Laitanko saunan päälle vai katsonko elokuvan suoratoistona?

Yle uutisoi tänään Aalto-yliopiston tiedon, jonka mukaan elokuvan katselu 4K-tarkkuudella mobiilidatan yli vastaa sähkönkulutukselta saunan lämmittämistä. Äkkiseltään näin suuri sähkönkulutus tuntuu epärealistiselta. Tiedetään, että digipalvelut haukkaavat yhä enemmän sähköä, mutta että elokuvan katselu vastaisi jo sähkökiukaan käyttämistä?

Tiedon takana on Aalto-yliopiston tietoverkkotekniikan professori Jukka Manner, joka ihmettelyn jälkeen avasi laskelmaansa Twitterissä näin: "Ficom: "mobiilidata vie 220W/Gt" . Google: "4K vaatii n. 40Mbps eli 5MB/s". 5MB x 3600sek x 2h= 36GB x 220W = 7920W. Olkaa hyvä."

Manner huomioi pelkän mobiilin datasiirron. Palvelimet, runkoverkko ja katseluun käytetty laite (kuten iso televisio) tulevat tähän päälle.

Tiedetään, että mobiilidatan siirto kuluttaa huomattavasti enemmän energiaa kuin vastaavan datamäärän siirtäminen kuidussa, mutta että sähkökiukaan verran? Se tuntuu uskomattomalta.

Mobiilidatan sähkönkulutuksen arvo 220 W/Gt on vuodelta 2018. Sen jälkeen verkkotekniikat ovat kehittyneet ja varsinkin 5G on huomattavasti energiatehokkaampi kuin 4G. Mutta silti.

Yksi mahdollinen virhelähde sisältyy keskiarvon laskentaan. Mobiili tukiasema vie sähköä silloinkin, kun kaikki käyttäjät ovat nukkumassa eikä bittejä kulje lainkaan. Jos yksinkertaisesti jaetaan siirretty datamäärä kulutetulla sähköllä saadaan kyllä keskiarvo, mutta ei tietoa datasiirron tehokkuudesta. Toisin sanoen, jos 100 gigabittiä siirtyy 1 kWh:lla, se ei tarkoita että 10 gigabittiä siirtyisi 100 Wh:lla tai 1000 gigabittiä 10 kWh:lla. 

Netistä löytyy useita laskelmia Netflix-käytön energiankulutuksesta ja hiilijalanjäljestä. Ne ovat kuitenkin lähinnä kuituverkon lukuja ja huomattavasti alhaisempia kuin sähkökiukaan n. 8 kW teho. Suomalaisten kiinteähintaiset liittymät mahdollistavat suurten datamäärien siirron mobiilisti, mikä harvassa maassa olisi mahdollista.

Ehkä tätä voisi lähestyä tukiaseman näkökulmasta. Tyypillinen 4G-tukiasema toimii itse sähkökiukaan teholla, siis noin 5-10 kW. Jotta Aalto-yliopiston laskelma pitäisi paikkansa, kukin tukiasema voisi palvella vain yhtä katselijaa kerrallaan, ts. koko tukiaseman kapasiteetti olisi 4K-elokuvan vaatima 30-40 Mbps. Tämä ei selvästikään voi pitää paikkaansa. Arvelisin, että jo vanhalla 4G-tekniikalla tukiasemassa riittää tehoa vähintään kymmenen katselijan palvelemiseen. Käytännössä 4K-tarkkuuden datavirta lienee 15-30 Mbps, eli vielä alempi.

Haarukoin tätä vielä toista kautta. Kun omaan taloon ei saanut valokuitua, otin kiinteän 5G-liittymän. Se tarjoaa 350 Mbps nopeuden. Lupauksen mukaisesti kaista on kiinteä eikä hidastu käyttäjämäärien kasvaessa. Toistaiseksi lupaus näyttää pitäneen. 

Voisin laittaa suuren datalatauksen luuppiin (tai ajaa jatkuvasti nopeustestiä), jolloin pystyisin käyttämään 350 Mbit/s = 160 Gt/h. Tämän siirtäminen 220 Wh/Gt tehokkuudella aiheuttaisi operaattorille 32 kWh energiankulutuksen joka tunti. Kun vielä naapurit tekisivät saman, saisimme ajettua operaattorin konkurssiin pelkillä sähkölaskuilla. 

