keskiviikko 20. joulukuuta 2023

"Kiitos, että kuuntelit"

Aina silloin tällöin saan puheluita ihmisiltä, joilla on ongelmia. Yksi sellainen puhelu päättyi äsken. Kuuntelin puoli tuntia oululaista naista, jonka mies oli äskettäin kuollut, ja jolla oli ollut erikoisia kokemuksia elämässä. Kotona oli käyty salaa, tavaroita oli varastettu, hänen hiuksensa oli salaa leikattu ja mattokin oli värjätty. Plus paljon muuta. Hän kysyi, auttaisiko Verisuren vartiointipalvelun tilaaminen. Se ei kuitenkaan käynyt, koska yhtiön autojen rekisterinumeroissa on samat kirjaimet kuin hänen epäilemänsä henkilön nimessä.

Nainen soitti minulle, koska olen tunnettu kyberturva-asiantuntija. Pohjimmiltaan hän vain halusi puhua jollekin, hänellä ei ollut edes selkeää kysymystä. Luultavasti olin ensimmäinen, joka ylipäätään kuunteli hänen pitkän tarinansa. Puhelun lopuksi hän kiitti minua, kun olin jaksanut kuunnella.

Suomessa on paljon ihmisiä, joiden on vaikea saada apua. Vuosi sitten 70-vuotias tamperelainen mies soitti minulle useita kertoja, pisin puheluista kesti 46 minuuttia. Siihen oli aikaa, koska ajoin juuri itsekin autolla Tampereelle. Mies kertoi soittaneensa Mikko Hyppösen sihteerille, mutta ei saanut Mikkoa puhelimeen. Benjamin Särkkä oli vastannut, mutta kehottanut lähinnä varomaan verkkohuijareita. Moni kertoo tavoitelleensa myös Risto Siilasmaata. 

Minä kuuntelin. Miehellä oli sydämentahdistin ja hän oli varma, että entinen naapuri oli jo vuosia häirinnyt toimintaa radiolähettimellä. Häirintä oli niin vakavaa, että se esti häntä nukkumasta öisin. Soittaja pelkäsi kuolevansa häirinnän ja valvomisen vuoksi. Hän oli käynyt poliisin juttusilla, mutta pettyi kun poliisi ei voinut tehdä kotietsintää kuvatun epäilyn perusteella. Lääkärit eivät liioin pystyneet auttamaan, koska sydänoireet eivät näkyneet mittalaitteissa.

Mikään järkiargumentti ei saanut miestä uskomaan, ettei häirintä voinut olla todellista. Eniten häneen vaikutti insinööriselitys: jos häirintälähetin olisi niin voimakas, että se vaikuttaisi tahdistimeen 22 kilometrin päähän, se olisi häiritsijälle itselleen hengenvaarallinen ja tuottaisi häiriöitä myös lähiseudun asukkaille.

Olen saanut muitakin soittoja, joissa näkyvät digitalisaation varjopuolet. Kaikille uusi tekniikka ei ole avuksi eikä ilon lähde, vaan tuottaa pelkoa ja ahdistusta. Eräs nainen oli vakuuttunut, että naapuri käy hänen kotonaan päivisin siirtelemässä tavaroita, vaikka hänen hankkimansa valvontakamera ei paljastanut mitään. Miten ihmeessä naapuri pystyi ohittamaan kameravalvonnan?

Toinen lähti Oulusta asti tuomaan katsottavakseni Android-puhelinta, jossa hän epäili olevan vakoiluohjelmia. Sen puhtaampaa puhelinta en ole koskaan nähnyt! Kaikki päivitykset oli asennettu ja vain vakiosovellukset ladattu, muisti tosin lähes täynnä videoita. 

