BE - ostaisitko treidausvinkkejä Islam-veljeksiltä?

Suomessa levitetään BE Live -nimellä kulkevaa verkostomarkkinointia, joka perustuu - tietenkin - verkostomarkkinointiin.  Suomenkielinen tunnin promovideo on Youtubessa osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=9LVDJCj9q3w.

Videon perusteella kyseessä on kuukausimaksullinen palvelu, joka tarjoaa verkoston jäsenille treidausvinkkejä mm. Forex-, kryptovaluutta- ja binäärioptioinstrumenteilla. Forex on valuuttakauppaa, kryptovaluutan tietävät kaikki. Binäärioptioita en itse tunne, googlaamalla varmaan sekin selviäisi. Kovasti hienoja termejä joka tapauksessa.

Treidaaminen tarkoittaa sijoituksilla "pelaamista", lyhytaikaista kauppaa, jonka tavoitteena on vain tehdä rahaa. 

Videon alussa puhuja motivoi ihmisiä ansaitsemaan elantonsa treidaamalla, koska digitalisaatio tekee monet ammatit tarpeettomiksi. Kuulostaa helpolta ja yksinkertaiselta.

Tekoäly vie työsi - ryhdy siis ansaitsemaan treidaamalla!

Pääkonttori on (tietenkin) Dubaissa, jota puhuja kehuu tarkkaan valvotuksi. Katin kontit. Dubaista on tullut huijarien turvasatama, joka herättää pelkkiä epäluuloja. 

BE:n kehittäjiksi mainitaan lontoolaiset Islam-veljekset. Miesten sukunimi ei ehkä ole se kaikkien myyvin, mutta ainakin se on helppo googlata. Esiin nousee mm. tämä brittilehti Mirrorin juttu, jossa BE rinnastetaan pyramidiin. Veljekset olivat aiemmin Onecoin-aktiiveja. He ovat ostaneet maksua vastaan itsestään kertovia juttuja eri lehtiin. 

Perustajat: Islam-veljekset

Puhuja esittelee suosituimman paketin, jonka aloitushinta on peräti 1799 dollaria (nykyään sama euroina). Sen lisäksi tulee vielä 75 euron kuukausimaksu.

Eliitti-paketti: 1799 aloitusmaksu ja sen jälkeen 75 euroa/kk, huh.

Tällä hinnalla saa puhelimeen 75 "huipputason treidaajan" antamia vinkkejä, joilla rahanteon pitäisi onnistua. Köyhempiä treidaajia varten on halvempia paketteja, kuten Hopea ja Pronssi, jotka maksavat "vain" 149 euroa kuukaudessa plus 199 tai 499 euron aloitusmaksu. Tässä haisee raha.

Onecoinin tapaan uusien jäsenten värvääminen kannatta. On erilaista tiimi- ja auttamisbonusta sekä kalleimmissa paketeissa tuntuvia alennuksia mm. matkatoimistoista.

Tiimipalkkio.

Diassa esiintyy sana "äänenvoimakkuus" liikevaihdon (volume) sijaan. Käännökseen ei ole paljoa panostettu ja osa teksteistä on jäänyt englanniksi. 

En sano, että BE olisi pelkkää huijausta, mutta peruskysymys on taas yksinkertainen: miksi huippuluokan treidaajat jakaisivat loistavia vinkkejään muille, edes korvausta vastaan? Muiden treidaajien tulo samalle apajalle on aina itseltä pois.

Jos joku on tässä mukana ja pystyy kertomaan aidosti kokemuksia, olisi kiinnostavaa kuulla niistä - muutakin kuin sokeaa myyntipuhetta. Itse kiertäisin tämän kaukaa.

Lisäys 11.9.2022: Alussa mainittu esittelyvideo on siirretty salasanan taakse. Jos kyse olisi aidosta ja toimivasta bisneksestä, siihen ei olisi mitään syytä. Voit siis vetää omat johtopäätöksesi toiminnasta.

Suurvalta sodassa 2004 ja 2022

Toukokuussa 2004 olin New Yorkissa. Runsasta vuotta aiemmin Yhdysvallat oli hyökännyt Irakiin ja sotatoimet maassa olivat edelleen käynnissä. Amerikkalaisia sotilaita kaatui kapinallisten väijytyksissä ja tienvarsipommien uhreina, yhteensä 4 487 henkeä. Juuri matkani aikaan Yhdysvalloissa kohistiin Abu Ghraibin vankilasta, missä amerikkalaiset sotilaat olivat nöyryyttäneet irakilaisia. Sillä oli ehkä symbolista merkitystä, mutta kymmenien tuhansien kuolleiden rinnalla se oli mitätön yksityiskohta.

Suomalaisen käsitys sodasta on peräisin talvi- ja jatkosodista, jotka vaikuttivat koko kansaan. Oli ilmapommituksia, sotalapsia Ruotsiin, puutetta kaikesta ja tietenkin valtava määrä rintamalla kaatuneita, joita surtiin kaikkialla Suomessa.

Vuoden 2004 Yhdysvalloissa sotaa ei huomannut mistään. Silmiini osui vain pieni mielenilmaus New Yorkin iltaisella kadulla, jossa tehtiin pilkkaa presidentti Bushista.

Mielenilmaus Irakin sotaa vastaan 21.5.2004

Kokemus palasi mieleen nyt 18 vuotta myöhemmin, kun mediassa kerrotaan venäläisten välinpitämättömästä suhtautumisesta Ukrainan sotaan. Keskiluokka ei näe mitään väärää siinä, että he matkustavat länteen nauttimaan elämästään samalla, kun maa käy julmaa sotaa Ukrainassa.

