Sora ja videotuotannon mullistus

OpenAI esitteli 15.2.2024 hämmästyttäviä videoita, jotka Sora-niminen tekoäly oli tuottanut. Taivas on japaniksi sora ja se näyttää olevan tekoälyn luovuuden rajana. Toistaiseksi Sora on vasta pienen testijoukon käytettävissä, joten sen todellista toimivuutta on mahdoton arvioida. Jos demot vastaavat todellisuutta, vaikutukset ovat huimia. 

Googlen ja Facebookin videotyökalut ovat olleet alkeellisia, kuin mustavalkofilmille kuvatut mykkäfilmit 1900-luvun alussa. Niihin verrattuna Sora on kuin 4K-tason videokuva katsottuna hyvälaatuisesta, isokokoisesta OLED-televisiosta.

Olin viime viikolla kommentoimassa Soraa MTV:n Viiden jälkeen ohjelmassa. Piirrätin sitä varten kuvan Maikkarin uudesta Pöllölaaksosta. 

Maikkarin uusi Pöllölaakso tekoälyn silmin.

Ei näytä ihan samalta kuin Helsingin Vallilan toimistotalo, mutta tekoäly on ottanut hienosti huomioon antamani ohjeet. Aiemmin tekoäly kompuroi teksteissä, mutta tässä OWL ja Newsroom ovat lähes oikein kirjoitettuja. 

Pöllölaakson uutistoimittajat.

Vielä pari vuotta sitten en olisi uskonut, että tekoäly pystyy tuottamaan tällaisia kuvia melkeinpä ilmaiseksi ja napin painalluksella, odottaessa. Tällä on suuria vaikutuksia graafiseen tuotantoon.

Sorasta emme tiedä vielä mitään. Demovideot näyttävät hyviltä, mutta ne on tietysti valittu tarkoin. Emme tiedä, kuinka moni videoista onnistui ja kuinka moni päätyi leikkaamon lattialle - tai siis tietokoneen deleted-kansioon. 

Jos videotuotanto muuttuu näin helpoksi, kuka tahansa pystyy loihtimaan tyhjästä esimerkiksi mainosvideoita tai yritysesittelyitä. Yhtä hyvin pystytään tuottamaan videoväärennöksiä, joissa länsivaltojen johtajat uhkaavat hyökätä Venäjälle tai epäsuosioon joutunut poliitikko lavastetaan jäämään kiinni rikoksesta, jota ei oikeasti tapahtunut. 

Vielä suurempi ongelma on siinä, että syväväärennökset vievät uskottavuutta myös oikeilta uutisvideoilta. Mikä tahansa epämieluisa video voidaan kuitata väärennökseksi. Emme enää erota totuutta valheesta.

Teknisesti olisi mahdollista varmistaa videotuotannon ketju aina kuvauksesta katsojalle asti. Se vaatisi jokaiseen ketjussa olevaan laitteeseen varmenteen ja digitaalisen allekirjoituksen, jonka aitouden katsoja voisi itse tarkistaa. Samanlainen tekniikka kuin nettisivujen SSL-varmenteissa siis. 

Ongelma on vain siinä, ettei tähän ole mitään standardia eikä vielä edes videokameroita, joissa varmennetta voisi käyttää. Uutisvideoiden jakeluketjussa voi olla lukuisia väliportaita kuvauksen, siirron, editoinnin ja jakelun eri tasoilla.

Joka tapauksessa videoväärennökset tulevat lisäämään perinteisen median arvoa. Vain siellä on mahdollista varmistaa videoiden aitous ja alkuperä. Luultavasti ammattilaisillekin tulee sattumaan virheitä, mutta ainakin vähemmän kuin villissä ja vapaassa nettilevityksessä, jolla ei jatkossa ole enää mitään arvoa. Nimittäisin tätä jopa perinteisen median vastaiskuksi. 

Joidenkin tietojen mukaan Sora pystyy tuottamaan enintään minuutin mittaisia videoita. Luultavasti niihinkin tarvittava laskentakapasiteetti on suuri ja sähkölasku tuntuva. Mutta kehitys on vääjäämätöntä, kun pää on kerran saatu auki ja nähty, mikä on teknisesti mahdollista. 

