Venäläiset operaattorit Suomessa

Uutinen venäläisen operaattorin Suomeen perustamasta tietoliikennekeskuksesta hämmensi kaksi viikkoa sitten. Miten venäläinen operaattori voi hyökkäyssodan ollessa kesken perustaa Suomeen tietoliikennekeskuksen, etenkin kun Traficom kommentoi olevansa asian suhteen mediatietojen varassa? Kansanedustaja ehti jo somessa vaatia tiukempia rajoituksia ja lisää valvontaa.

Odotin, että jokin media tarttuisi aiheeseen ja selvittelisi sitä tarkemmin, mutta mitään ei kuulunut. Selvittelin sitten itse.

"Tietoliikennekeskus" on ilmeisesti venäläisen Beeline-operaattorin itsensä käyttämä termi ja turhan mahtipontinen. Ilmeisesti kyse on vain yhdysliikennepisteestä (IPX). Se voi olla järeämpi reititin konesalissa, joka yhdistää eri operaattorien verkkoja (siitähän se internet-nimikin on tullut, eri toimijoiden verkkojen yhdistämisestä).

Kun operaattori myy asiakkaalleen nettiyhteyden, sillä pitää itsellään olla sopimuksia muiden operaattorien kanssa liikenteen välittämisestä, jotka sitten taas sopivat muiden kanssa ja niin edelleen. Yhdysliikennepiste on paikka, jossa eri operaattorien verkot kohtaavat toisiaan ja vaihtavat liikennettä keskenään. 

Suomalaisten operaattorien yhdysliikennepiste on FICIX: laitetila, johon tulevat eri operaattorien kaapelit ja järeä reititin vaihtaa liikennettä niiden välillä. FICIXin jäsenlistalta löytyy vain yksi selvästi venäläinen operaattori: RASCOM JSC. Tämä on ilmeisesti eri operaattori kuin saman niminen afrikkalainen satelliittiverkon toimija (Rascomstar.com)? 

Venäläisen RASCOMin sivujen mukaan yksi sen partnereista on suomalainen Digita. Kyse on colocation-yhteistyöstä eli käsittääkseni jakavat saman laitetilan. Olisi kiinnostavaa tietää, meneekö Digitan verkosta liikennettä venäläisen operaattorin verkkoon tai päinvastoin. "Liikenne" tarkoittaa tässä yhteydessä sekä internet- että matkapuhelinliikennettä. Rascom listaa peräti 10 kytkentäpistettä, yksi Espoossa, yksi Vantaalla ja loput Helsingissä (osoitteineen).

Kriittisyydestään huolimatta kaapeliyhteyksien teleoperaattoriksi voi Suomessa ryhtyä kuka tahansa. Radiotaajuudet ovat sitten eri juttu. Operaattorilta edellytetään kuitenkin teletoimintailmoitusta Traficomille. Lista ilmoituksen tehneistä yrityksestä löytyy teletoimintarekisteristä. Listalta ei kuitenkaan löydy Beelinea eikä Rascomia (tai sen emoyhtiö Vimpelcomia).

Mitä sitten toiminta teleoperaattorina tarkoittaa? Ainakin yhteyksien myyntiä asiakkaille. Harva operaattori kaivaa itse maahan kuitua fyysisesti oman verkon rakentamiseksi. Tuskin myöskään venäläinen Rascom on itse kaivanut kaapeleita Suomesta Venäjälle. Todennäköisesti se ostaa kapasiteettia tai kuidun käyttöoikeutta joltain suomalaiselta toimijalta, joka varsinaisesti omistaa kaapelin.

Mutta kuinka monta venäläistä operaattoria toimii Suomessa? Mikä on täällä toimivien operaattorien omistuspohja ja miten ne liittävät omat verkkonsa muihin? Kukaan ei tiedä.

Voi tuntua yllättävältä, ettei operaattoritoimintaa valvota tämän tarkemmin. Traficomilla on kuitenkin oikeus valvoa operaattorien toimintaa ja teknistä tietoturvaa, sillä laki velvoittaa kuljettamaan liikenteen sen sisältöä urkkimatta. Tarkastuksia voidaan tehdä, jos toiminta herättää epäilyksiä. Ilmeisesti näin ei ole vielä käynyt.

