Nuoret eivät ymmärrä tekijänoikeusbisnestä

Kun koululaiset pari viikkoa sitten lakkoilivat painostaakseen päättäjiä toimiin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, media ja poliitikot kehuivat nuorten aktiivisuutta. Jos nuoria ei kuunnella, miten voidaan olettaa heidän kiinnostuvan politiikasta?

Eilen EU-parlamentti hyväksyi kiistellyn tekijänoikeusdirektiivin äänin 348-274. Nuoret vastustivat tekijänoikeuksien laajentamista, koska se tietää palveluiden heikentymistä ja herättää epäilyksiä sananvapauden kaventumisesta.

Nuoret kampanjoivat netissä aktiivisesti ja osoittivat mieltään kiristyksiä vastaan. Se ei kuitenkaan auttanut.

Saksalainen meppi Axel Voss syytti internetjättejä paskamyrskyjen hallitsemisesta, joilla pyritään vaikuttamaan julkiseen mielipiteeseen ja käyttämään nuoria mielipiteenmuodostuksen välineniä.

Hesari siteerasi ruotsalaista vihreää meppiä Max Anderssonia, joka sanoi "haluaisin lyödä Googlea ja Facebookia sellaiseen kohtaan, mihin niitä sattuu eniten".

Nuoret eivät halua, he pitävät molemmista palveluista ja käyttävät niitä aktiivisesti.

Mutta mitäpä nuoret tekijänoikeusbisneksestä ymmärtäisivät, ovathan he tässä asiassa vain paskamyrskyjn uhreja.

Antaa lobbarien ja järjestöjen päättää asiat jatkossakin nuoria kuulematta.

LISÄYS 27.3.19: Direktiivin puolesta äänestäneet poliitikot vetoavat siihen, ettei direktiivi velvoita nettiyhtiöitä sensuuriin. Tämä on melkeinpä sumutusta. Totta -- direktiivi ei velvoita filtterien asentamiseen tai sensuuriin, vaan jättää yhtiöille vapaat kädet direktiivin toteuttamiseen. Käytännössä muita keinoja kuin filtterit ja "sensuuri" ei kuitenkaan ole, joten lopputulos on sama, ja poliitikot tietävät sen itsekin.

Esimerkkejä nettiyhtiöiden reagoinnista saatiin vuosi sitten GDPR:n tultua voimaan. Jenkkiyrityksille oli helpompaa estää EU-käyttäjien pääsy sivuilleen kuin ottaa juridinen riski sanktioista.

Tuore esimerkki on Googlen yllättävä päätös lopettaa vaalimainosten esittäminen juuri eduskuntavaalien alla muilta kuin varmennetuilta mainostajilta. Kielto ei koske yksin Suomea, vaan on Googlen oma päätös suojata itse itseään. Yhtiö ei katso pystyvänsä muuten noudattamaan paikallisia lakeja vaalimainonnan taustojen tarkistamisesta ja kiellettyjen keinojen käytöstä. On pienempi juridinen riski rajoittaa mainontaa. Googlella on varaa kieltäytyä.

Tuliko tämä yllätyksenä? Niin saattavat tulla tekijänoikeusdirektiivin vaikutuksetkin.

Sano EI kapitalismille, mutta älypuhelin on ihan OK

Osuin lauantaina 2.9.2017 Helsingin keskustassa mielenosoitukseen, jossa marssijat vastustivat... no jaa, melkein mitä tahansa. Kylteissä vaadittiin mm. leikkausten lopettamista, parempaa sosiaaliturvaa ja vammaistukea, oikeuksia eläimille ja naisille, karkotusten pysäyttämistä (Stop deportations) ja kaikkea muutakin. Sinänsä näppärää, että kaikki tyytymättömät osallistuvat samaan Joukkovoima -mielenosoitukseen, jolloin selvittiin yksillä järjestelyillä.

Yksi kylteistä oli arvoituksellinen:

Mitähän tässä vastustetaan?

Tulkitsen, että kyltti haluaa herättää keskustelua ns. chemtrails-ilmiöstä ja siihen liittyvästä salaliitosta. Saatan toki olla väärässä. Tai sitten kyltin kantaja on.

