Robotti juuttunut hankeen, pitäisikö minun auttaa?

Muutama päivä sitten näin päiväkävelyllä hankeen ajaneen kuljetusrobotin. En pysähtynyt auttamaan, vaan kävelin kylmästi ohi. Hoitakoon robottioperaattori itse tekniset ongelmansa.

Pitäisikö robottia auttaa?

Kun kerroin tapauksesta sosiaalisessa mediassa, sain tylyä palautetta. Miksi en auttanut pientä hankeen juuttunutta robottia? Joku jäi nyt ilman tilaamiaan ruokia, ja se oli minun syyni. 

Tämä on kiintoisa ilmiö, jota sietää pohtia. Miten suhtaudumme koneisiin, jotka on tarkoituksella muotoiltu näyttämään "söpöiltä" ja inhimillisiltä? Miksi kohtelemme koneita paremmin kuin toisia ihmisiä? Kiitämme tekoälyä hyvän vastauksen jälkeen, samalla kun pilkkaamme typerää mielipidettä netin keskustelupalstalla. Pysähdymme auttamaan robottia, mutta emme kadulla liukastunutta vanhusta.

Itse yritän pitää koneet koneina ja ihmiset ihmisinä. Hankeen juuttunut kuljetusrobotti on teknisen virheen tai vian seurauksena rikkoutunut laite. Siis tavallinen kone. Jos näen hankeen hylätyn polkupyörän, en liioin mene korjaamaan sitä tai koske siihen muutenkaan (ellei pyörä vaaranna muiden turvallisuutta).

Miksi muuten oletetaan, että joku jää ilman ruokaansa? On 50 % todennäköisyys sille, että robotti oli tyhjä ja paluumatkalla takaisin kaupppaan.

Auttajan näkökulmasta robotit ovat todella painavia, eikä niitä noin vain työnnetä hangesta takaisin tielle. Jos kyse on akun hiipumisesta, robotin on parempikin pysyä hangessa odottamassa noutajaansa, kuin että se työnnettäisiin takaisin kävelytielle. Kuvassa kävelytie on leveä, mutta joskus jalkakäytävät ovat aurattuinakin kovin kapeita. 

Ehkä robotti oli tarkoituksella ajettu hankeen, jotta se ei haittaisi muiden liikkumista? Mikä muukaan saisi robotin kääntymään suoralta ja leveältä tieltä hankeen. Jos kyse on koneoppimisesta, tästähän sitä nyt oppii.

Olen kuullut, että valvomossa oleva ihminen saattaa pyytää robotin kaiuttimesta työntöapua. Silloin tilanne on toinen: autan ihmistä, en konetta.  

Asialla on myös työllisyysvaikutusta. Mitä enemmän autamme robotteja, sitä enemmän ne vievät töitämme. Tähän asti on ajateltu, että tylsät työt joutaakin poistaa automaatiolla, mutta tulemme vielä näkemään ajan, jolloin tylsilläkin töillä on kysyntää. Niillä on myös yhteiskunnallista merkitystä. Pelkkä taloudellinen tehokkuus ei voi jatkossa olla ainoa kehittämisen tavoite.

Vielä yksi asia ihmetyttää: kuka näitä ohjaa? En ole missään nähnyt tietoja robottien autonomian tasosta. Ilmeisesti ne kulkevat itsenäisesti, mutta katujen ylitykset ja ongelmakohdat hoidetaan jostain valvomosta käsin. Mutta missä valvomo on, Suomessa vai Virossa? Missä on robottien komentaja? Jos tavoitteena on salata manuaalisen työn osuus ja luoda kuva autonomisista kuljetuksista niin salailu kostautuu helposti epäluottamuksena. 

Lisäys 19.2.2026: Kirjoitukseni herätti paljon keskustelua sosiaalisen median puolella. Enemmistön mielestä robottia pitää auttaa, koska kyydissä voi olla jonkun liikuntakyvyttömän vanhuksen odottamat ruuat.

