112 Suomi -sovelluksen historia - miksi Suomi sooloili vaaratiedottamisessa?

Ukrainen droonien harhautuminen Suomeen on herättänyt kiivasta keskustelua vaaratiedottamisen kanavasta. Miksi Suomi ainoana EU-maana käyttää erillistä sovellusta, kun muualla varoitukset tulevat puhelimeen CB-lähetyksenä (Cell Brodcast, ETSI-standardi)? CB-lähetys ei vaadi sovelluksen asentamista, joten se tavoittaa myös turistit.

Vaaratiedottamisen historia alkoi radiossa luetuista varoituksista. Tsunamin (2004) jälkeen perustettiin työryhmä pohtimaan mobiililaitteiden käyttöä, olihan Suomi Nokian ansiosta alan edelläkävijä koko maailmassa. Suomesta Thaimaahan lähetetyt tekstiviestivaroitukset olisivat ehkä pelastaneet ihmishenkiä.

Yhteistyö operaattorien ja viranomaisten välillä kangerteli rahan vuoksi. Kuka maksaisi järjestelmän rakentamisen ja tekstiviestien lähettämisen? 

Jotain kuitenkin tapahtui. Kesäkuussa 2015 (jep, 11 vuotta myöhemmin) julkaistiin 112 Suomi -mobiilisovellus, joka pystyi lähettämään avunpyytäjän koordinaatit suoraan pelastuslaitokselle (kätevä esim. metsässä, mökillä tai saaressa). Aluksi kyse oli hätäpuhelusovelluksesta, jolla pystyi hälyttämään apua itselleen, mutta myöhemmin se alkoi näyttää myös vaaratiedotteita. Syksyllä 2021 mukaan tulivat  ajankohtaiset tietoturvatiedotteet.

Sosiaalisesta mediasta sain linkin hallituksen esitykseen (HE 98/2020), jossa pahimpaan korona-aikaan pohdittiin vaaratiedottamisen kehittämistä (kohta 5.1.5). Muu maailma oli jo mennyt CB-tekniikkaan (EU-Alert), joten miksi Suomi päätti toisin?

EU:n teledirektiivin artikla 110 velvoittaa jäsenmaita rakentamaan varoitusjärjestelmän joko CB:nä tai mobiilisovelluksena. HE:n perusteluissa epäillään, että CB-ratkaisut tukeutuvat vanhenevaan teknologiaan, kun taas mobiilisovellusta voidaan kehittää loputtomasti. "Vanheneva teknologia" tarkoitti tekstiviestejä. Uskottiin, että niiden käyttö jatkaisi laskuaan, kun ihmisten viestintä siirtyisi pikaviestiohjelmiin. 

Teknologian vanhentumisuhka liittyy nimenomaan päätelaitteen mahdollisuuteen tukea tekstiviestiformaattia. Päätelaitevalmistajien suunnalta ei ole saatavissa takeita siitä, että uudet älypuhelimet mahdollistaisivat tekstiviestit niin monen vuoden aikajänteelle, josta on kyse suunniteltaessa väestön vaaratiedottamisratkaisua...

Sovelluspohjainen ratkaisumalli on perustamis- ja ylläpitokustannuksiltaan huomattavasti edullisempi, ja se tukeutuisi uudenaikaisempaan teknologiaan, joka muun muassa mahdollistaisi paremman kohdennettavuuden viranomaiselle ja räätälöitävyyden loppukäyttäjälle, mukaan lukien monipuolisemmat esteettömyyttä tukevat toiminteet.

Lisäksi mainitaan kustannukset. CB edellyttäisi "miljoonaluokan perustamiskustannuksia kunkin teleyrityksen verkossa". 

En tiedä, kuka perustelut oli kirjoittanut, mutta ne ihmetyttävät. Muiden EU-maiden tuki CB:lle oli tiedossa, eikä se edes ole tekstiviesti, vaan suoraan näytölle ilmestyvä teksti-ikkuna. Miksi perustelujen kirjoittaja uskoi, että tämä ominaisuus voisi hävitä tulevista puhelinmalleista? Ymmärsikö kirjoittaja eron CB:n ja SMS:n välillä?

Perusteluissa päädytään suosittamaan 112 Suomi -jatkokehitystä, koska sovellus olisi paremmin räätälöitävissä ja se toteuttaisi esteettömyyden (varoitukset voitaisiin saada vaikka puhuttuina). Lisäksi nostetaan esiin tietosuoja: mobiilisovellus ei kerää tietoja, kun taas CB vaatii operaattoria pitämään kirjaa liittymien sijainnista. Tämäkin perustelu ihmetyttää, sillä operaattorit seuraavat joka tapauksessa liittymiensä sijaintitietoja.

Viimeisenä perusteluna mainitaan monikielisyys: 

Suomen lakisääteistä vaaratiedottamisjärjestelmää ajatellen keskitetyllä varoitusjärjestelmällä olisi helposti pitäydyttävä lakisääteisissä kansalliskielissä, siinä missä esitettävää sovellusperusteista järjestelmää olisi huomattavasti joustavampi kehittää vaikkapa täydentävin linkein kohti monikielisempää väestön varoittamiskulttuuria.

Ja tietenkin kyse oli kustannuksista:

Esitettävän sovellusperusteisen vaaratiedottamisratkaisun taloudellisten vaikutusten kokoluokka on merkittävästi alhaisempi kuin toisen toteuttamisvaihtoehdon eli keskitetyn tekstiviesti- tai soluyleislähetysperusteisen ratkaisun... Ehdotetulla sovellusperusteisen vaaratiedottamismallilla on samalla huomattavasti kevyempiä vaikutuksia televiestintää toteuttavien teleyritysten omaisuudensuojan (PL 15§) kannalta verrattuna keskitettyyn tekstiviesti- tai yleissolulähetykseen perustuvaan malliin.

Toisaalta tekstissä mainitaan vain tekstiviestijärjestelmän kustannukset, jotka nousisivat miljooniin teleyritystä kohti. Tekstiviestit ovat hitaita ja raskaita, eikä niitä ole suunniteltu joukkolähetyksiin. Havainnollinen esimerkki saatiin 6.12.2017, kun 100-vuotias Suomi lähetti kansalaisille onnitteluviestin itsenäisyydestä. Lähetykseen kului kahdeksan tuntia ja yhden operaattorin virheen vuoksi 400 000 asiakasta jäi ilman viestiä.

CB-järjestelmän kustannuksia ei HE:n perusteluissa analysoida lainkaan.

Joten tässä sitä nyt ollaan. Korona-aikaan tehty päätös ei kiinnostanut mediaa, eivätkä päättäjät pitäneet teknistä asiaa kovin tärkeänä silloisessa maailmantilanteessa. 

Nyt ihmettelemme Suomen valitsemaa linjaa ja yritämme saada droonivaroituksia 112-ohjelmaan "jo" ensi vuoden aikana. 

112 Suomi paikannus kuluttaa akkua.

Maailma on muuttunut. Puhelimet ovat täynnä sovelluksia, jotka kuluttavat akkua ja vaativat päivittämistä. "Älä asenna yhtään tarpeetonta sovellusta" on edelleen yksi puhelimen tietoturvaohjeista. Siksi jatkuvasti päällä oleva 112 Suomi -sovellus on tänään kaikkea muuta kuin hyvä ratkaisu vaaratiedottamiseen. Toisin kuin CB, se ei edes hälytä, jos puhelin on äänettömällä. Paikkatiedon seuranta kuluttaa akkua.

Näissä asioissa kannattaa tehdä niin kuin muutkin eikä sooloilla kansallisesti.

Aikaisempia kirjoituksiani vaaratiedottamisesta:

• Drooni-hälytykset jatkossa puhelimeen, mutta miten sitten pitäisi toimia? (31.3.2026)
• Vaaratiedottaminen on Suomen häpeäpilkku (9/2018)
• Viranomaisten vaaratiedotteet ovat huono vitsi (HS-kolumni, 4.9.2014)
• Vaaratiedotteiden radiojakelu muuttuu alueelliseksi - vihdoin (9/2014)

Ukrainan droonit yllättivät sekä Venäjän että Suomen - nyt jonkun pitäisi kantaa vastuuta

Kolmen ukrainalaisen droonin päätyminen Suomeen on pannut vipiniää poliitikkoihin, mediaan ja varsinkin somekeskusteluun. Miksei Suomessa ole EU Alert -varoitusjärjestelmää, jolla vaaratiedotteita voitaisiin kohdentaa suoraan puhelimiin? 112 Suomi on lähinnä liikenneonnettomuuksiin ja  karhuhavaintoihin tarkoitettu mobiilisovellus, joka ei sovellu kriittisiin tilanteisiin eikä tavoita kuin osan kansasta. 

Uutinen, jonka mukaan ilmahälytykset tulisivat ohjelmaan ensi vuoden loppuun mennessä, sai syystäkin pilkkaa osakseen. Miksi Suomen pitää keksiä pyörä uudelleen ja tehdä se kalliisti mutta hitaasti, kun standardoitu ratkaisu on jo olemassa kaikkialla EU:ssa?

Ukrainan droonit ovat yllättäneet sekä Venäjän että Suomen. Venäjä ei osannut odottaa, että Ukraina iskisi Itämeren öljysatamiin. Siispä myöskään Suomi ei osannut odottaa, että droonit harhautuisivat Suomen puolelle. Uskottiin, että uhka rajoittui vain Puolan ja Viron alueelle.

Niiden, jotka näitä asioita työkseen miettivät, olisi kuitenkin pitänyt ottaa huomioon myös tämä vaihtoehto. Siitä heille maksetaan. 

Olisi pitänyt varautua tilanteeseen, joka on sodan ja rauhan välimuoto. Suomessa on mietitty, miten varoitetaan sotatilan aikana pommituksista ja ohjusiskuista, mutta rauhan ajan vaaratiedotus on jäänyt radiokanavien ja 112 Suomi -sovelluksen varaan.

Nyt ollaan jossain siinä välimaastossa. Drooneja on vaikea havaita ja niitä vastaan on vaikea antaa suojautumisohjeita. Sen verran jokainen lienee nähnyt uutisia, että jos taivaalla lentää säksättävä ruohonleikkuri, on syytä etsiytyä sisätiloihin. Siihen ei tarvita erityistä ohjetta, maalaisjärki riittää.

Mutta jos ei tiedetä, onko droonissa räjähde, eikä tiedetä mihin se on lentämässä, vaaratiedotteen kohdentaminen on mahdotonta. Epämääräisten varoitusten lähettäminen varsinkin yöaikaan aiheuttaa hämmennystä ja pelkoa. Sotaa varten suunnitellut väestönsuojelutilat eivät ole edes auki. Droonin osuminen 100x100 metrin alueelle on epätodennäköisempää kuin lotossa voittaminen. Toisaalta Itä- ja Etelä-Suomessa riski korostuu.

Ehkä drooniuhka tuli Suomen viranomaisille yllätyksenä, mutta hälytysjärjestelmä ei varmasti tullut. Sellaista on vatuloitu Aasian tsunamista lähtien, siis 21 vuoden ajan. EU:ssa ja USA:ssa se on toteutettu oikeaoppisesti: EU Alert -järjestelmä on käytössä kaikkialla muualla EU:ssa paitsi Suomessa. Jopa Turkki on ottamassa sitä käyttöön. Puhelimet ovat tukeneet tekniikkaa vuodesta 2012 lähtien, joten aikaa on ollut.

