Kello on vähän yli neljä iltapäivällä. Ja mitä tuleekaan televisiosta:
TV1: Holby Cityn sairaala (15.55-16.55)
TV2: Lentävät lääkärit (15.55-16.40)
MTV3: Lääkärit (15.40-16.35)
Nelonen: Greyn anatomia (15.50-16.45)
Sub: 112 - hengenpelastajat (16.00-16.30)
... ja JIMillä on näköjään juuri päättynyt Teho-osasto (15.05-15.30) sekä Uppsalan sairaala (15.30-16.00). Vähän ennen kello neljää oli siten käynnissä VIISI suoraan lääkäreihin liittyvää ohjelmaa rinnakkain. Kuusi, jos hengenpelastajat lasketaan mukaan.
Lääkäreihin liittyvää saippuaoopperaa joka kanavalla. Digitalisointi lisäsi kanavien määrää, mutta lisääntyikö valinnanvara todella? Luulisi, että edes YLE koordinoisi omia kanaviaan paremmin, jottei kahta lääkärisarjaa tarvitsisi lähettää päällekkäin.
Ajatuksia ja havaintoja digitaalisesta maailmasta. Webissä Petteri Järvinen Oy. Seuraa myös X:ssä @petterij ja Instassa petterijj.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Facebook ja IE 8 eivät sovi yhteen
Pidätkö Facebookia jatkuvasti auki Internet Explorer 8 -selaimessa? Tuntuuko Windows välillä jumittavan?
Havaintojeni mukaan Facebook aiheuttaa Internet Exploreriin muistivuodon, joka saa selaimen vaatimaan koko ajan lisää muistia. Vuorokauden jälkeen selain saattaa haukata lähes gigatavun keskusmuistia, joten Windows tuntuu olevan ihan jumissa. Chromella tai Firefoxilla vastaavaa hallitsematonta muistimäärän kasvua ei näytä tapahtuvan.
Toisaalta esim. juuri nyt Chrome vie 155 megatavua keskusmuistia, vaikkei siinä ole käytetty muuta kuin Facebookia ja auki on vain yksi ikkuna. Ilmeisesti myös Facebookin omassa koodissa on jotain vikaa.
Kunnes Facebook tai Microsoft korjaavat virheensä neuvo on yksinkertainen: jos käytät Facebookia IE8-selaimella, sulje sivu aina käytön jälkeen äläkä jätä sitä auki ikkunaan. Näin muisti vapautuu ajoissa parempaan käyttöön.
Havaintojeni mukaan Facebook aiheuttaa Internet Exploreriin muistivuodon, joka saa selaimen vaatimaan koko ajan lisää muistia. Vuorokauden jälkeen selain saattaa haukata lähes gigatavun keskusmuistia, joten Windows tuntuu olevan ihan jumissa. Chromella tai Firefoxilla vastaavaa hallitsematonta muistimäärän kasvua ei näytä tapahtuvan.
Toisaalta esim. juuri nyt Chrome vie 155 megatavua keskusmuistia, vaikkei siinä ole käytetty muuta kuin Facebookia ja auki on vain yksi ikkuna. Ilmeisesti myös Facebookin omassa koodissa on jotain vikaa.
Kunnes Facebook tai Microsoft korjaavat virheensä neuvo on yksinkertainen: jos käytät Facebookia IE8-selaimella, sulje sivu aina käytön jälkeen äläkä jätä sitä auki ikkunaan. Näin muisti vapautuu ajoissa parempaan käyttöön.
maanantai 21. kesäkuuta 2010
Googlen kuvausauto tallensi myös salasanoja
Toukokuun puolivälissä uutisoitiin, että Googlen StreetView-kuvausautot olivat wlan-verkkoja skannatessaan tallentaneet myös verkkojen liikennettä (Googlen oma blogimerkintä aiheesta).
Google oli aiemmin väittänyt, että verkoista tallennetaan vain mac-osoite sekä verkon ssid-nimi. Näin saatua tietokantaa hyödynnetään palvelussa, joka kertoo käyttäjän sijainnin jopa yhden talon tarkkuudella. Kävi kuitenkin ilmi, että verkoista oli tallennettu "vahingossa" pätkä muutakin dataliikennettä. Huonolla tuurilla tähän kohtaan saattoi osua sähköpostiviestien latausta tai jopa tunnuksia ja salasanoja, joilla käyttäjä kirjautui verkon palveluihin.