Mikä sitten olisi pahinta, mitä pahantahtoinen operaattori voisi tehdä? Ainakin vakoilla oman verkkonsa läpi kulkevaa liikennettä, ehkä myös häiritä kyberhyökkäyksessä tahallisesti muita operaattoreita sotkemalla verkkojen reititystietoja. Tällainen havaittaisiin nopeasti ja johtaisi liiketoiminnan loppumiseen, mutta kriisitilanteessa sitäkään ei voi sulkea pois.

Vieraan maan omistamassa verkossa voi yhdysliikennesopimusten vuoksi kulkea vaikka kahden suomalaisen asiakkaan keskinäistä liikennettä. Tätä asiakas ei voi tietää, ja kun operaattorien taustat näyttävät olevan huonosti tunnettuja, kannattaa aina salata kaikki vähänkin tärkeä liikenne. Vaikka oma operaattori olisi luotettava, seuraavaksi liikenteen saava ei välttämättä ole sitä. Näin internet on aina toiminut.

Itselle herää myös kysymys tiedustelulakien kiertämisestä. Onko siviili- ja sotilastiedustelua tekevillä tahoilla varmasti riittävän laajat pääsymahdollisuudet, vai voidaanko operaattoreita perustaa vain siksi, että niillä kierretään tiedustelun laillisia seurantapisteitä?

Olisiko tarpeen valvoa operaattoritoimijoita tarkemmin vai onko toiminta samanlaista kuin kaikki muukin bisnes?

Muokattu 25.8.2025

Mysteerirakennus Espoossa - paljastiko Remes turvallisuussalaisuuden?

Espoon Nihtisillassa, kun ajetaan Turun moottoritieltä Kauniaisiin, oikealle puolelle jää mystinen rakennus. Mystinen se on siksi, ettei isossa valkoisessa rakennuksessa ole mitään logoja eikä nimiä, ei ole koskaan ollut. Ikkunat näyttävät aina peitetyiltä ja tontin ympäri kulkee aita. 

Edessä Nihtisillan ABC, taustalla valkoinen mysteerirakennus.

Ilkka Remeksen Horna-kirjan sivulla 90 lukee seuraavaa:

"Marko laski KRP:N esitutkinta-aineistonipun pöydälle ja kuunteli kuinka Turunväylä kohisi ikkunan takana. Hän istui Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen toimistossa Espoon Nihtisillassa. Samassa persoonattomassa toimistotalossa Kutojankulmassa toimi myös puolustusvoimien tietotekniikkalaitos."

Ilmeisesti talon arvoitus on ratkennut. Muistelen, että vuosia sitten talon lähellä oli jopa dronen lentokieltoalue - varma merkki siitä, että paikassa on jotain salattua. Kielto on sittemmin poistunut.

Onko kyseessä tosiaan PV:n tiedustelulaitos? Niidenhän pitäisi olla salaisia. Remes tuskin paljastaisi tietoa vahingossa, sen verran suhteita hänellä on PV:n tiedusteluväkeen. Kirjasta ei ole tietääkseni tehty tutkintapyyntöä, vaikka HS-toimittajien saaman tuomion valossa kyseessä voisi olla turvallisuussalaisuuden paljastaminen.

En ole missään nähnyt virallista mainintaa talon käyttötarkoituksesta, joten ilmeisesti tietoa ei ole tarkoitettu julkiseksi. Uskallan kuitenkin mainita asiasta, koska myös Remes on niin tehnyt.

Horna-kirjan alussa on kuvausta Luonetjärvellä Tikkakoskella sijaitsevasta Viestikoelaitoksesta. Toisen luvun alussa kuvataan myös Casa C-295 tiedustelukonetta ja sen Lockheed Martinilta ostettua Dragon Shield signaalitiedustelujärjestelmää. "Yli 110 miljoonaa euroa maksanut huippusalainen laitteisto oli Suomen varjelluinta teknologiaa, jonka salaisuuksiin oli vihitty vain tiedustelulaitoksen eliittiä" (s. 13).

Horna ilmestyi vuonna 2014, kolme vuotta ennen Helsingin Sanomien tuomioon johtanutta juttua.

Miten tunnistan romanssihuijauksen?