Suomen käyttämä mobiilisovellus on huono ratkaisu, koska harva asentaa tai jättää sitä aktiiviseksi tausta-ajoon. Tekstiviestit ovat vielä huonompia, koska niiden massalähetys on hidasta ja alueellinen kohdentaminen vaikeaa.

Suomessa käyttöönotto on ilmeisesti jumiutunut rahaan, kustannusten jakamiseen valtion ja operaattorien kesken. Tämä on kummallista, sillä Suomi on varautumisen ja väestönsuojelun edelläkävijä ja ylpeä asemastaan. Puolustus- ja varautumishankkeisiin on kaadettu rahaa varsinkin keväästä 2022 lähtien. 

Miksei varoitusjärjestelmää ole saatu modernisoitua? Jonkun pitäisi tulla nyt kantamaan vastuuta ja selittämään asia julkisuuteen.

Ja tietenkin pitää kiireesti ryhtyä tekemään asialle jotain! Droonit ovat nykytilanteessa marginaalinen uhka, mutta vaaratiedotteiden jakelu on saatava nykyaikaan ennen kuin jotain isompaa sattuu.

Drooni-hälytykset jatkossa puhelimeen, mutta miten sitten pitäisi toimia?

Sunnuntaina 29.3.2026 Kouvolan ja Luumäen lähelle pudonneet ukrainalaiset droonit ovat aiheuttaneet Suomen pelastusviranomaisille ongelman. Näistä drooneista ei varoitettu, mutta jos drooneja tulee lisää, miten jatkossa toimitaan?

Vaaratiedotteiden perinteinen kanava on radio, jossa luetaan alueellisia tiedotteita liikennehäiriöistä, taajamissa liikkuvista karhuista sekä vaarallisia kaasuja levittävistä tehdaspaloista. Tämä prosessi on koeponnistettu vuosia sitten ja osataan hyvin, vaikka kohdennus ei tunnukaan kovin tarkalta.

Kaakkois-Aasian tsunamin (26.12.2004) jälkeen havahduttiin tiedottamisen digitalisointiin. Lopulta saatiin aikaan 112 Suomi -mobiilisovellus, joka kannattaa asentaa omaan puhelimeen. Kohdennetut tiedotteet toimivat paremmin, jos ohjelmalle antaa paikannusoikeudet myös silloin, kun sovellus ei ole aktiivisena.

112 Suomi näyttää sijainnin ja apua voi kutsua tökkäämällä painiketta.

112-ohjelman toimintoja on matkan varrella kehitetty, joitakin vuosia sitten siihen lisättiin ajankohtaiset tietoturvahälytykset. Vuonna 2027 mukaan tulevat myös drooni-hälytykset.

Asia on kuitenkin hankala. Mitä pitäisi tehdä, jos puhelin hälyttää Suomen ilmatilassa havaitusta droonista? Hälytys ei ole paikallinen, kuten karhu tai tehdaspalo, vaan drooni luultavasti liikkuu. Pitäisikö hälytys kohdistaa jollain tavalla ennustetulle lentoreitille? Entä jos drooni mutkittelee?

Pikaisesti laskien todennäköisyys sille, että drooni putoaa juuri minun pihalleni/talooni, on luokkaa 1:34 miljoonasta - siis vähemmän kuin lottovoiton todennäköisyys. Tämä 100x100 metrin neliöstä laskettuna, mikä luultavasti kattaisi räjähdyksen vaikutusalueen. Ilman räjähdystä vaikutusalue on paljon pienempi ja todennäköisyys vastaavasti yhä pienempi. Ei kuitenkaan nolla, onhan ihmisiä kuollut myös meteoriittien alle.

Perinteiset ilma-alukset on helppo tunnistaa koon, nopeuden ja lentokorkeuden perusteella. Dronet ovat kuitenkin hitaita, lentävät matalalla ja kuten sunnuntaina nähtiin, ne on helppo sekoittaa tutkassa näkyviin lintuparviin. Siksi varoitus droonista tulee luultavasti vasta viime tipassa, jolloin reagointiaikaa on vähän.

Paljon riippuu myös siitä, onko drooni oletettavasti vain harhautunut (kuten tässä tapauksessa), vai onko sen tähtäimessä jokin suomalaiskohde - kaupunki, voimala tai tehdaslaitos. Jälkimmäisessä tapauksessa hälytys on kiireellinen. Harhautunut drooni luultavasti putoaa polttoaineen loppuessa, mutta voi silloinkin räjähtää, joten vaara ihmisille on kiistaton.

Mutta miten kansalaisten pitäisi reagoida hälytykseen? Siinäpä pulma. Yleispätevää ohjetta on mahdoton antaa. Yleensä on turvallisinta hakeutua sisätiloihin, sillä putoava drooni tai sen alasammutut sirpaleet voivat aiheuttaa vaaraa ulkosalla. 

Kerrostalossa turvallisin paikka on hissikuilun vieressä käytävällä. Huoneisiin sisälle ei kannata jäädä. Ehkä on varminta myös etsiytyä alakerroksiin, jotta mahdollisen tulipalon alkaessa pääsee nopeasti ulos.

Toisaalta, jos droonin tähtäimessä on kaupunki tai kerrostalo, siitä kannattaa lähteä pikimmiten. 

Varsinaisia pommisuojia on vain suurissa asutuskeskuksissa. Ne eivät ole rauhan aikana edes käyttövalmiita, joten sellaiseen ei kannata pyrkiä, ellei viranomainen nimenomaisesti niin ohjeista. 

Vaaratiedottaminen on vaikea laji. Jos kansalainen ei osaa toimia oikein, tiedottamisesta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Ainakin se voi aiheuttaa paniikkia tai lisää onnettomuuksia ihmisten säntäillessä sinne tänne. 

Ja entä sitten yöaika - pitäisikö droonihälytyksellä herättää nukkuvia kansalaisia? Harhautuneen droonin aiheuttaman vaaran todennäköisyys on hyvin pieni. Se ei tähtää kaupunkiin tai kriittiseen kohteeseen kuten sodanaikaiset pommit ja ohjukset.

Varoittaa vai ei varoitttaa? Ja miten ohjeistaa kansalaisia suojautumaan varoituksen tullessa, riippuen siitä asutaanko maalla vai kaupungissa?

Ihan uusi tilanne viranomaisillekin. Ohjeita odotellessa kannattaa käyttää maalaisjärkeä ja tutustua vaikka Ukrainan ohjeisiin omille kansalaisilleen sotatilan aikana.

Nyt illalla tulikin jo ohjeistus, joka on tosin varsin suppea: "Siirry sisätiloihin, jos saat vaaratiedotteen mahdollisesti vaarallisesta droonista tai näet tai kuulet droonin, jonka toiminta on poikkeavaa tai huolta herättävää (esim. lentää kielletyllä alueella tai hyvin matalalla). Sisätiloissa on hyvä oleskella rakennuksen keskiosissa ja pysytellä kaukana ikkunoista. Jos et pääse sisätiloihin, etsi mahdollisimman suojainen paikka."

Uusi uhka tietoturvalle: e-sim

Helsingin Sanomat kertoi 25.3.2026 pankkihuijauksesta, jossa e-sim tekniikalla oli merkittävä rooli. Tällaisia huijauksia on osattu odottaa, poliisi varoitti asiasta jo viime syksynä omalla tiedotteellaan: Poliisi varoittaa puhelinliittymien kaappauksista. Liittymän kaappaaminen (sim swapping) on ollut ennenkin mahdollista, mutta e-sim tekee sen entistä helpommaksi.

Mikä siis on e-sim (eSIM)? Perinteinen SIM (Subscriber Identity Module) on pieni muistkortti (oik. älykortti), johon operaattorin asiakkuus on sidottu. Kymmenkunta vuotta sitten markkinoille tulivat ensimmäiset puhelimet, joihin sim-toiminnallisuuden voi ladata ohjelmallisesti suoraan verkosta. Tästä käytetään nimitystä e-sim. 

Esimerkiksi turisti voi ostaa helposti paikallisen liittymän jo ennen matkaa (tai sen aikana), ja näin välttää kalliit roaming-hinnat reissun aikana. Itse olen käyttänyt Airalo-palvelua ja se on toiminut hyvin. Puhelimessa voi olla useita liittymiä, joita vaihdetaan puhelimen asetuksista tarpeen mukaan. Oikein näppärää - mutta juuri siksi myös vaarallista. 

Verkkopankissa riski on suurin niillä, joiden tunnistus perustuu tekstiviestillä saataviin koodeihin eikä pankin omaan todennussovellukseen. Kaappaamalla liittymän itselleen rosvo pystyy tyhjentämään tilin, koska hän saa kaikki koodit ja lisävarmistukset itselleen.

Mitä tapahtui?

Tässä tapauksessa uhri yritti kirjautua Omavero-palveluun, ja kirjoitti iPadin osoitekenttään pelkän sanan Omavero. Se on tietenkin virhe, osoite pitäisi kirjoittaa aina kokonaisena, eikä luottaa hakukoneeseen. Uhri päätyi valesivulle, jolle hän yritti ensin kirjautua oikeaoppisesti mobiilivarmenteella. Se antoi kuitenkin virheilmoituksen (usein merkki huijaussivusta). Sen jälkeen uhri kokeili Aktian pankkitunnistusta. Hän syötti tunnukset neljä kertaa muutaman minuutin aikana, mutta virheilmoitus toistui itsepintaisesti.

Lopulta asiakas luovutti, mutta rosvot olivat jo saaneet haluamansa. Liittymän siirto e-simille vaati Telian sivulla kaksi vahvaa todennusta ja QR-koodin, joka näkyi rosvoille. Uhrin puhelimeen tuli vain viesti, että e-sim on aktivoitu.

Sen jälkeen liittymä lakkasi toimimasta alkuperäisessä puhelimessa ja rosvoilla oli täysi hallinta uhrin tilille. Rosvot yhdistivät rahaa toiselta tililtä päätilille ja ottivat vielä luottoa, minkä jälkeen kaikki siirrettiin Italiaan. Uhri menetti yhteensä 23 632 euroa. Vastaanottajien tileissä näkyy kaksi marokkolaista naisten nimeä, luultavasti muuleja. Myös ip-lokitieto viittaa Marokkoon.

Uhri ei ollut koskaan aiemmin siirtänyt rahaa ulkomaille. Eri tileillä olevien varojen yhdistämisen, luoton ottamisen ja sen jälkeen tilin tyhjentämisen olisi pitänyt olla punainen lippu pankille, mutta sen järjestelmät eivät reagoineet. Kiitos EU:n pikamaksun rahat lähtivät muutamassa sekunnissa Italiaan ja hävisivät. 

Uhri huomasi asian vasta seuraavana aamuna, kun hänen puhelimensa oli lakannut toimimasta. Yhteydenotto pankkiin toisella puhelimella ei enää auttanut, rahat olivat poissa. Poliisi otti vastaan rikosilmoituksen, mutta lopetti tutkinnan viikon päästä, koska summa oli alle 10 000 euroa ja kyse kansainvälisestä rikollisuudesta. Koko summa oli yli 20 000 euroa, mutta tiedon korjaaminen ei enää vaikuttanut poliisin toimintaan.

Onneksi tällä kertaa FINE asettui uhrin puolelle ja suositteli Aktiaa korvaamaan vahingon. Vaikka asiakas oli kieltämättä huolimaton, pankki itse oli vielä huolimattomampi. 

Pankkien ja operaattorien vastuu?

