Etätöitä junan nettiyhteyden varassa

"VR ei saa verkkoaan toimimaan, &%#/&!!!". Suunnilleen näin tiivisti Hesarin toimittaja kokemuksensa Kuopio-Helsinki-junasta, koska häneltä jäi huonojen yhteyksien vuoksi kolumni kirjoittamatta.

Yleensä samanlaisia purkauksia näkee sosiaalisessa mediassa. Suomen päälehden toimittajalta odottaisi perehtymistä asiaan, vaikka kyse onkin vain kolumnista.

Ensinnäkään VR:llä ei ole mitään verkkoa. Junat ovat täysin Elisan, Soneran ja DNA:n mobiiliverkkojen varassa. Metsässä nopeasti kiitävä juna on operaattorin painajainen, koska tukiasemien hyötysuhde on alhainen ja rakentaminen kallista. Peittoa kannattaa rakentaa mieluummin maanteiden varsille, koska siellä liikennevirrat ovat tasaisia ja verkon kuuluvuudella on merkitystä myös turvallisuuden kannalta.

Operaattorit ovat sitoutuneet rakentamaan verkkopeiton myös syrjäisille rataosuuksille helmikuuhun 2020 mennessä, mutta nopeustakuuta siihen ei liity.

VR:llä itsellään on vain junan sisäinen wifi-verkko, ja senkin kuuluvuus vaihtelee vaunusta riippuen. Yhteys heikkenee vaunusta toiseen siirryttäessä ja on parhaimmillaan lähinnä konduktöörin työpistettä, jossa wifi-verkon yhteys reititetään mobiilidataksi ja edelleen operaattorien tukiasemiin.

Mikään ei kuitenkaan auta, jos kaikki matkustajat haluavat samanaikaisesti nettiin. Lopputuloksena on yhteys, jonka nopeus vaihtelee suuresti junan pituuden ja paikkakunnan mukaan. Nettiyhteyden kulutus on lisääntynyt nopeasti videopalvelujen suosion kasvaessa. VR kuristaa kaistaa videon katsojilta, jotta sitä riittäisi myös etätöihin.

Toiseksi nettiyhteyden järjestäminen junaan on teknisesti hankalaa, koska asemien kantomatka on lyhyt ja juna kiitää niiden ohi muutamassa sekunnissa. Yhteydellä voi olla satoja yhtäaikaisia käyttäjiä, jolloin kaikkien datavirta tungetaan 4G-antennin kautta tukiasemaan. Tietääkseni VR:llä on sopimukset kaikkien operaattorien kanssa, joten kuormaa jaetaan mahdollisuuksien mukaan, mutta syrjäisillä taipaleilla tukiasemia ei vain ole. Niitä ei yksinkertaisesti kannata rakentaa.

Oman puhelimen muuttaminen tukiasemaksi ei yleensä auta, sillä junan oma verkko kilpailee samoista tukiasemista kuin matkustajien puhelimet. Kapasiteettia ei yksinkertaisesti riitä kaikille nopean kysyntäpiikin aikana. Lisäksi junanvaunu on faradayn häkki, joka torjuu tehokkaasti sähkömagneettisia kenttiä. Vaunuihin on asennettu vahvistimia, jotka "kuljettavat" signaalit vaunun sisältä ulos ja takaisin sisään, mutta nämä vahvistimet on ajateltu puheluita eikä niinkään dataliikennettä varten.

Niin, ja kolmanneksi Hesarilla on huono tietojärjestelmä, jos se vaatii jutun kirjoittamista pääteyhteydellä suoraan toimitusjärjestelmään. Miten mahtavat ulkomaantoimittajat saada raporttinsa perille sotatoimialueilta? Tietenkin juttu pitää voida kirjoittaa ilman nettiyhteyttä ja lähettää toimitukseen vaikka sähköpostilla, kun yhteys löytyy.

Joku on ihmetellyt, miksi lentokoneiden netti toimii paremmin kuin junan verkko. Yllättävää kyllä, lentokoneen yhteys on helpompi järjestää, koska lentokoneella on suora näköyhteys sekä avaruuden satelliitteihin (valtamerten yllä) että maa-asemiin (mantereiden päällä). Lisäksi lentokoneen nopeus suhteessa tukiasemaan on mitätön ohikiitävään junaan verrattuna. Yleensä lentokoneen netti on maksullinen ja siinä on vähemmän käyttäjiä.

VR mainostaa junaa etätyöpaikkana ja yhteiskuntakin suosii junan käyttöä. Miten siis nettiyhteyttä voisi parantaa? Valtio voisi velvoittaa operaattorit rakentamaan kunnon peiton kiskojen viereen, mutta se maksaisi. Ehkä 5G:n aikakaudella operaattorit voivat myydä lisähintaan erityistä "junapakettia", jolloin siitä maksaneet saavat käyttöönsä lisää tukiasemia. Tällä hetkellä liikenteen priorisointi ei kuitenkaan ole laillista, koska nettineutraliteetti velvoittaa kohtelemaan kaikkea liikennettä samanarvoisesti.