Tietotekniikan kasvava sähkönälkä on tärkeä aihe, jota olen itsekin käsitellyt mm. Tivin kolumnissani. Tarkkoja lukuja on vaikea saada, mutta ainakin suuruusluokan pitäisi olla oikein, jotta se ohjaisi kuluttajia kestäviin valintoihin.

Lisäys: Tästä löytyy Nokian dataa 5G:n energiankulutuksesta: Nokia 5G Energy Efficiency Revolution White Paper Tiivistettynä (s. 8) nykyisten mobiiliverkkojen kulutus 0,17 kWh/Gt, 5G:n myötä kulutus putoaa kymmenesosaan (pienissä soluissa jopa sadasosaan).

Joka tapauksessa tietotekniikan lisääntyvä sähkönkulutus on asia, johon täytyy kiinnittää huomiota. On optimistista ajatella, että kaikki virtuaalinen on ympäristön kannalta harmitonta ja vain lihatuotanto/fyysinen liikkuminen aiheuttavat päästöjä.

Lisäys 2: Kaikkien selvitysten jälkeen voisi kai tiivistää, että 4K-leffan katselu mobiilidatalla kuluttaa runsaasti sähköä -- ja valtaosa tästä sähköstä kuluu, vaikka et edes katsoisi sitä leffaa.

Lisäys: linkki alkuperäiseen Aalto-yliopiston tiedotteeseen

Lisäys 28.12.2022: Jaahas, tämä valeuutinen on taas tullut Hesariin ja on vieläpä luetuimpien joukossa. Elokuvan katsominen mobiili­liittymän kautta vastaa jopa saunan lämmitystä - ei vastaa. Meidän piti olla mobiilitekniikan osaajia. Odottaisin Nokian, operaattorien tai Aalto Yliopiston oikaisevan virhekäsitystä.

Lisäys 29.12.2022: Hesari on muokannut juttuaan ja lisännyt linkin marraskuiseen Traficomin laskelmaan, jonka mukaan "energiankulutus kiinteässä verkossa on 0,05 kilowattituntia (kWh) ja matkaviestinverkossa 0,12 kWh siirrettyä gigatavua (Gt) kohden". Näin 14 gigatavun 4K-elokuvan siirtoon kuluisi 1,68 kWh. Nämä luvut ovat laskennallisia arvoja, joissa on mukana verkon peruskulutus silloinkin, kun mitään dataa ei edes siirretä tai verkossa liikkuu vain puheluita. Olisi kiinnostavaa tietää, kuinka paljon tukiaseman sähkönkulutus LISÄÄNTYY siitä, että joku asiakas siirtää 14 gigatavua 4G- tai 5G-verkoissa. Tämä olisi se oleellinen tieto, jota en ole missään nähnyt. 

Lisäys 30.12.2022: Uusi kirjoitus samasta aiheesta. 

Nyt hymyilyttää: 5G toi vihdoin laajakaistan kotiin

Asun Espoossa melko lähellä Kehä I:tä. Alueen taloihin ei saa valokuitua, nopein nettiyhteys on ollut Elisan muutama vuosi sitten tarjoama VDSL, jonka 50/10 Mbps (50 megabittia "alas", 10 megabittiä "ylös") nopeus riittää ehkä normikuluttajalle mutta ei tehokäyttöön. Sekin oli parannus aiempaan, sillä ainakin 10 vuotta piti kituutella 15/1 Mbps ADSL-yhteydellä. Sitä ennen oli tarjolla vain ISDN (64 kbps + 64 kpbs).

Mobiilidata on tietenkin aina vaihtoehtona, mutta sekä Elisan että DNA:n liittymien nopeudet vaihtelevat aivan liikaa kuormituksen mukaan, jotta niitä voisi käyttää mihinkään tärkeään (kuten korona-ajan videoneuvotteluihin). Olen mittaillut nopeuksia useaan kertaan, mm. 4G-mobiilidata kovilla etätyön vuoksi (3/2020), 4G-data sopii yökukkujalle (10/2019), Myös DNA 4G kyykkää iltaisin (11/2019), Mobiilidata vs. kiinteä VDSL-yhteys (11/2017) ja Elisa 4G-mobiilidata mittauksia (11/2017).

