Näytetään tekstit, joissa on tunniste trolli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste trolli. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. joulukuuta 2023

"Kiitos, että kuuntelit"

Aina silloin tällöin saan puheluita ihmisiltä, joilla on ongelmia. Yksi sellainen puhelu päättyi äsken. Kuuntelin puoli tuntia oululaista naista, jonka mies oli äskettäin kuollut, ja jolla oli ollut erikoisia kokemuksia elämässä. Kotona oli käyty salaa, tavaroita oli varastettu, hänen hiuksensa oli salaa leikattu ja mattokin oli värjätty. Plus paljon muuta. Hän kysyi, auttaisiko Verisuren vartiointipalvelun tilaaminen. Se ei kuitenkaan käynyt, koska yhtiön autojen rekisterinumeroissa on samat kirjaimet kuin hänen epäilemänsä henkilön nimessä.

Nainen soitti minulle, koska olen tunnettu kyberturva-asiantuntija. Pohjimmiltaan hän vain halusi puhua jollekin, hänellä ei ollut edes selkeää kysymystä. Luultavasti olin ensimmäinen, joka ylipäätään kuunteli hänen pitkän tarinansa. Puhelun lopuksi hän kiitti minua, kun olin jaksanut kuunnella.

Suomessa on paljon ihmisiä, joiden on vaikea saada apua. Vuosi sitten 70-vuotias tamperelainen mies soitti minulle useita kertoja, pisin puheluista kesti 46 minuuttia. Siihen oli aikaa, koska ajoin juuri itsekin autolla Tampereelle. Mies kertoi soittaneensa Mikko Hyppösen sihteerille, mutta ei saanut Mikkoa puhelimeen. Benjamin Särkkä oli vastannut, mutta kehottanut lähinnä varomaan verkkohuijareita. Moni kertoo tavoitelleensa myös Risto Siilasmaata. 

Minä kuuntelin. Miehellä oli sydämentahdistin ja hän oli varma, että entinen naapuri oli jo vuosia häirinnyt toimintaa radiolähettimellä. Häirintä oli niin vakavaa, että se esti häntä nukkumasta öisin. Soittaja pelkäsi kuolevansa häirinnän ja valvomisen vuoksi. Hän oli käynyt poliisin juttusilla, mutta pettyi kun poliisi ei voinut tehdä kotietsintää kuvatun epäilyn perusteella. Lääkärit eivät liioin pystyneet auttamaan, koska sydänoireet eivät näkyneet mittalaitteissa.

Mikään järkiargumentti ei saanut miestä uskomaan, ettei häirintä voinut olla todellista. Eniten häneen vaikutti insinööriselitys: jos häirintälähetin olisi niin voimakas, että se vaikuttaisi tahdistimeen 22 kilometrin päähän, se olisi häiritsijälle itselleen hengenvaarallinen ja tuottaisi häiriöitä myös lähiseudun asukkaille.

Olen saanut muitakin soittoja, joissa näkyvät digitalisaation varjopuolet. Kaikille uusi tekniikka ei ole avuksi eikä ilon lähde, vaan tuottaa pelkoa ja ahdistusta. Eräs nainen oli vakuuttunut, että naapuri käy hänen kotonaan päivisin siirtelemässä tavaroita, vaikka hänen hankkimansa valvontakamera ei paljastanut mitään. Miten ihmeessä naapuri pystyi ohittamaan kameravalvonnan?

Toinen lähti Oulusta asti tuomaan katsottavakseni Android-puhelinta, jossa hän epäili olevan vakoiluohjelmia. Sen puhtaampaa puhelinta en ole koskaan nähnyt! Kaikki päivitykset oli asennettu ja vain vakiosovellukset ladattu, muisti tosin lähes täynnä videoita. 

Ennen pelättiin salakuuntelua pistorasian kautta, nyt pelätään puhelinta. Uskotaan, että kuka tahansa voi salakuunnella puhelinta haittaohjelmalla. Usein väitetyt salakuuntelijat ovat lähipiiristä tai työpaikalta, ja vihjailevat verhotusti puheissaan siitä, mitä salakuuntelu on heille paljastanut. Omassa mielessä digitaalinen vainoaminen nousee korkeisiin sfääreihin.