Ennen pelättiin salakuuntelua pistorasian kautta, nyt pelätään puhelinta. Uskotaan, että kuka tahansa voi salakuunnella puhelinta haittaohjelmalla. Usein väitetyt salakuuntelijat ovat lähipiiristä tai työpaikalta, ja vihjailevat verhotusti puheissaan siitä, mitä salakuuntelu on heille paljastanut. Omassa mielessä digitaalinen vainoaminen nousee korkeisiin sfääreihin.

Mediassa puhutaan paljon nuorten mielenterveysongelmista. Nämä soittajat ovat järjestään vähintään keski-ikäisiä. Voi vain kuvitella, miltä heidän elämänsä tuntuu, kun ympärillä tapahtuu koko ajan outoja, pelottavia tapahtumia, eikä kukaan pysty auttamaan eikä edes kuuntele. Soittajille itselleen asiat ovat ahdistavia ja hyvinkin todellisia.

Joskus näkee uutisia rikoksista, joihin poliisi ei ole suhtautunut riittävän vakavasti kun ne olisi vielä voitu estää. Nyt ymmärrän heitä hyvin. Poliisin pitää viran puolesta kuunnella kansalaista ja yrittää selvittää, onko taustalla mielenterveysongelma vai todellinen uhka. Joskus he erehtyvät. Lähes kaikki hurjimmat tarinat ovat mielen omaa tuotetta - mutta entä se yksi, joka ei olekaan? Se, josta myöhemmin tehdään kirja tai elokuva.

Sama koskee asianajajia ja yksityisetsiviä. Heidän puoleensa kääntyy ihmisiä, joita pitää kuunnella kohteliaasti, vaikka epäilisi asian kuuluvan ihan muiden hoidettavaksi. Viime kesänä iltapäivälehti kuvasi yhden tapauksen, jonka taustalta paljastui muistisairaus.

Tyypillistä on, että traaginen elämäntapahtuma, kuten läheisen kuolema tai vakavasta sairaudesta toipuminen, saattaa laukaista mielen järkkymistä ja aistiharhoja. Sellaisia löytyy myös muutaman aktiivisen nettitrollin elämästä ja saattaa osaltaan selittää jyrkkiä, valtavirran vastaisia somepostauksia. Myös yksinäisyys näyttää liittyvän asiaan.

Jos läheisesi tarinoi outoja, kuuntele häntä. Järkipuhe on turhaa, sillä usko tapahtuneeseen ja omiin teorioihin on epätodellisen vahva. Ja jos tiedät, kenen puoleen tällaisia avuntarvitsijoita kannattaisi ohjata, kerro minullekin. Hoitoa vaikeuttaa se, ettei henkilö koe tarvitsevansa tämänkaltaista apua ja saattaa loukkaantua pelkästä ehdotuksestakin. Lievässä tapauksessa hoitoa ei edes ole. 

Vielä viimeinen asia: nyt, kun muistisi ja aivosi vielä toimivat moitteettomasti, varaudu tunnistamaan merkit omalla kohdallasi. Epäilyttävät ilmiöt eivät välttämättä olekaan teknistä urkintaa tai salaisia käyntejä kodissasi, salaliittoja tai viranomaisten valehtelua. Ongelmien lähde on paljon lähempänä.

22 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ohjaat ihmiset mielenterveyspalvelun piiriin. Niitä nämä ihmiset tarvitsevat. Sehän on ihan yleinen oire vakavissa mielenterveys häiriöissä että kuvittelee jonkun kuuntelevan ja tekevän kiusaa. Ei sen puoleen. Nykyään salakuuntelu ja katsominen kyllä teknisesti hyvinkin mahdollista mutta kyllä nuo muut puheet vaikuttavat viittaavan enemmän perinteisiin mielenterveyshäiriöihin. Näitä on monta mm. sähköyliherkät on yleensä jollain lailla sairaita mutta ei ne oireet sähköstä johdu vaan jostain ihan muusta. Se on tietysti vaikea sanoa ihmiselle että olet ihan sairas kun sekin on vähän epäkohteliasta. Hoitoon ohjaus lienee ainut mitä voi järkevästi ja vastuullisesti tehdä. Nykyään on hyviä lääkkeitä tuollaisiin tauteihin eli ei kannata jäädä kärsimään vaan mennä suoraan sairaalaan. Noinkin harhaiset ihmiset ovat jo hyvin sairaita ja tarvitsevat heti apua vaikka eivät tietysti itse ymmärrä olevansa sairaita.