Jokin aika sitten minuun otti yhteyttä ilmeisen romanssihuijauksen uhri. Hän toivoi, että varmistaisin huijarin lähettämien kuvien aitouden tai katsoisin, löytyvätkö ne netistä jollain muulla nimellä. Uhri kertoi, että viestittely oli jatkunut jo pitkään ja osapuolten välille oli syntynyt tunnetta. 

Jo ennen kuvien katsomista aavistin pahaa. Tarina kuulosti tyypilliseltä romanssihuijaukselta, jossa mies on tutustunut suomalaiseen uhriin sosiaalisessa mediassa, viestitellyt pitkään ja suunnittelee nyt Suomeen muuttamista. Ennen pitkää tarvitaan rahaa matkajärjestelyihin ja muihin hyviin tarkoituksiin.

Ilmeisesti huijareilla on valmis käsikirjoitus, sillä tarina on aina samanlainen. Mies on armeijan palveluksessa, mutta lopettelemassa uraansa. Vaimo on ehkä eronnut tai kuollut, ja nyt mies on yksin. Mies väittää olevansa Suomen kaksoiskansalainen, mikä armeijataustan vuoksi olisi erittäin epätodennäköistä. Armeija on kuitenkin sopiva tekosyy sille, miksi yhteydenpito on epäsäännöllistä eikä kaikkia kanavia voi käyttää. On pakko turvautua sosiaaliseen mediaan ja pikaviestien teksteihin.

Miehiä huijattaessa tarina on melkein samanlainen, mutta nyt kirjoittaja on naislääkäri, joka on adoptoitu lapsena Turusta ja on nyt töissä Jemenin sairaalassa. Ankeat olosuhteet vaikeuttavat viestintää eri tekosyillä. Lähdin yhteen tällaiseen huijaukseen mukaan ja Ilta-Sanomat teki siitä jutun.

Varmaan paras asiantuntija romanssihuijausten tunnistamiseen on Facebookissa Tuula Elizabeth Visa, joka on kirjoittanut aiheesta kirjankin. Kannattaa kysyä häneltä mielipidettä, jos oma lähipiiri ei riitä vakuuttamaan, että kyse on huijauksesta. Myös sivustosta https://nettideittiturva.fi voi olla apua. Ihminen uskoo mielellään sen, minkä toivoisi olevan totta.

Paitsi, että rakkaushuijarin tarina on aina sama ja jo itsessään epäilyttävä, huijarin tunnistamiseen on helppo keino: pyydä häntä videokeskusteluun vaikka Whatsappissa. Kuka ylipäätään muuttaisi Suomeen ilman, että on ensin keskustellut videolla toisen henkilön kanssa?

Romanssihuijari keksii aina jonkin selityksen, miksi kuvapuhelu ei onnistu. Helena Antero vetosi siihen, ettei Jemenin sotilassairaalassa saanut käyttää älypuhelinta, hän oli vain pöytäkoneen varassa. Tämä huijari vetosi videopuhelun vaatimaan lisämaksulliseen liittymään (täyttä puppua tietenkin, mitään lisämaksua ei ole).

On tapauksia, joissa romanssihuijari on ollut palkattu näyttelijä, mutta tämä yksinkertainen konsti riittää karsimaan 95 % huijareista.

Kuvien etsintä ei ole kovin tehokasta, sillä ne ovat usein tekoälyn luomia, eikä vastaavia löydy mistään. Tässä tapauksessa löytyi. Kyseessä oli serbialainen poliitikko, joka kieltämättä olisi mennyt suomalaisesta. Hänestä oli myös runsaasti kuvamateriaalia, joten huijari saattoi poimia sopivia kuvia eri tilanteista.

Romanssihuijarit ovat kenties alhaisimpia kaikista huijareista. He vetoavat uhreihin, jotka ovat jo valmiiksi yksinäisiä ja haavoittuvia, ja käyttävät heitä armotta hyväkseen. Romanssihuijaus ei vaadi tekijältä osaamista, tarvitaan vain aikaa. Siksi yrittäjiä riittää loputtomasti. Valitettavasti myös uhreja, vaikka näistä asioista on varoitettu loputtoman monta kertaa.