Varsinkin kotikäyttäjät lukevat usein sähköpostiaan salaamattomalla pop/imap-yhteydellä. Oikein toteutettu verkkopalvelu siirtää kuitenkin käyttäjätunnuksen ja salasanan ssl-salattuna, joten ne eivät näy ulospäin. Ja tietenkin wlan-tukiasemassa pitäisi olla salaus, jolloin ulkopuolinen ei saa mitään tolkkua liikenteestä.
Googlen tapaus koski vain avoimia wlan-verkkoja. Suomessa niitä on aiempaa vähemmän, mutta silti yhä paljon.
Erityisen kiusalliseksi tapauksen teki se, että Google väitti keräävänsä vain teknistä tietoa. Vasta kun Saksan tietosuojaviranomainen vaati kerättyä dataa nähtäväkseen kävi ilmi, että myös liikennettä oli tallennettu. Onko Google mahtanut kerätä huomaamattaan muutakin dataa käyttäjistään?
Google selitti tapahtuneen olleen vahinko. Tukiasemia kartoittaneeseen softaan oli jäänyt pätkä aiemman projektin koodia. Selitys kuulostaa niin lapselliselta, ettei se voi olla muuta kuin totta. Tosin herää uusi kysymys: mikä oli se aiempi projekti, jossa Google tallensi tukiasemien liikennettä -- ja miksi?
Voi tuntua ihmeelliseltä, että Googlen kaltainen mahtava teknologiayhtiö sortuu näin alkeelliseen virheeseen. Työntekijät ovat kuitenkin tavallisia ihmisiä, eikä vähemmän tärkeisiin projekteihin suhtauduta samalla vakavuudella kuin vaikkapa yhtiön hakukoneeseen. Se tuskin voisi kerätä tietoja vahingossa.
Mielenkiintoista kyllä, Microsoftilla oli samanlainen episodi 1990-luvun puolivälissä. Verkkopalvelussa käyneistä koneista kerättiin enemmän tietoa kuin piti. Silloin oli Microsoftin vuoro selittää, että softaan oli vahingossa jäänyt ylimääräistä koodia. Kohu oli tuolloin vielä suurempi kuin nyt Googlen tapauksessa -- ehkä siksi että urkinnan kohteena oli myös amerikkalaisia koneita ja epäluulot Microsoftia kohtaan olivat paljon suuremmat kuin nykyisin Googlea kohtaan.
"Googlen kuvausautot tallensivat myös salasanoja ja sähköposteja" kertoo tämänpäiväinen (21.6.2010) nettiuutinen. Otsikko on tarkoituksellisen harhaanjohtava. On selvää, että jos avoimen wlan-tukiaseman liikennettä ON tallennettu, mukaan on sattunut myös salasanoja ja sähköposteja. Aivan eri asia olisi, jos juuri näitä olisi tietoisesti haravoitu liikenteestä.
Episodi muistuttaa jälleen kerran wlan-tukiaseman suojaamisen tärkeydestä. Jos salausta ei ole, kuka tahansa voi seurata liikennettä ja pyydystää siitä salasanoja tai sähköposteja. Todennäköisimmin asialla on kuitenkin utelias naapuri tai ohikulkija kuin Google.
Google oli aiemmin väittänyt, että verkoista tallennetaan vain mac-osoite sekä verkon ssid-nimi. Näin saatua tietokantaa hyödynnetään palvelussa, joka kertoo käyttäjän sijainnin jopa yhden talon tarkkuudella. Kävi kuitenkin ilmi, että verkoista oli tallennettu "vahingossa" pätkä muutakin dataliikennettä. Huonolla tuurilla tähän kohtaan saattoi osua sähköpostiviestien latausta tai jopa tunnuksia ja salasanoja, joilla käyttäjä kirjautui verkon palveluihin.
Varsinkin kotikäyttäjät lukevat usein sähköpostiaan salaamattomalla pop/imap-yhteydellä. Oikein toteutettu verkkopalvelu siirtää kuitenkin käyttäjätunnuksen ja salasanan ssl-salattuna, joten ne eivät näy ulospäin. Ja tietenkin wlan-tukiasemassa pitäisi olla salaus, jolloin ulkopuolinen ei saa mitään tolkkua liikenteestä.
Googlen tapaus koski vain avoimia wlan-verkkoja. Suomessa niitä on aiempaa vähemmän, mutta silti yhä paljon.