Poliisi ei taida näitä sairaita helpolla vievän pakkohoitoon mutta pakkohoidon tarpeessa nämä kyllä ovat, ei voi mitään.

Anonyymi kirjoitti...

Jatkoa


https://www.is.fi/asuminen/art-2000009727442.html

OS kirjoitti...

Moi
Voi heitä ohjata hoitoon, mutta miksi he sinne menisivät, kun ovat omasta mielestään terveitä ? Pakkohoitoonkaan ei voi laittaa, jos ei ole itselleen tai muille vaarallinen tilassaan. Ja yleensä nämä eivät ole. Ei tuossa ole paljon muuta tehtävissä, kuin kuunnella, ihan kuten tietoturva-asiantuntijamme teki. Kiitos hänelle siitä.

Anonyymi kirjoitti...

Jatko

Kyllä nuo kokolailla sairailta vaikuttavat. selvästi pakkohoidon tarpeessa ei voi mitään.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Näitä ihmisiä ei voi neuvoa mielenterveyspalveluihin, koska he eivät omasta mielestään ole sen tarpeessa. Loukkaantuvat pelkästä ehdotuksestakin. Oireet ovat itselle hyvin todellisia.

Läheinen voi terveyspalveluita ehdottaa, mutta poliisille tilanne on varmasti hankala. Ei voi sanoa suoraan, että rikosilmoituksessa kuvaamasi tapahtumat ovat mahdottomia ja oman mielikuvituksesi tuotetta.

Usein varmaan riittäisi kevyt terapia, mutta senkin saaminen voi olla vaikeaa kun tarpeita on niin monella. Ahdistuksesta huolimatta tällaiset ihmiset pärjäävät hyvin arjessa, eivätkä ongelmat näy päälle päin.

Joskus pelkkä kuuntelukin auttaisi. Ole sinä se kuuntelija.

Zarr kirjoitti...

Jo vuonna 1997 varusmiespalveluksessa Parolannummen viestikomppaniaan soitteli aina öisin "häirikkönainen" joka jaksoi puhua taloonsa asennetuista lähettimistä. Vääpelin ohje oli että sanokaa että kyllä me tullaan kytkemään ne pois päältä. Päivystäjänä tylsistyessä tuo oli ihan mukavaa vaihtelua.

Mutta kyse ei ole mistään uudesta ilmiöstä.

Eikä pidä unohtaa tätäkään Rauni-Leena Luukastakan (RIP): https://www.youtube.com/watch?v=Az4p3mRMAWU

Anonyymi kirjoitti...

Kyllähän näitä mikropiirejä implementoidaan, mm. koirat.

Anonyymi kirjoitti...

Jatkoa

Lähiaikoina tulee kyllä markkinoille siruja jotka kytketään aivoihin. Ei siinä pitäisi sinällään mitään ihmeellistä olla.

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=FD7DYMtYPGE

Petteri Järvinen kirjoitti...

Mutta kyse ei ole mistään uudesta ilmiöstä.

Ei tietenkään, ennen pelättiin pistorasioiden salakuuntelevan. Nyt uusi digitekniikka ja siitä kertovat tietoturvauutiset vain antavat huolestuneille monia uusia tapoja pelätä.

Yksi osoitus tästä ovat "sähköallergiat" ja matkapuhelinten tai wifien säteilyä pelkäävät. Ainakin osa heistä mahtunee tämän luokituksen alle.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä Rauni Leenaa kannattaa kuunnella. Hänellä oli paljon tietoa asioista.