Avainsanoja: rakkauspetos, romanssihuijari, nettihuijaus

Käynti Mummolassa - tällainen on Tommi Vuorisen uusi bisnes

Maailmalta palannut Tommi Vuorinen on asettunut Pihtiputaalle. Hän osti Takkatupa-nimisen pysähdyspaikan ja vaihtoi sen nimeksi Mummola (Pihtiputaan kuuluisa mummo, tiedäthän?). Poikkesin Takkatupa/Mummolaan heinäkuun puolivälissä.

Mummola näkyy vielä aiemmalla nimellä Takkatupa.

Mummola sijaitsee Jyväskylä-Oulu valtatie 4:n varrella. Kyltin mukaan Jyväskylään on 133 kilometriä, Ouluun 204 kilometriä. Ollaan kaukana kaikesta. Ja se sopii Tommille hyvin, sillä hän on luontoihminen henkeen ja vereen. Krypto- ja verkostohommat voivat olla teatteria tai halua vaurastua keinoista piittaamatta, mutta metsässä samoilemisen suhteen Tommi on aito ja rehellinen.

Mummolan tiski.

Vuorisen into rakentaa Mummolan ympärille erilaista luonto- ja matkailutapahtumaa tulee Pihtiputaalle tarpeeseen. Wikipedian mukaan kunnan asukasluku on noin 4000 ja ollut tasaisessa laskussa vuodesta 1980 lähtien (silloin yli 6000 asukasta). Kaikki yrittäminen on tervetullutta.

Pysähtyessäni Mummolaan isäntä itse sattui olemaan paikalla ja kertoi auliisti suunnitelmistaan.  Mummola on iso ruokapaikka, erikoisuudeksi on hankittu iso joukko keinutuoleja. Eri kokoisia tiloja on koristeltu luontoaiheilla, kuten hirvensarvilla ja suurella hauella. Takapihalla on joukko eläimiä.

Mummolan kokoushuone on koristeltu luontoaihein.

Tommi on markkinamies henkeen ja vereen. Hän esitteli puista arkkua, jossa halukkaat voivat kuvauttaa itsensä, mikäli kestävät huumoria.

Haluatko kuvauttaa itsesi ruumisarkussa?

Toinen hanke oli rakentaa kotkanpesä, jossa parit voivat "rengastaa" toisensa ja kuvata tapahtuman.

Vaarin tuvassa on rekvisiittana puusta veistetty kotka sekä lainassa oleva karhun kallo (uusia ei saa käyttää).

Mummola-brändiä tullaan laajentamaan myös matkailuun lähiseudun koululla.

Esiteltyään innokkaasti ideoitaan istuimme Tommin kanssa alas ja puhuttiin myös Onecoinista (tai Onesta, kuten hän nykyään korostaa).

Olen yli 10 vuotta varoittanut ihmisiä Onecoin-huijauksesta ja kritisoinut Tommin mainospuheita. Poliisi ei kuitenkaan kiinnostunut asiasta ja äskettäin se lopetti tutkinnan myös muodollisesti. Viranomaisten mielestä Tommi on nyt puhdas mies, eivätkä minun kommenttini vaikuta enää mihinkään. Onecoin-toiminta näyttää hiipuneen lopullisesti. 

Tommi itse ja muut toiveikkaat odottavat, josko heidän suurella kolikkopotillaan olisi joskus arvoa. Virallisen selityksen mukaan One odottaa nyt EU-markkinoilla vaadittavaa MiCA-lisenssiä. Mutta kuka sitä hakisi, kun toiminta ainakin Euroopassa näyttää kuihtuneen kokonaan? Siihen Tommi ei antanut selvää vastausta.

Tommin kommentit vanhoista tapahtumista olivat tuttuja vuosien varrelta: kaikki tehtiin oikein ja valuuttaan uskottiin, epärehelliset henkilöt on tuomittu, mitään väärää ei tapahtunut. En lähtenyt enää haastamaan Tommia näistä asioista. Olen sitä aikani tehnyt ja tulos on tässä. 

Tommi on luonto- ja markkinointimies, joka katsoo tulevaan. Jälleen kerran puheet ja suunnitelmat ovat suuria, aivan kuten Onecoinin käynnistyessä. Toivottavasti rehellinen matkailu- ja ravintolabisnes onnistuvat verkostohuijauksia paremmin. Oikeita yrittäjiä Suomen syrjäseudut tarvitsevatkin.

