tulevia palveluita varten. Sovellus ei kuitenkaan pääse ääniin, kuviin, kameraan, kontakteihin tai muihin tiedostoihin ellei käyttäjä itse anna niihin lupia. Käyttöjärjestelmän oikeustasoja ei pysty ohittamaan. Tästä syystä en myöskään usko, että TikTok kerää muita somepalveluita enemmän tietoja käyttäjistään. Algoritmit ja mahdolliset nettilinkit ovat sitten eri asia. 

"Kokemuksesi pysyy samana"

Vaikka nyt valitsisit ilmaisuuden ja mainokset, voit muuttaa valintaa myöhemmin. Moni valitsee ilmaisuuden ajatellen, että 120 tai 156 euroa vuodessa on kova hinta (niin kuin onkin), tai että Meta tietää joka tapauksessa jo kaiken, joten yksityisyydestä maksaminen on turhaa.

Kaikesta huolimatta monet ovat toivoneet yksityistä Facebookia/Instagramia. Nyt sanat punnitaan. Kuinka moni oikeasti on valmis maksamaan yksityisyydestään? Ilmaiseksi sitä ei saa, koska palvelujen tekniikkakin maksaa. Kiinnostavaa nähdä, tuleeko EU:n ulkopuolisilta alueilta vaatimuksia saada sama vaihtoehto myös heille. Haluavat ehkä ensin katsoa, kuinka moni käyttäjä tähän tarttuu.

En ole koskaan suositellut luopumaan somepalveluista, koska ne voivat olla aidosti hyödyllisiä. Sen sijaan suosittelen käyttämään niitä selaimella eikä mobiilisovelluksella, koska selaimella ei voi profiloida käyttäjää läheskään yhtä tarkasti kuin erillisellä sovelluksella.

Jatkossa selainkäytöstä on vielä taloudellinenkin hyöty. Jos valitsee maksullisen version, säästää 3 euroa kuukaudessa.

Jos valitset maksamisen, tule sitten kertomaan, miltä näyttää mainokseton Facebook - vai häviävätkö ainoastaan kohdennetut mainokset? Entä huomaatko eroa Facebookin ulkopuolisissa palveluissa, jotka eivät enää juorua käynneistäsi verkkokaupoissa tai matkojen varauspalveluissa evästeiden avulla?

Linkki yhtiön omaan tiedotteeseen asiasta. 

Lisäys klo 16: vielä varmemmaksi vakuudeksi kävin tallentamassa Instagramin nykyiset käyttöehdot (24.8.2023) sekä uudet, 12.1.2024 voimaan tulevat uudet ehdot, ja vertailin niitä Wordissä. Jos käytät Instagramia nyt, olet hyväksynyt elokuun 2023 ehdot eikä niihin tule oleellisia muutoksia.

Ehdoissa on pieniä tekstimuutoksia.

Poikkeus ovat mainosrahoitteisuudesta kertovat kohdat ("Miten palvelumme rahoitetaan?"), joihin on tullut paljonkin muutoksia. Ne kuvastavat kuitenkin maksullista mallia, mutta eivät vaadi uusia oikeuksia sisältöön.

Uusi kohta kuvailee maksullisen palvelun ilman kohdennettua mainontaa.

Instagram ei siis ole vaatimassa uusia oikeuksia puhelimeesi ainakaan tämän sopimuksen perusteella. Oletan, että sama pätee myös Facebookiin, mutta tarkistin Instagramin koska siitä tuli enemmän kysymyksiä. Nopeasti luetut, liioittelevasti huhuja toistavat somepäivitykset eivät ole luotettava tietolähde.

Lisäys 17.11.2023: Helsingin Sanomien toimittaja testasi maksullista Instagramia ja huomasi, että vaikka perinteiset mainokset jäävät pois, "kaupallinen yhteistyö" -postaukset (siis mainokset) tulevat edelleen läpi. Myös yritysten postauksia omista tuotteistaan on vaikea erottaa mainoksista. Johtopäätös oli selvä: "Metan näennäinen uudistus tuntuu lähinnä käyttäjien huijaamiselta."