Jos niin on, robotista ei ole paljon apua. Päästyään ulko-ovelle se alkaa vain piipittää. Kauppa voisi työllistää mieluummin nuoria, jotka kantaisivat ostokset perille asuntoon asti ja näkisivät samalla, onko tilaajalla kaikki hyvin. Tavoite korvata kaikki mahdollinen ihmistyö tekniikalla kustannusten säästämiseksi on pitkällä tähtäimellä huono asia. En odottaisi sitä S-ryhmältä.

Somessa tuli vastaan kuva, jossa samaisen ruokarobotin nokkaan oli piirretty suu ja silmät. Näin luodaan illuusio elävästä olennosta, joka vetoaa ihmisten tunteisiin entistä tehokkaammin.

Lähetä robotti kauppaan ja mene itse perässä

Vanhan sanonnan mukaan kun laittaa lapsen hoitamaan kauppa-asioita, saa mennä kohta itse perässä. Lause tuli mieleen, kun testasin läheisen Alepan Starship robottikuljetuksia.

Ajatus on hauska ja sitä on tullut muutaman kerran demonstroitua kylässä käyneille lapsille, joita itsekseen liikkuva kuljetusvaunu huvitta suuresti. Turhaan ei sanota, että elintarvikekauppa on nettikaupan vaikeinta alaa. Monta ryppyä pitäisi vielä oikoa, ennen kuin Starship alkaa kilpailla lähikaupan kanssa.

Sillä lähikaupan kanssa se joutuu kilpailemaan. Palvelu ulottuu muutaman kilometrin säteelle paikallisesta Alepasta. Ei siis mitään salamannopeita drone-kuljetuksia syrjäseuduille, vaan yksi uusi tapa palvella esikaupunkialueiden kuluttajia. 

"Unohtuiko maito? Minä noudan" lupaa mainos. Ajatus kuulostaa hyvältä, mutta sen toteuttaminen käytännössä on yllättävän vaikeaa.  

Elintarvikkeiden valinta puhelimella on hidasta (kuvat aiemmasta tilauksesta Otaniemessä).

Olen tehnyt robotti-Alepasta muutamia koetilauksia. Viimeksi tilasin lapsille kaksi juomapulloa. Verkkokaupan käyttö tuotteiden selaamiseen älypuhelimella on kömpelöä, mutta kun palvelu on sidottu mobiilisovellukseen, niin minkäs teet. Tällä kertaa sattui virhepainallus maksun kanssa. Käynnistin vahingossa Nordea Walletin pankin ID-ohjelman sijaan, minkä seurauksena maksu epäonnistui lukuisten yrittämisten ja buuttausten jälkeenkin ("havaittu monta samanaikaista maksuyritystä"). Lopulta jokin aikalaskuri täyttyi ja pystyin maksamaan tilauksen. Se ei kuitenkaan ollut palvelun vika.

Kun tilaus oli saatu perille, Starship antoi sille 55 minuutin toimitusajan. Siinä ajassa lapset olisivat jo hermostuneet. Aika-arvio tosin puolittui nopeasti, kunnes tuli uusi ilmoitus "Robot fleet is experiencing rush - arrival estimate has been extended by 17 minutes". 

Suojatietä ylittävä robotti on ainakin alkuvaiheessa jokseenkin symppis näky.

Ihan niin kauaa siinä ei tainnut mennä, kun lopulta puhelimeen tuli ilmoitus kuljetuksen lähestymisestä ja menimme lasten kanssa odottamaan. Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä vain toinen lapsista sai juomansa. Mountain Dew'iä ei ollut, vaikka verkkokaupassa niin luki. Olin rastittanut luvan korvata tuotteita toisilla, mutta se olisi vaihtanut pullon vain isompaan samanlaiseen. Verkkokaupan ja tilausten kerääjän välillä ei ole yhteyttä, joten tuotepuutteet paljastuvat vasta kun robotti on jo lähtenyt kaupasta. Silloin on itselle myöhäistä korjata tilausta.

Robotti perillä, kansi avautuu älypuhelimella.