Lapsuuden kylmät talvet - ne olivat ainakin todellisia

Edellisessä kirjoituksessa laskin tunnuslukuja Tampereen kesälämpötiloista. Nyt on sitten talvilämpötilojen vuoro. Tampere on sopiva kohde, sillä muistan omakohtaisesti hyytävät pakkasjaksot tammikuussa 1985 ja uudelleen 1987. Tampereella ei ole myöskään lämpötiloja tasaavaa merta, vaikka Pyhäjärvi vaikuttaneekin Pirkkalan lämpötiloihin. Talvella se on kuitenkin jäässä.

Datan puhtauden kanssa taas samat ongelmat kuin kesälläkin: mittausajankohdat ovat vaihdelleet, joten poimin Exceliin aamuöisin 4:40 (tai 4:50) mitatut lämpötilat. Koska oltiin talviajassa, ei ajan vaihtumisesta tarvinnut välittää.

Aamuyön lukema on paras, koska silloin vielä talvinen aurinko ei pääse vaikuttamaan lukemaan, mutta yön alin lukema se ei välttämättä ole. Otin mukaan tammi-, helmi-, maalis-, marras- ja joulukuun tiedot. Loka- ja huhtikuut jätin pois, koska ne ovat rajatapauksia ja tuottavat ongelmia talviaikaan palaamisen vuoksi.

Tulos ei ole tieteellisen tarkka, sillä datan epäpuhtaudesta johtuen vuodelta 2005 on vain 61 mittausta (tammi-maaliskuu puuttuvat) ja vuodelta 2000 vain 75 mittausta (helmi-maaliskuussa vain muutama mittaustulos). Muilta vuosilta tuloksia on 144-152 yöltä.

Muistot 1985 ja 1987 kylmyydestä ovat ainakin tosia. Ne erottuvat keskilämpötiloissa (-10,5 ja -9,9 C) selvästi. Niissä tulivat myös alimmat yksittäiset lämpötilat (-32,7 ja -34,9 C). Seuraavaksi kylmin yksittäinen mittaus oli talvella 2003 mitattu -30,5 C.

Vastaavasti lämpimin talvi oli 2020, jolloin kaikkien talvisten aamuöiden keskilämpötila nousi niukasti plussan puolelle. Se on jo aika hurjaa Tampereen korkeudella.

Muutos on helppo nähdä ilman Excelin piirtämää trendiviivaa. Mahdolliset johtopäätökset ja tulkinnat jätän lukijalle. 

Tampere-Pirkkalan talvisten aamuöiden keskilämpötila on noussut 45 vuodessa selvästi.

Polynominen trendiviiva kertoo nousun hidastuneen 2000-luvulla. Näin vahva tulkinta on kuitenkin kyseenalainen, koska dataa on vain noin 150 kpl/vuosi.

Keskiarvojen polynominen trendiviiva.

Dataa on hauska pyöritellä. Laskin vielä peräkkäisten öiden muutoksen itseisarvon ja summasin ne, sitten laskin summista vuosittaiset keskiarvot. 

Keskimääräinen muutos yöstä toiseen.

Grafiikan perusteella peräkkäisten öiden lämpötilat vaihtelevat 2,5-5 C /vrk. Suurinta vaihtelu näyttää olleen v. 2003 (4,75 C) ja pienintä 2008 (2,54 C). Kesäkaudella suurimmat arvot olivat v. 1982 ja v. 2000 (3,05 C) ja pienin 2016 (2,19 C). Näissä tiedoissa on vaikea nähdä mitään trendiä saati suurempaa merkitystä.

Toivottavasti joku innostuu piirtämään vastaavia graafeja myös muista mittauspisteistä. Data on sivulla https://www.ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus.

Muokattu 28.7.2025

Lapsuuden kuumat kesät - valemuistoja ja tilastoja

Kesän 2025 sää on ollut erikoinen. Alku oli kolea, mutta heinäkuun toisella viikolla alkoivat helteet, jotka jatkuvat yhä 24.7.2025 tätä kirjoittaessani ja ilmeisesti vielä kuun loppuun asti. 