Hymy-lehden kannet tuottivat jäähyn Facebookista

Legendaarinen Hymy-lehti ravisteli suomalaisia 1970-luvulla. Pari divarista löytynyttä (a-hinta 3,50 euroa) kantta kertoo nuorille, millaista aikaa tuolloin elettiin:

Hymy-lehden kansia 1970 ja 1973.

Enempää ajattelematta laitoin tämän kännykällä ottamani kuvan Facebookiin. Muutamassa minuutissa tuli ilmoitus, että olin rikkonut Facebookin käyttäjäsopimusta vastaan julkaisemalla alastonkuvia:

"Olet rikkonut Facebookin yhteisönormeja"

Postaukseni oli poistettu ja seuraavassa ikkunassa minut velvoitettiin käymään läpi myös vanhoja kuviani ja poistamaan niissä mahdollisesti oleva sopimaton sisältö (ei ollut). Lopuksi määrättiin vielä jäähyrangaistus:

Rangaistus: 24 tunnin jäähy.

Facebookilla on toki oikeus päättää, mitä palvelussa saa julkaista. Meillä käyttäjillä ei ole oikeuksia, emmehän me liioin maksa mistään. Silti tuntuu tylyltä, että palvelu sanelee säännöt ja määrää seuraukset käyttäjää kuulematta -- etenkin, kun kyse on tahattomasta teosta. Ei tullut mieleen, että lähes 50 vuotta vanhat lehden kannet loukkaisivat amerikkalaisyrityksen moraalia.

Nettipalvelut väittävät, etteivät ne pysty seuraamaan käyttäjien julkaisemaa laitonta sisältöä ja kitkemään sitä pois kunkin maan lakien mukaisesti, mutta kun kyse on palvelun omista säännöistä, sensuuri iskee välittömästi.

No, nyt siis uusi yritys. Jotta Google ei poistaisi tätä tekstiä, olen mustannut palan kansista.

Rohkeat kansikuvat kertovat 1970-luvun vapaista vuosista, jolloin hippikulttuuri oli voimissaan ja ehkäisy ensi kertaa helposti saatavissa. Lehden kansikuva saattaa kertoa ajan seksismistä, mutta vuonna 1972 Suomessa kohautti alastomuudellaan Oh Calcutta -musikaali ja Irwin Goodmanin miesviuhahtajasta kertonut iskelmä oli hitti vuonna 1974.

Hymy ei ollut mikään miestenlehti, vaan sisältö rinnastuu nykyiseen 7 Päivää -lehteen (jonka selaan aina parturissa jotten unohtaisi, mitä noin miljoona suomalaista lukee). Hymy paljasti yhteiskunnan epäkohtia, rötösherroja, esitteli rankkoja elämänkohtaloita ja kertoi julkkisjuoruja.

Vanhemmassa lehdessä on vain yksi erikoinen juttu: siinä nuori nainen ("Liisa") riisuu itsensä alasti ja kävelee kaikessa rauhassa pitkin Helsinginkatua. Kamera on taltioinut ohikulkijoiden reaktioita. Sensuurin pelossa en uskalla laittaa tähän edes kuvaa jutusta.

Kun nyt valitetaan, että seksi ja porno tunkevat esiin joka puolelta herää epäily, etteivät asiat ole juuri muuttuneet 1970-luvusta. Vuoden 1973 Hymy-lehti voisi muutoinkin olla tätä päivää. Vain valokuvat ja taitto paljastavat ajan kulumisen. Katsotaanpa sisälle.

Julkkisjuorut eivät ole muuttuneet miksikään.

Sammy Babitzin oli kuollut auto-onnettomuudessa 29.4.1973; autosta pelastunut liftarityttö kertoo ettei edes tunnistanut kuuluisaa pop-tähteä.