Erityisen kiusalliseksi tapauksen teki se, että Google väitti keräävänsä vain teknistä tietoa. Vasta kun Saksan tietosuojaviranomainen vaati kerättyä dataa nähtäväkseen kävi ilmi, että myös liikennettä oli tallennettu. Onko Google mahtanut kerätä huomaamattaan muutakin dataa käyttäjistään?
Google selitti tapahtuneen olleen vahinko. Tukiasemia kartoittaneeseen softaan oli jäänyt pätkä aiemman projektin koodia. Selitys kuulostaa niin lapselliselta, ettei se voi olla muuta kuin totta. Tosin herää uusi kysymys: mikä oli se aiempi projekti, jossa Google tallensi tukiasemien liikennettä -- ja miksi?
Voi tuntua ihmeelliseltä, että Googlen kaltainen mahtava teknologiayhtiö sortuu näin alkeelliseen virheeseen. Työntekijät ovat kuitenkin tavallisia ihmisiä, eikä vähemmän tärkeisiin projekteihin suhtauduta samalla vakavuudella kuin vaikkapa yhtiön hakukoneeseen. Se tuskin voisi kerätä tietoja vahingossa.
Mielenkiintoista kyllä, Microsoftilla oli samanlainen episodi 1990-luvun puolivälissä. Verkkopalvelussa käyneistä koneista kerättiin enemmän tietoa kuin piti. Silloin oli Microsoftin vuoro selittää, että softaan oli vahingossa jäänyt ylimääräistä koodia. Kohu oli tuolloin vielä suurempi kuin nyt Googlen tapauksessa -- ehkä siksi että urkinnan kohteena oli myös amerikkalaisia koneita ja epäluulot Microsoftia kohtaan olivat paljon suuremmat kuin nykyisin Googlea kohtaan.
"Googlen kuvausautot tallensivat myös salasanoja ja sähköposteja" kertoo tämänpäiväinen (21.6.2010) nettiuutinen. Otsikko on tarkoituksellisen harhaanjohtava. On selvää, että jos avoimen wlan-tukiaseman liikennettä ON tallennettu, mukaan on sattunut myös salasanoja ja sähköposteja. Aivan eri asia olisi, jos juuri näitä olisi tietoisesti haravoitu liikenteestä.
Episodi muistuttaa jälleen kerran wlan-tukiaseman suojaamisen tärkeydestä. Jos salausta ei ole, kuka tahansa voi seurata liikennettä ja pyydystää siitä salasanoja tai sähköposteja. Todennäköisimmin asialla on kuitenkin utelias naapuri tai ohikulkija kuin Google.
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Miten N97-puhelimen saa kytkettyä päälle?
Nokian brändi ja pörssikurssi ovat saaneet viimeisen puolen vuoden aikana kovia kolhuja. Ulkopuolisin silmin Nokia tuntuu langenneen samaan ansaan kuin lukemattomat menestyneet yritykset ennen sitä.
Nokian matkapuhelinbisnes lähti nousuun 1990-luvun puolivälissä. Nokia oli tekninen edelläkävijä, joka oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yrityksen sisällä oli vahva tekemisen ja näyttämisen halu, ja tulosta syntyi. Innovaatiot seurasivat toistaan ja koko Suomi nousi maailmankartalle uuden tekniikan osaajana.
Tällä vuosituhannella tilanne alkoi muuttua. Puhelinvalmistuksen tietotaito levisi myös aasialaisille yrityksille, joilla oli pitkä kokemus kuluttajaelektroniikasta. Pelkkä tekniikka ei enää riittänyt, sillä asiakkaat alkoivat kaivata palveluita ja käytettävyyttä.
Jotain muuttui myös Nokian yrityskulttuurissa. Kasvun myötä yritys alkoi tuijottaa pelkkiä talouslukuja, jolloin alkuperäinen innostus hiipui. Kuten Jobs on osoittanut, tämän alan yritystä ei johdeta pelkällä Excelillä. Nyt kulut on minimoitu, katteet maksimoitu -- mutta silti kurssi on pohjamudissa ja sijoittajat tyytymättömiä.
iPhone-julkistuksen olisi pitänyt soittaa kelloja Nokian pääkonttorissa, mutta ilmeisesti mitään ei tapahtunut. Isoilla yrityksillä on tapana jäädä menneisyyden ja oman menestyksensä vangeiksi, niin etteivät ne pysty reagoimaan markkinoiden muutoksiin.
Ja sitten otsikossa mainittuihin N97-kokemuksiin.
