Le Bureau - opettavaista ranskalaista vakoiludraamaa

Kesällä ranskalainen Le Bureau vakoiluverkosto -sarja herätti paljon keskustelua. Yle Areenassa julkaistut viisi kautta (kukin 10 jaksoa) ovat nähtävissä vielä helmikuun asti, joten kannattaa pitää kiirettä jos haluaa nähdä, miten ranskalainen vakoiludraama poikkeaa amerikkalaisesta.

Ja poikkeaahan se, monellakin tavalla. Ensimmäinen on tietenkin kieli. Ranskaa opiskelleille tai kielestä muuten kiinnostuneille sarja on mainiota lähdemateriaalia ja terve muistutus siitä, että maailmassa on muitakin tärkeitä ja suuria kieliä kuin iänikuinen englanti. Vähintään sana Malotru ("Moukka") tulee jokaiselle tutuksi. 

Lisäksi sarjan henkilöt puhuvat arabiaa, persiaa, venäjää ja englantia -- siinä on kääntäjällä ollut tekemistä, samoin on pitänyt löytää näyttelijöitä, jotka osaavat näitä kieliä. Muitakin kuin englantia tarvitaan! Tältä osin sarja opettaa kielitaidon merkitystä.

Ranskalainen draama on tosiaan erilaista. Paikoin sarja on hidastempoinen, liki pitkästyttävä. Siksi dramaattiset käänteet vaikuttavat tavallistakin tehokkaammin. Muutama kohtaus on suorastaan ahdistava. Kolmannella kaudella Malotrun vankeusaika Isisin hallussa on raskasta myös katsojalle. Ranskan läheiset suhteet arabimaihin vaikuttavat tapahtumiin ja auttavat myös katsojaa ymmärtämään, miten moninainen alue on kyseessä. Stereotypiat ovat vaarallisia.

Jokaisen kauden kaksi viimeistä jaksoa huipentavat kahdeksan edellisen tapahtumat, ja koko sarjan viimeiset hetket huipentavat kaiken vääjäämättömään lopputulokseen.

IMDB:n arvostelut ovat suorastaan ylistäviä, mutta se johtunee katsojien valikoitumisesta. Hidas draama, jonka ansiot ovat näyttelijöissä ja yksityiskohdissa, eivät vetoa kaikkiin katsojiin.

Muutamassa kohdassa katsoja huomaa olevansa amerikkalaisen kerronnan vankeja. Tunnistamme tutun jännityksen ja draaman rakentumisen, odotamme vihollisen hyökkäystä ja aseiden alkavan paukkua... mutta mitään ei tapahdukaan. Tilanne laukeaa helpotukseen, ihan kuten oikeassakin elämässäkin. Jenkkisarjassa kaikki menisi toisin.

Sarjassa peiteosaston toiminta ja tilat ullakkokerroksessa tuntuvat liki kotikutoiselta, mikä ei ole täysin uskottavaa. Ranskan signaalitiedustelua ei käytetä juuri lainkaan, mutta minkä tahansa puhelimen sijainti näkyy reaaliajassa valvomon näytöllä. Se on sentään kopioitu jenkkiesikuvista. 

Sarjassa käy hyvin selväksi, että kasvottomissa ja suurissa tiedusteluorganisaatioissakin kaikki riippuu viime kädessä ihmisistä ja heidän valinnoistaan.

Parasta on henkilötiedustelun (HUMINT) korostuminen. Snowdenin jälkeen signaalitiedustelu ja sähköinen urkinta (SIGINT) ovat saaneet paljon julkisuutta, mutta sarja kuvaa hyvin peitehenkilöllisyyden turvin ulkomailla työskentelevien agenttien elämää. Useinkaan se ei ole kovin dramaattista, satunnaisia tehtäviä lukuunottamatta. "Todellinen työnne on tarkkailemista.. etsitte heikkoja kohtia, virheitä ja lähestymistapoja...", ammateista mainitaan mm. kirjallisuudenopettaja, seismologi, atk-kauppias. Kuka tahansa voi olla isänmaansa asialla.