Pelastunut liftarityttö.

Aikansa Varusteleka.

Lehdestä löytyy myös Jörn Donner, joka juuri pohti Hesarissa, mitä hyötyä hänestä on enää 83-vuotiaana. Tällaista hyötyä oli 43 vuotta sitten:

40-vuotiaan Jörn Donnerin kirjoitus.

Lehden yllättävin juttu kertoo Lappajärvestä, jonka on ilmeisesti pelätty olevan entinen tulivuori ja voivan purkautua uudelleen. Ei huolta!

Lappajärvi ei olekaan tulivuori (!).

Neuvostoliiton vakoilu oli puheenaihe silloinkin.

"Seppo Kovaleff (25) ja Anna Simberg (27) ovat nykyaikainen pari: nainen on vanhempi, omistaa kaiken ja tienaa enemmän - eikä halua virallisesti vihille"

Nykyaikainen pari vm. 1973.

Pääkirjoitus pohtii yksityisyyden suojaa. Hymy-lehti oli eräs syy, jonka vuoksi säädettiin pykälä yksityisyyttä loukkaavasta tiedon levittämisestä ("Lex Hymy"). Se tuli voimaan vuoden 1975 alusta. Huvittavaa muuten lukea, että silloinkin kevään sää oli "poikkeuksellinen" -- mutta kumpaan suuntaan? Ainakaan kasvihuoneilmiöstä ei vielä puhuttu.

Pääkirjoitus pohtii mm. yksityisyyden suojaa.

Päätoimittaja lupaa lehden pysyvän jatkossakin vallan vahtikoirana, joka ei kesyynny vaan puree tarvittaessa. "Vahtikoiran koko on usein ratkaiseva tekijä. Pikkupiskin haukku ei kaus kuulu eikä isoja pelota. Siksi Hymy pysyy suurena", lupaa päätoimittaja Veikko Koski.

Hymy ilmestyy edelleen, mutta on vain varjo entisestään. Somesta on tullut kollektiivinen hymy. Kiinnostavinta parturintuolissa on lukea ulkoministeriksi edenneen Timo Soinin kolumni. Soini lienee maailman ainoa ministeri, jolla on vakiopaikka juorulehdessä. Siitä on hyvä levittää omia ja puolueen arvoja äänestäjille.

Sellaiseksi netti kesytti aikoinaan terävähampaisen vahtikoiran.

Saako Facebook valehdella tykkäämisistä?

Facebook-seinällä näkyy usein mainoksia, joista kaverit ovat tykänneet. Mutta ovatko tykkäykset todellisia? Aloin epäillä asiaa nähtyäni kaverin Facebook-virrassa KLM:n mainoksen, jonka yhteydessä oli nimeni:

Tästä mainoksesta olen muka tykännyt.

En koskaan tykkää mainoksista, joten olen varma, etten ole painanut tykkää-nappia tämänkään mainoksen kohdalla. Ja jos olisin vahingossa klikannut väärään kohtaan, sen pitäisi näkyä myös omassa Facebookissani.

Omassa FB:ssä en näytä tykänneen mainoksesta.

Kysyin FB:ssä kaverien kokemuksia asiasta. Muistivatko he tykänneensä mainosta, jonka yhteydessä heidän nimensä näkyi. Kukaan ei voinut olla varma siitä, etteikö olisi tykännyt -- ainakin vahingossa. FB kohdistaa mainokset aiheista kiinnostuneille henkilöille, joten ihmiset suhtautuvat mainoksen kohteeseen myönteisesti eivätkä voi kiistää tykkäystä 100-prosenttisella varmuudella.

Jos Facebook valehtelee ja lisää mainoksiin kaverien nimiä lupia kysymättä, kyse on huijauksesta. Vähintäänkin asiasta pitäisi mainita EULA-käyttäjäsopimuksessa (ehkä mainitaankin, onko joku lukenut?), jossa FB itse kieltää käyttäjiä valehtelemasta.