Lainasin taannoin N97 Mini-puhelinta navigaattorikokeiluita varten. Ensimmäinen ongelma oli keksiä, miten sen saa kytkettyä päälle. Sivulla oli iso, houkutteleva vipu, joka ei kuitenkaan tehnyt mitään. Lopulta keksin, että virtakytkin on se pieni, hädin tuskin erottuva painike laitteen päällä.
On turha kuvitella, että käyttäjä selaa ensitöikseen käyttöohjeen läpi. Jos puhelinta ei saa avattua ilman manuaalin apua, käytettävyystestauksessa on mennyt jotain pahasti pieleen.
Kun puhelin oli vihdoin käynnistynyt, tuli toinen ongelma: PIN-koodi. Syötin koodin ja painoin vihreää luuria. "Vain hätäpuhelut sallittuja". Mitä ihmettä? Kokeilin monta kertaa, aina sama juttu.
Tässä vaiheessa puhelin oli tuhonnut täydellisesti ensivaikutelmansa. Markkinoijat korostavat OOBEn merkitystä (out of the box experience): asiakastyytyväisyyden kannalta on tärkeää, että juuri ostettu laite antaa hyvän ensivaikutelman ja on helppo ottaa käyttöön. Nokian tapauksessa tästä ei ollut puhettakaan. Monta Nokian puhelinta omistaneena ja insinöörikoulutuksesta huolimatta en saanut puhelinta edes avattua. Jos puhelin olisi ollut omani, olisin lähtenyt palauttamaan sitä takaisin kauppaan.
Lopulta oivalsin, että PIN-koodin jälkeen ei pidä painaa luuria, vaan risuaitaa. Olisi kohtuullista odottaa, että vaatimuksesta muistutetaan näytöllä, mutta ei.
Tuskin olen ainoa, joka on törmännyt näihin ongelmiin. Luultavasti muut eivät vain ole kehdanneet antaa palautetta asiasta pelätessään vaikuttavansa tyhmiltä. Mutta ei, asiakas ei ole tyhmä, vaan aina oikeassa.
Niin ikään on käsittämätöntä, että vielä N97-mallissakin puhelimen tekstejä on katkaistu (Käynnistett. ja suljett. ja Multim.viesti), vaikka näytöllä olisi runsaasti tilaa. Jos vika on Symbian-alustassa, siitä olisi pitänyt luopua jo ajat sitten. Markkinajohtajan ei pidä rakentaa älypuhelimiaan 1990-luvun alustalle -- ei ainakaan jos haluaa pysyä markkinajohtajana.
Vielä yksi valitus käytettävyydestä: kun Nokian puhelimella surffaa ssl-suojatulle sivulle, selain kysyy "Avataan suojattu yhteys. Kukaan muu ei näe sisältöä. Jatketaanko?". Mikä ihmeen merkitys tällä ilmoituksella on? Käyttäjä ei voi vaikuttaa ssl-salauksen päällekytkeytymiseen, koska siitä päättää palvelin. Ilmoitus on täysin turha ja vaatii ylimääräisen kuittauksen. Miksi kukaan haluaisi keskeyttää surffauksen sen vuoksi, että yhteys muuttuu salatuksi?
Mallista toiseen pysyvät samat käytettävyysongelmat osoittavat, ettei Nokia välitä näin pienistä asioista. Ehkä tekniikka ja katelaskelmat varastavat kaiken huomion?
Nokian matkapuhelinbisnes lähti nousuun 1990-luvun puolivälissä. Nokia oli tekninen edelläkävijä, joka oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yrityksen sisällä oli vahva tekemisen ja näyttämisen halu, ja tulosta syntyi. Innovaatiot seurasivat toistaan ja koko Suomi nousi maailmankartalle uuden tekniikan osaajana.
Tällä vuosituhannella tilanne alkoi muuttua. Puhelinvalmistuksen tietotaito levisi myös aasialaisille yrityksille, joilla oli pitkä kokemus kuluttajaelektroniikasta. Pelkkä tekniikka ei enää riittänyt, sillä asiakkaat alkoivat kaivata palveluita ja käytettävyyttä.
Jotain muuttui myös Nokian yrityskulttuurissa. Kasvun myötä yritys alkoi tuijottaa pelkkiä talouslukuja, jolloin alkuperäinen innostus hiipui. Kuten Jobs on osoittanut, tämän alan yritystä ei johdeta pelkällä Excelillä. Nyt kulut on minimoitu, katteet maksimoitu -- mutta silti kurssi on pohjamudissa ja sijoittajat tyytymättömiä.
iPhone-julkistuksen olisi pitänyt soittaa kelloja Nokian pääkonttorissa, mutta ilmeisesti mitään ei tapahtunut. Isoilla yrityksillä on tapana jäädä menneisyyden ja oman menestyksensä vangeiksi, niin etteivät ne pysty reagoimaan markkinoiden muutoksiin.