Vertailukohtana voi toimia vuoden 1903 ensimmäinen lento ilmaa raskaammalla laitteella, joka kesti 59 sekuntia. Siinä ajassa Wrightin veljesten alkeellinen kone eteni 260 metriä. Lähes tasan 10 vuotta sitten alkoivat Floridassa ensimmäiset kaupalliset lennot. Ja loppu on historiaa.

Lentäminen vaati mekaniikan kehittämistä ja on jatkuvaa taistelua fysiikan lakeja vastaan. Tietotekniikka taistelee lähinnä algoritmeilla ja ideoilla, joten kaiken kehittäminen on kertaluokkaa helpompaa kuin ilmailussa.

Nähtyäni Toy stories -elokuvan kirjoitin kolumnissa ajasta, jolloin katsoja voisi itse valita, kenet näyttelijät haluaa nähdä missäkin roolissa. Näyttelijät olisivat ikään kuin ladattavia tiedostoja. 

Uusimmassa Indiana Jones -elokuvassa esiintyy nuori Harrison Ford noin 25 minuutin ajan. Se osoittaa, ettei kolumnissa hahmottelemani tulevaisuudennäkymä ole enää kaukana.

James Bond on oikeasti lintutieteilijä

Jokakesäinen riemu (tai vitsaus) on taas täällä: Bond-elokuvat pyörivät taas televisiossa. Bondit on pyöritetty televisiossa vuosina 2014, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019 ja nyt siis taas 2020. Epäilemättä myös ensi vuonna. Mikäs siinä, hyvin tehdyn elokuvan katsoo yhä uudelleen varsinkin kesäillan ratoksi, kun aivot ovat muutenkin narikassa.

Ja katsojia näyttää riittävän. Tohtori Ei oli viime viikolla 4-kanavan katsotuin (!) ohjelma, joka tavoitti yhteensä 628 000 katsojaa ja esityspäivänä katsojia oli 269 000. Kakkos- ja kolmossijat menivät nekin bondeille (BTW, kanavan kannalta hieman huolestuttavaa, jos katsoituimmat ohjelmat ovat moneen kertaan esitettyjä elokuvia). Vertailun vuoksi tilastoja vuoden 2014 kierrokselta.

Bondit jälleen kanavan katsotuimpia ohjelmia.

Nykyistä kierrosta katsoessani tuli mieleeni ajankohtainen keskustelu sanojen merkityksen tahallisesta tai tahattomasta muuttumisesta. Miksi n-sanan käyttämistä afrikkalaisesta tai r-sanan käyttämistä venäläisestä pidetään halventavana?

James Bond tuo varmaan kaikille mieleen salaisen agentin, playboyn, seikkailijan ja jännityksen. Nimi on käsite.

Mutta mistä Ian Fleming keksi nimen? Hän halusi agentille mahdollisimman tylsän ja värittömän nimen (olihan 007 salainen agentti). Sopiva nimi löytyi paikallisia Karibian lintuja esittelevästä opaskirjasta Birds of the West Indies. Kirjan kansi vilahtaa Brosnanin tähdittämässä Kuolema saa odottaa -elokuvassa.

Olisi kiinnostavaa tietää, miten ko. ornitologi suhtautui nimensä käyttämiseen. Ehtikö hän nähdä James Bondin nousun maailmanmenestykseen, joka alkoi jo 1950-lopun lopulla ensin kirjojen ja sitten elokuvien ansiosta? Miltä hänestä tuntui esitellä itsensä "My name is Bond, James Bond -- ornithologist". Lisäsikö hän ehkä perään "lupa tiirailla kiikarilla"? Vai pitäisikö meidän väittää vastaan ja vaatia, että James Bond on edelleen ornitologi, eikä sitä saa yhdistää agenttitarinoihin?

Ornitologin muuttuminen agentin ja seikkailujen synonyymiksi kertoo hyvin siitä, miten vahvasti sanat voivat latautua ja värittyä.