VR voisi rajoittaa netin käyttöä niin, että eniten kaistaa kuluttavat streaming-palvelut estettäisiin. Tämä voi olla juridisesti ongelmallista ja sitä on helppo kiertää vpn-yhteyden avulla, mutta silloin kaikki muut käyttäjät kärsivät.

Mutta ennen kaikkea matkustajien tulee ymmärtää, ettei liikkuvaan kulkuneuvoon voi tarjota samanlaista palvelutasoa kuin kodin valokuituun. Kyse ei ole edes pelkästä tekniikasta, vaan fysiikaalisista rajoituksista taajuusalueiden suhteen. Langaton nettiyhteys näyttää taikuudelta, mutta ei ole sitä. Tekniikka ei pysty mahdottomuuksiin.

Matkatöissä pitää varautua siihen, että yhteys katkeilee ja työskentelyn pitää onnistua myös offline-tilassa.

Varautuminen offline-käyttöön on muutenkin järkevää. Nykyisten pilvipalveluiden aikakaudella totumme siihen, että palvelut, tiedostot, musiikki ja elokuvat tulevat kaikkialle netistä, ja ettei omia tiedostoja tarvita lainkaan.

Kriisin tai poikkeustilan sattuessa olemme täysin avuttomia.

Muokattu 14.10.2019

Apple pilasi iPadin - päivitysten laiminlyönti ei aina ole käyttäjän vika

Applen iPad oli ilmestyessään vuonna 2010 kuin taivaan lahja kaikille niille, joiden pitää päästä nettiin mutta jotka eivät halua perehtyä IT:n saloihin. Yksinkertainen, helppokäyttöinen laite, jossa ei ole tietoturvaongelmia.

Nykyinen iPad on kaikkea muuta. Kymmenen käyttöjärjestelmäversiota on tuonut valtavan määrän uusia ominaisuuksia (ns. feature creep), joista valtaosa on peruskäyttäjälle turhia. Osa on suorastaan haitallisia, koska ne tuhoavat alkuperäisen tabletin ajatuksen. Miksi Apple yrittää tehdä iPadistä läppärin korvikkeen? Ne, jotka tarvitsevat läppärin ominaisuuksia, hankkivat sellaisen -- ja saavat kunnon näppäimistön kaupanpäälle.

Niin, ne haitalliset ominaisuudet. Miksi iOS:n piti kopioida Windows-tableteista split screen -toiminto? Eikö tabletin idea ole juuri siinä, että käytetään vain yhtä sovellusta kerrallaan, ja vaihto niiden välillä on mahdollisimman helppoa. Kokemattomalta käyttäjältä Split screen, Picture-in-picture ja Slide over -toiminnot saattavat aktivoitua vahingossa, jolloin henkilö on yhtä hukassa kuin oikean tietokoneen kanssa.

Miksei laitteessa voisi olla helppokäyttöasetusta, joka poistaisi käytöstä kaikki uudet hienoudet ja palauttaisi tabletin pelkäksi tabletiksi? Asetus pitäisi vielä suojata PIN-koodilla, jottei osaamaton käyttäjä vahingossa poistaisi sitä.

Turhilla ominaisuuksilla on muitakin kielteisiä seurauksia. Ostin iPadin sen helppokäyttöisyyden vuoksi henkilölle, joka ei tiedä mitään tietokoneista, eikä haluakaan tietää. Hänellä ei liioin ole älypuhelinta eikä wifi-verkkoa. Kuvittelin, että 4G-malli toimisi täysin itsenäisesti ja ongelmitta.

Käydessäni tarkistamassa kesällä tilanteen hämmästyin: käyttöjärjestelmä oli jäänyt päivittämättä iOS 9.1-versiosta eteenpäin, koska uusimman päivityksen koko oli 1200 megatavua, eikä iPad suostu lataamaan näin isoja tiedostoja 4G:n yli.

iPad ei päivitä itseään 4G:llä.

Mitä helkkaria? Apple myy laitetta, jonka päivittäminen ei onnistu ilman wifi-yhteyttä. Jos kotona ei satu olemaan wifiä (tai älypuhelinta, josta saisi tukiaseman), päivitykset jäävät tekemättä. Eihän tämä näin voi olla. Seuraava, joka vaatii käyttäjiä päivittämään laitteitaan säännöllisesti tietoturvan varmistamiseksi, saa mennä päivittämään tämän iPadin iOS 11 -versioon.

Ilmeisesti Apple haluaa suojella asiakkaitaan ylisuurilta 4G-datalaskuilta eikä ota huomioon, että Suomessa mobiilidata on rajoittamatonta. Mitenkähän jenkit sitten päivittävät omia iPadejaan? Ei sielläkään kaikilla ole wifiä.

Herää toinenkin kysymys: miten tablet-koneen päivitys voi olla kooltaan 1,2 gigatavua?! Mitä tapahtui alkuperäiselle ajatukselle yksinkertaisesta nettipäätelaitteesta? Steve Jobs kääntyisi varmaan haudassaan, jos tietäisi miten hänen iPadinsä on pilattu (ja Pro-malleissa on jopa Windows-tableteista kopioitu kynä, jollaista Jobs halveksi).

