Ei vieläkään vaalihäirintää

Ensin pelättiin tammikuun 2018 presidentinvaaleja. Sitten kevään 2019 eduskuntavaaleja. Lopuksi pelättiin erityisesti EU-vaaleja, koska niissä Venäjällä olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa koko EU-politiikan tulevaan suuntaan.

Kaikesta pelottelusta huolimatta selvää vaalihäirintää ei kuitenkaan nähty. Trolliarmeijat eivät  hyökänneet, kukaan ei murtautunut puolueiden tiedostoihin eikä disinformaatio hämmentänyt äänestäjiä viime hetkellä. Olemmeko me lännessä liioitelleet Venäjän informaatiouhkaa? Kenen intressissä olisi tehdä niin? Vai emmekö vain huomaa, miten Venäjä vaikuttaa meihin? Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä.

Seuran toimittaja Petri Korhonen kirjoitti kiinnostavan jutun infosodan veteraanin muistelmista. Venäjää myötäilevien twiittien takaa paljastuu yleensä elämän kolhimia, väärin kohdeltuja ja vilpittömästi asiaansa uskovia. On helppo uskoa, koska itse tein saman havainnon.

Kyberturvallisuus-kirjaani varten selvittelin erään aktiivisen Venäjä-myönteisen twiittaajan toimintaa. Tilin takaa löytyi Keski-Suomessa asuva keski-ikäinen nainen, joka luokitteli itsensä rauhanaktiiviksi, eikä ollut Venäjän talutusnuorassa tai palkkalistoilla. Brittilehti Times oli väärässä epäillessään häntä Venäjän trolliksi.

Tiedämme, että Pietarin trollitehdas vaikutti USA:n vaalikamppailun aikana vuonna 2016, mutta Trumpin valinta taisi tulla heillekin yllätyksenä. Tarkoituksena oli vain lietsoa epäsopua ja hämmennystä. Pietarin toimisto vaikuttaa enemmän Putinin henkilökohtaiselta projektilta kuin vakavasti otettavalta valtiojohtoiselta toiminnalta.

NSA epäili, että Venäjä olisi murtautunut Ranskassa Macronin kampanjan tiedostoihin vaalien alla toukokuussa 2017, mutta Ranskan oma tiedustelupäällikkö epäili tietoa. Joka tapauksessa feikkitiedostojen hakkerointi ja levittäminen ei vaikuttanut kovin tehokkaalta. Toivottavasti tempauksen takana ollut taho paljastuu joskus.

Sopivasti viikonloppuna Hesari julkaisi Pavel Melnikovin haastattelun, jossa Airiston Helmen omistaja antoi oman selityksensä Turun saariston järeille laitureille, helikopterikentälle ja majoitustiloille. Se saattoi olla sumutusta, mutta viranomaiset eivät tutki Airiston Helmeä uhkana kansalliselle turvallisuudelle. Kyse on talousrikostutkinnasta.

Vaikuttaa siltä, että tässäkin jutussa media ja Remes ovat tehneet kärpäsestä härkäsen. Kun Airiston Helmi ratsattiin, media ihmetteli miten osuvasti Remes oli osannut kuvitella kirjoissaan Venäjän salaista sillanpääasemaa. Taisi olla päinvastoin: Remeksellä lienee suhteita puolustusvoimiin ja idea oli ehkä annettu sieltä. Se näyttää kuitenkin olleen väärä.

Vaikka informaatiovaikuttamista ei sovi vähätellä, on hyvä muistaa, mitä Itävallassa tapahtui. Ibizalla salaa kuvattu video riitti kaatamaan puoluejohtaja Heinz-Christian Strachen ja ehkä vaikuttamaan EU-vaalitulokseen enemmän kuin väkevinkään trolliarmeija. Netissä voi huutaa kuka tahansa, mutta perinteisellä medialla on yhä vaikutusvaltaa. Kuka kuvasi videon, kuka oli siinä esiintyvä nainen ja miksi video tuli julki juuri vaalien alla? Siinä nettivaikuttamista isompia kysymyksiä.