Alepaan on noin 10 minuutin kävelymatka. Olisin hakenut juomat nopeammin itse ja lapset olisivat saaneet valita siitä, mitä oikeasti on tarjolla.

Robottitoimituksista voi olla iloa esimerkiksi liikuntaesteisille (joskin toimitus pitää hakea kadulta) tai lapsiperheille, kun se maito oikeasti on unohtunut, eikä pieniä lapsia halua jättää yksin kotiin odottamaan kaupassakäynnin ajaksi. Tai jos itsellä on ruuanlaitto tai leipominen kesken. Mutta kiire ei saa olla ja tuotteiden on parasta olla perusvalikoimasta, jotta niitä varmasti on saatavilla.  

Talviliukkailla robotti voisi säästää liikkumisen vaivan ja estää kaatumiset, mutta lumi haittaa robottiakin. Viime talvi oli niin paha, ettei läheisillä kaduilla pystynyt liikkumaan kunnolla edes jalkaisin tai autolla.

Suurin hyöty olisi, jos robotti toisi kaivatun toisen viinipullon. Ensimmäisen loputtua uutta ei parane lähteä hakemaan sen paremmin autolla kuin pyörälläkään. Mutta siihen, että robotti kuljettaisi alkoholia, on vielä matkaa. Sääntelyongelmien lisäksi se altistaisi robotit vahingonteolle. Alkon omat jakelurobotit saattaisivat päätyä ihan muualle kuin piti.

Robotit rivissä Otaniemen Alepan edustalla.

Joka tapauksessa on kiinnostava nähdä, millaisen markkinaraon Starship-kuljetukset itselleen löytävät. Sääliksi käy vain kauppiaita, joiden on koko ajan tarjottava uusia palveluita asiakkailleen ilman, että kustannuksia saa siirtää hintoihin.

Starship-kuljetukset ovat toistaiseksi ilmaisia, mutta ennen pitkää niistä aletaan periä muutama euro.

Etäläsnäolo onnistuu robotin avulla

Katson hyvin vähän televisiota, mutta Rillit huurussa -sarja on suosikkini. Sen huumori on älykästä, enkä muista nähneeni sarjassa ainuttakaan homovitsiä. Ihan toista kuin Seinfeld tai Frendit, siis.

Eilisessä jaksossa "Ristikukkaisvihannekset" (alkuperäiseltä nimeltään The Cruciferous Vegetable Amplification, 4. kauden jakso 2/24) Cooper Sheldon huolestui jäljellä olevien elinvuosien määrästä ja päätti minimoida riskit pysymällä sängyssä. Hän lähetti omatekoisen robotin edustamaan itseään yliopistolle.

Cooper Sheldon etänä.

Tällaisia laitteita on oikeasti olemassa ja ne ovat yllättävän vakuuttavia. Yhdysvalloissa olen katsellut messuilla Beam-nimistä laitetta ja keskustellut virtuaalisesti Utahin konttorilla olevan työntekijän kanssa.

Beam remote presence

Voisi kuvitella, että eihän tämä eroa juurikaan videoneuvottelusta, mutta todellisuudessa ero on valtava. Kun toinen henkilö pystyy liikkumaan pitkin huoneita ja käytäviä ja keskustelemaan kanssasi pään korkeudella, vaikutelma on hämmentävä. Aivan kuin henkilö olisi oikeasti läsnä.

Myös printeinen työpöydän jakaminen onnistuu.

Ilmastonmuutos luo kysyntää uusille tekniikoille. Videoneuvottelut ovat jo arkea, mutta etäläsnäololaitteiden käyttäjiä en ole Suomessa vielä nähnyt. Uskon, että näillä on tulevaisuutta. Kun laitteeseen vielä lisätään 360-kamera ja silmikko, käyttäjä kokee todella vahvasti olevansa muualla.

Etäläsnäolo sopisi hyvin Greta Thunbergin tapaukseen. Hän halusi välttää lentämistä ja matkusti siksi Yhdysvaltoihin purjeveneellä. Tekninen etäläsnäolo olisi kuormittanut ympäristöä vähemmän kuin superkallis ja oman miehistön vaativa purjevene.