Jos iPadit jäävät päivittämättä, siitä ei pidä syyttää laitteen omistajia vaan Applea.

Tietoturvasta vastaavan Viestintäviraston pitäisi vaatia 4G-iPadeihin punainen varoitustarra: "4G-mallin käyttö vaatii myös wifi-yhteyden". Siis nimenomaan käyttö, koska päivittämättömiä laitteita ei pidä käyttää.

Havaintoja Saksan itäosista

Autoilin juhannusviikolla entisen Itä-Saksan alueella. Ensimmäinen havainto oli, että 25 vuotta yhdistymisen jälkeen itäpuolelta on vaikea löytää merkkejä DDR:n ajoista. Vain suurten kaupunkien isot laatikkomaiset kerrostalot kertovat menneistä ajoista. Maan tasalle tuhotun Dresdenin keskusta oli rakennettu vanhoine kirkkoineen entiseen loistoonsa. Eikä yhdistymisen kustannukset ole ainakaan pilanneet maan taloutta, ehkä päinvastoin.

Sodassa tuhottu Frauenkirche on entisöity, DDR-aikaan tässä oli kiviläjä (Dresden).

Muutoin itä on ainakin ulkoisesti tavoittanut lännen elintason. Autot, tiet, rakennukset ja palvelut ovat liki samaa tasoa. Hotelleissa huomaa vielä eron -- kokolattiamatot ovat vanhoja ja design 70-lukua, mutta esimerkiksi kylpyhuoneet oli kaikissa uusittu aivan moderneiksi.

Maaseutua täyttävät korkeat tuulivoimalat. Eivät ne mitään silmäniloja kyllä ole, vaan rumia kuin mikä. Katot on päällystetty aurinkopaneleilla, kuten tässä hotelliin kuuluvassa hevostallissa:

Aurinkopaneleita on joka paikassa.

Kyseinen hotelli Reit- und Freizeithotel Friesenhof Pohjois-Saksan Trassenheidessä oli rakennettu vasta muutama vuosi sitten, mutta silti huoneissa ei ollut wlan-verkkoa (wifi) lainkaan. Sitä ei yksinkertaisesti oltu rakennettu. Aulassa kuului hotellin avoin verkko, samoin ravintolan aamiaisella.

En ole ainakaan 10 vuoteen osunut hotelliin, jonka huoneissa ei olisi wlan-verkkoa, joskin sen kuuluvuus on joskus ollut heikko. Ja kun seurasin ihmisiä aamiaisella, kukaan ei räplännyt kännykästään uutisia eikä sähköposteja. No, tämä hotelli onkin profiloinut itsensä vapaa-ajan harrastuksia varten, mutta silti asia pisti silmään.

Wlan-kattavuus oli todella heikkoa. Suurissa kaupungeissakin oli alueita, joissa ei näkynyt ainuttakaan verkkoa.

Harvinainen näky Saksassa: Free wi-fi hotspot

Ilmaiset wifi hotspotit olivat harvinainen näky. Saksan taloudellinen menestys ei siis ole ainakaan uuden tekniikan ansiota.

Käteinen on könig Saksassa.

Käteisellä on edelleen vahva rooli. Esimerkiksi hotellin käyttämän parkkitalon automaattiin kelpasi vain käteinen. Yön yli pysäköinnin hinta oli 23 euroa. Suomessa juuri kenelläkään ei olisi tällaista summaa lompakossaan.

Naisen Lambo.

Samaisen parkkihallin 1. tasossa (sallittu vain naisille) katse kiinnittyi valkoiseen Lamborghiniin. Kadun toisella puolella oli autokauppa, jonka ikkunassa komeili mm. Porsche Carrera GT ja 870 000 euron hintalappu.

Entinen Karl-Marx-Stadt

Chemnitzin (entinen Karl-Marx-Stadt) maamerkkinä toimiva Marxin patsas on yhä paikallaan. Muutoksen tuulet ovat olleet rajuja, sillä kulmana takana olevan hotellin edusta oli täynnä uusia Porscheja.

Porsche ja sen kaverit.

Yhtään Lähi-idän pakolaista tai kaapuun/huntuun pukeutunutta ei näkynyt, vain suurkaupungeissa muutama romanialaiskerjäläinen. Valtava pakolaisvirta on päätynyt jonnekin muualle. Itä-Saksassa olisi kyllä tilaa, sillä kaupungeissa näkyi suuria autiotaloja, joiden ikkunoita oli rikottu ja talot hylätty.

Checkpoint Charlie pilailee menneisyydelle.

Brexit oli juhannuksen puheenaihe. Entinen portti Itä- ja Länsi-Berliinin välillä, kuuluisa Checkpoint Charlie, kertoo hyvin Euroopan muutoksesta. Vielä runsas 25 vuotta sitten paikalla vartioivat sotilaat ja muurin yli pakenevat ammuttiin. Nyt turistit ottavat itsestään pilakuvia näyttelijöiden kanssa. Paluuta 1980-luvulle ei (toivottavasti) ole.