Myös lapsuuden kesät olivat pitkiä ja lämpimiä, mutta tällaisia hellejaksoja en muista. Olivatko lapsuuden helteet sellaisia kuin nyt, vai ovatko helteet voimistuneet? Iltasanomien mukaan menossa on pisin helleputki 26 vuoteen. 

Ajattelin tutkia asiaa Ilmatieteen laitoksen datapalvelusta, jota olen ennenkin käyttänyt. Lataan vain lapsuuteni Tampereen lämpötilalukemat ja lasken niistä kesien keskilämpötilat. Se ei tosin kerro vielä paljonkaan, sillä kylmät jaksot tasapainottavat kuumia jaksoja. Pitäisi etsiä 10 lämpimintä päivää ja katsoa, onko niiden keskiarvo muuttunut.

Kuten jokainen mittausdatan kanssa työskennellyt tietää, data ei ole koskaan puhdasta eikä täydellistä. Seuraa pitkällinen selvitys siitä, miksi lämpötilojen tutkiminen omin päin on hankalaa.

Ensimmäinen ongelma oli havaintopaikka. Tampereen vanha lentokenttä oli Härmälässä, joten sieltä löytyi vanhoja mittauksia. Valitsin kuitenkin uudemman Pirkkalan lentokentän, joka avattiin 1970-luvun jälkipuoliskolla. Sen mittaushistoria alkoi kuitenkin vasta 1.1.1980, jolloin oma lapsuuteni oli jo ohi.

Monen kokeilun myötä selvisi, että mittaustavat ovat vaihdelleet vuosien aikana. Vanhimmissa vuosissa oli mittausdataa päivittäin klo 1:40, 4:40, 7:40, 13:40, 16:40, 19:40 ja 22:40 (outoja aikoja, muuten). Mittauksia oli vuosien varrella lisätty ja tuoreimmissa tiedoissa lämpötiladataa on jo minuutin välein.

Jostain syystä palvelu haluaa päivämäärärajauksen muodossa pp/kk/vvvv, mikä ei ole minkään standardin mukaista, mutta alkuhämmennyksen jälkeen sitäkin oppii käyttämään. Datan määrä on kuitenkin ongelma, sillä palvelu menee tukkoon liian suurilla tietomäärillä. Pystyin lataamaan kaikki vuosien 1980-1999 lämpötilahavainnot kerralla, mutta sen jälkeen lataukset piti tehdä kymmenen, kahden ja lopulta vuoden välein. Koska rivimäärä ylitti miljoonan, Excel-formaatin sijaan latasin tulokset CSV-tiedostoina ja yhdistin ne tekstieditorilla.

Lopullisessa Pirkkalan lentokentän lämpötiedostossa oli 3 711 185 datariviä. Vaihdoin pilkut puolipilkuiksi ja desimaalipisteen -pilkuksi käsittelyn helpottamiseksi.

Halusin kesäpäivän hellelukemia, joten valitsin klo 13:40 mitatut tiedot ja suodatin ne Find-komennolla tekstitiedostoon, jonka luin sisään Exceliin. Alku ja loppu toimivat hyvin, mutta keskeltä puuttui kaikkien kesien datat. Mitä ihmettä?

Äh, olin unohtanut kesäajan, joka otettiin käyttöön 1981. Ensimmäinen vuosi oli OK, koska silloin kesäaika ei vielä ollut käytössä, samoin viimeiset vuodet, koska silloin mittauksia oli niin tiheästi, että myös 13:40 mitattu arvo löytyi - tosin se oli siirtynyt tunnilla, mutta kyse on vain pienestä heitosta (palvelusta saa tiedot myös UTC-ajassa, mutta en ladatessa vielä ajatellut asiaa).

Tein radikaalin ratkaisun ja suodatin Exceliin vain touko-syyskuussa klo 14:40 mitatut arvot vuosilta 1981-2025, millä pääsin eroon kesäajan ongelmasta. Kun mitataan kesän lämpötiloja, kesäaika on luonnollisesti käytössä. 