Ja sitten otsikossa mainittuihin N97-kokemuksiin.
Lainasin taannoin N97 Mini-puhelinta navigaattorikokeiluita varten. Ensimmäinen ongelma oli keksiä, miten sen saa kytkettyä päälle. Sivulla oli iso, houkutteleva vipu, joka ei kuitenkaan tehnyt mitään. Lopulta keksin, että virtakytkin on se pieni, hädin tuskin erottuva painike laitteen päällä.
On turha kuvitella, että käyttäjä selaa ensitöikseen käyttöohjeen läpi. Jos puhelinta ei saa avattua ilman manuaalin apua, käytettävyystestauksessa on mennyt jotain pahasti pieleen.
Kun puhelin oli vihdoin käynnistynyt, tuli toinen ongelma: PIN-koodi. Syötin koodin ja painoin vihreää luuria. "Vain hätäpuhelut sallittuja". Mitä ihmettä? Kokeilin monta kertaa, aina sama juttu.
Tässä vaiheessa puhelin oli tuhonnut täydellisesti ensivaikutelmansa. Markkinoijat korostavat OOBEn merkitystä (out of the box experience): asiakastyytyväisyyden kannalta on tärkeää, että juuri ostettu laite antaa hyvän ensivaikutelman ja on helppo ottaa käyttöön. Nokian tapauksessa tästä ei ollut puhettakaan. Monta Nokian puhelinta omistaneena ja insinöörikoulutuksesta huolimatta en saanut puhelinta edes avattua. Jos puhelin olisi ollut omani, olisin lähtenyt palauttamaan sitä takaisin kauppaan.
Lopulta oivalsin, että PIN-koodin jälkeen ei pidä painaa luuria, vaan risuaitaa. Olisi kohtuullista odottaa, että vaatimuksesta muistutetaan näytöllä, mutta ei.
Tuskin olen ainoa, joka on törmännyt näihin ongelmiin. Luultavasti muut eivät vain ole kehdanneet antaa palautetta asiasta pelätessään vaikuttavansa tyhmiltä. Mutta ei, asiakas ei ole tyhmä, vaan aina oikeassa.
Niin ikään on käsittämätöntä, että vielä N97-mallissakin puhelimen tekstejä on katkaistu (Käynnistett. ja suljett. ja Multim.viesti), vaikka näytöllä olisi runsaasti tilaa. Jos vika on Symbian-alustassa, siitä olisi pitänyt luopua jo ajat sitten. Markkinajohtajan ei pidä rakentaa älypuhelimiaan 1990-luvun alustalle -- ei ainakaan jos haluaa pysyä markkinajohtajana.
Vielä yksi valitus käytettävyydestä: kun Nokian puhelimella surffaa ssl-suojatulle sivulle, selain kysyy "Avataan suojattu yhteys. Kukaan muu ei näe sisältöä. Jatketaanko?". Mikä ihmeen merkitys tällä ilmoituksella on? Käyttäjä ei voi vaikuttaa ssl-salauksen päällekytkeytymiseen, koska siitä päättää palvelin. Ilmoitus on täysin turha ja vaatii ylimääräisen kuittauksen. Miksi kukaan haluaisi keskeyttää surffauksen sen vuoksi, että yhteys muuttuu salatuksi?
Mallista toiseen pysyvät samat käytettävyysongelmat osoittavat, ettei Nokia välitä näin pienistä asioista. Ehkä tekniikka ja katelaskelmat varastavat kaiken huomion?
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Enemmistö tyrmää laittoman nettilataamisen
Taloustutkimuksen tekemän kyselyn mukaan selvä enemmistö suomalaisista tyrmää laittoman nettilataamisen. Toimintaa pitää tuomittavana 73 prosenttia vastaajista. Kielteisimmin suhtautuvat ikäryhmän 35-49 v. vastaajat, joista 83 prosenttia ei hyväksy lataamista.
Tulos on kouluesimerkki tulkinnanvaraisesta, melkeinpä tarkoitushakuisesta kyselystä. Jos pyydetään kommentoimaan väitettä "Musiikin, elokuvien ja pelien laiton lataaminen ei ole hyväksyttävää", avainsana on laiton. Tietenkään sellainen, joka on laitonta, ei voi olla hyväksyttävää.