Suurvallan sota on erilaista kuin Suomen sodat. Suurvallan kansalaiset luottavat omiin päättäjiinsä ja heidän harkintaansa. Sota on jossain kaukana, ja kai siihen on jokin syy. "Support our troops!" oli amerikkalaisten kanta. Ei heitä kiinnostanut, oliko Irakissa väitettyjä joukkotuhoaseita. Hyökkäys oli kansainvälisen oikeuden ja YK:n vastainen, mutta mitä siitä? Meidän johtajat tietävät paremmin. Olemme isoja, meillä on oikeus. Pidämme omien poikiemme (ja tyttöjemme) puolta.

Venäjä käy raakaa sotaa naapurikansan tuhoamiseksi, kun taas Yhdysvallat halusi kaataa Saddam Husseinin ja uskoi lapsellisesti, että sen jälkeen demokratia leviäisi dominoiden tapaan myös Irakin naapurimaihin ja Lähi-itä rauhoittuisi. Toisaalta Yhdysvalloissa oli vapaa media ja avoin tiedonvälitys, joten kansa ei voinut vedota tietämättömyyteen. Vaikka sota ja sitä seurannut kaaos olivat täydellisiä epäonnistumisia, Bush valittiin suurella enemmistöllä uudelle kaudelle. 

Pikainen kierros Hesarin arkistossa tuotti monia yhtäläisyyksiä vuoden 2003 tapahtumiin.

Tanskan radion ylikapellimestari joutui pyytämään anteeksi sodanvastaista tekoaan, kun hän keskeytti konsertin vastalauseena hyökkäykselle Irakiin. "Onko muusikkojen oltava aina hiljaa? Vastaus on ei. Haluaisin protestoida Tanskan hallituksen päätöstä tukea Yhdysvaltain pommituksia Irakissa." Muutama yleisön edustaja poistui välittömästi salista. Kaksi orkesterin jäsentä jättäytyi väliajalla pois vastalauseena Albrechtin käytökselle.

Tämä siis Tanskassa, joka lähti mukaan USA:n sotaan juuri ennen hyökkäystä, vaikka maan oma tiedustelu tiesi, ettei joukkotuhoaseita ollut. Maan porvarihallitus rikkoi perinteisen YK-linjan opposition äänekkäistä vastalauseista huolimatta. Hallitus sai kansankäräjien äänestyksessä tarvitsemansa tuen oikeistopopulistiselta Tanskan kansanpuolueelta.

Britit olivat empineet USA:n mukaan lähtemistä, mutta pari päivää sodan alkamisen jälkeen The Sunday Times -lehden mielipidekyselyn mukaan enemmistö briteistä on kääntynyt kannattamaan Irakin sotaa. Kyselyn mukaan 56 prosenttia kansalaisista uskoo nyt, että Yhdysvallat ja Britannia olivat oikeassa aloittaessaan sodan. Päätöstä pitää vääränä 36 prosenttia. Sodan suosio kasvaa tyypillisesti voimatoimiin osallistuvassa maassa heti sodan alettua.

Suomalaiset sentään säilyttivät malttinsa. Tutkimuksessa 76 prosenttia suomalaisista ei pitänyt hyökkäystä perusteltuna. 15 prosenttia piti sitä perusteltuna. Yhdeksän prosenttia ei osannut sanoa kantaansa. 

Kun nyt ihmetellään, miksei Suomi liittynyt Natoon jo kauan sitten, tässä on varmasti yksi syy. Irak ei ollut Nato-operaatio, mutta Yhdysvaltojen ja Britannian johtamana se miellettiin sellaiseksi. Vastahangassa oli silloinkin Turkki, joka kielsi tukikohtiensa käytön Irakin sotaan. 

Myös Irakin sodan aikaan väki kerääntyi Senaatintorille. Oikeutta, ei pommeja, kaikui kulkueen huuto. Helsingissä nähtiin pitkästä aikaa vaikuttava suurmielenosoitus sotaa vastaan lauantaina iltapäivällä. Poliisin arvion mukaan keskustaan kerääntyi runsaat 20000 ihmistä.

Sota sai jo silloin hakkerit liikkeelle. Hesarin uutisessa kuvattiin haktivismia: Irakin sota on tuonut tietoverkkoihin suuren joukon yksittäisiä hakkereita tuomaan julki mielipiteensä niin Irakin kuin Yhdysvaltojen viranomaisille ja medialle. 

Isänmaallisilla jenkkihakkereilla oli kuitenkin käytännön ongelma: Hakkerit esimerkiksi vaihtavat webbipalvelun etusivun propagandaviestiksi. Koska irakilaisia webbisaitteja on hyvin vähän, yhdysvaltalaiset hakkerit ovat ottaneet kohteekseen esimerkiksi jonkin muslimimaan lehden webbipalvelun tai Irakin suurlähetystöjen sivuja. Irakilaisten tai ääri-islamilaisten hakkerien onnistui torstaina murtaa yli 300 erilaista amerikkalaista tai brittiläistä webbisaittia. Niiden etusivulle laitettiin esimerkiksi lainaus Koraanista tai toteamus, että nyt on menossa uusi cybersodan aikakausi.

Kuulostaa kovin tutulta tämäkin. 