Laskin aluksi keskiarvon kaikista touko-syyskuun klo 14:40 mittauksista, ja taas tuli ongelma:

Katkos datassa

Takaisin tutkimaan alkuperäistä dataa. Kävi ilmi, että Pirkkalan mittauspiste oli alkanut mitata lämpötilan 13:40 lisäksi myös 13:50, ja jättänyt lopulta 13:40 (kesällä 14:40) kokonaan pois. Kaiken huipuksi kesäkuukausina mittaus oli välillä tapahtunut 14:41 tai 14:42. Mikään automaattinen suodatus ei riittänyt poimimaan iltapäivän lukemaa.

Lopulta päädyin suodattamaan vuosien 2006 ja 2007 mittausdatasta 14:40, 14:41 ja 14:42 tulokset Excelin sisällä ja lisäämään ne paikoilleen taulukkoon. Muutamilta päiviltä puuttuu edelleen lukuja (varsinkin 2003, jossa päiväarvoja on vain 134, kun muissa niitä on 141-153), mutta tarkkuus riittää tähän käyttöön.

Miten siis touko-syyskuun iltapäivien keskilämpötila on muuttunut?

Tampere-Pirkkalan kesäkauden iltapäivälämpötilojen lievä nouseva trendi.

Lämpötila on noussut lievästi (y=0,0346x + 16,091). Excel-pyöritys kertoo myös, että ylin mitattu lukema oli 2010 ja 2021 mitatut 31,7 astetta. Alin koko kesän klo 14:40 maksimilukema oli vuonna 2017, jolloin korkein lämpötila oli vain 24,6 - ei siis yltänyt edes hellerajalle (ja sekin mitattiin jo 19.5.).

Entä se varsinainen kysymys? Olivatko kesien hellepäivät kuumentuneet vuosien mittaan?

Otin kesä-elokuiden lämpötilat kultakin vuodelta ja lajittelin ne laskevaan järjestykseen. Laskin keskiarvot kymmenestä korkeimmasta lukemasta. 

Helteet ovat pysyneet ennallaan.

Kuvasta näkyy, että vaikka kesän keskilämpötila on noussut, ei helteisten iltapäivien keskilämpötila ole muuttunut.

Tuloksella ei ole suurta informaatioarvoa. Kyse on vain yhdestä mittauspisteestä ja 44 vuoden tarkasteluajasta. Itse tutkintamenetelmä on kuitenkin kiinnostava ja ehkä joku muu jaksaa analysoida aihetta enemmänkin, kun kerran dataa on saatavissa. Mutta kuten esimerkkini osoittaa, helppoa työ ei ole.

"Lapsuus" ja "helle" (lapsen silmin) ovat subjektiivisia asioita. Silti voi vain ihmetellä, miten aikoinaan pärjättiin kesäkuumalla, kun ei taloissa ollut ilmastointia eikä ilmalämpöpumppuja. Autoissa oli veivattavat ikkunat, joiden ilmavirta viilensi. Ilmastointi oli loistoautojen luksusta. Ehkä ihmiset kestivät enemmän ja valittivat vähemmän? Ja jos valittivatkin, se jäi lähipiirin tietoon, eikä levinnyt somen kautta yleiseksi puheenaiheeksi.

Toinen kiinnostava aihe olisi kylmien säiden vertailu. Etelässä ei ole enää sellaisia pakkasia kuin 1985 ja 1987 tammikuussa, jolloin lämpötila pysyi alle 30 asteessa ja kylmyyden vuoksi jopa lauttaliikenne Tukholmaan jouduttiin keskeyttämään meren jäätyessä (tai ainakin oli sen uhka, en muista enää varmaksi). Ilmeisesti talvet ovat tosiaan lauhtuneet, ainakin etelässä.

Ctrl+Alt+Kaaos - jo toinen kirja Kivimäestä

BBC:n toimittaja Joe Tidy on julkaissut kirjan "Ctrl+Alt+Chaos - How teenage hackers hijack the Internet", joka on ilmestynyt suomeksi nimellä "Ctrl+Alt+Kaaos - Julius Kivimäen ja muiden hakkerien jäljillä" (Bazar 2025). Tidy on epäilemättä oikea henkilö kirjoittamaan asiasta, sillä hän sai Kivimäen antamaan tv-haastattelun heti Sonyn Playstation -verkon kaatamisen jälkeen. 