Lisäys 20.7.2020: Kas, sille vähemmän tunnetulle James Bondille on oma Wikipedia-artikkeli. Lintutieteilijä James Bond (1900-1989) oli alansa johtavia tutkijoita Yhdysvalloissa. "James Bond kuoli Chestnut Hillin sairaalassa Philadelphiassa 89-vuotiaana."

Muistojeni Bond, James Bond

Jonotin muiden tapaan nimikirjoitusta Roger Moorelta ja huomasin, etten ollut suinkaan ainoa. Jonossa kaikenikäiset kertoivat olleensa pitkään Bond-faneja. Mikä helpotus! En ollutkaan ainoa.
Minulla oli onni aloittaa Bond-elokuvat suoraan huipulta, sillä ensimmäinen näkemäni Bond-elokuva oli 007 Rakastettuni , jonka kävin katsomassa Tampereella Petit-elokuvateatterissa 26.9.1977 ja vielä uudelleen 5.10.1977. Lippu maksoi tuolloin 12 markkaa.

Moore on itse pitänyt kyseistä elokuvaa parhaana Bondinaan. Eikä ihme, sillä tässä elokuvassa on sopivassa suhteessa kaikki se, mikä tekee Bondista Bondin: huumori, jännitys, eksoottinen ympäristö, erikoiset laitteet... jopa melkein uskottava juoni.

Myöhemmin ostin Flemingin kirjan (jolla ei ole elokuvan kanssa muuta yhteistä kuin nimi), hankin Lontoosta englanninkielisen VHS-version, myöhemmin suomalaisen version sekä kaksi dvd:tä: tavallisen ja myöhemmin ilmestyneen laajakangasversion. Epäilemättä ostan vielä joskus Blu-ray-versionkin, sittenkin kun siitä ilmestyy juhlavuoden erikoispainos. Kävin myös katsomassa Gizan pyramidien valoshown, jonka teksti ei ollut muuttunut sitten elokuvan tekemisen.

Kolmekymmentä vuotta sitten jokainen uusi Bond-elokuva oli merkkitapaus. Siksi niihin liittyy itselläni (ja näköjään muillakin) monia muistoja. Siihen aikaan ei ollut fanisaitteja, ei Youtube-promoja, ei nettikeskusteluja eikä Facebook-ryhmiä. Oli vain itse elokuva. Sitä odotettiin pitkään ja hartaasti, ja kun leffa vihdoin tuli Suomeen, siitä maksettiin mielihyvin pyydetty elokuvalipun hinta. Eikä ollut puhettakaan, että Bondeja olisi esitetty televisiossa!

Se malli toimi. Kaikki olivat tyytyväisiä. Siksi on vaikea ymmärtää tämän päivän piratebayläisiä, jotka väittävät, että kaikki tämä pitäisi nyt saada ilmaiseksi, koska dvd:n ostaminen tai elokuviin meneminen on liian vaivalloista. Ja mistä tietää, onko elokuva edes lipunhinnan arvoinen? Ei sellaista ennen tarvinnut kysyä. Sisältö oli niukkuushyödyke, josta maksettiin kiitollisena pyydetty hinta.

Roger Moore kiertää nyt maailmaa muistelmiaan myymässä. Tämäkö on se tapa, jolla elokuvatähtien pitäisi jatkossa rahoittaa elämisensä ja uusien elokuvien tekeminen? Bändit voivat lähteä kiertueelle jos levymyynti laskee, mutta mitä tekevät elokuvatähdet? Edustaako 81-vuotias näyttelijä katoavaa maailmaa?

Olen maksanut mielelläni Bondit kirjoina, elokuvina, vhs-kasetteina ja dvd-levyinä. Niiden tekijät ovat rahansa ansainneet. Erityisen kiitollinen olen Roger Moorelle, joka livenä osoitti olevansa maineensa veroinen: hyväntuulinen, hauska ja peribrittiläinen. Laitoin muutamia kuvia myös verkkoon.