Sheldon Cooper ja Rillit huurussa - mitä löytyy kirjahyllystä? (Täydennetty versio 20.1.2024)

(Uusia kuvia lisätty 20.1.2024)

Mainio sarja Rillit huurussa (Big Bang Theory) on alkanut jälleen pyöriä televisiossa. Sarjaa tehtiin 279 jaksoa vuosina 2007-2019 ja siitä tuli valtavan suosittu. Sarjassa nauretaan nörteille, mutta lämpimällä ja hyväntahtoisella tavalla. Alapää- ja homovitsit puuttuvat lähes kokonaan.

Päähenkilö Sheldon Cooper on nerokas fyysikko, jolla sekä neurooseja, fobioita että lapsellisia oikkuja. Fyysikko Leonard Hofstadter, insinööri Howard Wolowitz ja astrofyysikko Rajesh Koothrappali muodostavat mieskolmikon, jonka omituisuuksia tasapainottaa maaseudulta Kaliforniaan muuttanut Penny, joka aikoo näyttelijäksi mutta ansaitsee leipänsä Cheesecake Factoryssä. Sarjan edetessä nörttimiehet saavat rinnalleen melkein yhtä erikoiset naiset.

Katson hyvin vähän televisiota, mutta Rillit huurussa -jaksoista olen nähnyt varmaan jokaisen. Usein olen pohtinut, mitähän kirjoja Cooperin hyllyssä mahtaa olla. Neljä vuotta sitten, juuri ennen koronaepidemiaa, pääsin katsomaan sarjan lavasteita, jotka on järjestetty Warner Bros. television studioiden vierailukeskukseen.

Sheldon Cooperin olohuone.

Sarjassa olohuone on tapahtumien päänäyttämö. Taustalla näkyy kaksi kirjahyllyä ja paljon erilaista fysiikkaan ja nörttiharrastuksiin liittyviä esineitä.

Sivuhyllyllä on kaksi radiota.

Sivuhyllyllä näkyy kirjojen lisäksi kaksi radiota, joista alemman olin tunnistanut jo televisiokuvan perusteella. Se on vanha ICOM IC-R7000 liikennevastaanotin - itselläni on sama laite. Sheldonin laitteesta tosin puuttuu keskeltä iso viritinnuppi. Vaikea uskoa, että perfektionisti olisi tyytynyt radioon, jota ei pysty käyttämään. Vielä arvoituksellisempi on sen yläpuolella oleva, ilmeisen vanha radiovastaanotin.

Mutta entä ne kirjat? Läheltä katsoen näkee, että enemmistö kirjoista liittyy fysiikkaan ja kosmologiaan, mutta joukossa näyttää olevan myös Bernsteinin elämäkerta, sosiologiaa ja alahyllyllä jopa suomalaista Pharmaca Fennica -lääkeopasta vastaava paikallinen Physicians' Desk Reference. Ehkä lavastaja on katsonut, että Physics ja Physician ovat riittävän samoja. Outoja kirjoja ovat myös Anatomy and MRI of the joints sekä Sulzberger: A long row of Candles.

Ikkunan edessä on lisäksi tietokone sekä yllättäen vanha kortistokaappi, jollaisia näki ennen kirjastoissa. Miten se on päätynyt Sheldon Cooperille?

Työpisteessä on outoa tavaraa, kuten Mac-tietokone ja arkistokaappi.

Ympäristöstä löytyy muutakin kiinnostavaa. 

Halli 25.

Sarjaa kuvattiin hallissa (soundstage) 25. Suosiosta muistuttaa oven viereen ikuistettu kyltti. 

Nuori Sheldon -lavasteita.

Hallin läheltä löytyy myös varastoituna Nuori Sheldon -sarjan lavasteita. Nykyään sarja löytyy Netflixistä. 

Pennyn työpaikka.

Penny toimii tarjoilijana Pasadenan Cheesecake Factoryssä. Se on helppo löytää pääkadun varrelta.

Cheesecake Factory sisältä.

Cheesecake Factoryn erikoisuuksia ovat toinen toistaan isommat ja mielikuvitukselliset juustokakut. Paikallisen lainsäädännön vuoksi niiden edessä vitriinissä on ilmoitettu kunkin annoksen kalorimäärä. Voisi toimia meilläkin!

Herkullisia kaloripommeja.

Eräässä jaksossa talon osoitteeksi ilmoitetaan 2311 North Los Robles Avenue, mutta siellä ei ole mitään. Osoite on kuvitteellinen.

2311 North Los Robles Avenue: tällaista osoitetta ei ole.

Lähellä osoitteessa 215 South Madison Avenue on rakennus, joka on merkitty Googlen karttaan tekstillä "The Big Bang Theory Rooftop". Rakennusta käytettiin sarjassa esittämään asuintalon kattoa, joskin kattokohtaukset kuvattiin studioon lavastettuina.