Sivumennen sanoen on kohtuutonta, ettei LVM ole puuttunut operaattorien myymiin 4G-liittymiin, joiden nopeus putoaa iltaisin luvattoman heikoksi eikä täytä edes laajakaistan määritelmää.

Mutta nyt hymyilyttää! DNA lähetti kuukausi sitten tarjouksen ns. FWA-liittymästä (Fixed Wireless Access, kiinteä langaton yhteys) tuotenimellä Koti 5G. Siinä asiakkaalle varataan kiinteä kaista tukiasemasta joko 400 tai 1000 megabitin nopeudella. Vaikka mobiilidatan käyttö jatkossa lisääntyy, tämän nopeuden pitäisi säilyä ennallaan.

Kiinteä langaton edellyttää, että tukiasema on melko lähellä, mielellään näköetäisyydellä. Kyseessä on siis last mile -ratkaisu, eli kotiin tuleva yhteys korvataan langattomalla 5G-tekniikalla. Tukiasemaan asti yhteys tulee normaalina valokuituna.

Asentaja kävi eilen kiinnittämässä 5G-vastaanottimen talon seinään ja veti siitä kaapelin sisälle taloon. Nyt sen perässä on pari uutta Asusin ax-tason (Wifi 6) tukiasemaa ja tuloksena on vihdoin riittävän nopea (no, ylös-kanava on vielä hidas, mutta siitä lisää muualla) nettiyhteys. 

Olen toistanut nopeustestiä monta kertaa ihan vain ihastellakseni lukemia. Aina ne saavat suun hymyyn. Nopeuden lisäksi myös verkkoviive (ping) on merkittävästi aiempaa parempi.

334/54 Mbps vetää suun hymyyn.

Myös Elisa tarjoaa vastaavaa palvelua ja olisi pitänyt ostaa palvelu heiltä, jotta vanha Elisaviihde-palveluni olisi saatu samaan pakettiin. Elisa ei kuitenkaan mainostanut palveluaan alueella ja niinpä DNA sai asiakkuuden.

Tulen seuraamaan Koti 5G:n toimivuutta jatkossakin ja raportoin asiasta Bittimittari-tekniikkablogissani. Kirjoittelen sinne myös yhteyden teknisestä toteutuksesta. 

Mutta nyt taidan ajaa nopeustestin taas kerran, ihan vain huvin vuoksi!

Lisäys 14.12.2020: Bittimittari-blogissani tarkempia tietoja Koti 5G-liittymän toimivuudesta ja mittaustuloksia.

Mobiilidatan arpajaiset 4G -verkossa

Omien 4G-yhteyksien hidastelun vuoksi lähdin tutkimaan, miten asia on muualla. Suoritin kahtena iltana testiajoja Espoon asuinalueilla ja mittasin 4G-datanopeutta Elisan verkossa. Tuloksista ja mittausjärjestelyistä voi lukea tarkemmin tekniikkablogistani. Katso myös edellinen kirjoitukseni aiheesta.

Yksi kuvaaja kertoo kaiken:

4G-nopeus voi olla mitä tahansa.

Kuvassa punainen pylväs kuvaa mittauspaikan siirtonopeutta verkosta itselle (down) ja harmaa omasta laitteesta verkkoon (up). Sininen viiva kertoo verkkoviiveen millisekunteina (ping). Nopeudet on järjestetty down+up -tuloksen mukaan nousevasti, verkkoviive laskevasti. Mittaukset on tehty arki-iltana, jolloin verkon kuormituksen voi olettaa olleen suurimmillaan.

Kuvaajasta käy ilmi, että yleensä latausnopeudet (down, punainen) ovat suurempia kuin lähetysnopeus (up), mikä on hyvä asia, sillä monet käyttäjät katsovat videoita ja harvat lähettävät dataa verkkoon.

Nopeuksien vaihtelu on tavattoman suurta. Pahimmillaan (vasen reuna) latausnopeus on 0,6 ja lähetysnopeus 0,7 megabittiä sekunnissa. Nämäkin arvot ovat mittauksen keskiarvoja, muutaman sekunnin mittausajan sisällä verkko saattoi olla hetkittäin täysin pimeänä. Toista ääripäätä edustaa 46,8/26,9 megabittiä sekunnissa, mikä ylittää jo kiinteän VDSL-liittymän tason ja lähestyy valokuitua. Pisin verkkoviive oli peräti 418 millisekuntia, mikä tekee yhteydestä kelvottoman kaikkeen vuorovaikutteiseen käyttöön.