Onko itselläsi kokemuksia asiasta? Onko nimesi liitetty mainokseen, josta varmuudella tiedät, ettet ole tykännyt?

Windows 10 ja Microsoftin tiedonkeruu

Windows 10 -julkistuksen jälkeen media on uutisoinut, miten Microsoftin tapa kerätä tietoja käyttäjistä vaarantaa tietosuojan. Nykyiseen tapaan uutisointi on usein yliampuvaa -- jopa Ylellä, vaikkei sen tarvitse kerätä klikkejä mainosten toivossa (uutisen mainitsema Heini Järvisen EDRin bloggaus on muuten sivulla https://edri.org/microsofts-new-small-print-how-your-personal-data-abused/).

Pohjimmiltaan kaikki uutisointi aiheesta on oikeassa. Nykyiset käyttöjärjestelmät ja nettipalvelut keräävät tietoja käyttäjistä tavoilla, joiden seurauksia meidän on mahdoton täysin hahmottaa. Vaikeaselkoiset, jenkkiläisestä kulttuurista kumpuavat EULA-käyttäjäsopimukset eivät tee asiaa yhtään helpommaksi, pikemminkin päinvastoin.

Microsoft pelaa samassa sarjassa muiden kanssa. Myös Google ja Apple keräävät Wlan-verkkojen salasanoja, seuraavat käyttäjän liikkumista ja varaavat itselleen kaikenlaisia oikeuksia käyttäjien tuottamaan aineistoon. Mitä Windowsiin tulee, selaintietojen ja salasanojen synkronointi on ollut käytössä jo kahden vuoden ajan, aina Windows 8:sta lähtien. Kannattaa lukea toimittajan tekemä jatkojuttu.

Ylen jutusta saa käsityksen, että puhetunnistuksella toimiva Cortana olisi erityisen vaarallinen. Cortana ei kuitenkaan tue suomea, joten sitä ei edes asenneta koneelle. Englannin kielialueen maissa Cortana toimii, samoin kuin Googlen ja Applen vastaavat ohjelmat. Ne kaikki käyttävät pilvitekniikkaa puheen analysointiin. Eräät älytelevisiot tekevät samoin, jopa Facebookista on esitetty vastaavia epäilyjä.

Uutta Windows 10:ssä on lähinnä se, että koska sama käyttöjärjestelmä ja palvelut tarjotaan myös tablet- ja älypuhelinlaitteissa, mobiilipuolelta tutut asiat (kuten sovellusten sisäiset mainokset ja ostot) tulevat nyt PC:lle.

On kaikkien tiedossa, että Googlen suosittu Gmail lukee koneellisesti jokaisen sähköpostin ja käyttää keräämiään tietoja mainosten kohdistamiseen. Snowdenin paljastusten jälkeen Microsoft hyödynsi asiaa markkinoinnissaan: "meidän ohjelmat ovat maksullisia, joten meidän ei tarvitse lukea sähköpostiasi". Kampanja oli suunnattu jenkkimarkkinoille, joten Suomessa sitä ei näkynyt. Joka tapauksessa Windows 10:n maksullisuudesta on jotain hyötyä. Ilmaista lounasta ei ole, joten Facebookin, Googlen ja kumppanien on kerättävä kaikki tulonsa tietojen keräämisellä. Microsoftilla ja Applella on muitakin tulonlähteitä.

EULA-sopimusten sanamuotoihin ei kannata kiinnittää liikaa huomiota. Suuret toimijat, kuten Google, Microsoft, Apple ja Facebook, joutuvat joka tapauksessa noudattamaan eri maiden paikallisia lakeja. Suurempi vaara on pienissä palveluissa ja esimerkiksi monissa mainosverkostoissa, jotka toimivat huomaamattomasti kaikkien palvelujen ja jopa mobiilipelien taustalla. Niissä ei ole EULA-sopimuksia eikä niitä valvo kukaan.