Yllätys oli, miten moni saksalainen tupakoi. Aiemmin en ole liioin huomannut, miten ylipainoisia monet olivat.

Jos Saksan vahva talous herättääkin meissä ihastusta, ainakin terveys- ja digiasioissa olemme selvästi edellä.

Vielä bonuksena Peenemunden rakettikeskuksen museossa otettu kuva, jonka vanha kirja ennakoi tulevia kuvapuheluita kännykässä. Tupakka kädessä, tietenkin! (Löytyy näköjään myös netistä).

Tieteiskuvitelma, joka osui kohdalleen: langattomat kuvapuhelut.

Lisäys klo 13.25: Jussi lähetti Twitterissä linkin, jonka mukaan Wlanin tilanne Saksassa on vapautumassa, sillä vastuu verkon käytöstä siirtyi vasta hiljattain ylläpitäjältä käyttäjälle itselleen. 

VR estää osan nettipalveluista junaverkossaan

VR tarjoaa junissa ilmaista wlan-verkkoa, mikä on mainio juttu. Vähemmän mainiota on se, että kaupunkien ulkopuolella verkko on hyvin hidas. Varsinkin nuoriso viihdyttää itseään matkan aikana Youtube-videoita katsomalla, mikä syö nopeasti kaistan.

VR on ilmoittanut estävänsä osan kaistasyöpöistä nettipalveluista. YLE on julkaissut niistä listan, missä on muutamia yllätyksiä. Youtuben ja Vimeon estäminen on ymmärrettävää, samoin Steamin ja Windows updaten. Mutta miksi ihmeessä listalla on Dropbox?

Dropbox on tiedostoja koneiden välillä synkronoiva palvelu, joka on suosittu varsinkin työkäytössä (tietohallinnon luvalla tai ilman sitä). Työmatkoilla palvelu on suureksi hyödyksi, sillä se synkronoi junassa muutetut työtiedostot takaisin omalle pöytäkoneelle. Tämän aiheuttama verkkoliikenne ei ole lähelläkään tavallisen surffailun tuomaa kuormitusta. Ilmaisversion tila on rajoitettu kahteen gigatavuun, mikä jo itsessään rajoittaa datamäärää.

Kiinnostavaa on, ettei estolistalla ole Microsoftin Skydrivea, vaikka se toimii samalla periaatteella ja ilmaista tilaa on 3,5-kertaisesti. Ehkä Skydrive ei ole vielä yleistynyt riittävästi, jotta se olisi huomattu estää.

Estolistalla ei liioin ole YLEn Areenaa, vaikka juuri sitä itsekin yritin viime kerralla käyttää uutisten katseluun. Ei tosin onnistunut, koska verkko oli niin tukossa.

Suomalainen wlan-käyttö on edelleen hyvin sallivaa ja vapaata. Harvalla lentoasemalla on niin nopeaa ilmaista wlan-verkkoa kuin Helsinki-Vantaalla. Viime kesänä Youtubeen pääsy oli estetty eräässä saksalaisessa hotellissa, vaikka se sentään seisoi tukevasti kivijalan päällä eikä voinut vedota kapasiteettiongelmiin.

Saksalaisen hotellin Youtub-esto.

Myös Silja Linen laivoilla Youtuben käyttö on ymmärrettävistä syistä estetty:

Laivan satelliittiyhteys ei salli isoja tiedostosiirtoja.

Ehkä VR vielä arvioi uudelleen mitä palveluita matkustajat tarvitsevat matkan aikana ja mitkä ovat turhia kaistasyöppöjä.

Mitä maksaa WLAN-yhteys lentokentän ulkopuolella?

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin lentokenttiä. Mistä löytää ilmaisen tai kohtuuhintaisen nettiyhteyden niiden ulkopuolella? Netin metsästäminen on oma taiteenlajinsa.

Viime kesänä autoilin Saksassa. McDonaldseissa oli asiakaskäyttöön tarkoitettu wlan, joka edellytti rekisteröitymistä puhelinnumeron perusteella. Turistien kiusaksi vain saksalainen mobiilinumero kelpasi. Blääh. Rajan toisella puolella Strasbourgissa McDonalds tarjosi avoimen ja ilmaisen nettiyhteyden. Vaikka kyse oli kansainvälisestä brändistä, käytännöt rajan molemmin puolin olivat aivan erilaiset. Quel dommage!

Wifi gratuit ici! Strasbourgissa turistin kannattaa poiketa Mäkkäriin.

Lontoon McDonalds oli vielä erikoisempi: se näytti alkutekstin suomeksi, mutta tarjosi sitten yhteyttä vain kahden eri sopimusoperaattorin tunnuksilla.

Tervetuloa Lontoon McDonaldsille (suomeksi!), mutta nettikäytön voit unohtaa.

Entä jos "lainaisi" kotikäyttäjän tukiasemaa? Suomessa sen saa tehdä laillisesti, tietääkseni missään muualla ei. Italiassa laki velvoittaa pitämään tukiasemat salattuina. Eikä avoimen yhteyden löytäminen muuallakaan ole helppoa. Hollannin Antwerpenissä kadulta katsottuna wlan-tilanne näytti tältä:

Avointa tukiasemaa etsimässä? Unohda koko juttu.