Minkälainen tulos olisi mahtanut olla, jos olisi kysytty "Pitäisikö musiikin, elokuvien ja pelien lataaminen netistä sallia"? Arvaan, että prosentit olisivat olleet aika tavalla toisen näköisiä.
Kysymyksen muotoilulla on muutenkin ratkaiseva vaikutus tuloksiin. Nyt pyydettiin kommentoimaan väitettä, joka on kyselyn tilaajan itsensä asettama ja linjassa sen omien tavoitteiden kanssa. Minkälaisia lukuja olisi mahdettu saada, jos asiaa olisi kysytty neutraalisti ("onko...") eikä pyydetty kommentoimaan valmista väitettä?
Mutta kuten uutinenkin lopuksi toteaa: "tutkimus on osa luovien alojen järjestöjen ja yritysten yhteistä kampanjaa". Jep.
Tulos on kouluesimerkki tulkinnanvaraisesta, melkeinpä tarkoitushakuisesta kyselystä. Jos pyydetään kommentoimaan väitettä "Musiikin, elokuvien ja pelien laiton lataaminen ei ole hyväksyttävää", avainsana on laiton. Tietenkään sellainen, joka on laitonta, ei voi olla hyväksyttävää.
Minkälainen tulos olisi mahtanut olla, jos olisi kysytty "Pitäisikö musiikin, elokuvien ja pelien lataaminen netistä sallia"? Arvaan, että prosentit olisivat olleet aika tavalla toisen näköisiä.
Kysymyksen muotoilulla on muutenkin ratkaiseva vaikutus tuloksiin. Nyt pyydettiin kommentoimaan väitettä, joka on kyselyn tilaajan itsensä asettama ja linjassa sen omien tavoitteiden kanssa. Minkälaisia lukuja olisi mahdettu saada, jos asiaa olisi kysytty neutraalisti ("onko...") eikä pyydetty kommentoimaan valmista väitettä?
Mutta kuten uutinenkin lopuksi toteaa: "tutkimus on osa luovien alojen järjestöjen ja yritysten yhteistä kampanjaa". Jep.
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Taajuushallinto on mutkikas juttu
Kysyin aikoinaan tuoreelta liikenne- ja viestintäministeriltä Leena Luhtaselta (2003-2005), miksi Suomi halusi kiirehtiä television digitalisointia. Näki, ettei hän tuntenut asiaa kovin syvällisesti, mutta mainitsi sen, mitä avustajat olivat kertoneet: taajuudet ovat arvokas ja uusiutumaton luonnonvara, siksi niitä on hyödynnettävä mahdollisimman tehokkaasti. Analogisilta kanavilta vapautuvat taajuudet piti antaa mobiilitekniikoiden käyttöön.
Analogiset lähetykset lopetettiin lähes kolme vuotta sitten, mutta kiirehtimisestä ei koitunut Suomelle mitään hyötyä. Taajuusalueiden allokointi on tehtävä yhdessä naapurimaiden kanssa, mieluusti vähintään EU-tasolla tai maailmanlaajuisesti. Tv-taajuuksien kierrätys muuhun käyttöön on mahdollista vasta, kun kaikki maat ovat sulkeneet analogisen televisionsa. Suomella ei ole mahdollisuuksia sooloiluun, vaikka miten pioneereja oltaisiin.
Marraskuussa 2007 järjestetty kansainvälinen taajuuskonferenssi päätti varata televisiolta vapautuvan UHF-alueen ylimmät taajuudet (790-862 MHz) matkaviestinkäyttöä varten. Suomi olisi halunnut paljon enemmän taajuuksia matkapuhelinkäyttöön, mutta joutui taipumaan kompromissiin. Taajuudet 470-790 MHz säilynevät jatkossakin tv-käytössä, joskin niille mahtuu aiempaa enemmän kanavia ja hd-kuvaa.
Toisin sanoen Suomen väitteet pikaisen digitalisoinnin hyödyistä olivat taajuuksien näkökulmasta pelkkää ilmaa. Mitään päätöksiä ei ollut, eikä Suomella ollut muutenkaan mahdollisuuksia sooloiluun. Olisi ollut noloa, jos Suomi olisi hävinnyt täysin kansainvälisen kädenväännön taajuuksien käytöstä. Onneksi 72 megahertsiä saatiin mobiilikäyttöön -- mutta päätös tulee voimaan vasta vuonna 2015, kun viimeisetkin EU-maat ovat digitoineet oman televisionsa. Näissä hommissa pitää edetä hitaimman, ei nopeimman mukaan.