Sen sijaan tämän mielenosoittajan viesti oli selkeä:

"Sano EI kapitalismille".

Hieman hänen perässään tuli iskulauseita huutava isä, jolla oli pyörän etuvaunussa kaksi lasta. Pikkusiskoa kiinnosti kädessä oleva ilmapallo, isoveli katseli isokokoisen älypuhelimen näytöltä ilmeisesti lastenohjelmaa. Hän oli täysin uppoutunut puhelimen virtuaalimaailmaan eikä välittänyt ympärillään kuohuvasta mielenosoituksesta.

Isä ei selvästikään sanonut ei kapitalismille, pojasta puhumattakaan (kyltistä päätellen isä vastusti sotea). Luultavasti myös kuvan kapitalismin vastustajalla oli taskussaan älypuhelin. Voiko vastustaa kapitalismia ja silti käyttää älypuhelinta? Olisiko sosialismi (vai mikä nyt sitten onkaan kapitalismin vastakohta) voinut tuottaa älypuhelimen kaltaisen kuluttajatuotteen?

Eivätkö nuoret näe mitään ristiriitaa siinä, että mellakoivat Hampurissa kapitalismia vastaan ja kuvaavat samalla itseään iPhonella, joka on kaikista älypuhelimista trendikkäin ja kapitalistisin (sekä kuvainnollisessa että rahallisessa merkityksessä)?

En tiedä, mitä kuvan naamioitunut mielenosoittaja vastusti: kapitalismia sinänsä, markkinataloutta vai ainoastaan yritysten ylivaltaa päätöksenteossa. Mutta yleisesti ottaen on hieman lyhytnäköistä vastustaa asioita, joita itse käyttää. Markkinataloudessa asioista eivät päätä kasvottomat suuryritykset vaan kuluttajat. Jokainen ostopäätös on valinta markkintalouden puolesta.

Älypuhelin on kouluesimerkki markkinatalouden toimivuudesta. Laitteet levisivät nopeasti kaikille käyttäjille -- ei suinkaan valtion päätöksellä tai yritysten vaatimuksesta, vaan aidosta ostohalusta. Asiakkaat saivat, mitä halusivat. Mitä suuremmat markkinat, sitä alhaisemmat hinnat ja paremmat palvelut. Älypuhelin ei olisi mitään ilman appseja, palveluita ja ekosysteemeitä. Eikö tämä kaikki ole markkinataloutta puhtaimmillaan? Älypuhelin on markkinatalouden helmi.

Voi tietysti kysyä, ovatko älypuhelimet ylipäätään tarpeellisia, ja miten paljon niiden valmistus tuhlaa luonnonvaroja tai riistää huonosti palkattuja aasialaisia. Mutta jälleen kerran länsimainen kuluttaja voi katsoa peiliin: miksi minä sitten ostan näitä puhelimia? Eikö se ole oma valintani?

Twitterissä minulle lähetettiin linkki neuvostoliittolaiseen keksijään (Leonid Kupriyanovich), joka Wikipedian mukaan kehitti "automaattisen radiopuhelimen" jo 1950- ja 60-lukujen vaihteessa. Ehkä matkapuhelin keksittiinkin Neuvostoliitossa eikä USA:ssa 1970-luvulla, kuten tähän asti on esitetty.

Markkinatalouden puuttuessa Neuvostoliiton keksintö ei koskaan levinnyt laajempaan käyttöön. Siitä ei tullut kuluttajatuotetta. Parhaimmillaankin laitteita olisi hankittu politbyroon ja nomenklaturan käyttöön, jolloin niiden yksikköhinta olisi jäänyt kauas tavallisen kansalaisen ulottumattomiin. Keksinnöstä ei ole paljon hyötyä, ellei sitä tuotteisteta halukkaiden saataville.

Kärryssä ollut poika katseli älypuhelimesta todennäköisesti länsimaista lastenohjelmaa. Puhelin oli luultavasti täynnä länsimaisia appseja, jotka oli ladattu ilmaiseksi tai muutaman euron nimellisellä hinnalla. Ainakin tässä esimerkissä markkinatalous siis toimi.

