torstai 10. elokuuta 2023

Kannattajakortteihin perustuva presidenttiehdokkuus on kömpelö jäänne menneisyydestä

Suomi mainostaa vaalejaan erityisen luotettavina, mutta presidenttiehdokkaaksi vaadittava kannatuskorttijärjestelmä on nimeään myöten (kortti?!) kömpelö jäänne menneisyydestä. 

Puolueen ulkopuolisen ehdokkaan on kerättävä vähintään 20 000 kannattajakorttia, jossa tukija ilmoittaa nimensä, syntymäaikansa ja osoitteensa. Nämä kortit pitää lähettää etanapostissa, verkossa kortteja ei voi täyttää. Joku sitten tarkistaa, ettei korteissa ole keksittyjä nimiä ja että oikeat henkilöt eivät ole täyttäneet usean eri ehdokkaan kannattajakorttia. Jokainen voi kannattaa vain yhtä ehdokasta.

Aiemmin kortit piti kerätä joulukuun alkuun mennessä, nyt raja on joulukuun puolivälissä. Tarkastajilla on siis vain muutama päivä aikaa tarkistaa käsin kirjoitettujen korttien tiedot ja poistaa duplikaatit. Tänä vuonna kortteja tulee ennätysmäärä, sillä nimekkäätkin ehdokkaat ovat irtautuneet puolueista ja pyrkivät keräämään nimet itse. Tarkistettavana voi siis olla 5x20k eli 100 000 käsin kirjoitettua korttia. Kuulostaa mahdottomalta urakalta.

Kannattajakortti täytetään tekstaamalla. 

Miten tarkistus voitaisiin tehdä? Jonkun pitää poimia korteista nimi, osoite, syntymäaika, päivämäärä ja ehdokkaan nimi tiedostoon. Sen jälkeen lista ehkä lajitellaan aakkosjärjestykseen ja peräkkäiset samat nimet ja syntymäajat diskataan, mikäli ne kohdistuvat eri ehdokkaaseen. 

Menetelmä on kömpelö ja altis virheille, mutta toisin kuin ääntenlaskennassa, tässä ei pyritäkään absoluuttiseen tarkkuuteen ja ainoastaan varmistamaan, että ehdokkaalla on laajempaa kannatusta. Onko nimiä 18 000 vai 22 000 ei ole ratkaisevan tärkeää. Silti kömpelö manuaalinen prosessi antaa oudon kuvan modernista Suomesta. Mahdollisesti korteista tehdään vain pistotarkistuksia.

Järjestelmä on monin tavoin altis väärinkäytöksille. Keksittyjen nimien lisäksi vaikkapa puolison tai sukulaisen antama kannattajakortti voidaan mitätöidä jättämällä toinen kortti samalla nimellä, mutta eri ehdokkaalle. Osoite ja syntymäaika ovat helppoja selvittää. Silloin alkuperäinen kortti mitätöidään, eikä sen jättäjä ilmeisesti saa edes tietää tapahtuneesta.

Vuoden 2018 vaaleista löytyy myös kiintoisa uutinen, jonka mukaan tarkistuksen jälkeen kannattajakorttien tiedot ovat julkisia. Kuka tahansa voi siis tarkistaa, kenen ehdokkuutta puoliso tai sukulainen on tukenut. Uutisen mukaan listasta ei kuitenkaan saa laatia henkilörekisteriä (miten tämä sitten tulkitaankaan).

Toivottavasti julkiselle listalle päätyvät vain nimet, ei syntymäaikoja ja osoitteita. Ao. vaaleissa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ilmoitti tarkistavansa kaikki kilpailevan puolueen ehdokkaan kannattajat ja erottavansa heidät omasta puolueestaan.

Pohjimmiltaan taustalla on sama problematiikka kuin nettiadresseissa tai kuntalaisaloitteissa. Kannatusta voidaan mitata avoimella nimilistalla, joka täytetään netissä tai kirjoitetaan kadulla, ilman mitään tarkistuksia. Toinen vaihtoehto on tarkistaa henkilöllisyys vahvasti verkossa tai vaatia sitä kadulla nimensä kirjoittavalta, jolloin sitä koskevat kaikki GDPR-vaatimukset. Mitään välimuotoa ei ole. 