Hotellien wlan-yhteydet ovat sitä kalliimpia, mitä isompi ja hienompi hotelli on kyseessä. Vielä muutama vuosi sitten USA:n motelleissa oli lähes poikkeuksetta avoin tukiasema, mutta viime käynneillä olen havainnut niidenkin muuttuneen suljetuiksi. Salasana on kaikille sama ja muodostuu usein ketjun tai paikkakunnan nimestä. Yhteys itsessään on ilmainen.

Kallein näkemäni hotellihinta oli Ateenan Intercontinentalissa, peräti 39,95 euroa päivä (ja nopeus huimat 3 megabittiä sekunnissa):

Ateenassa nettiin 39,95 eurolla per päivä.

Hinta on ajateltu businessmatkustajien näkökulmasta. Kuva on marraskuulta 2009, eli ajalta ennen talouskriisiä. Tuskin hinta on sen jälkeen ainakaan laskenut.

Karmein wlan-kokemus oli Madeiralta, siitä kirjoitin erillisen postauksen kesällä 2011.

Monacossa on puhelinkioskeja, joista saa kahden tunnin wlan-yhteyden. Kuukausipassi maksaa kuitenkin käsittämättömät 149 euroa! No, Monacon asukkaille tai huvijahdeilla paikalle saapuneille se tuskin on mikään ongelma:

Monacon wlan antaa kaksi tuntia nettiaikaa., mutta kuukausipassi on tolkuttoman kallis. 

Sen sijaan Kanarian Canarywifi-hinnat vaikuttavat kohtuullisilta, mutta datamäärä on rajoitettu ja nopeustieto näyttää kummalliselta (todellakin 64/128 kbit/s?):

Canary Wifin siirtomäärä on rajoitettu.

Miami Beachilla on kaksikin nettiä: kaupungin oma (?) ja erityinen lapsiturvallinen, sisältösuojattu versio. Enpä ole muualla moista nähnyt! Kumpikin jäi kokeilematta, sillä iPhone ei ottanut yhteyttä kumpaankaan (kaiketi evästeongelman vuoksi).

Miami Beachilla on erityinen lapsiturvallinen WLAN.

Silja Linen ruotsinlaivoilla toimii ilmainen netti, jonka käyttö on rajoitettu kolmeen tuntiin per käyttäjä. Youtuben käyttö on estetty kaistan säästämiseksi. Tämä on tervetullut parannus varsinkin laivaseminaareissa, aiemmin netti toimi vain satamassa ja silloinkin surkean hitaasti.

Joskus ilmaisen netin löytää turistikohteesta, kuten Lontoon sotamuseosta:

Kelpaa surffata ilmaiseksi samalla kun lepuuttaa jalkojaan sotamuseossa.

Myös Heathrow'n ja Lontoon keskustan väliä liikennöivä juna tarjoaa ilmaisen netin, joka tosin pätki pahasti:

Ilmainen netti Heathrow Express -junassa.

Unohtamatta kotoista VR:ää, jonka kaukojunissa on ilmainen netti, mutta se ansaitsee oman kirjoituksensa.

Suomi on tietoliikenteen lintukoto. Avoimia wlan-verkkoja on enemmän kuin monessa muussa maassa -- ja ainutlaatuista on se, että naapurin salaamatonta yhteyttä saa käyttää ilman lupaa. Keski-Euroopassa rikollisuuden ja terrorismin pelko pitää verkot suojattuina. Myös USA:ssa on yllättävän vaikea löytää avointa verkkoa.

Piilaaksossa ollaan Googlen kotiseudulla. On ihan must tarkistaa Gmailit Googlen omasta verkosta, joka kuuluu läheiselle avoimelle parkkipaikalle asti:

Gmail pitää tarkistaa Googlen WLANissa.

Google suunnitteli aikoinaan koko San Franciscon alueen kattavan wlan-verkon rakentamista, mutta hanke on ilmeisesti haudattu.

Vastaavasti iPhone-käyttäjien pitää kastaa puhelimensa Applen verkossa:

iPhonella Applen WLAN-verkossa.

Kuten esimerkeistä käy ilmi, avoimen WLAN-verkon löytäminen vaatii työtä. Avoimia tukiasemia on yllättävän harvassa, joten turistilta vaaditaan sinnikkyyttä. Ensimmäisenä kannattaa kokeilla paikallista kauppakeskusta tai norkoilla kahviloiden lähistöllä.

Kenties joskus koittaa päivä, jolloin pääsemme eroon tästä pelleilystä, ja puhelimen 3G/4G-datasiirto toimii kiinteällä hinnalla kaikkialla maailmassa. En kuitenkaan aio pidättää henkeä sitä odotellessa. Datasiirto on iso bisnes ja käyttö kasvaa niin nopeasti, että maksullistenkin palveluiden on vaikea pysyä perässä.

Mitä maksaa WLAN-yhteys lentokentillä?