Aktia-pankilla on oma todennussovellus, joka olisi luultavasti estänyt rahojen siirron. Sen kuittaus on sidottu nettiyhteyteen ja laitekohtaiseen tunnisteeseen, ei liittymän puhelinnumeroon. Miksi Aktia edes sallii vanhan ja turvattoman menetelmän käytön? Varmaan siksi, ettei kaikilla asiakkailla vieläkään ole älypuhelinta. Se ei kuitenkaan vapauta pankkia vastuusta: kaikkien tunnistustapojen pitää olla asiakkaalle turvallisia. Pankilla on tiedollinen ylivoima, joka tuo vastuuta. 

Uhri luuli kirjautuvansa Omaveroon, mutta koodit tulivatkin kirjautumisesta pankkiin. Tämä tieto ei näkynyt tekstiviestissä, vaikka se olisi ollut helppo lisätä. Tekstiviesti oli samanlainen myös Telian liittymäsiirtoa tehtäessä. Kohteen maininta tekstiviestissä voi olla teknisesti mahdotonta, mutta ainakin pankin oma kirjautuminen pitäisi näkyä viestissä ("Olet kirjautumassa Aktian pankkipalveluun..." vs. "Olet kirjautumassa johonkin muuhun kuin Aktian palveluun, varmista osoitteen oikeellisuus").

Telian e-sim -aktivointiviesti ei myöskään sisältänyt mitään varoitusta luvattomasta käyttöönotosta. Tämän pitäisi olla yleinen käytäntö, kuten nettipalvelujen sähköposti-ilmoitukset osoittavat: "Yrititkö kirjautua tilillesi... jos et ollut sinä, vaihda salasanasi" tms. Uhri ei ymmärtänyt, mikä on e-sim, ja miksi hän sai siitä operaattoriltaan ilmoituksen.

Tämä jaksaa aina ihmetyttää minua. Pankkien ja operaattorien pitäisi tietää riskit. Heillä on tietoturvaihmisiä, jotka työkseen seuraavat uhkia ja tapahtumia maailmalla. Silti he eivät mieti väärinkäytön mahdollisuuksia ja varaudu niihin ennakolta. Kaikki jää asiakkaan vastuulle ja ongelmat ovat hänen omaa huolimattomuuttaan.

Monella on myös vääriä käsityksiä nykyisten suojakeinojen toimivuudesta, vaikka ne on tehty erilaiseen uhkaympäristöön. Kuvitellaan, että pankkien siirtorajoitukset estävät vahingot, koska sama periaate toimii pankkiautomaateilla. Verkkopankissa se ei auta, sillä jos tilin saa hallintaansa, rajoitukset voi poistaa. Osa pankeista tekee sen vielä helpommaksi sallimalla lennossa kielen vaihdon englanniksi.

Tai että "ei vaaraa, koska siirtoihin/sim-tilaukseen vaaditaan vahva tunnistaminen". Rosvot osaavat kiertää nämä huijaamalla uhria. Edes IT-ammattilaiset eivät aina näe heikkouksia siellä, missä ne ovat, koska he luottavat liikaa teknisiin suojakeinoihin. Yksi syy tähän on salailu: pankit eivät kerro tapauksista julkisesti vaan vetoavat aina tietosuojaan.

Olen ehdottanut pankeille käytännön turvaparannuksia niin monta kertaa, että toistan ne vain lyhyesti: viiveelliset siirrot ulkomaille, ulkomaansiirtojen lukitus jos ei siirtoja ulkomaille kahteen vuoteen, isojen siirtojen lisävarmistus etukäteen nimetylle varahenkilölle, tilin tyhjennyksen + luoton estäminen ilta-aikaan... Kaikki nämä keinot ovat Ruotsin pankeilla käytössä, Suomessa ei kellään. Kukaan ei halua olla ensimmäinen, koska silloin muut pankit joutuisivat seuraamaan, ja se maksaisi.

Suomi oli joskus verkkopankkien turvallisuuden edelläkävijä. Nykyinen tilanne harmittaa ja suututtaa. Sekin harmittaa, ettei asia tunnu kuuluvan kenellekään. Odotetaan, että markkinat ratkaisevat ongelman. Lupauksista huolimatta mitään näkyvää ei ole tapahtunut. Pankit eivät halua nähdä vaivaa ja hankkia lisäkustannuksia, ellei niitä velvoiteta siihen.

Niinpä ongelmista räksyttäminen jää minulle, vaikka olen ulkopuolinen enkä haluaisi kritisoida pankkeja tai operaattoreita.

Lopuksi erittäin tärkeä neuvo: varmista omalta lähipiiriltäsi (isä, äiti, isoisä, isoäiti ym) ettei heillä ole käytössä pelkkään tekstiviestitunnistukseen perustuvaa verkkopankkia. Tekstiviesteihin ei voi enää luottaa!

PS. E-sim mahdollistaa myös tupla-sim-huijauksen, jossa rosvo voi saada tekstiviestillä tulevat varmistuskoodit huomaamatta omaan puhelimeensa. 

Microsoft-syndrooma

Microsoft-syndrooma

Kirjoitan tätä raskain sydämin, sillä helmikuussa 2026 itselläni tulee kuluneeksi 40 vuotta Windows-käytön aloittamisesta. Windows 1.03 oli tekninen kuriositeetti, mutta antoi esimakua tulevasta.

Microsoft-historiani on vielä pidempi ja täynnä rakkaita muistoja. Kritiikistä huolimatta yritys loi markkinastandardin, joka palveli hyvin niin kotikäyttäjiä kuin yrityksiäkin.

Kaikki hyötyivät, kun tiedostomuodot, sovellukset, käyttöliittymät, laitteet ja palvelut löysivät yhteisen pohjan.

Viime vuosina asiat ovat kuitenkin kääntyneet huonoon suuntaan. Microsoft on kaapannut sekä koti- että yrityskäyttäjät tiukkaan otteeseensa. Tiedostot viedään pilveen puoliväkisin ja kaikkeen vaaditaan Microsoft-tunnus.

Windowsista on tullut alusta, jolla Microsoft tyrkyttää puoliväkisin palveluitaan. Vaikka käyttöjärjestelmän merkitys on koko ajan vähentynyt, Windows vain paisuu eikä todellisia parannuksia enää tule.

Windows 11 oli monen mielestä jopa askel taaksepäin. Se oli niin epäsuosittu, että päivitykset piti pakottaa käyttäjien kurkusta alas. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa periksi ja vaihtaa kone uuteen.

Parhaillaan Microsoft käyttää markkina-asemaansa tekoälyn tuputtamiseen. Kaikki on kohta Copilot-jotain. Ehkä seuraava Windows-versiokin on nimeltään Copilot 12?

Yrityksille Microsoftin syleily tulee kalliiksi. Julkishallinto maksaa lisensseistä yli miljardi euroa vuodessa. Yritysten maksama summa lienee vähintään tuplasti suurempi.

Siirtyminen omista palvelimista pilveen on tuonut säästöjä, mutta myös riippuvuuden. Kun Microsoft ilmoitti äskettäin 10–15 prosentin hinnankorotuksista, suomalaisten oli pakko vain maksaa. Työntekijöistä voi tinkiä, lisensseistä ei.

Korotuksia on luvassa jatkossakin, sillä miljardipanostukset tekoälyyn, datakeskuksiin ja energiantuotantoon valuvat väistämättä asiakashintoihin. Osakkeenomistajat on pidettävä tyytyväisinä.

Microsoft-syndrooma ei ole pelkkä fiskaalinen asia. Trumpin valinnan jälkeen emme enää luota amerikkalaisiin palveluihin ja tietosuojaan. Heikkojen eurooppalaisten halveksunta ja America first -periaate voi johtaa tietojen urkkimiseen yritysten tarjouksista, jolloin kaupat menevät Yhdysvaltoihin.

Näin epäiltiin käyneen jo 1990-luvulla, vaikka silloin tiedot eivät vielä olleet pilvessä kuin tarjottimella. Echelon oli kivikautista tekniikkaa nykyiseen urkintakoneistoon verrattuna.

Euroopan on alettava suhtautua tietotekniikkaan kuten digitaaliseen maanpuolustukseen ja otettava siitä yhä enemmän vastuuta itselleen. Uhkat eivät enää tule yksin idästä, vaan kaikista suunnista.

EU:n pitää tukea siirtymistä avoimiin käyttöjärjestelmiin ja sovelluksiin sekä alkaa suosia omia pilvipalveluita. Se maksaa, mutta niin maksaa myös lisääntyvä Microsoft-riippuvuus.

Toimistosovellukset ovat perusinfraa, josta olisi helppo aloittaa. Milloin viimeksi Wordiin, Exceliin tai PowerPointiin tuli uusi ominaisuus, jota oikeasti hyödynsit työssäsi? Miksi sitten maksat ohjelmista joka vuosi uudelleen?

Nykyiset megasovellukset ovat täydellinen overkill suhteessa siihen, mitä niillä toimistoissa tehdään. Moni pärjäisi aivan hyvin ilmaisilla ohjelmilla.

EU:n tulisi myös standardoida oma Linux-distro. Kustannukset eivät ennenkään olleet ongelma, kunhan tavoite on riittävän idealistinen. GDPR ja sääntelytsunami tuotiin yrityksille taloudellisista vaikutuksista piittaamatta.

Nyt kyse on sentään puolustuksesta. Sen pitääkin maksaa. Oman it:n kehittäminen tulisi sisällyttää Naton puolustusmenojen nostotavoitteisiin.

Juuri nyt olisi oikea hetki toimia, sillä olemme taitekohdassa. Microsoft hehkuttaa tekoälyä ja agentteja, jotka taas kerran mullistavat kaiken. Samalla se sitoo asiakkaat itseensä pitkälle tulevaisuuteen.

Suomen 30 000 Microsoftiin erikoistunutta it-osaajaa eivät jää työttömiksi, vaikka ekosysteemi alkaisi murtua. He joutuvat päivittämään osaamistaan myös jäädessään Microsoftin sisälle.

Maailmanpolitiikassa on alkanut uusi aikakausi, samoin it-osaamisessa.

Päivitä ajoissa omat taitosi.

Julkaistu Tivi-lehdessä 3/2026.

Onecoin - voittajat ja voitetut

En olisi 11 vuotta sitten uskonut, että vielä vuonna 2026 kirjoitan blogiin Onecoinista. Mahdollisesti tämä on viimeinen kerta. Toivottavasti ainakin.

Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin hämmästyttää, miten kaksi suomalaista eli Juha Parhiala ja Kari Wahlroos olivat jättimäisen kansainvälisen taloushuijauksen kärkipaikoilla. Muutama muukin suomalainen oli alkuvaiheessa aktiivisessa roolissa, mutta he ymmärsivät vetäytyä taustalle, joten en listaa nimiä tässä.

Asia palasi mieleen pari viikkoa sitten, kun TV:ssä esitettiin taas uusi dokumentti Onecoin-huijauksesta: The Queen of Crypto (2024). Parhiala ja Wahlroos näkyivät monissa valokuvissa Rujan seurassa ja tietenkin mukana oli myös Tommi Vuorinen vakuuttamassa, että kaikki on oikein ja laillista, ja että ketään ei ole huijattu.

Vuorinen: "Kukaan ei ole hävinnyt mitään, päinvastoin."

