Maahanmuutto ei ole uhka, vähenevä väestö on

Maahanmuutto on herkkä aihe, josta ei mielellään kirjoita mitään. Iltaisin lähijunassa tuntee olevansa ulkomailla. Helsingin ruoka- ja kahvipaikoissa on syytä osata englantia, jos mielii saada tilauksensa perille. Monilla aloilla on työvoimapula, eikä huonosti palkattuihin palveluammatteihin löydy tekijöitä. Vanhusten hoivakodeissa enemmistö työntekijöistä on tummaihoisia, eivätkä kaikki osaa edes suomea.

Erityisesti yksi puolue on profiloitunut maahanmuuton torjuntaan. Se haluaa säilyttää Suomen jatkossakin suomalaisena ja korostaa varsinkin afrikkalaisten maahanmuuttajien suurta osuutta rikostilastoissa.

Suomen suurin uhka ei kuitenkaan ole maahanmuutto vaan vähenevä väestö. Helsingin Sanomien juttu havainnollisti tilannetta osuvasti. Nykyisellään naiset synnyttävät keskimäärin 1,3 lasta, kun väestön pitämiseksi entisellään luvun pitäisi olla 2,1.

Pitkällä tähtäimellä luvuilla on dramaattisia vaikutuksia. Jokainen uusi sukupolvi on kooltaan lähes puolet pienempi kuin edellinen. Ensimmäinen on siis puolet, seuraava yksi neljäsosa, seuraava yksi kahdeksasosa ja niin edelleen. Lisäksi sukupolvien väli pitenee, kun lapsia hankitaan yhä myöhemmin. Ja kun hedelmällisessä iässä olevien naisten määrä on kerran laskenut, sitä on vaikea kääntää takaisin nousuun. Jokaista puoliintumista kohden keskimääräisen lapsiluvun pitäisi kaksinkertaistua, jotta seuraava sukupolvi palaisi edeltäjän kokoon.

Nykymenolla Suomi tulee muuttumaan dramaattisesti. 

Herättelin asiasta keskustelua netissä ja huomasin, etteivät monet ymmärrä asian seurauksia. Osa oli jopa tyytyväisiä, että Suomen laskeva väkiluku pienentää myös ympäristökuormitusta. Joku kertoi, että voisi hyvin palata 1950- tai 1970-luvulle, kyllähän silloin elettiin ihan hyvää elämää, vaikka elintaso oli alempi. Ja onhan Islantikin pärjännyt, vaikka maassa on alle puoli miljoonaa ihmistä.

Ongelmalliseksi Suomen tilanteen tekee väestöpyramidin vääristyminen. Vaikka lasten määrä puolittuu, keski-ikäisten ja vanhusten määrä pysyy samana. Yhä pienempi määrä aktiivisessa iässä olevia joutuu siis tuottamaan kaiken sen hyvinvoinnin, jota kansantalouden ja yhteiskunnan pyörittämiseen tarvitaan. Avainsana on huoltosuhde. Se oli 1900-luvun Suomessa ihan toinen. Kuinka moni oikeasti olisi valmis luopumaan hyvinvointivaltiosta, palaamaan elintasossa taaksepäin, ottamaan omat vanhempansa tai isovanhempansa takaisin pieniin asuntoihinsa? Voisiko tällainen pakotettu taantuma onnistua ilman maan sisäistä konfliktia?

Taantuva väestömäärä vaikuttaa meihin kaikkiin, sillä yhä pienempi osa joutuu maksamaan veroina ja maksuina yhteiskunnan kustannukset. Eri alojen osaajat joutuvat pohtimaan, miksi jäädä kurjistuvaan Suomeen, kun samassa kierteessä olevat EU-maat suorastaan kilpailevat osaajista. Noidankehä on valmis. 

Ratkaisevaa ei ole koko, vaan muutos. Islanti on aina ollut pieni, siksi sen väestöpyramidi on tasapainossa.

Entä tekoäly ja teknologia, eivätkö ne vähennä ihmistyön tarvetta? Ne eivät korvaa palvelu- ja hoiva-ammatteja tai asiantuntijoita. Lisäksi ne vaativat isoja investointeja, joita kukaan ei halua tehdä pieneen, taantuvaan maahan. Yrityksiä ja sijoittajia kiinnostavat kasvavat markkinat. 

Viimeinen tekijä on kansallinen kysymys. Mitä vähemmän suomalaisia jatkossa on, sitä uhatummaksi oma kieli ja kulttuuri käyvät. Ikäluokkien pienentyminen uhkaa jopa maanpuolustusta, sillä asepalvelukseen riittää yhä vähemmän nuoria.

Johtopäätös on väistämätön: Suomi tulee oleellisesti muuttumaan, ellei kotoperäisen väestön vähenemistä saada hidastettua - täysin riippumatta siitä, kuinka paljon maahanmuuttoa meillä on.