Hän ei välitä sinusta vaan kavereistasi.

Suomalainen panee merkille tuttuja nimiä, kuten lennon Helsinkiin.

Seuraavalle lennolle Helsinkiin.

Kun ranskalaiset ovat soluttaneet oman nörttinsä Venäjän kyberyksikköön, sen haittaohjelma iskee hämäyksen vuoksi useisiin turhiin kohteisiin.

Kyberhyökkäyksen kohteiden joukossa myös Skanska.

Aivan mainio on myös Ranskan kyberyksikön seinätaulu "My second computer is your computer".

Sarjan viimeinen kausi kuvattiin viime vuonna. Ajankohtaisuutta kuvastaa lopputeksti:

Sarjan äänisuunnittelija kuoli koronaan huhtikuussa.

Ainakin osia sarjasta kannattaisi näyttää suurten yritysten henkilökunnalle ja valtion virkamiehille, etenkin ulkomaankomennusten yhteydessä. HUMINTin näkökulmasta tämä on kuin opetusvideo. 

Senkin sarja opettaa, miten valheenpaljastuskonetta voi huijata. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin maailmalla joutuu testiin.

Lisäys 14.12.2020: Sarjan juonenkäänteet kalpenevat todellisuuden rinnalla. Heinäkuussa 1985 sarjassa kuvattu DGSE asetti pommin Uuden-Seelannin satamassa olleen Greenpeacen Rainbow Warrior -laivan pohjaan. Laiva upposi ja räjähdyksessä kuoli järjestön valokuvaaja. Paikalliset viranomaiset saivat kiinni mies- ja naisagentin, jotka tuomittiin 10 vuoden vankeuteen. 

Ranskan painostus vesitti tuomion vain vähän myöhemmin. Agentit siirrettiin "kärsimään" tuomiotaan Tyynen meren saarelle ja ennen pitkää naisagentti Dominique Prieur tuli raskaaksi, mikä riitti perusteluksi palauttaa hänet Ranskaan. Miesagentti Mafart oli siirretty terveyssyihin vedoten jo aikaisemmin.

Tosielämän Le Bureau

Prieur kirjoitti kokemuksistaan kirjan Agent secrète ("Salainen agentitar", huom. feminiinimuoto), jota tietääkseni ei ole käännetty englanniksi. Alkuperäinen teos löytyy omastakin hyllystä. Sillä voi harjoitella vaikka ranskan lukemista.

Kirjan ja elokuvan esimerkit eivät pelota, päinvastoin. Le Bureau -sarjan jälkeen DGSE on saanut runsaasti työhakemuksia alalle ja seikkailuihin haluavilta. Edes Moukan kohtalo sarjassa ei pelota.

Kieli syynä Nokian ongelmiin?

Syksyllä 2006 olin HETKYn (Helsingin tietojenkäsittely-yhdistys) tilaisuudessa, jossa puhui eräs Nokian silloisista johtajista. Hän kertoi, että neljällä miljardilla ihmisellä on hammasharja ja kahdella miljardilla matkapuhelin. Olisi vain ajan kysymys, milloin jälkimmäinen luku ohittaa ensimmäisen, ja Nokialla tulisi olemaan kehityksessä suuri rooli: siitä tulisi tärkein ihmisiä nettiin yhdistävä yritys.

Tähän asti kaikki oli ymmärrettävää ja kiinnostavaa. Mutta sitten puhe muuttui tekniseksi mongerrukseksi, joka varasti huomion itse asialta. Ehkä kyse oli tietoisesta valinnasta, ehkä sanoja ei pitänytkään ymmärtää. Puhuja, joka haluaa peittää todellisen sanomansa tai korostaa omaa asemaansa, siirtyy käyttämään vaikeita termejä ja tyhjiä fraaseja.