Toisaalta kuluttajalla on myös oltava oikeus omiin tietoihinsa ja mahdollisuus myydä ne halutessaan amerikkalaisille palvelutarjoajille näennäisen ilmaista palvelua vastaan. Näinhän teemme päivittäin bonus-korttien kanssa täällä koto-Suomessa.

EULAn ongelma on siinä, ettei käyttäjällä ole neuvotteluasemaa. Kyse on ota tai jätä -tilanteesta. Sanottiin tekstissä mitä tahansa, kuinka moni pidättäytyy sen vuoksi käyttämästä Windowsia, Google-hakuja tai Facebookia?

Entä kuinka moni vielä muistaa talven 2012 kohun, kun Google ilmoitti yhdistävänsä eri palvelut saman käyttäjäsopimuksen alle? Netissä neuvottiin poistamaan omat tiedot ennen helmikuun loppua. Moni ilmoitti lopettavansa kokonaan Googlen palvelujen käytön, mutta kuinkas sitten kävikään?

Todellinen pihvi on siitä, että käyttäjien yksityisyys meni jo noin viisi vuotta sitten -- eikä se silloin näyttänyt liiemmin kiinnostavan ketään, ei edes mediaa.

Sosiaalisen median ja pilvipalveluiden seurauksena yksityisyyttä sanan perinteisessä merkityksessä ei enää ole. Käytitpä mitä tekniikkaa tai nettipalvelua tahansa -- myös maksullisia -- on myöhäistä haikailla takaisin vanhaan maailmaan. Tietoisuus asiasta ja oma harkinta ovat silti aina paikallaan.

Olen lukenut käyttöehdot ja...

"Olen lukenut käyttöehdot ja hyväksyn ne". Klik.

Mikä vale! Todella harva jaksaa lukea juuri käyttöön ottamansa nettipalvelun käyttöehtoja (EULA, End User License Agreement). Ja vielä harvempi ymmärtää, mitä niissä sanotaan. Englanninkielinen teksti olisi vaikea ymmärtää ilman juridisia erikoistermejä. Niiden kanssa tehtävä muuttuu mahdottomaksi jopa natiiville amerikkalaiselle.

Saksalaiset ovat perustaneet verkkoon hauskan sivuston Terms of Service - Didn't Read. Se on analysoinut joukon tunnettuja nettipalveluita ja listaa punaisella huonoja sekä vihreällä hyviä havaintojaan. Esimerkiksi Googlen kohdalla on punainen peukku alaspäin kohdassa "Google can use your content for all their existing and future services". Mutta senhän me kaikki tiesimme jo ennestään, vai mitä?

Pahimmat kohdat on merkitty punaisella X:llä. Twitpic ottaa itselleen kunnian (credit) valokuvistasi eikä todellisuudessa poista poistettuja kuvia.

Toinen palvelu nimeltään AccountKiller on erikoistunut käyttäjätilien poistamiseen. Se listaa tunnettuja nettipalveluina värikoodattuina sen mukaan, miten helppoa tunnus on sulkea ja käyttö lopettaa. Monessa palvelussa lopettaminen on yllättävän vaikeaa -- kaikissa ei ole edes toimintoa, josta tilin voisi sulkea.

Palvelun mustalle listalle on päätynyt useita tunnettuja palveluita: Skype, Zoosk, Evernote, Minecraft, Wordpress, Habbo... Habbo? Hetkinen, miten tämä on mahdollista?

AccountiKillerin mukaan Habbo-tiliä ei voi poistaa, sillä ohjeissa sanotaan vain "We do not delete accounts at request." Habbon neuvo käytön lopettavalle on tyhjentää kaikki huoneet ja käyttää krediitit, jonka jälkeen tyhjentyneet nimet poistetaan automaattisesti seuraavan päivitysajon yhteydessä.

Who the heck is Sulake? Ehkä Habbon ohjeissa ja politiikassa olisi päivittämisen varaa.