Ehkä tekniikka ei tullut Gretalle mieleen, mutta todennäköisempi selitys on siinä, että halusi matkustaa. Hän halusi tavata ihmiset fyysisesti ja halusi puhua yleisölle elävänä, vaikka tämän laitteen avulla se olisi käynyt yhtä hyvin. Beam pystyy välittämään informaation ja säästää planeettaa, mutta tunteita se ei pysty siirtämään yhtä hyvin.

Jos Greta arvosti tunteet vaivalloisen purjehtimisen arvoiseksi, onko meillä muillakaan toivoa lentämisen vähentämisestä? Rutiiniluontoiset työasiat hoituvat kyllä videoneuvottelulla, mutta ne kaikki muut matkat...

Ex Machina -elokuva

Joulunpyhinä tuli katsottua Ex Machina -elokuva Elisa Viihteen tallenteilta. Ko. leffa on esitetty syksyn mittaan ainakin kahdesti televisiossa.

Kyseessä on jälleen yksi tekoälyn riskeistä varoittava elokuva. Katsojakommentit IMDB:ssä menevät pahasti ristiin: toisten mielestä elokuva on loistava, toisten mielestä surkea. Pistemäärä 7,7 on kuitenkin korkea.

On vaikea kuvitella pienimuotoisempaa elokuvaa. Näyttelijöitä on vain vähän yli kolme ja lähes kaikki kohtaukset sijoittuvat sisätiloihin. Katsojasta riippuu, miten hyvin tällainen draama toimii. Ainakin se antaa ajateltavaa robotin ja ihmisen mielen rajanvedosta.

Tarina on yksinkertainen. Mahtavan Blue Book -hakukoneen kehittänyt Nathan on perustanut yksityisen tutkimuskeskuksen syrjäiseen paikkaan ja koodannut siellä ihmisen kaltaisia robotteja (jotka, kuinka ollakaan, näyttävät nuorilta naisilta). Itselleni tuli mieleen Blofeldin päämaja Schilthornin huipulla elokuvasta 007 Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa.

Paikalle viikon vierailun voittanut (tai niin hän ainakin luulee) yrityksen 26-vuotias ohjelmoija Caleb saa tehtäväkseen Turingin kokeen: pystyykö hän osoittamaan robotin koneeksi? Robotti alkaa vaikuttaa suorastaan pelottavan inhimilliseltä.

En paljasta juonta sen enempää. Varsinainen jännäri ei ole kyseessä, vaikka lopussa tunnelma tiivistyykin. Yllätys tuskin on, että ennen pitkää robottityttö haluaa paeta vankilastaan vapauteen. Muutoin juonessa on jättirobotin mentäviä aukkoja, mutta tiivistä tunnelmaa ja erikoista ilmapiiriä ne eivät pilaa.

Viittaukset Googleen ovat ilmeisiä ja juuri ne saivat kirjoittamaan tämän tekstin. Yhtiön perustaja kertoo saaneensa tekoälyn tarvitseman datan oman hakukoneensa kautta. "He luulivat hakukoneiden kertovan ihmisten ajatukset - mutta oikeasti ne kertoivat, miten ihmiset ajattelevat".

Siinä, missä kilpailijat (onko Googlella niitä) halusivat vain rahastaa datalla verkkokaupassa ja sosiaalisessa mediassa, Blue Book halusi opettaa robotin ajattelemaan ihmisten tiedoilla. Ja miten ne kerättiin?

Kytkin päälle jokaisen mikrofonin ja kameran maailman ympäri...

Koska yhtiöllä on pääsy käyttäjien puhelimiin, se salakuunteli ja -katseli kaikkea mahdollista. Elokuvassa kaikki puhelinvalmistajat tiesivät salakuuntelusta, mutta eivät voineet paljastaa sitä, koska tekivät samaa itse.

Pelottava ajatus ja hyvin linjassa viime aikaisten Facebookin tietovuotojen kanssa!

Lisää ajateltavaa tekoälystä antaa Nathanin lause "Jos kehitän tietoisen koneen, en ole ihminen vaan jumala".