Mediassa puhutaan paljon nuorten mielenterveysongelmista. Nämä soittajat ovat järjestään vähintään keski-ikäisiä. Voi vain kuvitella, miltä heidän elämänsä tuntuu, kun ympärillä tapahtuu koko ajan outoja, pelottavia tapahtumia, eikä kukaan pysty auttamaan eikä edes kuuntele. Soittajille itselleen asiat ovat ahdistavia ja hyvinkin todellisia.

Joskus näkee uutisia rikoksista, joihin poliisi ei ole suhtautunut riittävän vakavasti kun ne olisi vielä voitu estää. Nyt ymmärrän heitä hyvin. Poliisin pitää viran puolesta kuunnella kansalaista ja yrittää selvittää, onko taustalla mielenterveysongelma vai todellinen uhka. Joskus he erehtyvät. Lähes kaikki hurjimmat tarinat ovat mielen omaa tuotetta - mutta entä se yksi, joka ei olekaan? Se, josta myöhemmin tehdään kirja tai elokuva.

Sama koskee asianajajia ja yksityisetsiviä. Heidän puoleensa kääntyy ihmisiä, joita pitää kuunnella kohteliaasti, vaikka epäilisi asian kuuluvan ihan muiden hoidettavaksi. Viime kesänä iltapäivälehti kuvasi yhden tapauksen, jonka taustalta paljastui muistisairaus.

Tyypillistä on, että traaginen elämäntapahtuma, kuten läheisen kuolema tai vakavasta sairaudesta toipuminen, saattaa laukaista mielen järkkymistä ja aistiharhoja. Sellaisia löytyy myös muutaman aktiivisen nettitrollin elämästä ja saattaa osaltaan selittää jyrkkiä, valtavirran vastaisia somepostauksia. Myös yksinäisyys näyttää liittyvän asiaan.

Jos läheisesi tarinoi outoja, kuuntele häntä. Järkipuhe on turhaa, sillä usko tapahtuneeseen ja omiin teorioihin on epätodellisen vahva. Ja jos tiedät, kenen puoleen tällaisia avuntarvitsijoita kannattaisi ohjata, kerro minullekin. Hoitoa vaikeuttaa se, ettei henkilö koe tarvitsevansa tämänkaltaista apua ja saattaa loukkaantua pelkästä ehdotuksestakin. Lievässä tapauksessa hoitoa ei edes ole. 

Vielä viimeinen asia: nyt, kun muistisi ja aivosi vielä toimivat moitteettomasti, varaudu tunnistamaan merkit omalla kohdallasi. Epäilyttävät ilmiöt eivät välttämättä olekaan teknistä urkintaa tai salaisia käyntejä kodissasi, salaliittoja tai viranomaisten valehtelua. Ongelmien lähde on paljon lähempänä.

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Ei vieläkään vaalihäirintää

Ensin pelättiin tammikuun 2018 presidentinvaaleja. Sitten kevään 2019 eduskuntavaaleja. Lopuksi pelättiin erityisesti EU-vaaleja, koska niissä Venäjällä olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa koko EU-politiikan tulevaan suuntaan.

Kaikesta pelottelusta huolimatta selvää vaalihäirintää ei kuitenkaan nähty. Trolliarmeijat eivät  hyökänneet, kukaan ei murtautunut puolueiden tiedostoihin eikä disinformaatio hämmentänyt äänestäjiä viime hetkellä. Olemmeko me lännessä liioitelleet Venäjän informaatiouhkaa? Kenen intressissä olisi tehdä niin? Vai emmekö vain huomaa, miten Venäjä vaikuttaa meihin? Jokainen tehköön omat johtopäätöksensä.

Seuran toimittaja Petri Korhonen kirjoitti kiinnostavan jutun infosodan veteraanin muistelmista. Venäjää myötäilevien twiittien takaa paljastuu yleensä elämän kolhimia, väärin kohdeltuja ja vilpittömästi asiaansa uskovia. On helppo uskoa, koska itse tein saman havainnon.