Lentomatkustaja tarvitsee lähes välttämättä nettiyhteyttä, sillä tietojen tarkistaminen, lentolipun hakeminen sähköpostilaatikosta ja check-in lennolle on helpointa tehdä omalla tietokoneella tai älypuhelimella.

Olisi luonnollista, että jokaisella lentokentällä olisi tätä varten ilmainen WLAN eli Wi-Fi. Mutta vielä mitä: useimmilla kentillä yhteydestä saa maksaa kalliisti, eikä sen toiminta siltikään ole varmaa.

Olen seurannut WLAN-verkkoja jo usean vuoden ajan. Jaan yhteydet kolmeen kategoriaan (huom. osa kuvista on parin vuoden takaa, joten tilanne voi olla muuttunut).

1. Täysin ilmaiset

Ilmainen WLAN löytyy kaikilta Suomen kentiltä sekä Madeiralta, Reykjavikistä, Dubaista ja Budapestistä. Amerikan isoista kentistä ilmainen verkko on ainakin Las Vegasissa ja San Franciscossa, jossa yhteyden tarjoaa Ameican Express. Tosin jälkimmäinen verkko oli niin ruuhkainen, että siihen pääseminen vaati lukuisia yrityksiä ja silti yhteys katkeili välillä.

Las Vegasin kenttä on yksi harvoista, joilla on ilmainen WLAN.

San Franciscon kentällä tökkivän yhteyden tarjoaa American Express -luottokorttiyhtiö.

Jos tiedät muita ilmaisen WLANin tarjoavia kenttiä, lähetä tietoa. Eikö kukaan ole tosiaan koonnut listaa eri lentokenttien WLAN-verkoista ja niiden hinnoista?

2. Täysin maksulliset

Valitettavan monella kentällä WLAN-yhteydestä saa maksaa kalliisti  Madridissa viidellä eurolla saa puoli tuntia:

Brysselissä samasta ajasta peritään kuusi euroa:

Miamissa hinta on viisi taalaa:

Chicagossa on turvauduttava Boingon palveluihin, mutta hintataso on sama:

Münchenissä oli tarjolla vain kaksi vaihtoehtoa: tunti 8 eurolla tai 30 päivää 29 eurolla. Jos haluaa käyttää kolme tuntia, pitää maksaa 24 euroa. Huh!

3. Ilmaiseksi rajoitetun ajan

Uutena ovat tulleet verkot, joita voi käyttää ilmaiseksi -- mutta vain rajoitetun ajan. Se riittää lentolipun hakuun, mutta jos haluaa lukea uutisia tai tappaa aikaa netissä, pitää maksaa.

Nassaun kentällä on sekä maksullinen että ilmainen vaihtoehto, jälkimmäinen antaa kokonaisen tunnin:

Myös Oslon Gardemoenissa saa tunnin:

Frankfurtissa ilmaista aikaa on 30 minuuttia. Amsterdamin Schipholissa saa peräti kaksi kertaa 30 minuuttia:

... mutta kuten palvelu itsekin kertoo, yhteys voi olla liian ruuhkainen käytettäväksi:

Pohjat vetää Charles de Gaulle Pariisissa: ilmaisuutta ruhtinaalliset 15 minuuttia. Siinä ehtii nipin napin ladata viestit omaan koneeseen, mutta niihin vastaamisen tai webmail-käytön saa unohtaa.

Valitettavasti nämäkään systeemit eivät aina toimi odotetusti. Arlandan kenttä lupaa peräti kolmen tunnin käyttöajan, mutta pisti silti yhteyden poikki jo puolen tunnin jälkeen. No, ilmaisasiakas ei voi valittaa siitäkään.

Ilmaista aikaa voi maksimoida pitämällä mukana useaa puhelinta. SMS:llä tuleva koodi on liittymä-, ei laitekohtainen. Lunastamalla koodin eri puhelimista voi samalla tietokoneella tai tabletilla surffata pidempään. Tarvittaessa voi hyödyntää puolison, lapsen tai työkaverin puhelinta. Eikä sen tarvitse olla älymallia.

Valitettavasti tilanne lentokentillä ei taida ainakaan helpottua lähitulevaisuudessa. Mobiilikäyttäjät kuormittavat verkkoa yhä enemmän, eikä kenelläkään ole halua maksaa surffaajien kustannuksia. Ilmaista lounasta ei ole -- ei edes nettisurffailussa.

---

Lisätty jälkikäteen käyttäjien lähettämiä ilmoituksia ilmaisista lentokenttäverkoista:  New Orleans (Louis Armstrong), Kööpenhamina (vaatii rekisteröitymisen?), Riika, Orlando, Wien, Phoenix (Sky Harbour).

Toisessa blogikirjoituksessa havaintoja muista WLAN-yhteyksistä ja niiden hinnoista. 

Stockmannin wlan-verkko ei asiakkaita varten

Edellisen kirjoituksen herättämän kiinnostuksen vuoksi kävin kokeilemassa uudelleen Helsingin paraatipaikalla kuuluvia WLAN-verkkoja. Kauppatorilla ei edelleenkään näkynyt yhtään avointa verkkoa, mutta viereisellä Senaatintorilla näkyi sekä Helsingin kaupungin oma wlan-verkko että Angry Birds -verkko. Tällä kertaa se jopa toimi:

Se toimii sittenkin -- tosin vain Senaatintorilla.