Ihanat naiset marssilla

Tänään 6.8.2011 järjestetty lutkamarssi keräsi tuhansia osallistujia, joukossa muutamia miehiäkin.

Lutkamarssit saivat alkunsa kun kanadalainen poliisi kehotti naisia välttämään liian paljastavaa ja provosoivaa pukeutumista. Marssien tarkoituksena on muistuttaa siitä, että jokaisella on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen -- pukeutumisesta riippumatta.

Siitä on helppo olla samaa mieltä. Muussa käyttäytymisessä kannattaa aina säilyttää oma maalaisjärki. Tilastojen mukaan useimmiten väkivallan kohteeksi valikoituu mies, joka liikkuu yöaikaan vaarallisilla alueilla. Humalassa pankkiautomaatilla toikkarointi lisää riskin moninkertaiseksi, vaikkei olekaan riittävä perustelu ryöstölle.

Itseäni ilahdutti marssijoiden rohkea asenne. Oli lupa pukeutua näyttävästi ja tarkoituksellisen provosoivasti. Kylttien tekstit antoivat roisisti takaisin: "I still get more pussy than you", "Oma rasia - oma asia" ja "Jos haluan munaa, pyydän sitä".

Erikoisin kyltti sanoi "Ecto gammat". Sen kantaja oli pukeutunut Leeloksi Viides elementti -elokuvasta, jossa teksti tarkoitti avaruusolentojen kielellä "älä koske ilman lupaa". Harvoin on mielenosoituksessa nähty avaruusolentojen kieltä.

Jos netin keskustelupalstoihin olisi luottamista, marssi oli turha, sillä suomalaismiehistä on äkkiä tullut todellisia gentelemanneja. Rangaistuksia pedofiliasta ja raiskauksista vaaditaan kiristettäväksi. Kirjoitusten perusteella kaikki kohtelevat lapsia ja naisia tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti. Mutta ne maahanmuuttajat...

Vaikkei sadekuuroihin puhjennut taivas suosinutkaan valokuvausta, asian harrastajat saivat vuoden neljännen vappunsa (laskin aiemmin väärin, koska unohdin kesäkuun alussa Helsingissä järjestetyn sambakarnevaalin). Omia kuviani on sivulla https://picasaweb.google.com/petterij/Lutkamarssi2011#

Kadun varrella tuntui olevan valtavasti kameroita. Niitä oli myös marssijoilla itsellään. Kulkueesta otettiin varmasti kymmeniä, ellei satoja tuhansia valokuvia. Se tuottaa uuden ilmiön: kulkueessa näytetyt kyltit tallentuvat tuhansiin kuviin, joista ne näkyvät katsojille vielä vuosienkin päästä. Internet ja perinteiset tiedotusvälineet levittävät kuviensa kautta iskulauseet koko Suomeen.

Joskus väitetään, että perinteiset mielenosoitukset häviävät nettivaikuttamisen ja sosiaalisen median myötä. Käykö sittenkin päinvastoin? Netti ja digikuvaus tekevät perinteisestä mielenosoituksesta entistä tehokkaamman.

Siksi iskulauseet kannattaa laatia huolella ja tehdä kylteistä isot sekä visuaalisesti miellyttävät.

Nettisensuurin vastainen mielenosoitus tänään eduskunnan edessä

Noin 500 nettisensuurin vastustajia kokoontui puolen päivän jälkeen Kiasman eteen, josta kulkue marssi eduskuntatalolle. Lähinnä nuorista koostunut joukko oli tehnyt kotiläksyt hyvin, sillä paikalle oli saatu lähes kaikkien medioiden edustajat. Sähköpostien lähettäminen kansanedustajille tai ahkerakaan bloggaus ei riitä. Näyttävät joukkotapahtumat ovat kieli, jota niin media kuin kansanedustajatkin ymmärtävät parhaiten.

Tuulessa ja neljän asteen pakkasessa värjötellyt joukko sai esittää asiansa muutamalle kansanedustajalle, jotka ilmestyivät eduskuntatalon portaille.