Kaatuneet eivät suurvallan sotiin juurikaan vaikuta, koska he ovat näkymättömiä syrjäseutujen miehiä - ja naisia. Ensimmäisiä Irakissa kaatuneita olivat amerikkalainen oli Lori Ann Piestewa, 23-vuotias hopi-intiaani sekä omien tulitukseen kuollut Jose Antonio Gutierrez, guatemalainen orpo, ja meksikolainen Francisco Martinez-Flores, joista kumpikaan ei ollut vielä edes Yhdysvaltojen kansalainen. Molemmille myönnettiin kansalaisuus kuoleman jälkeen. 

Afganistanissa tilanne oli hieman erilainen. Sinne lähti myös suurkaupunkien miehiä, jopa tunnettuja urheilijoita. Bin Ladenin piilopaikaksi tiedetty Afganistan koettiin oikeutetuksi kohteeksi. Irakilla ei niin ollut väliä. 

Molemmat sodat johtivat myös valtavaan pakolaisaaltoon, joka on ulottunut Suomeen asti. 

Ei kannata ihmetellä, miksi tavalliset venäläiset näyttävät suhtautuvan välinpitämättömästi kaukaiseen sotaan. Oma arki on jotain ihan muuta. Verkkouutisten jutussa venäläinen puolustautuu kertomalla, ettei hän pysty vaikuttamaan maansa päätöksiin. Samoja tuntemuksia saattoi olla amerikkalaisilla. Suurvallassa kansalaisnäkökulma päätöksentekoon on ihan toinen kuin pienessä Suomessa. 

Vaikka matkustusrajoitukset iskevät Venäjällä myös sotaa vastustaviin ja vain lisäävät tukea Putinille ulkoista vihollista vastaan, muutakaan keinoa ei ole. Sota on tuotava niin lähelle jokaista venäläistä kuin mahdollista. Vain siten venäläiset saadaan ymmärtämään sodan julma hinta.

Muokattu 2.9.2022

Lisäys 13.9.2022: Venäjällä aletaan kyseenalaistaa Ukrainan sodan oikeutusta. Kauppalehden uutisen mukaan

Viikonloppuna Venäjän televisiossa armeijan ylistys ja natsipropaganda vaihtui ainakin hetkeksi tiukkaan sotakritiikkiin. Se ei osunut Putiniin, vaan hänen neuvonantajiinsa, joiden ”analyysi oli rikollisen, katastrofaalisen väärä.”

Kuulostaa kovin tutulta. Bush voitti hyökkäyksen sotilaallisesti, mutta sen jälkeen vaikeudet Irakissa vasta alkoivatkin. Syntipukki löytyi tiedustelusta, joka oli antanut vääriä tietoja. Bush valittiin uudelleen presidentiksi ja hyökkäys unohdettiin, Putin tuskin onnistuu yhtä hyvin. 

Erikoisin salaliittoteoria: kuulennot olivat huijausta

First Man -elokuvan jälkeen oli tarkoitus kirjoittaa kuulentojen lavastamiseen liittyvistä salaliittoteorioista, mutta pääministerin bilekohu tuli väliin.

Maailmassa on monta erikoista salaliittoteoriaa. Niistä 9/11 on hölmöimpiä, mutta ajallisesti lähin ja siksi monella on tapahtumista omakohtaisia muistoja. Sitten on uskomuksia litteästä maapallosta ja liskoihmisistä, jotka lienevät lähinnä pelleilyä.

Yksi erikoisimmista on epäily siitä, että Yhdysvallat lavasti vuosien 1969-1972 kuulennot. Teorian mukaan lento kuuhun ei olisi ollut teknisesti mahdollista sen ajan tekniikalla, joten ne lavastettiin studiossa. Ja tottahan se on: kuuhun mentiin käytännössä kupla-volkkarilla. Temppua ei ole pystytty toistamaan 50 vuoteen, vaikka nyt vihdoin onkin uusia suunnitelmia aiheesta.

Kuulentohuijaus ei ole internetin levittämä, vaan se sai alkunsa jo 1970-luvulla. Oleellinen osa oli vuonna 1978 ilmestynyt elokuva Capricorn One, jonka itsekin kävin nuorena katsomassa elokuvateatterissa. Olikin kiinnostavaa löytää leffa Elisa Viihteen valikoimasta ja katsoa se nyt, vuosikymmeniä myöhemmin.

Capricorn One vuodelta 1978

Elokuva kertoo Yhdysvaltojen ensimmäisestä Mars-lennosta. Juuri ennen raketin laukaisua kolme astronauttia haetaan pois kapselista ja viedään sivuhuoneeseen. Hankkeen johtaja selittää, ettei lento olisi onnistunut, mutta se lavastetaan yleisölle. Raketti lentää tyhjänä ja kuvat marsista lähetetään studiosta. 

Tämä kuva on syöpynyt salaliittoteoriaan uskovien mieliin.

Lento menee ikävällä tavalla pieleen, kun kapseli tuhoutuu palatessaan maahan. Nyt USA:lla on ongelma, koska kolme astronauttia onkin yhä elossa autiomaan salaisessa rakennuksessa.

Siitä eteenpäin elokuva muuttuu tavanomaiseksi seikkailufilmiksi. Astronautit tietävät, että heidän henkensä on uhattuna ja pakenevat. Elokuva tehtiin aikana, jolloin toimittajat olivat vielä sankareita - nyt hänen tilallaan olisi ehkä jokin somevaikuttaja. Toimittaja saa vihiä huijauksesta ja alkaa penkoa tapahtumia henkensä uhalla.

Elokuva ei synnyttänyt salaliittoteoriaa, mutta se vahvisti epäilyjä, joita 70-luvun yhteiskunnassa tunnettiin valtiota kohtaan. Takana oli mm. Vietnamin sota ja Watergate-skandaali. Voitiinko edes NASAan luottaa, vai oliko suuri tarina kuulennoista sekin valhetta?