Aleksanteri/Julius Kivimäki on tämänkin kirjan päähenkilö, jonka ympärille muiden hakkerien tarinat kietoutuvat. Tidy liikkuu samoissa maisemissa kuin Malin kirjassaan Ransom_Man, mutta kuvaa tapahtumia vielä laajemmin ja yksityiskohtaisemmin. Erityisesti Vastaamon tietomurron paljastuminen ja sitä seuranneet tapahtumat on kerrottu vauhdikkaasti ja jännittävästi, aivan kuin Tidy olisi ollut itse paikalla. KRP:n Leponen ja Kurittu ovat antaneet toimittajalle paljon materiaalia. 

Vastaamon tapahtumat, kiristys ja oikeudenkäynti on kuvattu yksityiskohtaisesti ja nähdäkseni virheettömästi. Ainakin suomenkielisessä versiossa faktat ja nimet ovat oikein, mikä ei aina ulkomaisissa kirjoissa ole varmaa. Kirja mainitsee jopa allekirjoittaneen havainnon Kivimäestä pelaamassa pasianssia istuntojen aikana, mikä loukkasi erityisen paljon videoyhteyttä seuranneita uhreja.

Viimeistään tämä kirja tekee Kivimäestä kansainvälisesti tunnetun hakkerin, oman aikamme Kevin Mitnickin.

Ctrl+Alt+Kaaos

Kirjan luettuaan jää hämmentynyt olo. Mikä on se voima, joka sai nuoret miehet suorittamaan järjettömiä tekoja, ja lähinnä nauramaan uhrien kärsimykselle? Miksi Kivimäki antoi omilla kasvoillaan haastattelun kaadettuaan jouluna Sonyn verkon, pilattuaan monien joulun ja aiheutettuaan miljoonavahingot yhtiölle? Mikä saa nuoret pitämään itseään voittamattomana yli-ihmisenä, jolle edes oikeuslaitos ei voi mitään?

Ensi vuoden kesällä Kivimäki vapautuu vankilasta istuttuaan puolet lain sallimasta maksimituomiosta. Tidy ihmettelee syystäkin Suomen oikeuslaitosta, joka kohtelee moneen kertaan tuomittua Kivimäkeä jälleen ensikertalaisena, koska edellisestä vankeustuomiosta on ehtinyt kulua yli viisi vuotta. Sama ongelma on tosin ollut muissakin maissa: nuoret hakkerit pääsevät lievillä tuomioilla, vaikka vahingot ovat mittavia. Myös tekojen tutkinta on hidasta, sillä väkivalta- ja talousrikokset ovat etusijalla.

Tidyn kirjassa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. FBI järjesti Kivimäelle ansan Las Vegasin loistohotelliin tämä matkustettua hakkerikonferenssiin vähän ennen kuin täytti 16 vuotta. Vähän myöhemmin Kivimäellä oli pelkässä matkakassassa 205 bitcoinia (arvo nykyisin noin 20 miljoonaa euroa). Kaksi hakkeripiireissä pyörinyttä aktiivia meni yhteen toisen vaihdettua sukupuoltaan. Toiset kaksi joutuivat Filippiineillä vankilaan murhattuaan nuoren naisen. Ja vaikka hakkerit pitivät swattausta (soitetaan hätäpuhelu poliisille) pelkkänä pilana, eräässä tapauksessa se johti syyttömän perheenisän kuolemaan, kun poliisit avasivat tulen.

Viimeistään kirjan luettuaan ymmärtää, miksi oikeus antoi syyksilukevan tuomion, vaikka mikään yksittäinen todiste ei osoittanut syyllisyyttä vedenpitävästi. Onkin kiinnostavaa, tuleeko tämän vuoden elokuussa alkavassa hovioikeuden käsittelyssä esiin uutta aineistoa tai rikostovereita.

Kivimäen tarinassa riittää aineksia elokuvaan. Dokumenttielokuva onkin jo tulossa. Hänen tapauksessaan rikokset ovat epäilemättä kannattaneet. Hän on joutunut vastaamaan vain murto-osasta kaikista tekemistään konnuuksista ja muutama vuosi vankeutta on pieni takaisku miljoonien rikoshyödystä.

Julkisuus on tosin viimeinen asia, mitä nettirikollinen itselleen ja toimilleen kaipaa.