Monista dokumenteista huolimatta kukaan ei pysty kertomaan mitään uutta. Yhdysvaltojen viranomaiset eivät ilmeisesti julkaise tutkinta-aineistoaan (vrt. Epstein) ennen kuin niillä on varmuus, ettei Ruja Ignatovaa saada enää oikeuden eteen. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä Greenwood, Dilkinska ja Konstantin Ignatov ovat kuulusteluissa kertoneet. Parhiala ja Wahlroos ovat kuolleet. 

Vielä jokin aika sitten Britanniassa oli käynnissä joukkokanteen kaltainen prosessi, jolla verkoston huijaamia varoja yritettiin jäädyttää ja palauttaa uhreille. Huijarien puolustus on aina sama: meitäkin huijattiin, emme (muka) tienneet. Perintäprosessi on ilmeisesti loppunut ja uhrit jäävät ilman korvauksia.

Lisäjaksot eivät tuo valoa Onecoinin arvoituksiin.

Missing Cryptoqueen -podcastia tehnyt ja aiheesta kirjan kirjoittanut Jamie Bartlett täydensi äskettäin muutaman vuoden tauon jälkeen sarjaansa neljällä uudella jaksolla. Niiden lopputulos on lohduton: Rujan kohtalo jää avoimeksi, Britannian poliisi lopetti omat tutkimuksensa jo kauan sitten, eikä oikeusjärjestelmästä ole apua. Korvauskannetta omalla riskillään rahoittanut yritys luopui hankkeesta, kun varojen takaisin saaminen alkoi näyttää epätodennäköiseltä.

Niinpä huijatuksi tullut Jennifer McAdams jäänee ilman rahojaan eikä edes luvattua Hollywood-elokuvaa tule. Leffateollisuus haluaa onnellisia loppuja, ei sellaista kuin Onecoinissa.

Kerrataanpa vielä:

• Ruja Ignatov - kadonnut, etsintäkuulutettu, luultavasti kuollut
• Konstantin Ignatov - verkoston johtaja Rujan jälkeen, 36 kuukautta vankeutta USA:ssa, vapautui 2024
• Sebastian Greenwood - 20 vuoden vankeustuomio USA:ssa (2023)
• Juha Parhiala - kuollut Thaimaassa 2021
• Kari Wahlroos - kuollut Indonesiassa 2024
• Irina Dilkinska - "laillisuusjohtaja", neljä vuotta vankeutta USA:ssa (2024)
• Mark Scott - Onecoinin rahanpesijä USA:ssa 10 vuotta vankeutta (2024)
• Gilbert Armenta - 5 vuotta vankeutta Onecoin-rahanpesusta (2023)
• Frank Ricketts - yksi Onecoin-verkostoaktiivi (Black Diamond), 5 vuotta vankeutta (2024)
• Martin Breidenbach - saksalainen juristi, joka todisti alkuvaiheessa Onecoinin lailliseksi, Saksassa 2 v 9 kk vankeutta (2024)
• Aamer Abdulaziz Ahmed Salman - Onecoinin rahanpesijä 18 kk vankeutta (2026)
• Konstantin Ignatovin jälkeinen johtaja King Jayms menetti uskon Oneen ja irtisanoutui 2023
• Cristi Calina - romanialainen Onecoin-aktivisti, kuollut 2026

Ilmeisesti Saksassa on vielä käynnissä tutkintoja, ainakin Rujan aiempaa aviomiestä vastaan. Sen sijaan aktiiviset brittiläiset Islam-veljekset ovat päässeet kuin koira veräjästä.

Argentiinassa tuomittiin juuri 12 Onecoin-aktiivia 3-9 vuoden vankeustuomioihin. 

Entäpä sitten Tommi Vuorinen? KRP ilmoitti toukokuussa 2025 lopettavansa virallisesti Onecoin-esitutkinnan mahdollisten rahanpesurikosten vanhenemisen vuoksi. Vaikka Tommi on toiminut Onessa aktiivisesti näihin päiviin asti, Suomen näkökulmasta hän on nyt puhdas. Voi toivoa, että hän kirjoittaisi muistelmansa 10 hurjasta vuodesta kansainvälisen huijauksen sisäpiirissä.

Tähän mennessä oikeus on toteutunut hyvin vaihtelevasti. Osa pääsee kuin koira veräjästä, osa maksaa hengellään. Bulgarian alamaailmaan liittyvä Krasmir "Kuro" Kamenov surmattiin Cape Townissa 25.5.2023. Palkkamurhassa saivat surmansa myös Kuron vaimo, henkivartija ja kotiapulainen.  Ilmeisesti Kuro oli ehtinyt antaa Bulgarian poliisille tietoja Rujan kohtalosta, mikä saattoi olla yksi syy vaientamiseen. Kun kyse on miljardeista, ihmisen henki on halpa. Tekijää ei ole saatu kiinni.

Vuosien varrella suomalaiset onecoinistit ovat sitkeästi uskoneet muuttavansa vielä jonain päivänä omistuksensa euroiksi. Sitä päivää ei ole vieläkään tullut. Ehkä me "heittarit" olimme sittenkin oikeassa? Jos joku ex-uskovainen haluaa kertoa ajatuksistaan, olisi kiinnostavaa kuulla, anonyymisti sekä ilman sarvia ja hampaita. No hard feelings.

Jokaisen kannattaa kuitenkin ottaa opiksi Onecoinista. Vaikka puitteet olisivat hienot ja jäseniä kaikkialla maailmassa, rivijäsenelle jää maksajan rooli kun huijarit rahastavat voitot itselleen. Uusia huijauksia on taas käynnissä, kuten somesta näkyy.

Mobiilivarmenne on turvallinen (oikein käytettynä)

Kirjoitukseni mobiilivarmenteen ongelmista herätti paljon keskustelua, joten pitää palata vielä aiheeseen. Joku saattoi saada käsityksen, ettei mobiilivarmenne ole lainkaan turvallinen, kun kyse oli vain siitä, että huijari voi erehdyttää uhria antamaan luvan oman varmenteensa asentamiseen rosvon puhelimeen. 

Varmennetta ei varsinaisesti "kaapata", se vain otetaan vieraan henkilön käyttöön luvatta. Tämä kuitenkin edellyttää, että uhri käyttää pankkitunnuksiaan väärällä sivulla ja on muutenkin huolimaton.

Mobiilivarmenne on turvallisempi kuin pankkitunnus lähinnä siksi, ettei se ole pankkitunnus ts. turvallisuudessa itsessään ei ole eroa, mutta mobiilivarmenteella ei pysty vahingossa avaamaan kalastelusivulle pääsyä omaan pankkiinsa.

Keksintönä mobiilivarmenne on vanha, mutta se alkoi levitä toden teolla vasta kun kohu verkkopankkihuijauksista alkoi. Syntyi käsitys, että mobiilivarmenne on lähtökohtaisesti turvallisempi kuin pankkitunnukset. Viranomainenkin suositteli käyttämään tunnuksia vain pankkiasiointiin ja kirjautumaan kaikkialle muualle mobiilivarmenteella. 

Pankit, joille tunnistuskertojen myynti on pienimuotoinen bisnes, eivät olleet hyvillään tällaisesta rinnastuksesta. Julkisesti ne eivät voineet kritisoida mobiilivarmennetta.

Vaikkei varmenteella pääse isoihin pankkeihin (pieniin kylläkin), niillä voi ottaa pikavippejä, tehdä rekisterimerkintöjä (VTJ, PRH ym) ja esimerkiksi poistaa omaehtoisen luottokiellon, mikä helpottaa tilauspetosta uhrin nimissä.

Kun käyttäjien määrä kasvoi, rosvot löysivät mobiilivarmenteen. Samalla huomattiin, että operaattorit olivat varsin huolettomasti kehuneet varmennetta unohtaen, että silläkin voitiin huijata. Poliisin tiedote toi huijaukset julkisuuteen kesällä 2025:

Poliisin tiedote 25.6.2025

Vieläkin monelle tulee yllätyksenä tieto häirinnänestokoodista ja sen tarpeellisuudesta. Ilman koodia uhria on helpompi erehdyttää vääriin kirjautumisiin.

Ei ihme, etteivät operaattorit oma-aloitteisesti maininneet häirinnänestokoodista. Puhelinnumeron kirjoittaminen ja kaksi muistettavaa koodia tekevät varmenteesta kömpelömmän kuin pankkitunnisteista. Kirjoitettavia numeroita ja muistettavaa on enemmän. Tässäkin mukavuus kertaa turvallisuus on vakio.

Kaikkein turvallisin kirjautumistapa on varmennekortti (se alkuperäisen HST-kortin vm. 1999 nykyinen versio) eli virallinen sirullinen henkilökortti. Sitä ei voi kaapata eikä hakea vahingossa, eikä sillä pääse mihinkään pankkeihin. Siinä on käsittääkseni samanlainen DVV:n myöntämä varmenne kuin mobiilivarmenteessa, mutta upotettuna fyysiselle kortille. 

Varmennekortti on jäänyt sivuraiteille, koska hankkeista huolimatta sitä ei laitettu toimimaan mobiililaitteilla eikä sillä ollut takana kaupallista tahoa joka olisi huolehtinut markkinoinnista. Kortti vaatii usb-lukulaitteen, jonka saa marketista muutamalla kympillä. Joissakin bisnesläppäreissä (erityisesti Dell) lukija on valmiina. 

Prisman hyllyssä kortinlukijan hinta 19,95 euroa.

Kortinlukijassa on tietenkin asentamisen vaiva, mutta sellaiselle, joka käyttää palveluita kotona oikean tietokoneen tai läppärin ääressä, kortti on mainio ratkaisu. Sen voi jättää lukijaan pysyvästi ja se vaatii vain yhden nelinumeroisen PIN-koodin. 

Lähivuosina tunnistus menee entistä sekavammaksi, koska jo syksyllä on luvassa EU:n digilompakko tunnistamista varten ja ensi vuonna tulee eIDAS-sääntely. Sen jälkeen digitaalisten palveluiden - myös pankkien - on tuettava euroopanlaajuista tunnistustapaa.

Saapa nähdä, millaisia sotkuja siitä saadaan aikaan. Tunnistaminen on verkkopalvelujen kulmakivi ja siksi jatkossakin nettirosvojen tärkein kiinnostuksen kohde.

Lisäys 17.3.2026: Finanssialan kirjoitus EUDI Wallet -tietoturvariskien keskustelun puuttumisesta. 

Tekstiä muokattu 17.3.2026

Yleisradio voisi varoittaa tietoturvasta susijengin mainostamisen sijaan

Itä-Suomen poliisi on taas kunnostautunut julkaisemalla tilastoja ja tapauskuvauksia nettihuijauksista. Tiedotteen mukaan yksin Itä-Suomessa huijarit aiheuttivat vuonna 2025 rikosvahinkoa 7,8 miljoonan euron verran.

Samassa tiedotteessa kerrotut tammikuun tapauskuvaukset ovat mielenkiintoista luettavaa. Täydet pisteet avoimuudesta! Se hyödyttää meitä kaikkia. Esille nousevat varsinkin turvatili-huijaukset, joissa uhrit menettivät viisinumeroisia summia.

Tiedote listaa uhrien iät vuosikymmenen tarkkuudella. Vanhin uhreista oli syntynyt 1930-luvulla, nuorin 1970-luvulla. Useimmat sijoittuvat 40-50-luvuille eli ovat 67-86-vuotiaita. Heidän tileiltään on viety kymmeniätuhansia euroja. Ei ole järkevää säilyttää näin suuria summia käyttötileillä, mutta pankeille se tietenkin sopii, ja vanhat tavat istuvat tiukassa. "Sijoittaminen on niin epävarmaa", moni eläkeläinen ajattelee ja altistaa samalla itsensä tilin tyhjentämiselle.