Netin ansiosta kaikki salaliittoteoriat ovat saaneet uutta eloa. Kuulentojen 50-vuotisjuhlan lähestyessä aiheesta ilmestyi useita kirjoja, sekä puolesta että vastaan. Tässä pari.

Apollo moon hoax vs. Moon hoax: debunked!

"A generation deceived by NASA" on kirjoista kevyempi, siinä on iso fontti ja vähemmän sivuja. Kuten aina, teorioita on helppo esittää, mutta niiden kumoaminen vaatii paljon enemmän aikaa ja vaivaa. Moon hoax: Debunked! on kirjana paksumpi ja perusteellisempi. Yksi hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta ehtii vastata. 

On jotain ajalle tyypillistä siinä, että nojatuolietsivät luulevat paljastavansa jättimäisen salaliiton tutkimalla vanhoja valokuvia kuvankäsittelyohjelmilla ja etsivänsä salattua totuutta keskustelupalstoilla toisiaan innostaen ja ideoita jakaen. 

Vuonna 2002 Buzz Aldrin mottasi Los Angelesissa hotellin edessä Bart Sibrel -nimistä salaliittoteoreetikkoa, joka on tehnyt huijausväitteistä bisnestä. Hänen "dokumenttinsa" A Funny Thing Happened on a Way to Moon" (2001, Youtubessa) on alan klassikko.

Voin hyvin ymmärtää Aldrinin reaktion. Kun on pannut oman henkensä peliin ja nähnyt kaverien kuolevan, tehnyt jotain ainutkertaista, ja sitten joku nettiviisas tulee väittämään kaikkea valheeksi "tehtyään omaa tutkimusta" Youtube-videoita katsellen, kenen tahansa maltti olisi koetuksella.

NASA on vuosien aikana julkaissut kuvia kuulennoilta, ehkä rajannut ja parannellut niitä hieman, ehkä vastannut ylimalkaisesti joihinkin kysymyksiin ja ehkä tiedottajat ovat antaneet vääriä vastauksia, kun eivät ole ymmärtäneet teknisiä yksityiskohtia. Nyt nettietsivät tarttuvat näihin ja pitävät niitä todisteina suuresta salaliitosta. Viranomaisten ja yritysten kannattaa siis olla äärimmäisen tarkkoja viestinnässään ja mieluummin vaieta kuin julkaista jotain, mitä joutuvat myöhemmin korjaamaan. Virheet jäävät eloon ja kasvavat vuosien varrella.

Salaliittoon uskovilla on monia "perusteluita". Tekniikka ei ollut riittävän kehittynyttä, kuvissa näkyy vääriä heijastuksia, avaruuspuvun mikrofonista kuuluu ääniä ja niin edelleen. Kuulentojen lavastukseen osallistui Stanley Kubrick, joka noihin aikoihin kuvasi Avaruusseikkailu 2001 -elokuvaa (1968).

Eikö lasersignaalin paluu kuuhun jätetystä heijastimesta ole todiste käynnistä? Ei, sillä signaali heijastuisi myös kuun pinnasta. Eikö Neuvostoliitto olisi paljastanut Yhdysvaltojen huijauksen? Ei, sillä se huijasi itsekin omissa lennoissaan. Eivätkö mukana olleet ihmiset olisi huomanneet huijauksen, eiväthän kaikki voi olla mukana juonessa? No joo, mutta vain harva heistä oikeasti näki lennon ja omin silmin varmisti, että kaikki tapahtui kuten kerrottiin. Entä kuukivet? Ne saattavat olla meteoriitteja, mistä edes tiedämme millaisia oikeat kuukivet ovat?

Ihmisen mielikuvitus on rajaton. Mielikuvitus, liika vapaa-aika ja internet ovat vaarallinen yhdistelmä.

Lisätty Sibrel ja maininta videosta 28.8.2022

Bailaava pääministeri - riski Suomelle?

Pääministerin bailaamisesta levinnyt video aiheutti mediakohun. Aihe on herkkä ja jakaa ihmisiä. Marinin kannattajat ovat yhtä innokkaita kuin Trump-fanit Yhdysvalloissa - mikään kohu tai kritiikki ei ole oikein, vika on aina mediassa. Marin on puolueelleen yhtä tärkeä kuin Trump omalleen. Näkyvä hahmo, joka ristiriitaisuudesta huolimatta pitää puolueen otsikoissa ja tuo paljon kannatusta. Molemmat ovat myös nousseet valtiojohdon huipulle äkillisesti ja perinteisen urapolun ulkopuolelta. 

Marinin puolustajat leimaavat kritiikin naisvihaksi ja setämiesten marinaksi. Jälkimmäinen on yhtä epäkunnioittavaa ja vähättelevää kuin setämiesten aiemmin suosima tytöttely. Mutta potut pottuina, kai. 

Itse en ole koskaan tytötellyt, mutta nyt marisen setämiehenä. Nuorella pääministerillä on oikeus vapaa-aikaan ja rentoutumiseen, jopa humaltumiseen. Sanna Marin on kuitenkin keski-ikäinen, 36-vuotias ja perheellinen. Hänen toistuva tapansa hakeutua nuorten pintajulkkisten seuraan bailaamaan on kuitenkin hämmentävää.