Vaalihäirintää ei tullut. Tarkkana kannattaa olla, mutta hybridiuhkien liioittelu kääntyy itseään vastaan. Tässäkin tapauksessa pahinta on pelko itse.

Tekstiä muokattu 4.6.2019

Ehdokkaat eivät osaa mainostaa Facebookissa

Vaalikampanjointi huipentuu ensi viikolla ja ehdokkaat markkinoivat itseään sosiaalisessa mediassa. Taidoissa tuntuu kuitenkin olevan pahoja puutteita. Mainoksia kohdennetaan väärille ihmisille eikä Facebookin pelättyä mikrokohdentamista hyödynnetä.

Katselin muutamia Facebook-feedini mainoksia ja klikkasin oikeasta ylänurkasta avautuvaa valikkoa:

Miksi näen tämän mainoksen?

Sen jälkeen Facebook näyttää perustelut mainoksen valinnalle:

Mainosnäytön perustelut.

Kauppakeskuksen tapauksessa ikähaarukka 18-64 ja asuinpaikka Helsingin lähellä kuulostavat sopivilta. Vaikka kauppakeskus sijaitsee Espoossa, sinne on helppo tulla myös Helsingistä metrolla. Ikärajoitus herättää silti ihmetystä, alle 18-vuotiaat notkuvat kauppakeskuksissa ehkä liikaakin, mutta ovatko 65-vuotiaat jo liian vanhoja, jotta he kiinnostaisivat edes mainostajia?

Vaalikampanjoista löytyy varmaan tarkempaa kohdistamista. Tai niinhän sitä voisi luulla.

Ennen testiä kävin eri puolueiden Facebook-sivuilla antaakseni vinkin, että minulle voisi mainostaa. En ole tietoisesti klikannut yhdenkään ehdokkaan mainosta, mutta ilmeisesti kaveripiirin vuoksi FB näyttää paljon kokoomusehdokkaiden mainoksia.

Ensimmäisenä Liike Nyt -yleismainos:

Liike Nyt kalastelee kokoomuslaisia

Liike Nyt yleismainos on kohdistettu Kokoomuksesta "kiinnostuneille" (mitä se sitten tarkoittaakaan) ja 18-60-vuotiaille, jotka asuvat tai ovat äskettäin olleet lähellä Helsinkiä. Yläikäraja herättää tässäkin kummastusta. Eikö Liike Nyt usko agendansa kiinnostavan yli 60-vuotiaita?

Ben Zyskowicz

Ben Zyskowicz kohdistaa mainoksensa yli 40-vuotiaille, jotka asuvat lähellä Helsinkiä. Tässä tulee vastaan Facebookin rajoitus: mainosta ei ilmeisesti voi kohdistaa pelkästään helsinkiläisille (jossa Ben on ehdokkaana), vaan se näytetään myös lähiseudun kunnissa (säde halutun kaupungin ympäriltä) -- siten myös itselleni espoolaisena.

Mia Nygård

Mia Nygårdin mainos alkaa "Rakas Stadilainen!" (iso alkukirjain kieliopillisesti väärin, #typonipo), mutta mainos näytetään vähintään 23-vuotiaille, jotka asuvat tai ovat äskettäin olleet lähellä Helsinkiä. Kukapa ei olisi käynyt lähellä Helsinkiä? Itsekin olin viikolla seminaarissa Finlandia-talossa, jossa oli 1200 ihmistä eri puolilta Suomea. Nyt he kaikki saattavat nähdä Mian mainoksen, ja ihan turhaan, koska eivät voi äänestää häntä.

Pirkka-Pekka Petelius

Pirkka-Pekka Petelius ei ole turhan tarkka kohdentamaan sanomaansa: kuka tahansa äänestysikäinen uusimaalainen kelpaa.

Keskusta mainostaa yli 49-vuotiaille.

Keskusta mainostaa itseään kaikille yli 49-vuotiaille suomalaisille: "Hoiva, työ ja sivistys. Näistä on Suomen arvoiset teot tehty". Hätäinen johtopäätös on, että Keskusta tavoittelee vain kypsiä äänestäjiä. Tässä kuitenkin näkyy mikrokohdentamisen ansa: en voi tietää, näytetäänkö alle 50-vuotiaille toisenlainen mainos, jossa puolue käyttää ihan muita sloganeita.