Nopeuksien keskiarvo 16,7/12 Mbit/s on riittävä mm. videoiden katseluun. Sen sijaan 21 prosentilla nopeuksien yhteenlaskettu arvo jäi alle 10 Mbit/s, mikä on kelvoton tulos. Hyviä tuloksia (summa yli 50 Mbit/s) oli 18 prosentilla.

Tänään aamulla Hesarin etusivulla Moi-operaattori mainostaa DNA-verkossa toimiva liittymiä tyypillisen yliampuvaan tapaan:

"Huippunopea 4G... Mutta nopea on - Vroom!"

Hyvissä olosuhteissa 4G voi tosiaan olla huippunopea, ehkä jopa luvattu "Max 100 Mbit/s" täyttyy. Asuinpaikasta riippuen osa asiakkaista kuitenkin pettyy, kun liittymän nopeus ei illalla riitä edes videoiden katseluun. 17 megabitin keskinopeus on kaukana mainosten lupaamasta 50 megan maksiminopeudesta.

Tällaisten mittausten tekeminen ja alan valvonta kuuluisi LVM:lle sekä kuluttajaviranomaisille. Heidän pitäisi mitata todellisia nopeuksia ja arvioida, lupaavatko operaattorit liikoja. Niin ikään voisi pohtia, mikä on mobiilidatan asema tulevaisuuden digitalisaatiovisioita rakennettaessa. Valokuidun saattaminen kaikkien ulottuville ("100 megan Suomi" -hanke) on jäänyt taka-alalle mobiilin vuoksi. Mittaamisen ja valvonnan ei pitäisi jäädä asiakkaiden vastuulle.

Jos ruokaa tai vaatteita myytäisiin mobiliidatan tapaan, kuluttajansuoja olisi jo aikaa sitten puuttunut peliin.

Lisäys 22.11.2017: Helsingin Sanomat on kirjoittanut aiheesta pitkän jutun Matkapuhelinverkko pätkii pääkaupunkiseudulla yleisimmin Vantaalla (HS 21.11.2017), joka perustuu Aalto-yliopiston nettitutkan mittauksiin. Jutussa siteeratut nopeudet näyttävät hyviltä, koska ne ovat keskiarvoja. Kuluttajan kannalta yhteyden nopeudella on merkitystä vain silloin, kun yhteyttä käytetään -- päivällä nopea netti ei paljoa lohduta, jos ketään ei ole kotona ja illalla yhteys tökkii. Mittaukset tulisi tehdä käyttöhuipun aikaan, jotta ne olisivat kuluttajan kannalta relevantteja. Kaupunkitason mittauksilla ei juuri ole merkitystä, sillä kuten mittaukseni osoittavat nopeudet kunnan sisällä vaihtelevat valtavasti sekä paikan että kellonajan mukaan.

Mobiilidata ei riitä kodin laajakaistaksi

Suomen mobiilidata on kansallinen ylpeydenaihe ja tarjoaa verkkotekniikkaa kehittävälle Nokialle oivan testiympäristön. 4G-mobiilidata sopii moneen käyttöön, mutta siinä on omat rajoituksensa.

Viime vuosina kiinteät yhteydet ja valokuitu ovat jääneet mobiilidatan varjoon, vaikka ne ovat monilla seuduilla ainoa tapa varmistaa riittävän nopea ja luotettava nettiyhteys. Nekin, joilla 4G-yhteys nyt pätkii, odottavat 5G-tekniikan parantavan tilannetta. 5G on kuitenkin kaupunkitekniikka, joka tarjoaa lyhyen kantaman nopeita yhteyksiä. Se vaatii nykyistä paljon tiheämmän lähetinverkon, eikä luultavasti koskaan tule auttamaan haja-asutusalueiden tai maaseudun tilannetta.

Käytän 4G-dataa Espoossa alueella, joka tiedetään hankalaksi antennien kannalta. Vastaavia alueita on muitakin. Mittauksiani ei voi yleistää, mutta ne antavat silti ajattelun aihetta niin yhteyksien rakentajille, kotitalouksille kuin digitalisaatiota ja tietoyhteiskuntapalveluita pohtiville. Nopeat ja vakaat yhteydet ovat palveluiden edellytys, eikä mobiilidata riitä läheskään kaikille.