Kuka tahansa vaikutusvaltainen henkilö tietää varoa kotibileissä kännykkäkameroita. Erityisesti diginatiivien 80- ja 90-luvulla syntyneiden pitäisi tietää, miten videot leviävät. Marinin tapauksessa kyse ei edes ollut salakuvauksesta, vaan hän poseerasi itse auliisti vieraalle kameralle. Sellainen osoittaa täydellistä harkinnan pettämistä. 

Tässä yhteydessä "vieras kamera" tarkoittaa "ei oma". Kuvaaja saattoi olla Marinille tuttu ja luotettava, mutta toisin kuin pääministerin, hänen puhelimensa ei ollut suojattu. Siellä saattoi olla esim. vakoiluohjelmia, joilla on aiemmin urkittu Euroopan johtajia (Espanjan pää- ja puolustusministereitä vakoiltiin Pegasuksella, samoin Suomen diplomaatteja). Vakoojat tietävät, että kohde on suojattu, mutta lähipiiri on heikko kohta. Vielä pari vuotta sitten Suomen pääministeri ei ollut erityisen kiinnostava, mutta Ukrainan sota ja Nato ovat muuttaneet tilanteen. En voi uskoa, etteikö valtioneuvoston turvaosasto olisi varoittanut pääministeriä näistä asioista.

Koko kevät meitä kehotettiin varautumaan Venäjän kiukutteluun ja hybridivaikuttamiseen Nato-päätöksen vuoksi. Meitä neuvottiin olemaan erityisen varovaisia verkossa ja pitämään pää kylmänä, jos jotain ilmenee. Pääministeri näyttää unohtaneen varovaisuuden.

Marin itse on kertonut haluavansa uudistaa pääministeri-instituutiota. Se ei kuitenkaan ole pelkkä ilmoitusasia, sillä pääministeri on Suomen vaikutusvaltaisin poliitikko, joka edustaa maata kansainvälisissä tilaisuuksissa. Miten vakavasti Naton, Venäjän tai muiden maiden setämiehet suhtautuvat Suomen pääministeriin, kun ovat nähneet tämän pelleilevän kameralle humalaisen teinin tavoin? Se on tietysti väärin, mutta yhtä inhimillistä kuin Marinin oma toiminta. Kansainvälisen median myönteinen julkisuus on imartelevaa ja hyvää PR:ää Suomelle, mutta isot päätökset ratkaisevat.

Marinin tavoittelema asema sopisi puoluejohtajalle. SDP:n vetäjänä hän voisi uudistaa traditiota ja piristää (varsin iäkkäiden) puoluejäsenten mieliä olemalla "cool" ja rento. Vanhat AY-jyrät ja puolueaktiivit ovat epäilemättä tyytyväisiä siihen, että Marin on tuonut uutta verta jo hiipumassa olleeseen liikkeeseen. Puoluejäsenten keski-ikä lieneekin laskenut reippaasti Marinin ansiosta. Puoluejohtajana vain jäsenillä olisi valta kritisoida toimintaa. Pääministeriä saavat kritisoida kaikki, koska hän on kaikkien pääministeri.

Niin epäreilua kuin se onkin, tällaiset kuvat jäävät elämään.

Asiassa on myös vakavampi puoli. Emme tiedä, onko Marinin vapaa-ajanvietosta kertynyt arkaluonteista aineistoa, jota ei vielä ole julkaistu, ja kenen hallussa se on. Julkinenkin aineisto toimii Venäjän käsissä Suomelle epäedullisella tavalla puhumattakaan, että sitä alettaisiin manipuloida tai tehostaa deepfake-tekniikoilla. Jos seuraava video on väärennös, miten uskottavasti sen voi kiistää? (Aihetta onkin näköjään jo käsitelty uutisessa)

Ulkomaiset tiedustelupalvelut ovat aina keränneet korkean tason vaikuttajista aineistoa, josta voi olla hyötyä. Miespoliitikkojen aikakaudella käytettiin hunaja-ansoja. Olisi täydellistä kyvyttömyyttä Venäjän tiedustelulta, ellei se käyttäisi tilaisuutta hyväkseen. Marin antaa heidän käsiinsä materiaalia julkisesti, joten mitä mahtaa tapahtua pinnan alla? Emme tiedä kaikkea edes tämän videon taustoista tai sen levittämisestä. Erityisessä vaarassa on kohteen lähipiiri, joka ei osaa suojautua samalla tavalla kuin kohde itse. Radiojuontajilla, somevaikuttajilla ja pintajulkkiksilla puhelimen tietoturva ei ole samalla tasolla kuin pääministerillä itsellään.

On myös pakko huolestua pääministerin fyysisestä turvallisuudesta. Ruotsin ulkoministeri Anna Lindh puukotettiin tavaratalossa (2003) ja ex-pääministeri Olof Palme ammuttiin kadulle (1986). Suomi ei ole lintukoto. Vaikka turvaorganisaatio vakuuttaa kaiken olevan kunnossa, videoista saa käsityksen, että yöllinen hyökkäys pääministeriä kohtaan olisi liian helppo toteuttaa.

Pääministerin tehtävä on Suomen korkein luottamustehtävä. Se asettaa henkilölle monia rajoituksia ja tekee elämän hankalaksi. Ketään ei pakoteta luopumaan oikeuksistaan ja ottamaan tehtävää vastaan. Silti paikalle on jatkuvasti tunkua.