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=CGPI6YPME5k

Anonyymi kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=oap4eot30Ds

Anonyymi kirjoitti...

Puhelimen kuuntelua pelkääville neuvo että laita radio päälle ja puhelin radion kaiuttimen eteen.

Piruillessani jos tietäisin että joku kuuntelisi ääniä puhelimeni kautta niin laittiasin VLC looppaamaan jotain hemmetin typerää biisi ja puhelin kaiuttimen eteen, itse tietenkin oleskelisin jossain aivan muualla.

Jos pelkäisin puhelimen kautta kuuntelua minulla ei olisi puhelinta, helppo ratkaisu.

Google ja Amazoniakin voisi kuormittaa että pyytäisi Nestiä ja/tai Alexaa kuuntelemaan loopattu kappale loppuun (siis joka ei lopu ennen kuin sen lopettaa) ja tekemään jotain sen jälkeen. En tiedä toimiiko kun ei moisia "älykaiuttimia" ole eikä tule.

Oletteko huomanneet että Google Play:ssa ja Apple storessa on "Hidden camera finder" appeja?







Anonyymi kirjoitti...

"Schizophrenia and Alzheimer's disease: clinical and pathophysiologic analogies"

"Psychotic symptoms are prominent in schizophrenia and a frequent neuropsychiatric manifestation of Alzheimer's disease (AD), occurring in approximately 50% of patients affected. ..."

Että semmosta ...

Petteri Järvinen kirjoitti...

Piilotettujen kameroiden etsintäohjelmista:

"5 Ways Smartphones Can Detect Hidden Cameras

While it might seem more suited to a James Bond gadget, you can use your smartphone to detect hidden cameras. These methods are used to find secret cameras:

Detecting electromagnetic fields. This type of app detects magnetic fields. You need to have an idea of where the camera might be positioned, however. If a strong field is detected, it is likely there is a camera secreted within the wall or object.

Detecting light reflecting from a lens. This is a less reliable approach. However, this type of app is still worth having, if only to find small objects dropped on a carpet.

Detecting infrared (IR) equipped cameras. Surveillance cameras intended for low-light and nighttime recording use IR. Many smartphone cameras can detect IR camera beams.

Find and detect Bluetooth cameras. These may also be used to observe your actions.

Use Wi-Fi to spot networked cameras. This won’t necessarily show you where the cameras are, but it will tell you that wireless cameras are in use."

Joku on käyttänyt näitä esim. AirBnB-huoneen tarkistamiseen, mutta itsellä ei ole kokemusta toimivuudesta. Ohjelmina kuulostavat epäilyttäviltä, en asentaisi ainakaan työpuhelimeen.

Anonyymi kirjoitti...

Olet todella ystävällinen, kun kuuntelet. Kuka tahansa voi huolen herätessä tehdä huoli-ilmoituksen myös muista kuin lapsista. Sosiaalitoimi tutkii sitten palvelun tarpeen. Hyvinvointialueiden nettisivuilta löytyy ohjeet, miten huoli-ilmoitus tehdään, mutta henkilön tietoja pitää tietää jonkin verran. Ilmoituksen voi tehdä nimettömänä. Rauhallista joulua!

Anonyymi kirjoitti...