Stadilainen Timo Huhtamäki kalastelee kokoomuslaisia vihreisiin.

Helsingissä ehdolla oleva vihreiden ehdokas Timo Huhtamäki mainostaa itseään mm. Kokoomuksesta kiinnostuneille. Pelkkä käynti Helsingissä riittää mainoksen näyttämiseen.

Mahdollisuus mainostaa kilpailevasta puolueesta kiinnostuneille on jotain uutta. Aiemmin toisen puolueen kannattajia on voinut tavoittaa korkeintaan puoluelehteen laitettavalla ilmoituksella, mikä olisi herättänyt kiusallista huomiota ja päätoimittaja olisi saattanut hylätä sen.

Erikoisin kriteeri on Liike Nytin Pekka Rantasella:

Harrastus?

Facebook näyttää kriteeriksi vain sanan harrastus yksilöimättä, mikä harrastus mahdollisesti on ollut mainosnäytön laukaisijana.

Risto E. J. Penttilä haluaa tavoittaa ihmisiä, joiden kaverit tykkäävät heidän sivuistaan:

Kaverit ratkaisevat.

Kyse ei siis ole kohteista, joita olet itse klikannut, vaan joista kaverisi ovat kiinnostuneita.

Selkein targetointi on Wille Rydmanilla:

Wille Rydman mainostaa täysi-ikäisille helsinkiläisille miehille

Wille haluaa näyttää mainosvideonsa vain täysi-ikäisille, Helsingissä (tai lähiseudulla) asuville miehille. Herää kysymys, onko hänellä erilainen mainosvideo naisille? Juuri tässä on mikrokohdennetun täsmämarkkinoinnin petollisuus: ei voi tietää, millä lupauksilla ehdokas kehuu itseään toisille katsojille.

Kun mainonta personoituu eikä ole enää julkista, mainoksissa voidaan luvata mitä tahansa ilman, että siitä jää kiinni.

Tämän lyhyen vertailun perusteella vaikuttaa siltä, ettei Facebook tarjoa kovinkaan kehittyneitä työkaluja mainosten kohdentamiseen -- eivätkä ehdokkaat osaa hyödyntää niitäkään kunnolla.

On sitten ihan toinen juttu kuinka paljon Facebook itse tietää meistä. Mainostajille näytettävät valinnat ovat vain jäävuoren huippu. Pinnan alla tapahtuu paljon sellaista, mitä emme näe. Kun ehdokas on valinnut kohderyhmän, Facebook käyttää piiloon jääviä lisäkriteereitä valitakseen, keille kohdeyleisöstä mainokset näytetään. Siksi Tietoja-ikkunassa lukee epämääräisesti "...ovat kiinnostuneita kohteesta... määräytyy mm. sivuista tykkäämisen ja mainosten klikkaamisen kaltaisen toiminnan perusteella".

Olen ottanut käyttöön myös Vaalivahti lisäohjelman, joka selaimessa tarkkailee vaalimainoksia puolueittain.

Vaalivahti tuloksia.

Kyse on vain yhden koneen tuloksista, joten ne eivät edusta kaikkia näkemiäni mainoksia, mutta osoittavat ainakin sen, että Facebook valitsee mainoksia koko puoluekirjolta. Myös SDP:n ehdokkaan mainos on näytetty, mutta koneella, jossa ei ole vaalivahtia.

Lopuksi vielä havainto, jonka mukaan Facebook mainostaa itsenäisesti (ja ilmeisesti maksutta?) ennakkoäänestystä.

Facebook mainostaa ennakkoäänestystä.

Yhdysvalloissa havaittiin, että Facebookin äänestyskehotuksella oli oikeasti vaikutusta äänestysaktiivisuuteen.

Minkälaisia mainoksia sinä olet nähnyt? Onko joukossa kekseliästä kohdentamista tai selviä huteja?