Kansanedustajien puheenvuoroista sai käsityksen, ettei Jyrki Kasvia lukuunottamatta kukaan heistä täysin ymmärtänyt, mistä kritiikissä oli kyse, ja mitä vastaan nuoret lopulta marssivat. Edustajat ottivat lähinnä kantaa sanoihin "sensuuri" ja "lapsiporno", eivät lain ongelmakohtiin tai sen suureen periaatteelliseen merkitykseen. Internetin erikoisluonne oli heille selvästi ajatuksena vieras. Voi vain kuvitella, miten vieras se olikaan niille noin 195 edustajalle, jotka eivät vaivautuneet ulos asti kuuntelemaan nuorten viestiä.

Pertti "Veltto" Virtasen puheenvuoro oli asiaton ja liki alatyylinen. Tällaisten kansanedustajien ei tulisi päättää edes seuraavan viikon ruokalistasta, saati sitten meitä sitovista laeista.

Mutta missä oli ministeri Lindén? Nettiasioista vastaavana ministerinä hänen olisi ehdottomasti pitänyt olla paikalla vastaamassa nuorten esittämään kritiikkiin. Nyt häntä edusti vain valokuva erään mielenosoittajan kyltissä.

Useampi kuin yksi edustaja vetosi siihen, että laki oli aikoinaan hyväksytty eduskunnassa yksimielisesti. Näin tosiaan oli - yleiskeskustelussa 14.11.2006 edustaja Wallin suorastaan ylisti tätä yksituumaisuutta (kursivointi lisätty):

Harry Wallin /sd: Arvoisa puhemies! On todella hienoa, että tähän kuvottavaan, erittäin tuomittavaan rikollisuuteen on puututtu tässäkin lainsäädännössä voimakkaasti.... Eli kyllä tässä on hienoa, että me koko eduskunta olemme yksimielisinä tämän hallituksen esityksen takana.

Jonkun edustajan puheessa vilahti maininta siitä, ettei lakia varten pyydetty lausuntoa perustuslakivaliokunnasta. Näin tosiaan oli: vaikka Turun yliopisto oli pitänyt lausunnossaan lakiehdotusta selvästi perustuslain vastaisena, lakia käsiteltiin vain liikenne- ja viestintävaliokunnassa ja se hyväksyttiin suuressa salissa melkeinpä läpihuutojuttuna. Kukaan kansanedustajista (Jyrki Kasvia lukuunottamatta, kts. lähetekeskustelu 6.9.2006) ei tuolloin halunnut kritisoida hallituksen esitystä, jottei vain olisi leimaantunut lapsipornon kannattajaksi.

Olisiko eduskunnan nyt syytä korjata huolimattomuutensa ja ottaa laki uuteen käsittelyyn?

Lisäys klo 21.15: Hmmm... outoa: Sekä MTV3:n Seitsemän uutiset että Nelosen klo 20 uutiset esittivät mielenosoituksesta pitkän jutun, mutta Ylen pääuutislähetys klo 20.30 ei maininnut asiasta sanaakaan. Pitäisikö tästä tehdä jotain johtopäätöksiä? Netistä löytyy sentään jotain.

Lisäys 5.3.2008: Virtasen puheenvuoro katsottavissa Tietokone-lehden sivulta.

Kertaus: mistä lapsipornon estolaissa olikaan kyse?

Huomenna järjestetään eduskuntatalon edessä mielenosoitus nettisensuuria vastaan. Nettikäyttäjät protestoivat poliisin toimintaa, viestintäministerin lausuntoja sekä itse lain periaatetta vastaan. Edellisen kerran vastaava mielenosoitus nähtiin 2,5 vuotta sitten tekijänoikeuslain valmistelun yhteydessä.

Nettisensuurissa on kyse tärkeästä periaatteesta. Olemme tietoyhteiskunnan ytimessä. Siksi on valitettavaa, että asia on päätynyt juupas-eipäs-väittelyksi lapsipornon varjolla, vaikka oikeasti kyse on paljon laajemmasta kokonaisuudesta. Myös eduskunta voi katsoa peiliin ja ihmetellä, miten vähällä keskustelulla se aikanaan hyväksyi näin tärkeän (ja monin tavoin kyseenalaisen) lain.