Seuraava taajuuskonferenssi järjestetään muuten ensi vuonna. Saa nähdä, mitä siellä päätetään taajuuksista.
Ammattikäyttöön tarkoitetut langattomat mikrofonit käyttävät niin ikään 800 MHz taajuusaluetta. Alueella 694-790 MHz toimivat mikrofonit saavat nykyisen suunnitelman mukaan olla käytössä vuoteen 2015 asti, sen jälkeen niille on löydettävä uudet taajuudet (mahdollisesti 821-832 MHz, missä osa uusista laitteista jo toimii). Joitakin laitteita voi virittää itse, mutta useimmat joudutaan vaihtamaan uusiin. Se tietää isoa tekniikkakustannusta mm. konsertti- ja av-tuotantojen tekijöille.
Taajuuksien tehokas käyttö on jäänyt haaveeksi senkin vuoksi, että tekniikasta on pitkä matka kaupalliseen hyödyntämiseen. Digitan 450-verkko ja kännykkätelevisiolle varattu DVB-H-kanavanippu ovat lähes tyhjän panttina. Tehokkaasta käytöstä ei voi puhuakaan, kun operaattorit harkitsevat järjestelmien alasajoa.
Viime syksynä Suomi järjesti ensimmäinen taajuuksien huutokaupan. Teleoperaattorit maksoivat noin 2500 MHz:n alueista yhteensä 3 797 800 euroa. Pikku summa verrattuna 10 vuoden takaisiin huutokauppoihin, joissa liikuteltiin miljardeja. Näitä alueita tullaan todennäköisesti käyttämään seuraavan sukupolven matkapuhelinverkoissa. Korkeamman taajuuden vuoksi näillä alueilla ei ole mitään tekemistä analogisen eikä digitaalisen television kanssa.
Taajuushallinto on todella mutkikas juttu!
Analogiset lähetykset lopetettiin lähes kolme vuotta sitten, mutta kiirehtimisestä ei koitunut Suomelle mitään hyötyä. Taajuusalueiden allokointi on tehtävä yhdessä naapurimaiden kanssa, mieluusti vähintään EU-tasolla tai maailmanlaajuisesti. Tv-taajuuksien kierrätys muuhun käyttöön on mahdollista vasta, kun kaikki maat ovat sulkeneet analogisen televisionsa. Suomella ei ole mahdollisuuksia sooloiluun, vaikka miten pioneereja oltaisiin.
Marraskuussa 2007 järjestetty kansainvälinen taajuuskonferenssi päätti varata televisiolta vapautuvan UHF-alueen ylimmät taajuudet (790-862 MHz) matkaviestinkäyttöä varten. Suomi olisi halunnut paljon enemmän taajuuksia matkapuhelinkäyttöön, mutta joutui taipumaan kompromissiin. Taajuudet 470-790 MHz säilynevät jatkossakin tv-käytössä, joskin niille mahtuu aiempaa enemmän kanavia ja hd-kuvaa.
Toisin sanoen Suomen väitteet pikaisen digitalisoinnin hyödyistä olivat taajuuksien näkökulmasta pelkkää ilmaa. Mitään päätöksiä ei ollut, eikä Suomella ollut muutenkaan mahdollisuuksia sooloiluun. Olisi ollut noloa, jos Suomi olisi hävinnyt täysin kansainvälisen kädenväännön taajuuksien käytöstä. Onneksi 72 megahertsiä saatiin mobiilikäyttöön -- mutta päätös tulee voimaan vasta vuonna 2015, kun viimeisetkin EU-maat ovat digitoineet oman televisionsa. Näissä hommissa pitää edetä hitaimman, ei nopeimman mukaan.
Seuraava taajuuskonferenssi järjestetään muuten ensi vuonna. Saa nähdä, mitä siellä päätetään taajuuksista.
Ammattikäyttöön tarkoitetut langattomat mikrofonit käyttävät niin ikään 800 MHz taajuusaluetta. Alueella 694-790 MHz toimivat mikrofonit saavat nykyisen suunnitelman mukaan olla käytössä vuoteen 2015 asti, sen jälkeen niille on löydettävä uudet taajuudet (mahdollisesti 821-832 MHz, missä osa uusista laitteista jo toimii). Joitakin laitteita voi virittää itse, mutta useimmat joudutaan vaihtamaan uusiin. Se tietää isoa tekniikkakustannusta mm. konsertti- ja av-tuotantojen tekijöille.