PS. Kun olin aikani katsellut mainostajien tietoja, Facebook antoi varoituksen:

"Sinut on väliaikaisesti estetty"

"Vaikuttaa siltä, että käytit tätä toimintoa väärin etenemällä liian nopeasti..." - täh?? Mutta Facebookin päätöksistä ei voi valittaa, eikä niitä liioin perustella mitenkään. On pakko alistua FB:n oikkuihin.

Seuraavana aamuna toiminto oli taas käytettävissä.

(Tekstiä muokattu 12.4.2019, Risto E.J. Penttilän mainos lisätty)

Maailman parhaat vaalit?

Valtioneuvoston kanslia, oikeusministeriö ja Turvallisuuskomitea käynnistivät viikko sitten 25.3.2019 kampanjan, jonka tavoitteena on kannustaa ihmisiä äänestämään ja muistuttaa mediakriittisyyden merkityksestä. Slogan on "Suomessa on maailman parhaat vaalit - mieti miksi" ja hashtag #maailmanparhaatvaalit.

Kampanjan alkua edeltäneenä viikonloppuna tuli uutisia ehdokkaiden häirinnästä, Timo Soinin päälle yritettiin käydä. Ajoitus olisi voinut olla parempikin. Suomen vaalijärjestelmä ei ehkä olekaan enää maailman paras. Maailmalla tunnetut kielteiset ilmiöt ovat tulleet meillekin.

Vaalihäirintää Suomessa vm. 2019.

Oli suorastaan ironista nähdä valtion itsekehumainos Hesarin uutisen keskellä:

Mainosta ympäröivä uutinen mitätöi kehun maailman parhaista vaaleista.

Viikonloppuna Yle Areenaan tehty päivitys sotki vanhoja tallenteita. Uhriksi joutui mm. Halla-ahon vaalitentti, joka oli poissa palvelusta kolmen tunnin ajan. Halla-aho käytti tilaisuutta heti hyväkseen:

Halla-aho masinoi kannattajansa nopeasti somen barrikaadeille.

Halla-aho oli riittävän fiksu, ettei väittänyt twiitissään teon olevan tahallinen. Julkinen kannanotto ja epäilyksen luominen riittivät. Kannattajat hukuttivat somen valituksiin ja ajoivat Ylen puolustuskannalle. Mikään selitys teknisestä häiriöstä ei tuntunut kelpaavan kannattajille. He epäilivät Ylen poistaneen Halla-ahon torstai-iltaisen vaalitentin tahallisesti, kenties perjantain gallupin hyvän tuloksen pelästyttäminä.

Miten hölmö Ylen pitäisi olla, jotta se poistaisi tahallaan kiistanalaisen puheenjohtajan vaalitentin ja hämäyksen vuoksi myös tukun muita tallenteita? Miten vainoharhaisia kannattajien pitää olla, jotta levittävät ja uskovat tällaista?

Joidenkin mielestä kyse oli yksittäisen yleläisen protestista, joku tekniikan väestä oli sabotoinut Halla-ahoa tahallisesti. Todellisuudessa Halla-aho sai erityiskohtelun, sillä hänen haastattelunsa palautettiin ennen kaikkia muita ja puolue sai roppakaupalla ilmaista julkisuutta. Uhriutuminen tehoaa aina.

Maailman parhaat vaalit? Tokkopa vain. Persut käänsivät Areenan ongelmat näppärästi omaksi propagandaksi.

Suomen vahvuus on tähän asti ollut sisäisessä luottamuksessa. Halla-ahon tapaus osoittaa luottamuksen rapistuvan vauhdilla, ja sillä on huolestuttavia seurauksia. Tätä luottamusta ei kurota umpeen valtion itsekehua pursuavilla viestintäkampanjoilla.

Kampanja muistuttaa myös lippuäänestyksen turvallisuudesta: "Vaalien järjestäminen ja toimittaminen nojaavat edelleenkin varmaan menetelmään, joka on kynä, paperi ja äänestyskoppi. Nämä luotettavat, toimintavarmat ja tietoturvalliset välineet ovat edelleenkin odottamassa äänestäjiä ennakkoäänestyksessä ja vaalipäivänä."

"Äänestystapamme on varma" - mutta se ei ole koko jutun pointti!