Ville Juutilainen kysyi lauantaina 1.3.2008 Helsingin Sanomissa "Kuka suodattaisi ylikuumenneet tunteet?". Hän muistutti, että laista olisi pitänyt keskustella yli vuosi sitten. Niin olisikin - mutta jo paljon aiemmin. Asia vain ei näyttänyt kiinnostavan ketään. Ylen A-studio tosin esitti aiheesta jutun 2.9.2005, mutta en saanut innostettua heitä enää myöhemmin uuteen juttuun.

Olen seurannut hanketta alusta alkaen ja antanut siitä LVM:n pyynnöstä lausunnon lainvalmistelun yhteydessä. Olen kritisoinut lakia mm. marraskuussa 2006 kirjoittamassani yhteenvedossa sekä helmikuussa 2006 Tietokone-lehden kolumnissa. Lain ongelmallisuus on ollut hyvin tiedossa alusta lähtien, joten nykytilanteen ei pitäisi olla yllätys.

Laki (alkuperäinen hallituksen esitys HE 99/2006) astui voimaan jo 1.1.2007, mutta julkinen asiasta tuli vasta tämän vuoden alussa, kun operaattorit saivat valmiiksi suodatuksen tekniset järjestelyt ja poliisi alkoi toimittaa heille salaisia estolistoja.

Kerrataan siis lyhyesti, miksi laki herättää niin paljon ristiriitoja. Lainaukset on poimittu LVM:n 9.6.2006 julkaisemasta lausuntokoosteesta.

1. Salaiset estolistat eivät kuulu länsimaihin
Ajatus siitä, että poliisilla on salainen estolista sivuista, joita suomalaiset eivät saa nähdä, on länsimaiselle oikeuskäsitykselle vieras.

Turun yliopiston lausunto piti lakia perustuslain vastaisena:

"Lausuntopyynnön pohjana oleva ehdotus on ilmeisellä tavalla perustuslainvastainen. Ehdotuksen mukaisella lailla säädettäisiin salainen ennakkosensuurijärjestelmä, joka perustuisi ehdotuksen mukaan internet-operaattorien vapaaehtoiseen toimintaan, mutta jonka tarkoituksena olisi viranomaistoimin estää poliisiviranomaisen lainvastaiseksi epäilemän viestin vastaanottaminen."
...
"Kun lisäksi otetaan huomioon esitykseen sisältyvä ajatus siitä, että mikäli operaattorit eivät vapaaehtoisesti toteuta ennakkosensuuria poliisin rekisterin perusteella, harkitsee ministeriö 'velvoittavia lainsäädäntötoimia', on kyseessä oleva sääntely kokonaisuudessaan arvioituna PL 12 §:n sanamuodon vastainen. Kyseessä ei ole säännöksessä tarkoitettu sananvapauden käytön sääntely, vaan PL 12 §:n ehdottomasti kieltämä ennakkosensuuri."

2. Estolista on tehoton
Nimellisesti estolistan tarkoituksena on estää lapsipornon katselua. Tässä on monia ongelmia. Ensinnäkään lapsipornon katselua ei ole Suomen rikoslaissa kriminalisoitu. Vain levitys ja hallussapito on kielletty. Miten voidaan säätää erillislaki estämään sellaista, mikä ei ole laitonta? Vähintäänkin rikoslakia olisi pitänyt ensin muuttaa niin, että myös katselu olisi kielletty.

Jo lainvalmistelun aikana tiedettiin, ettei laki estä oikeita pedofiilejä. Heillä on omat, suojatut kanavat aineistojen jakamiseen. Silti nähtiin, että lailla on merkitystä, koska se estää ihmisiä joutumasta vahingossa (sic!) sivuille, joille he muutoinkaan eivät haluaisi mennä.