Tähän asti puolueet ovat keskustelleet vain maahanmuutosta. Todellinen ongelma on se, etteivät nuoret halua tai uskalla perustaa perhettä ja pitää Suomea elinvoimaisena. Tähän toivoisi kannanottoja ja strategioita kaikilta puolueilta.

Lopuksi oma villi ehdotus: Suomessa kuntia on pakkoliitetty toisiinsa, kun vähenevä ja ikääntyvä väestö ei ole enää riittänyt tehtävistä huolehtimiseen. Entä jos samaa sovellettaisiin myös maiden välillä? Suomi, Ruotsi ja Norja voisivat yhdistyä Surunon tasavallaksi. Saataisiin leveämmät hartiat ja isompi väestöpohja riittäisi pitämään yllä hyvinvointivaltiota pitkälle tulevaisuuteen. Se tosin tietäisi paluuta Ruotsin helmoihin ja suomen kielen rappeutumista. 

Ehkä pakkoruotsi ei sittenkään ole huono asia.

Lisäys: nyt illalla osui silmiini tuore Talouselämä (23/2024), jonka kansikuvajuttuna on "Pörssin pelottavin uhka - mitä tapahtuu Helsingin pörssille, jos eläkevakuutusyhtiöt Varma, Ilmarinen, Elo ja Veritas alkavat vaatia parempia tuottoja?" Jos talouskasvua ei ole, eläkkeiden maksu vaarantuu. Jos eläkeyhtiöt alkavat hakea tuottoja ulkomaisista pörsseistä, isojen suomalaisten yhtiöiden arvostus putoaa. Se vaikuttaa suomalaisten hyvinvointiin ja pakottaa myymään yhtiöitä ulkomaille. Tämä kaikki jo paljon ennen kuin pienenvien ikäluokkien vaikutus alkaa näkyä väestössä.

E-pilleristä i-pilleriin

Esko Valtaoja näytti yleisölle kuvia maailmaa muuttaneista henkilöistä ja testasi, kuinka monet heistä yleisö tunnisti. Yksi kuvista oli e-pillerin keksijä, ilmeisesti Carl Djerassi (tästä on vuosia, en muista enää nimeä). Kukaan ei tunnistanut hänen kuvaansa.

E-pillerin yleistyminen 1960-luvulla käynnisti suuren yhteiskunnallisen muutoksen. Nyt on käynnissä vielä suurempi muutos, kun syntyvyys alenee kaikkialla. Syitä on monia, mutta yksi keskeinen niistä on i-pilleri eli älylaitteet ja internet. 

Sosiaalinen media, pelaaminen ja nettipalvelut haukkaavat valtavasti aikaa nuorten elämässä ja haurastuttavat myös kolmikymppisten parisuhteita. Ihmisiä kohdataan netissä, ei enää oikeassa elämässä. Monet helpot työtehtävät ovat poistuneet digitalisaation myötä, mikä johtaa varsinkin nuorten miesten syrjäytymiseen. Melkein joka alalla vaaditaan nykyään vuosien koulutus, johon kaikilla ei ole edellytyksiä.

Netin valtavalla tarjonnalla on myös psykologisia vaikutuksia. Tinderin avulla on helppo tavoitella loputtomasti sitä oikeaa. Pienikin tyytymättömyys omaan kumppaniin riittää syyksi eroon. Netissä roikkuminen tai töiden tuominen kotiin aiheuttavat jatkuvasti kitkaa parisuhteissa. 

Elämästä on tullut jatkuvaa suorittamista. Pitää raportoida someen omista saavutuksista, edetä koko ajan uralla, nähdä kaikki ne hienot lomakohteet joista on lukenut netissä, mitata omaa unta ja kuntoilun määrää, verrata jatkuvasti itseä muihin. Netti aiheuttaa loputonta tyytymättömyyttä ja riittämättömyyden tunnetta. 

Kun oma elämä tuntuu kaikkea muuta kuin täydelliseltä, ei aika tunnu oikealta lapsillekaan. Lapsia varten pitäisi ensin hankkia täydellinen puoliso, hyvä työpaikka, pitkä CV ja tuntea itsensä henkisesti valmiiksi. Ajatellaan, että "jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna ja rakastettuna."

Jos kriteerit olisivat aina olleet tällaisia, ihmiskunta olisi kuollut sukupuuttoon tuhansia vuosia sitten. Valtaosa lapsista on aina syntynyt pyytämättä ja yllätyksenä, ja kuitenkin heistä on kasvanut kunnollisia kansalaisia. Vanhempien elämä ei ole koskaan valmis ja täydellinen. 