Kaiken varoittamisen jälkeenkin ihmiset menevät yhä turvatili-huijauksiin. Ei ihme, että soittajia ja yrittäjiä riittää. Vanhemmat ihmiset eivät osaa varoa, kun selvää suomea puhuva huijari soittaa ja kertoo epäilyttävistä tilitapahtumista. Kaikilla ei ole lapsia tai lapsenlapsia kertomassa vaaroista, eikä tämä kohderyhmä useinkaan seuraa internet-uutisointia. Vanha elämänkokemus ja luottamus pankkeihin altistavat huijaukselle.

Olen aiemminkin kirjoittanut, että tässä olisi julkisen palvelun tehtävä Yleisradiolle. Vanhemmat ihmiset katsovat yhä ahkerasti televisiota, varsinkin puoli yhdeksän uutisia.

Mitä Yle näytti eilen juuri ennen 20.30 alkavia uutisia? Omien ohjelmiensa mainoksia.

Shakermania-mainos

Ensin tuli nuorille suunnatun Sneakermanian videomainos (kuvassa vain sen loppu). Lisäksi nähtiin Modernit miehet -sarjan mainospätkä.

Lisäksi tuli mainos, jossa Anni kertoo rakastuneensa lomalla:

Anni on rakastunut...

Ei, rakkauden kohteena ei ollut mies, vaan susijengi, jonka vuoksi Annin tekee mieli suorastaan ulvoa ilosta. Susijengin mainos on mielestäni nolo.

... ja ulvoo siksi ilosta susijengiä.

Miksi Yle ylipäätään mainostaa Suomen koripallojoukkuetta? Tai omaa urheilutoimitustaan? Miksi se näyttää parhaaseen katseluaikaan omia mainoksiaan? 

Paljon hyödyllisempää ja julkiselle palvelulle sopivampaa olisi varoittaa netti- ja pankkihuijauksista: "Ei, pankki ei koskaan soita sinulle ja pyydä siirtämään rahoja turvatilille". Tätä viestiä voisi toistaa vaikka joka ilta ennen puoli yhdeksän uutisia. Toisto on oppimisen edellytys, varsinkin ikäihmisillä. Siksi tietoiskua ja varoitusta voisi esittää joka ilta.

Susijengi hoitakoon oman markkinointinsa. Suomi tarvitsee tietoturvaa, joka tavoittaa myös huijauksille alttiit kansalaiset - ne, joilla on rahaa huijattavaksi ja jotka eivät seuraa nettiuutisia.

Tietosäpinä - tällaista oli ennen kuin sähköposti yleistyi

Kaappeja siivotessa törmäsin vanhaan VHS-kasettiin, jonka nimenä oli Tietosäpinä. Kyseessä oli Nokia Datan 1990-luvun alussa tekemä mainosvideo sähköpostin ja sähköisten ilmoitustaulujen eduista. Nokia Data ei ehkä tule nykyihmiselle mieleen tietotekniikan edelläkävijänä, mutta 1990-luvun alussa Nokian valmistamat Mikro Mikot olivat suosittuja tietokoneita ja yrityksen Smail-postijärjestelmä oli aikaansa edellä. Matkapuhelimet olivat vasta insinöörien suunnittelupöydillä.

Tietosäpinän mainosvideo VHS-kasetilla.

Nykyään sähköposti on kaikille tuttu, mutta videon valmistuessa pääasialliset viestintäkeinot olivat vielä puhelin ja faksi. Internetiin ei yrityksillä tai kotikäyttäjillä ollut pääsyä. Tietosäpinä viittasi tehokkaaseen tapaan jakaa tietoa yrityksen sisällä (se oli myös Nokia Datan sisäisen tiedotuslehden nimi). 

Digitoin videon tiedostoksi. Se ei ollut ihan helppoa, koska nykyisissä laitteissa ei enää ole analogisia videoliitäntöjä. Työssä auttoi 25 euron hintainen scart-hdmi-adapteri.

Sähköpostityökalut.

Videolla esiintyy aikansa tuttuja nimiä kuten Kalle Isokallio, Lauri Hirvonen, Tero Laaksonen, CRM-guru Markus Westerlund sekä Anne Typpö, joka vähän myöhemmin hoiti Microsoftin Suomen viestintää.

"Sähköpostin suurin etu on aikariippumattomuus... ei tarvitse tietää, onko henkilö paikalla. Voit olla varma, että viesti luetaan kun vastaanottajalle sopii", sanoo Matti Virtanen markkinoinnista. 

"Tavoitan ihmiset paremmin sähköpostilla kuin puhelimella tai millään muulla tavalla", kehuu kassa Sirkka Hietanen. 

"Joka aamu menen sähköpostiin ja toivon, että se piipahtaa iloisesti kertoen uudesta postista", mainostaa Smail-postista vastannut Lauri Hirvonen. 

Aikansa Tori.fi ja Huuto.net

Johdosta Kalle Isokallio kertoo: "Sähköposti on minulle erittäin hyvä työkalu, nimenomaan sen johdosta että työskentelen sekä Helsingissä että Tukholmassa. Sähköposti mahdollistaa paikasta ja ajasta riippumattoman kommunikaation. Toinen hyvä piirre sähköpostissa ovat ilmoitustaulut. Esittämällä kysymyksen ilmoitustaulun avulla saan vastauksia ilman, että minun täytyy tietää, kuka tietää vastauksen. Aiemmin piti käydä läpi koko hierarkia. Nyt voin ohittaa hierarkian... sähköposti on huomattavasti nopeuttanut tiedonsaantia."

Kalle Isokallio, Johto.

Selostajaääni jatkaa: "Käytännössä tietosäpinän moottori on esimies. Viikon alussa hän voi kirjoittaa uutistaululle viikon ohjelmansa sekä päivittäin lyhyen Tänään-viestin. Alaiset seuraavat kiinnostuneena esimiehensä huomion kohdistumista heihin itseensä. Päivän ohjelma kannattaa lähettää koko osastolle, silloin myös muut voivat vastata kysymyksiin esimiehen tavoitettavuudesta. Puhelinpäivystäjälle pitää tietysti ilmoittaa menemiset ja tulemiset."

Paljon on 35 vuodessa muuttunut. Videon tempo on todella hidas, tekstifontit isoja ja kulmikkaita, kuvanlaatu heikko ja videoefektit 80-luvulle tyypillisiä. Valaistus on jyrkkää ja kuvat tummia. Videon asenne on kuitenkin sama kuin rohkaistaessa tänään työntekijöitä tekoälyn käyttöön. AI-säpinä on tätä päivää. Eikä "puhelinpäivystäjiä" enää ole, koska jokaisella on henkilökohtainen kännykkä (siis matkapuhelin, siis... no, miksi niitä nykyään sanotaan? Puhelin).

Itse aihe on myös muuttunut. Videossa sähköposti jakaa tietoa organisaation sisällä, nykyisin lähinnä organisaatioiden välillä. Eikä sähköpostin käyttöä tarvitse enää mainostaa kenellekään. Siitä on tullut välttämätön paha, mutta samalla sähköpostin tavoittavuus on romahtanut. Koskaan ei voi olla varma, jääkö oma viesti roskapostisuodattimeen tai huomaako vastaanottaja sitä viestitulvan keskeltä. Kaikkein tärkein viestintä onkin jo siirtynyt muihin kanaviin.

"Ilmoitustaulut" ovat nettifoorumeita ja sosiaalisesta mediasta on tullut koko maailman yhteinen kohtaamispaikka. Uskomaton kehitys 35 vuodessa - mitä mahtaakaan olla vuonna 2060?

(Kuvakaappaukset ovat 16:9 suhteella, joten ne näyttävät venytetyiltä suhteessa alkuperäiseen 4:3 TV-kuvaan)

Mobiilivarmenteen kaappaus yhdellä pankkitunnistuksella

Puhelimeen kilahtelee jatkuvasti kalasteluviestejä, joilla yritetään saada uhri luovuttamaan pankkitunnuksensa. Juuri nyt aktiivisena on ovela kampanja, jossa ilmoitetaan ajanvarauksesta lääkäriin tai sosiaalitoimen palveluun, ja tarjotaan linkki perumista varten. Peruminen vaatii tietenkin tunnistautumisen, johon kelpaavat vain pankkitunnukset. 

Minulta kysytään usein, miksi huijarit kalastelevat pankkitunnuksia. Eihän yhdellä tunnistuskerralla voi edes siirtää rahaa.

Yksikin tunnistuskerta saattaa riittää pankin tunnistusohjelman asentamiseen rosvon puhelimeen, jolloin tilin hallinta menetetään täydellisesti. Toinen mahdollisuus on mobiilivarmenteen kaappaaminen.

Mobiilivarmenne omaan puhelimeen voidaan hakea pelkällä pankkitunnistamisella. Juju on siinä, ettei hakemisen yhteydessä tarkisteta, kenen puhelimeen varmenne varsinaisesti tulee. Jos uhri erehtyy syöttämään pankkitunnuksensa kalastelusivulle, rosvo saa hänen mobiilivarmenteen omaan puhelimeensa ja pystyy siitä eteenpäin todentamaan itsensä vahvasti moniin viranomais- ja lainapalveluihin.

Pahinta tässä on se, että uhri luulee selvinneensä säikähdyksellä. Tilille ei päästy eikä rahaa kadonnut. Vahinko paljastuu vasta myöhemmin, kun mobiilivarmenteella on otettu esim. pikavippejä tai asioitu uhrin puolesta viranomaisiin päin. Myös epäluotettava (ex-)puoliso voi napata identiteetin omaan puhelimeensa ja aiheuttaa monenlaista vahinkoa.

Olen yrittänyt herättää tästä keskustelua, mutta laihoin tuloksin. Viranomaiset suosittelevat mobiilivarmennetta pankkien ulkopuoliseen asiointikäyttöön, joten olisi kohtuullista että ne myös varoittaisivat väärinkäytön mahdollisuuksista tai vaatisivat lisää suojakeinoja.

Kokeilin asiaa käytännössä tuttavan puhelimella. Hänellä sattui olemaan Telian liittymä, joten esimerkit ovat sieltä. Käsittääkseni käytäntö on sama kaikilla operaattoreilla.

Erittäin turvallinen, helppokäyttöinen.

Mobiilivarmenteen aktivointi käynnistyy operaattorin sivulta. 

Voit itse valita numeron, johon varmenne asennetaan.

Puhelinnumeroa kysytään, mutta missään ei tarkisteta, kenelle liittymä kuuluu. Mahdotonta se olisikin, koska liittymä voi olla yrityksen nimissä. Aiemmin mobiilivarmenteen pystyi hakemaan vain henkilökohtaisella käynnillä asiointipisteeseen ja vain henkilökohtaiseen liittymään, mutta vaatimuksista luovuttiin kilpailun lisäämiseksi. Se johti turvallisuuden heikkenemiseen.

Asiakas hyväksyy Palvelun erityisehdot, joiden kohta 2. Palvelun käyttöönotto käsittelee juuri tätä tilannetta:

Palvelun voi rekisteröidä itselleen sen matkapuhelinliittymän tunnistettu käyttäjä, jonka matkapuhelinliittymään Palvelua ollaan liittämässä. Telia tekee tarvittaessa tarkistuksen, onko liittymä Käyttäjän hallussa.

Käyttäjä vastaa siitä, että hänellä on liittymän omistajan (”Asiakas”) valtuutus Palvelun tilaamiseen.