Tekniikkablogissani on mittauksia useamman päivän ajalta, joten tarkastelen tässä vain eilistä keskiviikkopäivää 25.10.2017. Em. linkin takana on kuvattu tarkemmin myös mittausmenetelmää.

4G-mobiilidatan nopeus 25.10.2017.

Kuvasta käy ilmi, miten alasuunta (download, nopeus verkosta omalle laitteelle) vaihtelee voimakkaasti päivän kuluessa. Aamuyöllä nopeus on lähes 40 megabittiä sekunnissa, mutta laskee aamupäivän kuluessa ja suorastaan romahtaa kello 15 jälkeen. Ilmeinen selitys on, että koulusta palanneet lapset kytkevät koneensa päälle ja alkavat sekä pelata että katsella videoita.

Nopeus on alimmillaan klo 20 ja klo 21 noin 1,7 megabittiä sekunnissa. Tällä tasolla esimerkiksi Yle Areenan katselu alkaa tökkiä, parempilaatuisista videoista puhumattakaan. Nopeus alkaa nousta vasta puolenyön jälkeen. Käyrät heijastelevat suomalaisen perhe-elämän arkea.

Yläsuuntainen nopeus (upload, omasta koneesta verkkoon) säilyy koko ajan hyvänä, käyden alimmillaan 13 megabitin tasolla klo 21.30. Yöaikaan nopeutta kuormittavat erilaiset automaattiset päivitykset ja upload-nopeutta myös pilvipalveluihin tehtävät varmuuskopiot.

Pelaamiseen ja vuorovaikutteisiin palveluihin liittyvä verkkoviive (ping) pompsahtaa 15.30 aikaan moninkertaiseksi, toinen piikki on illalla.

Verkkoviiveessä on kaksi pahaa pomppua.

Käyrät kertovat langattoman datasiirron haavoittuvuudesta. Ilman läpi siirtäminen niin ulkona (4G) kuin kotona (wlan) sisältää väistämättä vaihteluita ja häiriöitä, eikä niistä päästä kokonaan eroon millään tekniikalla.

Langaton datasiirto on aina jaettua kaistaa. Vuosi sitten DNA oli selvästi alueen nopein 4G-operaattori, mutta nyt se näyttää menestyksensä uhrilta. Naapureista on tullut lisää asiakkaita tai sitten videoiden katselu on lisääntynyt. Luultavasti molempia. Seurauksena on, ettei tukiaseman kapasiteetti enää riitä.

Mobiilidata on kuin Forrest Gumpin suklaarasia: koskaan ei voi tietää, mitä se sisältää.

Operaattorit seuraavat tukiasemiensa kuormitusta koko ajan ja ovat tietoisia tilanteesta, mutta kapasiteetin lisääminen ei aina ole helppoa. Pullonkaulana voi olla esimerkiksi lähettimen tarvitsema runkoverkkoyhteys. Lisäksi masto voi olla jo ennestään täynnä lähettimiä eikä uusia antennipaikkoja ole helppo löytää. Kapasiteetti loppuu kesken siellä, missä on asutusta, koska juuri siellä asukkaat eivät halua lähettimiä. Ihmiset haluavat nopeaa ja edullista mobiilidataa, mutta NIMBY-asenne estää sen toteutumista (Not In My Backyard).

Suomen tilanne on silti helppo verrattuna eräisiin Euroopan maihin, joissa lähettimien rakentaminen esimerkiksi koulujen lähelle on lailla kielletty.

Graafeista voi tehdä vielä yhden johtopäätöksen: netin kuormitus vaihtelee suuresti vuorokauden kuluessa. Jotta kaikille riittäisi illalla kaistaa, operaattorin pitää mitoittaa lähettimensä kulutushuipun mukaan. Ennen kulutus oli tasaisempaa, mutta videoiden yleistyminen on voimistanut vaihteluita, mikä puolestaan tietää jatkossa operaattoreille merkittäviä kustannuspaineita. Ei ihme, että rajoittamaton mobiilidata on maailmalla harvinaista.