Molemmissa ääripäissä on omat ongelmansa. Vahvan todennuksen vaihtoehdossa ongelmaksi nousevat kustannukset (jokainen vahva tunnistus maksaa) sekä ne, joilla ei ole nettiä tai halua käyttää sitä.

PS. Nettikeskusteluista päätellen monelle tulee yllätyksenä, ettei voi kannattaa kuin yhtä ehdokkuutta. Useamman kortin jättäneeltä hylätään kaikki kannatukset. Siksi korttien tarkistaminen on tällä kertaa hyvinkin tarpeellista, vaikka kortteja kertynee ennätyksellinen määrä.

Lisäys 21.8.2023: Ilta-Sanomat selvitti kannattajakorttien tarkistusta. Tarkistukselle on tavallista enemmän tarvetta, sillä Ano Turtiainen tähtää eduskuntaan myös valitsijayhdistyksen ehdokkaana ja on pyytänyt Venäjää avuksi korttien keräämiseen

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Mahdollisesti korteista tehdään vain pistotarkistuksia."

Pistotarkistukset delegimitoisivat vaalien tuloksen koska valitulla presidentillä ei välttämättä olisi ollut edes oikeutta asettua ehdokkaaksi.

Puolueiden korttikeräyksissä osa korteista on hylätty, joten tästä on pääteltävissä että kaikki tarkistetaan.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Miten se, että osa korteista hylätään, tarkoittaisi että kaikki on tarkistettu?

Zarr kirjoitti...

Eiköhän noi kortit kuitenkin lueta jollain syöttölaitteella varustetulla skannerilla ja OCR:ää hyödyntäen.

Sit liputetaan esim. ne jotka failaavat henkilötunnuksen tarkistussumman että ihminen katsoo oliko vain huono skannaus vai oikeasti väärät tiedot.

hdmi kirjoitti...

de Gaulle kopioi Ranskaan vahvan presidentin aseman Suomesta. 1962 siellä siirryttiin suoraan kansanvaaliin. 90-luvulla Suomessa presidentin asemaa heikennettiin, mutta samalla kopioitiin vaalitapa Ranskasta.

Lopputuloksena meillä on keulakuva presidentti joka valitaan massiivisella kaksivaiheisella vaalilla. Ei mitään järkeä, eduskunta voisi valita presidentin. Jos presidentin virka olisi jotenkin tärkeä niin puolueiden puheenjohtajat olisivat siihen ensimmäisenä pyrkimässä.

Halla-aho ja Haavisto voivat hyvinkin olla toisella kierroksella vain siksi että kaikki muut ovat jotain kakkosketjua.

Anonyymi kirjoitti...

Muistan lukeneeni jo 90-luvulla että Postin pystyi skannaamaan lomakkeet yli 90%:sti
siis käsinkirjoitetutkin, toki lomake oli suunniteltu kone-lukemista varten.

Tein pari vuotta sitten opensource-softia käyttäen skriptin joka kaiveli tekstejä kuvatiedostoista teksti-tiedostoon. Yhden tunnin homma.

Sähköisesti voisi käyttää myös digitaalista-allekirjoitusta, kyllä minä viimeisimmän työsopimuksenikin sähköisesti allekirjoitin. Maksaa mutta kyllä valtion virkamiehenkin täytyy osata tinkiä kun tekee sopimusta yhteistyökumppanin kanssa vai onko hankintalaki niin typerä ettei moiseen ole mahdollistas. Silloin valtion täytyy käyttää omia kaupallisia yhtiötään välikätenä jotka toimittavat palveluna tunnistatautumisen. Kaupallisesti toimivat yritys kyllä voi tinkiä hintaa alas jarkevälle tasolle eikä tarjouskilpailun arvaushinnoilla.

Anonyymi kirjoitti...

Postin skannaukset kyllä ontuvat sillä useampaan kertaan olen saanut käsin kirjoitetun postikortin, jossa ihan oikean ja selvästi kirjoitetun osoitteen päälle Posti on läimäissyt koneella tulostettuna (saman) osoitteen. Ja tietenkin tuon kortin matka on kestänyt vähintään 2-3 viikkoa.

Terv. Kuluttaja