Operaattori varaa itselleen oikeuden tehdä tarvittaessa tarkistuksia liittymän todellisen käyttäjän henkilöllisyydestä. Oikeus siis on, mutta sen käyttäminen lienee harvinaista. Joka tapauksessa riski on tiedostettu myös operaattorin päässä.

Lisäksi sopimus mainitsee erikseen, että jos rekisteröijä ei ole liittymän haltija, asiakassuhde syntyy käyttäjän ja operaattorin välille:

Jos henkilö, joka on rekisteröimässä itselleen Palvelua, ei ole kyseisen matkapuhelinliittymän omistaja, syntyy Palvelua koskevan hakemuksen hyväksymisen seurauksena asiakassuhde varmenteen hakijan ja Telian välille. Käyttäjää koskevat Palveluun liittyvät velvoitteet ovat Käyttäjän ja Telian väliset

Kohdassa 6 todetaan vielä, että Käyttäjä on velvollinen säilyttämään Tunnistusvälinettä huolellisesti, eikä sitä saa luovuttaa toisen käyttöön.

Pankkitunnuksissa on samat velvoitteet, mutta pankit todella tarkistavat asiakkaan ennen verkkopankkitunnusten luovuttamista. Jos esimerkiksi vanhus vaikuttaa epävarmalta eikä kykene nettiasiointiin, tunnuksia ei luovuteta. 

Mobiilivarmenteen saa ilman mitään tarkistuksia, vaikka molemmilla on sama vahvan todennuksen luottamusasema. 

Sitten tulee kriittinen kohta: mobiilivarmenteen hakijan pitää tunnistautua pankkitunnuksilla tai varmennekortilla. Jostain syystä HighTrust-ohjelma ei kelpaa, vaikka se on Suomi.fi-portaalin listalla.

Tähän kohtaan kalasteluhuijarit iskevät.

Tässä kohdassa kalasteluhuijarit iskevät. Kun uhri saadaan kirjautumaan edes kerran omilla pankkitunnuksillaan, rosvo saa asennettua hänen mobiilivarmenteensa itselleen. 

Kaikki ilmoitukset uuden varmenteen käyttöönotosta tulevat alussa annettuun puhelinnumeroon, joten uhri ei näe niitä. Uhri ei välttämättä havaitse lainkaan, että hänen vahva sähköinen identiteettinsä on siirtynyt toiseen puhelimeen ja siten toisen henkilön käyttöön. Tämä antaa huijarille aikaa toimia. 

Samanaikaisesti voimassa olevia mobiilivarmenteita voi hakea useisiin puhelimiin, mitään rajoitusta ei ole. Vähintäänkin pitäisi olla palvelu, josta voisi itse tarkistaa, kuinka monta mobiilivarmennetta omalla HETUlla on käytössä, missä numeroissa ne ovat ja mihin niillä on viimeksi tunnistauduttu.

Muutama huomautus on paikallaan. Puhelimessa voi olla vain yksi varmenne, joten tarvitaan liittymä, johon varmennetta ei vielä ole aktivoitu. Varmennetta ei voi saada prepaid-liittymiin, joten rosvo tarvitsee "oman" puhelimen. 

Liittymää avattaessa operaattori tarkistaa asiakkaan henkilöllisyyden, koska kyse on luotollisesta postpaid-sopimuksesta. Huono juttu rosvon kannalta. Siksi huijarit käyttävät varastettuja puhelimia tai muuleja, jotka luovuttavat puhelimensa pientä korvausta vastaan. Liittymän pitää olla sellainen, ettei siihen ole aiemmin aktivoitu mobiilivarmennetta.

Tarkkaavainen uhri voi ihmetellä, miksi pankkivarmennuksessa otsikossa lukee "Mobiilivarmenne rekisteröinti" eikä kirjautuminen terveyskeskuksen tai sosiaalipalvelun portaaliin.

Tämä voi paljastaa huijauksen, jos on tarkkana.

Vielä viimeinen yksityiskohta: mobiilivarmenne on voimassa viisi vuotta. Joissakin tapauksissa sim-kortti pitää käydä vaihtamassa uuteen, joillakin operaattoreilla varmenteen voi uusia verkkopalvelussa tunnistautumalla. (Tekstiä muokattu) Elisalla varmenne on aina sidottu sim-korttiin eikä sitä voi uusia netissä, vaan kortti pitää vaihtaa asiakaspalvelussa. DNA:lla ja Telialla (?) uusinta onnistuu nettisivulta.

eSIMiä käyttävät puhelimet ovat vielä oma lukunsa. Yleensä niissä on myös tavallinen SIM-paikka, ilmeisesti iPhone Air on ainoa Suomessa myytävä puhdas eSIM-malli (?). Telia tarjoaa mobiilivarmenteen myös eSIMiin. 

Sitten on vielä toinenkin tapa huijata uhria, mutta se on erillisen kirjoituksen asia.

Lisäys: suojakeinoista: uuden mobiilivarmenteen käyttöönotto pitäisi vaatia vähintään kaksi pankkitunnistusta. Se ainakin vaikeuttaisi aktivointia.

Vaatimus henkilökohtaisesta käynnistä asiointipisteessä voi olla liikaa vaadittu, etenkin jos halutaan säilyttää käyttö myös yritysliittymissä. Lisäksi uutta varmennetta käyttöönotettaessa operaattorin pitäisi tarkistaa, onko samalla SATUlla jo aiempia varmenteita, ja informoida niiden omistajia (vaikka tekstiviestillä?). Pitäisi myös olla palvelu (SATUja hallinnoiva DVV?) josta näkee, kuinka monta mobiilivarmennetta itsellä on ja mihin niitä on viimeksi käytetty.

Ennen kaikkea pitää olla tietoinen tästäkin väärinkäytön mahdollisuudesta. Jos uhri ei tunnista nimissään tehtyjä sitoumuksia, hänen tai poliisin pitäisi osata tarkistaa, onko käytössä ollut muita uhrin identiteettiin liittyviä varmenteita.

Lisäys 13.3.2026: Mobiilivarmenteella vietiin yritykseltä lähes 200 000 euroa. Vaikka pankkiin ei pääse, taloushallinnon ohjelmasta voi tehdä isojakin rahansiirtoja. 

Tekoäly ei pysty korvaamaan inhimillisyyttä

Alkuperäinen otsikko: Tekoäly tulee, panosta inhimillisyyteen

Lukijan mielipide|Numerot ja kirjaimet voidaan muuntaa biteiksi ja antaa tekoälylle, mutta paraskaan kone ei pysty korvaamaan inhimillisyyttä.

Helsingin Sanomat on uutisoinut viime viikkoina toistuvasti tekoälykehityksen käänteistä, kuten 18. helmikuuta (Tekoäly näkyy kaikkialla paitsi tilastoissa). Juuri nyt asiat kehittyvät niin nopeasti, että moni on huolissaan oman työnsä tulevaisuudesta. Niin pitääkin olla. Ellei yhtään pelota, ei ole ymmärtänyt, miten isoja asioita parhaillaan tapahtuu.

Erityisesti huolestuttaa kehityksen arvaamattomuus. Edes parhaat asiantuntijat eivät tiedä, miten ja milloin tekoälyn vaikutukset alkavat näkyä. Se tekee tulevaisuuden suunnittelun vaikeaksi paitsi yrityksille myös yhteiskunnan päättäjille.

Ajatellaan vaikkapa ohjelmointia. Kymmenen vuotta sitten kerrottiin, että koodaus on uusi lukutaito, ja siksi ohjelmoinnin perusteet tulisi opettaa jo peruskoulussa. Tekoäly vei pohjan tältä ajatukselta. Miksi opettaa koodausta, kun tekoäly tuottaa valmiita ohjelmia napin painalluksella? Jopa lukutaidon merkitys on vaarassa, sillä koneet ymmärtävät puhuttuja komentoja ja vastaavat videoilla.

Kahdeksan vuotta sitten Suomessa vieraillut Googlen tekoälytutkija Greg Corrado lupasi, että tekoäly tuhoaa vain tylsät työt, eikä nuorten sen vuoksi kannata olla huolissaan unelmatyöstään. Tämäkään ei pitänyt paikkaansa. Olemme nähneet, miten tekoäly vie töitä erityisesti luovan alan tekijöiltä ja eri alojen koulutetuilta ammattilaisilta. Suorittavaa työtä tekevät putkimiehet ja sairaanhoitajat ovat paremmin suojassa.

Miten tavallisen kansalaisen sitten tulisi toimia säilyäkseen kilpailukykyisenä koneita vastaan?

Sumusta paljastuva tulevaisuus on arvaamaton, joten kannattaa varautua kaikkeen mahdolliseen. Omasta oppimis- ja sopeutumiskyvystä huolehtivalla ei pitäisi olla vaikeuksia jatkossakaan löytää paikkaansa.

Kannattaa tutustua uusiin tekoälypalveluihin ja työkaluihin. Mieti, miten voit hyödyntää niitä työssäsi ja vapaa-ajassasi. Monet palvelut ovat maksuttomia, joten kustannukset eivät ole opiskelun esteenä. Oma aktiivisuus ja tahto ratkaisevat.

Mieti myös, mikä on oman työsi inhimillinen ulottuvuus ja pyri lisäämään sen osuutta. Numerot ja kirjaimet voidaan muuntaa biteiksi ja antaa tekoälylle, mutta paraskaan kone ei pysty korvaamaan inhimillisyyttä.

Petteri Järvinen

Espoo

(julkaistu Helsingin Sanomissa 22.2.2026)

Toimita hakemus liitteineen skannattuna sähköpostitse - mitä ihmettä?

Vanhat paperiset asuntojen osakekirjat siirretään sähköiseen rekisteriin, mikä edellyttää toimia osakkeenomistajilta. Maanmittauslaitoksen sivulla listataan asiakaspalvelupisteitä, joissa asian voi hoitaa joko ajanvarauksella tai jonottamalla. Tarkoitukseni oli käydä Helsingin toimipisteessä maanantaina 22.12.2025, mutta virasto oli jo ehtinyt aloittaa joululomansa.

Entäpä hiihtoloma sitten? Ensimmäinen ja itse asiassa ainoa vapaa päivä, jonka varauspalvelu näytti, oli maaliskuun lopussa. Silloin oli tarjolla neljä vapaata puolen tunnin aikaa. 

Rekisteröinnin voi hoitaa myös netissä, minkä jälkeen paperinen osakekirja lähetetään postissa Vaasaan. Hakukone antoi oikealta näyttävän osoitteen, jossa neuvottiin miten toimia.

Paperisen osakekirjan omistusoikeuden rekisteröinti.

Klikkasin Siirry hakemuslomakkeelle ja päädyin PDF-lomakkeelle, jonka alareunassa oli toimintaohjeet tietojen täyttämisen jälkeen: "Toimita hakemus liitteineen skannattuna sähköpostitse Turvaviesti-palvelun kautta..."

Tulosta, skannaa, sähköpostita.

Siis mitä ihmettä - pitääkö kansalaisen tulostaa netissä täyttämänsä lomake, skannata se ja lähettää sitten sähköpostilla? Eihän tässä ole mitään järkeä!

Olin tehnyt yleisen virheen, joka on hyvä huomioida muidenkin sähköisen itsepalvelun viidakossa tuskailevien. Tapaus muistutti hieman aiempaa Omaposti-ihmettelyä.