Kyberturvallisuus-kirjaani varten selvittelin erään aktiivisen Venäjä-myönteisen twiittaajan toimintaa. Tilin takaa löytyi Keski-Suomessa asuva keski-ikäinen nainen, joka luokitteli itsensä rauhanaktiiviksi, eikä ollut Venäjän talutusnuorassa tai palkkalistoilla. Brittilehti Times oli väärässä epäillessään häntä Venäjän trolliksi.

Tiedämme, että Pietarin trollitehdas vaikutti USA:n vaalikamppailun aikana vuonna 2016, mutta Trumpin valinta taisi tulla heillekin yllätyksenä. Tarkoituksena oli vain lietsoa epäsopua ja hämmennystä. Pietarin toimisto vaikuttaa enemmän Putinin henkilökohtaiselta projektilta kuin vakavasti otettavalta valtiojohtoiselta toiminnalta.

NSA epäili, että Venäjä olisi murtautunut Ranskassa Macronin kampanjan tiedostoihin vaalien alla toukokuussa 2017, mutta Ranskan oma tiedustelupäällikkö epäili tietoa. Joka tapauksessa feikkitiedostojen hakkerointi ja levittäminen ei vaikuttanut kovin tehokkaalta. Toivottavasti tempauksen takana ollut taho paljastuu joskus.

Sopivasti viikonloppuna Hesari julkaisi Pavel Melnikovin haastattelun, jossa Airiston Helmen omistaja antoi oman selityksensä Turun saariston järeille laitureille, helikopterikentälle ja majoitustiloille. Se saattoi olla sumutusta, mutta viranomaiset eivät tutki Airiston Helmeä uhkana kansalliselle turvallisuudelle. Kyse on talousrikostutkinnasta.

Vaikuttaa siltä, että tässäkin jutussa media ja Remes ovat tehneet kärpäsestä härkäsen. Kun Airiston Helmi ratsattiin, media ihmetteli miten osuvasti Remes oli osannut kuvitella kirjoissaan Venäjän salaista sillanpääasemaa. Taisi olla päinvastoin: Remeksellä lienee suhteita puolustusvoimiin ja idea oli ehkä annettu sieltä. Se näyttää kuitenkin olleen väärä.

Vaikka informaatiovaikuttamista ei sovi vähätellä, on hyvä muistaa, mitä Itävallassa tapahtui. Ibizalla salaa kuvattu video riitti kaatamaan puoluejohtaja Heinz-Christian Strachen ja ehkä vaikuttamaan EU-vaalitulokseen enemmän kuin väkevinkään trolliarmeija. Netissä voi huutaa kuka tahansa, mutta perinteisellä medialla on yhä vaikutusvaltaa. Kuka kuvasi videon, kuka oli siinä esiintyvä nainen ja miksi video tuli julki juuri vaalien alla? Siinä nettivaikuttamista isompia kysymyksiä.

Vaalihäirintää ei tullut. Tarkkana kannattaa olla, mutta hybridiuhkien liioittelu kääntyy itseään vastaan. Tässäkin tapauksessa pahinta on pelko itse.

Tekstiä muokattu 4.6.2019

perjantai 25. tammikuuta 2019

Takana epäluotettavien uutisten viikko

Mediaa syytetään Trump-vastaisuudesta ja huolimattomasta uutisoinnista liberaaleiksi koettujen arvojen puolesta. Valitettavasti joskus kritiikki osuu täysin maaliinsa.

Alkuviikosta kansainvälisessä mediassa kiersi uutinen, jonka mukaan Covingtonin katolisen poikakoulun nuoret olisivat nöyryyttäneet alkuperäiskansan (lue: intiaani) edustajaa mielenosoituksen aikana "hymyilemällä pilkallisesti", kuten Hesari uutisoi.

Hesari hätiköi uutisoinnissa, kuten muutkin mediat.
Jutun mukaan oli "piinallista" katsoa, miten nuori mies hymyilee rumpua soittavalle intiaanille. "Video tapauksesta on herättänyt järkytystä, koska se kertoo Yhdysvaltojen poliittisesta ilmapiiristä".