Koko Suomea ja tulevaisuutta ajatellen meidän on panostettava myös kiinteisiin yhteyksiin, vaikka ne mobiilidatan luvatussa maassa tuntuvatkin vanhoilta ja epäseksikkäiltä. Itse asiassa on tekniikan tuhlausta tarjota kotiin 4G-dataa, kun tarpeen voisi täyttää valokuidulla ja kodin omalla wlan-purkilla. Rajalliset taajuudet ja kapasiteetin voisi kohdistaa aidosti liikkuvaan käyttöön, kuten autoilla tai kävellen liikkuviin päätelaitteisiin.

4G houkuttaa monia, koska se on edullisempi ja kulkee aina mukana. Kiinteillä kuituyhteyksillä on kuitenkin eräs merkittävä etu: ne toimivat kuin junan vessa, säistä ja videoista riippumatta. Niiden varaan on hyvä rakentaa tulevia digitaalisia palveluita.

Entä jos mobiilidatan hinta tuplaantuu?

Me suomalaiset olemme tottuneet edullisiin mobiilihintoihin. Kuka enää suostuisi käyttämään älypuhelintaan ilman rajoittamatonta, kiinteähintaista kuukausimaksua? Volyymiperusteisella laskutuksella ahkera älypuhelimen käyttäjä tuottaisi kuukaudessa puhelimen hinnan kokoisen laskun.

Vaan mitä tapahtuisi, jos kuukausimaksut tuplaantuisivat tai kiinteähintaisten liittymien myynti loppuisi kokonaan? Yhdysvalloissa suurimmat operaattorit ovat jo luopuneet rajoittamattomista liittymistä.

Myös Suomen hinnoissa on nousupaineita, sillä älypuhelimet yleistyvät nopeasti ja dataliikenteen määrä kaksinkertaistuu vuosittain.

Tekniikan kehittyminen on tähän asti riittänyt laskemaan datasiirron kustannuksia. Lankaverkon puolella kuluttajille on vuosi vuodelta myyty nopeampia liittymiä, joiden kuukausihinta on pysynyt samana. Miksei sama kehitys toistuisi mobiilidatassa?

Vaikka kotien laajakaistojen nopeudet ovat nousseet, kyse on osittain tilastoharhasta. Itselleni on myyty 24 megan liittymä, jonka todellinen huippunopeus rajoittuu siirtoetäisyyden vuoksi noin puoleen tästä. Mikään operaattori ei kestäisi sitä, että asiakkaat alkaisivat täysimääräisesti hyödyntää ostamaansa kaistaa.

Todelliset ongelmat ovat kuitenkin muualla. Tähän asti matkapuhelinoperaattorit ovat ansainneet helppoa rahaa puheluista, tekstiviesteistä ja roaming-maksuista. Niillä on voitu rahoittaa 3G-verkkojen rakentamista ja tukiasemien pystyttämistä.

Nyt tulot ovat hitaasti mutta vääjäämättömästi putoamassa pelkän mobiilidatan varaan. Roaming-maksut ovat EU:n silmätikkuna ja älypuhelin siirtää tekstarit, puheen ja jopa videopuhelun täysin ilmaiseksi ip-verkon kautta. Parhaimmillaan tämä on niin helppoa, ettei käyttäjä edes huomaa koko asiaa. Esimerkiksi iPhone-puhelinten väliset tekstiviestit menevät automaattisesti Applen oman palvelimen kautta eivätkä maksa mitään.

Skype, Whatsapp ja muut sovellukset kaappaavat suomalaisten operaattorien tuottoisan bisneksen amerikkalaisille yrityksille. Tähän asti muutos on ollut hidasta, koska molemmat osapuolet tarvitsevat älypuhelimen, mutta jatkossa kehitys on kiihtyvää. Esimerkiksi Whatsapp on jo hyvin suosittu nuorten keskuudessa -- ja perinteisesti juuri he ovat olleet innokkaimpia tekstaajia.

Jos suomalaiset operaattorit jäävät pelkiksi bittiputkiksi, niiden on perittävä putkistaan hinta, joka riittää putkien ylläpitoon ja uusien rakentamiseen. Kehityksessä on myös kansallinen näkökulma: kotimainen osaaminen ja palvelutuotanto kärsii, kun jenkkifirmat ottavat asiakkuudet itselleen. Bittiputkimiehet eivät innovoi tulevaisuuden matkapuhelinratkaisuja.