Nyt täytyisi elvyttää vanha Körttiperinne kiertävistä saarnaajista. Moni saarnajaa käy joka kodissa puhussa Jeesuksesta. Tällainen perinne pitää elvyttää. Samalla körtit voisivat viedä eteenpäin tietokoneiden ilosanomaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kuuntelin äskettäin Yle Areenassa Kuusi kuvaa -podcastin, jossa menestynyt kokki tuli maininneksi myös olevansa sähköyliherkkä. Näitä hieman nyrjähtäneitä, mutta toimintakykyisiä on paljon. Minulla on kolme ystävää, jotka ovat seonnet tunnistamaan homeongelmia aivan kaikkialla. Lisäksi kahdella heistä on ruokaan liittyviä rajoittavia uskomuksia. Luen itse tämän luulosairaus-tyyppiseksi ilmiöksi. Yksi tuntemani ihminen ajattelee hieman omituiseksi uskoakseni jonkin lievän autismin tapaisen häiriön takia (ei diagnosoitu). Viime syksynä paljastui lisäksi, että oikein mukava ja puhelias mökkinaapurimme on hurahtanut epäilemaan valtamedian pimittävän järjestelmällisesti asioita esim. Israelia ja Venäjää koskevassa uutisoinnissa, joten hän seuraa päivittäin tuntikausia internetistä löytämiään vaihtoehtoisia lähteitä. Hän on entinen yrittäjä (rahaa on), joka on jäänyt oloneuvokseksi paljen ennen eläkeikää. Alkoholikin maistuu.

Ikääntyneempien ihmisten kohdalla kannattaa muistaa, että ajatusharhat saattavat olla ohimeneviä, eivät aina mielisairautta tai dementiaaa, vaan esim. jotkut lääkkeet aiheuttavat mahdollisina sivuvaikutuksina harhoja. Eräälle lähiomaiselleni kävi näin. Meni vintti hetkeksi sekaisin lääkkeiden takia, mutta kun lääkitys tasaantui tai kuuri loppui, niin kirkas mieli palautui ja säilyi loppuun asti, lähes 90-vuotiaaksi.

Terv. Kansalainen Jane

Anonyymi kirjoitti...

Hullut on hulluja. Kyllä siellä valtaeliitissä on samanlailla hulluja kuin tavallisen parissakin. Onhän näitä Niinistö, Paavo Väyrynen, erilaiset uskikset jne. Evoluution kieltäjät joissa on ihan korkeakoulutettujakin jne. Hulluus leviää. Siihen pitäisi puuttua mutta miten?

KohtoKohto kirjoitti...

Petteri Järvinen kirjoittaa tärkeästä aiheesta ja asiaa. Erityisesti ikääntyneille yksinäisille ihmisille saattaa tulla päähänpinttymiä, joihin järkipuhe ei auta. Näkisin niin, että pelkkä mielenterveyspalveluihin luottaminen ei oikein riitä. Palveluille tuntuu olevan varsin loputon kysyntä, enkä ymmärrä mikä taikuri tuollaisen ihmisen parantaisi vartin vastaanotolla. Ilmeisesti usein myös ihan tavallinen empaattinen kuunteleminen voi auttaa.

Insinöörikulttuuriin helposti kuuluu, että hiukankin ei niin A-luokan ihminen leimataan ja heihin suhtaudutaan vähän epäihmisinä, joita ei olekaan. Esimerkiksi omilla työpaikoillan olen monesti kohdannut asennetta, jossa "insinööri" unohtaa kokonaan ne ihmiset, jotka eivät pysty tietyissä asioissa toimimaan. Kun yrittää ottaa puheeksi, etteivät kaikki ihmiset pysty vaikkapa lataamaan sähköautoja hankalilla apeilla tai ettei ihminen voi sijoittaa koko omaisuuttaan kryptovaluuttaan yhden salasanan taakse, alkaa kummallinen syyllistävä puhe siitä tyyliin "minä teen näin" ja se on näin ja näin helppoa. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa pitää ottaa huomioon myös ne, jotka eivät pysty. Ihminen voi esim. sairastua äkillisesti, jolloin hyvinkin toimintakuntoisesta ihmisesta tulee äkkiä muiden avustettava.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Ikääntyminen tuo nöyryyttä meille kaikille. Vaikka nyt itse pystyisi käyttämään sujuvasti digipalveluita kannattaa muistaa, että 20 vuoden päästä ne ovat ihan erilaisia ja voivat tuntua ylivoimaisen vaikeilta.