Nyt on pakko vähän ilkeillä: tapaus ei kerro yksistään Yhdysvaltojen ilmapiiristä vaan myös toimittajien asenteista ja vahvistusharhasta. Hesari peesasi jenkkimedioita ja tulkitsi tapahtuman osoitukseksi siitä, miten Trumpin valinnan jälkeen Yhdysvalloissa vähemmistöjen sorto on lisääntynyt.

Pian kävi ilmi, että tulkinta oli vähintäänkin hätiköity: intiaani oli itse tullut poikajoukon luo ja videon poika hymyili lähinnä rauhoittaakseen tilannetta. Monet tapauksen tuominneet julkkikset peruivat viestejään ja pahoittelivat liian nopeaa reagointia. Hesari peesasi jälleen kansainvälistä mediaa julkaisemalla puolittaisen oikaisun. Sen mukaan "nopeita tulkintoja vauhdittivat Yhdysvaltain jännitteet, joihin liittyvät rotu ja uskonto". Hmmm. Ehkä myös toimittajissa oli jotain vikaa?

Hesarin alkuperäisessä jutussa intiaania kutsuttiin Vietnamin sodan veteraaniksi, ilmeisesti sekään ei pitänyt paikkaansa. Rumpumiehen tausta on muutenkin värikäs.

Covingtonin poikakoulun nuoret oli tuotu paikalle osoittamaan mieltään aborttioikeutta vastaan. Paikalla oli myös mielenosoittajia, jotka kuuluivat erikoiseen mustien muinaisten israelilaisten lahkoon, joka uskoo esi-isiensä olleen alkuperäisiä israelilaisia, ja joiden uskonnossa yhdistyy sekä kristinuskon että juutalaisuuden piirteitä. Intiaanit olivat paikalla omassa mielenosoituksessaan. Koko asetelma kuulostaa suomalaisittain kovin oudoilta, mutta se ei ollut uutisen arvoinen asia. Väärin tulkittu pojan hymyily oli. Se osoittaa, miten ylikierroksilla media käy.

Uutisointi roihahti Twitter-videosta, jonka levitti tunnusta @2020fight käyttänyt kalifornialainen opettaja. Profiilikuva oli kuitenkin lainattu Brasiliasta, joten kyseessä oli mitä ilmeisin trolli, ja Twitter poisti tilin. Itse video oli postattu jo aikaisemmin, mutta vasta "opettajan" lisäämä kuvateksti teki aiheesta uutisen ja tuotti sille 2,5 miljoonaa katselukertaa. Media meni trollin ansaan. Ehkä trollin työnantaja oli peräti venäläinen IRA?

Tapahtuman opetus on yksinkertainen: somekohuja tulee ja menee, eikä median pidä lähteä uutisoimaan niitä hätiköidysti, omien silmälasien läpi. Kaikilla tarinoilla on vähintään kaksi puolta.

Viikkoon mahtui toinenkin mediakriittinen uutinen: meille on vuosia kerrottu, miten päivän mittaan kannattaa juoda paljon vettä. Varsinkin nuoret naiset kantavat vesipulloa joka paikassa ja siemailevat vähän väliä nestettä.

Se kaikki on kuitenkin yhtä suurta valeuutista. Vettä ei tarvitse juoda enempää kuin oma jano vaatii. Pisteet Hesarille tämän kollektiivisen hölmöyden paljastamisesta. Tapaus osoittaa, miten helppo ihmisiä on manipuloida ja miten trendit leviävät, kun ihmiset eivät uskalla kyseenalaistaa asioita.

Kuten Hesarin juttu kertoo, vedenjuonnin eduista kertovia juttuja on käännetty kyseenalaisista jenkkimedioista ja julkaistu Suomessa (mm. Ilta-Sanomat, MTV ja Anna-lehti) journalistisena sisältönä. Jenkkien huuhaasta on meillä tullut terveysvalistusta.

Tämä on kiintoisaa juuri nyt, kun Lääkkeetön elämä -kirja on tuomittu epäluotettavaksi ja uutisoinnin myötä suuret kauppaketjut ovat vetäneet sen pois myynnistä. Kustannusyhtiö Otava on saanut haukkuja huuhaan julkaisemisesta.

Ovatko median omat "terveysuutiset" yhtään sen oikeampia?