Langallista laajakaistaa on helppo rakentaa vetämällä kuituja maahan. Kapasiteettia voi kasvattaa lähes rajattomasti ja se skaalautuu lineaarisesti kustannusten mukana. Langaton datasiirto on erilaista. Taajuuksien määrä on rajoitettu, joten kapasiteetin lisääminen vaatii koko ajan uusien tekniikoiden käyttöönottoa. Tukiasemia ja päätelaitteita on vaihdettava uusiin. Lopulta vastaan tulevat fysikaaliset ja teoreettiset rajat: taajuuskaistalle mahtuu vain tietty määrä informaatiota, olipa koodaus tehty miten kehittyneesti tahansa.

Kapasiteettia voidaan lisätä myös tukiasemien määrää lisäämällä. Antennipaikkojen vuokrat kallistuvat koko ajan eivätkä terveysuhkien pelottamat asukkaat halua antenneja oman talonsa seinään.

Suomessa taajuudet annettiin ennen kauneuskilpailun perusteella, nyt ne myydään huutokaupalla eniten tarjoavalle. On selvää, että nämäkin kustannukset valuvat lopulta asiakashintoihin.

Mobiililaitteista on tulossa uusia matkatelevisioita. Yhä useampi katsoo tv-ohjelmia, Youtubea ja tilausvideoita kännykästä tai tabletista. Mobiilitekniikka alkaa kilpailla vanhan antennibroadcastin kanssa, mutta kilpailutilanne on erikoinen.

Jos jenkkiläinen tv-yhtiö haluaa perustaa Suomeen tv-kanavan, sen pitää maksaa itse antennijakelun kustannukset. Mobiilitekniikassa ulkomainen tv-yhtiö (Netflix ym.) maksaa ip-jakelusta vain oman maansa osuuden (runkoverkossa, halpaa), kun taas paikallinen jakelu Suomessa (langattomasti, kallista) jää matkapuhelinoperaattorin kustannukseksi, ja valuu lopulta sekin asiakkaan nettiyhteyden hintaan.

Kaikki eivät ole älypuhelinten tehokäyttäjiä eivätkä jatkossakaan katso puhelimestaan videoita. Kiinteä kuukausihinta pakottaa heidät kuitenkin maksamaan muiden kustannuksia. Tämän epäsuhdan korjaaminen vaatisi joko datarajoituksia tai selvää eroa perus- ja teholiittymän välille.

Muutoksia nykyiseen mobiililaajakaistaan on väistämättä tulossa. Ne voivat vaikuttaa tapaan, jolla käytämme nettipalveluita, ja lisätä valokuidun suosiota maaseutujen ja kesämökkien verkottajana.

Lisäys 13.6.2013: Vuoden 2012 jälkipuoliskolla matkapuhelinminuutit kääntyivät ensi kertaa lievään laskuun. 

Palvelukseen halutaan: lukutaidottomia

Päivän kiinnostavin uutinen oli Itellan ilmoitus kokeilusta, jossa asiakkaiden kirjeet avataan postitoimistossa, skannataan ja välitetään perille sähköpostilla. Näin perinteisen postin jakelu voidaan supistaa kahteen kertaan viikossa. Ilmeisesti kirjeet suljetaan skannauksen jälkeen ja toimitetaan perille seuraavan jakelukierroksen yhteydessä. Sähköposti näyttää saapuvat viestit ikään kuin esikatseluna.

Sinänsä hauska idea ja esimerkki siitä, millaisia uusia hyötypalveluita laajakaistan kautta voidaan koteihin tarjota.

Radiossa Itellan edustaja kertoi, että tietosuojasta on huolehdittu. Skannaus tapahtuu ensinnäkin suljetussa tilassa, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä ja toiseksi työn suorittajilla on vaitiolosopimus.

Tiedoksi vain Itellalle, että sopimus on tarpeeton. Laki määrää joka tapauksessa henkilön pitämään omana tietonaan ne luottamukselliset viestit, jotka on vahingossa nähnyt. Tämä säännös koskee kaikkia kansalaisia, ei yksin Itellan työntekijöitä.

Ajatus postin työntekijöistä skannaamassa ihmisten kirjeitä kuulostaa jokseenkin huvittavalta. Ennen sentraali-santra kuunteli puheluita, nyt lajittelukeskus availee kirjeitä. Mitähän seuraavaksi?