Helsingin kaupungin avoin WLAN aukeaa tietoturvavaroituksella:

Tietoturvavaroitus Helsingin WLANissa.

iPhone 4 -puhelimessa toimiva Speedtest-nopeusmittaus antoi Helsingin verkolle muhkeat nopeudet (joskin uploadissa oli jotain omituista, mikä näkyy oikeanpuoleisesta kiilamaisesta graafista):

Helsingin WLAN on nopea.

Angry Birds jäi selvästi hitaammaksi, vaikka molemmat käyttävät Elisan runkoverkkoa:

Angry Birds lentää ontuen.

Tällä hetkellä Angry Birds -verkon lisäarvo on olematon, sillä se kuuluu vain samalla paikalla kuin Helsingin oma avoin verkko, ja toimii paljon hitaammin. Odotamme edelleenkin tiedotteessa luvattua kattavuutta ja luotettavaa toimintaa muuallakin kuin Senaatintorilla.

Entäpä se Stockmannin vierasverkko (Stockmann-guest)? Yritys liittyä verkkoon vie standardille Ciscon kirjautumissivulle:

Ei auta edes kanta-asiakaskortti.

Vasta puhelinsoitolla selvisi, ettei verkkoa ole tarkoitettukaan asiakkaille vaan Stockmannin omille business-kumppaneille. He saavat tunnuksen isänniltään/emänniltään käynnin yhteydessä.

Stockmann haluaa siis palvella paremmin yhteistyökumppaneitaan kuin asiakkaitaan, mutta olisiko suuri vaiva kertoa Ciscon kirjautumissivulla kenelle verkko on tarkoitettu? Tai avata verkko  asiakkaille, jolloin myös tavarantoimittajat ym. voisivat käyttää sitä?

Hetkinen, mutta onhan Stockmannilla myös asiakkaille tarkoitettu WLAN! Se tosin kuuluu vain Akateemisen kirjakaupan Cafe Aallossa ja on teholtaan niin pieni, ettei signaali kanna juuri pöytiä kauemmaksi. On kai tarkoitus, että asiakkaat viihtyvät kahvilassa pidempään kun voivat samalla surffata asioitaan.

Stockmannin asiakasverkko löytyy Cafe Aallosta.

Kaiken tämän jälkeen tuskin yllätyt kun kerron, ettei verkko toiminut. Siihen ei saanut yhteyttä iPhone 4:llä, ei iPadillä eikä Lumia 900 -puhelimella.

Itse en ainakaan yllättynyt yhtään.

(Mikä mahtaa olla tilanne muissa Suomen Stockmanneissa?)

Jk. Kauppatorilla näkyy Fifiwifi -niminen verkko, joka on osa vuonna 2006 aloittanutta maksullista wlan-palvelua. Tämäkään verkko ei näytä toimivan. Onko tietoa, kuka Fifiwifiä nykyään ylläpitää Suomessa, vai pitääkö kukaan?

Jk 2. Kokeilin Cafe Aalto -verkkoa uudelleen 20.6.2012 klo 17, ja kaikki toimi hyvin. Ilmeisesti aamulla töpseli ei vielä ollut seinässä, tai verkko oli jostain syystä kaatunut?

Angry Birdsit eivät lennä Helsingin wlan-verkossa

Toukokuun lopussa ilmestyi mahtipontinen tiedote: Helsinki tekee historiaa -- keskustaan ilmainen nettiyhteys. Teksti lupasi, että Helsingistä tulee maailman ensimmäinen pääkaupunki, jonka keskustan viestiliikenne perustuu langattomaan, maksuttomaan, kirjautumisvapaaseen ja yhtenäiseen WLAN-verkkoon.

Ensimmäisyys oli hyvin tulkinnanvaraista, mutta markkinointijohtajan lupaukset eivät loppuneet siihen: Helsinki-päivänä 12. kesäkuuta keskustassa otetaan käyttöön ilmainen WLAN-yhteys, joka on vapaasti kaikkien Helsingin keskustassa asuvien ja asioivien käytettävissä. Verkon käyttö ei edellytä erillistä kirjautumista tai salasanoja. Verkkoa on tarkoitus laajentaa vuoden mittaan, mutta ensimmäisenä se toimii ydinkeskustassa.- Ydinkeskustalla tarkoitan Kamppi-Esplanadinpuisto-väliä. Se toimii aina Kaivopuiston rantaan asti.

Helsinki-päivästä on nyt kulunut kolme vuorokautta, joten kävin aamulla kokeilemassa, miten Angry Birds Wi-Fi -tunnuksen saanut verkko toimii. No, eipä käytännössä lainkaan. Espan päästä löytyi ilmeisesti yksi tukiasema, joka kattoi pienen alueen Svenska teatern'in ympärillä -- sattumoisin sama paikka, jossa Suomen ensimmäinen julkinen wlan-tukiasema aloitti yli 11 vuotta sitten. 