Yllättävän moni on muistuttanut aiempien poliitikkojen viinaongelmista. Kekkosen ja Karjalaisen sekoiluista vaiettiin, mutta maailma olikin silloin aivan toinen. Ei ollut sosiaalista mediaa eikä kameroita kaikkialla. Myös arvot olivat toiset. Toimittajat itse käyttivät päivisin reippaasti alkoholia, työpaikoilla oli seksuaalista ahdistelua, kaikkialla sai tupakoida, raiskaus oli tuskin edes rikos mutta homoseksuaalisuus sairaus, lapsia sai kurittaa fyysisesti... lista on pitkä. Tiedotustilaisuudessa tupakoiva ministeri saisi nyt kuraa niskaansa, sukupuolesta riippumatta. Maailma on muuttunut.

Jopa tasa-arvo tuntuu kääntyneen päälaelleen. Perheellinen miespoliitikko ei voisi tanssia vieraan naisen kanssa julkisessa tilassa kännissä ilman, että siitä nousisi kohu.

Muokattu 22.8.2022

Ensimmäinen mies (kuussa) elokuva

Kolme vuotta sitten tuli kuluneeksi 50 vuotta ensimmäisestä laskeutumisesta kuun pinnalle. Vuotta aiemmin 2018 ilmestyi elokuva First man, joka kertoi ensimmäiseen kuulentoon johtaneet tapahtumat Neil Armstrongin näkökulmasta.

First Man kirjaston Blu-Ray-levynä.

Elokuva ei ole mikään taiteen merkkipaalu, mutta se palautti mieleen ihmiskunnan suurimman hankkeen: avaruuden valloituksen. Siitä muutamia ajatuksia.

Amerikkalaiset venyttivät tekniikan ja rohkeuden äärimmilleen, kunnes saivat kuulennon toteutettua. Tipalla se oli, kuten Apollo 13 kohtalo osoitti. Erikoista kyllä, ainoat kuolonuhrit tulivat harjoittelussa maassa.

On hämmästyttävää, että kuuhun päästiin 1960-luvun tekniikalla. Silloin käytössä olivat kupla-volkkarit ja uusinta äänentoistoa edustivat C-kasetit. Kuualuksen "tietokone" oli taskulaskimen tasoa. 

Sen jälkeen suurta tavoitetta, jossa miehet vaarantaisivat henkensä, ei ole ollut muualla kuin sodassa. Avaruussukkula tuntui kuulentojen jälkeen laimealta, vaikka kaksi traagista onnettomuutta johtivatkin ihmishenkien menetykseen.

Elokuva esittää Armstrongin vähäeleisenä, aivan kuin suomalaisena miehenä. Mukaan on kytketty pienenä kuolleen tyttären tarina, jota on ilmeisesti dramatisoitu elokuvan tarpeisiin. Tarpeetonta. 

Ääniraita on yllättävän vaatimaton. Saturnus-raketin lähtö on kuitenkin vaikuttavaa nähtävää ja koettavaa, kun kaikki kaiuttimet jyrisevät ja tärinä tuntuu vatsanpohjassa asti. Aivan kuten astronauteilla. Toinen vaikuttava kohtaus on kuumoduulin laskeutuminen kauniin musiikin säestyksellä. Kuten tunnettua, polttoaineen loppuminen oli sekunneista kiinni. Vaikka katsoja tietää laskun onnistuvan, kohta on erittäin kaunis ja jännittävä.

Vain voittajat muistetaan. Harva enää muistaa kuulentoja, edes niiden määrää, astronauttien nimistä puhumattakaan. Itsekin piti tarkistaa asia: Apollo-ohjelmaan kuului kaikkiaan 11 miehitettyä lentoa, joista kuudessa laskeuduttiin kuun pinnalle. Tärkein oli Apollo 11, mutta vähän sitä ennen Apollo 10 -miehistö lensi vain 15 kilometrin päähän kuun pinnasta ennen paluutaan. Ensikäyntiä edeltävistä tai sitä seuranneista lennoista kukaan ei puhu enää mitään. Elokuvakin ohittaa miehitetyt Apollo 7 - 10 lennot edes niitä mainitsematta. 

Kaikki kunnia ja julkisuus kertyi Neil Armstrongille. Joku muistaa myös Edwin Aldrin -nimen. Hän seurasi Neiliä kuun pinnalle muutama minuutti myöhemmin. Armstrong kuoli 2012, Aldrin on yhä elossa 92-vuotiaana. Michael Collins, kiertoradalle odottamaan jäänyt astronautti, kuoli viime vuonna. En muista nähneeni edes uutista aiheesta.

Viimeinen kuulento oli Apollo 17 joulukuussa 1972.

Yhdysvallat on ilmoittanut uusista kuulennoista. Vihdoin! NASAn Artemis-hankkeessa kuuhun pitäisi lentää naisen ja värillisen miehen. Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, miten 50 vuoden tekninen kehitys näkyy matkassa. Ainakin sitä tullaan seuraamaan tarkasti kaikkialla maailmassa, tällä kertaa myös sosiaalisessa mediassa.

Toivottavasti NASA saa tarvitsemansa rahoituksen ja lennot toteutuvat. Viime vuosina Yhdysvaltojen rahat ovat kuluneet asevarusteluun (780 miljardia dollaria vuodessa). Jos siitä edes 10 prosenttia olisi käytetty kuulentoihin...

OmaPostin maksut herättivät pelon urkinnasta - tietosuoja kiinnostaa kansalaisia

Posti on alkanut käyttää maksuvälittäjänä norjalaista Neonomicsia. Kun OmaPostiin tulleen laskun haluaa maksaa, valitaan ensin oma pankki ja sen jälkeen näytölle tulee välittäjän ikkuna.

Mitä ihmettä?

Ikkunassa Neonomics ilmoittaa saavansa 90 päivän käyttöoikeuden asiakkaan pankkitiliin sekä mm. oikeuden erilaisiin pankkitietoihin, aina viimeisten 12 kuukauden tilitapahtumia myöten. Siis mitä?

