Ctrl+Alt+Kaaos - jo toinen kirja Kivimäestä

BBC:n toimittaja Joe Tidy on julkaissut kirjan "Ctrl+Alt+Chaos - How teenage hackers hijack the Internet", joka on ilmestynyt suomeksi nimellä "Ctrl+Alt+Kaaos - Julius Kivimäen ja muiden hakkerien jäljillä" (Bazar 2025). Tidy on epäilemättä oikea henkilö kirjoittamaan asiasta, sillä hän sai Kivimäen antamaan tv-haastattelun heti Sonyn Playstation -verkon kaatamisen jälkeen. 

Aleksanteri/Julius Kivimäki on tämänkin kirjan päähenkilö, jonka ympärille muiden hakkerien tarinat kietoutuvat. Tidy liikkuu samoissa maisemissa kuin Malin kirjassaan Ransom_Man, mutta kuvaa tapahtumia vielä laajemmin ja yksityiskohtaisemmin. Erityisesti Vastaamon tietomurron paljastuminen ja sitä seuranneet tapahtumat on kerrottu vauhdikkaasti ja jännittävästi, aivan kuin Tidy olisi ollut itse paikalla. KRP:n Leponen ja Kurittu ovat antaneet toimittajalle paljon materiaalia. 

Vastaamon tapahtumat, kiristys ja oikeudenkäynti on kuvattu yksityiskohtaisesti ja nähdäkseni virheettömästi. Ainakin suomenkielisessä versiossa faktat ja nimet ovat oikein, mikä ei aina ulkomaisissa kirjoissa ole varmaa. Kirja mainitsee jopa allekirjoittaneen havainnon Kivimäestä pelaamassa pasianssia istuntojen aikana, mikä loukkasi erityisen paljon videoyhteyttä seuranneita uhreja.

Viimeistään tämä kirja tekee Kivimäestä kansainvälisesti tunnetun hakkerin, oman aikamme Kevin Mitnickin.

Ctrl+Alt+Kaaos

Kirjan luettuaan jää hämmentynyt olo. Mikä on se voima, joka sai nuoret miehet suorittamaan järjettömiä tekoja, ja lähinnä nauramaan uhrien kärsimykselle? Miksi Kivimäki antoi omilla kasvoillaan haastattelun kaadettuaan jouluna Sonyn verkon, pilattuaan monien joulun ja aiheutettuaan miljoonavahingot yhtiölle? Mikä saa nuoret pitämään itseään voittamattomana yli-ihmisenä, jolle edes oikeuslaitos ei voi mitään?

Ensi vuoden kesällä Kivimäki vapautuu vankilasta istuttuaan puolet lain sallimasta maksimituomiosta. Tidy ihmettelee syystäkin Suomen oikeuslaitosta, joka kohtelee moneen kertaan tuomittua Kivimäkeä jälleen ensikertalaisena, koska edellisestä vankeustuomiosta on ehtinyt kulua yli viisi vuotta. Sama ongelma on tosin ollut muissakin maissa: nuoret hakkerit pääsevät lievillä tuomioilla, vaikka vahingot ovat mittavia. Myös tekojen tutkinta on hidasta, sillä väkivalta- ja talousrikokset ovat etusijalla.

Tidyn kirjassa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia. FBI järjesti Kivimäelle ansan Las Vegasin loistohotelliin tämä matkustettua hakkerikonferenssiin vähän ennen kuin täytti 16 vuotta. Vähän myöhemmin Kivimäellä oli pelkässä matkakassassa 205 bitcoinia (arvo nykyisin noin 20 miljoonaa euroa). Kaksi hakkeripiireissä pyörinyttä aktiivia meni yhteen toisen vaihdettua sukupuoltaan. Toiset kaksi joutuivat Filippiineillä vankilaan murhattuaan nuoren naisen. Ja vaikka hakkerit pitivät swattausta (soitetaan hätäpuhelu poliisille) pelkkänä pilana, eräässä tapauksessa se johti syyttömän perheenisän kuolemaan, kun poliisit avasivat tulen.

Viimeistään kirjan luettuaan ymmärtää, miksi oikeus antoi syyksilukevan tuomion, vaikka mikään yksittäinen todiste ei osoittanut syyllisyyttä vedenpitävästi. Onkin kiinnostavaa, tuleeko tämän vuoden elokuussa alkavassa hovioikeuden käsittelyssä esiin uutta aineistoa tai rikostovereita.

Kivimäen tarinassa riittää aineksia elokuvaan. Dokumenttielokuva onkin jo tulossa. Hänen tapauksessaan rikokset ovat epäilemättä kannattaneet. Hän on joutunut vastaamaan vain murto-osasta kaikista tekemistään konnuuksista ja muutama vuosi vankeutta on pieni takaisku miljoonien rikoshyödystä.

Julkisuus on tosin viimeinen asia, mitä nettirikollinen itselleen ja toimilleen kaipaa.