Aloin kirjoittaa ylös puhujan käyttämiä termejä: konnektiviteetti, teknologia, kolmegeen ensimmäinen evoluutio, pakettioptimoitu arkkitehtuuri, speksinopeus 100 Mbit alas 50 ylös, latenssi, ip-teknologia, realiteetti, high-end multimedialaite, seuraava evoluutio, ei-kompleksisella, broadcasting-maailma, proksimiti-maailma, pystytään konnektoitumaan, tulee hirveesti kompleksiteettia, kaikkia kyvykkyyksiä käytetään rikkaasti, konvergenssi, bisnesmalli, mitä uutta internet-ekspirienssiin voi tulla, tuodaan uudet kokemukset puhumisen lisäksi, käytetään selluverkkojen yli, puheapplikaatio yrityksille ihan erilaisilla arkkitehtuureilla, mobiilialustojen kyvykkyys kehittyy, klaienttisoftat meidän puhelimiin, ne teistä jotka ovat siirtyneet jo tähän paradigmaan, horisontaalisia platformisovelluksia, ajatellaan kollaboraatioplatformia, konvergenssi tuo uusia mahdollisuuksia, erilaisen access-teknologian yli, käyttäjäkokemuksen rikkauden lisäämistä, ne käyttäjäkokemukset jotka ovat heille relevantteja, meillä on ollut yksi tällainen initiatiivi, meillä on kyvykkyys laittaa sensoreita, muutamia breakthrougheja pystytään tekemään, tuotteiden kautta syntyvillä loppukokemuksilla, se ei ole pääparadigma jota me ajetaan eteenpäin, vähän operaattorisentrisiä, minkälaisten kyvykkyyksien ulostuomiseen...

Vanha esitys palasi mieleeni, kun kuuntelin podcastina Tuomas Enbusken mainion keskusteluohjelman otsikolla Mitä Nokian ja Microsoftin yhteistyö käytännössä tarkoittaa? (YLEn Areenassa, varustettu merkinnällä "esitysaikaa ei rajoitettu").

Ohjelmassa Nokian entinen head of user experience -johtaja Juhani Risku perusteli nokiakieltä sillä, että kun joka toinen sana oli kryptattu (salattu) englanniksi, puhe voitiin helposti vaihtaa kokonaan englanniksi, mikäli huoneeseen astui suomea taitamaton henkilö.

Riskun toinen väite oli mielenkiintoinen: englanti on suomalaiselle alistumisen kieli. Lappeenrannassa tai Oulussa opiskelleet insinöörit mieluummin vaikenivat, kun sisäisten palaverien kieli vaihtui englanniksi. Natiivisti englanninkielinen henkilö otti 2-0 voiton alistuvasta suomalaisesta.

Voisiko se olla totta? Hävisikö suomalainen osaaminen Nokian sisäisissä kamppailuissa siksi, ettei rohjennut väittää vastaan vieraalla kielellä?

Toinen suora lainaus ohjelmasta antaa ymmärtää, että kielellä on vaikutusta myös jatkossa: [Microsoft on] niin kova firma että joka ikinen kerta kun nokialla on neuvottelutilanteessa heikompi esim. kouluttamaton henkilö - mitä heillä on todella paljon tällä hetkellä johdossa - niin neuvottelussa Microsoft joka ikinen kerta voittaa sen kaks nolla sen keskustelun.

Kieli on vallankäytön väline. Elleivät työntekijät pysty tai halua viestiä ymmärrettävästi keskenään, valta siirtyy niille, jotka saavat suunsa auki ja tekevät itsensä kuulluksi.

Ja ellei yritys pysty tai halua kertoa ymmärrettävästi tuotteistaan ja niiden erinomaisuudesta, miten asiakkaiden odotetaan tekevän ostopäätöksiä? Hukkuivatko Nokian konnektiviteetit, kyvykkyydet ja evoluutiot Applen helppokäyttöisyyden ja tyylikkyyden alle?