Myös paperilehdet ovat talven aikana kehuneet lippuäänestystä, mikä on varsin kummallista. Tietääkseni kukaan ei ole vaatinut sähköistä äänestystä Suomeen. Miksi äänestystavan turvallisuutta pitää erikseen korostaa? Onko se vain vastaus Virolle, jossa äskettäin puolet kansasta äänesti sähköisesti ilman mitään ongelmia tai epäluottamusta?

Lippuäänestyksen omahyväinen korostaminen tekee karhunpalveluksen, sillä se tuudittaa suomalaiset väärään turvallisuudentunteeseen. Vaalihäirintää ei tehdä enää äänestyspäivänä eikä laskentaa sotkemalla, vaan sitä ennen, vaalikampanjoiden aikana.

Ratkaisevaa ei ole se, mitä tapahtuu äänestyskopissa vaan se, mitä tapahtuu edeltävinä viikkoina. Persujen lietsoma epäluuloisuus ja salaliittoteoriat nakertavat Suomea enemmän kuin pelko vieraan valtion vaalivaikuttamisesta.

Vaalivaikuttaminen epätodennäköistä, mutta tarkkana kannattaa olla

Eduskuntavaaleihin on kuukauden verran aikaa. Jos ulkomaiset tahot haluavat vaikuttaa tulokseen, pian olisi aika toimia. Mutta toimiiko kukaan?

Virossa käytiin juuri vaalit, joissa sähköisten äänestäjien määrä (274 000) oli suurempi kuin koskaan. Lähes puolet äänesti sähköisesti, eikä mitään ongelmia havaittu varoittelusta huolimatta. Tekniikka toimi eikä kukaan kyseenalaistanut tulosta, vaikka se yllätyksellinen olikin.

Suomen pelko vaalihäirinnästä liittyy lähinnä Yhdysvaltojen kokemuksiin vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Keväällä 2017 Ranskan vaaleissa vuodettiin tekaistuja asiakirjoja, mutta tapauksen taustat jäivät arvoitukseksi. Saman vuoden Saksan vaaleissa ei nähty mitään häirintää, mikä herätti suorastaan ihmetystä New York Timesissa ("Saksan vaalimysteeri: miksi Venäjä ei sekaantunut?")

Vaalitulokseen vaikuttaminen perustuu pitkälti yllätykseen. Nyt yllätysmomenttia ei ole, joten laajamittainen häirintä kääntyisi helposti tekijäänsä vastaan. Sitä paitsi Suomen vaalit ovat niin tylsät ja merkityksettömät, että ne tuskin kiinnostavat ulkovaltoja. Tulipa sitten sote-, vanhus-, maahanmuutto- tai ilmastovaalit, ulkovalloilla tuskin on intressiä sörkkiä asiaa.

Tilanne olisi eri, jos tekisimme samalla turvallisuuspoliittisia valintoja tai muita ratkaisevia päätöksiä. Uskon, että tällä kertaa suomalaiset saavat pestä sote- ja maahanmuuttopyykkinsä ihan itse.

Uskon myös, että siitä huolimatta media etsii innokkaasti merkkejä vaalivaikuttamisesta. Viime vuoden presidentinvaaleissa epäiltiin jo twitterbottien hyökkäystä, kunnes Haaviston seuraajamäärän äkillinen kasvu (Pekka Haaviston Twitter-tili hyökkäyksen kohteena, Supolle ilmoitettu) paljastuikin harmittomaksi. Tammikuussa 2019 saksalaisten poliitikkojen salasanavuodon taustalta paljastui teinipoika.

Aina voi spekuloida, millaista vaalivaikuttaminen olisi. Ehkä tehokkainta olisi julkaista jokin tietovuoto tai syytös, vaikka sitten perätönkin, juuri ennen vaalipäivää. Tosin, kuten Halla-ahon tapauksessa nähtiin, edes puolueen puheenjohtajavaalien alla paljastettu avioton lapsi ei vaikuttanut äänestäjien käyttäytymiseen. Suomalaisilta puolueilta tuskin löytyy salaisuuksia, joita voisi vuotaa vaalien aattona.