Tämä rakennus osoitteessa 215 S Madison Avenue esitti sarjassa kattoa.

Asuintalon esikuvana pidetään Brookmore Apartments -rakennus, joka on osoitteessa 189 North Marengo Avenue.

Sarjan fanit voivat melkein kuvitella päähenkilöiden astuvan sisään ovesta ja nousevan portaita, koska hissi on viimeistä jaksoa lukuunottamatta rikki (olisiko näin matalassa kerrostalossa hissiä, vaikka USA:ssa ollaankin?).

Vanhan Pasadenan keskustassa, aivan Cheesecake factoryn lähellä, on pieni kuja, joka viime käynnillä jäi huomaamatta. Korjasin puutteen tällä kerralla.

Big Bang Theory Way -kyltti kujalla.

Kujalla on muutaman ravintolan asiakaspaikkoja.

Big Bang Theory eli Rillit huurussa on saanut nimikkokujan.

Ja ihan viimeisenä kuvana, jottei Sheldon vain huomaa, pääsin istumaan hänen paikalleen. 

Sheldonin paikalla.

Tätä Sheldon Cooper ei antaisi ikinä anteeksi!

Lisäys 20.1.2024: Vaikka tämä oli jo toinen käynti, vasta jälkikäteen huomasin että myös sarjakuvakaupalla on esikuva todellisuudessa. Ehkä siitä kuva ensi kerralla.

Sinä olet tuote - myös televisiossa

Yleinen neuvo muistuttaa siitä, että jos palvelu näyttää ilmaiselta, sinä itse olet tuote. Googlen ja Facebookin on saatava tulonsa jostain. Kun kuukausimaksua ei ole, ne rahoittavat toimintansa myymällä tietoja sinusta mainostajille.

Hakupalvelu tai naamakirja ei ole myytävä palvelu -- tuote olet sinä itse.

Sama periaate toteutuu muuallakin. Lauantaina Haluatko miljonääriksi -kilpailussa jo alkumetreillä kompastunut Johannes Hidén tilittää kokemuksiaan blogissaan. Olisi pitänyt tietää, ettei Monacon rajanaapuri ole Espanja vaan Ranska.

Hidéniä tuntuu harmittavan, että hän epäonnistui tietokilpailussa. Siihen ei ole mitään syytä. Haluatko miljonääriksi ei ole tietokilpailu vaan viihdeohjelma.

Sen kysymykset voivat olla mitä tahansa, mutta usein ne liittyvät ajankohtaiseen populäärikulttuuriin. Olipa vastaaja miten lukenut ja koulutettu tahansa, hän ei ehkä tiedä tuoreimman tennisvoittajan nimeä tai Madafakin darran esittäjää. Oikeassa tietokilpailussa ei myöskään kilautettaisi kaverille tai kysyttäisi yleisöltä.

Haluatko miljonääriksi on viihdettä, joka myy kilpailijaa mainostajille. Ihan sama, mitä hän tietää -- tarkoitus on houkutella katsojia ja uutena vielä aktivoida heitä Twitter-keskusteluun keskenään.

Oma asema pelkkänä pelinappulana ja myyntituotteena täytyy ymmärtää, jos lähtee leikkiin mukaan. Nimenomaan leikkiin. Mikäli kilpailun ottaa vakavasti ja harmistuu tuloksesta, on väärässä paikassa.

Tässä "tietokilpailussa" kenenkään ei ole tarkoitus voittaa miljoonaa, sehän ajaisi tuotantoyhtiön talousahdinkoon. Viimeiset kysymykset ovat takuulla niin vaikeita, ettei niihin voi tietää vastausta, ja todennäköisyys arvata vaikkapa kolme ylintä palkkiotasoa oikein on 1/64 eli alle kaksi prosenttia.

Sen verran voin sanoa omasta kokemuksesta, että kameran edessä jännittäminen saa helpotkin asiat unohtumaan. Siksi netin nojatuoliviisastelijoiden on ihan turha pilkata, miksei kilpailija tuotakaan tiennyt. Studiossa he eivät olisi pärjänneet yhtään paremmin.

Monet tv-formaatit käyttävät nykyään taviksia, koska heille ei tarvitse maksaa esiintymispalkkiota. Pelkkä julkisuus riittää. Kaikki eivät huomaa, että formaatin perimmäisenä tarkoituksena voi olla nauraa toisen kustannuksella ja silloin mukaan lähtemisen inhimillinen hinta voi olla kova.

Vieläkö muistat X-Filesin?

X-Files oli 1990-luvun suosikkisarja. Sen visuaaliset alkutekstit jäivät mieleen ja hypnoottinen musiikki soi vieläkin puhelimen soittoäänenä. Sarja oli ihanasti outo ja kummallinen.