Tässä vaiheessa moni asiakas on vetänyt herneen nenään ja kysynyt Postilta, mitä tämä tarkoittaa. Miksi joku ulkopuolinen taho vaatii pääsyä pankkitietoihini, vaikka maksan laskun suoraan pankkitililtä? Vastaavia virityksiä on nähty ennenkin mm. Klarnalta, mutta niissä tarjotaan samalla maksuaikaa tai laskun jakamista osiin, joten tietojen kysyminen voi olla perusteltua luottopäätöstä varten. Suoran verkkomaksun tapauksessa tällaisia tietoja ei ole mitään syytä kysyä.

Postin vastaus on ollut ylimalkainen. Se vetoaa Neonomicsin omaan ilmoitukseen, jonka mukaan he saavat vain tarpeellisia tietoja. Tämä ei kuitenkaan riitä. Postin olisi pitänyt itsekin nähdä, että turhien tietojen kysyminen on GDPR:n vastaista. Vastuuta ei voi siirtää Norjaan. Yhtä lailla väärin on se, että vaaditaan (ei siis pyydetä) lupia, joita ei sitten käytetäkään. Suostumuksen on oltava aidosti vapaaehtoinen, kuten evästeissä. Tässä se ei ole. 

Posti teki saman virheen kuin Traficom joulukuussa 2018. Vaikka asiakkaat reklamoivat ajokortin tietopalvelusta, Traficom ei selvittänyt asiaa riittävästi ja reagoi vasta, kun asia nousi uutisiin. Siitäkin tuli monenlaista sotkua.

Posti ei ollut valmistautunut vastaamaan asiasta nousseisiin kysymyksiin vielä tänäänkään, joten asia sai velloa somessa ja perinteisessä mediassa pitkään. Uutisten lisäksi se poiki kyselyn omistajaohjauksesta vastaavalle ministerille. 

Taustalla on PSD2-direktiivi, joka velvoittaa pankkeja päästämään muita yrityksiä laskutietoihin. Näin pyritään ilmeisesti kilpailun lisäämiseen ja uusien lisäarvopalveluiden kehittämiseen. Asiakkaan kannalta olisi parempi, jos verkkopankin maksu menisi jatkossakin suoraan ko. pankin sivulta, eikä ulkopuolisten välittäjien kautta. Ilmeisesti ulkopuolinen välittäjä pystyy kuitenkin kilpailuttamaan pankkeja ja yritykselle (tässä Postille) sen integrointi omaan järjestelmään on helpompaa, kun tarvitaan vain yksi rajapinta. 

PSD2 muistuttaa surullisenkuuluisaa taksiuudistusta. Haluttiin tuoda kilpailua ja avata peliä uusille toimijoille. Kilpailu löi kuitenkin korville (liikenne)turvallisuutta ja arkista käyttöä. Kilpailu ei ole mikään taikasana.

Minkä Posti säästää, sen asiakas maksaa - joko ajankäytössä tai tietoturvassa. On ristiriitaista, että kansalaisia kehotetaan varomaan pankkihuijauksia, samalla kun pankkien aidot maksut menevät yhä vaikeammiksi ja alkavat itse muistuttaa huijauksia.

Kaikesta selittelystä huolimatta jäi vastaamatta, miksi Neonomics varaa itselleen 12 kk oikeuden, kun sitä ei todellakaan tarvita mihinkään. Ehkä ilmoitus on sama kaikille yrityksille ja joillakin markkinoilla Nenomics tarjoaa luotollisiakin maksuja? Mutta silti Postin olisi itse pitänyt puuttua tähän. Esimerkiksi Paytrail vaatii vain 15 minuutin käyttöoikeuden tiliin, jotta maksu saadaan suoritettua. Se on kohtuullista, tämä ei. Vastauksessaan Neonomics väittää, ettei se voi vaikuttaa pankeilta tulevaan tekstiin, mutta tämä ei voi olla todellinen syy. Klarna pystyi vaikuttamaan, eikä mikään toinen välittäjäpalvelu esitä vastaavia vaatimuksia.

Ihmisten reaktiot Twitterissä olivat pöyristyneitä ja vihaisia. Mukana oli ehkä Postin heikentyneitä jakelupalveluita kohtaan tunnettua suuttumusta, mutta myös huoli omien henkilötietojen päätymisestä ulkomaiseen (joskin Norja kuuluu GDPR-alueeseen) palveluun herätti aidosti huolta. Tässä suhteessa tietoisuus tietosuojasta on kehittynyt ja sitä osataan vaatia.

Neonomicsin toiminta herättää silti ihmetystä. Tietosuojaselosteessa viitataan mahdollisuuteen, että tilitapahtumista profiloidaan esimerkiksi jäsenmaksuja puolueille. Se on arkaluonteista tietoa, jota ei missään nimessä pitäisi kerätä tällaisessa tilanteessa. 

Toinen kummajainen on Neonomicsin lupaus tietojen tarkistamiseen - kunhan pyyntö lähetetään tavallisella sähköpostilla. Miten yritys tarkistaa, onko lähettäjä aidosti tilin omistaja vai pyydetäänkö tietoja jonkun toisen puolesta? Tarkistuksen pitäisi aina perustua vahvaan todennukseen.