Onneksi 92 euron käsittelymaksua vastaan saa vielä puhelinpalvelua. Oli ihanaa, kun pystyi soittamaan oikealle ihmiselle, joka lyhyen jonotuksen jälkeen osasi myös vastata! Ilmeisesti hän oli MML:n palveluksessa, eikä ulkoistettuna johonkin syrjäkylälle call centeriin, sillä hän osasi kertoa myös talvilomakauden aiheuttamasta ruuhkasta palvelupisteellä. Ihana tuulahdus menneestä ajasta, jolloin asiat pystyi vielä hoitamaan yhdellä puhelinsoitolla! 

Vastaus oli yksinkertainen: mene osoitteeseen maanmittauslaitos.fi ja valitse yläriviltä Asioi verkossa. Sieltä avautuu lomake, jonka pystyy täyttämään ja lähettämään suoraan selaimesta. Ei tulostuksia, ei skannauksia, ei sähköposteja. Juuri niin kuin sen pitääkin mennä.

Virhe oli siinä, että palvelun suunnittelija oli olettanut asiakkaiden tulevan pääsivun kautta ja huomaavan Asioi verkossa -kohdan. Ehkä sitä olisi voinut vähän korostaa isommalla fontilla tai jopa omalla painikkeella, kun tiedossa on, että rekisteröinti tuo sivulle paljon uusia kävijöitä. 

Suunnittelija ei ottanut lainkaan huomioon hakukonetta, jolla asiakas päätyi suoraan alasivulle ja sai ohjeen, joka oli tarkoitettu... no jaa, en tiedä kenelle. Jos pääsee nettiin ja pystyy täyttämään sivulla PDF-lomakkeen, miksei sitä lähettäisi saman tien? Kuka haluaisi tulostaa ja skannata ja sitten vielä lähettää sähköpostilla?

Toisaalta myös verkkosivujen tekstit ohjaavat PDF-lomakesivulle, ellei huomaa verkossa-linkkiä. Kyse ei siis välttämättä ole hakukoneesta, vaan myös pääsivun kautta voi joutua väärään kohtaan ellei huomaa lukea Asioi verkossa -tekstiä.

Ohje-sivulle ja PDF-lomakkeen loppuun olisi voinut lisätä linkin suoraan verkkoasiointiin, jotta myös hakukoneen käyttäjät  olisivat löytäneet helpoimman asiointitavan. Suunnittelija ei voi luottaa siihen, että kaikki tulevat pääsivun kautta ja kulkevat valmiiksi ajateltua polkua.

Nyt pitää vielä lähettää paperinen osakekirja kirjattuna Vaasaan. Sekään ei käynyt niin helposti kuin piti. Läheisen marketin asiointipiste otti kyllä vastaan paketteja, mutta ei pystynyt kirjaamaan kirjettä. Olen kuitenkin jo voiton puolella tässä projektissa.

Lisäys 24.2.2026: Kävin lopulta asiakaspalvelupisteessä henkilökohtaisesti, ilman ajanvarausta. Odotusaika oli 15 minuuttia ja osakekirjojen käsittely vei toiset 15 minuuttia. Sen jälkeen asia oli hoidettu. Ok, matkoihin meni aikaa, mutta lyhyt odotus ja ystävällinen asiakaspalvelu jättivät hyvän mielen kaiken sähköisen itsepalvelusekoilun jälkeen. 

Robotti juuttunut hankeen, pitäisikö minun auttaa?

Muutama päivä sitten näin päiväkävelyllä hankeen ajaneen kuljetusrobotin. En pysähtynyt auttamaan, vaan kävelin kylmästi ohi. Hoitakoon robottioperaattori itse tekniset ongelmansa.

Pitäisikö robottia auttaa?

Kun kerroin tapauksesta sosiaalisessa mediassa, sain tylyä palautetta. Miksi en auttanut pientä hankeen juuttunutta robottia? Joku jäi nyt ilman tilaamiaan ruokia, ja se oli minun syyni. 

Tämä on kiintoisa ilmiö, jota sietää pohtia. Miten suhtaudumme koneisiin, jotka on tarkoituksella muotoiltu näyttämään "söpöiltä" ja inhimillisiltä? Miksi kohtelemme koneita paremmin kuin toisia ihmisiä? Kiitämme tekoälyä hyvän vastauksen jälkeen, samalla kun pilkkaamme typerää mielipidettä netin keskustelupalstalla. Pysähdymme auttamaan robottia, mutta emme kadulla liukastunutta vanhusta.

Itse yritän pitää koneet koneina ja ihmiset ihmisinä. Hankeen juuttunut kuljetusrobotti on teknisen virheen tai vian seurauksena rikkoutunut laite. Siis tavallinen kone. Jos näen hankeen hylätyn polkupyörän, en liioin mene korjaamaan sitä tai koske siihen muutenkaan (ellei pyörä vaaranna muiden turvallisuutta).

Miksi muuten oletetaan, että joku jää ilman ruokaansa? On 50 % todennäköisyys sille, että robotti oli tyhjä ja paluumatkalla takaisin kaupppaan.

Auttajan näkökulmasta robotit ovat todella painavia, eikä niitä noin vain työnnetä hangesta takaisin tielle. Jos kyse on akun hiipumisesta, robotin on parempikin pysyä hangessa odottamassa noutajaansa, kuin että se työnnettäisiin takaisin kävelytielle. Kuvassa kävelytie on leveä, mutta joskus jalkakäytävät ovat aurattuinakin kovin kapeita. 

Ehkä robotti oli tarkoituksella ajettu hankeen, jotta se ei haittaisi muiden liikkumista? Mikä muukaan saisi robotin kääntymään suoralta ja leveältä tieltä hankeen. Jos kyse on koneoppimisesta, tästähän sitä nyt oppii.

Olen kuullut, että valvomossa oleva ihminen saattaa pyytää robotin kaiuttimesta työntöapua. Silloin tilanne on toinen: autan ihmistä, en konetta.  

Asialla on myös työllisyysvaikutusta. Mitä enemmän autamme robotteja, sitä enemmän ne vievät töitämme. Tähän asti on ajateltu, että tylsät työt joutaakin poistaa automaatiolla, mutta tulemme vielä näkemään ajan, jolloin tylsilläkin töillä on kysyntää. Niillä on myös yhteiskunnallista merkitystä. Pelkkä taloudellinen tehokkuus ei voi jatkossa olla ainoa kehittämisen tavoite.

Vielä yksi asia ihmetyttää: kuka näitä ohjaa? En ole missään nähnyt tietoja robottien autonomian tasosta. Ilmeisesti ne kulkevat itsenäisesti, mutta katujen ylitykset ja ongelmakohdat hoidetaan jostain valvomosta käsin. Mutta missä valvomo on, Suomessa vai Virossa? Missä on robottien komentaja? Jos tavoitteena on salata manuaalisen työn osuus ja luoda kuva autonomisista kuljetuksista niin salailu kostautuu helposti epäluottamuksena. 

Lisäys 19.2.2026: Kirjoitukseni herätti paljon keskustelua sosiaalisen median puolella. Enemmistön mielestä robottia pitää auttaa, koska kyydissä voi olla jonkun liikuntakyvyttömän vanhuksen odottamat ruuat.

Jos niin on, robotista ei ole paljon apua. Päästyään ulko-ovelle se alkaa vain piipittää. Kauppa voisi työllistää mieluummin nuoria, jotka kantaisivat ostokset perille asuntoon asti ja näkisivät samalla, onko tilaajalla kaikki hyvin. Tavoite korvata kaikki mahdollinen ihmistyö tekniikalla kustannusten säästämiseksi on pitkällä tähtäimellä huono asia. En odottaisi sitä S-ryhmältä.

Somessa tuli vastaan kuva, jossa samaisen ruokarobotin nokkaan oli piirretty suu ja silmät. Näin luodaan illuusio elävästä olennosta, joka vetoaa ihmisten tunteisiin entistä tehokkaammin.

Miksei media kovistellut poliitikkoja digiriippuvuudesta Yhdysvaltoihin?

Anu Koivunen penäsi Suomen Kuvalehdessä medialta, miksei se pannut poliitikkoja tiukoille digiriippuvuudesta Yhdysvaltoihin.

Hieman yllättää ajatus, että median pitäisi kovistella poliitikkoja tällaisesta asiasta. Eikö ole poliitikkojen itsensä tehtävä seurata maailman kehittymistä? Eikö heillä ole omatkin aivot?

Ja onhan siitä kannettukin huolta EU-tasolla. On voivoteltu, miten amerikkalaiset nettijätit imuroivat tietomme ja mainoseuromme, kun eurooppalaisia digipalveluita ei ole saatu aikaan. Virallisen selityksen mukaan GDPR syntyi huolesta kansalaisten perusoikeuksiin, mutta vahvana motiivina oli myös tukea sitä kautta eurooppalaisia yrityksiä kilpailussa käyttäjien sielusta. Harmi kyllä GDPR ja parempi tietosuoja eivät avittaneet eurooppalaisia voittoon, ihmiset myivät edelleen tietonsa palvelua vastaan amerikkalaisille jättiyhtiöille.

IT-asioita seuraavia kansanedustajia on luvattoman vähän. Edesmennyt Jyrki Kasvi oli harvoja alan ihmisiä, eikä hänelle ole tullut seuraajaa. Suomen vuosituhannen vaihteessa kokema edelläkävijyys ja draivi ovat kadonneet koko yhteiskunnasta.

Totta sekin, että Suomen media on heikoissa kantimissa ja IT-media on nykyisin äärimmäisen ohutta. Kato on käynyt alan lehdissä ja uutissivustoilla. TV- ja radiouutiset paikkaavat jonkin verran, mutta nekin seuraavat yleensä mitä Yhdysvalloissa uutisoidaan ja soveltavat asioita sitten Suomeen.

Itse olen toivonut Yleisradiolta panosta tietoyhteiskunnan kehittämiseen ja uhkista tiedottamiseen, mutta pyyntöni ovat kaikuneet kuuroille korville. Yle jatkaa kuin se olisi Suomen ainoa mediatalo, jonka on tuotettava myös hömppää ja kosiskeltava nuoria.

Yhdessä suhteessa poliitikot voivat katsoa peiliin. Vuosikymmenten ajan olemme keskittyneet idästä tulevaan uhkaan. Olemme varautuneet kyberhyökkäyksiin ja sähkönsaannin varmistamiseen. Läntinen suunta on jätetty oman onnensa nojaan. Olemme pitäneet itsestään selvänä, että Yhdysvallat on meidän tukenamme, jos kriisi alkaa.

Aseet ja sotilaallinen uhka ovat varastaneet liiaksi päättäjien huomiota. On unohtunut, että digitaalinen itsepuolustus on paljon muutakin.

Trumpin tuoma muutos ja luottamuspula olivat nähtävissä jo 2016-2020 kaudella, mutta poliitikot eivät reagoineet. Nyt kyberomavaraisuuteen on herätty, mutta vuosikymmenten laiminlyöntejä ei korjata hetkessä.

Jostain pitää kuitenkin aloittaa. Se on lähinnä poliitikkojen, ei median tehtävä.