Lisäys 20.2.2019: Teinipojan perhe vaatii Washington Postilta 250 miljoonan dollarin korvauksia virheellisestä uutisoinnista. Perinteinen media sentään vastaa toiminnastaan, nimettömät nettisaitit ja twiittaajat eivät vastaa mistään eivätkä mihinkään.

torstai 27. syyskuuta 2018

Venäjän trolli - omia kokemuksia

Ote Kyberuhkia ja somesotaa -kirjasta:

=====
"Ryhdyin Venäjän trolliksi

Tätä kirjaa varten ryhdyin Venäjän vapaaehtoiseksi trolliksi. Perustin Twitter-tilin suomalaisella henkilönimellä ja hankin prepaid-liittymän, jolla sain hoidettua rekisteröinnin. Varmuuden vuoksi käytin VPN-yhteyttä, jotta ip-osoitetta ei olisi yhdistetty omaan koneeseeni ja oikeaan tiliini.

Ryhdyin seuraamaan tunnettuja Twitter-tilejä, kirjoittamaan venäjämyönteisiä kommentteja suomeksi ja englanniksi sekä jakamaan eteenpäin venäläisten medioiden (mm. RT, Sputniknews) uutisia. 

Ensimmäinen Twitter-seuraaja ilmestyi jo viidentoista minuutin kuluttua ensimmäisen twiitin lähettämisestä. Venäjän ja Suomen lisäksi yllättävän paljon seuraajia tuli Turkista.

Algoritmit tekivät nopeasti tehtävänsä. Kun olin klikkaillut Venäjää sivuavia uutisia, Twitter alkoi suositella juuri siihen liittyviä aihetunnisteita ja henkilöitä. Nopeasti Twitter-syötteeni täyttyi tapahtumista, ihmisistä ja mielipiteistä.

Siirtyminen yhdestä kuplasta toiseen oli silmiä avaava kokemus. Venäjän toiminta näyttää aivan toiselta, kun sitä katsoo Twitterin valitsemien uutisten ja kommentoijien kautta. 

Länsimainen media kertoo yleensä Venäjän ongelmista ja kansalaisten ahdingosta talouden, korruption ja sananvapauden puristuksessa, mutta someviestit antavat toisenlaisen kuvan. Kuvissa näkyy onnellisia ihmisiä, elämän pieniä tapahtumia sekä tietenkin kissoja. Ihmiset ja heidän arkensa ovat kaikkialla samanlaisia.

Venäjällä ulkomaanuutiset kertovat lännen laajentumispyrkimyksistä, Yhdysvaltojen jatkuvasta sotimisesta eri puolilla maailmaa sekä Venäjän uhkalla pelottelusta. Venäläisissä uutiskuvissa joukot eivät pommita sairaaloita vaan jakavat Syyrian sota-alueilla elintarvikkeita paikallisille asukkaille.

Meemien, kuvaviestien ja tavallisten valokuvien ansiosta venäläinen näkökulma välittyy, vaikka ei ymmärtäisi kieltä eikä kyrillisiä kirjaimia. Kielimuuri on silti iso este, koska edes kansainvälisesti tuttuja tuotemerkkejä tai avainsanoja ei pysty tunnistamaan. Ehkei ole sattumaa, että idän ja lännen rajalinja kulkee juuri kyrillisten merkkien kohdalla? Tässä suhteessa automaattinen kielenkääntö voi vielä tuoda ison muutoksen. 

Kuplan vaihto osoitti konkreettisesti, miksi somepalvelujen algoritmit luovat rinnakkaisia maailmoja kohtaamisten sijaan. Juuri siinä internetin alkuperäinen ajatus meni metsään."

===

Yhdysvallat laajentaa sotilaallista toimintaa avaruuteen. Maan puolustusbudjetin lisäys pari vuotta sitten oli suurempi kuin Venäjän koko puolustusbudjetti. "Our military will soon be more powerful than it has ever been before", kehui Trump YK-puheensa yhteydessä. 

Voi vain kuvitella, miltä nämä uutiset kuulostavat venäläisten korvissa, ja miten ne lisäävät Putinin suosiota omien kansalaisten keskuudessa.