Pahempi vaihtoehto on, että vaikuttaminen tapahtuu niin hienovaraisesti, ettemme edes huomaa sitä. Siksi jokaisen kansalaisen on syytä olla valppaana jo nyt ja miettiä, miksi jokin tietty mainos näkyy ja kuka sen takana mahtaa olla. Miksi algoritmit poimivat somesta juuri tietynlaisia päivityksiä?

Kiinnostavin ja vaikein kysymys on, räätälöidäänkö meille sosiaalisessa mediassa näkyviä mainoksia epäasiallisella tavalla. Tätä on vaikea osoittaa ja juuri se kertoo uudesta tilanteesta. Mainokset lehdissä, televisioissa ja jopa verkkosivuilla ovat näkyneet kaikille samanlaisina, ja ne on kohdistettu profiiliin itse ilmoitettujen tietojen perusteella.

Nyt on syytä pelätä, että joku kerää dataa meidän nettikäyttäytymisestämme ja tietää asioita, joita emme itse edes tunnista itsestämme, tai joita ei voi ostaa miltään perinteiseltä mainoskanavalta. Mainosten kohdistaminen salattujen paheiden, pelkojen ja toiveiden perusteella voisi olla vaarallista; etenkin kun mainokset ovat henkilökohtaisia emmekä tiedä, miten ne näkyvät muille. Sama ehdokas voi mainostaa eri katsojille täysin vastakkaisilla argumenteilla.

Kyse ei ole yksin Facebookista tai Googlesta. Myös esim. suomalaiset mediayhtiöt keräävät tietoja meistä ja voivat päätellä paljon siitä, millaisia juttuja nettilehdistä luemme. Sanoma mainostaa avoimesti itseään "datakarhuna".

Hesari mainosti omaa "datakarhuaan" 25.1.2019.

On esitetty, ettei täsmäkohdentamista saisi lainkaan käyttää vaalimainonnassa. Olen eri mieltä. Tuotteita ja palveluita on jo pitkään mainostettu samalla tekniikalla. Oleellista on, että ihmiset tietävät asiasta ja että toiminta on mahdollisimman avointa. Mikäli kampanjassa käytetään kohdennettua mainontaa, sen algoritmit, datalähteet ja käytetyt tekniikat pitäisi ilmoittaa muiden kampanjatietojen mukana.

Facebook on ilmoittanut perustavansa eurovaaleja varten mainoskirjaston, josta vaalimainoksia voi selata vielä seitsemän vuotta vaalien jälkeenkin. Mainostajan pitää todentaa henkilöllisyytensä ja vaalimainoksissa pitää näkyä tieto maksajasta.

Jo nyt Facebookissa voi jokaisen mainoksen kohdalla tarkistaa, miksi juuri tämä mainos näkyy:

Facebook Miksi näen tämän mainoksen?

Avautuva ikkuna kertoo, millä kriteereillä mainostaja on halunnut valita vastaanottajat. Ne voivat poliittisten mainosten kohdalla olla kiinnostavia, tässä kokkikoulu Espan tapauksessa ei niinkään.

Tietoja tästä Facebook-mainoksesta.

Facebook ei tarjoa sellaisia kriteereitä, joita salakavala vaalimainonta voisi hyödyntää. Niinpä FB-markkinointi lienee suhteellisen vaaratonta. Netti on kuitenkin täynnä mainospaikkoja, joiden taustoista ja datamääristä emme tiedä mitään.

Mitä avoimempi vaalimainonta, sitä vähemmän pelkoa epäasiallisesta vaikuttamisesta. Nyt vain pää kylmänä seuraavat pari kuukautta!

Lisäys 13.3.2019: Twitterin puolelta muistutettiin vaalikoneista. Totta, ne ovat suomalainen erikoisuus, johon hakkerointiyritykset kannattaisi kohdentaa. Se olisi juuri sellaista odottamatonta ja yllättävää vaikuttamista, johon emme osaa varautua. Toivottavasti vaalikoneiden ylläpitäjät ovat suojanneet koneensa hyvin! Myös vaalikoneiden käyttäjien kannattaa pohtia, miksi kone ehdottaa juuri tiettyä ehdokasta. Onko tulos looginen vai voisiko se olla manipuloinnin tulosta?