Taajuuksien tehokas käyttö on jäänyt haaveeksi senkin vuoksi, että tekniikasta on pitkä matka kaupalliseen hyödyntämiseen. Digitan 450-verkko ja kännykkätelevisiolle varattu DVB-H-kanavanippu ovat lähes tyhjän panttina. Tehokkaasta käytöstä ei voi puhuakaan, kun operaattorit harkitsevat järjestelmien alasajoa.
Viime syksynä Suomi järjesti ensimmäinen taajuuksien huutokaupan. Teleoperaattorit maksoivat noin 2500 MHz:n alueista yhteensä 3 797 800 euroa. Pikku summa verrattuna 10 vuoden takaisiin huutokauppoihin, joissa liikuteltiin miljardeja. Näitä alueita tullaan todennäköisesti käyttämään seuraavan sukupolven matkapuhelinverkoissa. Korkeamman taajuuden vuoksi näillä alueilla ei ole mitään tekemistä analogisen eikä digitaalisen television kanssa.
Taajuushallinto on todella mutkikas juttu!
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Vaihda autoturvaan, saat plussaa
Vakuutusyhtiö Pohjola lähetti maksulapun seuraavan vuoden autovakuutuksesta. Mukana oli saate, jossa asiakasta neuvottiin vaihtamaan uuteen Autoturvaan. Siinä sopimukselle voi räätälöidä erilaisille ajoneuvoille omat turvakokonaisuudet - ja ennen kaikkea: vakuutusmaksuja voi maksaa OP-bonuksilla ja vakuutusmaksuista saa K-plus-pisteitä.
Saman sivun lopussa oli taulukko uusista vakuutusmaksujen korotuksista. "Tarkistimme autovakuutusmaksujen maksuja alla olevien taulukoiden mukaisesti..." Korotukset olivat 3-10 prosenttia.
Kiitos vain. Maksut nousevat, jotta asiakkaille voitaisiin antaa plus-pisteitä?
Miksi ihmeessä autovakuutuksesta pitäisi saada K-ryhmän plussaa? Ja miksi tarjotaan niille, jotka jo ovat ko. yhtiön kanta-asiakkaita?
Onko tarkoituksena vain laajentaa plussa-järjestelmän tiedonkeruuta? Tietokonetta (ja sitä hyödyntäviä kauppiaita) varmaan kiinnostaa, millaisia autoja asiakkailla on, kuinka usein niitä vaihdetaan ja ketkä asiakkaat kolaroivat niillä eniten.
Minulla ei ole yhtään plussakorttia enkä aio aloittaa pisteiden keruuta nytkään. Suosittelen muitakin harkitsemaan, mitä tietoja itsestänne myytte ja mikä on bonusjärjestelmien todellinen hyöty asiakkaan näkökulmasta. Väitän, että se on olematon: asiakkaat maksavat itse omat bonuksensa, mutta kauppa saa luvan henkilö- ja kulutustietojen keräämiseen.
Kuka perustaisi boikotoi bonuskortteja -liikkeen?
Saman sivun lopussa oli taulukko uusista vakuutusmaksujen korotuksista. "Tarkistimme autovakuutusmaksujen maksuja alla olevien taulukoiden mukaisesti..." Korotukset olivat 3-10 prosenttia.
Kiitos vain. Maksut nousevat, jotta asiakkaille voitaisiin antaa plus-pisteitä?
Miksi ihmeessä autovakuutuksesta pitäisi saada K-ryhmän plussaa? Ja miksi tarjotaan niille, jotka jo ovat ko. yhtiön kanta-asiakkaita?
Onko tarkoituksena vain laajentaa plussa-järjestelmän tiedonkeruuta? Tietokonetta (ja sitä hyödyntäviä kauppiaita) varmaan kiinnostaa, millaisia autoja asiakkailla on, kuinka usein niitä vaihdetaan ja ketkä asiakkaat kolaroivat niillä eniten.
Minulla ei ole yhtään plussakorttia enkä aio aloittaa pisteiden keruuta nytkään. Suosittelen muitakin harkitsemaan, mitä tietoja itsestänne myytte ja mikä on bonusjärjestelmien todellinen hyöty asiakkaan näkökulmasta. Väitän, että se on olematon: asiakkaat maksavat itse omat bonuksensa, mutta kauppa saa luvan henkilö- ja kulutustietojen keräämiseen.
Kuka perustaisi boikotoi bonuskortteja -liikkeen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)