Itse en ollut mikään sarjan fani. Yliluonnollisten ilmiöiden, mutaatioiden, hirviöiden ja ufojen jahtaaminen tuntui aikoinaan niin pöhköltä, että suosiosta huolimatta katselin vain satunnaisia jaksoja. Tarinat toistivat samaa kaavaa, eivätkä juonet itse asiassa olleetkaan kovin tärkeitä. Katsojia kiinnosti sarjan mystinen ilmapiiri sekä Mulderin ja Sculleyn muodostama työpari.

Pari viikkoa sitten Stockmannin levyosastolla oli sarjan kaikista tuotantokausista oma dvd-boxi. Ostin ensimmäisen kauden seitsemän levyä 9,90 eurolla -- ei paha hinta hömpästä.

Ainakin alkupään jaksot näyttivät juuri niin hölmöiltä kuin muistinkin. Ufojen kaappaamia nuoria, tuuletusaukoista tunkeutuva mutantti-ihminen, Jerseyn metsissä elävä apinamainen ihminen, kuolleen pomon aiheuttama poltergeist, Alaskan jääpeitteen alta löytyvä vaarallinen loinen ja niin edelleen. Tekoälyn ohjaama rakennus, joka puolusti itseään (COS eli Central Operating System), oli positiivinen poikkeus kaavasta (episodissa "Ghost in the Machine").

Eniten sarjaa katsoessa pistää silmään arkipäivän teknologian valtava muutos. Sarjaa alettiin tehdä vuonna 1993, joten jaksot kertovat vajaan 20 vuoden takaisesta maailmasta. Miten vanhalta se näyttääkään! Pöytäpuhelimia, hakulaitteita, puhelinluetteloita, C-kasetteja, levykkeitä, kehitettäviä negatiiveja ja niin edelleen. Kun Mulder pohjustaa uutta tehtävää, hän heijastaa valokuvat dioina seinälle. Ja kun Dana kirjoittaa raporttiaan tehtävän jälkeen, hän käyttää merkkipohjaista tekstinkäsittelyä. Näytöt ovat isoja, kömpelöitä kuvaputkimalleja. Muutamassa kohdassa sentään vilahtaa langaton puhelin ja kömpelö kannettava tietokone.

C-kasetti. Mp3-tiedostojen kaukainen edeltäjä :-)

Tekniikka korostuu X-Filesissa, koska agentit käyttävät paljon enemmän viestintätekniikkaa kuin tuon ajan tv-sarjoissa tai elokuvissa keskimäärin. Agentin työ on paitsi hirviöiden jahtaamista metsissä myös tiedonhakua, viestintää ja tallentamista.

Melkein graafinen käyttöliittymä.

Tiedonhausta puheenollen: miten monta juttua Mulder ja Sculley olisivatkaan ehtineet ratkaista, jos heillä olisi ollut internet ja hakukone! Sarjassa tietoa etsitään mikrofilmeiltä. Vanhoja lehtiarkistoja selataan lukulaitteen näytöllä, kunnes oikea uutinen ja etsityn henkilön kuva löytyy. Väsyttävää, hidasta ja tehotonta. Ei ihme, että Mulder kertoo tulevansa merisairaaksi mikrofilmien selaamisesta:

Mekaaninen tiedonhaku tekee merisairaaksi.

Hakukoneen käyttöliittymä: mikrofilmiä pyörittävä veivi.

Etsitty hakutulos... mutta missä ovat muut tuloslinkit?

Sarjaa katsovat nykynuoret epäilemättä hämmästelevät, miten viime vuosituhannella voitiin löytää yhtään mitään!

Kansanturva? Omaperäinen käännös NSA:lle (National Security Administration).

Myös tv-sarjan tekninen laatu on vanhentunut nopeasti. Alkupään jatksot on kuvattu 4:3 kuvasuhteella. Kuvakohina ja värit kertovat ajan kulumisesta. Tänään sarja kuvattaisiin digitaalisena teräväpiirtona ja monikanavaäänillä. Av-tuotannon  kehitys on ollut ällistyttävän nopeaa. Siksi X-Files näyttää paljon vanhemmalta kuin mitä se onkaan.

Internet, langaton viestintä ja teräväpiirto ovat muuttaneet maailman, mutta jotain on sentään säilynyt. X-Filesin luoma epäluulon ja salailun ilmapiiri on yhä vallalla. Netin avoin tiedonvälitys ei ole hälventänyt epäluuloja, pikemminkin päinvastoin. Vuoden 2001 terrori-iskut olivat kuin suoraan 9/11-jaksosta. Ei ihme, että moni amerikkalainen uskoo iskujen olleen hallituksen salaliitto.

Sarjan teko loppui vuonna 2002.