Aluksi iPhone ei kytkeytynyt verkkoon lainkaan:

Lopulta puhelimeen ilmestyi sentään operaattorin aloitusnäyttö:

ja kehotus tökätä mainosta:

The world's best WLAN kuulostaa lupaavalta. Tökkäyksen jälkeen näytölle ilmestyi kuitenkin vain Angry Birds -hahmo eikä mitään muuta:

Tämä on huono juttu kaikkien kannalta. Juuri nyt keskustassa parveilee risteilyturisteja, jotka etsivät verkkoa tarkistakseen sähköpostinsa ja hakeakseen karttoja tai tietoa nähtävyyksistä. Toimimaton verkko keskellä Helsinkiä tahraa Suomen kansainvälisesti tunnetuinta brändiä, Angry Birdsiä.

Turistit luulevat olevansa tunnetussa mobiilitekniikan edelläkävijämaassa ja miettivät, ovatko erehtyneet lahden väärälle puolelle. Ilmeisesti Nokia olikin kotoisin Tallinnasta? Ainakin wlan-verkot toimivat siellä paremmin.

Itse asiassa tänään aamulla kokeillessani Kauppatorin ja Esplanadin alueelta ei löytynyt yhtään kunnolla toimivaa avointa wlan-verkkoa. Tilanne on kerrassaan kehno. Yleensä alueella toimii Helsingin kaupungin avoin wlan, joka suomen-, ruotsin- ja englanninkielisten varoitusten jälkeen päästää nettiin, mutta aamulla sekin näkyi vain hetkittäin eikä Kauppatorilla lainkaan.

Kaupungin tarjoama avoin verkko on kaunis ajatus, mutta moniko turisti tajuaa mitään tästä nimestä:

Jos kaupungin nimi on Helsinki, mikä kumma on Helsingin kaupu...? Turistit kun eivät ymmärrä suomenkielen taivutuksia. (Bird & Bird kuulostaa lupaavalta, mutta ei liity Rovioon -- kyseessä on kansainvälinen asianajotoimisto, ja heidän verkkonsa on taatusti suojattu :-).

Myös avoin stockmann-guest -verkko lupaa enemmän kuin antaa. En ole koskaan onnistunut kytkeytymään siihen tavaratalossa asioidessani. Ehkä verkko vaatisi kanta-asiakaskortin? Joka tapauksessa turisti pettyy myös ostoksilla ollessaan.

Turistin viimeinen oljenkorsi on hyödyntää suomalaista erikoisuutta: kenen tahansa wlan-verkkoa saa käyttää luvatta, jos sitä ei ole suojattu. Mutta monikohan turisti tietää tästä mahdollisuudesta? Olisiko parempi laittaa verkko toimimaan Helsingin paraatipaikalla kuin ajaa turisteja etsimään tavallisten kaupunkilaisten avoimiksi unohtamia kotiverkkoja?

Jatkoa aiheelle täällä.

Kun julkinen WLAN ei avaudu iPhonella

Jos olet iPhone-käyttäjä, olet saattanut törmätä matkalla ikävään ongelmaan: olet maksanut lentokentän, hotellin tai konferenssitilan WLAN-verkosta (Wi-Fi), mutta tunnukset kysyttyään iPhone ei avaakaan nettiyhteyttä. Näyttö jää valkoiseksi tai palaa takaisin aloitussivulle.

Tämä erittäin kiusallinen ilmiö on osunut omalle kohdalle monta kertaa ulkomailla. Olen kuvitellut, että vika on tukiasemassa ja tyytynyt siihen.

Eilen Oslon Gardemoenin kentällä löysin vihdoin ratkaisun ongelmaan.

Kentällä on tarjolla ilmainen wlan-yhteys, tosin vain tunniksi. Yhteys pitää rekisteröidä käyttöön tekstiviestillä (hyvä syy siihen, miksi kannattaa pitää mukana vähintään kahta matkapuhelinta -- itselläni on joskus kolmekin :-).

Kun olin rekisteröinyt yhteyden, palvelu ilmoitti ratkaisevan tiedonjyvän:

(Huomaa hauska sana infokapsler -- päättelin sen tarkoittavan evästeitä norjaksi) Safarin evästeasetukset löytyvät iPhonen asetusten Safari-kohdasta. Omassa iPhonessani oli evästeet kieltävä asetus ("ei koskaan"), jonka vaihdoin ohjeen mukaiseksi:

Ja kas, yhteys alkoi toimia:

iPadissä kyseinen evästeasetus oli salli aina. En ole varma, olenko jossain vaiheessa itse muuttanut sitä, vai onko asetuksen oletusarvo tablet-koneessa eri kuin puhelimessa.

Oletko törmännyt iPhonen tai iPadin kanssa ongelmiin julkisten WLAN-verkkojen kanssa?

Lisäys klo 9.15: Googlaus löysi tällaisen tiedon: iOS 5 Disables Cookies & Breaks Loads of Sites. Lukijakommenteissa Matthias kirjoittaa jopa näin: I have actually seen that the setting has changed itself several times on my iPhone. I set it to from visited and at some point in the day or days it goes back to never.