Tahdon 2030 - naimisiin robotin kanssa

Kun eduskunta keskusteli homoparien vihkimisestä syyskuussa 1997, keskustan kansanedustaja Maija-Liisa Lindqvist maalaili, että seuraavaksi joku haluaisi elää sian kanssa ja yhteiskunta joutuisi hyväksymään senkin. Persujan Pentti Oinonen otti toukokuussa 2009 esiin koirat ja kysyi, onko ihmisten seuraavaksi sallittua avioitua rakastamansa hauvelin kanssa.

Kumpikaan ei tullut ajatelleeksi robotteja. Eläinsuojelulaki kieltää sikaan tai koiraan sekaantumisen, mutta ihmisen kaltaisista roboteista ei ole säädöksiä.

Juuso Pekkisen radio-ohjelman aiheena oli 30.1.2018 Seksi ja teknologia. Keskustelussa nousivat esiin naisen kaltaiseksi rakennetut robotit, joista nykyteknologialla saadaan pelottavan aidon näköisiä. Tekoäly antaa niille (heille?) kyvyn alkeelliseen keskusteluun, eikä nalkutuksesta ole pelkoa.

Viime viikolla Ylen Perjantai käsitteli tekoälyä, mutta poikkesi katsojien houkuttelemiseksi myös seksirobottien maailmaan. Inserttinä nähtiin Silikonisydän, jossa Robottiseksuaali Dave menee ensitreffeille älykkään seksirobotin Harmonyn kanssa. Dave haaveilee samankaltaisesta tekniikasta seksinukelleen Sidorelle, jonka kanssa hän on ollut naimisissa 17 vuotta. Yle on näköjään julkaissut erillisen uutisenkin aiheesta. Ilta-Sanomissa vähän analyyttisempi juttu samasta aiheesta.

Keskustelu tekoälystä ja robotiikasta rajoittuu yleensä bisnekseen ja työn tulevaisuuteen. Silloin unohdetaan, että seksiteollisuus on aina ollut ensimmäisiä uuden teknologian hyödyntäjiä. Esimerkiksi kaitafilmit, VHS, cd-romit, netti ja tilausvideot saivat ensimmäiset kaupalliset kuluttajamarkkinat juuri seksin ansiosta.

Miksei siis robotitkin? Ennen pitkää joudumme pohtimaan, mikä vaikutus naisten tasa- ja ihmisarvoon on sillä, että netistä voi ostaa koneellisen, käyttäjän tahtoon alistuvan synteettisen naisen. Halutaanko tällaiset laitteet kieltää, vai onko edelleen ihan sama, mitä jokainen tekee makuuhuoneessaan? Ainakin perinteiset seksologit varoittelevat kehityksen vaaroista. Tuoreen uutisen mukaan Britanniassa avattiin viime kuussa ensimmäinen robottibordelli, jossa asiakkaat voivat kokeilla laitteita.

Ja entä kun markkinoille tulevat lapsiversiot, joilla pedofiilit voivat tyydyttää halujaan -- onko se hyvä vai huono asia?

Tahdon 2013 -kampanja johti pitkällisen väännön jälkeen sukupuolineutraalin avioliittolain säätämiseen. Ehkä jo vuonna 2030 saamme kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan orgaanisten ja synteettisten ihmisten liittojen sallimista tasaveroisuuden nimissä. Tällaista kehitystä Lindqvist tai Oinonen eivät takuulla tulleet ajatelleeksi.

Aihe voi nyt tuntua vitsiltä, mutta katsotaan tilannetta kymmenen vuoden päästä uudelleen. Jos tekoäly kehittää siihen mennessä alkeellisen tietoisuuden ja jos ihmisen kaltaisille roboteille myönnetään kansalais- tai muita oikeuksia, tasa-arvoinen avioliitto saattaa hyvinkin palata keskusteluun Tahdon 2030 -aloitteena.

Eiffel-torniin verrattuna avioliitto robotin kanssa kuulostaa melkeinpä luontevalta.