Sopimuksia ja suljettuja huoneita parempi tapa varmistaa viestintäsalaisuuden säilyminen olisi palkata skannaajiksi henkilöitä, jotka eivät ymmärrä suomea. Yleensä puutteellinen kielitaito on työllistymisen este, mutta tässä tapauksessa asia olisi päinvastoin.

Kuka enää saa kirjeitä? Eivätkö lähes kaikki nykyajan kirjeet ole laskuja? Silloin ne voisivat tulla sähköisinä suoraan laskuttajalta. Ylimääräinen skannausvaihe vain lisää kustannuksia.

Uutisen mukaan Itella kustantaa kokeiluun osallistujille myös nettiyhteyden ja tietokoneen. Ilmeisesti takana on ajatus, että jatkossa nämä löytyvät jokaisesta kodista jo valmiina. On turha puhua säästöistä, jos postikierrosten vähentämisen vuoksi joudutaan kustantamaan laitteet ja yhteydet.

Laajakaistan takinkääntö

Hallituksen päätös tuoda 100 megabitin nettiyhteys kaikkien suomalaisten ulottuville vuoteen 2015 mennessä on odotettu takinkääntö aiempaan linjaan verrattuna. Tähän asti hallitus on katsonut, että Suomi saadaan verkotettua kaupallisten yritysten normaalina liiketoimintana.

Muutos on merkittävä erityisesti aluepolitiikan kannalta. Se kertoo, että hallitus haluaa kohdella koko Suomea tasapuolisesti ja näkee myös syrjäseutujen tarpeet. Ensi kertaa hallitus tunnustaa laajakaistan merkityksen ja sen, että nettiyhteys on osa kansallista infrastruktuuria siinä missä maantiet ja sähköverkkokin. Tästä on helppo olla samaa mieltä. Ihmetyttää vain, miksi johtopäätösten tekemiseen kului näin pitkä aika - esimerkiksi Ruotsi on jo lähes 10 vuoden ajan tukenut nopeiden nettiyhteyksien rakentamista koko maahan.

Hallituksen takinkääntö voisi tuskin olla täydellisempi. Kun ensimmäinen laajakaistastrategia joulukuussa 2003 julkistettiin, laajaksi kaistaksi laskettiin mikä tahansa vähintään 256 kilobitin nopeus. Alhaista vaatimusta hämmästeltiin jo silloin. Nyt nopeudet on päätetty laittaa kerralla kuntoon: 100 megabittiä sekunnissa on 400 kertaa nopeampi kuin 256-kiloinen yhteys.

Selvityksen mielenkiintoinen yksityiskohta on maininta siitä, että nopeaa yhteyttä voidaan käyttää jatkossa teräväpiirtoisen digi-tv-kuvan välittämiseen. Kun televisiota digitalisoitiin, yksi perusteluista oli juuri se, ettei riittävän nopeita nettiyhteyksiä koskaan saada kaikkialle Suomeen ja silloin antenniverkko jäi television ainoaksi jakelukanavaksi.

Valtion kannalta investointi ei ole iso. Koko projektin kustannusarvio on 200 miljoonaa, josta valtion osuudeksi jäisi kolmasosa. Infrastruktuurin ollessa kyseessä hinta on halpa: 66 miljoonalla eurolla ei saa kovin monta kilometriä moottoritietä.

Takinkäännön periaatteellinen merkitys on suuri, mutta käytännössä kyse on varsin pienestä asiasta. Nopeaa yhteyttä ei vieläkään tuoda kotiovelle asti, vaan kahden kilometrin päähän. Jää siis operaattorien vastuulle rakentaa ja kansalaisten tehtäväksi ostaa tarvittava last mile -yhteys. Se taas riippuu hinnoittelusta. Ja siihen ei nyt oteta mitään kantaa.

Kuitenkin juuri hinta on kansalaisen kannalta merkittävä kysymys. Tärkeintä on saatavuus, kakkosena tulee hinta ja vasta kolmantena nopeus. Jos tarjolla on 100 megan yhteys 50 euron kuukausihinnalla tai 10 megan yhteys 5 euron hinnalla ei ole vaikea arvata, kumman asiakas valitsee. Edullisilla yhteyksillä olisi suurempi vaikutus palveluihin ja yhteiskuntaan kuin huippunopeilla yhteyksillä.

Mutta ollaan silti tyytyväisiä. Takinkääntöön olikin jo korkea aika.