PS: Anu Koivunen kirjoittaa "Käsite kill switch tuli Suomeen maaliskuussa 2025 Kanadasta. Siellä Donald Trumpin vihamieliset puheet olivat saaneet turvallisuusviranomaiset huolestumaan F-35-hävittäjiin sisältyvästä turvallisuusriskistä". En ihan tavoita hänen tarkoitustaan. Tappokytkin on vanha termi, sitä on käytetty mm. pohdittaessa voiko Yhdysvallat sammuttaa halutessaan koko internetin (ei). Tappokytkin on haluttu pakolliseksi myös tekoälyjärjestelmiin, siltä varalta että ne riistäytyvät hallinnasta. Toiminnan täydellistä katkaisua pahempi asia on salaa tapahtuva urkkiminen ja vaikuttaminen, josta Snowdenin paljastukset kertoivat jo 2013. Mutta emme Euroopassa heränneet riittävästi silloinkaan. 

Helposti ja ei niin helposti (Posti)

Postilla on uusi (OK, ei enää kovin uusi!) palvelu: Helposti. Siinä paketin lähettäjä saa kuusimerkkisen koodin, joka kirjoitetaan paketin päälle. Sen jälkeen paketti viedään Postin automaattiin. Helppoa kuin heinänteko! Ei pakettikorttia, ei paketin päälle kirjoitettavia nimi- ja osoitetietoja... (lähettäjän nimi pitäisi kyllä kirjoittaa).

Postin sivulta löytyy ohjeet paketin lähettämiseen.

Ohjeet paketin lähettämiseen.

Sain valmiin Helposti-koodin Tori.fi:n Toridiili-palvelusta. Mitä siis tehdä? Menin tietenkin lähimmälle Postin automaatille ("4. Jätä paketti postiin tai automaattiin"). Siellä oli vastassa tyypillinen lokerikko, jonka jokaisessa ovessa on numeronäppäimistö avaamista varten.

Miten näihin syötetään kirjaimia? Ei mitenkään.

Ohjeissa suositeltiin asentamaan OmaPosti-mobiilisovellus. Jokainen palvelu haluaa nykyään asentaa itsensä sovelluksena. Entä jos ei ole älypuhelinta, ei halua kuormittaa sitä uusilla sovelluksilla eikä halua keksiä taas uutta salasanaa ja käyttäjätunnusta Postin palvelua varten (no, onhan siitä muutakin hyötyä, koska virallisia viestejä tulee myös digipostiin). 

Ohjeissa neuvotaan myös varaamaan lähetyksen lokero etukäteen. Näin välttyy tekemästä turhaa matkaa automaatille, jos sen kaikki lokerot ovatkin täynnä.

OmaPosti aloittaa paketin lähettämisen alusta kysymällä paketin koon. Missään ei ole paikkaa, johon voisi syöttää 6-numeroisen koodin. Viimeistään tässä vaiheessa asiakas on hämmentynyt ja ärsyyntynyt. 

Ei riitä, että kaikki pitää tehdä itsepalveluna. Sovellukset, nettisivut ja ohjeet eivät ole samaa paria, eivätkä toimi yhteen. 

Tässä on taas avattu uusi palvelu, mutta nettisivujen ja mobiilisovelluksen tekijät eivät ole keskustelleet muun tiimin kanssa. Kukaan ei ilmeisesti ole koekäyttänyt palvelua ennen sen lanseeraamista. 

Lopulta jouduin viemään oman pakettini Postiin. Espoossa oli vielä yksi oikea postikonttori, sekin suljetaan pian, ja sen jälkeen koko Suomeen jää vain kaksi Postin omaa toimipistettä: pääposti Helsingin keskustassa ja Joulupukin postikonttori Rovaniemellä. Muu asiointi pitää hoitaa kauppojen ja huoltoasemien palvelupisteissä.

Muutaman turhan matkan tehneenä ja vuorokauden asiaa pähkäiltyäni luulen nyt tietäväni, mikä meni vikaan. Postilla on kahdenlaisia automaatteja: näitä, joissa on vain numerot ovissa ja niitä, joissa on lokeroiden keskellä iso kosketusnäyttö. 

Helposti-paketti pitää viedä kosketusnäytölliseen automaattiin. Jos näin on, miksei sitä sanota selvästi ohjeissa ja OmaPosti-sovelluksessa?

Nettisivuilla esitellään kyllä molemmat automaattityypit, mutta Helposti-palvelu on vain maininta muiden joukossa. 

Nettisivun karttapalvelu.

Kartta näyttää palvelupisteet. Ilmeisesti asiakkaan tulisi itse tietää, mitä oranssi kuvake tarkoittaa. 

Lisäys 6.2.2026: Palvelupisteiden kuvassa lukee Otaniemen Alepan kohdalla "Myös valmiiksi maksetut paketit", mikä ilmeisesti tarkoittaa juuri Helposti-palvelua? Automaatilla se ei onnistu, joten ilmeisesti paketti pitää jättää henkilökunnalle? Tästäkin voisi olla ohjeissa maininta. Kuulin, että kaupan henkilökunta ottaa muissakin pisteissä vastaan Helposti-paketteja, koska niiden postimaksu on jo maksettu - mikäli vain ehtivät.

Lisäys 7.2.2026: Tässä vielä ruutukuva Tori.fi:n lähettämästä sähköpostista, jossa on valmis Helposti-koodi ja joka ohjeistaa toimimaan sen jälkeen näin: 

"Voit jättää paketin pakettiautomaattiin OmaPosti-sovelluksella"

Ohjeen mukaan paketin voi jättää pakettiautomaattiin OmaPosti-sovelluksella. Sovelluksesta ei kuitenkaan ole apua, koska se alkaa vain luoda uutta pakettia eikä tunne tapausta, jossa Helposti-koodi on jo saatu. Vähintään sovelluksessa pitäisi olla "Minulla on jo Helposti-koodi" -painike.

Etätyön varjopuoli: mitä tapahtuu, kun kahvihuoneet katoavat? (kolumni)

Etätyön varjopuoli: mitä tapahtuu, kun kahvihuoneet katoavat?

Korona tuli ja meni. Yllättäen sen pysyvimmäksi vaikutukseksi jäi etätyö. Kotiin pakotetut työntekijät ihastuivat uuteen järjestelyyn niin, etteivät halua enää palata lähitöihin.

Etätyön lumo on helppo ymmärtää. Aikaa ja rahaa säästyy, kun kumpaakaan ei tuhlaannu työmatkoihin. Voi nukkua aamuisin pidempään ja jos töiltä jää luppoaikaa, ehtii hoitaa päivän aikana omiakin asioita.

Varsinkin ruuhkavuosia eläville oma ajanhallinta on saavutettu etu, josta ei mielellään luovuta.

Etätyön läpimurron ei pitäisi olla yllätys. Taustalla on tekniikan kehittyminen, jossa korona vain räjäytti tilanteen auki.

Kirjoitin 30 vuotta sitten kirjan ”Internet muutostekijä”, jossa pohdin myös tietoliikenteen kehittymisen vaikutuksia työntekoon. Oli selvää, että kun internet ja sähköposti lyövät itsensä läpi, ihmisen vapaus päättää työhönsä vaikuttavista asioista kasvaa.

Kuka haluaa kaupungin ruuhkiin, jos työt pystyy hoitamaan etäyhteyksillä kotoa tai mökiltä? Kirjan sivulla 119 kysyin puolileikilliseen sävyyn, miten jatkossa estetään kaupunkien autioituminen.

Silloin kysymys vielä hymyilytti, mutta nyt se on pakko ottaa vakavasti. Verkkokauppa on tyhjentänyt keskustojen parhaita liikepaikkoja shoppailijoista, etätyö vienyt asiakkaita lounaspaikoista.

Netin aiheuttama rakennemuutos on todellinen, mutta näyttää tulleen yllätyksenä. Hulppeita toimistotiloja rakennetaan aivan kuin mikään ei olisi muuttunut. Mutta kyllä vain on.

Etätyö on valtava haaste yrityksille. Olemme taas kerran kehityksen kärjessä, joten oppia ei voi hakea muualta. Muut tulevat katsomaan, miten Suomi hoitaa asian.

Kyse on ennen kaikkea johtamisesta. Miten mitata, seurata ja kannustaa verkkoyhteyden päässä olevia työntekijöitä? Miten huolehtia tietoturvasta, uusien työntekijöiden perehdyttämisestä ja sisäisestä viestinnästä?

Aika tai määrä ovat huonoja mittareita. Loputon istuminen Teams-palavereissa puuduttaa ja on tehotonta. Muutama aktiivinen osallistuja hallitsee keskustelua, eivätkä muut saa puheenvuoroa itselleen – sikäli kun edes ovat oikeasti koneen ääressä.

Samaa tapahtuu myös läsnäpalavereissa, mutta siellä ilmeet, katseet ja eleet kertovat paljon.

Etätyö romuttaa suuren osan niistä taidoista, joihin johtoa on kurssitettu alaisten ohjaamisesta, viestinnästä, palautekeskusteluista ja ihmissuhdetaidoista.

Johto voi myös katsoa peiliin. Työntekijät valitsevat etätyön, koska organisaation ilmapiiri ei kannusta antamaan parastaan. Työntekijöitä ei kohdella tasapuolisesti, esihenkilöt puuttuvat yksityiskohtiin eivätkä arvosta osaamista. Työntekijät näkevät, ettei arjen toiminta ole linjassa nettisivulla kerrottujen arvojen kanssa.

Ja kenen idea olivat meluisat avokonttorit tai ne ”modernit” toimistot, joissa paikalle saapuvan pitää etsiä itselleen vapaa työpiste tai edes tuoli, jolla istua?

Etätyöntekijät kehuvat tyypillisesti omaa tehokkuuttaan. Jokainen katsoo olevansa tuottavampi kodin rauhassa kuin toimiston hälinässä. Yrityksen kannalta oleellista eivät kuitenkaan ole yksilösuoritukset vaan yrityksen kokonaisetu. Se selviää vasta vuosien mittaan talouslukuja seuraamalla.

Johdon tehtävä on ajatella yrityksen tulevaisuutta. Usein ideat syntyvät lounaspuheissa, kahvihuoneen keskusteluissa ja sattumanvaraisissa kohtaamisissa asiakkaiden kanssa. Miten ylläpitää tällaista etäyhteyksillä?

Jonkun on huolehdittava myös yrityksen uusiutumisesta. Ennen se tapahtui palkkaamalla nuoria, jotka oppivat konkareita seuraamalla ja imivät samalla hiljaista tietoa, jota intranetistä on turha hakea. Etätyö nostaa nuorten kynnystä päästä sisään työelämään.

Yksin puurtaminen on aina ollut suomalaisten vahvuus – mutta myös heikkous. Suomi tarvitsee enemmän kontakteja ja yhteistyötä.

Pitkään jatkuva etätyö voi koitua haitaksi työntekijälle itselleen. Ruudun tuijottaminen ja päivän kestävä palaveriputki vie mehut, eivätkä työasiat unohdu illallakaan. Hankalia ihmisiä ei voi paeta, vaan heitä täytyy oppia sietämään.

Kannattaa myös miettiä, mikä on oman työn inhimillinen komponentti, ja pyrkiä kehittämään sitä. Puhtaasti etänä tehtävän työn voi automatisoida läsnätyötä helpommin.

Olisi houkuttelevaa poimia pullasta vain rusinat. Jos haluaa itse päättää kaikesta työhön liittyvästä, kannattaa ryhtyä yksinyrittäjäksi ja myydä työpanoksensa entiselle työantajalle.

Sen myötä oppii huomaamaan, miksi yrityksiä tarvitaan jatkossakin.

Julkaistu Tivi-lehdessä 1/2026.

Lisäys 17.3.2026: Helsingin Sanomien kirjoitus 10.3.2026 sanoo ihan samaa:  Yksilö hyötyy, työyhteisö kärsii.