Päivän sotkusta kannattaa oppia se, että tilitapahtumat ovat hyvin luottamuksellista tietoa, johon ei kannata päästää ketä tahansa. Lupapyynnöt kannattaa lukea tarkoin, eikä mihin tahansa pidä suostua. Ja yritysten kannattaa varmistaa, että heidän toimintansa näyttää oikealta myös asiakkaisiin päin. Ulkopuolisen palvelun selän taakse ei voi piiloutua, kun jotain ikävää osuu tuulettimeen.

Lähetä robotti kauppaan ja mene itse perässä

Vanhan sanonnan mukaan kun laittaa lapsen hoitamaan kauppa-asioita, saa mennä kohta itse perässä. Lause tuli mieleen, kun testasin läheisen Alepan Starship robottikuljetuksia.

Ajatus on hauska ja sitä on tullut muutaman kerran demonstroitua kylässä käyneille lapsille, joita itsekseen liikkuva kuljetusvaunu huvitta suuresti. Turhaan ei sanota, että elintarvikekauppa on nettikaupan vaikeinta alaa. Monta ryppyä pitäisi vielä oikoa, ennen kuin Starship alkaa kilpailla lähikaupan kanssa.

Sillä lähikaupan kanssa se joutuu kilpailemaan. Palvelu ulottuu muutaman kilometrin säteelle paikallisesta Alepasta. Ei siis mitään salamannopeita drone-kuljetuksia syrjäseuduille, vaan yksi uusi tapa palvella esikaupunkialueiden kuluttajia. 

"Unohtuiko maito? Minä noudan" lupaa mainos. Ajatus kuulostaa hyvältä, mutta sen toteuttaminen käytännössä on yllättävän vaikeaa.  

Elintarvikkeiden valinta puhelimella on hidasta (kuvat aiemmasta tilauksesta Otaniemessä).

Olen tehnyt robotti-Alepasta muutamia koetilauksia. Viimeksi tilasin lapsille kaksi juomapulloa. Verkkokaupan käyttö tuotteiden selaamiseen älypuhelimella on kömpelöä, mutta kun palvelu on sidottu mobiilisovellukseen, niin minkäs teet. Tällä kertaa sattui virhepainallus maksun kanssa. Käynnistin vahingossa Nordea Walletin pankin ID-ohjelman sijaan, minkä seurauksena maksu epäonnistui lukuisten yrittämisten ja buuttausten jälkeenkin ("havaittu monta samanaikaista maksuyritystä"). Lopulta jokin aikalaskuri täyttyi ja pystyin maksamaan tilauksen. Se ei kuitenkaan ollut palvelun vika.

Kun tilaus oli saatu perille, Starship antoi sille 55 minuutin toimitusajan. Siinä ajassa lapset olisivat jo hermostuneet. Aika-arvio tosin puolittui nopeasti, kunnes tuli uusi ilmoitus "Robot fleet is experiencing rush - arrival estimate has been extended by 17 minutes". 

Suojatietä ylittävä robotti on ainakin alkuvaiheessa jokseenkin symppis näky.

Ihan niin kauaa siinä ei tainnut mennä, kun lopulta puhelimeen tuli ilmoitus kuljetuksen lähestymisestä ja menimme lasten kanssa odottamaan. Pettymys oli kuitenkin suuri, sillä vain toinen lapsista sai juomansa. Mountain Dew'iä ei ollut, vaikka verkkokaupassa niin luki. Olin rastittanut luvan korvata tuotteita toisilla, mutta se olisi vaihtanut pullon vain isompaan samanlaiseen. Verkkokaupan ja tilausten kerääjän välillä ei ole yhteyttä, joten tuotepuutteet paljastuvat vasta kun robotti on jo lähtenyt kaupasta. Silloin on itselle myöhäistä korjata tilausta.

Robotti perillä, kansi avautuu älypuhelimella.

Alepaan on noin 10 minuutin kävelymatka. Olisin hakenut juomat nopeammin itse ja lapset olisivat saaneet valita siitä, mitä oikeasti on tarjolla.

Robottitoimituksista voi olla iloa esimerkiksi liikuntaesteisille (joskin toimitus pitää hakea kadulta) tai lapsiperheille, kun se maito oikeasti on unohtunut, eikä pieniä lapsia halua jättää yksin kotiin odottamaan kaupassakäynnin ajaksi. Tai jos itsellä on ruuanlaitto tai leipominen kesken. Mutta kiire ei saa olla ja tuotteiden on parasta olla perusvalikoimasta, jotta niitä varmasti on saatavilla.  

Talviliukkailla robotti voisi säästää liikkumisen vaivan ja estää kaatumiset, mutta lumi haittaa robottiakin. Viime talvi oli niin paha, ettei läheisillä kaduilla pystynyt liikkumaan kunnolla edes jalkaisin tai autolla.

Suurin hyöty olisi, jos robotti toisi kaivatun toisen viinipullon. Ensimmäisen loputtua uutta ei parane lähteä hakemaan sen paremmin autolla kuin pyörälläkään. Mutta siihen, että robotti kuljettaisi alkoholia, on vielä matkaa. Sääntelyongelmien lisäksi se altistaisi robotit vahingonteolle. Alkon omat jakelurobotit saattaisivat päätyä ihan muualle kuin piti.

Robotit rivissä Otaniemen Alepan edustalla.

Joka tapauksessa on kiinnostava nähdä, millaisen markkinaraon Starship-kuljetukset itselleen löytävät. Sääliksi käy vain kauppiaita, joiden on koko ajan tarjottava uusia palveluita asiakkailleen ilman, että kustannuksia saa siirtää hintoihin.

Starship-kuljetukset ovat toistaiseksi ilmaisia, mutta ennen pitkää niistä aletaan periä muutama euro.