KRP toteaa lausunnossaan lain tehosta seuraavaa (kursivointi lisätty):

"Keskusrikospoliisin näkemyksen mukaan laki ei valitettavasti tuo poliisille mitään uutta merkittävää työkalua rikostorjuntaan. Tekninen todellisuus on se, että lapsipornografiaa sisältäville sivuille pääsee estosta huolimatta, kuten esityksessäkin on todettu. Menettelyllä estetään teleyritysten asiakkaita näkemästä vahingossa lapsipornoa verkkoasioinnin yhteydessä. Estomenettelyllä sellaisenaan ei ole vaikutusta lapsipornon rikolliseen levittämiseen internetissä, koska levittäminen ei tapahdu avoimesti, vaan sellaisilla suljetuilla liikennekäytännöillä, joiden estäminen ei ole teknisesti mahdollista kaiken yksityisen viestinnän luottamuksellisuutta loukkaamatta ja kieltämättä viestinnän suojaamista salakirjoituksella."

3. Lain nimi on harhaanjohtava
Jo lain nimi "Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista" on harhaanjohtava. Laki ei millään tavalla estä aineiston levittämistä (koska se tapahtuu ulkomailla). Laki pyrkii estämään vain sivujen näkymistä Suomessa. Koska levitystä ei estetä, lain vaikutus on lähinnä kosmeettinen. Se ei poista aineistoa netistä eikä suojele lapsia.

Miten kansanedustajat hyväksyivät lain, jonka nimi on ristiriidassa sen sisällön kanssa? Ainakaan lain pituutta tai vaikeaselkoisuutta ei voi syyttää: pykäliä on vain seitsemän kappaletta. Voisivatko edustajat hyväksyä lain, jonka nimi olisi "Laki tuloverojen alentamisesta" vaikka laissa säädettäisiin arvonlisäverosta?

4. Vapaaehtoinen pakko
Lain valmistelu syksyllä 2005 alkoi ajatuksesta, että operaattorit voisivat halutessaan suodattaa sivuja poliisin antaman listan perusteella. Lausunnot, joita lainvalmistelun pohjaksi pyydettiin, liittyivät vapaaehtoiseen toimintaan. Siitä huolimatta eduskuntakäsittelyn aikana syntyi ajatus, että elleivät operaattorit ota listaa käyttöön vapaaehtoisesti, se määrätään pakolliseksi.

Vapaaehtoisuus käy hyvin ilmi Suojelupoliisin lausunnosta:
Varsinainen pääsynesto ko. aineistoa sisältäville sivuilla tapahtuu teleyritysten vapaaehtoisin toimin.

Teleoperaattorit ovat olleet vaitonaisia asian tiimoilta. Ne joutuvat hankalaan välikäteen puuttuessaan asiakkaiden nettiviestinnän sisältöön, joka muutoin on ehdottomasti kielletty. Silti asia ei ole ollut helppo heillekään.

5. Sensuurin haitat hyötyjä suuremmat
On suuri vaara, että kun nettisuodatusta varten on nyt saatu luotua tekniikka ja valmiit prosessit, estolistalle tullaan lisäämään muitakin haitallisiksi arvioituja sisältöjä. Tämä pelko osoittautui todeksi vuoden 2008 alussa, kun Stakesin raportissa esitettiin ajatus netin uhkapelisivujen sulkemisesta samalla periaatteella. Muita suodatettavia kohteita voisivat olla esimerkiksi rasismiin, pommiohjeisiin, herjauksiin tai tekijänoikeusloukkauksiin liittyvät sivut.

Monet valtiot ovat viime aikoina esittäneet netin sensurointia mitä erilaisimmista syistä. Netissä riittää ei-toivottua aineistoa. Kaiken sensurointi ja estäminen on kuitenkin loputon suo, jota varten Suomeen pitäisi perustaa Kiinan mallin mukainen nettisensuurin yksikkö. Sitäkö me haluamme? Poistaisiko se todelliset ongelmat?

Jo ensimmäiset kokemukset lapsipornon nimissä tapahtuvasta suodattamisesta ovat osoittaneet, miten vaikeaa ja tulkinnanvaraista estolistojen laatiminen on, ja miten vähäinen hyöty niistä lopulta saadaan. Tätä asioista vastaava ministeri Suvi Lindén ei halua myöntää.

Ja juuri siksi nettikäyttäjät osoittavat huomenna mieltään.