Ruuhkavuodet voivat olla raskaita, mutta toisaalta juuri siksi ihmisen oma suorituskyky on huipussaan 30 ikävuoden tienoilla. Täydellisyyttä tavoittelevassa elämässä tuntuu, että pienet lapset haittaavat omaa elämää, mutta muutaman vuoden aika on pieni hinta siitä kaikesta, mitä lapset antavat ja opettavat vanhemmilleen seuraavien vuosikymmenten kuluessa. Lapset ovat vanhemmilleen jatkuva oppimisen lähde. Epävarmuus ja yllätyksellisyys ovat elämän ydintä.

Sitten on vielä pelko ilmastonmuutoksesta. Jos vanhemmat eivät halua lapsia maapalloa kuluttamaan, he eivät sitten varmaan itsekään matkustele ympäri maailman elämyksiä ja some-postauksia hankkimassa?

Helsingin Sanomien mainio juttu valotti laskevan syntyvyyden seurauksia. i-pillerin seurauksena syntyvyys laskee lähes kaikissa maissa, jopa Iranissa. Maapallon mittakaavassa se on hyvä asia, mutta pienille maille muutoksella on vakavia seurauksia. 

Nykytahdilla sadan vuoden päästä kantasuomalaisten määrä on enää miljoona. Se vaikuttaa dramaattisesti suomalaisten elämään jo paljon aikaisemmin kuin 2100-luvulla. Muutokset eivät ole lineaarisia, vaan kiihtyviä. 

Suomen ongelma on jo nyt se, että väestö keskittyy kasvukeskuksiin eikä koko maata voida pitää asuttuna. Moni nuori huomaa perinnöksi odottamansa asunnon, kesämökin tai tilan muuttuneen arvottomaksi. Syrjäseuduilla ei pystytä ylläpitämään terveys- ja kauppapalveluita, jolloin muuttoliike kasvukeskuksiin kiihtyy. Niitä palveluita, joita itse tulemme tarvitsemaan keski-iässä ja vanhuksina, ei pystytä tuottamaan.

Laskevan trendin maa ei kiinnosta myöskään sijoittajia. Yritykset eivät halua investoida Suomeen, johon on kaikkialta pitkä matka, ja jossa ei ole kotimarkkinoita. 

Osaajat lähtevät Suomesta ensimmäisinä maihin, joissa on vielä kasvua ja uskoa tulevaisuuteen. 

Maahanmuutto Suomeen voi korvata osan väestökadosta, mutta se tietää merkittävää muutosta suomalaisuuteen, ja koska laskeva trendi vallitsee muissakin maissa, Suomi joutuu kilpailemaan sellaisista tulijoista, joilla jo on perustaidot yhteiskunnassa pärjäämiseen.

Digilaitteiden valmistus kuormittaa ympäristöä ja maapallon resursseja. Olisi melkoinen yllätys, jos sen aiheuttama i-pilleri koituisikin väestöräjähdyksen taltuttajaksi ja sitä kautta koko maapallon pelastukseksi.

Mitä tapahtui suomalaisten kuolemille alkuvuodesta 2022?

Mediassa on ollut uutisia ylikuolleisuudesta. Maallikon on vaikea sanoa, mikä on totuus, mutta jotain pystyy näkemään Väestötietoviraston päivittäin julkaisemasta Suomen kansalaisten määrästä. Aloin seurata lukua kesällä 2021 tehdessäni Digiajan tietosuoja -kirjaa, ja olen kirjannut lukeman ylös lähes joka päivä sen jälkeen. 

Vuoden 2022 ensimmäisinä kuukausina väestönkasvu tuntui pysähtyneen täysin, huhtikuussa määrä jopa laski hieman.

Suomen väkiluvun kasvu kuukausittain 8/2021-12/2022.

Joulukuussa 2021 kasvu romahti, mikä ei ole ihmekään, sillä joulukuussa kuolleisuus on aina korkeinta. Jostain syystä myös tammi ja helmikuun sekä varsinkin huhtikuun luvut näyttivät minimaalista kasvua tai jopa vähenemistä (huhtikuussa -9 henkilöä). Toukokuusta alkaen luvut olivat taas normaalilla tasolla. 

Suomen väkiluku kasvaa lähinnä maahanmuuton vuoksi, syntyvyys on historiallisen pientä. Voi olla, että alkuvuodesta 2022 kansalaisuuden myöntäminen oli jumissa tai muuten tavallista vähempää. Joka tapauksessa erot ovat poikkeuksellisia ja pistävät maallikonkin silmään. Hesari kirjoitti ilmiöstä jo elokuussa. 

Mielenkiintoista nähdä, koetaanko 2023 alkukuukausina vastaava lasku, mutta toisaalta joulukuu 2022 on ihan toista kuin joulukuu 2021. Pelkkä kausivaihtelu ei siis selitä alkuvuoden 2022 kuoppaa. Selittääkö sen korona? Sitä en yritä itse edes arvioida. 

Toivottavasti kuopalle saadaan kuitenkin selitys.